Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Runoja by Onerva L
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 222 lines and 8393 words, and 5 pages
R?V?RENCE.
Luot ja lahjot, luonto luopa, paistaa p?iv?, lankee sade kasvaa maasta kansa kade, kansa pieni, pahansuopa,
levenee kuin syksyn sieni sadep?iv?n saatuansa. Anteeks, siev? sienikansa, t?st? yli k?ypi tieni...!
YST?V?LLE.
Oi yst?v?, turhia harhaat. Tien vaikean heltehet heit?! Ovat kohtalon valjakot parhaat jo valmiina viem?h?n meit?.
SURUSI ON MENNYT HUKKAAN --
Surusi on mennyt hukkaan, lapsi parka, etk? tied?, mit? uinut? Tuli palaa, riemu el??... Katsoit kauan, liian kauan tuonen kukkaan.
Suruni ei mennyt hukkaan, sen ma tunnen, sen ma tied?n, vaikka syd?n nyt on kylm?, mykk?, valkee... Katson viel?, katson aina tuonen kukkaan.
MAGDALENA.
Magdalena, Magdalena, ihanainen lapsi! Salamoista silm?n-iskut, id?n y?st? hapsi, joutsenkaula, aaltovarsi, valkolilja k?si... -- Sulosi on synnillist?, leiki synnill?si! --
Magdalena, Magdalena, illan liekit palaa, syttyy hehkut hekumoihin, haaveet her??, halaa... -- Katsos, tyt?r Israelin, t?hdet kulkee yli... Iankee taivaat jalkoihisi, avaa, avaa syli! --
Magdalena, Magdalena, ihanainen impi! Harvoin astui synnin tiet? jalka kaunihimpi... Suuret t?hdet, kuumat t?hdet keh?? sulle kutoo, kun sa viittaat, vallat vaipuu, helmaas kruunut putoo...
Magdalena, Magdalena, kaunis katuja-nainen! -- Joko n?it sa miten murtuu, mustuu mahti mainen? -- Ah niin, kirkas Jumalanpoika, synnillist? auta! Sull' on mahdit korkeammat, aate aistin hauta...
Magdalena, Magdalena, sankaritar sadun! -- Piirsitk? sa inehmoiden kohtaloille ladun: kevehiss? keinumahan l?hemm?ksi syv??, erehiss? etsim?h?n loputonta hyv???...
MEGAIRAN LAULU.
Tuu tuu, huu huu, vihan vilja tuleentuu. Vaino pellon vakoi, sorto sirpin takoi, liekit l?i, liekit l?i; heelm?t heilim?i.
Riippuu raskaat ryp?leet: kyyneleet, kyyneleet... Kuka kylvi veren, vihki vihan meren? Rient?k??, rient?k??! sato kerke??.
Elokuu, elokuu, elonkorjuun kuuma kuu! Vartoo sirppi s?it?, t?hk?t kruunup?it?. -- Pitk? syy, pitk? syy; kylv? kypsentyy.
SURMATTUJEN LAULU.
Soita, soita, portto-noita! Vainaat valtahas astuu... Naura, naura, velho-nainen: huules hurmehin kastuu...
Halpa hinta, valkorinta: hymy kruunup?ist?. Kallis hinta, vilppirinta: henki joka h?ist?!
NAINEN.
Nainen kevyt ja julkea, moni sai kauttasi ammoiset arvet, kammoksi kasvavat uhrien parvet, aika jo ovesi sulkea.
-- Ihminen surusta sokea kolkutti ovelleni: p??st?, p??st?! syd?melleni: s??st?, s??st?, kova on talvea kokea!
Nainen valheessa valkea, lemmett? vuoteesi lemmell? vy?tit, omaan n?lk??si syd?mi? sy?tit, eik? sun rintasi halkea?
-- Onneni, j?iss? otellut, kirkkaampi on kuin kirkas kukaan palanut t?htien tahdon mukaan, kohtalon kirjoja totellut.
AAMUN ARMAHAN LAPS --
Aamun armahan laps, et sin? ymm?rr? mua... Kutsut luoksesi helmahan hele?n kedon, soiton helin??n keinuvan huomen-kellon, tarjoat kastehelmi? v?lkkyv?n hetken ja ?iden lepoa lempe?? onnellisten... Paistavin silmin ja syd?min aurinko-aukein yh? sa kutsut... Armas aurinko-laps, et sin? ymm?rr? mua!
N??tk?, sa lapsonen, ah, mun t?ytyvi kulkea ohi! N??tk?, mun p?iv?ni laskee, n??tk?, mun iltani joutuu, ja p??ni p??ll? jo pilvess? seisoo rannaton y?... N??tk?, se hetki? laskee saiturin sormin, kiert?? kirpehin innoin kimmoista lankaa nuolta sinkovan kaaren. N??tk?, jo iltani joutuu, n??tk?, jo h?m?ryys lankee, ja viel? on taipale pitk? astujan eess?. -- Ah, sin? aurinko-laps, et sin? ymm?rr? mua!
SYKSY.
Keltainen lehti ja punainen lehti makaa maassa rinnan. Syksyn kylm? k??rme kiipii yli j?isen pinnan.
Kuiskasi kalpea: siunattu rauha, kestinkin loppuun asti! Virkahti verinen: katkesin kesken, katkesin kauniimmasti!
Vaiti vainaat, haudat hiljaa! Madot maita mataa. Lent??, lent?? uudet lehdet, syksyn sadut sataa...
KUOLON KUKKA.
Orvon otsasi ma keksin kerta tomun halki, alta askelten; ter?st?si tihkui vaivan verta, kuvat kuulsi illan varjojen.
Tahdoin kyynelill? kylm?n pest?, auttaa alta taakan tomuisen, silloin synke?st? syd?mest? puhkes helavalkee heteiden.
Vaan ma l?hdin niinkuin orja, loinen, huulin kelmein, polvin hoippuvin; maailma sama, min? outo, toinen: kuolon kukkaa, hullu, suutelin!
Ah, merituuli, haltia lakkap??n laineen, aavojen lintu, vapaa vallasta aineen, milloin tulet ja p??st?t mun rintani paineen
Ah, merituuli, milloin s?rjet sa j??t, vapautat valkeat unteni uhmap??t? Ah, merituuli, silloin on sieluni h??t!
Vaappumaton nietos-sein?. Lumet, j??t piikkip??t riippuu rauta-ryp?lein?.
Vaarallinen, julma huvi. Yksi y? tappaa, sy? enemm?n kuin koko suvi.
Vakaa niinkuin valheen ansa. Ainainen saarto sen. Sulaa, palaa uudestansa.
KALLIOKIRKKO.
Patsaat harmaat templin suulla aukenevan y?h?n ylh??n, alkuvirteen ajastaikain, jumaluuteen vuorijylh??n.
Katsoo kansaa n?kem?tt? silm?kivi peikon k?rkeen, niinkuin Luojan lepop?iv? vuosisatain pieneen arkeen...
Mutta sin?, arkilapsi armas, varo porraspuita! t??ll' on varsin t?ysi m??r? suistuneiden pyh?in luita...
KAKSI KUVAA.
Taivaalla kyyhky valkonen, myrskyss? hernepalkonen.
Merell? kuuvalo kelme?, haudalla tuhannen helme?.
Hopeinen t?hti helmassa h?m?r?n y?n. Armahin l?hti, murheeni kannelta ly?n.
Pois pyh? l?hti. Kest?nk? arkeni ty?n? Hopeinen t?hti v?risee kannella y?n.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page