Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Svante Niilonpoika Sture ja hänen aikalaisensa II: Lapsiuhri by Stjernstr M Louise Soini Lauri Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 5304 lines and 72907 words, and 107 pages
SVANTE NIILONPOIKA STURE JA H?NEN AIKALAISENSA II: LAPSIUHRI
Kirj.
Carl Blink
Suomentanut Juho Ahava
Otava, Helsinki, 1911.
SIS?LLYS:
KUMMITUSLINNA.
Vanha Ettakin kuninkaankartano sijaitsi Vartoftan kihlakunnassa Tidajoen rannalla.
P??rakennus oli tiilest? rakennettu, kaksikerroksinen ja nelisnurkkainen. Jokaisessa nurkassa oli torni, mutta keskell? oli my?s torni, puolta korkeampi kuin toiset. Jokaisen tornin huipussa oli suuri metallikuula, mutta keskim?isen tornin ylint? huippua ymp?r?i ristikkoh?kki, jossa riippui metallilerkkuja, mitk? ymp?r?iv?t metallikuulan ja tuulisella s??ll? pitiv?t s??nn?t?nt? kilin??.
Rakennuksen eroitti ainoastaan kapea jalkapolku joesta, mutta t??lt? saattoi astua maanalaiseen k?yt?v??n, joka oli muurattu kulkemaan linnan alitse. Se alkoi alhaalta vesirajasta kolmen kyyn?r?n levyisen?, mutta jakautui pian kapeihin labyrinttimaisiin k?yt?viin, jotka veiv?t kaikkiin viiteen tornikamariin.
Vastap?isell? puolella oli pihamaa ja ulkohuonerakennukset, pieni puisto ja sitten koivu- ja honkamets?, jossa oli runsaasti kaikenlaista riistaa. Pihamaa ulottui id?st? l?ntt? kohden. My?hemp?n? aikana oli sen etel?reunalle laitettu ryyti- ja ruusutarha; siell? kasvoi my?s omenapuita menestyen sangen hy?tyis?sti. Pohjoispuolella ulottui mets? aivan rakennukseen asti. Se oli niin tihe? ja n?ytti niin synk?lt? ja uhkaavalta, ett? ihmisjalka astui sinne harvoin.
Linna oli rakennettu jo ennen Valdemarin aikaa. Liikkui tarinoita, ett? oli suoritettu monta verist? tekoa niiss? synkiss? kammioissa, joita oli talon keskiosassa. Sinne ei p??ssyt koskaan p?iv?ns?de; takkavalkean loimo ja seiniin kiinnitetyt soihdut antoivat niille ainoan valaistuksen. Nyt olivatkin ne tosin vuosisatasen olleet suletut, ainoastaan keskustaa ymp?r?iviss? huoneissa asuttiin. Kuitenkin sanottiin, ett? sielt? sis?lt? v?liin kuului raudoitettujen kantap?iden poljentaa, kannusten kilin?? ja miekkojen kalsketta.
Linna oli Engelbrektin aikaan linnoitettu, mutta jo Sten Sturen hallituksen alussa oli vallitukset tasoitettu ja varustukset h?vitetty. Herra Ficke Juhananpoika B?low lainasi valtionhoitajalle melkoisen summan rahaa ja otti linnan pantiksi. H?n muutti sinne, kuten v?itettiin, mustasukkaisuudesta kaikkia niit? ihailijoita kohtaan, joita parveili h?nen nuoren, kauniin em?nt?ns? ymp?rill?.
Rouva Ermeg?rd oli alussa itkenyt paljon ja ajoittain ollut ep?toivosta pakahtumaisillaan; mutta sitten alkoi h?n v?hitellen laitattaa puutarhaa, ja t?m? homma antoi h?nelle suurta lohdutusta. Nelj?n vuoden avioliiton j?lkeen lahjoitti h?n miehelleen tytt?ren, mutta lapsen syntym?p?iv? ei l?hent?nyt vanhempain syd?mi? toisiinsa, ja kun Ermeg?rd rouva kohta sen j?lkeen j?i leskeksi, ei h?n pannut sit? kovin raskaasti syd?melleen.
