Read Ebook: Sten Sture nuorempi ja Kristiina Gyllenstjerna II: Tuomio by Stjernstr M Louise Soini Lauri Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 3600 lines and 56198 words, and 72 pages

, viel?p? pahempaankin...:

H?net n?hdess??n h?n parkaisi.

Mies pani lyhdyn pois ja katsoi h?neen hymyillen vanhaan tapaansa. "N?in korean linnun en olisi ikin? osannut toivoa joutuvan h?kkiini", sanoi h?n.

"Se on taivaaseen huutava v??ryys, vanha Edil. Tulet kai viem??n minut t??lt? pois?"

"En, Jumala auttakoon, tuon ainoastaan vanginmuonaa."

"Vanginmuonaa! Minulle?"

"Muona on sellaista kuin itse olette m??r?nnyt... Huonompaa vuosi vuodelta... Mutta ette tahtonut koskaan kuulla valituksiani; sanoitte vain: 'Se on kyllin hyv?? heille'... Maistelkaa nyt itse!"

Silloin muisti rouva Bonti, kuinka h?n monet kerrat, kun joku vanki uhkasi k?yd? kiusalliseksi, oli antanut Edilille pienen valkoisen pulverin, joka ei huomattavasti samentanut vett?, mutta vaiensi valitukset ainaiseksi... Jollei Kustaa herra tahtonut h?nt? puhutella, niin varmaankin aikoi h?n vapautua vangistaan, ja juuri h?nelt?h?n myrkky oli saatu ennenkin.

N?m? ajatukset s?ik?hdyttiv?t vanhaa naista silmitt?m?sti, mutta h?n ei tahtonut sit? n?ytt??, vaan sanoi niin tyynesti kuin voi: "Juo itse, vanha Edil."

Mies katsoi nauraen h?neen. "Ent? jollen tahdo?"

H?n kaatoi ?kki? sis?ll?n lattialle.

"Nyt saatte olla ilman huomiseen!"

"Auta minut t??lt? pois, Edil!"

"Kuinkas silloin k?visi minulle?"

"Annan sinulle t?m?n koristuksen!"

"Teill? on useampiakin... Antakaa yksi p?iv?ss?, niin kauan voitte olla turvassa..."

"Ettek? voi toimittaa minulle tilaisuutta p??st? h?nen armonsa puheille?"

"Kyll? koetan!" vastasi mies hymyillen.

T?m?nkin oli rouva Bonti h?nelle opettanut. "Sy?t? heit? turhilla toiveilla", oli h?n sanonut... Tietysti teki mies nytkin niin, ja rouva Bonti tunsi olevansa h?nen vallassaan ja samalla hukassa.

Miehen menty? heitt?ytyi h?n lattialle hurjasti ep?toivoissaan... H?nen kuolemanpelkonsa oli niin suuri, ett? h?n mieluummin tahtoi el?? ainaisessa vankeudessa kuin kuolla!... Olipa kuolema synnin palkka tai kaiken loppu, n?ytti se h?nest? yht? pelottavalta, ja h?n tahtoi saada sen lyk?tyksi niin kauas kuin suinkin.

Mutta n?lk? alkoi k?yd? tuntuvaksi, ja h?n nakersi murusia kovasta, mustasta vanginleiv?st?, jota h?n itse oli leivotuttanut, ja kun h?n tunsi sen suolattomuuden, silloin h?n ensi kerran sadatteli omaa ahneuttaan.

Jano oli viel? kiduttavampi, h?n koetti nukkua, mutta h?n kuuli rapinaa ja liikett? ymp?rill??n kostean vankikopin maapermannolla, ja pelko, kauhu piti h?net valveilla l?pi y?n.

Vihdoin koitti aamu ja vanginvartia saapui lyhtyineen.

"Tulkaa ja seuratkaa minua!" olivat h?nen ensi sanansa.

"Arkkipiispan luo?" kysyi vanki innokkaasti.

"Ei t?ll? kertaa!"

Mies hymyili kuten tavallisesti, viittasi h?nt? seuraamaan ja meni edelt?.

Ja h?n tunsi kaikki tiet ja oli vain utelias tiet?m??n, mit? ment?isiin.

Vinnill? arkkipiispan makuukamarin yl?puolella oli pieni vinnikoppi, tarkoitettu tunnustusvankeja varten; hienoista puheputkista kuului sielt? ??ni alas, ja kun tosiasiassa yksin?inen tuntee tarvetta kuulla omaa ??nt?ns? ja silloin puhuu, mit? syd?n on t?ysinn??n, niin siten arkkipiispa yksinkertaisimmalla tavalla sai tiedon h?nen salaisimmista ajatuksistaan. Rouva Bontilla ei ollut niink??n pieni osansa keksinn?ss?, ja kokemus osoitti h?nelle sen oivallisuuden.

Ja nyt oli h?nen itsens? asuttava samassa kopissa!

Valo lankesi sis??n kopista, koko huonekalustona oli ainoastaan kurja s?nky ja siin? hieman olkia, vanha p?yt? ja tuoli; h?n oli itse valinnut huonointa mit? l?ytyi, ja nyt t?ytyi h?nen itsens? pit?? se hyv?n??n! Kenellek??n ei h?n uskaltanut valittaa h?t??ns?, sill? h?n ei tiennyt, milloin arkkipiispa saattoi sen kuulla.

Mik? kammottava el?m? h?nt? odottikaan; kaikki se syd?mett?myys, jota h?n oli osoittanut muille, kohdistui nyt h?neen itseens?; h?n sai itse kokea, kuinka uskollisesti h?nen toimeenpanemaansa menettely? noudatettiin; jokaisen m??r?yksen tarkoituksen h?n tiesi edelt?p?in ja pelk?si ainoastaan niit? enteellisi? merkkej?, jotka viittasivat siihen, ett? h?nest? aiottiin vapautua ainaiseksi.

Edilin kautta saattoi h?n koristeillaan hankkia parempaa ravintoa, mutta kun ne jonakin p?iv?n? loppuivat, kuinkas sitten?... H?n ei uskaltanut sit? ajatella.

Vinnikopissa oli runsaasti rottia, ja niiden kanssa jakoi h?n ruokansa, ei s??list?, vaan vakuuttautuakseen sen vahingottomuudesta. Niin eli h?n t?m?n j?lkeen el?imen el?m??, mutta el?imet olivat onnellisimpia kuin h?n. sill? ne eiv?t tunteneet sit? kalvavaa tuskaa, joka h?nt? kidutti.

Kustaa Trolle hymyili mieless??n. Rouva Bonti oli kerran ollut h?nen suunnitelmiensa v?likappaleena; silloin voiteli h?n sit? hienoimmalla ?ljyll?, jotta se k?visi helposti, nyt ei h?n sit? en?? tarvinnut, olipa se h?nen tiell??nkin ja h?n oli aikonut raivata sen pois. Silloin nainen meni itse ansaan ja sai siell? istua kunnes h?n mahdollisesti t?t? tarvitsi, jollei, tiesi h?n kyll? keinon h?nest? p??st?kseen, miten varovainen h?n mahtoi ollakin.

P?invastoin kuin Jaakko Ulfinpoika, joka ulkonaisella esiintymisell??n teki kaikkensa voittaakseen syd?mi?, osoitti Kustaa Trolle ylpe?? halveksumista joukkojen suosiolle. H?n ei n?ytt?ytynyt koskaan muuten kuin loistavan saattueen ymp?r?im?n? ja vaati samoja kunnianosoituksia kuin olisi annettu h?nen pyhyydelleen paaville.

Yli joulunkin asui h?n yh? edelleen St?ketiss? ja matkusti ainoastaan v?liin Upsalaan.

Pappeja ja piispoja kutsuttiin vieraisille eik? sen loisteliaampaa ollut K??penhaminan linnassakaan, mutta arkkipiispa puhui enimm?kseen kaikesta siit? v??ryydest? mit? oli tehty h?nt? vastaan, ja ett? h?n aikoi loistavasti kostaa.

Er??n? p?iv?n? n?ytti h?n nauraen er?st? kirjett?, jonka oli saanut valtionhoitajalta ja miss? t?m? yst?v?llisin sanoin ilmaisi halukkaisuutensa sovintoon. H?n nimitti arkkipiispaa is?ksi ja kutsui h?nt? kummiksi tytt?relleen.

"Huonosti tuntee h?n minut, jos luulee minut moisella voitettavan", huudahti h?n heitt?en kirjeen halveksivasti luotaan.

"Aiotteko vastata kielt?v?sti h?nen pyynt??ns?, herra poikani", uskalsi Erik herra kysy?. "Minusta tuntuu muuten, ett? se on kirjoitettu n?yr??n ja kunnioittavaan sanans?vyyn."

"En aio vastata siihen ensink??n."

"Eik? se osoittaisi ylenkatsetta, joka..."

"Herra is?ni, toimiani Ruotsin kirkon p??piispana en salli kenenk??n tuomita; tahdon teille sanoa ainoastaan sen, ett? herra Sten Svantenpoika tulee katkerasti katumaan sit? p?iv??, jona asettuu minun tahtoani ja toimiani vastaan."

"Luulen h?nen kyll? mukautuvan teid?n armonne tahtoon, kun n?kee, ettei mik??n muu auta", puuttui Skaran piispa puheeseen.

Strengn?sin piispa Vincentius oli saanut Sten herralta ja Kristina rouvalta osakseen paljon hyv?ntahtoisuutta, ja virkkoi sent?hden t?ydell? vakaumuksella:

"Nuori valtionhoitaja on jo viisaudellaan osoittanut olevansa t?ysikelpoinen korkeaan asemaansa; lempe?ll? esiintymisell??n voittaa h?n kansan syd?met ja luottamuksen."

"Minua v?h?t liikuttaa, mit? keinoja h?n k?ytt??", vastasi arkkipiispa ylpe?sti; "h?nelle on tarpeen tavoitella kansansuosiota, samoinkuin minun tarvitsee pelon avulla saavuttaa se kunnioitus, jota vaadin niin hyvin Sten herralta kuin piispoilta ja papeiltakin."

Katse, joka seurasi sanoja, oli niin synkk? ja uhkaava, ett? Strengn?sin piispa vaikeni, mutta kyll? h?n koetti mieless??n aprikoida, millaiseksi uusi komento mahtoi muodostua. Alku ei ollut lupaava.

Mutta h?nen armonsa arkkipiispa kirjoitti vanhan Vincentiuksen nimen muistiinsa, ja kun h?nest? n?ytti Mathias tuntevan my?t?tuntoa virkavelje??n kohtaan, sai t?m?kin menn? mukana; muut ??nett?m?t kuulijat silm?iliv?t niin kunnioittavasti ja alamaisesti ylip??h?ns?, ettei ollut mit??n syyt? muistutuksiin heit? vastaan.

Kun h?n my?hemmin j?i Erik herran kanssa kahden, kysyi h?n h?nelt? ankarasti, olivatko heid?n tiens? eroavat vai kulkisivatko ne edelleen rinnatusten.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet