Read Ebook: Kiljusen herrasväen uudet seikkailut by Finne Jalmari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 430 lines and 13689 words, and 9 pages

KILJUSEN HERRASV?EN UUDET SEIKKAILUT

Kirj.

Jalmari Finne

Helsingiss? Kustannusosakeyhti? Otava, 1916.

SIS?LLYS:

Kun Kiljusista piti teht?m?n elokuvia Kiljusen poikain posetiivi ja marakatti Kun Kiljuset leipoivat Kun Kiljuset olivat ravustamassa Kiljusen herrasv?en kukko Kiljusen pojat koulussa Kiljusen poikien jouluaatto

Kun Kiljusista piti teht?m?n elokuvia

Kankkusen suuri elokuvayhti? tahtoi ottaa Kiljusista elokuvia n?ytell?kseen sitten niit? ymp?ri maata. K??nnyttiin suorastaan herrasv?en puoleen ja pyydettiin heit? esiintym??n. Arvaahan sen, ett? n?m? ilahtuivat aivan tavattomasti t?llaisesta huomaavaisuudesta. He vakuuttivat, ett? kyll? he tekev?t kaiken, mit? k?sket??n ja lupaavat olla niin hiljaa kuin mahdollista. Mutta eih?n se laisinkaan ollut tarkoitus. Heille selitettiin, ett? heid?n piti juuri nimenomaan pit?? kiirett? ja touhua. Kyll?h?n he sellaiseenkin suostuivat aivan mielell??n.

Kun sitten herra Kankkunen pyysi heit? esiintym??n muutamissa kaikkein tunnetuimmissa seikkailuissaan, niin is? Kiljunen lausui:

-- Min? en ymm?rr?, mit? te niit? tahdotte kuvata, eih?n niiss? ole mit??n erikoista, on vain meid?n herrasv?en tavallista el?m??.

Siin? sitten puheltiin ja p??tettiin, ett? kuvattaisiin ensiksi heid?n ensimm?inen Helsingin matkansa. T?m?n p??t?ksen tehty??n l?ksi herra Kankkunen hommaamaan kaikki valmiiksi.

Kun Helsingiss? levisi tieto, ett? Kiljusista tehd??n siell? elokuva, niin syntyi tavaton levottomuus. Valtuusto kokoontui erikoiseen istuntoon, jossa vallitsi aivan myrskyinen mieliala. Valtuusto ei mitenk??n tahtonut suostua koko hommaan, pit?en sit? suorastaan yleiselle turvallisuudelle vaarallisena.

Asiasta neuvoteltiin poliisilaitoksen, maaherran ja valtioneuvoston kanssa. P??t?kseksi tuli, ett? ennenkuin mit??n elokuvausta sallitaan Kiljusen herrasv?est?, olisi Helsinki ensin tyhjennett?v? asukkaista. Ja nyt kaikki herrat ryhtyiv?t laskemaan, mit? t?m? t?llainen homma tulisi maksamaan.

T?n? aikana Kiljusen herrasv?ki valmistui teht?v??ns? ja urheili joka p?iv?, ollakseen oikein ketteri?. Is? Kiljunen opetteli hypp??m??n korkeushyppy?. H?n saavuttikin viimein siin? sellaisen taituruuden, ett? h?n voitti kaikki Suomen enn?tykset ja n?ytti jo melkein silt?, ett? maailmanenn?tyskin olisi vaarassa. ?iti Kiljunen harjoitti sadan metrin juoksua. Pihalle laitettiin sile? rata h?nt? varten ja t??ll? n?htiin h?nen nyt ravaavan puettuna aivan samanlaiseen urheilupukuun kuin Hannes Kolehmaisellakin on. Ja h?n juoksi lopulta sellaisella nopeudella, ett? urheilumaailmassa se alkoi her?tt?? huomiota ja p??tettiin pyyt?? ?iti Kiljunen ottamaan osaa seuraaviin Helsingiss? pidett?viin kansainv?lisiin kilpailuihin. ?iti Kiljunen oli hyvin ylpe? ja sanoi:

-- Kun min? sinne tulen, niin kyll? min? annan p?ihin kaikille sadan metrin juoksijoille.

T?m? uhkaus tuli tietoon urheilumaailmassa ja her?tti suurta levottomuutta.

T?n? aikana olivat herrat laskeneet, mit? Helsingin tyhjent?minen tulisi maksamaan, ja kun oli kuultu rautatiehallituksen mielipidett? siit?, voisiko saada niin paljon junia ja mit? ne tulisivat maksamaan, niin ilmoitettiin, ett? menot nousisivat kahteenkymmeneen miljoonaan. T?h?n ei laskettu niit? menoja, jotka syntyisiv?t siit?, ett? koko sotalaivasto varmuuden vuoksi oli tuotava Helsingin satamaan.

Herra Kankkunen kiljaisi melkein yht? kovaa kuin Kiljuset, kun h?n sai t?m?n tiet??. Eih?n mill??n tavalla voitu maksaa niin suuria menoja!

T?ytyi tehd? muutos ohjelmassa ja kuvata jotain toista kohtaa Kiljusten el?m?ss?. Olihan olemassa Kiljusen poikien syntym?p?iv?. Seh?n kelpasi hyvin elokuviin.

-- Mutta ensin tarvitaan kahdeksansataaseitsem?nkymment?kuusi kissaa, sanoi is? Kiljunen, joka varsin hyvin muisti sen metakan, mink? kissalauma oli h?nen pihallaan saanut aikaan.

Herra Kankkunen pani ilmoituksen lehtiin ja lupasi maksaa kymmenen markkaa kissasta. Tuotiin yksi hyvin laiha kissa. Eih?n sill? voitu mit??n saada aikaan. T?ytyi luvata enemm?n. Vasta kun oli ilmoitettu maksettavan kaksikymment?viisi markkaa mirrist?, alkoi saapua vastauksia. Herra Kankkunen p??tti tyyty? kahteensataan kissaan, sill? maksoihan sekin jo h?nelle 5000 markkaa. Yleis? saisi sitten kuvaa katsellessaan kuvitella n?kev?ns? niit? yli kahdeksansataa. Ja kun kissat kuitenkin juoksisivat hirve?? kyyti?, niin eih?n kukaan enn?tt?isi laskea, kuinka monta niit? oli.

Ennenkuin kuitenkaan oli p??sty harjoittamaankaan kuvien ottoa, syntyi kova metakka ja jupakka sanomalehdiss?. Er?s kirjoitti, ett? Kiljusista ei saisi ottaa kuvia, toinen vastasi siihen hyvin ter?v?sti, ett? se oli herra Kankkusen oma asia, h?nell? t?ytyi olla oikeus siihen. Sanomalehdiss? oli yh? enemm?n kirjoituksia t?st? asiasta. Viimein sekaantuivat siihen yliopiston professoritkin, jotka aina tahtovat kaikessa sanoa viimeisen sanan. Valittiin sovintotuomari ja t?m? m??r?si, ett? Kiljusista saa ottaa kuvia.

Olipa se j?nnitt?v? p?iv?, jona vihdoin viimeinkin alettiin ottaa Kiljusista elokuvia. Kissat olivat saapuneet ja niit? varten oli laitettu erikoinen h?kki pihalle, jotta eiv?t p??sisi karkaamaan. Herra Kankkunen oli saapunut kahden apulaisen kanssa ja he olivat tuoneet mukanaan valokuvauskoneen, mill? elokuvia otetaan.

Kiljuset olivat aivan tavattomassa j?nnityksess?, sill? nyth?n heid?n maineensa tulisi levi?m??n kautta maan, kun heid?t saataisiin n?hd? elokuvina. Is? ja ?iti harjoittelivat suuren koivun ravistamista, jotta oikein jaksaisivat kissoja pudottaa, kun ne siihen ensin olivat kiivenneet. Pojat huusivat niin, ettei variksia n?kynyt miss??n monen kilometrin p??ss?, niin ne olivat s?ik?htyneet. Pullakin oli hiukan hermostunut. Se k?vi aina silloin t?ll?in sen h?kin luona, miss? kissat olivat, niille haukkumassa. Mutta kissat p??stiv?t aina sellaisen vimmatun vihaisen naukunan, ett? Pullan selk?piit? karmi ja karvat nousivat pystyyn.

-- Onko kaikki reilassa? kysyi herra Kankkunen, joka oli asettanut jokaisen oikealle paikalleen.

-- Kyll? ollaan, vastasi is? Kiljunen. -- Alkakaa vain konetta veivata!

Toinen Kankkusen apulainen asettui valokuvauskonetta veivaamaan, toinen meni kissanakin luo p??st??kseen ne m??r?tyll? hetkell? irti. H?nen k?dess??n oli revolveri, jolla h?n s?ikytt?isi kissat liikkeelle.

Konetta alettiin veivata, ja Kiljuset, jotka seisoivat talonsa kuistin edess?, huitoivat k?si??n ja koettivat olla niin vilkkaita kuin mahdollista.

-- P??st? kissat irti! karjaisi Kankkunen.

H?kin luona oleva mies avasi sen. Ei ainoakaan kissa l?htenyt liikkeelle.

-- Eiv?t ne l?hde h?kist?! huusi h?n Kankkuselle.

-- Laukaise pyssy! kiljaisi t?m?.

Pyssy laukaistiin ja silloin kissat karkasivat pihalle.

Pulla, joka muisti varsin hyvin, miten h?n silloin oli ajanut niit? takaa, kun kissoja oli ollut kahdeksansataaseitsem?nkymment?kuusi, hypp?si kissoja vastaan. Mutta silloin tapahtui jotain aivan odottamatonta! N?m? kissat eiv?t olleetkaan samanlaatuisia kuin ne entiset, vaan rynt?siv?t vihaisina ja h?nn?t pystyss? Pullaa kohden. T?m? vinkaisi pahasti, veti h?nn?n koipiensa v?liin ja korvansa luimuun. Sitten se l?hti menem??n huimaavaa vauhtia pakoon. Kissat tietysti oikein laumalla j?lest?.

Pulla meni Kankkusen turviin. T?m? parkaisi pahasti ja meni valokuvauskoneen luokse pakoon huutaen sen k?ytt?j?lle:

-- Veivaa, veivaa! T?st? tulee hyv? kuva.

Ja apulainen veivasi. Samassa oli Pulla h?nen kintuissaan ja heti paikalla my?s kissalauma. Kankkunen ja h?nen apulaisensa hypp?siv?t valokuvauskoneen p??lle turvaan. Eih?n se kest?nyt sellaista painoa, vaan meni niin ett? rasahti murskaksi.

T?t?p? kissat s?ik?htyiv?t ja k??ntyiv?t toisaanne Pullan juostessa heid?n edell??n. Nyt ne kaikki rynt?siv?t Kiljusia kohden, jotka riensiv?t h?t??n. Is? Kiljunen kaatui keskelle kissakasaa ja olisi varmaankin pr?ss?nnyt niist? muutamia aivan liiskoiksi, elleiv?t kissat olisi livahtaneet alta pois. ?iti Kiljunen sai hameittensa alle pari kissaa ja hyppi kuin hullu ilmaan huutaen kauhusta. Pojat meniv?t mukkelismakkelis kumoon ja kierieliv?t kissakasassa.

Kissalauma rynt?si talon sein?n vieress? oleville tikapuille ja nousi katolle, jonka harjalle ne asettuivat riviin ja aloittivat oikean kissaserenaadin. Pulla oli mennyt talon kellarinluukusta sis??n ja kurkisti peloissaan n?hd?kseen, miss? kissat olivat.

Kun Kankkunen viimein nousi maasta ja katseli, minne kissat olivat kadonneet, sanoi h?n hyvin surkealla ??nell?:

-- T?m?h?n on aivan sekaisin. Miss? ne kissat ovat?

-- Tuolla katolla, huusi M?k?.

-- Tulkaa alas sielt?, niin koetamme uudestaan! huusi Kankkunen kissoille.

Mutta n?m? eiv?t yht??n v?litt?neet h?nen sanoistaan.

-- Kis, kis, kis, kis, houkutteli h?n.

Kissat p??stiv?t oikein moni??nisen naukunan.

-- Eiv?t ne sielt? tule en?? alas, eiv?t ainakaan kuvattaviksi, sanoi is? Kiljunen, joka aina oli viisas ja huomasi asian oikean laidan.

-- Meid?n t?ytyy kai sitten j?tt?? t?m? kuva kokonaan ottamatta, sanoi Kankkunen. -- Ryhtyk??mme sen sijaan tervasaunaan.

Uusi valokuvauskone tuotiin, saunasta haettiin tervaa ja h?yheni?.

-- Joko meit? taas aletaan maalata? kysyi Luru.

-- Tietysti, vastasi ?iti Kiljunen. -- Riisukaa p??h?nne, niin min? sivelen sudilla teit?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet