Read Ebook: Svante Niilonpoika Sture ja hänen aikalaisensa II: Lapsiuhri by Stjernstr M Louise Soini Lauri Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 5304 lines and 72907 words, and 107 pages
"Herra Erik Turenpojalta!" sanoi h?n. "Ritari ja h?nen jalo em?nt?ns? l?hett?v?t teille paljon terveisi?, t?ti, ja tuhansia onnen ja menestyksen toivotuksia. Erik herra kirjoittaa, ett? h?n on yht? onnellinen nyt kuin avioliittonsa alussakin."
"Sen h?n ansaitseekin!"
"Mutta ven?l?iset ovat j?lleen rikkoneet rauhan, vaikka se tehtiin ehdoilla, jotka he itse asettivat."
"Se on heid?n tapaistaan."
"Lienee tarpeellista, ett? ruotsalaisia laivoja l?hetet??n risteilem??n Turun ymp?rille."
"Et suinkaan sin? aikone l?hte? sinne?" kysyi Ermeg?rd rouva.
Elina vilkaisi nopeasti h?neen. "Minun on vaikea l?hte? t??lt?", vastasi ?ke herra. Mutta se kaksinainen ajatus, joka piili t?ss? lauseessa, kohotti hennon punan h?nen poskilleen, ja h?n lis?si: "Emme tied?, kuinka kauan kest??, ennenkuin t??ll? kotonakin alkaa sota riehua."
Milloin pantiin alulle keskustelu, joka ei miellytt?nyt Ermeg?rd rouvaa, keskeytti h?n sen tavallisesti sanoilla:
"Nyt voi maisteri lukea meille jotakin!"
Silloin otti Antero Erikinpoika jonkun huolellisesti kirjaillun k?sikirjoituksen, useimmiten oman tekem?ns? ulkomaanmatkallaan, ja ne sis?lsiv?t matkakuvia tai kertomuksia jonkun pyhimyksen ihmeellisist? el?m?nvaiheista. H?n k??nsi niin hyvin kuin voi, ja h?nen molemmat kuulijattarensa kuuntelivat hartaalla tarkkaavaisuudella. Siihen aikaan ei luettu paljoa, mutta sis?lt?? mietittiin ja sama teos luettiin moneen kertaan.
?ke Hannunpoika oli melkein aina l?sn? n?iss? lukutilaisuuksissa. Kukaan ei tiennyt, kuunteliko h?n mit? sanottiin vai harhailivatko h?nen ajatuksensa menneisyydess? tai tulevaisuudessa. Melkein h?nen tiet?m?tt??n oli h?nen katseensa kiintyneen? Elinaan. Toisinaan pani h?n k?tens? silmilleen, ik??nkuin h?pe?isi itsekseen, mutta rakkauden tarve oli viel? suuri, ja is?n tunteita h?n, nelikymmenvuotias mies, tunsi t?t? kahdeksantoista vuotiasta tytt?? kohtaan. Ei ollut vaikea n?hd?, kuinka tulisesti Antero Erikinpoika rakasti h?nt?. Tytt?k??n ei onneksi ollut ruotsalaista aatelia eik? h?nell? ollut ket??n omaisia; jos nuori maisteri vain saisi hyv?n viran, saattoi h?n pyyt?? lemmittyns? k?tt?. ?ke toivoi voivansa taivuttaa Ermeg?rd rouvan suostumaan.
N?m? ajatukset palasivat melkein alituiseen; h?n koetti niihin tottua, mutta h?nest? tuntui yh?, ik??nkuin ne eiv?t oikein sopisi olosuhteihin.
Ilta p??ttyi yhteiseen rukoukseen. Linnanvartia astui sis??n seitsem?n aikaan, kumarsi syv??n ja sanoi, ett? rukoushetki oli k?siss?.
Silloin nousi Ermeg?rd rouva, ja nojaten Elinan k?sivarteen meni h?n ulos ruokasaliin, mihin kappalainen ja linnan koko palvelusv?ki oli kokoontunut. Pappi luki muutamia rukouksia, veisattiin virsi ja sitten erottiin.
?ke herra ja nuori kirjuri meniv?t yhdess? ruokasaliin, ja usein saattoivat he pakinoida my?h?iseen iltaan. Viimeksimainittu oli opiskellut lainoppia, ja h?nen korkein toiveensa oli, ett? h?n saisi jonkun kihlakunnan huostaansa. H?n ei uskaltanut lausua, ett? h?n t?m?n yhteydess? toivoi salassa Elinan k?tt? omakseen, mutta ?ke arvasi sen.
Nuori mies n?ytti tuntevan jonkin pakollisen taakan hartioillaan, h?n valitti alhaista syntyper??ns? ja puhui v?liin matkasta vieraille maille.
Ermeg?rd oli ottanut ?iditt?m?n pojan hoiviinsa jo pienokaisena ja alusta alkaen kohdellut h?nt? kuin perheeseen kuuluvaa. Siin? yksin?isess? el?m?ss?, jota h?n vietti, ei kukaan kiinnitt?nyt huomiotaan kansan keskuudessa liikkuviin juttuihin. Ne lakkasivatkin pian, sill? nuorukainen l?hetettiin aikaisin vieraaseen maahan jatkamaan opintojaan.
?ke, joka oli kymmenen vuotta vanhempi, muisti aivan hyvin pienen pojan, joka alituiseen riippui h?nen iso?itins? helmuksissa. H?n l?hti Ettakista, ja kun h?n palasi lyhyille vierailuille, ei h?n n?hnyt en?? h?nt?.
Sit? p?iv?ns?dett?, joka nyttemmin valaisi vanhan kummituslinnan, ei h?n tuntenut ennenkuin Elina seisoi h?nen edess??n nuorekkaassa kukoistuksessaan.
Kun Antero Erikinpoika palasi ulkomailta, oli Ermeg?rd rouva sisustuttanut h?nelle huoneen linnaan.
Mit??n selityst? ei h?n antanut asiasta ?kelle, mutta h?n n?ytti toivovan, ett? t?m? l?hestyisi nuorta miest?, ja h?n teki niin, aluksi t?ytt??kseen mummonsa toivomuksen, sitten kunnioituksesta ja kiintymyksest?, lopuksi sent?hden, ettei h?n mill??n tavoin tahtonut viritt?? sit? mustasukkaisuutta, jota Erikinpoika ilmaisi, kun Elina selv?sti osoitti pit?v?ns? ?ken seurasta enemm?n kuin h?nen.
Kun Elina sit? vastoin ei ollut saapuvilla, silloin sopivat molemmat miehet hyvin kesken??n. Antero Erikinpoika osoitti olevansa ajatteleva nuori mies, joka oli harjoittanut vakavia opintoja ja tahtoi, ett? is?nmaa saisi nauttia hedelm?t h?nen ty?st??n. Mutta kun h?n puhui ep?kohdista laink?yt?ss?, silloin saattoi ?ke pitk?t hetket katsella h?nt? ihmetellen; oli kuin unelmakuva muinaisuudesta olisi ilmestynyt h?nen silmiens? eteen, se liukui ohitse, mutta palasi yh? uudelleen.
Kerran mainitsi h?n Ermeg?rd rouvalle, ett? Erikinpoika muistutti el?v?sti jostakin henkil?st?, jonka h?n oli muinen n?hnyt, mutta h?n ei voinut muistaa, miss? ja milloin. Ermeg?rd rouva kalpeni silloin niin, ett? h?n melkein pel?styi, eik? mummon vetoaminen ?killiseen pahoinvointiin voinut tukehduttaa h?nen ep?luuloaan, ett? nuoreen mieheen liittyi jokin salaisuus, vaikkei h?n voinut k?sitt?? mik? t?m? salaisuus oli.
Eritt?inkin n?iden illanistujaisten j?lkeen ?ke mietiskeli t?t? asiaa, kenties etup??ss? Elinan t?hden. Luultavasti ei vanhalla rouvalla olisi mit??n sit? vastaan, ett? nuori tytt? yhdistyisi h?nen suosikkinsa kanssa, mutta mahtoikohan tytt? t?t? rakastaa?
Ritarin el?v? tunne avasi tien syd?meen, ja sen t?ytti ihastuttavan immen kuva. H?n ajatteli:
"Olen nelikymmenvuotias ja h?n kahdeksantoista; olisi v??rin sitoa h?nt?."
Pelastus tuli, mist? h?n sit? odottikin.
Valtionhoitaja oli kev??ll? matkustanut Kalmarin tienoille ja k?ynyt siell? erin?isten suurmiesten luona, joita h?n oli koettanut taivuttaa tehokkaasti ottamaan osaa puolustussotaan. Valtion johtomies ei voinut saada k?skyj??n toteutumaan, h?n oli riippuvainen jokaisen mielivallasta. Tavallisesti luvattiin apua, mutta n?it? lupauksia ei aina pidetty, ja monet matkat olivat sent?hden tuloksettomat.
Teht?v?ns? suoritettuaan aikoi h?n palata yl?maahan varustamaan laivoja ja miehist?? Tukholmasta. Ruotsalaiset l?hettil??t, jotka palasivat K??penhaminasta, toivat sielt? uutisen, ett? kuningas aikoi l?hett?? nelj? tai kuusi suurta sotapurtta est?m??n suolan tuontia Ruotsiin. Jotta t?m? voitaisiin est??, oli t?rke?? antaa viholliselle teht?v?? toisella taholla.
Maaliskuun viime p?iv?t olivat menossa. Ettakissa istuttiin taasenkin loimottelevan takkavalkean ??ress?. Elina oli saanut Erikinpojalta sitran ja n?pp?ili laulaessaan sen kieli?.
Silloin kuultiin ratsastajan laskettavan pihaan, ja kohta sen j?lkeen astui sis?lle Lassi Juutti ja antoi herralleen kirjeen, jossa riippui sinetti.
"H?nen armoltaan valtionhoitajalta!" sanoi h?n.
?ke otti kirjeen ja poistui heti huoneesta.
Laulu oli vaiennut... Elina ainoastaan n?pp?ili sitraa ja pani sitten pois sen.
"Joko lopetatte, neitsyt?" kysyi Erikinpoika.
"Jo!"
"Sent?hden, ett?..."
"H?n nukkuu!" t?ydensi Elina ja viittasi Ermeg?rd rouvaan, joka tosiaankin oli uinahtanut.
"Ettek? tahdo laulaa minulle?"
"Olette saanut siit? kylliksenne!"
"Sit? en saa koskaan!"
"Luuletteko, ett? ritari matkustaa pois?" kysyi Elina hetkisen j?lkeen.
"Se on mahdollista! Surettaako se teit??"
"Vaiti, nyt h?n her??!"
Ermeg?rd rouva katseli ymp?rilleen. "Miss? ritari on?" kysyi h?n.
"T?nne tuli kirje valtionhoitajalta."
"Silloin h?n l?htee luotamme!"
"Huomenna, rakkahin iso?iti!" vastasi ?ke, joka samassa astui sis??n.
"Huomenna!" toisti Elina.
"Herra Svante Niilonpoika on uskonut minulle teht?v?n suoritettavakseni!" lis?si ritari hymyillen.
"Taaskin sota!" huokasi vanhus. "Tahdotteko menn? sanomaan, ett? panevat lis?? puita uuniin", lis?si h?n heitt?en tarkoittavan katseen nuoreen mieheen.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page