Mutta Ettakista ei h?n en?? tahtonut erota, ja kun h?nen tytt?rest??n oli kasvanut kaunis neitsyt, l?ysi moni kosija t?nne tien. ?iti naitti tytt?rens? herra Juhana Maununpojalle, joka oli jalo ritari, mutta Engelbrektin murhaajan poika. Nuori rouva kuoli vuotta my?hemmin, synnytetty??n pojan maailmaan.
Sanottiin h?nen pyyt?neen herraltaan, ett? lapsi l?hetett?isiin kasvatettavaksi ?idin?itins? luo. Herra Juhana Maununpoika t?ytti h?nen toivomuksensa ja otti kohta sen j?lkeen uuden em?nn?n.
Nuori ?ke vietti ensim?iset vuotensa mummonsa luona; oli kuin h?ness? yhtyisiv?t suvun kaikki hyv?t ominaisuudet, ja h?nen avoimet, vilpitt?m?t kasvonsa todistivat siit?.
H?nen syd?mens? oli vallannut rakkaus Elsa Possen nuoreen tytt?reen, mutta kuolema ry?sti t?m?n h?nelt? juuri kun h?nen piti l?hte? Suomeen h?it? viett?m??n.
Isku koski kovasti h?neen. H?n omisti sen j?lkeen aikansa ja ajatuksensa sotaisiin toimiin, h?n saavutti voittoja ja menestyst?, niitti kunniaa ja mainetta; mutta mieli synkistyi ja h?n vet?ytyi maailmasta syrj??n.
Nyt oli h?n yht?mittaa oleskellut muutamia viikkoja Ettakissa, jolla oli h?nelle sellainen vieh?tysvoima, ettei h?n tahtonut tunnustaa sit? itselleenk??n.
Ermeg?rd rouva oli t?ytt?nyt seitsem?nkymment? vuotta, mutta oli viel? terve ja reipas. Herransa kuoleman j?lkeen valvoi h?n itse taloaan ja piti ankaraa kuria. Joka aamu t?ytyi linnanvartian tehd? selkoa kaikesta mit? oli tapahtunut, ja voi sit?, ket? vastaan tehtiin muistutuksia! Ei sill? v?li?, oliko syyllinen mies vai nainen, h?net kutsuttiin ankaran rouvan eteen. Joskus saatiin navakoita korvapuusteja, mutta usein rangaistusty?t?. Ermeg?rd kiitti harvoin, mutta milloin niin tapahtui, pidettiin sit? niin suurena kunnianosoituksena, ett? siit? puhuttiin pitk?t ajat.
Itse vanha rouva teki tilins?; mutta kun p?iv?n teht?v?t olivat p??ttyneet, pukeutui h?n mustaan samettiin, ?ke herra tuli sis??n ja tarjosi h?nelle k?sivartensa vied?kseen h?net p?yt??n, liveripukuiset palvelijat avasivat ovet ruokasaliin, miss? hovimestari kumarteli p?yd?n edess? ja linnanvouti odotti jalon rouvan viittausta lukeakseen p?yt?rukouksen. Itse istuutui h?n p?yt??n ennenkuin kukaan muu uskalsi sit? tehd?.
?ke herra istuutui h?nen oikealle puolelleen ja kappalainen vasemmalle.
Mutta heit? vastap??t?, toisella puolen p?yt?? istui nuori Elina Ribbing, nuorin lapsi seitsem?st? siskoksesta. H?n oli suomalaista sukua; h?nen ?itins? oli ollut rouva Ermeg?rdin tytt?ren uskottu yst?v?, ja t?m? oli kuolinvuoteellaan suosittanut h?nt? ?itins? hoitoon.
Elinan rinnalla ja vastap??t? vanhaa rouvaa istui nuori Antero Erikinpoika. H?n oli talonpojan poika, mutta oli, hyvien taipumustensa johdosta, papin kehoituksesta ja Ermeg?rd rouvan toimesta p??ssyt opiskelemaan ensin Upsalaan ja sitten useiksi vuosiksi ulkomaille. Nyt asui h?n linnassa ja k?ytettiin h?nt? usein esilukijana.
Ermeg?rd rouva kuuli mielell??n h?nen kertovan matkoistaan, mutta pudisteli moittivasti p??t??n, kun h?n kertoi vieraista tavoista ja menoista. "Maailman lopun aikoja!" sanoi h?n.
P?iv?llisen j?lkeen istui h?n, jos oli talvi, suuressa lepotuolissaan takan ??ress?. Elina istui jakkaralla h?nen jalkojensa juuressa ja molemmat miehet tavallisesti penkill?. Kun takkavalkea loimotteli ja valaisi taulun, eiv?t viimeksimainitut voineet koskaan v?sy? katselemaan vanhaa rouvaa ja varsinkin nuorta, kaunista tytt??.
Mutta Ermeg?rd rouva k?ski Elinaa laulamaan. ??ni ei ollut voimakas eik? koulutettukaan, mutta se oli hele?n kirkas, ja immyt pani nuoren sielunsa lauluun.
Er??n? iltana, kun h?n milloin laulaen, milloin puhuen kertoi linnanneidist?, jolla oli suuri suru syd?mess??n ja jolle linnanhenki ilmestyi, p??sti Ermeg?rd rouva kovan kirkaisun.
Kaikki riensiv?t luo siin? luulossa, ett? h?n oli ?kkiarvaamatta sairastunut.
H?n veti Elinan l?hemm?ksi. "Miss? olet oppinut tuon laulun?"
"Ylh??ll? keskim?isess? tornissa; siell? tulee niin ihmeellisi? unelmia."
Ermeg?rd rouva ty?nsi tyt?n syrj??n ja k?ski tuoda valoa.
Mutta kun huone tali valaistuksi, oli h?n kalmankalpea ja nousi vaivalloisesti tuolistaan.
"Kutsukaa kappalaiseni!" k?ski h?n palvelijaa. "Tulkoon h?n minun kamariini."
"J??k?? t?nne kaikki!" lis?si h?n ja hylk?si sen tuen, jota h?nelle tarjottiin. Sen j?lkeen l?hti h?n huoneesta.
"Nyt sulkevat he minulta tien!" sanoi tytt? surullisen n?k?isen?.
"Etk? tuntenut pelkoa siell? ylh??ll??" kysyi ?ke. "En v?hint?k??n."
"Sep?s on merkillist?! Olen kasvanut t??ll? samoin kuin sin?kin, olen tosin monet kerrat kavunnut yl?s katolle ja katsellut luukuista sis??n, mutta en ole koskaan uskaltanut menn? sis?lle."
"Mit? olette pel?nnyt?"
"En tied?. Kummituksia, luullakseni!"
"Oletteko n?hnyt mit??n sellaista, neitsyt?" kysyi Antero Erikinpoika.
"Se kysymys saa j??d? vastaamatta!"
"Miksi niin?"
"Siksi, ettette uskoisi minua!"
"Sit? odotinkin!" vastasi neitsyt.
"Maallinen tieto sokaisee sis?isen silm?n."
"Suoraan sanoen", lis?si nuori mies nauraen, "en usko kummituksia olevan olemassakaan".
Elina punastui ja n?ytti tahtovan vastata, kun Ermeg?rd rouva astui sis??n.
"T?nne on saapunut pikal?hetti tuoden kirjeen sinulle, ?ke", sanoi t?m? ojentaen h?nelle sen. "Suomesta!" sanoi h?n avaten sinetin. Ermeg?rd rouva otti kutimensa ja Elina v?rttin?ns?. Nuori mies n?ytti katuvan ajattelemattomia sanojaan p??tt?en niist? katseista, joita h?n heitteli tytt??n. Mutta t?m? ei kohottanut katsettaan ty?st??n, ja niin oli huoneessa aivan hiljaista ?ken tarkkaavaisesti lukiessa kirjett??n.
"Herra Erik Turenpojalta!" sanoi h?n. "Ritari ja h?nen jalo em?nt?ns? l?hett?v?t teille paljon terveisi?, t?ti, ja tuhansia onnen ja menestyksen toivotuksia. Erik herra kirjoittaa, ett? h?n on yht? onnellinen nyt kuin avioliittonsa alussakin."
Add to tbrJar First Page Next Page