Read Ebook: Kiljusen herrasväen uudet seikkailut by Finne Jalmari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 430 lines and 13689 words, and 9 pages

-- Tietysti, vastasi ?iti Kiljunen. -- Riisukaa p??h?nne, niin min? sivelen sudilla teit?.

Mutta sit?p? pojat eiv?t laisinkaan halunneet. He muistivat niin erinomaisen hyvin sen kerran, jolloin olivat tervanneet itsens? ja sitten tulleet h?yhenisiksi ja kuinka heist? sitten oli h?yheni? kynitty sek? ruumiinsa viimein hiekalla ja harjalla pesty puhtaiksi. Ei heill? ollut mit??n halua ryhty? uudelleen sellaiseen kiusaan.

-- Emme me tule sellaiseen! huusivat he.

Ja molemmat l?ksiv?t juoksemaan pakoon.

-- Ottakaa kiinni, huusi Kankkunen, -- sill? muuten ei kuvista tule mit??n.

-- Kyll? otetaan, sanoi is? Kiljunen. -- Juokse sin?kin, mamma!

?iti Kiljunen l?ksi nyt ajamaan poikia takaa. Sep? vasta oli menoa. ?iti Kiljunenhan oli harjoitellut juoksua ja tullut erinomaisen ketter?ksi. H?n juoksi p?? kolmantena jalkana eteenp?in. Jo tuli h?n aivan M?k?n l?helle, joka lihavana ei jaksanut juosta samaa kyyti? kuin laiha Luru. Jo oli h?n saamaisillaan pojasta kiinni, jo kuroitti k?tens? t?t? kohden, kun M?k? samassa ?kki? v?istyikin syrj??n. Oikein jys?hti, kun ?iti Kiljunen meni suulleen maahan.

H?n nousi siit? kuitenkin heti ja naama aivan multaisena sylki suustaan roskia. Ja sitten h?n taas rynt?si eteenp?in.

Is? Kiljunen seisoi keskell? pihamaata ja huusi:

-- Ottakaa kiinni, ottakaa kiinni!

H?n ei juossut, mutta hyppeli sen sijaan paikallaan niin korkealle kuin suinkin jaksoi.

Pojat kiersiv?t taloa ja ?iti heid?n j?ljess??n. He tulivat tikapuiden kohdalle ja kiipesiv?t ketter?sti katolle. Siell? olivat kissat harjalla istumassa. N?m? s?ik?htyiv?t aivan tavattomasti ja l?ksiv?t ravaamaan pitkin kattoa poikien tielt? pakoon. ?iti Kiljunen kiipesi j?ljest? ja sitten is? ja sitten Kankkunen ja sitten toinen apulainen ja sitten toinen apulainen.

Kissat luulivat, ett? heid?n k?y oikein hullusti, ja alkoivat etsi? pakotiet?. Pojat n?kiv?t vanhempiensa ajavan heit? takaa sinnekin ja etsiv?t hekin pakotiet?. Osa kissoista ymm?rsi menn? uuninpiipusta sis??n ja sielt? ne pudottivat itsens? alas, jolloin ihan nokisina tulivat huoneisiin. Is? Kiljunen kadotti jalansijan ja alkoi kieri? pitkin kattoa pudoten viimein niin ett? maiskahti pihalle. ?iti hyppeli katolla, kieri aina v?h?n matkaa, mutta sai taas kiinni, kieri uudestaan, nousi taas, kieri viel? kerran ja silloin meni niin alas, ett? viimein joutui r?yst??n kohdalle, tarttui siihen ja j?i roikkumaan. Ja kuinka h?n kiljui! Arvaahan sen, ett? h?n kiljui. Is? Kiljunen n?ki sen alhaalta ja tahtoi auttaa vaimoaan. H?nh?n oli opetellut hyppim??n. Nyt h?n meni v?h?n matkan p??h?n, otti vauhtia ja sitten hypp?si ilmaan. H?n pomppasi oikein korkealle, tarttui ?iti Kiljusen kinttuihin kiinni, ja roiskis olivat molemmat maassa. Ihme ja kumma, etteiv?t he loukanneet itse??n.

M?k? ja Luru olivat sill? v?lin menneet talon toiselle puolelle ja sielt? tipauttaneet itsens? maahan. Ne kissat, jotka olivat j??neet katolle, alkoivat kiivet? nurkkia my?ten alas.

Siin? oli sellainen h?t? ja uho, ett? oikein piti ihmetell?. Kun Kankkunen viimein apulaistensa kanssa p??si alas katolta, ei poikia en?? ollutkaan n?kyviss?. Eih?n mit??n elokuvia voitu ottaa, kun kaksi niin t?rke?? Kiljusen herrasv?en j?sent?, kuin M?k? ja Luru, olivat poissa. Koko puuha sai siis j??d? sikseen, ja sen vuoksi ei ole olemassa mit??n elokuvia Kiljusen herrasv?est?.

Kiljusen poikain posetiivi ja marakatti

Kiljusen pojat olivat kerran n?hneet maata kiert?v?n posetiivinsoittajan, jolla oli marakatti, ja olivat t?m?n miehen huomanneet ansaitsevan hyvin paljon rahaa. Monta kertaa he olivat sanoneet toisilleen:

-- Olisipa meill?kin posetiivi ja marakatti, niin kyll? me rikkaiksi tulisimme.

Sattuipa kerran niin, ett? is? ja ?iti Kiljunen olivat menneet koko p?iv?ksi kyl??n ja pojat vain olivat kotona. Silloin tuli sinne posetiivinsoittaja, joka k?velemisest? v?syneen? meni vajaan nukkumaan ja pyysi poikia sill? v?lin pit?m??n huolta h?nen soittokoneestaan.

Pojissa her?si heti ajatus l?hte? miehen nukkuessa kyl??n posetiivia soittamaan.

-- Mutta meill? pit?isi olla marakatti! sanoi Luru. -- Ellei meill? ole marakattia, niin ei kukaan anna meille rahaa. Marakatti meid?n pit?? saada.

-- Tehd??n Pullasta marakatti, sanoi M?k?.

-- Ei siit? tule marakattia, kyll? se pysyy koirana, sanoi Luru.

-- Ole sin? sitten marakattina, sanoi M?k?.

-- Tunteehan jokainen minutkin, huomautti Luru.

-- Ei tunne, jos muutamme sinut jollain tavalla, vakuutti M?k?.

-- Mill? tavalla muutamme? kysyi Luru.

-- Laitamme sinut mustaksi ja karvaiseksi, sanoi M?k?, -- silloin ei kukaan sinua tunne Luruksi.

Ei Luru ensin tahtonut mitenk??n suostua, mutta kun M?k? vakuutti, ett? h?n saa kaksi kolmannesta voittorahoista, suostui h?n viimein.

Ja nyt ruvettiin Lurusta tekem??n marakattia. Ensin h?n riisui itsens? aivan alasti, sitten tuhrittiin h?net hiilill? aivan tummaksi. M?k? katseli velje??n ja sanoi:

-- Kyll? sin? nyt olet marakatin v?rinen, mutta sin? et ole karvainen viel?. Ei kukaan sinua viel? uskoisi marakatiksi.

-- Laitetaan karvat, sanoi Luru, joka jo oli alkanut tuumaan innostua.

-- Mist? me niit? saamme? kysyi M?k?.

-- Navetassa olen n?hnyt lehm?nkarvoja, otetaan niit?, lausui Luru.

He meniv?t sinne. Aivan oikein, siell? oli suuret m??r?t lehm?nkarvoja.

-- Mutta mill? me saamme n?m? kiinni sinun ruumiiseesi? kysyi M?k?.

-- Me panemme liimalla, lausui Luru.

-- Eik? tervalla olisi parempi? kysyi M?k?.

-- Min? en ota en?? tervaa ruumiiseeni! sanoi Luru muistellen sit? kertaa, jolloin h?n oli ollut tervasaunassa. -- Se ei l?hde ruumiista.

M?k? etsi liimapannun ja meni keitti??n valmistamaan liimaa, Lurun j??dess? navettaan piiloon, jotta palvelijatar ei sattuisi h?nt? n?kem??n ja jollain tavalla est?isi heit? hommassaan.

M?k? keitti liimaa ja tuli navettaan. Kyll?h?n sen avulla saatiin karvat Lurun ruumiiseen kiinni istumaan. Ne kiinnittyiv?tkin oikein lujaan, ja kun heill? ei ollut mit??n kiirett?, niin he joutivat panemaan karvat oikein huolellisesti kiinni.

-- Kyll? sin? nyt olet marakatin n?k?inen, sanoi M?k? katsellen velje??n. -- Menn??n nyt ansaitsemaan rahaa.

-- Mutta minullahan ei ole h?nt??, sanoi Luru. -- Min? en tule miksik??n h?nn?tt?m?ksi marakatiksi, en mill??n ehdolla!

-- Mutta kun emme saa h?nt?? niin t?ytyy sinun tulla h?nn?tt?m?n?, sanoi M?k?, joka piti veljens? vaatimusta aivan liian suurena.

-- Katsohan, onko navetan ylisill? viel? se vanha lehm?nnahka, sanoi Luru. -- Siit? saamme h?nn?n.

M?k? meni etsim??n ja l?ysi vanhan lehm?nnahan, leikkasi siit? h?nn?n irti ja nyt ryhdyttiin sit? kiinnitt?m??n Lurun ruumiiseen siihen paikkaan, johon se kuului. Ensin pantiin liimaa ja sitten koetettiin h?nt?? kiinnitt??, mutta se ei ottanut tarttuakseen. Viimein, kun M?k? kauan aikaa oli k?dell??n painanut h?nt?? kiinni, pysyi se siin?, ja molemmat l?ksiv?t liikkeelle. Jonkin aikaa astuttuaan katsoi Luru taakseen ja huusi:

-- Odota v?h?n, h?nt? j?i!

H?nt? oli irtaantunut. Kun he nyt tuumivat tapaa, mill? sen saisivat pysym??n kiinni, keksi Luru itse oivallisen keinon. H?n antoi sutia m??r?ttyyn paikkaan oikein runsaasti liimaa, pani sitten h?nn?n paikalleen ja istui sen p??lle. Ja onnistuipa se viimein. H?nt? j?i kuin j?ikin aivan lujaan istumaan.

-- Nyt olemme valmiit, sanoi M?k?.

-- Menn??n nyt, sanoi Luru.

M?k? otti posetiivin selk??ns?, ja Luru k?veli h?nen rinnallaan nelinkontin, kaulassaan nuora, joka oli sidottu M?k?n k?sivarteen kiinni.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet