Read Ebook: Leppirannan Lauri: Romaani by Nikkinen Jaakko
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 1914 lines and 44860 words, and 39 pages
H?n tunsi valjua kyll?stymist? kaikkeen ja halusi p??st? nukkumaan -- nukkumaan ja unhotusta saamaan! H?n oli niin perin v?synyt -- ruumiillisestikin, mutta viel? enempi henkisesti.
Illalla ennen maata menoaan h?n luki sanomalehden oikein valmiiksi. Olihan siin? yht? ja toista. Maamiesseura ja nuorisoseura n?kyv?t yhteisesti toimeenpanevan kolmip?iv?iset maataloudelliset luentokurssit heti ensim?isin? arkip?ivin? tapaninp?iv?n j?lkeen --. H?n haukotteli, taitteli lehden, pani sen p?yd?lle, sammutti lampun, riisuutui ja meni nukkumaan.
Vaikka Lauri luentokurssi-ilmoitusta lukiessaan haukottelikin, tarttui ilmoitus kuitenkin h?nen mieleens?. Ja kun kurssit vihdoin tulivat, oli h?n innokkaimpia kuuntelijoita. Ei ainoatakaan esitelm?? h?n laskenut ohi menem??n. Usein itse??nkin ik??nkuin h?vetti, kun joskus aivan yksinkin istui is?nt?in ja em?nt?in kanssa salissa kuuntelemassa, samaan aikaan kun toiset nuoret ravintolahuoneessa r?hisiv?t ja sukkeluuksia laskettelivat, aina sit? suuremmalla joukolla, kuta my?hemm?lle ilta kului. Mutta ennemmin h?n k?rsi sen h?pe?n kuin oli ainoaltakaan luennolta pois.
Toisena p?iv?n? h?n haastoi is??kin mukaan l?htem??n, mutta is? vain naurahti ylenkatseellisesti, teki syv?sti halveksivan p??n liikkeen ja murahti:
-- Tuollaisiin -- --!
Joutavaa se oli Laurinkin siell? kulku is?n mielest?. Oppisikin siell? edes jotain sellaista ett? saisi jonkinlaisen viran itselleen! Mutta kun tuollaista turhanaikaista! Niinkuin ei t?ss? nyt maata taitaisi ilmankin r??ppi?! Ja niinkuin nuo herrat siell? jotakin maan asumisesta ymm?rt?isi! Phyh! Mutta ne pit?? vain t?h?n aikaan olla herrat joka paikassa ja kaikki pit?? k?yd? kirjain mukaan! Muuten ei ole mik??n mit??n! Ja sitten ollaan niin sivistyneit? ett? hoh helvetti! -- Toisi ne sielt? t?nne tunkiolle mun kanssani havuja hakkaamaan, niin kyll? m? opettaisin niille kuinka maata asutaan! Ty?t? siin? pit?? tehd? eik? vain lukea ja saarnata!
Ei h?n kuitenkaan tahtonut Lauria est?? siell? kulkemasta. Kun ei kerran ole parempaa mielt?, niin menk??n! Oleilemalla ja kyl?ilem?ll? ne joulunpyh?in v?lip?iv?t muutenkin kuluvat.
Laurille oli luentokursseilla k?ynti kuitenkin jotain muuta kuin turhaa joutoaikain kulutusta. Siell? avautui h?nelle uusi ennen tuntematon maailma ja h?nen el?m?nuskonsa her?si. Nyt h?nkin l?ysi el?m?nteht?v?n itselleen.
H?n rupeaa kasvattamaan itsest??n maanviljelij??! Sellaista uudenaikaista ammattitaitoista maanviljelij??. Is? oli joulunpyhiksi antanut h?nelle viisimarkkasen. Kun sit? oli viel? s??st?ss?, tilasi h?n itselleen Pellervon, joita muuan esitelm?npit?j? tarjosi.
Toinen esitelm?npit?j? kehotti nuoria tytt?j? menem??n karjakkokouluihin ja nuoria miehi? maamieskouluihin. Sinnekin p??tti Lauri menn?, jos vain is? suostuu siihen. Mutta vaikka ei is? siihen suostuisikaan, niin voihan sit? kirjallisuudenkin avulla kotona itse??n kasvattaa, niinkuin esitelm?npit?j?kin sanoi. Ja sit? h?n rupeaa tekem??n. J?tt?? kaiken muun lukemisen ja muut haihattelut ja haaveilut ja alkaa lukea vain maatalouskirjoja.
Jo ensim?isen, maataloutemme nykyist? asemaa ja sen kehittymismahdollisuuksia k?sittelev?n luennon aikana t?m? ajatus putkahti taimelle. Ja kuta useampi esitelm? oli kuultu, sit? varmemmaksi ja voimakkaammaksi se kasvoi. Kukkeimmilleen se kehkeentyi viimeisen kurssip?iv?n iltana toimeenpannussa illanvietossa.
Soitettiin, laulettiin, pidettiin puheita ja lausuttiin runoja. Alaiskyl?n kansakoulunopettaja piti hehkuvahenkisen puheen aatteellisen sivistyksen ja taloudellisen edistyksen keskin?isist? suhteista. Puheensa h?n lopetti t?h?n tapaan:
-- Me olemme n?ihin saakka puhuneet vain sivistyksest? ja aatteista, innostuneet aatteille ja el?neet aatteille. Me olemme vain el?m?n sunnuntaipuolta yritt?neet parantaa. Min? en tahdo sanoa ett? se olisi ollut v??rin. P?invastoin. Mutta sit? tehdess?mme me olemme unhottaneet yhden t?rke?n asian. Me olemme unhottaneet el?m?n arkipuolen, el?m?n taloudellisen puolen. Ja niin olemme joutuneet jonnekin josta emme oikein itsek??n ymm?rr? mit? se on. Olemme vain avuttomia kuin hyllyv?ll? suolla r?mpiv? kulkija. Emme p??se eteenp?in niinkuin pit?isi p??st?.
Me olemme unhottaneet ett? ilman varmaa taloudellista pohjaa on korkeampi henkinen sivistys ajan pitk??n mahdotonta. Ennemmin tai my?hemmin se lys?ht?? l?j??n. Henkinen sivistys ja taloudellinen edistys kuuluvat yhteen niinkuin sielu ja ruumis. Ne kehittyv?t rinnakkain. Ja niinkuin sanotaan ett? terve sielu voi asua vain terveess? ruumiinsa, niin samoin voidaan my?skin sanoa, ett? oikea henkinen sivistys on mahdollista ainoastaan terveell? taloudellisella pohjalla olevassa kansassa.
Meid?n taloudellisen ja samalla my?skin henkisen edistyksemme ja el?m?mme pohjana on, niinkuin jo olen sanonut, maatalous. Se on kaikkien muiden elinkeinojen ?iti. Kun se kest??, niin kaikki kest??, kun se kaatuu niin kaikki kaatuu, mutta my?skin: kun se nousee niin kaikki nousee!
Te t??ll? olevat olette n?in? kolmena p?iv?n? saaneet kuulla miten meid?n maatalouttamme voidaan kohottaa. Ja suurin osa teist? on siin? onnellisessa asemassa, ett? te voitte uhrata voimanne t?h?n kallisarvoiseen ty?h?n. Kun te nyt j?lleen k?ytte arkit?ihinne, niin koettakaa muistella mit? t??ll? on n?in? p?ivin? sanottu, ja koettakaa panna niit? k?yt?nt??n metsiss?nne, pelloillanne, niityill?nne ja karjakartanoillanne! Hankkikaa lis?? tietoja kirjoista ja ammattilehdist?! Nostakaa p??nne, her?tt?k?? uupuva el?m?nuskonne! Ottakaa el?m?nne ponsilauseeksi se lause, jonka muuan vanhan Kreikan sankari?iti sotaan l?htev?lle pojalleen kilpe? antaessaan lausui: "sen kanssa taikka sen p??ll?", se on, sen kanssa palaa voittajana takaisin, taikka kannettakoon sinut sill?, sankarina kaaduttuasi. Samoin tekin ottakaa maanviljelys siksi Suomi?idin antamaksi kilveksi, jonka kanssa te tahdotte voittaa ja jonka hyv?ksi -- jos niin t?ytyy k?yd? -- te voitte kuollakin. Ja min? olen vakuutettu ett? te silloin voitatte!
Ja varsinkin te nuoret nuorukaiset ja nuoret neidot! Teill? on pyh? velvollisuus ja ihana oikeus kasvaa siksi sukupolveksi joka pystyy t?m?n suurty?n suorittamaan, joka pystyy nostamaan Suomen maanviljelyksen muiden maiden maanviljelyksen rinnalle, ja Suomen kansan muiden kansain rinnalle! Teist? se lopultakin riippuu tuleeko Suomen kansa kansakuntain joukkoon korotetuksi, vai kuoleeko se n?lk??n rikkaitten leip?maittensa keskell? -- -- Teist? riippuu Suomen tulevaisuus! Pankaa t?m? syd?mellenne!
Opettaja teki pienen kumarruksen ja tuli alas puhujapaikalta. K?ttentaputuksista ilmeni ett? h?n oli saanut yleis?n mukaansa.
Nuorisoseuran puheenjohtaja nousi sielt? etumaisilta penkeilt? ja ehdotti laulettavaksi Pellervon laulun. Laulun loputtua puheenjohtaja taas nousi ja ilmoitti vapaan sanan vuoron. Heti l?ksi salin per?lt? Reijolan is?nt?, pit?j?n etevin maanviljelij?, ja piti syd?mest? l?htev?n ja syd?miin menev?n puheen maanviljelykselle, "yhdelle kunniakkaimmalle, vaikka nyky??n melkein halveksitulle, ihmisel?m?n uhrialttarille". Kun muita puheoikeuden k?ytt?ji? ei en?? ilmaantunut, ilmoitti puheenjohtaja soitettavaksi ja laulettavaksi "Maamme". Kaikki ponnahtivat seisaalleen, ja kenell? v?h?nkin oli ??nt? h?n antoi sen nyt kaikua.
Laulun loputtuakin seisottiin viel? hetkinen hiljaa. Oli aivan kuin jotain yliluonnollista, jotain pyh?? olisi liikkunut salissa.
Laurin heikko ruumis ihan vapisi, niin innostunut h?n oli.
Kaiken t?m?n mit? n?in? p?ivin? on puhuttu h?n panee k?yt?nt??n. J?rjest?? maat vuoroviljelykseen, rakentaa ajanmukaisen navetan sementtilattioineen ja rehup?ytineen, hoitaa mets??, laittaa puutarhan, viljelee juurikasveja, ajaa savea pelloille, k?ytt?? turvepehkua navetassa ja suomutaa tunkiolla, ja panee kaikki kuntoon. Perustaa toisten kanssa osuusmeijerin, osuuskaupan ja monta muuta osuuskuntaa ja niit? toiminnallaan kannattaa.
Ei koskaan h?n ollut tuntenut itse??n niin varmaksi kuin nyt. Oli aivan kuin h?n olisi t?h?n saakka tyhj?ss? ilmassa h?ilynyt ja vasta nyt tavannut maan jalkainsa alla.
H?nen tavallinen arkuutensakin oli nyt poissa. V?h??k??n ujostelematta meni h?n ottamaan nyt ensim?ist? kertaansa iltamassa olevaa Niinil?n Annia tanssiin, heti kun tanssimaan k?ytiin. Tanssi h?nen kanssaan pitk?n polkan ja jutteli.
Kotiin l?hdett?ess? h?n tavoittautui samaan joukkoon jossa Annikin meni, heid?n matkansa kun k?vi samaan suuntaan. Alkumatka oli sellaista h?lin?? ja kuhinaa kuin se on aina. Poikia kahden ja kolmen miehen ryhmiss? milloin juoksi edelle milloin seisoi syrjitt?in tien vieress? lakit otsalle vedettyin?. Tyt?t samoin kaksin ja kolmin, harvoin useampia, k?veliv?t toistensa k?sikoukusta pit?en, nauraa kikatellen ja lauleskellen ja y?n uneksivaa rauhaa rikkoen.
Kun vihdoin ehdittiin rauhoittua ja ryhmitty?, huomasi Lauri joutuneensa aivan vieraankyl?isten joukkoon. Saviston Lissu vain oli samasta Alaiskyl?st? kuin h?nkin. Toiset, Niinil?n Anni ja joku toinen tytt?, jonka nime? Lauri ei tiennyt, sek? Hiiron Tuppu ja Hakaper?n Jussi olivat kaikki Pieliskyl?isi?. Pojat olivat melkein vieraita h?nelle ja koko joukon h?nt? vanhempia.
-- Mik?h?n noilta pojilta puuttuu kun ovat tuossa aivan kuin jotain hakemassa? kys?si Lauri, kun taas muuan poikaryhm? juoksi edelle ja juuri ?sken toinen ryhm? j?i tien viereen seisomaan.
-- Toista puoliskoaan ne hakevat, oli Lissu heti valmis vastaamaan.
-- Vai sit?! Min? olen ajatellutkin, jotta mit? ne haeskelevat. Se on paha kun se on kadoksissa.
-- Eik? sun oo sitte en?? kadoksissa?
-- Ei mulle oo luotukaan sellaista.
-- Hyy, panni Lissu vain.
-- Mulla on kaikki kylkiluut tallessa, jatkoi Lauri.
-- Kyll? sullekin se luotu on, mutta taitaa vain olla niin likell? ettei tarvitse haeskella.
Lauri ei oikein ymm?rt?nyt mit? Lissu tarkoitti, eik? paljon v?litt?nytk??n. Anni oli todellakin hyvin likell?. Ei olisi tarvinnut muuta kuin k?tens? ojentaa ja kaapata syliins?. Jos tekisi sen -- --! Pelkk? ajatuskin jo hurmasi. Kuitenkaan h?n ei sit? tehnyt. Sanoi vain Lissulle:
-- Tule lukemaan kylkiluuni, niin n?et ett? niit? on t?ysi m??r? kummallakin puolella.
-- Jopa m? nyt viitsisin t?ss? ruveta, sanoi Lissu siihen.
Siihen suuntaan jatkui puhelu. Tytt?jen puolelta sit? yll?piti etup??ss? Lissu. Anni silloin t?ll?in sanoi jonkun sanan, mutta se toinen tytt? ei puhunut mit??n. Oli kai hyvin nuori viel? ja ujo. Poikain puolelta sit? yll?piti Lauri; h?n tunsi nyt omituista halua olla ??ness?. Toiset vain silloin t?ll?in jotain murahtivat joukkoon. Olivatko nuo niin juroluonteisia, vai mik? lie syyn??
Otti Lauri iltaman ohjelmankin puheeksi, mutta se n?ytti olevan hepreaa muille paitsi Annille. H?n tarttui siihen vilkkaasti kiinni, mik? omituisesti ilahutti Lauria. Mutta sittenkin h?n lopetti keskustelun siit? lyhyeen. Oli huomaavinaan salaisia merkinantoja Jussin ja Lissun v?lill? ja vaikeni.
??nett?min? olivat toisetkin ja neuvottomina. Lissu hyr?ili "Uudenkullan liinukkavarsaa".
Vihdoin keksi Lauri, ett? he olivat j??neet kauas edell?menevist?, ja karisti painostuksen pois mielest??n.
-- Sen kylm?n pyh?vellin per??nk?h?n noilla ihmisill? nyt on noin kiire, kun ei en?? n?y ket??n tiell?? kyseli toisilta.
-- Pyh?vellin per??n, matki Lissu hyr?ilyns? keskeytt?en. -- Parempaa niill? on tiedossa.
-- Mik?s sen parempaa on n?lk?iselle vatsalle? kiusoitteli Lauri.
-- On sit? parempaakin, sanoi Lissu vain ja alkoi uudelleen hyr?ill?.
-- Mutta meill? ei ole mit??n parempaa, ja sen vuoksi ei meill? ole kiirett?k??n. Meneskelemme vain t?llaista kahden silakan marssia. Eik?s niin pojat?
-- Joo, murahtivat Jussi ja Tuppu.
-- Kuka tiet?? mit? teill?kin viel? on, pen?si Lissu kesken hyr?ily?.
Samassa lauloi maantien vieress? olevassa navetassa melun her?tt?m? kukko.
-- Kukkokin jo laulaa, huudahti Anni.
-- Karikosken kankaalla on iso kivi, ja kun kukko huutaa niin se huiskahtaa, veisteli Lauri.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page