Read Ebook: Tähtien turvatit 3: Aika- ja luonnekuvaus kuningatar Kristiinan ajoilta by Topelius Zacharias Hahnsson Theodolinda Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1232 lines and 67200 words, and 25 pages

Tied?tk? sin?, mit? rakkaus on?

Jos almanakkaa uskoa sopii -- ja almanakkoja oli Ruotsissa Sigfrid Aronuksen ajoista -- on maaliskuulla Januksen kasvot. Talven ja kev??n rajalla vartioiden saattaa vuoden-aikojen sotajumala raivota myrskyss? ja lumituiskussa ja taas j?lleen hymyill? lempeimm?ll? auringon hymyilyll?. Ja kun h?n hymyilee, on h?n ihastuttava kuten kev?t kapalossaan. Talvi huurteilee helmi? h?nen vaaleaan kutriseensa, ohuessa lumipeitteess? olevat j??t kahlehtivat veden kuvastimia ja sulavat p?iv?npaisteesta; siell? t??ll? tulvavesi ilmoittaa mist? j?rvi alkaa, leivon ensimm?isi? liverryksi? tervehtiv?t ilolla sek? nuoret ett? vanhat, ilma on l?pihohtavan kirkas, kuin toivon katse ??rett?myyteen, ja l?pi koko tuon loistavan luonnon tuulahtelee eloon her??v? heng?hdys. Maaliskuu on lapsi, joka koettelee voimiansa vet?en auki raskasta ovea, ja pit?? sitten iloiten kiinni lukusta, ovea kiikuttaen.

T?llaisena p?iv?n? maaliskuun alussa 1645, kohta p?iv?llis-aterian j?lkeen, ajoi Kristiina kuningatar "Ladug?rdslandet'iin" p?in. H?n oli nyt t?ysin laillinen hallitseva kuningatar, eik? en??n rouva Beata Oxenstjernan rasittavan hoidon alla. T?m? ylh?inen rouva oli varmaan yht? onnellinen, kuin johdettava holhottinsa, tuntiessaan itsens? vapaaksi t?st? vaikeasta teht?v?st??n. H?nt? ei saa j?tt?? pois t?st? kertomuksesta, antamatta h?nelle sit? oikeutettua arvolausetta, ett? h?n, vaikka kiivas ja ennakkoluuloinen, kuitenkin oli oikeutta rakastava ja velvollisuutensa tekev? vartia yhteiskunnan kukkuloilla.

Kuningatar ei nyt t?ll? kertaa ratsastanut, kuten h?nen tapansa oli; h?n oli muutama p?iv? takaperin kylmettynyt ratsastusmatkalla ja h?nen oli t?ytynyt maksaa se huvi tuollaisella ?kkin?isell? sairastumisella, joka h?nt? usein lyhyen ajan vaivasi. Tarpeellisen varovaisuuden vuoksi h?nen nyt t?ytyi ajaa tuollaisessa taidokkaasti koristetussa kumureess?, joita viel? siit? ajasta tallennetaan nykyisiss? aseistohuoneissa. Reess? oli avonaiset akkunat sivulla. Kuningattaren rinnalla istui ruhtinatar Maria Eufrosyne, kaksi lakeijaa seisoi takana ja molemmin puolin reke? ratsasti nelj? nuorta aatelismiest?, joita oikealla puolen johti ?sken henkivartiaston everstiksi nimitetty kreivi Maunu De la Gardie.

Tavan takaa puhutteli kuningatar tuota soreaa kavalieria, joka silloin kumartui satulassaan alasp?in, ik??n kuin olisi tahtonut kuningattaren heng?hdyst? hengitt??. Mutta t?ll? kertaa sai kreivi Maunu tyyty? pieniin puheen keskeytyksiin, joita tapahtui kuningattaren ja ruhtinattaren v?lisess? vilkkaassa keskustelussa kuomureen sis?ll?.

Rekikeli oli viel? hyv??, vaikka aukeilla paikoilla aurinko oli lumen sulattanut. Torit, kadut, palatsit, h?rm?iset puistot, vieh?tt?v?t maisemat ja h?ik?isev?n valkoiset j??t kiitiv?t ohitse, vilkasten hevosten juostessa, voittamatta heid?n huomiotansa. Ellei v?list? raitis maaliskuun-ilma olisi tunkenut reen-akkunain l?pi sis?lle, olisi saattanut uskoa, ett? n?m?t ylh?iset henkil?t olivat l?hteneet huvimatkalle ainoastaan saadaksensa paremmin rauhassa keskustella ilman kuuntelioita.

"Tuo tuolla, eik? h?n ratsasta hyvin?" alkoi kuningatar. "N?in lapsuudessani Ruotsin mainioimman ratsastajan Aake Tottin ratsastavan. No niin, h?nen koulunsa on ehk? mallikelpoinen, kun ratsaskunta hy?kk?? jalkav?kijoukkoa vastaan, mutta mink?lainen norsu h?n oli tuon rinnalla! Mit? sin? pid?t kreivi Maunusta? Oletko n?hnyt ruotsalaista kavalieria, joka voi verrata itse?ns? h?neen kilparadalla?"

"Tunnen h?nt? aivan v?h?n", vastasi Maria Eyfrosyne v?ltt?en.

"Muistatko Kristiina, mit? minulle lupasit er??n? iltana Gripsholmassa?"

"Sin? k?skit minun uskoa veljesi tunteihin, aivan kuten talonpoika katekismukseensa. Noh, enk? ole uskonut, ett? haukka on niin viatoin kuin kuhertavan kyyhkysenpoika? Mit? t?m? koskee saksalaiseen pystynen??n?"

"Sin? minulle lupasit, ett'et olisi Nassaun kreivi? vastaan."

"Min? luullakseni lupasin k?rsiv?llisesti kuunnella huokailevaa Chlo?a. Sin?h?n nyt puhut mummovainaan hameesta, vanhoista asioista. Nyt sulaa lumi, kelta-esikk?? odotetaan, kaaliperho kiipe?? kohta kuorestaan. Mit? sanot, Maria, uudesta kosiasta... joka on Ruotsin ylevin nuori aatelismies?"

"Suo anteeksi, min? luulin, ett? Kaarle Kustaa olisi ansainnut tuon kunnianimen kuningattarelta."

"Noh, Kaarle Kustaan j?lkeen sitte ensimm?inen, ?lk??mme tuosta riidelk?. Lyhyesti puhuen, mit?s sanot avioliitosta nuoren kreivin kanssa, joka saattaa pujottaa pikku Nassaun l?pi neulansilm?n?"

Maria Efrosyne tuli niin punaiseksi kuin kuningattaren punainen nauhansolmuke, ja kysyi, olivatko j??t luotettavia, sill? nyt ajettiin juuri Brunsvikin yli. Kristiina nauroi.

"En luullut, ett? sin? noin v?h?-arvoisena pid?t kuninkaallista vertasi pfaltizlaisessa suvussasi", vastasi harmistuneena tuo nuori ruhtinatar v?h?isen tuskallisen vaitiolon per?st?. "Sin? hylk??t yksinvaltiaan ruhtinaan ja tarjoat minulle yhden sotamiehist?si."

Taaskin Kristiina nauroi ja katseli ulos akkunasta.

"Hiljent?k?? vauhtia, eversti. Me ajamme t?ytt? laukkaa m?ke? alas ja t??ll? on t?yssy." Vauhtia hiljennettiin, mutta ei kuningattaren hillitsem?t?nt? iloa, jonka l?himp?n? uhrina h?nen orpanansa olivat. "Minun kuninkaallinen vereni!" huudahti h?n. "Minun iso-is?ni ?idin nimi oli Lejonhufvud, h?nen ?itipuolensa nimi Stenbock. Kuningas Juhana nai Bjelken ja Eerikki kuningas piian. Alhaiset naimaliitot k?yv?t perint?n? meid?n suvussamme. Tarvitsetko useampia esimerkkej?? No niin, tehd?kseni sinulle iloa, menen min? naimisiin... saas n?hd?, Apollolle! H?n tosin on jumala, mutta valtaistuimelta pois pantu... Ei yksik??n suutari h?nelle antaisi lainaksi uutta koturnisaapas-paria. Onko siin? kylliksi? Riitt??k? nyt ruotsalainen aatelismies sinun kuninkaalliselle verellesi?"

"Min? rukoilen, Kristiina, ?l? en??n tuosta puhu!"

"Mutta siit?h?n meid?n juuri tulisi puhua. Tied?tk?, mit? Ebba oli kuullut kammaripiioilta? Niin, min? my?nn?n, ei ole soveliasta kuunnella piikojen juoruja, mutta t?m?n laita on sama kuin simpukkojenkin. Kun panee korvansa l?helle, niin ilma tuo asiat kuuluville. Kansa ihmettelee sit?, ett? olen lempe? Maunu kreivi? kohtaan. Ei kenenk??n mieleen johdu, ett? h?n sit? ansaitsisi... ett? is?ns? on valtakunnan ansiollisimpia miehi? ja h?n itse perheen vanhin poika sek? is?ni nuoruuden lemmityn lapsi... ett? h?n on ruotsalaisen ritariston kunnia ja koristus, tahi ett? min?, h?nen kuningattarensa, tahdon h?nen henkil?ss??n kunnioittaa sek? perittyj? ett? ansaittuja etevi? ominaisuuksia. Kaikki t?m? ei mene meid?n ruotsalaiseen Pietari Juhonpoikaan. Siin? t?ytyy l?yty? jokin muu syy, ja mik? muu se olisi kuin se, ett? min? tahdon h?nen naida... tuon saman Maunu kreivin, jonka minun armollinen sukulaiseni katsoo aivan halpasukuiseksi h?nen kuninkaalliselle verellens?! Noh, Maria, mit? sanot tuosta siveys-opillisesta sadusta?"

"Yksinkertaista juorupuhetta!"

"Kristiina, sin? kauhistutat minua. Ansiollisin, uskollisin, urhoollisin kaikista ruhtinaista vuodattaa verens? sinun puolestasi tappotanterella. Sin? n?et h?nen kuihtuvan pettyneess? toivossaan, ja sin? ottaisit ennen onnentavoittelian, jonka rohkeutta ei koskaan ole koeteltu kilparadan ulkopuolella."

Reen-anturat kitisiv?t vasten kivi? ja soraa, kun ajettiin j??lt? yl?s Nybrovikin luona olevalle kadulle. Kuningatar astui ulos reest? ja kahlasi loassa m?ke? yl?s, laskien leikki? kavalieriensa ihmettelyist? sek? niist? aroista askeleista, joita Maria Eufrosyne astuskeli vesil?t?kk?jen v?liss?. Kun n?m?t ylh?iset naiset j?lleen istuivat reess?, jatkettiin keskustelua uudestaan. Nuori ruhtinatar katseli kuninkaallista orpanaansa, ep?tietoisena, pit?isik? tuota ?skeist? uhkausta leikkin? vai totena. Vihdoin heltyi h?n itkem??n. Nassaun kreivi ei h?nen syd?mmess??n istunut niin lujasti satulassaan, ettei osavasti t?hd?tty keih?s olisi h?nt? siit? kaatanut. Rikas De la Gardie olisi mahdollisesti saattanut h?nen kanssaan kilpailla k?yh?st? ruhtinattaresta. Mutta kun Kaarle Kustaan toiveet sek? koko pfaltzilaisen huoneen tulevaisuus pantiin onnenpy?r?lle, siin?h?n oli enemm?n, kuin mit? sisar ja tyt?r saattoi omalletunnolleen taakaksi ottaa. Kyyneleitten tipahdellessa selitti h?n vihdoin, ett? h?n uskollisena yst?v?n? tahtoi kaikessa seurata armollisen orpanansa toivoa ja tahtoa.

"Ja tuon sin? minulle sanot sellaisella ??nell?, ik??n kuin tahtoisit menn? luostariin minun t?hteni", vastasi kuningatar, n?ytt?m?tt? v?hint?k??n heltyneelt? noin suuresta uhraavaisuudesta. "Min? tarjoan sinulle loistavinta naimiskauppaa, mik? Ruotsissa on mahdollinen, min? luovutan sinulle miehen, josta moni saksalainen ruhtinatar sinua kadehtii; min? valmistan sinulle valtaistuimeni rinnalle loistavan tulevaisuuden ja sin? alistut kohtaloosi katuvaisen Magdaleenan kyynelill?. No niin, Maria, kansan ??nen pit?? t?ll? kertaa yht? v?h?n oleman Jumalan ??nen, kuin silloin, kun se sama ??ni kihlasi minut Eerik Oxenstjernan kanssa. En min? aio totella piikojani, min? en nai eversti De la Gardieta, min? annan h?net huokaavalle Clo?llensa, sill? ehdolla, ett? h?n vastaan ottaa ritarinsa auringonpaisteella eik? r?yst??ntipahduksilla. Maria, tied?tk? mik? rakkaus on?"

"Kun voi koko syd?mmell??n antautua toisen omaksi", sanoi ruhtinatar viattomasti. H?n unohti t?ll? hetkell?, ett? h?nen nuoruutensa ensimm?inen lemmenliekki niin helposti sammuksiin puhallettiin, ik??n kuin h?n siihen olisi viitannut vain tuon pienen naisellisen turhuuden vuoksi, ettei h?n muka tahtonut vastaan panematta antaa lahjoittaa itse?ns? uudelle kosialle.

"Niin, onnelliseksi, Kristiina! Olla onnellinen ja tehd? onnelliseksi. Tuota toistahan en min? ymm?rr?."

"Saattaapa olla hyv?kin, ett'et sin? ja sinun vertaisesi tuota ymm?rr?. Mitenk? maailma ilman teit? kest?isi? Kun haparoiden etsii unikuvaa, lahjoittaa itsens? toiselle hyv?ilysanasta, on orjanty?ss? herrain palveluksessa kuolee antaaksensa eloa uusille orjattarille, niin siin? on se, mit? te nimit?tte rakkaudeksi. Min? suosin vapaata liittoa, taikka en mit??n liittoa ollenkaan. Min? olen oman itseni enk? kenenk??n muun."

"Mutta sinun ?itisi ja minun ?itini eiv?t omistaneet itsi?ns?..."

"He eiv?t ymm?rt?neet parempaa. He eiv?t istuneet yksin valta-istuimella."

"Niin, sin? olet kuningatar, sin?. Suo anteeksi; min? luulin, ett? my?skin kuningatar tuntisi syd?mmens? syk?htelev?n."

"Miksik? h?n ei tuntisi syd?mmens? sykkiv?n kansallensa, kunniansa ja kaiken suuren ja todellisen puolesta t?ss? el?m?ss?? Mutta rakkaus ei ole munimista. Ei saada, ei tahdota, ei saateta kielt?? itse?ns?..."

"Kaarle Kustaa on valmis kielt?ytym??n kaikesta sinun onnesi, sinun kunniasi t?hden..."

"Puhetapa vain. Kaarle Kustaa tahtoo tulla Ruotsin kuninkaaksi. Ja kuitenkin, Maria, min? pid?n h?nen niin rakkaana, kuin miehen pit?? saatan. H?nt? tahi ei ket?k??n! Mutta jos h?nen otan, sidon h?net, kuten jalopeuraa sidotaan. Saattaako h?n siihen taipua?"

"Kaikkiin, Kristiina, kaikkiin; sill? sin? tahdot yht? v?h?n sitoa h?nen ritarikunniaansa, kun sin? saatat est?? h?nt? sinua rakastamasta."

"No hyv?, min? olen velvollinen sinua palkitsemaan yst?vyydest?si ja tottelevaisuudestasi. Tied? siis, ett? minun kuljeksivan ritarini ei tarvitse iankaikkisesti odottaa, jos h?n suostuu minun ehtoihini, ja viel? pari tai kolme vuotta pysyy minulle uskollisena. En ole niin julkea, ett? vertailisin itse?ni maailmojen hallitsiaan, mutta yhdess? suhteessa olen Jumalan kaltainen: en k?rsi ket??n kilpailiaa!"

"Oi, Kristiina, kuka saattaisi toiseen naiseen katseitaan tuhlata, jos h?n sinun kerran omistaisi? Suo minun suudella k?tt?si."

"Enk? ole hupsu, joka t?ss? tavailen rakkauden aakkosia pienelle nukelle, joka huomenna myy vapautensa lempisanasta, ja syd?mmens? kauniista viiksiparista? Mit?? Joko nyt linnassa? Maria, sin? siis olet valmis alistumaan hirve??n kohtaloosi ja otat vastaan inhottavan ihailiasi suosion-osotuksia?"

"Annan kielt?v?n vastauksen vihkituolissa", sanoi leikill??n nuori ruhtinatar, samalla kuin Nassaun kreivi vaipui taivaanrannan taakse, ik??n kuin h?n ei koskaan olisi kohottanut hyvin k?h?r?itty? p??t?ns? sen ylitse.

"Tee se", vastasi Kristiina, samati leikill??n, ja astui ulos reest?. "Eversti De la Gardie", jatkoi h?n kreiville, joka h?nelle tarjoi k?tens? avuksi, "min? vapautan teid?t ritarivelvollisuudestanne minua kohtaan ja suon teid?n tarjota langolleni k?tenne. Kiitt?k?? minua siit?, ett'emme m?ess? kaatunut. Odotan teit? kello 6 er?st? t?rke?t? uutista varten."

H?n kiirehti linnan portaita yl?s tavallisilla vilkkailla askeleilla, suomatta kumartaville hoviherroilleen katsettakaan. H?n ajatteli er?st? asiaa, joka tunki kaikki muut syrj??n.

"Hyv?nen aika!" huudahti Fiken L?ng, jonka puheliaisuus oli kasvanut vuosien ja hovipalveluksen muassa, "onpahan r??kin?n keng?t yhten? sotikkona! Mit?h?n tohtori sanonee? Nappi on poissa turkista, nauha poikki rev?isty p??hineest?. Seh?n i?inen onni, ettei rouva Beata Oxenstjerna en??n t??ll? komentamassa ole."

"Huomaan, ett? olet k?ynyt Beata rouvan koulua", vastasi kuningatar, joka nyt oli mit? parhaimmalla tuulellaan ja samalla huvituksekseen asetteli ansasta. "Fiken", lis?si h?n teeskennellyll? vakavuudella, "neuvon sinua pit?m??n kielesi kurissa, kun Maunu kreivi tulee minun luokseni kello 6."

"Pid? suusi! Eih?n sit? tied? mit? tapahtua saattaa", hymyili Kristiina, joka nyt oli keksinyt keinon, mill? tyhj?ksi tekisi piikojen juorut.

Kreivi tuli, ja muutama p?iv? t?m?n j?lkeen oli kihlaus julkinen. T?t? tapahtumaa vietettiin hovissa kolmen p?iv?n kesteill? ja kaksi vuotta my?hemmin, maaliskuussa 1647, viisi p?iv?? kest?vill?, kuninkaallisen komeilla h?ill?. Liitto tuli niin onnelliseksi, kuin onnen vaihtelevaisuus sallia saattaa. Ruhtinatar Maria Eyfrosyne, tuo heikko, my?denantava, v?h?lahjainen, h?n tiesi kuitenkin jotakin, mit? nerokas kuningatar, h?nen orpanansa, ei tiet?nyt. H?nen rakkauden m??ritelm?ns? tuli pitk?-ik?isemm?ksi kuin Kristiinan, elip? viel? itse Kristiinan j?lkeenkin.

Kolme vuotta viel? nousen; sitten olen korkeimmillani taivaalla.

Tanska makasi vaivuksissa vihollisten ymp?r?im?n?, verta vuotavana, uupuneena, melkeinp? ruhjottuna. Viel? kerran oli se taistellut vallasta Pohjolassa. Siin? oli koeteltu kovaa kovaa vastaan. Nuo kaksi kilpailiaa olivat tarttuneet toisiinsa vy?t?isist? ja vuorottain viskanneet toisiansa, v?list? Beltin laineisiin, v?list? Juutin hiekkaan ja toisinaan Sk?nen aaltoileville viljakentille sek? Norjan ja Jemtlannin vanhoille sukukallioille. Ruskean hevosen ratsastaja iloitsi, kun viel? kerran sai veriseksi talven lumen. Sotaa oli kaikkialla eik? sit? ollut suuttuneissa rinnoissa v?hemm?n kuin anastetuissa ja j?lleen takaisin voitetuissa rajamaissa. Ainoastaan Norjan rajalla asuvien talonpoikien mielest? oli synti ja h?pe? ampua naapureitansa. Menestys ja vastoink?yminen vuoroili. Molempien valtakuntien urhoollisimmat miehet, parhaat sotajoukot ja uljaimmat laivastot l?htiv?t toisiansa surmaamaan, n?m?t, jotka yhdistettyin voimin olisivat saattaneet kukistaa Euroopan. Viel? jokainen Tanskalainen rakastaa tuota tunnettua kansanlaulua:

"Kong Kristian stod ved h?jen Mast I R?g og Damp; Hans Vaerge hamrede saa fast. Att G?thens Hjelm og Hjaerne brast..."

Se oli Femernin luona, 1644 kes?kuun 11 p?iv?n?. Tanskan kuninkaalla oli 39 laivaa, h?nen ansiollisella vastustajallaan Klaus Flemingill? 46. Kymmenen tuntia taistelu kesti; kolme kertaa taistelevat erosivat, kolme kertaa hy?kk?siv?t he j?lleen toisiinsa. Nelj?nnen kerran, kun Fleming antoi hy?kk??mismerkin, ei sit? en??n n?hty; y? levisi noitten verisien aaltojen ylitse. Kuningas Kristian oli seisonut Kolminaisuus-nimisell? amiraalilaivallaan vihollisten ymp?r?im?n?. "Minun alip??llikk?ni", sanoi h?n, "k?ytt?v?t minua rynt?yssuojanaan."

"Viel?", sanoi h?n, "on Jumala antanut minulle voimia taistelemaan kansani puolesta!" Ja mustansinisen? kasvoistaan h?n, miekkaansa nojautuneena, pysyi p??llikk?n? siksi, ett? taistelu oli loppunut. Molemmat laivastot olivat k?rsineet suuren tappion, molemmat omistivat omakseen voiton, jota sek? tanskalaiset ett? ruotsalaiset yht? suurilla ilon-osotuksilla viettiv?t.

Muutama viikko t?m?n j?lkeen, elokuun 5 p?iv?n?, tanskalainen kuula tempasi pois Klaus Flemingin, urhoollisimman sankarin, jonka Suomi on merille l?hett?nyt, v?h?p?t?isess? merikahakassa Kristiansprisin luona Kielinlahdella.

"?l? itke, poikani", sanoi kuolemaisillaan oleva sankari pojallensa Herman Flemingille, joka seisoi h?nen rinnallaan. "Min? kuolen Tanskan vihollisena: katso, ett? kuolet, kuten is?si on kuollut!"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet