Read Ebook: Metsäherran herjaaja by Kianto Ilmari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 401 lines and 13890 words, and 9 pages

korvata R?ms?nrannan nuorten naisten ritarikaihoa. H?n kahvitteli naisia ja rouvia vanhanpojan kodissaan, suostuipa pieness? p?hn?ss? keskustelemaan ruotsiksi tohtorinnan kanssa ja oli hakkailevinaan kiihke?sti sek? Klaaraa ett? Thyyraa viel?p? Iinest?kin. Ja avomielisesti johti h?n puheen Fjalar Bergiin niin ett? naiset ihan punastuivat h?vyn tunteesta.

-- Ettek? tied?, h?n huusi kime?ll? ??nell??n, ett? kaikki forstmestarit lorujen lopuksi naivat piikansa? Ja minun mielest?ni se onkin oikein ja kohtuullista. N?hk??s, arvoisat neidit, kun aristokratia ja demokratia sulaa yhteen, niin siit? luonnollisesti syntyy p?tev? porvariss??ty Suomenmaahan. Eik? se ole loogillista? Mit? teill? oikeastaan on sit? vastaan, jos "Iitasta" tulee rouva? Min? muistan lukeneeni historiasta ett? torityt?st? tuli kuningatar!...

Naiset joutuivat niin h?milleen kaikista n?ist? puheista ett? tahtoivat l?hte? pois kesken vierailua. Mutta hyv?ntuulinen nimismies juoksi avop?in portille ja, tarjoten molemmat k?sivartensa hullunkurisella juhlallisuudella naisille, alkoi taluttaa pakenevia takaisin.

-- Meine damen, meine damen, -- hoki h?n: vallesmannin talosta on vaarallista menn? pois, ilman toista kuppia kahvea. Sil vuu pl??!

Ja naisten t?ytyi hampaita kiristellen ja nauraen palata takaisin istumaan nimismies Pyk?l?n vanhanpojan nahkasohvaan, joka hiukan haiskahti viinalle ja tupakalle.

Paperit viipyiv?t, ja Herkko Tapion asia pysyi ratkaisematta. Mets?herra ei sanonut tiet?v?ns? asiasta mit??n. Toisella kertaa h?n viittasi siihen ett? ylimets?nhoitaja saapuu paikkaa tarkastamaan, mutta ylimets?nhoitajan saapuminen riippui erin?isist? seikoista -- saattoi menn? joku vuosi ennenkuin tulisi tilaisuutta tarkastaa. Sit?paitsi -- selitti herra Berg iloisesti silm?? iskien -- oli ilmestynyt kilpahakijoita.

Kilpahakijoita?

Herkko Tapiosta tuntui ett? muut anomukset olivat v?kin?isesti toimitetut asian h?mment?miseksi. H?nelt? tahdottiin est?? mahdollisuudet saamasta K?kinient? asuinpaikakseen. Ihmiset R?ms?nrannalla olivat kateellisia... Mit? oli kirkkoherra Hyttysell? tekemist? sill? niemell?? Tiesih?n koko pit?j?, millaista h?nen kotihartautensa oli, tiesiv?th?n kaikki, kuka sille hengen miehelle kulloinkin saunan l?mmitti. Toisen anojan, viekkaan Sutisen puuhat olivat varmasti yhteydess? edellisen anojan kanssa. Jos ei yksi saisi, niin ehk? toinen -- niin olivat kilpailijat laskeneet. Ent? Konsta Kouhosen sekaantuminen? Se iljetti niin ett? karvas sylki tuli suuhun. Tuo sama mies oli yritt?nyt haastaa Herkko Tapion k?r?jiin kunnianloukkauksesta ja "virkamiehen vastustamisesta virkatoimessaan" -- sen p?repuujupakan johdosta, mutta nimismies oli saanut asian raukenemaan.

Herkko Tapioa kaikki n?m? ilmi?t tymp?siv?t. H?nen rinnassaan alkoi jotakin paisua ja suonissa kihisi synkk? veri.

Tuontuostakin l?hetti mets?nhoitaja jonkun luottomiehist??n K?kiniemeen, milloin mit?kin mittaamaan tai arvioimaan. Piti n??n vuoksi olla puuhassa. Mittailemista ja kepittelemist? n?et pidettiin R?ms?nrannan rahvaan keskuudessa suuressa arvossa. Siell? alkoi noita vosmestarin keppej? jo n?ky? ristinrastin, pitkin ja poikin...

Tapion mielest? ne rikkoivat korven vapaata tunnelmaa. H?nen teki mieli kiskoa nuot j?rett?m?t seip??t irti maasta.

Enin hermostutti h?nt? ett? yksinkertaisesta teht?v?st?, jossa tarvittiin pari viivan vetoa, Mets?hallituksen edustajain leiriss? leivottiin mit? vaikein kysymysmerkki.

-- Varmaan minun torpantila-asiani lopuksi ratkaistaan Ven?j?n Duumassa tai Ministerineuvostossa Pietarissa? virkkoi h?n ivallisesti naurahtaen neuvotellessaan vaimonsa kanssa oman kodin suunnitelmista.

-- Herkko hyv?, me muutamme takaisin kaupunkiin? rukoili vaimo.

-- Ja luovumme kaikista luonnonihanteista? lis?si aviomies katkerasti. -- Min? sanon sinulle, Hetu, ?l? puhu minulle sill? tavoin. Se ?rsytt??!

-- Mutta sinulle eiv?t K?kinient? anna?

-- Min?p? otan, jos eiv?t anna!

-- Otat?

-- Otan! Jumaliste...

H?nen silm?ns? leimahtivat suuriksi ja valkoiset hampaat kirskahtivat. Etenev? leuka ilmaisi p??tt?v?isyytt?...

Hetua alkoi vaistomaisesti peloittaa, mit? oikein liikkui h?nen miehens? mieless?, ja vaimo suostui melkein ilolla siihen kun seuraavana p?iv?n? er?s outo agronoomi pyysi Herkkoa toverikseen pit?j?lle.

"Menk??n tuulotteleimaan, liiaksi onkin rasittanut sis?t?ist?. Ehk?p? sielt? saapi uutta voimaa odottamaan ja kest?m??n -- pettymyksi?."

Ja raskaasti huoaten j?i vaimo kotiin -- pieneen, ahtaaseen kammioon, josta n?kyi vain halkopino ja takapiha.

H?n, Hedvig Tapio, sai luvan n?yrty? kohtaloonsa kuten tuhannet siskonsa.

Herkko Tapio kiert?? ymp?ri R?ms?nrannan pit?j??, n?kee m?kkej? ja akkoja, pirttej? ja pahnoja, ja puhuttelee ukkoja. Tiet?m?tt?myys on suuri surkeudessa, valistusta ei varjoksikaan, mutta yhdess? asiassa kaikki ovat kokeneet, arvostelevat sit? puolta ankarasti. Mets?nhoitoj?rjestelm? -- vosmestarien mielivalta. Kauniimmin sanoen: armollinen esivalta, joka rajoittaa moukan el?m?n korvessa, ulottaa kovan kouransa kaikkialle: puihin ja pensaisiin, kiviin ja sammaliin, lampiin ja laitumiin.

Olet syd?nmaissa syntynyt siki?, piilopirtiss? riepuun k??r?isty kakara, paimenpojaksi napataloon paiskattu. Is?si kev?tj?ihin hukkui ilman ett? kukaan huutoansa kuuli, emosi j?rki vaivaiseksi topertui -- sinut kohtalo varhain syd?nl?mm?st? vieroitti. Kasvat kurjat kukkavuotesi mustaa kannikkata jyrsien, kintut paljaina, posket ruvessa, is?nn?n askelta arastellen, em?nn?n luudan huiskausta pelj?ten, paidanriekaleillasi koiran kanssa luikaten. Ei ole sinulla montakaan ilon p?iv??, karjapojasta sinut j?tk?ksi ajavat -- toisten hyviksi raadat ilman pennin hyrr??. Etk? tied? mit? varten el?t, et sit? osaa niin pitk?lle laihassa sielussasi kysy?...

Mutta kerran hampaasi karkenee, rep?iset itsesi irti is?nn?n ikeest? ja mets??n pakenet. Mets??n! -- ainoaan paikkaan, mihin sinua vapauden vaistosi vet??; sinne piilet kuin petahinen -- ja pes?si teet. Nautit hiljaisuudesta, viihdyt kuin villi er?maassa ansojasi viritellen ja vainuat toisen villin, naaraan, onnesi tasajakoon. Yhdess? murmattelette, korven huminata kunnioittaen kuin ??nt? Jumalan, mets?n juurilla henke? el?tt?en. Vierii vuosia ja luolasi kuhisee t?ynn? alastomia penikoita. Et viel?k??n ?ly?, miksi el?t tai miksi kaikki on n?in, mutta el?? sent??n osaat ja el?m?si itsem??r??misest? nautit kuin peikko saaressa. Mutta sitten, syyslumen valjuna p?iv?n?, odottamaton vihollinen pist?? tuikkasee keih??ns? pes??si, sinut haavoittaa i?ksi ja joukkosi mailman n?kyviin karkoittaa. Mets?nhoitaja -- herra ja vosmestari. Nyt vasta havahdat ?ly?m??n, mik? olet -- millainen mets?rosvo olet. Raavit niskaasi, syljet ja kiroat -- turhaan. K?r?jiin sinut raahataan ja k?r?jist? linnaan, mutta linnasta p??sty? olet merkitty kuin Kain: mets?nurkkijat, rahanorjat, askeleitasi seuraavat -- j?? hyv?sti lemuava mets?sauna sinisten vaarojen painanteessa! Tuli sinustakin yhteiskunnan hylki?, kurja, elinoikeudeton is?; vaimostasi tehtiin Jumalan kunniaksi heikkomielinen. Lapsesi hajoitetaan taivaan tuuliin ja vieras k?si heilt? syd?met vet?? ulos kurkusta -- sama ilven?ytelm? alkaa uudestaan.

T?llaisena kuvasteli Herkko Tapiolle se el?m?nsis?llys, josta m?kkien ukot h?nelle juttelivat eri paikoissa pit?j??. H?n kohtasi vapisevia vanhuksia, jotka olivat k?rsineet vankeutta ja sakkoja siit? ett? olivat l?mmitt?neet kiuvasta niin autionkolkossa paikassa ettei tuota paikkaa oltu yhdell?k??n pilkulla merkittyn? mets?herrain karttoihin. H?n tapasi my?s nuoria torpanpoikia, jotka aivan ?skett?in olivat ly?neet surman pilkat oman kotinsa aidan takaiseen mets??n, kun hallitus tarvitsi v?lineit? vahtiketjunsa vahvistamiseksi ja mets?nhoitajain taskurahoiksi. My?s yll?tti h?n vuoroin torpparin, joka valitti verorasitusta, vuoroin mets?ihmisen, joka tunnusti vuosikymmeniset verovapautensa, ja h?n ?lysi ett? v??ryytt? saattoi piill? molemmissa kohtaloissa. Yht? hemmoteltiin, toista ruoskittiin -- hyvin j?rjestettyj? suhteita esivallan ja kansan v?lill? ei l?ytynyt. Kipeimmin silmiinpist?v? oli kentiesi mets?taksojen h?ilyv?isyys, joka n?ytti riippuvan mets?herran mieskohtaisesta vallasta. Yksi sai puunsa ilmaiseksi, toinen sai sen markalla, kolmas kolmella markalla, vaan nelj?s ei sit? saanut mill??n rahalla. Ahneimmat osasivat tehd? kauppa-asioita mets?herrain suosiollisella v?lityksell?, arimmat ostivat puita tappiokseen. P?repuun nimell? sai yksi rakennuspuita, rakennuspuun nimell? sai toinen sahapuita, mutta joka todellakin tahtoi ostaa oikeita p?repuita, h?nelle leimattiin hyvien rinnalta niin huonoja ett? niist? h?dintuskin sai aidanseip?it?. Leveranssipuut saattoivat olla mit? tahansa -- siin? ei ollut j?rke?, mutta joka varmasti tahtoi saada mainion puun kruunun mets?st?, h?nen t?ytyi se joko varastaa taikka seurata muille myydyn p?lkyn per?ss? alas kaupunkiin asti koettaakseen ostaa kymmenkertaisella hinnalla mahtavalta tukkiyhti?lt? ja hinatakseen sen j?lleen takaisin kasvinpaikoilleen. Paikkakuntalaisille ei hevill? my?ty tuoreita saunahirsi?k??n, josta oli seurauksena ett? r?nstyneimm?tkin rakennukset, riihet, aitat, pajat ja p?ks?t muuttuivat r?ms?nrantalaisten himotavaraksi. Onnellinen tosiaan, ken sai purkaakseen ja vet??kseen viidenkymmenen virstan takaa py?re?hirtisen, mustasisuksisen, puolilahon, kaatumaisillaan t?rr?tt?v?n h?kkelin!

Ep?soinnun t?rke?n? virittimen? n?ytti olevan my?s se ett? paikalliset mets?nhoitajat yleens? olivat vartavasten kasvatetut herroiksi, joilla ei ollut kansanvaltaisia harrastuksia ja jotka eiv?t Suomen kansasta l?yt?neet mit??n rakastamisen arvoista tai jotka suorastaan pitiv?t kunnia-asianaan osoittaa halveksumistaan kansallisia ja kansanel?m?? tarkoittavia kosketuksia kohtaan. Nuoret mets?herrat saattoivat olkap?it??n kohautellen korkeintaan nauraa suomalaiselle kansanel?m?lle, mutta -- itkemisen kyky heilt? puuttui kokonaan, sen itkemisen, joka piilee jokaisen, kansan tilaa arvioivan ja tutkivan yksil?n ja virkamielienkin, syd?mess?. Heid?n hymyns? oli kylm? ja kuiva, ja heid?n syd?mens? autio ja ik?v?ntunteva: -- ulkopuolella virkatointa j?i heille ainoastaan oman pienen min?n huvittelu. Virkatointaan he pitiv?t vapaaherran ammattina sik?li kuin heill? oli oikeus el?? kansan varoilla, mutta niin pian kun he yrittiv?t todella palvella kansaa, tunsivat he orjan oireita ylpe?ss? sielussaan.

Oli totta ett? kansan puolelta my?s harjoitettiin mielivaltaa ja oman k?den oikeutta, mutta kansan rikokset rangaistiin julkisesti ja ankarasti. Vaan mets?nhoitajain mielivaltaisuuksia ja rumia menettelyit? taikka huolimattomuuksia ei koskaan paljastettu eik? rangaistu. Heid?n p??ns? ymp?rill? v?ikkyi kunnian keh?, mutta kaikki ne, jotka heid?n onnistui saada kiinni mets?synneist?, leimattiin pilkkakirveell? yhteiskunnan hylyiksi.

Mets?nhoitajat? Herkko Tapio mietti sit? nime? salojen pitki? polkuja astellessaan. Ansaitsivatko n?m? herrat mets?nhoitajan juhlallista arvoa? Hek? metsi? hoitivat? R?ms?nranta oli t?ynn? hoitamattomia metsi?. Vuosikymmeniin, vuosisataan eiv?t mets?herrat olleet huolineet ryhty? mink??nlaisiin toimenpiteisiin turmeltuneiden mets?maiden parantamiseksi. He tuhlasivat ja tarjosivat vain se s??st?t, mitk? luonto itse oli tallettanut. Mets?n uinuvat miljoonat sallivat he hyv?ll? omalla tunnolla j??d? ikuiseen lepoon -- l?ksih?n hoidottakin kylliksi miljoonia. P?invastoin he sakottivat ja peloittivat niit? talonpoikia, jotka uskalsivat yritt?? mets?npuhdistusta, sill? he eiv?t hevill? suoneet moukalle etuja. Olivatko he siis mets?nhoitajia?... Sen, joka tahtoi kajota kruununmetsien murtoihin, t?ytyi maksaa ty?st??n. Sit?, joka hirve?ll? vaivalla kiskoi yl?s maasta juurikkaita polttaaksensa niist? tervaa ja siten teki mahdolliseksi puunsiementen it?misen kruunun hyv?ksi, verotettiin kuutiomitan mukaan. Herrain p??h?n ei p?lk?ht?nyt ett? hallituskin joskus olisi voinut maksaa takaisin niille, jotka sen etuja auttoivat. Ja mets?nhoidon kirjoihin olisi koitunut sekin, jos puun tarvitsijan olisi sallittu j?rkiper?isesti harventaa hy?dytt?m?sti tihein? seisovia korpia. Mutta niin ei tapahtunut. Oliko se siis mets?nhoitoa?

R?ms?nrannan kirkonkyl?ss?, ihan mets?herran asunnon ymp?rill?, oli mets?valkea liki sata vuotta takaisinp?in syv?lle polttaen raiskannut penikulmien laajalti mets?maita -- mutta niit? kankaita ei koskaan puhdistettu eik? uudesta kylvetty. Odotettiin vieriv?ksi toinen vuosisata lis?ksi, niin ehk? luonnon is? taas taikoisi puita leimattavaksi. Samallaisia palokankaita levisi syrj?kyliss?kin, ja nuoret mets?herrat ihmetteliv?t vihellellen ettei taivasten tireht??ri paremmin h?yst?nyt ryytimaitaan. Tosin niist? oli hy?ty?kin noista er?maisemain ik?vist? aavikoista: saattoi mainiosti mets?st?? syksyisi? j?niksi?, kun ne rusakanvalkoisina kerin? kieriv?t poikki mustien pintojen, haukkuvan hurtan ahdistamina.

Agronoomi, jonka toverina Herkko Tapio kyli? kiersi, oli innostunut mies. Joka askeleella h?n teki havaintoja metsist?, soista, vesist? ja kansan elinkeinomahdollisuuksista luonnon helmoissa. Talojen pirteiss? ja m?kkil?iss?, navetoissa ja is?ntien pellonpientarilla h?n osanottavasti ja opettavasti antautui pitkiin keskusteluihin maamiehen asioista. H?nen puheilleen ja vakuutuksilleen ei l?hesk??n aina arvoa annettu, mutta sit? kiihke?mmin h?n silloin k?vi kiinni kysymyksiin, sit? vakuuttavammin h?n kosketteli korven kanteleen kieli?. H?n taisteli ennakkoluuloja vastaan samalla antaen arvon vanhojen ukkojen kokemuksille ja saavutuksille.

"Kuinka toisenlainen mies h?n on miehekseen kuin mets?herra" ajatteli Herkko Tapio. "Kuinka toisenlaisia yleens? ovat n?m? maanviljelysvirkamiehet kuin mets?nhoitajat! Heiss? on syd?nl?mp??, kansaansulautuvaisuutta, ennenkaikkea is?nmaallisia ihanteita. He suovat hyv?? kansalle, iloitsevat sen hyvinvoinnista, eiv?t ole toivottomia sen tiet?m?tt?myydest?, koettavat sit? todenteolla nostaa -- aivan p?invastoin kuin nuo toiset, jotka syrj?st? katselevat kansan vaurioita ja typeryyksi? ja kohauttelevat sille halveksuen kapeita olkap?it??n. N?m? hartevat maahan-uskovaiset tarttuvat l?mpimin kourin kiinni raatajan k?dest?, katsovat suoraan silmiin ja rohkaisevat taisteluun. He ovat virkamiehi? ja kuitenkin kansan palvelijoita, samalla kun ovat sen johtajia. Jospa korven rahvas itse ymm?rt?isi, ket? kohtaan sen on oltava kiitollinen. Mutta onneksi n?m?t eiv?t sit? odota, vaan iloitsevat hiljaisista kylv?ist?. He hymyilev?t suopeasti typer?lle talonpojalle, joka h?t?illen h??rii noiden puujumaliensa ymp?rill? kaikin keinoin koettaen niit? lepytell? ja niilt? armoa kerj?t?.

"Puujumalat -- vosmestarit! Vasta sitten kun Suomen kansa luopuu uhritoimituksistaan lakaten ep?jumaliaan pelk??m?st?, kumartamasta ja salaa vihaamasta, vasta sitten se on vapaa luonnon el?v?n Herran palvelemiseen. Mets?n kerj?l?isest? -- itsen?iseksi maamieheksi. Se on pitk? askel R?ms?nrannalla! Mutta kerran se on otettava, muuten t?m? korven mies jonakin kauniina aamuna l?ydet??n hirtt?ytyneen? -- ep?jumalansa kaulaan..."

N?in h?ness? kuvat kulkivat agronoomin kanssa polkuja taivaltaessa.

He olivat kiert?neet useita kyli? ja olivat palaamassa kirkonkyl?? kohden, jonne viel? karttui kolme mittaamatonta peninkulmaa. Maa kumisi heid?n saappaittensa alla ja kelme?n iltaruskon yll? kimmelsi kylm? t?hti. Korpilammit v?lkkyiv?t hienossa riitassa, joka ei viel? kest?nyt kuin heittokiven painon.

-- Katsokaapas t?t?kin kruunun mets??: se on kuin hautuumaa, johon ruumiit ovat viskatut sikinsokin m?t?nem??n ja j?tetyt peitt?m?tt?...

-- T??ll? olisi ihania asuinpaikkoja, virkkoi Herkko Tapio himmenev??n maisemaan haaveellisesti tuijottaen. Esimerkiksi tuolla m?ell?, etel?n rinteess?. Mutta ei ole asutuksen antajaa, jos ei liioin ottajaa.

-- Kunhan kansa saadaan hereille, silloin ilmestyv?t sek? antajat ett? ottajat, -- sanoi agronoomi eteenp?in rient?en.

-- Kuinkas on sen komitean laita? kysyi hetken kuluttua Tapio. -- Sen, joka valmistaa ehdotukset kruunun maan k?ytt?miseksi?

-- Komiteat ovat enim?kseen kometiioja! alkoi agronoomi. N?hk??s kun...

H?n alkoi innostuneesti selitt??.

-- Se minusta on surkeinta, arvosteli Tapio, ett? kansanvaroja tuhlaamalla tuhlataan ty?h?n, josta ei ole vastaavaa hy?ty?. Maanmittareille ja mets?herroille m?tet??n kymmenin markoin p?iv?ss? siit? ett? k?veleksiv?t mets?polkuja tai soudattelevat itse??n kauniin s??n aikana. Ja t?t? sivutuloa voi kest?? enemm?n kuin miespolven i?n! Jos ne rahat, jotka hukkuvat mets?komiteoille, k?ytett?isiin suorastaan uutisasutuksen hyv?ksi, niin...

Taivaltajain keskustelu katkesi vasta sen torpan ver?j?ll?, johon olivat aikoneet y?py?.

Vaikka jo oli pime?, niin t?ss? mets?torpassa sent??n valvottiin ja koko torpanv?ki n?ytti olevan kovassa mielenj?nnityksess?, mik? ilmeni siin?kin ett? is?nt? ja em?nt? kyykkiv?t ik??nkuin varpaisillaan pihalla, p?lyen kamarin akkunaan, josta n?kyi kirkas tuli.

-- Mit? t??ll? on tekeill?? kysyi agronoomi is?nt?? ja em?nt?? katellen pirtin portailla, joita vastoin kaikkea kansantapaa valaisi lyhty, joka vitsak?yteen kiinnitettyn? oli ripustettu eteisen laipioon.

Em?nt? alkoi kuiskutella.

-- Elekee vieraat niin isolla e?nell?... toisinaan kuuloo ja tykkej?? pahaa. T??ll? on kirkonkyl?n vosm?stari -- se Perki. Tuolla se on soikossa, rojottaa! Ik??n sille kahvia vii? h?mss?ytin.

Agronoomi naurahti ja iski silm?? Herkko Tapiolle.

-- Vai niin, sanoi h?n raikkaasti. -- Saapiko talossa y?sijaa?

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet