Read Ebook: Kustaa Vaasa ja hänen aikalaisensa I: Ruotsin vapauttaja Historiallis-romanttinen kuvaus by Stjernstr M Louise Talvio Maila Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 5668 lines and 107779 words, and 114 pages

SMITHSONIAN INSTITUTION

UNITED STATES NATIONAL MUSEUM

BULLETIN 240

SMITHSONIAN PRESS

MUSEUM OF HISTORY AND TECHNOLOGY

CONTRIBUTIONS FROM THE MUSEUM OF HISTORY AND TECHNOLOGY

SMITHSONIAN INSTITUTION ? WASHINGTON, D.C. 1966

In these series, the Museum publishes original articles and monographs dealing with the collections and work of its constituent museums--The Museum of Natural History and the Museum of History and Technology--setting forth newly acquired facts in the fields of anthropology, biology, history, geology, and technology. Copies of each publication are distributed to libraries, to cultural and scientific organizations, and to specialists and others interested in the different subjects.

The present collection of Contributions, Papers 34-44, comprises Bulletin 240. Each of these papers has been previously published in separate form. The year of publication is shown on the last page of each paper.

CONTRIBUTIONS FROM THE MUSEUM OF HISTORY AND TECHNOLOGY: PAPER 37

SCREW-THREAD CUTTING BY THE MASTER-SCREW METHOD SINCE 1480

SCREW-THREAD CUTTING BY THE MASTER-SCREW METHOD SINCE 1480

Of at least equal importance with the lead screw and work and their relationship to each other is the tool-support with its screw-adjusted cross-slide . Just how this was attached to the frame of the machine so that it placed the tool at a suitable radius is again a questionable point. The very well-developed cutting tool is sharpened to a thin, keen edge totally unsuited for cutting metal but ideal for use on a softer, fibrous substance: undoubtedly wood, in this instance. Unfortunately, the angle at which the artist chose to show us this cutter is not a view from which it is possible to judge whether or not the tool has been made to conform to the helix angle of the thread to be cut. This cross-slide, in conjunction with the traversing work spindle, gives us a machine having two coordinate slides yielding the same effect as the slide rest usually attributed to Henry Maudslay at the end of the 18th century. Actually, an illustration of coordinate slides independent of the spindle had been published as early as 1569 by Besson and knowledge of them widely disseminated by his popular work on mechanics. These slides are shown as part of a screw-cutting machine with a questionably adequate connection, by means of cords, between the master screw and the work.

It was the author's pleasure recently to obtain for the Smithsonian Institution and identify a small, nicely made, brass instrument which had been in two collections in this country and one collection in Germany as an unidentified locksmith's tool . This proved to be an instrument of the traverse-spindle variety for threading metal. Fortunately, all essential details were present including a cutter ; this instrument was identified by the signature "Manuel Wetschgi, Augspurg." The Wetschgis were a well-known family of gunsmiths and mechanics in Augsburg through several generations. Two bore the given name Emanuel: the earlier was born in 1678 and died in 1728. He was quite celebrated in his field of rifle making and became chief of artillery to the Landgrave of Hesse-Kassel shortly before his death in his 51st year. Little is known of the later Emanuel Wetschgi except that he was at Augsburg in 1740. Tentative attribution of the instrument has been made to the earlier Emanuel, chiefly on the basis of his recognized position as an outstanding craftsman.

Figure 6 shows the traversing spindle and nut removed from the machine. Provision has been made for doing this so easily that there is every reason to believe that, originally, there were various different spindle and nut units which could be interchangeably used in the machine. Additional evidence tending to support this concept exists in the cutting tool , which must have been intended for serious work as it has been carefully fitted in its unsymmetrical socket. The cutting blade of this tool, which works with a scraping rather than a true cutting action, is too wide to form a properly proportioned thread when used with the existing lead screw. This may well indicate that the tool was made for use with a lead of coarser pitch, now lost.

Her?si l?pim?rk?n? hiest?. Vasta pitk?n ajan p??st? h?n p??si t?yteen tajuntaan, unikuvat leijailivat niin el?vin? h?nen edess??n, ett? kului hyv? hetki ennenkuin todellisuus sai voiton.

Kirkas aurinko paistoi huoneeseen ja Kustaa nousi kiireesti. Palvelija, joka hetken kuluttua tuli sis??n, kertoi jo kahdesti k?yneens? huoneessa, mutta armollinen herra oli nukkunut niin makeaa unta, ettei h?n ollut uskaltanut h?nt? h?irit?.

-- Satuloi hevoseni, Torkel, tahdon l?hte? mets??n, nyt heti paikalla.

-- Ennenkuin armollinen herra on mit??n nauttinut?

-- Niin, kuulethan sen!

Kustaa tahtoi olla yksin mietteineen. H?nen ajatusmaailmaansa oli syntynyt jotakin uutta, h?n tunsi olevansa niin merkillisen voimakas ja t?ynn? toivoa.

Parin hetken kuluttua ratsasti h?n mets??n. H?nt? seurasi palvelijapoika, joka ei milloinkaan saanut heitt?? h?nt? silm?lt?.

T?m? oli roteva, viekas ja sukkela nuorukainen, yht? ik?? kuin Kustaa. L??niherra oli sanonut, ett? h?nen henkens? joutuisi vaaraan, jos h?n p??st?isi ritarin n?kyvist??n, jotavastoin h?n l?yt?isi onnensa, jos tarkasti hoitaisi vartijatointaan.

Tosin Torkelin k?sitykset onnesta olivat mit? alkuper?isint? laatua. H?nen toiveensa rajoittuivat siihen ett? h?n sai tarpeeksi ruokaa eik? liiaksi selk??ns?, ja t?m?n onnensa saavuttamiseksi oli h?n valmis ry?st?m??n ja surmaamaan, jos h?nen herransa k?ski.

Tuuhea tammi- ja py?kkimets? oli punonut oksansa niin tihe?ksi verkoksi, ettei sen l?pi p??ssyt ainoakaan auringons?de; maa oli niin liejuista ja raivaamatonta, ett? hevoset vaivoin p??siv?t kulkemaan, mutta ritari ei sit? huomannut, h?nen ajatuksensa olivat kaukana, muilla mailla. Mit? merkitsi kynttil?, jota h?n unissaan oli ajanut takaa, mit? merkitsiv?t kaikki h?nen omituiset n?kyns??

He olivat ratsastaneet noin puoli penikulmaa, kun he n?kiv?t valon loistavan puitten takaa; hetkisen per?st? he huomasivat pienen raivatun alan, jolle oli levitetty lampaannahkoja, ja niill? istumassa oli kaksi miest?. Toinen paikkasi vanhaa nahkatakkia, toinen loikoi vatsallaan, kepill? kohennellen tulta. Ensinmainitun yl?ruumis oli alaston, h?nen kaareva rintansa oli karvainen ja h?nen k?sivartensa tavattoman paksut.

Toinen miehist? oli miltei kauhean n?k?inen; h?n polki jaloillaan maata, jotta lika p?rskyi suoraan h?nen p??lleen, mustat hiukset riippuivat pitkin? suortuvina matalalla otsalla, parta oli karkea ja p?rr?inen; silm?t katosivat syviin onteloihin, nen? oli litte? ja suun kohtaa merkitsi pitk? halkeama.

Kustaa ratsasti likemm?.

-- Mist? te olette kotoisin? kysyi h?n yst?v?llisesti. Pitk?ll??n oleva mies k??ntyi toiselle kyljelleen, oikein n?hd?kseen vieraan.

-- Susilla ja ketuilla ei ole yst?vi?, vastasi h?n sitte. -- Ne ovat kotoisin kaikkialta eiv?tk? mist??n, ja samassa teki h?n tutunomaisen liikkeen Torkelille ja k??ntyi takaisin vatsalleen.

-- Mutta te ette ole el?imi?, vaan ihmisi?, vastasi Kustaa. -- Kysyn siis viel?kin: mist? olette kotoisin?

-- Tuolta, armollinen herra, vastasi mies joka neuloi, ja viittasi oksista ja risuista tehty? rotkoa, jonka katto oli turpeilla peitetty. -- Tuolla me asustelemme.

-- Sek? kes?t ett? talvet?

-- Niinkuin mets?n pedot, jatkoi pitk?ll??n oleva mies, k??ntyen ymp?ri niin ett? tuli sel?lleen, -- me otamme ravintomme mist? saamme ja nauramme sek? laille ett? evankeliumille.

-- Olette varmaankin sissej??

-- Kyll?, miksemme my?nt?isi sit?? Hirttok?ysi heiluu yht?mittaa silmiemme edess?, mutta me ymm?rr?mmekin pysy? siit? niin kaukana kuin suinkin.

-- Eik?h?n olisi parempi viett?? j?rjestetty? el?m?? ja tehd? ty?t??

-- Ja raataa loppuun voimansa herrojen palveluksessa. Ei kiitoksia! ja mies nauroi rajusti.

Neuloja nosti p??t??n; h?nen kasvonsa olivat yst?v?lliset, miltei tyhm?n n?k?iset.

-- Esra raukalla on vaimo ja lapset, virkkoi h?n. -- Poika vietiin sotapalvelukseen, lienee jo kuollut, vouti otti h?nelt? ainoan lehm?n ja vaimo ja kuolemaisillaan oleva tytt? istuvat tuvassa, jolleiv?t jo ole kuolleet n?lk??n. Esra ei saanut katselleeksi kurjuutta ja sent?hden tuli h?n t?nne mets??n minun luokseni. Minulla on viel? muutamia kuivaneita kalapalasia ja kun ne loppuvat niin saamme keksi? uusia keinoja.

Ja mies vahasi lankansa, pujotti sen neulansilm??n ja rupesi neulomaan.

Samassa kuului Torkel katkerasti nyyhkytt?v?n ja kun Kustaa k??ntyi h?neen katsomaan, n?ki h?n h?nen kasvonsa aivan turvonneen pid?tetyist? kyynelist?.

-- Onko tuo is?si? kysyi Kustaa. Omituinen aavistus oli lent?nyt h?nen p??h?ns?.

-- On, herra. Ja sisar ja ?iti ovat kuolemaisillaan n?lk??n, vaikeroi nuorukainen.

-- Etk? ole puhunut asiasta l??niherralle?

-- Is? on mets?varas ja melkein henkipatto. Tuvan olisi jo aikoja sitte pit?nyt olla kylmill??n, mutta armosta se viel? on saanut pysy? sill??n.

-- Asuvatko he kaukanakin t??lt??

-- Kappaleen matkan p??ss? l?nteen p?in.

-- Ajetaan sinne! ja Kustaa otti rahan taskustaan. -- Rahavarani ovat niin pienet, etten saata antaa enemp??, virkkoi h?n punastuen ja ojensi Esralle rahan. T?m? otti sen kiireesti ja pisti poveensa, lausumatta edes kiitosta.

Kustaa toivotti "Jumalan rauhaa" ja ajoi sit? suuntaa kohti, minne Torkel oli neuvonut. Hetkisen kuluttua he seisahtuivat pienen m?kin eli oikeammin sanoen maakuopan eteen, josta nousi paksu savu. Torkel hyp?hti kiireesti hevosensa sel?st? ja riisti auki rappeutuneen oven. Huone oli t?ynn? savua; kesti hyv?n aikaa ennenkuin Kustaa saattoi n?hd? naisen, joka liikkui lieden ??ress?, ja surkean olennon, joka lep?si nurkassa olkis?kill?. Torkel kiiruhti ?itins? luo, heid?n v?lill??n syntyi kiivas kina, kunnes ?iti vihdoin antoi per??n, astui Kustaata kohti ja heitt?ysi polvilleen h?nen eteens?.

-- Ankara herra, huusi h?n, -- ?lk?? sy?sk? minua onnettomuuteen!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet