Read Ebook: Hottentotit: Koulumuistelmia by Kara Jalmari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1267 lines and 28764 words, and 26 pages

Se m?kki, jonka kolmesta huoneesta yksi oli Monte Carlo, sijaitsi v?h?n matkaa kaupungin ulkopuolella, ja sinne johtava tie oli syksyisin perin rapakoinen. M?kin omisti muuan vanha itsellismuori, miltei kuuro akka, joka Harjanteelle oli kaukaista sukua, jokin naapurin kummin kaima. Akka oli hiukan viinaanmenev? ja ymm?rsi koulupoikia erinomaisesti. Joko he melusivat tai tappelivat, niin ei h?n siit? v?litt?nyt, eik? se h?nt?, kuuroa, h?irinnyt. Mutta olipa muuan arka seikka, josta h?n tulistui kuin pippuri: Kun Monte Carloon v?entungoksen takia pyrki tulemaan huono ilma, olisivat pojat sangen mielell??n avanneet oven eteiseen, sill? mink??nlaista venttiili? ei ollut olemassa. Mutta muorin omassa ovessa oli lasiruutu ja jos h?n sen l?pi n?ki poikien laskevan l?mmint? hukkaan, niin pyryn? h?n sy?ks?hti pelipankkiin, ajoi joka ikisen mukulan pellolle ja jallitti is?nt?? tukasta kuin pikkupoikaa. Ei siis j??nyt muu neuvoksi kuin uunin kautta puhdistaa ilmaa. Mutta sekin oli sangen vaaranalaista hommaa, sill? muori saattoi min? hetken? tahansa pist?? p??ns? ovesta, ja auta armias, jos pelti oli auki. -- Muussa suhteessa h?n olikin pojille kultaa kalliimpi, sill? eip? h?n kertoillut maailmalle heid?n kepposiaan eik? milloinkaan olisi edes opettajille kavaltanut heit?.

Pankkiiri itse oli tavattoman pitk?, leve?hartiainen nuorukainen, jonka pellavatukka oli aina huolellisesti jakaukselle kammattu ja kasvot t?ynn? n?ppyl?it?. Kuten yleens?kin nopeasti kasvaneilla pojilla, oli h?nell?kin veltto ryhti. Sit?paitsi h?n tuntui h?pe?v?n pituuttaan ja k?veli senvuoksi tavallista kumarammassa. H?n oli vanhempi tovereitaan, seurasi tarkasti sanomalehti? ja oli luokalla ainoa mies, joka harrasti politiikkaa. H?n jutteli taitavasti ja harvakseen kuin maan ukot ja poltti piippua.

Muori toi sylyksellisen puita ja ryhtyi tulta tekem??n.

-- Suotta poltatte. Eih?n siell? ole kylm? ulkonakaan, murahti Pankkiiri lehtens? takaa, p?ll?ytt?en valtavan savupilven piipustaan; h?n oli huolissaan illan puolesta.

-- Ei se l?mmin luita riko. Ilmankin aina kitiset niist? hampaistasi, sanoi akka heng?styneen?, rapistellessaan poroja esiliinaltaan.

-- Laittaisitte ennen sis?ikkunat paikoilleen. Y?n mittaan tuulee korvani huurteeseen.

-- Vai viel?! Ilmankin ovia ja peltej? aukoilette. Jos vaan v?h?n puhaltaakin, ainahan siit? raittiista ilmasta saarnaatte...

Harjanne syventyi lehteens?, kuuntelematta sen pitemm?lle. Muori teki tulen ja poistui.

Ovelle koputettiin.

-- Entrez, monsieur! huusi is?nt?.

Rannan Martti ja Jokinen saapuivat. Heti heid?n j?less??n tulivat Puhakka ja Sepp?nen, ja muutaman minuutin kuluttua Str?m, kaunis, mustasilm?inen poika, joka oli puotineitosten yst?v? ja jakeli koko luokalle n?ilt? saamiaan karamelleja.

??nett?m?n?, juhlallisesti, nostamatta edes katsettaan sanomalehdest?, viittasi is?nt? vieraansa istumaan ja jatkoi lukemistaan. Pojat alkoivat keskustella, ensin arasti, kuiskaillen, sitten yh? ??nekk??mmin.

Pankkiiri kohotti silm?ns? ja sanoi hillitysti, kasvoillaan tyynen ylemmyyden ilme:

-- N?ksit!

Heti syntyi t?ydellinen hiljaisuus. Tiedettiin vanhastaan, ettei is?nt?? saanut h?irit? h?nen lukiessaan. H?n oli luokan valtiomies, vaati ja sai kunnioitusta osakseen.

Pankkiiri sytytti rauhallisesti piippunsa, vilkaisi viel? kerran varottavasti tovereihinsa ja k??nsi lehte?.

Filosoofi, Runoilija ja Tengstr?m -- Tenu, luokan matemaatikko -- saapuivat yhdess?. Jonkun ajan kuluttua sy?ksyi Pelle sis??n huohottaen, silm?t tuikeina.

-- Jukulauta, pojat, tappelu tulee t?n? iltana! huudahti h?n.

-- N?itk? tinureita?

-- L?ps?n min? vaan tapasin... Tulee Ropakkosillalla vastaani ja kehtaakin ry?k?le sanoa: "V?ist?s Ville pirua!" "V?ist? sin?, kun vastaankin tulet", tokaisee t?m?. Ja konsa t?m? huomaa sanasodan olevan syttym?ss? ja tappelun sit? seuraamassa, niin tainauttaapa nyrkill?ns? L?ps?? muotoon. ?ij? vaipuu v?h?n ?kki? sillalta ojaan, kura vaan tirskahtelee. T?m? lykkim??n.

-- ?l? helkkarissa. Tietysti se kokoaa sakkinsa ja asettuu v?ijyksiin. Arvaavathan ne, ett? t??ll? sit? ollaan.

-- Sittenp?h?n n?hd??n, mutta nyt se asia silleen. Eih?n meist? kukaan pelk??. Emme kai me tinurien takia iltaamme pilaa, sanoi Filosoofi.

Monte Carlo oli kuin sullottu poikia t?yteen. Is?nt? pani lehden hyllylle. -- Antti J?ntti saapui vasta.

-- Kas, merkkikauppias! Miss? sin? olet viipynyt? Paljonko olet t?n??n alaluokilta nylkenyt? huudettiin.

-- Mikset istu? kysyi is?nt? tyynen? ja vakavana. J?ntill? oli t?ysi ty? tuppautua ovensuuhun seisomaankin.

Pankkiiri nousi ja komensi:

-- Eteiseen joka mies!

Kun huone oli tyhjentynyt, siirsi h?n p?yd?n keskilattialle, otti s?ngyst? kannen ja laski sen toisen p??n arkun varaan, toisen s?ngyn laidalle. Sitten h?n kohensi tulta ja kutsui toverinsa sis??n.

Pojat sulloutuivat vierett?in s?nkyyn, kannelle, arkulle; nipin napin tila riitti. Is?nt? sai pit?? Monte Carlon ainoan tuolin, sen vaati vanha tapa. Povitaskuista vedettiin punssipuolikkaita, joita joskus, juhlahetkiksi, hankittiin, ja joka miehell? oli lasi mukanaan. Pankkiiri t?ytti ne juhlallisesti ja nousi seisomaan.

-- Toverit! Niin totta kuin ei meiss? ole yht??n raitista, niin totta ei meist? saa tulla ainoatakaan juoppoa. Suurina juhlahetkin? me tahdomme irtautua arkip?iv?isyydest?, sill? mik??n inhimillinen ei meille saa olla vierasta. Mutta me emme koskaan alennu mink??n himon orjiksi! Mik??n ei saa tulla meille tavaksi! Olen puhunut.

Suuresta, 250 kappaletta sis?lt?v?st? laatikosta is?nt? tarjosi kullekin paperossin ja sytytti sen. Sitten h?n nosti yl?s pitk?n k?sivartensa. Syntyi hiljaisuus, kaikki tarttuivat laseihinsa. K?si antoi merkin.

Hottentotti oli kyll? viisas miesi, joten otti pikku tuikun murheeseen. Hottentotti kyll? tiesi mink? siesi, joten otti kaksi parhaakseen. Bottenfokki! Hottentotti ryypyn otti. Bottenfokki! Hottentotti otti parhaakseen.

Laulun kest?ess? heilutti kukin lasiaan tahdissa, pit?en paperossia toisessa k?dess??n. Sitten otettiin yhtaikaa pohjaan.

-- Muistakin panna pelti kiinni, kuului muorin ??ni oven takaa.

-- Tulkaahan v?h?n sis?lle, huusi Pankkiiri ja kaatoi punssia lasiin.

-- ?h?, vai jo taas! Iltaa, iltaa, toivotti akka.

-- Kas t?ss?, sanoi Harjanne ojentaen lasin.

-- Hprrh! ?hh?h!... Tuntuu t??ll? sent??n l?mmint? olevan, puheli muori pyyhkien k?mmensel?ll? irvistelev?? suutaan. H?n meni.

Pankkiiri kohotti k?tens?.

-- Silentium!... Kertokaa juttunne!

Monte Carlon vanhoihin perinn?istapoihin kuului, ett? "tunnelmaa odotellessa" kertoiltiin koulupoikien kepposista. T?ll? kertaa ei kukaan tahtonut alottaa, vaan kaikki katselivat toisiaan silmiin. Vihdoin Puhakka nousi.

-- Kahdeksasluokkalaiset tekiv?t t?n??n Sudelle seuraavaa: Heill? on ensinn?kin suuri, kaksiosainen mustataulu, jota he sanovat giljotiiniksi. Vastap??t? on kolmas luokka, ja jos joku pikkupoika uskaltaa heille irvistell?, raijaavat he kauluksesta ilkimyksen taulun luo, kohottavat taulunpuoliskoa, pist?v?t p??n rakoon, giljotiiniin, antavat lopiskoita, kiduttavat hetken ja p??st?v?t pois. -- Mutta kahdeksasluokkalaiset ovat ollakseen suuria herroja eiv?tk? mielell??n menisi ulos v?litunniksi. Pari poikaa nousee tavallisesti taulun taakse piiloon siksi aikaa, ett? valvova opettaja on enn?tt?nyt tarkastaa, onko luokka tyhj?. Susi oli kerran ?k?nnyt er??n varpaat, kun taulu oli sattumalta j??nyt hieman raolleen, ja senj?lkeen h?n on visusti k?ynyt katsomassa, onko ket??n k?tk?ss?. T?n??n oli taas Suden p?ivystysvuoro. Pojat pistiv?t kalossit giljotiiniin siten, ett? k?ret j?iv?t n?kyviin, avasivat akkunan ja meniv?t ulos kuuntelemaan. Susi tulee, huomaa kalossit. "V?litunniksi on ment?v? ulos", kimitt?? h?n. Kalossit eiv?t liikahda. "J?nis! Luulee olevansa piilossa, kun p?? on pensaassa", ?rjyy Susi mennen taulun taakse katsomaan. Voitte kuvitella, mink? n?k?iseksi h?nen naamansa venyi. Ulkoa kuuluu kauhea naurunr?h?kk?.

-- Veljeni kertoi seuraavan jutun nelj?nnen luokan Viitasesta, alotti J?ntti. -- Oli uskontotunti. Viitanen leikitteli veitsell??n. "Mit? Viitasella on siell??" kysyy opettaja. "Veitsi." "No mit? sill? veitsell? nyt, keskell? uskontotuntia?" "Meinasin terottaa kyn??ni", vastaa poika hitaasti. "No mit? sill? kyn?ll? sitten?" "Olisin merkinnyt l?ksyn tunnin lopussa", kuuluu tyyni vastaus.

Kukaan ei en?? alottanut uutta.

-- Sinun lukkotemppusi, Pelle, oli miltei kaikista paras, sanoi Runoilija.

-- Niin, pojat. Koettakaapas etsi? suurempaa lukkoa koko kaupungista, ylpeili Pelle.

Asian laita oli sellainen, ett? Pelle oli aamulla tuonut hirve?n suuren, ruosteisen lukon kouluun. Matematiikan tunnin alussa h?n oli pist?nyt sen Rannan Martin napinl?peen ja painanut kiinni. Martin oli t?ytynyt istua mokoma koriste rinnassa, ja Susi oli raivostuneena kysynyt, mit? se merkitsi. Silloin Pelle oli vaatimattomasti selitt?nyt l?yt?neens? lukon, pist?neens? sen leikill??n Rannan napinl?peen, jolloin se vahingossa oli loksahtanut kiinni; avainta kun ei ollut, ei sit? oltu saatu pois. --

Syntyi hiljaisuus. Poikien posket alkoivat punertua, ja silmiin ilmaantui kevytmielinen loiste. Mutta mieliala oli viel? pingottunut ja j?ykk?. Tupakansauhu kiirieli mahtavana pilven? katonrajassa, ja uuni hehkui l?mp??. Odotettiin merkki? is?nn?lt?...

Jo kohosi Pankkiirin k?si.

-- Takit! sanoi h?n.

K?si teki liikkeen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet