bell notificationshomepageloginedit profileclubsdmBox

Read Ebook: Runoja by Onerva L

More about this book

Font size:

Background color:

Text color:

Add to tbrJar First Page Next Page

Ebook has 222 lines and 8393 words, and 5 pages

t, eess? tekem?tt?m?tkin. --

MULLA ENNEN ILOT RINNAN --

Mulla ennen ilot rinnan, tarhat auki pilvilinnan.

Kohtaloiden kova t?hti tiet? neuvomahan l?hti.

Rakastamaan synkk?? syyt?, kaulaamahan kalman kyyt?.

Otti opistansa hinnan: sulki tarhat pilvilinnan.

ELEGIA.

Miksi juuri sen vaikeista vaikehimman m??r?sit tiekseni mun, peikon teht?v?n teht?v?ks heltyvimm?n lapsies joukossa sun, voi, kova kohtalo, tuskaa v??r?h?n talutetun!

Kylm?n? astua uusien arvojen uumiin, k?skysi ankaran saan, kantani alle heit?t sa armahan ruumiin: ylitse astua vaan! En saa s?ikky?, helty?, katsoa taaksenikaan...

SYD?MESS? HILJAA, VARMAAN --

Syd?mess? hiljaa, varmaan, iva kylm? it??. Luonnonvoimat ainettansa pilkkanansa pit??.

Syd?mess? hiljaa, varmaan, ovet kiinni painuu. Kylm?t, kalmat kahtialta toisiansa vainuu.

Y?LINTU.

Y?linnulla on siivess??n surullinen sulo, lento korvin kuulumaton niinkuin illan tulo.

Y?linnulla on silm?ss??n himmee, hieno hiilu, kuulto liekin kaukahisen niinkuin kulon kiilu.

Y?linnulla on ??ness??n sielu, jok'ei laula, joll'on suru suuri vaan ja vaitiolon paula.

TUUTILAULU.

Mik? vaivaa valkeaa lasta? Kalma on katsonut akkunasta.

Kuningasko vai kerj?l?inen? Kruunu h?ll' oli hankip?inen.

Kertoiko kev??st? kultamurun? Suossa kuuvalo-kukka surun.

Tuuti tuuti valkeaa lasta. Taivas on katsonut akkunasta.

Kylm? ja kirkas, kilpihirvi? hopeasuomuinen, valkee ja tumma, uinuva peto, pett?v?juomuinen.

Sireeni laulaa: palaa v?lkkin? surmien sulottaren. Yst?v? itkee: k?rsien hymyy hirvi? hirtehinen.

AURINGON RUUSU.

Auringon ruusu, keltainen umppu, suortuvi t?yteen kukkaan. Sytty?s, suuri punainen p?iv?, taikka se her?si hukkaan! Hetehet helmien helin?? nuokuu, silkkinen hipi? hiipuen huokuu: paista, jumalan punainen p?iv?!

Auringon ruusun, p?iv?sen lapsen, rakehet ruoskia tohti. V?risten seisoo kultainen kukka huutaen taivasta kohti: kaikilla ei ole hartiat huolen, annatko onnen taikka ma kuolen, paista, el?m?n punainen p?iv?!

L?HTEENSILM?.

L?hteensilm?, l?hteensilm? sinisempi muita; pyh?t, pahat siunaelit, p??stit kirotuita.

Sy?tit, juotit synnilliset, malja lohdutarten, maantie-silm?, maantie-sielu, kulkureita varten.

Moni otti, harva kiitti, ohi kulki monta; ?ll?s, l?hde l?mmin-sielu, muista uskotonta!

Maantie-rosvot, maantie-koirat veiv?t silm?n sinen; hiljaa huokaa sammuvainen: min? onnellinen! --

Peittyy peili kyynel-kaunis, kalvo kasvaa umpeen. Loitos seuraa matkamiest? luomi valjun lumpeen.

MUULINVIEJ?.

Kaunis kunnas kasvamassa kukkaisia, kelta-, kultatukkaisia...

Kaihda, musta muulinviej?, keltaisia, kultaisia, varo niille laskemasta k?si?si multaisia!

Mist? tuntee meid?n kes?n, viinist?k?, viljoistako, lemup?ist? liljoistako?

Enp? tied?, talven tuttu, leiv?t n??n ma sekoisina, kukat keinotekoisina;

vasta t?n??n l?ysin varsin ensim?isen merkin kes?n: -- h?vitetyn linnunpes?n.

NUORALLA TANSSIJA.

Jaksettu, maksettu markoin pilkkani hinta. Singota, lingota vastaan lempi ja -- halveksinta!

NEUVO.

Kaipaat mainetta ja rahaa, valittelet aikaa pahaa, jok' on parhain, armahaisin tuta tunnoin sinunlaisin.

Sanot, jalka alta liipee; ?l? huoli, kiipee, kiipee! porraspuilla onni monten, laiho laaja lahjatonten.

PAINAJAINEN.

Kun mua painajainen joskus painaa, ei se tartu ?isin rintapieliin niinkuin tuosta taru vanha kielii, vaan se sulaa koko maailman muotoon, muuttuu loitos merelliseen luotoon, nostaa pystyyn mantereen ja veden, taivaan, pilven, kevehimm?n keden, pystyyn niinkuin sein? synk?n vuonon taikka taulu taiteilijan huonon... Pist?vin? kuvan kasvot painaa l?pi maailman onton, ilmattoman, tukehtavan, saidan, sanattoman, seisovan kuin puuta vasten vainaa... Onko sua, kaiken tuntevainen, tullut vastaan t?m? painajainen?

TONTTU.

Min? tunnen tontun, oikean tontun, lippalakki-tontun, kepposten tekij?n kamaritontun.

H?n saapastelee, h?n viisastelee ja nippii ja n?ppii, tuo pikkuinen pakana. Mut koetapas kiinni, niin haihtuu kuin akana; ja murrin purrin k?yt ty?h?si j?lleen.

Vaan maltapas hetki: jo h?ltyv?t siteet ja haipuvat ilmaan vaivalla hankitut mielipiteet... Siin' on h?n taas tuo nurin-kurin-tonttu, n?ytt?en j?lleen em?nn?lleen loppumatonta pitk?? nen??.

V?itt??k? kuka, ett'ei ole tonttuja en???

R?V?RENCE.

Add to tbrJar First Page Next Page

 

Back to top