Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Hottentotit: Koulumuistelmia by Kara Jalmari
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1267 lines and 28764 words, and 26 pages
UNIVERSITY OF KANSAS PUBLICATIONS MUSEUM OF NATURAL HISTORY
Volume 14, No. 5, pp. 73-98, 4 figs. December 29, 1961
North American Yellow Bats, "Dasypterus," And a List of the Named Kinds Of the Genus Lasiurus Gray
E. RAYMOND HALL AND J. KNOX JONES, JR.
UNIVERSITY OF KANSAS LAWRENCE 1961
UNIVERSITY OF KANSAS PUBLICATIONS, MUSEUM OF NATURAL HISTORY
Editors: E. Raymond Hall, Chairman, Henry S. Fitch, Theodore H. Eaton, Jr.
Volume 14, No. 5, pp. 73-98, 4 figs. Published December 29, 1961
UNIVERSITY OF KANSAS Lawrence, Kansas
PRINTED BY JEAN M. NEIBARGER, STATE PRINTER TOPEKA, KANSAS 1961
North American Yellow Bats, "Dasypterus," And a List of the Named Kinds Of the Genus Lasiurus Gray
E. RAYMOND HALL AND J. KNOX JONES, JR.
INTRODUCTION
At this point it is desirable to digress and indicate why and how the Law of Priority came into being. In the 19th century different technical names were used for the same kind of animal depending on the opinions of individual authors. For example, one author used name A because it was most descriptive of the morphology of the animal, another author used name B because it had been used more often than any other, another author used name C because it was more euphonious, etc. In order to achieve uniformity and stability a set of rules was drawn up in 1901 at the International Zoological Congress in Berlin. Those rules were based principally on the rule, or law, of priority. In effect, the law stated that the technical name first given to a kind of animal would be the correct and official name. After the mentioned rules were adopted, some zoologists, mostly non-taxonomists, objected to the rules and in response to these objections a compromise was adopted in 1913 at the International Zoological Congress in Monaco and the International Committee on Zoological Nomenclature was authorized to set aside, at its discretion, the Law of Priority. In 1913 it was thought by everyone that the names conserved by setting aside the rules would be few.
Genus Lasiurus Gray
Hairy-tailed Bats
Lasiurus intermedius
Northern Yellow Bat
The differences mentioned above are of the magnitude of those k, saksan ja ranskan kielten opettaja, tummaverinen, hieno mies, joka aina teititteli.
Runoilija siirtihe laiskasti, vilkaisten v?linpit?m?tt?m?sti alas syvyyteen... Mutta j?lleen tuijottivat h?neen laulunopettajattaren kirkkaat silm?t. Ja j?lleen syk?hti h?nen syd?mens? ja sekavuus valtasi h?nen ajatuksensa.
-- Niin, ei pid? etsi? kuolemaa, jos aikoo runoilijaksi, kimitti maisteri Sundberg. -- Kalliohan on l?hes parikymment? metri? korkea. Ent?p? jos olisi pudonnut. Olisipa se ollut kyyti?. Jaa, Sahra, mink? loppunopeuden olisi saanut?
Runoilija tuskin kuulikaan Suden kysymyst?. Omituisen hurmion vallassa h?n katseli rouva Lagusta ja tunsi jonkinlaista mielipahaa, kun t?m? k??nsi silm?ns? muuanne.
-- Mink? loppunopeuden ruumis olisi saanut? toisti Sundberg.
J?lleen katse kirkkaista silmist?; Runoilija oli kuin lumottu.
-- Eik? Sahra voi sanoa, mink? loppunopeuden vapaasti putoava kappale saavuttaa kahdenkymmenen metrin matkalla? kimitti Susi vimmastuneena toisen kylmyydest?.
Rouva Laguksen kulmien v?liin ilmaantui ter?v? ryppy, otsalla n?ytti varjo vaeltavan, ja silm?t v?istyiv?t. Vasta silloin Runoilija ik??nkuin her?si ja tunsi punastuvansa. H?nt? h?vetti. H?n oli tuijottanut opettajaa kasvoihin, ehk?p? julkeasti, ja ollut ep?kohtelias toiselle opettajalle, joka halusi keskustella... Kummallinen kipu viilsi nuorukaisen syd?nt?. Veri humisi, aivot synnyttiv?t sekavia, ristiriitaisia ajatuksia; h?nt? ahdisti, h?nen t?ytyi tehd? jotakin. Ja yht?kki? h?n kimmahti seisomaan ja heitt?ytyi p?istikkaa kalliolta veteen.
Kuului huudahduksia. Kaikki sy?ksyiv?t jyrk?nteen reunalle.
Runoilija viivytteli tahallaan kauan aikaa veden alla. Heti noustuaan pinnalle h?n huusi iloisesti:
-- Oivallisella loppunopeudella, maisteri!
-- Sek?s valehtelee! sanoi Pelle, valmiina hyppyyn.
-- Min? kiell?n ket??n en?? hypp??m?st?, kuului rehtorin tyyni, mutta luja ??ni.
Pelle k??nsi ep?r?iden p??t??n v?h?n sivulle; h?n kohtasi Filosoofin varottavan katseen ja per?ytyi.
Filosoofi tuli h?nen luokseen.
-- Hyv? on, Pelle, ett? tottelit. Sin? olet aina niin jumalaton. Pelk?sin, ett? suututtaisit esimiehemme heti alussa.
-- Viis min? rehtorista! En vaan uskaltanut; se on viet?v?n korkea kallio, vastasi Pelle, vaikka tiesikin, ettei Filosoofi h?nt? uskonut.
Filosoofi oli hetken vaiti. Sitten h?n sanoi:
-- Runoilija on jo rannassa. Min? rienn?n h?nt? tervehtim??n.
Runoilijan pukeutuessa kysyi Filosoofi:
-- Mit? varten sin? oikeastaan hypp?sit?
-- Mit?k? varten? Sudelle kiusaksi tietenkin. H?n ahdisteli minua kysymyksill??n.
Syntyi hiljaisuus.
-- On se niinkin, sanoi Filosoofi verkalleen. -- Mutta muistatko, mit? Ars?ne Lupin vastasi Ganimardille, kun t?m? ylpeili h?nen vangitsemisestaan?
-- No?
-- "Nainen katsoi minuun."
Runoilija kumartui nopeasti solmimaan kenk?ns? nauhoja.
HOTTENTOTIT.
Eino Harjanne, Monte Carlon kunnioitettava is?nt?, jota sanottiin Pankkiiriksi, astui juhlallisesti kamariinsa, istuutui tuolille, otti k?teens? sanomalehden ja alkoi silm?ill? uutisia kaivellen tikulla hampaitaan. H?n oli vastik??n palannut koulusta, sy?nyt em?nn?n puolella p?iv?llisens? ja kiiruhti nyt lukemaan lehte?, ennenkuin pojat kerki?isiv?t tulla, sill? t?n? iltana oli Monte Carlossa sovittu vietett?v?ksi t?ysi-istunto.
H?nen kamarinsa, Monte Carlo, oli matala, neli?n muotoinen huone ja niin pieni, ettei kookas is?nt? sopinut siell? suoraksi kuin nurkasta nurkkaan. Kapean, hieman viistoon lasehtineen ikkunan ??ress? oli p?yt?pahanen, jonka toiselle puolen vaivoin mahtui suuri, punaiseksi maalattu arkku, toiselle s?ngyn p??; s?nky oli p?ivisin puukannella peitetty ja sai tehd? sohvan virkaa. Sein?ll? riippui pieni kirjahylly, ja matalan oven vieress?, nurkassa, oli valtava uuni. Kas siin? Monte Carlon muhkea sisustus.
Se m?kki, jonka kolmesta huoneesta yksi oli Monte Carlo, sijaitsi v?h?n matkaa kaupungin ulkopuolella, ja sinne johtava tie oli syksyisin perin rapakoinen. M?kin omisti muuan vanha itsellismuori, miltei kuuro akka, joka Harjanteelle oli kaukaista sukua, jokin naapurin kummin kaima. Akka oli hiukan viinaanmenev? ja ymm?rsi koulupoikia erinomaisesti. Joko he melusivat tai tappelivat, niin ei h?n siit? v?litt?nyt, eik? se h?nt?, kuuroa, h?irinnyt. Mutta olipa muuan arka seikka, josta h?n tulistui kuin pippuri: Kun Monte Carloon v?entungoksen takia pyrki tulemaan huono ilma, olisivat pojat sangen mielell??n avanneet oven eteiseen, sill? mink??nlaista venttiili? ei ollut olemassa. Mutta muorin omassa ovessa oli lasiruutu ja jos h?n sen l?pi n?ki poikien laskevan l?mmint? hukkaan, niin pyryn? h?n sy?ks?hti pelipankkiin, ajoi joka ikisen mukulan pellolle ja jallitti is?nt?? tukasta kuin pikkupoikaa. Ei siis j??nyt muu neuvoksi kuin uunin kautta puhdistaa ilmaa. Mutta sekin oli sangen vaaranalaista hommaa, sill? muori saattoi min? hetken? tahansa pist?? p??ns? ovesta, ja auta armias, jos pelti oli auki. -- Muussa suhteessa h?n olikin pojille kultaa kalliimpi, sill? eip? h?n kertoillut maailmalle heid?n kepposiaan eik? milloinkaan olisi edes opettajille kavaltanut heit?.
Add to tbrJar First Page Next Page