bell notificationshomepageloginedit profileclubsdmBox

Read Ebook: Business Administration: Theory Practice and Application. [Vol. 1] Business Economics by Austin Oscar P Oscar Phelps Contributor Bogart Ernest L Ernest Ludlow Contributor MacClintock Samuel Editor Moody Walter D Walter Dwight Editor

More about this book

Font size:

Background color:

Text color:

Add to tbrJar First Page Next Page

Ebook has 28 lines and 1771 words, and 1 pages

Translator: S. H--n

Tosikertomus Otleyn kirkkoherra

CHARLES B. TAYLER'ilta

Ruotsista suomentanut S. H--n.

Tampereella, Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa, 1878. Emil Hagelberg'in kustannuksella.

ENSIM?INEN OSA.

RAUTAKANKI ELI MAAILMAN MURHE

Harvat ovat ne, jotka eiv?t ole kokeneet, mit? suru ja k?rsiminen on; harvat ovat nekin, jotka ymm?rt?v?t, mit? k?rsiminen vaikuttaa ihmissyd?mess?. K?rsiminen ja suru on v?list? Jumalan k?dess? keinona, jolla Pyh? Henki vaikuttaa perin pohjaisen muutoksen syd?mess?; mutta se on Pyh? Henki, eik? murhe itsess??n, joka oikeastaan t?m?n ihmeellisen muutoksen tekee. Miss? surua ei seuraa Pyh?n Hengen vaikutukset, siell? saattaa ihmisen syd?n tulla haavoitetuksi ja vaivatuksi, vaan ei pehmitetyksi, niinkuin joka p?iv? tapahtumat ymp?rist?ss?mme my?s todistavat.

Seuraava todellinen kertomus opettaa meille, mit? semmoinen k?rsiminen vaikuttaa, jota ei Jumala saa pyhitt??, mit? se k?rsimys my?t?ns? tuo, joka pipliassa sanotaan "maailman murheeksi". T?m? tapaus tuotti minun sieluuni syv?n ja vakavan vaikutuksen, ja min? toivon, ett? kertomus siit? vaikuttaa samaa muissa. Jumala suokoon sen! Oli pime? ilta; raskaat pilvet olivat kokoontuneet l?nteen juuri auringon laskun seuduille, ja h?m?r? h?visi tavallista pikemmin. Er??n maaseurakunnan pappi oli kotimatkalla kaukaisesta paikasta avaraa ja harvaan asuttua seurakuntaansa, kun h?n huomasi kirkkaan valovirran, joka levisi tielle kyl?n sep?n ahjosta. H?n seisahti ihmettelem??n sit? vaikutusta, mink? h?ik?isev?n valon ja synk?n pimeyden jyrkk? vastakkaisuus esiintoi. Siin? olisi ollut kuva Rembrandtsin pensselille. Esineet, joita ei h?n ollut huomannut p?iv?n valossa, n?yttiv?t nyt ilmautuvan salamielisess? suuruudessa. Pajan vastap??t? oleva vanha vaunuvaja loisti valkean paisteessa; puoliksi avoimesta ovesta leimusi valo sinne ja t?nne rautavitjoille ja vanhoille siloille, joita riippui seinill?, samalla kun loitompana kaikki oli suljettu synkimp??n y?h?n. Mutta pajassa tapasi h?nen huomionsa jalomman esineen: sep?n muhkea olento ja kauniit kasvojuonteensa, h?nen siin? seisoessaan t?ydellisess? miehuudessaan, n?kyiv?t niin selv?sti t?ss? kirkkaassa valossa. Ei h?n koskaan muistanut n?hneens? juhlallisempaa kuvaa englantilaisesta ty?ntekij?st?.

Richard Norman oli silloin miehuutensa kukassa. H?nen selv?t, kauniit kasvojuonteensa todistivat hyvyytt? ja ymm?rryst?. Leve? rinta ja j?ntev?t k?sivarret n?yttiv?t eritt?in olevan m??r?tyt h?nen kovaa ty?t?ns? varten. H?nen kasvoissansa ja koko muodossansa oli rauhallisen levon kuva, kun h?n seisoi, toinen k?si palkeen vivussa ja toinen valmiina tempaamaan rautakankia ulos hehkuvasta ahjosta -- mutta tuo oli voiman levollisuus. Seuraavana silm?nr?p?yksen? lep?si rautakanki kiehuvana alasimella ja tuo sen vieress? seisova voimakas olento oli t?ydess? liikkeess?; v?kev? k?sivarsi vilkkaassa vaikutuksessa olevine j?nnitettyine lihaksinensa, heilutti kiireesti raskasta vasaraa, ja voimakas isku kerta toisensa per??n kohtasi pehme?t? kankia, jotta s?keneet lenteliv?t siit? joka suunnalle. Pian sit? k??nnettiin ja pian kajahti vasaran isku j?lleen, jota tehden valkea rauta alkoi muuttua punaiseksi ja sitte kadotti senkin v?rin, kunnes vasaran iskut taukosivat ja rauta makasi siin? j?htyneen?, kylm?n? ja muuttui mustaksi, miten ennenkin.

Papin ajatukset yleniv?t nyt korkeampaan aineesen, kun h?n seisoi ja katseli rautakankia, joka lep?si kovana ja mustana alasimella, vaikka se juuri v?h?? ennen kuumuudesta hehkuvana oli taipunut vasaran iskuista ja levitt?nyt s?keni? valosateena ymp?rillens?.

"T?ss? on minulla merkillinen kuva, joka on tarkoin tutkittava", ajatteli h?n; "eik?s t?m? rautakanki ole selv? kuva luonnollisesta ihmisest?, kun h?n tulee k?rsimisen uuniin! Kuinka pehme?ksi ja taipuvaiseksi tuo tulikaan kovassa ja valtaavassa tulikoetuksessa! Kuinka helposti tuo taipuikaan vasaran raskaista iskuista, ollessaan alasimella, hehkuen lainatusta kuumuudesta ja levitt?en lainatun valon s?keneit?! Mutta kuumuus h?visi, ja nyt lep?? se siin? kylmeten, tulee entist? kovemmaksi ja on nyt niinkun ennenkin musta, kova ja j?ykk? rautakanki. Nyt ei se en?? levit? mit??n hehkuvaa elonl?mp??, ei yht??n valon s?dett? siit? en?? l?hde. Turhaan saisi siihen nyt raskahinkin vasaran isku sattua; se kyll? saattaisi katketa, vaan ei taipua".

Uskovainen pappismies jatkoi matkaansa, ollen n?iss? ajatuksissa, ja tuli aivan murheelliseksi siit?. H?n muisti h?nelle uskotusta rakkaasta laumasta useita, jotka h?n jonkun kerran oli n?hnyt n?yrtynein?, ja joiden h?n oli toivonut tulleen muuttuneiksi murheen vaikutuksesta. He olivat olleet n?yrtynein?, mutta ainoasti ajaksi, ja h?n pelk?si, ett? he nyt olivat paatuneemmat kuin milloinkaan ennen. Tuskin ajatteli h?n, kuinka pian kuva saattaisi todellisentua sen miehen el?m?ss?, jonka pajaa ja ty?t? h?n vastik??n oli ajatellut.

"Olkaa niin hyv? ja tulkaa sis?lle! Ahaa, onko se pastori? Tulkaa sis?lle kaiken mokomin", sanoi nuori, hyvin ihana vaimo, kunnioituksella nousten seisaalleen papin astuessa huoneesen. H?n pyhki tuolin esiliinallansa ja asetti sen h?nen eteens?. Ei kuitenkaan ollutkaan yht??n tomun hiukkaa tuolilla eik? muuallakaan siin? iloisassa huoneessa; kaikki oli puhdasta ja ehe?? ja muuten hyv?ss? j?rjestyksess?.

"Istu itse", sanoi h?n hymyillen, "jos min?kin sen teen. Min? tulin t?nne kysym??n Richardia; en n?hnyt h?nt? kirkossa, ja kun ?sken k?vin pajan ohitse, ei h?n ollut siell?k??n. Onko h?n kipe??"

"Ei h?n ole terve", vastasi Maria punastuen; "h?n makaa. En luule, ett? h?n nukkuu, jos pastori tahtoo menn? puhumaan h?nen kanssansa. H?n, raukka, on niin alakuloinen, ja nyt h?n kyll? on taipuvaisempi kuulemaan, mit? te sanotte, kuin muissa tilaisuuksissa, ja 'aikanaan sanottu sana on kultaa parempi'".

"Mik?s on, Maria?" sanoi pastori matalammalla ??nell?. "sin? n?yt?t niin murheelliselta. Miehell?si lienee jotakin muuta kuin sairaus, joka sinua surettaa".

"Ah, pastori", vastasi h?n lempe?sti, "en voi valittaa rakkaasta miehest?ni, vaan olen hyvin murheellinen. Tied?n, ettei pastori ymm?rr? v??rin minua taikka luule, ett? olen tyytym?t?n ja v??r? h?nt? kohtaan, ja sent?hden puhun asian todellisen laidan. Richard meni ty?miesten kokouspaikkaan perjantaina; h?n on ?sk?tt?in ruvennut siin? k?ym??n minun toivoani vastaan, sill? j?senet kokoontuvat kerran kuukaudessa 'viheri??n k??rmeesen', ja seuran s??nt?jen mukaan pit?? jokaisen ostaa juomatavaraa v?hint?kin 40 pennin edest?, ett? is?nt? saisi sis??ntulonsa. Mutta tiet?ttek?s pastori, minusta on se 40 penni? niiden raukkain paulana; niin on se ainakin ollut Richardille. H?n oli saanut yli 30 markan yhdest? r?tingist? perjantai-aamuna, ja unhoitti, vastoin tavallista tapaansa, antaa minulle rahaa, meni sinne ja istui siell? sek? joi muiden tyhj?ntoimittajain kanssa, kunnes kaikki rahansa olivat loppuneet. H?n tuli kotiin lauantaina p?iv?llisen j?lkeen, ei ennen, ja oli aika lailla juovuksissa. Min? pyysin h?nelt? v?h?n rahaa, vaan h?n kiivastui, suuttui ja meni tiehens?; miss? h?n on ollut sunnuntain ja maanantain, sit? en tied?. T?n? aamuna tuli h?n kotiin, ja mit? min? voin p??tt??, on h?n luultavasti eksynyt ja maannut jossakin ulkohuoneessa; h?nen vaatteensa olivat likaiset ja repaleiset. Mutta h?n n?ytti niin onnettomalta ja oli niin syd?mellisesti murheellinen, ett'en min? h?nt? yhdell?k??n sanalla nuhdellut, vaan sain h?nen t?nne ja houkuttelin h?nt? maata sek? annoin h?nelle kupillisen l?mmint? teet?. Min? tulin juuri h?nen luotansa, ja pelk??n, ett? h?n on vilustunut ja tulee pahoin kipe?ksi".

Richard Norman'ia suosi kaikki h?nen vilpitt?m?n, kohteliaan tapansa ja hyv?n luonteensa t?hden. H?n oli eritt?in hyv? ty?mies ja paras hevosen kengitt?j? koko t?ll? seudulla, oli saanut hyv?n kasvatuksen, ja oli viisas, ymm?rt?v?inen nuori mies. H?n oli hyvin suostunut rakkaasen, jumaliseen vaimoonsa ja kahteen pieneen poikaansa, ja oli usein sanonut h?nelle, ettei h?n koskaan ollut niin onnellinen, kuin istuessaan kotona h?nen ja lastensa luona. Yhdess? suhteessa puuttui h?nelt? kuitenkin paljon; h?n ei ollut jumalaa-pelk??v?inen mies. H?n k?vi kyll? kirkossa, ei h?n julkisesti yl?nkatsonut sabattia; pastoriansa arvoksui h?n suuresti ja osoitti h?nelle paljon kunnioitusta, mutta el?v?st? Jumalan pelvosta oli h?n vieras. Rakkaus Jumalaan, h?nen Vapahtajansa Jesuksen Kristuksen kautta, ei ollut h?nen menetyksens? ponnistimena. Vastoin parempaa tietoansa menetteli h?n, samoin kuin moni muukin, ik??n kun Jumalan pelkoa ja t?m?n el?m?n jokap?iv?isi? toimia olisi mahdoton yhdist??, unhottaen, ett? Jumalan valtakunta on uskovaisten sis?llinen voima, niinkun hapatus, joka voimallisella ja l?pitunkevalla vaikutuksellansa koskee koko ihmiseen.

Pastori tapasi Richardin syv?sti alakuloisena ja murheellisena. H?nen silm?ns? olivat v?syneet, kasvonsa kalveat ja v?kev?, j?ntev? k?si makasi voimatonna peitteell?.

"Jaa, nyt tapaa pastori minut", sanoi h?n raskain p?in ja syd?min. "Luulen, ett? pastori on kuullut, kuinka min? k?ytin itseni menneell? viikolla, ja nyt olen t?ss? niin kurjana".

"Min? kaipasin sinua kirkossa", vastasi pappi, "ja kun t?n??n n?in, ettet ollut pajassa, tulin t?nne kuulemaan, kuinka voitiin, ja nyt tapaan sinut s?ngyss? t?n? kauniina kes?p?iv?n?, ty?h?n kykenem?tt?m?n?. Yst?v?ni, t?m? n?k? sattuu syd?meeni; min? olin alkanut toivoa parempaa sinusta".

"Jaa, herra pastori, mutta t?m? ei saa en?? uudestaan tapahtua, niin ett? te saatte antaa minulle t?ll? kertaa anteeksi".

"Se on yht? kaikki, Richard, jos min? annan anteeksi taikka en; min? en ole sinun tuomarisi, vaan yst?v?si. Herran Jumalan kanssa on sinulla tekemist?. J?tt??k? H?n semmoista nuhtelematta? Etsi Jumalan apua Jesuksen Kristuksen kautta. Her?j? ja rukoile, ett? Jumala antasi sinulle voimaa vastustamaan kiusaajaa. Meid?n t?ytyy vastaanseisoa perkelett?, jos tahdomme voittaa kiusausta; mutta jos meill? on ainoastaan oma voimamme, niin me taistelemme hirmuista ylivoimaa vastaan".

"Sen tied?n varsin hyvin, ja min? rukoilen Jumalalta apua".

"Niin, yst?v?ni, mutta sinun pit?? my?s k?ytt?? itsesi niinkuin rukoilet; sinun pit?? luottaa n?yr?sti Kristukseen ja uskoa, ett? sin? H?nen t?htens? saat armon ja voiman vastaukseksi rukouksellesi. Muista, ett? kun Jumala antaa meille k?skyn, antaa H?n my?s lupauksen samassa. Jumala sanoo sinulle: Tee ty?t?, -- sodi -- taistele; ja ne lupaukset, jotka H?n antaa, ovat n?m?: 'Min? teen ty?t? sinussa -- min? sodin sinussa -- min? taistelen sinussa'. Jumalan k?sky on: 'vastaanseisokaa perkelett?'; mutta l?himm?sti sen yhteydess? on H?n antanut my?s lupauksen, joka kuuluu: 'Niin pakenee h?n teist?'. Sin? ja min?, Richard, ja kaikki ihmiset saavat oppia H?nen sanastaan, ett? meid?n pit?? voittaa v?kev? vihollisemme, ellei H?n ole meit? voittava. Ei ole yht??n aselepoa, ei ensink??n rauhaa kumpaiseltakaan puolelta; jos me emme voita, niin viepi h?n varmaan meid?t viimein ikuiseen vankeuteen".

"Jaa, tiet??k?s pastori, min? olen oikein kipe? t?st? el?m?st?ni; luulen, etten koskaan en?? l?yd? mit??n iloa siin?. Mik? houru olen ollutkaan! Min? olen h?vitt?nyt rahani, voin nyt niin pahoin ja tunnen itseni niin heikoksi, etten voi tehd? ty?t?, eik? minulla ole ensink??n ruokahalua. Luulen, etten ole maistanut leiv?n murentakaan kahteen p?iv??n. T?mm?inen loppu siit? nyt on tullut; min? olen saanut maistaa sen seurauksia, ja varmaan voin sanoa, etten en?? sit? tee".

"Toivon voivani sanoa, niinkun sin?kin, ett? t?m? on sen loppu", vastasi pastori; "toivon my?s niin olevan; mutta muista, mit? min? sanon -- jos et kadu synti?si ja etsi Jesuksessa anteeksi-antamista ja pelastusta, ja siten voita pahaa Jumalan voimalla, niin tulee loppu paljoa pahemmaksi, sill? 'synnin palkka on kuolema', eik? ainoasti ruumiillinen, vaan hengellinen ja ijankaikkinen. Sanon my?s sinulle senkin, ett? nyt on hyvin helppo sanoa: 'min? en tee sit? koskaan en??'; mutta kun terveys ja miehuus j?lleen palajaa, tulee kiusaus uudella voimalla, ja jos et ole antanut itse?si Kristukselle katumuksessa ja totisessa uskossa, etk? H?nen voimallansa vastusta ja voita kiusausta, voit sin? tehd?, niinkun tuhannet muut: min? menen sinne j?lleen. Mutta min? en sano nyt sen enemp??; min? laskeun polvilleni ja rukoilen sek? toivon, ett? sin?kin rukoilisit edest?si, ett? Jumala antaisi sinulle Pyh?n Henkens? ja auttai

Add to tbrJar First Page Next Page

 

Back to top