Read Ebook: Jack Howlandin seikkailut by Curwood James Oliver Alpi Eero Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1005 lines and 36985 words, and 21 pages

-- Anteeksi, etten sano mit??n, h?n luki siit?. -- Voin hyvin kuulla, mit? puhutte, mutta onnettomuudekseni olen mykk?.

Howland ei voinut olla h?mm?styksest? huudahtamatta, ja kun tytt? kohotti kuppinsa, n?ki h?n j?lleen t?m?n kasvoilla saman ilmeen, joka oli tehnyt h?neen niin merkillisen vaikutuksen Windsor-hotellin ikkunassa. Howlandilla ei ollut kokemusta mielistelyst?. H?n ei ymm?rt?nyt k?ytt?? kiertoteit?, siksi h?n meni suoraan asiaan ja katsoi tytt?? silmiin:

-- N?in teid?t illalla hotellin ikkunasta, ja kasvojenne ilme sai minut luulemaan, ett? teill? on joku huoli. Siksi olen t?ss?. Olen insin??ri, ja teht?v?n?ni on rakentaa Hudson-lahden uusi rautatie. Olen parhaillaan matkalla Chicagosta Le Pas'han. Olen vieras t?ss? kaupungissa. En ole koskaan ennen ollut t??ll?. T?m? on hyvin siev? teehuone, jonka turvin on varsin sopiva tehd? opiumkauppaa.

N?ill? muutamilla avomielisill? sanoilla h?n oli selvitt?nyt tilanteen. H?n oli kertonut tyt?lle, kuka h?n oli, oli ilmoittanut syyn mielenkiintoonsa h?nt? kohtaan sek? vihjannut t?lle siit?, millainen se talo oli, jossa he nyt olivat. H?n koetti tarkkailla sanojensa vaikutusta ja katui heti, ett? oli k?ynyt niin suoraan asiaan. Tyt?n katse harhaili hetken ymp?ri huonetta; Howland n?ki h?nen povensa kiivaasti kohoavan, n?ki h?nen poskiensa kalpenevan, n?ki pel?styneen ilmeen h?nen silmiss??n, kun ne katsoivat h?neen, suurina ja kysyvin?.

-- En tiennyt -- tytt? kirjoitti ?kki?, mutta j?tti lauseensa kesken. H?nen kasvonsa olivat nyt yht? valkoiset kuin silloin, jolloin Howland oli n?hnyt h?net ikkunan l?pi. H?nen k?tens? v?risi hermostuneesti ja h?nen huulensa vavahtelivat tavalla, joka sai Howlandin syd?men tykytt?m??n kiivaammin. -- Olen my?skin vieras t??ll?, tytt? kirjoitti sitten. -- En ole ollut t??ll? koskaan ennen. Min? olen tullut siksi ett? --

Taas h?n keskeytti lauseensa, ja n?ytti kuin h?nelt? olisi pyrkinyt kuuluville nyyhkytys, h?nen j?lleen k??nt?ess??n katseensa Howlandiin.

-- Min? tulin siksi ett? tekin tulitte.

-- Miksi? kysyi nuori mies matalalla ??nell? ja rauhallisesti. -- Sanokaa minulle -- miksi?

Tytt? kirjoitti:

-- Olen vieras. Tarvitsen jonkun, joka auttaa minua. Sattumalta sain tiet??, kuka olette, ja p??tin l?hte? teit? tapaamaan hotelliin, mutta sinne saavuttuani en uskaltanutkaan astua sis??n. Sitten n?in teid?t ikkunasta. Hetken kuluttua tulitte ulos, ja n?in teid?n tulevan t?nne. En tiennyt, millainen t?m? paikka oli, ja l?hdin t?nne j?lkeenne. Tuletteko mukaani -- sinne miss? asun -- niin min? kerron teille --

Tytt? j?tti lauseensa kesken ja katsoi h?neen rukoilevasti. Sanaakaan virkkamatta Howland nousi ja otti hattunsa.

-- Min? tulen. H?n pyysi tytt?? kirjoittamaan nimens?. T?m? vain hymyili, ja h?nen poskensa punehtuivat. Sitten h?n k??ntyi ja l?hti portaita alas, ja Howland seurasi h?nt?. Ulkona Howland tarjosi h?nelle k?sivartensa.

-- Ihana ilma! h?n huudahti ihastuneena.

Tytt? ny?kk?si ja hymyili h?nelle taas. H?nen p??ns? oli hyvin l?hell? Howlandin olkap??t?, ja h?nen kasvonsa n?yttiv?t t?htien valossa entist? kauniimmilta.

He eiv?t katsoneet taakseen. He eiv?t my?sk??n kuulleet mokkasiinien sipsuttelua v?h?n matkan p??ss? takanaan. Eik? kumpikaan huomannut puoliverisen Jean Croisset'n kiiluvia silmi? ja h?nen laihoja, tummahipi?isi? kasvojaan, kun he kiireesti astelivat Saskatchewania kohti.

Salaper?inen hy?kk?ys

Howland oli tyytyv?inen, ett? h?n nyt sai olla hetken vaiti. H?n alkoi ajatella, miten harvinainen t?llainen seikkailu oli miehelle, jolla oli vastuu mannermaan suurimman rautatieyrityksen toteuttamisesta ja jonka piti seuraavana aamuna kello kahdeksan matkustaa ty?paikalleen. H?ness? liikkui sekavia tunteita, ja h?n tuumi, mit? Van Hoen sanoisi, jos tiet?isi t?m?n.

H?n katsahti seuralaiseensa, jonka upeaa tukkaa ja lumoavia kasvoja h?n ei voinut tarpeeksi ihailla. H?n pelk?si, ett? h?n voisi n?iss? oloissa k?ytt?yty? tyhm?sti. Siin? tapauksessa h?n ei voisi lohduttaa itse??n muulla kuin -- ettei siit? illasta, joka h?nen oli pakko viett?? Prince Albertissa, muodostunutkaan niin ik?v? kuin h?n oli odottanut.

Howland pys?htyi joen rannalle, miss? lautta oli puoliksi maalle vedettyn?, ja h?n katsahti tytt??n ihmetellen. T?m? vain hymyili ja osoitti vastakkaista rantaa.

-- Min? olin siell? jo illalla, virkkoi Howland. -- En n?hnyt siell? ainoatakaan asumusta, kuului vain susien ulvomista. Menemmek? sinne?

H?n tunsi k?sivarttaan heikosti puserrettavan, jolla tavalla tytt? tahtoi saada h?net ymm?rt?m??n, ett? juuri sinne h?nell? oli aikomus vied? uusi tuttavansa. Howlandia alkoi hiukan arveluttaa. Joen toisella puolen ulottui honkamets? aina rantaan saakka. H?n tiesi, ett? t?ss? oli Prince Albertin raja. Tuolla er?maassa saattoi olla joku h?kkeli, mutta jos oli, ja jos tytt? tahtoi johdattaa h?net sinne, niin miksi h?n oli sanonut olevansa vieras t??ll?? Miksi h?n oli pyyt?nyt apua juuri h?nelt?, miksei h?n ollut k??ntynyt niiden puoleen, jotka h?n tunsi?

Howland teki hiljaa itselleen n?m? kysymykset ja ennen kuin he kiipesiv?t virran toiselle rannalle, h?n sanoi:

-- Sanotte olevanne vieras t??ll??

Tytt? hymyili ja ny?kk?si.

-- Mutta kuitenkin n?yt?tte olevan t?h?n seutuun hyvinkin perehtynyt, Howland jatkoi. -- Minne aiotte minut vied??

T?ll? kertaa tytt? ravisti pontevasti p??t??n ja osoitti lumessa selv?sti havaittavaa latua, joka lauttapaikalta johti toisella puolen jokea olevaan mets??n. Howland oli aikaisemmin p?iv?ll? kuullut, ett? t?st? k?vi Iso Pohjoistie, jota seuraten saavuttiin kaukaisille saloille. Kaksi p?iv?? sitten olivat Lac Bainin toimitusmies ja intiaanit saapuneet t?t? tiet?. J??ll? erotti selv?sti Jean Croisset'n ja Lac la Rouge-leirilt? tulleiden miesten rekien j?ljet. Kovan lumipyryn j?lkeen kymmenkunta p?iv?? sitten useat mets?miehet olivat tulleet t?st? p??st?kseen Prince Albertiin, mutta kukaan ei ollut l?htenyt vastakkaiseen suuntaan. T?m?n Howland oli kuullut hotellissa, ja h?mm?styneen? h?n kohautti olkap?it??n, silm?tess??n nuorta tytt?? kasvoihin. T?m? oli lukevinaan Howlandin ajatukset, ja Howland saattoi lukea tyt?n kasvoista hartaan rukouksen, samalla kun niist? kuvastui suru sen johdosta, ettei h?n voinut sanoa sit?, mit? olisi tahtonut. ?kki? h?n irrottautui Howlandista ja piirsi kenk?ns? k?rjell? lumeen yhden ainoan sanan. Kun Howland sitten kumartui sit? lukemaan, tytt? laski kevyesti k?tens? h?nen olalleen.

-- Leiri! Howland kysyi ihmeiss??n ja suoristautui. -- Tarkoitatteko, ett? teill? on leiri t??ll??

Tytt? ny?kk?si, n?ytt?en tavattoman tyytyv?iselt?, ett? h?nen seuralaisensa oli ymm?rt?nyt h?net. H?nen olennossaan oli jotain niin herttaisen lapsellista, ett? Howland nauraen ojensi molemmat k?tens? h?nt? kohden.

-- Te! h?n huudahti. -- Teill?k? -- leiri t??ll?? H?n tarttui tyt?n k?siin, ja t?m? l?heni h?nt? hymyilevin silmin ja huulin. H?nen kauniit kasvonsa olivat nyt houkuttelevan l?hell? nuorta insin??ri?, joka tunsi h?nen hengityksens? ja h?nen hiustensa tuoksun. Howland ei ollut koskaan edes uneksinut sellaisista kasvonpiirteist?; veri alkoi h?nen ruumiissaan kiehua. T?ss? silm?nr?p?yksess? h?n unohti vanhan min?ns?, tuon k?yt?nn?llisen, arkip?iv?isen rautatienrakentaja Jack Howlandin; unohti kaiken muun paitsi tyt?n l?sn?olon, h?nen suurten ruskeitten silmiens? s?teilyn, silmien, jotka niin ?kki? olivat tuoneet muutoksen h?nen el?m??ns?. Mutta pian h?n kuitenkin tuli j?rkiins?. H?n vet?ytyi taaksep?in ja p??sti tyt?n k?det.

-- Pyyd?n anteeksi, h?n sanoi hiljaa. H?nen poskensa paloivat h?nen ajatellessaan, mit? h?n oli tehnyt, ja h?n k??ntyi ?kki? ja alkoi astua eteenp?in j?lki? seuraten. H?n ei kulkenutkaan kauan, ennen kuin n?ki edess??n punaisen valoloimun. Samassa tartuttiin h?nen k?teens?, h?n k??ntyi kiivaasti ja n?ki, ett? tyt?n kasvot olivat pel?styksest? kalmankalpeat.

-- Mit? nyt? Howland huudahti. -- Sanokaa --

H?n tarttui j?lleen tyt?n k?siin ja katseli h?nt? h?mm?styneen?, mutta tytt? riist?ytyi irti. Kuului askelia, ja puiden suojassa n?kyi varjo. Iso puukko v?l?hti, ja h?nen kimppuunsa hy?k?ttiin. H?nell? ei ollut aikaa juosta pakoon eik? h?n ehtinyt vet?? esiin revolveriaankaan. Mutta itsepuolustusvaisto pani h?net heitt?ytym??n maahan, ja h?n v?ltti siten iskun. Hy?kk??j? aikoi juuri sy?ksy? h?nen kimppuunsa, ja Howland hapuili asettaan, kun h?n kuuli oksien ritin?? takanaan, ja h?nt? ly?tiin voimakkaasti p??h?n. H?nen k?dest??n riistettiin revolveri ja h?nen kurkkuaan kuristettiin kovaa. Howland koetti irroittaa k?si??n, mutta turhaan, sill? h?nt? piteliv?t j?ttivoimat. Tuntiessaan sormien tulisten rautojen tavoin s??lim?tt?m?sti painuvan syvemm?lle kurkkuunsa ponnisti h?n ep?toivon vimmalla viimeiset voimansa ja sai polvensa vapaiksi j?ttil?isen alta. Siin? samassa h?n potkaisi p??ll??n makaavaa miest? vatsaan niin paljon kuin jaksoi. P??llekarkaajan sormet heltisiv?t, ja Howland n?ki h?nen kiemurtelevan lumessa. Viel?kin puolipy?rryksiss? siit? ankarasta iskusta, jonka h?n oli saanut p??h?ns?, Howland t?hyili ja huomasi muutaman askeleen p??ss? toisen miehen l?hestyv?n. Howland ojensi revolverinsa h?nt? kohti.

-- ?lk?? ampuko, herra Howland, h?n kuuli ??nen huutavan. -- Min? t?ss? -- Jean Croisset, yst?v?nne. Kiitos pyhimyksille, min?h?n saavun -- miten teill? onkaan tapana sanoa? -- kreivin aikaan!

Howland eroitti t?htien valossa puoliverisen laihat, tummat kasvot, jotka hymyiliv?t h?nelle. Muutaman silm?nr?p?yksen aikana ei nuori insin??ri kuitenkaan kuullut eik? n?hnyt h?nt?. H?n katseli vain ymp?rilleen n?hd?kseen ?skeisen seuralaisensa, kaunottaren. Mutta t?m? oli kadonnut.

-- Min? satuin tulemaan -- juuri parahiksi, Croisset jatkoi. -- Tulkaa, meid?n t?ytyy menn?. Hymy h?nen kasvoiltaan oli kadonnut, ja kun h?n tarttui Howlandia k?sivarteen oli siin? jotain vastustamattoman m??r??v??. Howland huomasi, ett? kaikki py?ri h?nen ymp?rill??n ja ett? h?nen j?senens? olivat tavattoman hell?t ja heikot. H?n painoi k?sill??n p??t?ns?; se aiheutti h?nelle kipua, ja h?n oli v?h?ll? huudahtaa tuskasta.

-- Tytt?? h?n sammalsi.

Croisset puristi lujemmin h?nen k?sivarttaan.

-- H?n on poissa! kuuli Howland h?nen lausuvan, ja puoliverisen ??nens?vy oli sellainen, ett? se sai h?net k??ntym??n ja h?neen nojaten l?htem??n astelemaan Prince Albertia kohden. Ja nojatessaan yh? raskaampana seuralaiseensa tunsi h?n, ett? h?nen t?ytyi saada selville muutakin kuin ainoastaan tyt?n katoaminen. Sill? silloin kun isku kohtasi h?nen p??t??n, h?n oli kuullut naisen kirkaisun. Maatessaan lumessa puolitainnoksissa h?n oli kuullut kuin hyvin kaukaa naisen ??nen huudahtavan:

-- Jumalan t?hden, te tapatte h?net -- te tapatte h?net!

Howland koetti toistaa nuo sanat, mutta h?n ei saanut huuliltaan yht??n sanaa. Kun he olivat saapuneet joelle, pys?htyi puoliverinen.

-- Minun t?ytyy nyt kantaa teit?, hyv? herra, h?n virkkoi. Ja kun h?n ponnisteli j??ll? raskaan taakkansa alla -- Howland oli py?rtynyt -- lausui h?n itsekseen: -- Pyhimykset minua varjelkoot, mutta mit?h?n ihana Meleese sanoisi, jos h?n tiet?isi, ett? Jean Croisset on ollut v?h?ll? ottaa t?lt? herralta hengen. Oh, t?m? maailma on t?ynn? hulluja!

Varoitus

Howland muisti vain heikosti ja ep?selv?sti, mit? oli tapahtunut. Kun h?n j?lleen palasi tajuihinsa, makasi h?n vuoteessa hotellissa. H?nen vieress??n olevalla p?yd?ll? paloi himme? lamppu. H?n huomasi, ett? huone oli tyhj?. H?nen kohottaessaan p??t??n ja olkap?it??n veresti kipu h?nen muistiaan siit?, mit? oli tapahtunut. H?n oli sairas. H?nen p??t??n ja kurkkuaan s?rki, ja kun h?n katseli toista k?tt??n, h?n huomasi sen olevan siteess?. H?n ei tiennyt, oliko h?n pahastikin loukkaantunut; h?n painui takaisin pieluksen varaan ja alkoi tuijottaa lamppuun. ?kki? kuului ovelta ??nt?, ja h?n k??nsi p??ns? sinnep?in. Jean kurkisti sis??n.

-- Kas, te olette valveilla, -- h?n virkkoi, sulki oven hiljaa ja tuli sis??n. -- Hyv? Jumala, olisipa nuija ollut pitempi, niin olisitte helposti voinut saada passin i?isyyteen, h?n lis?si nauraen, ja astui ??nett?min askelin vuoteen luo. H?n tarjosi Howlandille lasin vett?.

-- Onko laitani pahoin, Croisset?

-- Saatte viett?? vuoteessa pari p?iv??, siin? kaikki.

-- Mahdotonta! nuori insin??ri huudahti. -- Minun t?ytyy l?hte? huomenna kahdeksan junalla. Minun on pakko rient?? Le Pas'han --

-- Kello on nyt viisi, keskeytti h?net Jean. -- Tuntuuko teist? silt? kuin voisitte l?hte??

Howland koetti kohottautua, mutta vaipui tuskasta huudahtaen takaisin patjalle.

-- Hitto viek??n! h?n murahti. Ja hetken per?st? h?n tarttui Jeanin ruskeaan k?teen ja lausui: -- Min? kiit?n teit? avustanne, Croisset. En tied? mit? tapahtui. En tied?, keit? he olivat, jotka tahtoivat tappaa minut, ja miksi he sen tekiv?t. Siell? oli my?s er?s tytt? -- min? menin sinne h?nen kanssaan --

Samassa h?n huomasi, miten puoliverisen silmiss? leimahti kummallisesti. H?mm?styneen? h?n kohottautui hiukan ja katsoi Croisset'ia tutkivasti.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet