Read Ebook: Jääkärin muistelmia by Kara Jalmari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 875 lines and 46970 words, and 18 pages

s vallan hyvin, keit? nukkujat olivat. Astuimme ??neti sis??n ja laskimme tavaramme nurkkaan. Ei kuulunut hiiskahdustakaan. P?yd?ll? n?kyi illallisen j?tteit?, pari miest? makasi s?ngyss?, arvattavasti olivat toiset kaksi viereisess? huoneessa. H?m?r?ss?kin saattoi eroittaa sen nuorukaisen p??n, joka oli asettunut laitimmaiseksi leve??n vuoteeseen, kasvot olivat tumman parrans?ngen ymp?r?im?t ja niiss? oli miltei ulkomaalainen leima; takimmainen oli k??riytynyt huppuun ja tietenkin vaani jostakin salarakosesta. Sill? etteiv?t he nukkuneet, sen huomasi heti. Ilmeisesti he olivat meid?n suhteemme levottomia.

Yht?kki? sanoin matalalla ja karkealla ??nell?.

-- No nyt ovat pojat sitten kiikiss?. Turhaa yritt??k??n vastarintaa.

Selv?? oli, ett? me katselimme Saksan-poikaa suurella kunnioituksella ja utelimme h?nelt? tietoja mink? kerkesimme. Mutta eip? t?m? nuorimies, joka muuten oli eritt?in vilkas ja reipas, kovinkaan halunnut hellitt?? kielens? kantimia. H?n n?ytti meille kyll? saksalaista paraatimarssia, teki ruostuneilla luodikoilla kiv??ritemppuja, mutta vastaili kysymyksiimme yksikantaan: "Mit?p? min? t?ss? nyt kaikkia niin juurtajaksain selittelem??n. Malttakaahan nyt, kyll? saatte n?hd?. Eih?n koko meiningill? ole mink??nlaista uutuuden vieh?tyst?, jos se on teille jo edelt?k?sin tuttua." -- My?hemmin me kovasti ihmettelimme h?nen ankaraa ruokahaluaan, mutta kun yritimme pistell?, hymyili h?n leve??, rauhoittavaa hymy??n ja suu t?ynn? muonaa mutisi: hmmm! Kumma mies! Varmaankin luonteelleen v?kivaltaa tehden, pysyi h?n vaiteliaana ja enimm?kseen vain kuunteli meid?n juttujamme. Ja kun h?n suunsa avasi, sai olla varma, ett? milloin ei sielt? py?r?ht?nyt vitsi, niin kuuluivat sanat: "Pojat, eik?h?n sit? v?liin taas haukattaisi." Ja sitten ei muuta kuin hmmm. -- Luulin h?nt? sympaattiseksi suursy?m?riksi, mutta nyt tied?n, mit? h?n jo silloin tiesi, ja ymm?rr?n sen siunaavan hellyyden, mill? h?n k?sitteli karun pohjolan ohrakakkuja.

Matkaa jatkettiin yhdess?. Yleens? n?yttiv?t ihmiset aavistelevan, mit? miehi? me olimme; niinp? er??nkin talon is?nt? sanoa jurahutti suoraan: "Taidatte olla niit? Saksaan pyrkij?it?." Toiset meit? pelk?siv?t ja ep?r?iv?t antaessaan ruokaa, toiset kohtelivat meit? ilmeisell? my?t?tunnolla. Tietysti me heille sy?timme jos jonkinkaltaisia valheita, mets?yhti?ist?, koskentarkastuksista j.n.e. -- Niin p??stiin vihdoin Rovaniemen l?hettyville. Viimeist? taivalta tehdess? olin min? toverini kanssa joutunut er??n v?k?leukaisen maitomuijan rekeen, joka pelk?si k??nteiss? ja pienenkin heilahduksen sattuessa huusi Herraa Jeesusta. Reki oli tavallinen puulaatikko, ja kun muija kietoi ainoan ryijyn ymp?rilleen, saimme me kapealla laudalla istuen ja kes?palttoissa v?rj?tt?? ankarassa pakkasessa; toiset veikot vain veteliv?t sauhuja l?mpimien nahkasten alle hautautuneina. Poikkesimme er??seen taloon, miss? kuuleman mukaan piti olla meik?l?is-mielisi?, kysym??n, miten selvi?isimme kaupungin l?pi. Mutta osuimmekin pelkurin pakinoille. Vaikka is?nt? oli aivan nuori mies, h?t??ntyi h?n pahasti, k?vi kirjavaksi kasvoiltaan ja vapisi. Ryssist? h?n meille jotakin sammalsi ja oli kiitollinen, kun sai meid?t ovesta ulos. Toiset nousivat nyt suksilleen, l?htien kaupunkia kiert?m??n, mutta toverini ja min? olimme niin ?rtyisin? ja kankeina kylm?st?, ett? istahdimme hiihtomiehi? kyydinneen pojan rekeen ja ajoimme suoraan Rovaniemen majataloon.

Siell? is?nt? meit? ankarasti tutki, tarkasteli kiireest? kantap??h?n ja luki matkatodistuksemme alusta loppuun.

-- Merkillisell? tavalla sit? nuorta v?ke? nyt pakkaa pohjaan p?in, sanoi h?n ep?r?iden.

-- Olisi v?h?n kiire. Ehk? is?nt? k?skee heti valjastamaan hevosen.

-- Tied? h?nt?... Ei teill? ole kunnon papereitakaan. Voi joutua syyhyn.

-- Mit? helkkarin papereita te sitten t??ll? napamailla oikein tahdotte? Kyll? n?ill? ainakin etel?ss? p?rj??.

-- L?ysiv?t t?ss? taannoinkin kaksi saksalaista pakoonpyrkij?? asemalta. Rekeen oli piilotettu...

-- Meill? on kiire tosiaankin.

Is?nt? raapi ep?r?iden korvallistaan, mutta ei en?? sanonut mit??n, astuihan vaan ulos, ja ennen pitk?? oli hevonen valjaissa. Hyv? juoksija olikin ja reima kyytimies.

Seuraavassa kievarissa oli meid?n m??r? odottaa toisia, mutta kohtasimmekin kauhuksemme kaksi asestettua ven?l?ist? sotilasta. Pamppailevin syd?min astuimme sis??n, tilasimme kupin kuumaa ja hankkiuduimme nopeasti matkalle, v?litt?m?tt? j?lkeen j??neist?; ryss?t katselivat rauhallisina l?ht??mme.

J?lleen kievarista kievariin! J?lleen unia l?mpim?in nahkasten peitossa, reenjalasten naristessa, pakkasen puristaessa hengityksen huuruksi. Et?iset vaarain laet hohtivat talvip?iv?n kelme?ss? kuulteessa, tai revontulten jumalaisessa loimussa. V?in? Katajan kiveli?it?, nukkuneita metsi?, hukkuneita teit?, poroja pulkkineen, suksineen! Er?maan kylm?, synkk? ihanuus ymp?rill?. --

Olimme taas jo pitk?n matkan taivaltaneet yhdess?, kaikki kuusi, kun er??n? iltap?iv?n? saavuimme mets?taloon, josta Pellon kyl??n oli en?? runsas peninkulma; t?nne j?imme odottelemaan y?t?. Ilma oli suotuisa, lunta satoi hiljalleen ja pakkanen oli laskenut. Mutta j?nnitys vaivasi, tehden ajan siet?m?tt?m?n pitk?ksi.

Kello kuuden tienoissa l?hdimme ajamaan, kolmella hevosella, kaksi miest? kussakin reess?. ??nett?myys. Vain mets?n hiljainen humu ja lumihiutaleitten perhostanssi. Ei keskusteltu, eik? laulettu kuten tavallisesti. Savukkeiden p??t vain hehkuivat pime?ss?, kun hermostuneet huulet kiihke?sti imiv?t... Joku silloin t?ll?in kys?si, oliko viel? pitk?lti matkaa... Mutta jokainen hautoi mieless??n, miten paraiten selvi?isimme kyytimiehist?, miten voisimme selitt?? sen seikan, ett? kesken matkaa aioimme nousta suksille ja py?rt?? hevoset takaisin -- puhumattakaan ryssist?, joita kyl?ss? kuului olevan kymmenkunta.

Jo alkoi laitakyl?n talojen tulia vilkkua. J?nnitys ja levottomuus ahdistivat entist? enemm?n. Kunnes Saksan-poika, joka R:n kanssa istui viimeisess? reess?, yht?kki? kiljaisi kyyditsij?lle:

-- Poika perhana, mitenk? t?st? paraiten p??see Ruotsin puolelle?

Poika ?llistyi, h?t??ntyi, seisautti hevosen, yritti kankeasti nauraa ja vastasi.

-- No joen poikki suoraan:

Osoittautui sangen vaikeaksi saada y?ksi kattoa p??ns? p??lle, sill? oli jo my?h?. P??simme kuitenkin er??n kalastajaparin majaan, miss? s?imme tyhj?ksi suuren viili-kehlon ja kunnioitettavan kasan ohraleip??; sen j?lkeen paneusimme pitk?kseen, mik? vuoteelle, mik? lattialle luudaksien p??lle, joita tupaan oli tuotu melkoinen r?ykki?.

Seuraavana aamuna alkoi kievarikyyti pitkin Tornionjoen l?nsirantaa etel??n p?in. Ruotsin Ylitorniossa meit? kestittiin -- sattui juuri olemaan Runebergin p?iv?. Siin? hotellissa, jonne menimme y?ksi, osui nimitt?in istumaan muutamia herrasmiehi? lasien ??ress?, ja kuultuaan outojen tulokkaiden olevan suomalaisia, kutsuivat he meid?t p?yt??n. He tuntuivat olevan sangen selvill? matkastamme ja utelivat kiihke?sti, mutta kun me kohteliaasti selitimme, ett? me periaatteen kannalta olimme p??tt?neet vaieta, mukautuivat he siihen ymm?rt?v?sti hymyillen.

Haaparannalla, joka sivumennen sanoen on ep?miellytt?vin kaupunki, mink? olen n?hnyt, otti meid?t vastaan "alhaalta" komennettu etappimies. H?n oli lyhyenl?nt?, huono-ihoinen ja ter?v?silm?inen nuorukainen, jonka hikiset kasvot ja herk?t, ahnaasti piippua-imev?t huulet s?ilyv?t ilmi-el?vin? muistossani. H?ness? huomasin my?skin ensikerran sen omituisen tyyneyden ja salaper?isen liikkumattomuuden, joka sittemmin niin usein on pist?nyt silmiini suomalaisia j??k?reit? katsellessani... Saimme ruokaa ja y?sijan majakodissa, jonka ep?siisteys meit? inhotti, etenkin kun sattui sellainen hirve? onnettomuus, ett? jokunen lude tuli meit? nukkuessamme tervehtim??n. Kun t?st? pidimme m?k??, v?reili etappimiehen piippua-imevill? huulilla tuskin huomattava hymy. -- T??ll? tapahtui my?skin muuan seikka, jolle en silloin osannut antaa suurtakaan arvoa, mutta jonka merkityksen vasta my?hemmin, onnettomuuksien sattuessa, t?ysin oivalsin. Meilt? nimitt?in kysyttiin, olimmeko selvill? matkamme tarkoituksesta ja yleens? siit?, mihin asemaan Saksassa joutuisimme. Ei p?lk?ht?nyt p??h?nk??n vastata muuten kuin my?nt?v?sti -- seikka, jota moni on saanut katua, ei kuitenkaan meist? kuudesta kukaan.

Jussi V:lle j?timme hyv?stit Haaparannassa, h?net k??nnettiin suoraa p??t? takaisin Suomeen, uusille asioille. Seuraamme liittyi sensijaan kolme meille tuntematonta miest?, joista kaksi oli aito s?lli?, kolmas omituinen ja n?pp?r?n n?k?inen veitikka, joka itsetietoisena veteli sauhuja, komeat riukuvarret jaloissa. Kun kys?sin h?nen ammattiaan, vastasi h?n p??t??n keikauttaen: "Ty?t? en tee, enk? varasta; arvatkaas mill? el?n?" H?nen k?dess??n oleva tatuoitu naisenkuva todisti merimatkoista, h?n puhui sujuvasti ruotsia, osoitti my?hemmin olevansa kyvyk?s kymmenniekka ja on hyvin tunnettu "kapteenin" nimell?, mutta ei h?nt? pid? sekoittaa kuuluisaan ja verrattomaan kapteeni Maxiin.

Saatuamme matkarahat, saatettiin meid?t junalle -- toveriltani L:lt? ja minulta olivatkin rahat pitk?ll? matkalla niin tyystin huvenneet, ett? olimme pakoitetut my?m??n revolverimmekin. Kuten muinaisilta munkeilta, otettiin meilt? vaiteliaisuuden ja kuuliaisuuden lupaus -- k?yhyys oli selv?? itsest??n -- ja meit? kehoitettiin pit?m??n silm?ll? ?skenmainittuja s?llismiehi?. Oli nimitt?in sellaistakin sattunut, ett? joku oli ottanut runsaat matkarahat, ajanut pari asemav?li? ja l?htenyt omille teilleen.

Sitten alkoi yht?mittainen k?r?tys junassa Malm?h?n saakka. T??ll? meid?t johti erikoinen vastaanottaja y?majaan, miss? me pianoa soitellen ja hienottaria tanssittaen saimme hauskasti illan kulumaan. Seuraavana p?iv?n? tultiin Trelleborgiin, miss? etappi-mies kuljetti meid?t ilman tarkastusta tullin l?pi lautalle; tullimiehet vain ymm?rt?v?sti naurahtivat, kun menimme ohi. Yht? helposti tuntui Sassnitzin "vastaanottaja" selvi?v?n saksalaisista tarkastajista. Ja niin olimme siis tulleet Saksanmaahan.

Yh? enemm?n ja enemm?n alettiin meit? pit?? valvonnan alla ja kohdella kuin vankeja. Se tuntui sit?kin ihmeellisemm?lt?, kun se meid?n mielest?mme oli t??ll?, vieraassa maassa, tuiki tarpeetonta. Emme siit? kuitenkaan suurin piitanneet, paljon enemm?n meit?, kiinnitti ihmisten uteliaisuus, kun he ?llisteliv?t meid?n pukujamme ja kamppeitamme. Ja olihan todellakin v?h?n omituista, kun esim. Hampurissa, miss? s?? silloin oli suunnilleen sellainen kuin Helsingiss? lokakuulla, vaelteli villinn?k?inen nuorukaisjoukko paulakeng?t punaisine tupsunauhoineen jaloissa ja pontevat karvalakit p??ss?. Ainoastaan parilla meist? oli nimitt?in ollut kylliksi rahaa tavallisten kenk?in ostoon.

Hampurissa vietimme viimeisen vapaan y?n; seuraavana p?iv?n?, 10 p:n? helmikuuta saavuimme m??r?n p??h?n, L.L:??n, Lockstedter Lageriin.

LOCKSTEDTIN LEIRILL?

VASTAANOTTO.

Lockstedtin kyl? sijaitsee Hampurista luoteeseen, pienen Izehoen kaupungin l?hettyvill?. Ymp?rist? on tasaista ja suomalaiseen luontoon tottuneelle kolkkoa; suuria, kulohein?isi? harjoituskentti? avartuu toinen toisensa j?lkeen pienten, tihe??n kasvaneiden mets?saarekkeiden v?lill?, toisin paikoin on sent??n hauskemmankin n?k?isi? lehtoja ja kunnaita. Pohjanmeren kosteat tuulet pit?v?t talven leutona, mutta sumuisena ja r?nt?isen?; lunta sataa niukalti, eik? pakkanen nouse yli 15? C. Kes?ll? sensijaan on aavoilla kentill? hyvinkin kuuma, ja kiusaavan suorilla teill? runsaasti p?ly?.

Kyl? itse on tavallista saksalaista mallia, jyrkk?kattoisine, r?ike?nv?risine taloineen, lukuisine kapakoineen ja kauppapuoteineen. Sen laidassa sijaitseva leiri on niinik??n erikoista huomiota ansaitsematon kaupungin katuja muistuttavine teineen ja s??nn?llisesti j?rjestettyine parakkeineen, joista toiset ovat tiilest? ja valkeiksi rapatut, toiset -- kes?-asunnoiksi tarkoitetut -- rautapellist?. Se on korkean aitauksen ymp?r?im?, ja portilla seisoo vahti.

Kun olimme astuneet junasta, yritti kuljettajamme, j??k?ri, joka vartavasten oli l?hetetty Sassnitziin meit? noutamaan ja joka esiintyi siviilipuvussa, ensi kertaa j?rjest?? meid?t jonkinlaiseen riviin. Uljaasti marssimme me, kaukaisen Pohjolan karhunpenikat, karvalakkinemme ja paulakenkinemme l?pi lumettoman kyl?n, ja vaikka asukkaat olivatkin t?llaisiin tulokkaihin tottuneet, seurasi meid?n kulkuamme suuri joukko uteliaita ja naureskelevia ihmisi?. K??nnyimme sis??n leirin portista ja meid?t johdettiin pataljoonamme, Kuninkaallisen Preussilaisen 27. j??k?ripataljoonan "schreibstuben", toimitushuoneen pihaan, johon saimme j??d? mahdollisimman hyv?ss? riviss? seisomaan, oppaan menness? sis??n ilmoittamaan asianomaiselle upseerille uudet miehet saapuneiksi.

Pihamaan aidan ??reen ker??ntyi yh? kasvava joukko tulevia -- ja entisi? -- tovereitamme, joilla n?ht?v?sti ei ollut oikeutta tunkeutua t?lle aidatulle alueelle. Uteliaina he silm?iliv?t meit?, etsien joukostamme tuttuja kasvoja ja saadakseen terveisi? kotimaasta. Kuului hillityit? huudahduksia, kahdesti tai kolmasti min?kin kuulin nime?ni mainittavan, mutta en voinut joukosta erottaa, kuka sen teki.

Ei ollut suinkaan ilahuttavaa ja rohkaisevaa katsella n?it? nuoria. Kaikilla heill? oli omituinen kelmeys kasvoilla, aivan omalaatuinen leima, joka merkitsi heid?t tinkim?tt?m?sti. Vaikutelmaa viel? tehosti se, ett? heill? oli p??ss??n mauttomat, kaljut kentt?lakit, ja kun hyvin useilla sattui jostakin syyst? olemaan p??ll? drillichpuku, valkeasta, karkeasta kankaasta tehdyt vaatteet, joita k?ytettiin siivoust?iss?, muistuttivat he mielest?ni melkolailla vankeja. Vasta kun tarkemmin katsoi heit? silmiin, huomasi, mit? miehi? he olivat ja saattoi arvata heid?n mielialansa. Noissa silmiss? oli ik?v??, kaipausta, jonka juuri kotimaasta saapuneet olivat hetkiseksi paisuttaneet t?yteen voimaansa, oli omituista, miettiv?? tuijotusta, mutta my?skin hyvin paljon eloa, iloisuutta, veitikkaa, tarmoa, rohkeutta. Kaikille heille n?ytti olevan yhteist? er??nlainen miltei arvokas tyyneys, sanoisinko hitaus, joka kuulsi l?pi vilkkaiden liikkeidenkin, l?pi huutojen ja naurun.

Upseeri tuli ulos -- majurin adjutantti muuten, kuten my?hemmin sain kuulla. H?n oli pitk?, el?v? herra, joka tervehti meit? yst?v?llisesti, kyseli kuulumisia kotimaasta sek? milt? paikkakunnalta kukin oli kotoisin, halusi tiet??, oliko jollakulla tuttavia t??ll? ja pyrkik? asianomainen n?iden kanssa samaan komppaniaan. Ylioppilas R--r joutuikin toivomustensa perusteella kolmanteen komppaniaan, kaikki muut toiseen.

Sitten meid?t vietiin asuntoomme. K??nnyimme sis??n portista, jonka pieless? huomasin sanat: "Ausbildungstruppe Lockstedt", ja saavuimme pitk?n, matalan peltiparakin eteen, jonka toisessa p??ss? sijaitsi meille varattu tupa. Juuri silloin tunsin jonkun tarttuvan k?teeni ja korviini kajahti reipas: "terve". K??nnyin. Anttihan se siin? seisoi saksalaisen jalkav?en kentt?harmaa puku p??ll??n, mutta kuinka muuttuneena, sanoakseni hiljentyneen?. "Terve, terve", enemp?? en kerennyt vastata, piti kiiruhtaa sis?lle.

Tuvassa oli tilaa noin kahdellekymmenelle miehelle, laskien vuoteista, jotka oli asetettu per?sein?lle t?sm?lliseen riviin, kaksi aina p??llekk?in, m??r?tyn v?limatkan p??h?n toisistaan. Valo yrittelihe sis??n muutamasta hikisest? ikkunantapaisesta. Pitkin seini? kulki kaksi tavarahylly?, mutta nyt niill? upeili ainoastaan rivi pahasti ruostuneita l?kkisi? ruoka-astioita ja l?j? pesuvateja. Nelj? viisi korkeaa, korvaniekkaa vesikannua t?rr?tti nurkassa, ja lattialla seisoi kaksi suurta, vankkaa p?yt??, joita ymp?r?i lukuisa joukko palleja. Keskell? tupaa oli kamiina ja sen vieress? tyhj? hiiliastia, ja kun viel? mainitsen kiv??ritelineen, luulisin "huoneen" kalustoluettelon olevan kutakuinkin t?ydellisen. Permanto oli likainen, ja vuoteitten ep?j?rjestyksess? olevista patjoista retkotti olkia, joita oli valunut lattiallekin.

Tuleva kotimme ei siis ollut kovin ihastuttava, ja siviilimiehen mielt? noudattaen tulisi t?st? syytt?? j??k?ritovereita. Olisihan heid?n pit?nyt ajatella, kuinka masentavan vaikutuksen t?llainen ep?j?rjestys teki mukavista oloista juuri irtautuneihin miehiin, etenkin, kun verrattain v?h?isell? ty?ll? olisi koko tuvan voinut saada paljoa kodikkaammaksi. Mutta soturia t?llainen turhanaikaisuus vain naurattaa. Mit? leirill? tekee sellaisella miehell?, joka ei pysty asuntoaankaan siivoamaan? Ankara el?m? ja alituinen kiire koventaa siin? m??rin mielet, ettei kukaan piittaa nahkapoikain nen?nnyrpistyksist?.

Meit? oli nyt tullut paimentamaan oma korpraalimme, gruppenf?hrer Jussi S. , vakava ja jyry mies, paljon maailmaa n?hnyt, sitke? ja tavattoman hillitty. Ensi ty?kseen komensi h?n meid?t ruuanhakuun. Saimme kuurata l?kkipakit kirkkaiksi hiekalla ja vedell?, ja Sill?aikaa kuin korpraalimme jakoi leip?-osuuttamme, marssimme me komppanian ky?kin luo. Ikkunasta pistettiin astiat sis??n, kokki kaatoi niihin kauhallisen soppaa, kukin sai makkaranpalasen k?teens? ja sitten tupaan. Ruoka ei maistunut meist? hongalle eik? haavalle, vaikka se kielt?m?tt? oli hyv?? verrattuna my?hempiin annoksiin. Se oli jonkinlaista hedelm?soppaa, joka sis?lsi ryynej?, veskunoita, sokeria ja varmaankin my?s suolaa, ja sit? tarjottiin -- makkaran kera. Kukaan meist? ei sy?nyt sit? loppuun, vaikka olimme n?lk?isi?. -- Saimme nyt my?skin kuulla tavallisen t?k?l?isen ruokaj?rjestyksen: aamulla kahvia, p?iv?llinen klo 12 tienoissa, 1/2 5 aikaan taas kahvia ja illalla maitosoppaa, -- jota ainakaan min? en saattanut milloinkaan oppia sy?m??n; mielest?ni se muistutti liisteri?, jota meill? k?ytet??n ikkunanpapereita kiinnitett?ess? -- toisinaan my?skin savustettua silli?, tai suolasilli? ja perunoita; sek? teet?.

Kun p?yd?t oli siistitty, ruoka-astiat pesty ja asetettu kauniisti hyllylle, marssittiin komppanian varastohuoneeseen pukuja noutamaan. Meille annettiin monesta kohden paikatut, veren tahraamat, mutta tarkkaan puhdistetut jalkav?en univormut harjoitusvaatteiksi. Kukin sai kaksi paria alushousuja ja sukkia, kaksi paitaa sek? saappaat ja nauhakeng?t. Saappaat eiv?t mitenk??n tahtoneet sopia rinnasta suomalaiselle, saksalaisten jalka kun on pitk? ja litte?, aivankuin kapeaan voileip??n olisi pistetty kahveli pystyyn.

Varastohuoneelta selvitty?mme vietiin meid?t saunaan, puhdistumaan sy?p?l?isist?, kuten sanottiin. T?m? sauna ei nyt ollut aivan suomalaista mallia. Se k?sitti kaksi suurehkoa huonetta, joista toinen oli tietenkin pukeutumista varten. Betonilattia oli auttamattomasti ropakoinen; saunaan oli varattu suuri joukko korkeapohjaisia puukenki?, joilla p??si kuivin jaloin purjehtimaan sen yli. Kun nopeasti olimme riisuutuneet, alkoi katossa olevista suihkuista juosta tihutella kylm?nhaileata vett? niskaamme. Kovaksi onneksi ei meill? ollut saippuaa, sill? se oli kunkin itsens? hankittava. Pyrki tulemaan vilu, mutta ei siell? kauan tarvinnut viipy?k??n, sill? sotilaan saunamatka kest?? vain noin 15 minuuttia. Uudet vaatteet pantiin p??lle ja vanhat vietiin karvalakkineen p??llystakkineen keitett?viksi, desinfisioitaviksi. -- Kun ne aikojen kuluessa saatiin takaisin, ei niit? tahtonut omikseen tuntea, niin olivat ne rypistyneet.

Mainitsematta ei saa my?sk??n j??d?, ett? puukot, nuo suomalaisten pel?tyt ja hirmuiset aseet, otettiin pois, varustettiin nimilipuilla ja vietiin varastohuoneeseen talteen. Sielt? ne annettiin vasta rintamalle l?hdett?ess? takaisin omistajilleen.

Sitten alkoi suursiivous. Tuvan permanto pestiin, samoin p?yd?t ja tuolit, ja kukin mies j?rjesti varastohuoneelta saamansa tavarat kauniisti hyllyosalleen. Vuoteet laitettiin kuntoon; niihin pantiin puhtaat, hyv?t lakanat. Jokainen oli saanut kolme oivallista filtti?, jotka m??r?tyll? tavalla taitettiin pussimaisen, siniruutuisesta kankaasta tehdyn peitteen sis??n. Hiili? k?ytiin noutamassa, mutta kamiinaa ei saatu mill??n palamaan. -- Kun puoli viiden tienoissa joimme kahvia, johon siihen aikaan viel? oli sekoitettu v?h?n sokeria ja maitoa, tuntui uudessa asunnossamme jo melko kodikkaalta.

Illemmalla riitti aikaa k?yd? Anttia tervehtim?ss?. H?nen tupansa, jossa miehet paraikaa puhdistivat kiv??reit??n, oli suuri ja paljon mukavampi, kuten tiiliparakkien huoneet yleens?. Siell? asui nelj?kymment? poikaa, joilla kullakin oli oma tavarakaappinsa, ja se oli ennen kaikkea l?mmin. Tilanahtauden tautta oli meid?t t?ytynyt sijoittaa kylm??n, kes?-asunnoksi tarkoitettuun peltiparakkiin.

Kello 7 oli parole; luettiin ??neen seuraavan p?iv?n ty?ohjelma. Miehet olivat j?rjestyneet kahteen riviin ja perusasennossa seisten kuuntelivat korpraaliaan: Her?tys klo 6 a.p., 7--8 luento, 8,30--11,30 harjoitusta kent?ll?, 1,30 saappaitten ja nauhakenk?in tarkastus, 2--4 voimistelu- ja pistintaisteluharjoituksia, 5--6 saksankielen opetusta, 6--7 kiv??rinpuhdistusta, vaatteitten korjausta y.m., nukkumaan klo 9. -- Olen maininnut t?m?n kaiken esimerkkin? saksalaisen sotilaan normaality?p?iv?st?.

Oli viel? j?ljell? juhlallinen toimitus. Heti parolen j?lkeen vietiin kaikki uudet tulokkaat komppanian lukusaliin, j?rjestettiin kahteen riviin ja komennettiin olemaan hiljaa. Hetken kuluttua astui sis??n upseeri, ?sken mainittu majurin adjutantti, ja tulkiksi m??r?tty ryhm?njohtaja ilmoitti sotilaallisesti.

-- Kahdeksan uutta miest? paikalla.

Sitten meille luettiin sek? saksaksi, ett? suomeksi v?likirja, jonka mukaan me sitouduimme urhoollisesti taistelemaan Saksan puolesta mill? rintamalla vain m??r?ttiin, tottelemaan ehdottomasti saksalaisen p??llyst?n k?skyj?, sek? rikoksen tapahtuessa alistumaan saksalaisen sotalain rangaistaviksi. T?m? oli siis jonkinlainen lippuvala, joka meid?n tuli vahvistaa pusertamalla asianomaisen upseerin k?tt? kunniasanamme merkiksi, sek? omak?tisesti kirjoittamalla nimemme sitoumuksen alle.

Suusanallisesti selitettiin kyll?, ettei meit? miss??n tapauksessa viet?isi muuanne kuin it?iselle rintamalle, ett? siis kysymyksenalainen kohta v?likirjassa oli pelkk? muodollisuus. Mutta siit? huolimatta oli jokaisen naama muuttunut totiseksi. H?mm?stynein? ja neuvottomina me vilkuilimme toisiimme pakoitetun hiljaisuuden vallitessa. Mit??n t?llaista emme olleet osanneet odottaa. Tiesimme kyll?, ett? meist? teht?isiin sotilaita, olimme kyll? valmiit taisteluun, mutta vain Suomessa ja Suomen puolesta. Kaikkein korkeintaan oli ajateltu, ett? joutuisimme kenties it?iselle rintamalle, mutta vain siin? erikoistapauksessa, ett? teht?isiin odotettu ja toivottu hy?kk?ys Pietaria kohti ja tuo hy?kk?ys n?ytt?isi menestykselliselt?. Nyt t?ytyi sitoutua kokonaan muuhun. Siin?kin tapauksessa, ett? Saksa alkaisi h?vit?, tai tekisi erikoisrauhan Ven?j?n kanssa, olimme me velvoitetut yh? seisomaan riviss? ja mahdollisesti kaatumaan viimeiseen mieheen. Kuten sanottu, suullisesti kyll? toista vakuutettiin, mutta mink?tautta oli sitten sitoumus laadittu t?h?n muotoon?

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet