Read Ebook: Uhkapeli: Arnold Bromanin papereista by Kara Jalmari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 368 lines and 17222 words, and 8 pages

Mutta vaikka tajusin menett?neeni jotakin korvaamatonta, niin en heti osannut muodostaa siit? itselleni k?sityst?. Minun suruni puhkesi my?hemmin, kuten syv? haava, joka oltuaan ensin valkeana, vasta pitk?n ajan per?st? pulpauttaa verisuihkun. Mutta se ei puhennut kyyneleihin.

Olin kylliksi lapsellinen ja rauhaton etsi?kseni jo seuraavana p?iv?n? ?itini kuoleman j?lkeen toverieni seuraa. Min? tahdoin est?? itse?ni vaipumasta synkk??n ep?toivoon. Ja vaikka heid?n iloisuutensa ja pisteli??t huomautuksensa kalpeudestani kirvelsiv?t mielt?ni, niin jaksoin hymyill? ja pysy? huomaamattomana. Se tuotti minulle outoa, haikeaa nautintoa. Ja omituisen tunteen vallassa min? muistan hetke?, jolloin he olivat saaneet kaiken tiet?? ja kauhu ja anteeksipyynt? kuvastui heid?n kasvoiltaan.

Kun yksin?isin? hetkin? olen syventynyt itseeni, niin olen huomannut sis?isen muutokseni. Entiset vaiheeni kuvastuvat kuin jostain et??mp??, syrj?st?. Ne n?ytt?v?t minusta vierailta, tuntuvat ik??nkuin unenn??lt?, josta vastik??n olen her?nnyt. H?ilyv?t mielentilani ja tunnelmani, ?kkin?iset innostukseni ja silm?nr?p?yksess? p??h?ni p?lk?ht?neet teot, ne kaikki kuuluvat menneisyyteen, enk? en?? usko voivani menetell? samoin. Tyyntymys laskeutuu ylitseni vakavana ja raskaana. Se ei masenna minua, mutta se aukasee silmieni eteen uuden el?m?n. Se n?ytt?? minulle ik??nkuin toisen maailman, miss? kukin ihminen kulkee kokemuksineen, ottaen tyynemmin vastaan ilot ja surut. Minun katseeni k??ntyy sis??np?in, omaan sieluuni, joka er? er?lt? valkenee ja paljastuu silmieni edess?. On kuin outo kirkkaus levi?isi ymp?rilleni, kuin lapsuuteni ja nuoruuteni vuodet vajoisivat muistoni h?m?rimpiin sopukoihin ja uusi voima kohottaisi minut toisia p??m??ri?, toista tulevaisuutta kohti. Tunnen saavani toisellaista rohkeutta, en en?? lapsellista hurjap?isyytt?, vaan todellista uskallusta el?? ja ottaa vastaan kaiken, mit? kohtalo heitt?? tielleni, olkoonpa se sitten iloa tai surua, onnea tai k?rsimyst?.

Omituista lohdutusta tuotti minulle se seikka, ett? Haukiojan herra, is?ni, kirjotti minulle ja pyysi tulemaan luokseen. H?n kohteli minua hellyydell?, jota ihmettelin, vaikkei h?nell? sukuhaaransa viimeisen? j?senen? olekaan ket??n muuta. Ja kun tein h?nelle matkaehdotukseni, niin h?n suostui siihen. Se ilahutti minua kaikkein eniten. Sill? min? janoan pois, pois maailmaan, vieraiden joukkoon, miss? selvemmin tunnen oman yksin?isyyteni.

Sain viel? toisenkin kirjeen, joka minua h?mm?stytti ja liikutti varovaisesta suppeudestaan huolimatta. Outoja unia se her?tti mieless?ni ja samalla se oli kuin ??ni menneisyyden usvista. Nyt vasta h?n vastasi kirjeeseen, jonka jo kes?lomalla ollessani h?nelle l?hetin:

Aarne!

Sinua on kohdannut suuri onnettomuus ja suru on varmaankin sielussasi. En tied? mitenk? lausuisin my?t?tuntoni. Sanoja on olemassa, mutta en saa niit? esille.

Toivoisin, ett? niin moni seikka v?lill?mme olisi j??nyt tapahtumatta. -- Min?k??n en ole ennemmin vastannut. J?? hyv?sti, Aarne!

M?rta.

M?rta.

Min? kiit?n sinua syd?mellisyydest?si ja siit? mit? on ollut, eik? en?? ole. Niin, kaikesta siit? kauniista, mik? on katkennut. J?? hyv?sti.

Aarne.

Muuta en voinut kirjottaa. T?m? oli ik??nkuin viimeinen ty?ni, viimeinen velvollisuuteni entisyytt? kohtaan. Nyt olen vapaa matkustamaan.

Ja kun nyt, lopettaessani, katson ulos, niin pimeys on noussut makuultaan mets?st?. Se on asettunut mets?nreunaan polvilleen, rypist?nyt synk?sti otsansa ja katse tuimana on se heitt?nyt mustan vaippansa yli kaupungin. Mutta uudinteni ylitse s?teilee jokunen t?hti, jokunen v?r?j?v? t?hti.

Niin, t?llainen on siis yst?v?ni kirjotusten sis?lt?. Vaikka h?nen esityksens? onkin yleens? suppeaa, melkeinp? pintapuolista, on h?n merkillist? kyll?, ik??nkuin muistojensa lumoissa innostunut seikkaper?isesti kertomaan muutamia yksityiskohtia, jopa unensakin. Ja vaikka suru kuultaa h?nen hillityn kuvauksensa l?pi, niin v?r?ht?? h?nen sanoissaan toisinaan hehkuva l?mp?.

Minun t?ytyy sanoa olevani h?mm?stynyt. Onko yst?v?ni todellakin ollut t?llainen? Onko t?m? se raaka-aine, josta h?nen my?hempi olemuksensa on muodostunut? Olkoon, ett? kirjotus on tehty nuorena ja surun vallassa, sittenkin sis?lt?? se ihmetelt?v?ss? m??r?ss? lyyrillist?, etten sanoisi lapsellista herkkyytt?. Sellaista en koskaan h?ness? huomannut. Ja vaikka h?n jo nuorena n?ytt?? omanneen voimaa, joka on pakottanut h?net uhmaisiin tekoihin, niin j?? h?n mielest?ni melkolailla v?h?p?t?iseksi ihmiseksi verrattuna my?hemp??n itseens?. H?nen kehityksess??n on aukko, jota olen kokonaan voimaton t?ytt?m??n. Ja minun t?ytyy hymyill? kuvitellessani itse?ni romaaninkirjottajaksi. Turhaan koettaisin min? sulattaa kaikkea taiteelliseksi kokonaisuudeksi. Sit?paitsi on omissakin vaiheissani niin paljon ihmeellisi? sattumia, ett? logikan t?ytyy niit? palvella; taiteessa palvelee sattumakin logikkaa.

Mutta onko yst?v?ni j?tt?nyt n?m? kirjotukset minulle tahallaan, vai ovatko ne unohtuneet? Jonkunlaisesta vaistosta uskoin alussa, ett? h?n tahallaan on ne j?tt?nyt. Mutta sitten her?si kysymys, eik? h?n silloin olisi kokonaan poikennut menettelytavoistaan. Eik? se olisi ollut kumoamaton vastalause koko h?nen erikoisuudelleen ja etevyydelleen? Ja miksi olisi h?n paperit piilottanut? Pysyn kuitenkin alkuper?isess? uskossani. Sill? luulen, ett? h?nkin on kaivannut ihmist? tuskan hetken?. H?n on tahtonut antaa minulle jonkunlaisen selityksen, omankin rauhansa t?hden. Ja h?n on n?iden paperien kautta l?hentynyt minua niin paljon kuin h?nelle on ollut mahdollista. Sit?paitsi todistavat uskoani ne irtonaiset lehdet, jotka h?n, otaksuttavasti viime tingassa, on rev?ssyt p?iv?kirjastaan ja pannut vihkonsa v?liin. Ja mit? k?tkemiseen tulee, niin on h?n kenties tahtonut sill? ehk?st? minua saamasta kirjotuksia liian aikaisin k?siini, ennenkuin viel? olisin ehtinyt tyynty?. Ett? ymm?rt?isin h?nt? ja ottaisin h?nen nuoruutensa huomioon, sen h?n kyll? on tiennyt, siksi tarkoin tunsi h?n minut.

N?m? ovat kuitenkin sivuseikkoja. P??asia on, ett? minulla nyt on todistuskappale, joka osottaa ennentuntemani ep?ilyt ja aavistukset suunnilleen oikeiksi ja antaa minulle ainakin jonkinlaisen selityksen h?nen luonteensa omituisuuksista. Nyt n?en, ett? h?nenkin syd?mens? on ollut l?mmin ja herk?stitunteva ja ett? arat hermot ovat v?r?hdelleet h?nen marmorinaamarinsa alla. Jo nuoruudessaan, kuten sitten my?hemminkin, on h?n siis itse ollut syyp?? vaiheisiinsa ja kiduttanut itse??n hetkellisill? oikuilla. Ja nuo sanat, miss? h?n luulee tyyntymyksen laskeutuvan ylitseen, ovat vain hetken tunnelmaa, vailla laajempaa kantavuutta. Tosin oli h?nen ulkokuorensa kadottanut sen avonaisuutensa ja herkkyytens?, mik? sill? varhaisimmassa nuoruudessa lienee ollut. H?nen kasvonsa olivat kyll? kylm?t ja liikkumattomat, ja joka lihas totteli h?nen tahtoaan, jopa siin? m??r?ss?, ett? h?nen tyyneytens? saattoi hirvitt??, mutta sis?isesti oli h?n suunnilleen sama kuin ennen. Syvemm?ll? -- se on ainakin minun k?sitykseni -- oli entisten oikkujen taistelutanner, ja hetkelliset mielijohteet vainosivat h?nt?.

Mit? enemm?n tutkin yst?v?ni kirjotuksia ja sen yhteydess? muistelen menneit? tapahtumia, sit? selvemmiksi ne k?yv?t ja sit? yksinkertaisemmilta ne tuntuvat. Toisinaan saatan kiihdyksiss?ni luulla, ett? kaikki h?m?ryys on kadonnut ja ett? kaikki on ollut luonnollista ja ymm?rrett?v??. Mutta kun koetan koota ajatuksiani ja loogillisesti johtaa seuraukset syist?, niin kaikki raukeaakin olemattomiin, ja sama hermostuttava ep?tietoisuus, mik? kahden vuoden ajan on kuluttanut minua, on j?lleen tuskaisena edess?ni. Huomaan, ett? se, mihin ?sken olin tarttunut, ei olekaan mit??n, ettei sanoja l?ydyk??n joilla voisin kuvata sen, mik? juuri tuntui niin selv?lt? ja ett? kiihottunut mielikuvitukseni on taaskin pett?nyt minua. Vaikka siis moni seikka esiintyy aivan uudessa valossa, niin on paljon viel? sellaista, joka ratkasemattomana kiduttaa syd?nt?ni viett?ess?ni t??ll? yksin?ist? erakon el?m??. Rauhani ei n?yt?k??n palaavan, vaikka ensim?lt? niin luulin. Turhaan koetan min? etsi?, milloin olen tehnyt v??rin ja milloin minulle on v??ryytt? tehty. Olenhan nuori viel? ja pitk? taival on edess?ni. Min? tahtoisin p??st? menneisyyden muistoista vapaaksi, heitt?? ne luotani tutkitun teoksen lailla ja k??nt?? kasvoni tulevaisuutta kohti. Mutta hermostuttava j?nnitys ei tahdo p??st?? minua kahleistansa.

Selvitett?v?n?ni on kuin kasa venyv??, pehme?? lankaa, joka on pahasti h?m??ntynyt. Kun tartun siihen umpim?hk??n, levi?? se helposti aivan selv?lt?n?ytt?v?ksi vyyhdeksi. Mutta kun otan langan p??n ja rupean kerim??n, syntyy heti entinen sekasotku.

J?t?n nyt kuitenkin kaiken t?m?n ja siirryn kertomaan el?m?ni varhaisemmista vaiheista, jotta j?lemp?n? seuraavat tapaukset k?visiv?t paremmin ymm?rrett?viksi.

Is?ni on nousukas. Ter?v?n j?rkens? ja tavattoman ty?kykyns? avulla on h?n rahallisessa suhteessa kohonnut yh? ylemm?s ja on nyt hyvinkin rikas mies.

Min? olen vanhempieni ainoa lapsi ja syntym?kaupunkini on Turku, miss? is?ll?ni oli aluksi sekatavarakauppa. Yhdeks?nvuotiaana ollessani muuttivat vanhempani Pietariin, jonne suuria liiketuumia hautova is?ni oli perustanut komean kauppahuoneen. Siell? alotin min? kouluni. Mutta minunkin is?ni oli, kuten nousukkaat yleens?, kokonaan kykenem?t?n kasvattamaan lastaan. ?itini taas oli sairaalloinen ja hell?luonteinen, ja kun olin ainoa poika, toteutettiin minun pienimm?tkin mielitekoni. Sain jo v?h?n? niin paljon rahaa kuin suinkin osasin tuhlata, eik? kukaan pakottanut minua ty?h?n. Kun koulu ennen pitk?? alkoi tuntua minusta vastenmieliselt?, sain suurempia vaikeuksia kohtaamatta ajetuksi tahtoni perille ja otin erotodistuksen vanhempieni suostumuksella. Olin silloin kuustoistavuotias.

Nyt aloin viett?? puolittain hurjaa ja tuhlaavaista toimettoman el?m??, ja pian oli ymp?rill?ni joukko iloisia, osittain paheisiin vaipuneita nuorukaisia. Jo silloin ilmaantui, ett? korttipeli oli se intohimo, johon luonteeni oli taipuisin ja joka pikemmin kuin mik??n saattoi vied? minut perikatoon. Sit? en silloin ajatellut, mutta nyt on se monasti johtunut mieleeni.

Vetelehditty?ni toista vuotta, palasi kuitenkin tiedonhaluni j?lleen ja onneksi voimakkaana. Halusin ulkomaille, suuriin seikkailuihin, ja lueskelin innokkaasti vieraita kieli?, voidakseni tulla omin p?in matkoilla toimeen. Kulinkin sittemmin useissa Europan maissa. Ja seurael?m? sivistyksen keskipisteiss? kehitti minua niin, ett? parinkymmenen viiden vuoden ik?isen? olin k?yt?stavoiltani kokolailla miellytt?v? nuori mies. Vaikka olin vain porvari, avasi raha minulle tien korkeihin piireihin ja kiinnitti minuun monta ylh?issukuista henkil?? tuttavuuden siteill?.

Niihin aikoihin olin ruvennut pelaamaan entist? enemm?n. Mutta korttipeli ei koskaan saanut minua t?ydellisesti valtoihinsa, niin ett? olisin menett?nyt malttini ja rahanhimosta vavisten t?rvellyt kokonaan hermostoni. Se kyll? vieh?tti ja tietenkin my?s kiihotti minua, mutta seikka, ett? halveksin rahaa, ett? pidin verrattain yhdentekev?n? voitinko vai h?visin, oli omiaan pysytt?m??n tyyneyteni j?rk?ht?m?tt?m?n? pelin j?nnitt?vimmiss?kin k??nteiss?. Siit? taas seurasi, ett? pelasin hyvin ja ett? onni oli usein puolellani, sill? peliss?, kuten v?ittelyss?kin, voittaa tavallisesti maltillisin. Nautin j?nnityksest?, jonka peli aina synnytt??, ja mit? pitemm?lle kehityin, sit? rohkeampia pelej? ja suurempia panoksia rupesin vaatimaan. Kuitenkin luulottelin, ett? min? hetken? tahansa olisin voinut heitt?? syrj??n tuon kuluttavan nautintoni ja lakata siit? t?ydellisesti.

Vaikka siis olin intohimoinen pelaaja, on minun ansiokseni mainittava, ett? inhosin sit? irstasta el?m??, joka huumaavine paheineen oli kiehtonut monet yst?v?ni. Irstailun kiihottava ilmakeh? oli minulle pohjaltaan vieras ja vastenmielinen, ja min? kammoksuin niit? vanhempia tuttaviani, joiden voimat sen sy?vytt?v? hehku oli loppuun kuluttanut ja jotka silm?t tylsin? ja pessimismi huulilla kaikissa tilaisuuksissa heitteliv?t hermostuneita sukkeluuksiaan. Tietysti minullakin oli heikkoja hetki? jolloin alkoholin huumaamana horjahdin. Mutta minulla oli aina voimaa nousta, eiv?tk? paheet voineet vangita minua monine valheellisine vieh?tyksineen. Korttipeli sit?vastoin oli sellaista, etten sit? halveksinut, enk? edes pyrkinyt irti sen siteist?. Siin? noudatettiin mielest?ni kunnian ja ritarillisuuden vaatimuksia ja ylh?inen ylenkatse rahaa kohtaan oli sen uhrien huomattavimpia ominaisuuksia; ainakin koettivat kaikki sit? teeskennell?. Pidin sit? siis verrattain jalona huvituksena ja hyv? hermostoni tekikin minusta ennen pitk?? pelaajan, jonka rohkeutta ja tavatonta pelionnea moni ammattitaituri kadehti.

?itini kaipasi siksi paljon Suomea, ett? h?n joka kes?ksi muutti pieneen, Turun l?hell? sijaitsevaan huvilaamme. Siell? min?kin useasti oleskelin. Ja juuri t?llaisella kes?retkell? sain muutaman pelip?yd?n ??ress? tutustua vapaaherra af Silfverhorniin. H?n oli jalosukuinen, mutta rappiollejoutunut ylimys. H?nen suuresta omaisuudestaan ei en?? ollut j?lke?k??n j?lell?, vaan raskaat velkataakat lep?siv?t h?nen harteillaan. Ja pienell? maatilalla, joka h?nell? viel? oli hallussaan, h?n vietti onnetonta el?m??ns? tytt?rens? ja vaimonsa seurassa. Puolisonsa kanssa oli h?n kuitenkin alituisesti riidassa, ja t?m? oleskelikin senvuoksi etup??ss? sukulaisissaan. Mutta tyt?rt??n kuului vapaahera rakastavan intohimoisesti. Kerrottiin, ett? h?n usein oli rukoillut lapseltaan anteeksi hairahduksiaan, ja min? huomasinkin pian, ett? h?n oli hieno ja suurisuuntainen henkil?, vaikka niin per?ti heikko, ettei h?n jaksanut voittaa pieni?k??n kiusauksia.

H?n oli niit?, joita pelitaito ja rohkeus hurmaavat, ja ennen pitk?? olin h?nen kanssaan suhteessa, joka h?nen puoleltaan oli ihmettely? ja ihailua, minun puoleltani my?t?tuntoa ja kunnioitustakin. Siit? juuri seurasi, ett? h?n v?ltt?m?tt? tahtoi minua kotiinsa, eik? ottanut kuuleviin korviinsakaan estelyit?ni.

Kun aikaa oli liialtikin, niin k?ytin tilaisuutta hyv?kseni. Ja t?ll? vierailulla tutustuin h?nen tytt?reens? M?rtaan. Tuo solakka, eksottisesti vaikuttava tytt? lumosi minut heti; niin paljon kuin jo olinkin enn?tt?nyt matkoillani kokea. H?nen tuuheat kulmakarvansa olivat mustat, ja niiden varjoista pehme?t silm?t loistivat kuin sininen sametti. H?nen suunsa oli vertakihoilevan haavan kaltainen, ik??nkuin luotu suudelmille. Mutta eritoten juuri kulmakarvat tekiv?t minuun voimakkaan vaikutuksen, sill? ne antoivat h?nen kasvoilleen villin, sanoakseni sotaisen s?vyn.

Koko vierailuni aikana hoiti h?n talossa em?nnyytt?, sill? h?nen ?itins? oli tapansa mukaan poissa. Ennen oli M?rtakin -- niin kertoi vapaaherra -- ollut jossakin kartanossa kes?t, mutta moneen vuoteen ei h?n en?? tahtonut menn? sinne. Kuinka omituisen hyvin nyt muistankaan vapaaherran sanat! Mutta silloin eiv?t ne kiinnitt?neet mielt?ni. En kysynyt miss? kartanossa, enk? my?sk??n syyt? h?nen poisj??miseens?.

Tunnustan, ett? rakastuin M?rtaan heti kuin koulupoika. H?nen omituinen vaiteliaisuutensa ja ylh?inen, hillitty ylpeytens? tenhosivat minut kokonaan, vaikka olin jo kahdenkymmenen seitsem?n vuoden ik?inen. Mutta vaikka viivyin talossa viipymist?ni, en vain saanut selville tuliko vastarakkautta osakseni. Mitk??n pienet merkit eiv?t tukeneet toivoani, mutta mik??n ei sit? my?sk??n vastustanut. Ja juuri tuo ep?tietoisuus teki minut avuttomaksi. Min?, joka koko ik?ni olin totutellut seurael?m??n, h?mmennyin kokonaan h?nen edess??n. Puheeni ei sujunut hyvin ja omaksi kummakseni min? huomasin viel? voivani punastua. Minulla ei ollut rohkeutta viittailla tunteistani. Kaikki supistui vain huomaavaan kohteliaisuuteen ja pieniin palveluksiin.

Joka aamu p??tin sin? p?iv?n? suoraan ja rehellisesti tunnustaa rakkauteni, ja joka ilta sadattelin saamatonta arkuuttani. Sill? h?n osasi jollain salaisella keinolla aina pit?? keskustelun arvokkaana, eik? milloinkaan kevyempi tai tuttavallisempi sana p??ssyt h?nen huuliltaan. Kuitenkaan ei h?n ollut j?ykk? eik? yksitoikkoinen. H?n oli ihmeellinen, merkillisin kaikista siihen asti tuntemistani. Ja kun kaikki n?ytti toivottomalta, j?tin min? vihdoin voimattomana ja itsepilkan ?rsytt?m?n? koko talolle hyv?stit.

Palatessani ?itini huvilaan olin varmasti p??tt?nyt pyyhki? M?rtan pois muististani. Mutta niin v?h?ll? en asiasta suoriutunut. Vaikka tuhannesti vakuutin itselleni, ett? ?kkin?inen rakastumiseni oli vain poikamaista intoilua, jolle minun ik?iseni miehen pit?isi nauraa, niin en voinut vapautua tunteitteni pauloista. Samettinen, kauasuneksuva silm?pari eli mielikuvitukseni maailmoissa. Se her?tti sielussani tuskaa ja hehkuvaa kaipausta, sai el?m?ni siet?m?tt?m?ksi ja h??m?tti salaper?isen? unissani. Se painosti minua niin, ett? itse?ni soimaten ja ironisen kiihtyneen? p??tin heti l?hte? matkalle. Mutta jouduinkin kokonaan toisiin tekoihin, sill? mielett?myydess?ni ja enemp?? ajattelematta kirjotin vapaaherralle ja pyysin h?nen tytt?rens? k?tt?. Tietenkin heti kaduin tekoani ja olisin tahtonut kirjeeni takasin. Seuraavana hetken? min? kuumeisin j?nnityksin ajattelin ratkasua. Ja voimatta kauemmin odottaa, kiiruhdin jo ennen vastauksen tuloa vapaaherran maatilalle.

Vaikka olin seikkailija ja vaikka vapaaherra oli ylpe? aateluudestaan, antoi h?n minulle suostumuksensa. Tosin tunsi h?n is?ni, joskin hyvin pintapuolisesti. Mutta h?nen my?ntyv?isyytens? ihmetytti minua suuresti, enk? voi sit? muuten selitt??, kuin ett? h?n naimakaupassani tytt?rens? kanssa n?ki ainoan mahdollisuuden p??st? velkojiensa k?sist?. H?nell? ei ollut kerrassaan mit??n minua vastaan. P?invastoin sanoi h?n olevansa iloinen, jos voittaisin M?rtankin suosion.

Vaikka olenkin pelaaja, niin en milloinkaan ole kyennyt taiteellisesti nauttimaan odotuksen tuskasta. Tuska on aina tehnyt minulle odotuksen mahdottomaksi. Nytkin olin niin j?nnittynyt, ett? heti p??tin etsi? tyt?n k?siini p??st?kseni ratkasuun.

Kun h?net tapasin, tervehti h?n minua yst?v?llisesti, mutta oli niin kalpea, ett? huomasin h?nen is?lt??n jo kaiken kuulleen. Samalla tajusin, ett? jos hetkeksikin antautuisin keskustelemaan muista asioista, menett?isin taaskin rohkeuteni. Taudinomainen tunne valtasi minut. Kuin suonenvedon kouristus kulki l?pi ruumiini. Sanoin vaivoin, hiljaisin ??nin mutta suoraan.

-- Neiti, en kykene teid?n edess?nne k?ytt?m??n kiertoteit?... Suokaa anteeksi rohkeuteni, mutta te olette kokonaan lumonnut minut... Koko el?m?ni onni on teid?n k?siss?nne... Min? rakastan teit?... Tahdotteko tulla vaimokseni?

H?n tuijotti minuun kauan, eik? minun tarvinne kuvata, mink?laisilta hetket tuntuivat, jotka ??nett?min?, raskaina ja hitaina kuluivat. Sitten kysyi h?n v?r?htelevin ??nin:

-- Oletteko saanut vanhempieni suostumuksen?

-- Ainoastaan is?nne.

Silloin miltei l?pikuultava kalpeus levisi h?nen kasvoilleen. H?nen yl?huulensa omituisesti nytk?hti ja hermov?reit? liikkui h?nen poskillaan. Hetken p??st? ojensi h?n minulle k?tens?.

-- Olen teid?n, sanoi h?n ??nell?, jonka tukahtunutta s?vy? en voi kuvailla.

Tuskansekainen onni t?ytti syd?meni. Olin kuin puristavista kahleista vapautettu. Min? suutelin nopeasti h?nen k?tt??n ja vedin h?net hiljaa rintaani vasten. H?n vaipui hervottomana k?sivarteni varaan. H?nen silm?ns? olivat ummessa, ja kun suutelin h?nen huuliaan, olivat ne viile?t, miltei kylm?t. Vasta silloin huomasin, ett? h?n oli py?rtynyt.

T?t?k??n tapausta en silloin ymm?rt?nyt. Se her?tti vain kummastustani. Luulin h?nt? heikkohermoiseksi ja hyvin herk?ksi ja soimasin itse?ni siit?, ett? olin k?ytt?nyt liian voimakkaita ilmaisumuotoja lemmelleni. Mutta nyt esiintyy se minulle toisessa valossa, ja luulen sen k?sitt?v?ni.

Saimme kolmisin h?nen ?itins? suostumuksen, vaikka ylpe?n rouvan mielt? pitk?n aikaa karvastelikin, ett? olin vaan kauppiaan poika. Mutta raha tasottaa niin monta juopaa maailmassa. Meid?n kihlauksemme julkastiin.

Koko kihlausajan sain ihmetell? nuoren morsiameni omituisuuksia. Useimmiten oli h?n hyvin vakava ja puhui v?h?n ja verhotusti. Sellaisella p??ll? ollessaan voi h?n pitk?n aikaa istua aivan ??neti, silm?t puoliummessa, kasvoilla vieno surumielisyys ja katseessa kaipaava raukeus. Jos h?nt? silloin syleilin, s?ps?hti h?n ja j?i minuun tuijottamaan ik??nkuin johonkin vieraaseen. N?ht?v?sti oli h?nen vaikea palata unelmiensa utumaailmoista todellisuuteen.

Mutta h?n saattoi my?skin yht?kki?, juuri kun luulin, ettei h?n haaveisiinsa vajonneena en?? minua muistanutkaan, heitt?yty? rintaani vasten, kiert?? k?tens? ymp?rilleni ja kuiskata intohimoisin ??nin: Sinua min? rakastan, sinua ainoata min? rakastan. Silloin h?nen huulensa polttivat kuin tuli ja h?nen suutelonsa p?ihdyttiv?t kuin viini.

Vaan oli sellaisiakin hetki?, jolloin h?n oli tavattoman iloinen, niin poikamaisen vallaton, ett? min? joskus, h?mm?styneen? h?nen kujeistaan, j?in totisena tuijottamaan h?neen. Silloin h?n usein nipisti minua leuasta, juoksi kovasti nauraen piiloon, tavallisesti huoneeseensa ja kiusasi minua pitk?t ajat yksin?ni.

Kaikissa tapauksissa olin onnellinen ja rakkauteni h?neen kasvoi p?iv? p?iv?lt?. Ja eik? onni olekin t?ydellisin silloin kun ei sit? tunne, lempi suloisin silloin, kun rakastetun sielu joka hetki voi tarjota uusia aarteita, uusia, ennentuntemattomia vieh?tyksi?.

H?iden j?lkeen olimme p??tt?neet tehd? pienen kiertomatkan. Suunnitelmamme sis?lsi ensin matkan Italiaan sielt? Schweitsiin ja Ranskaan ja sitten takaisin Suomeen, kes?? viett?m??n.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet