Read Ebook: Jääkärin muistelmia by Kara Jalmari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 875 lines and 46970 words, and 18 pages

Suusanallisesti selitettiin kyll?, ettei meit? miss??n tapauksessa viet?isi muuanne kuin it?iselle rintamalle, ett? siis kysymyksenalainen kohta v?likirjassa oli pelkk? muodollisuus. Mutta siit? huolimatta oli jokaisen naama muuttunut totiseksi. H?mm?stynein? ja neuvottomina me vilkuilimme toisiimme pakoitetun hiljaisuuden vallitessa. Mit??n t?llaista emme olleet osanneet odottaa. Tiesimme kyll?, ett? meist? teht?isiin sotilaita, olimme kyll? valmiit taisteluun, mutta vain Suomessa ja Suomen puolesta. Kaikkein korkeintaan oli ajateltu, ett? joutuisimme kenties it?iselle rintamalle, mutta vain siin? erikoistapauksessa, ett? teht?isiin odotettu ja toivottu hy?kk?ys Pietaria kohti ja tuo hy?kk?ys n?ytt?isi menestykselliselt?. Nyt t?ytyi sitoutua kokonaan muuhun. Siin?kin tapauksessa, ett? Saksa alkaisi h?vit?, tai tekisi erikoisrauhan Ven?j?n kanssa, olimme me velvoitetut yh? seisomaan riviss? ja mahdollisesti kaatumaan viimeiseen mieheen. Kuten sanottu, suullisesti kyll? toista vakuutettiin, mutta mink?tautta oli sitten sitoumus laadittu t?h?n muotoon?

Ep?ilem?tt? on t?ss? raskain syyt?s, mik? liikkeen j?rjest?jille voidaan tehd?. Suomessa toimivat v?rv?rit eiv?t antaneet riitt?v?n tarkkoja selityksi? ja Haaparannalla tapahtuva kysely, josta jo on ollut puhe, oli pett?v? kuin ansa. T?st? oli seurauksena, ett? useita nuoria miehi? oli varsinkin alkuaikoina tullut "upseerikouluun", ty?l?isi? oli l?htenyt "paremmille ansioille" j.n.e. Minulle itselleni oli sanottu 6--8 viikon harjoittelun olevan v?ltt?m?t?nt?; sen j?lkeen saksalaiset kyll? tiet?isiv?t, mihin mies olisi sopivin. T?m?n kaiken saattaa kyll? ymm?rt??. Suomessa verhosi n?it? asioita salaper?isyys, ja v?rv?rit olivat siksi vaaranalaisessa asemassa, ettei heid?n ollut hyv? juurtajaksaen joka miehelle kaikkea selitell?. Sit?paitsi he tuskin olivat itsek??n joka kohdasta selvill?. Mutta kuitenkin kaikitenkin olisi matkaan l?htij?ilt? pit?nyt kysy?, olivatko he terveit?, kykeniv?tk? marssimaan kolme nelj? peninkulmaa raskas taakka selj?ss?, uskalsivatko syd?nverens? is?nmaan puolesta, oliko heist? yleens? sotureiksi. Nyt oli t?nne saapunut ruumiillisesti liian heikkoja miehi?, syd?nvikaisia, sairaita, jopa kyttyr?selk?isi?kin. Tottahan toki Suomessa oli yllin kyllin sellaisia nuoria, jotka kaikesta tietoisinakin olisivat t?lle retkelle uskaltaneet -- vai ep?iltiink? sit?? -- Toinen haitallinen seikka oli se, ett? niille suomalaisille, jotka sodan alusta olivat viruneet saksalaisissa vankileireiss?, l?hetettiin kutsu pataljoonaan. Tietysti he ottivat sen ilomielin vastaan, p??st?kseen vain vapaaksi vangin tukalasta asemasta, ilman ett? heill? tarvitsi olla mink??nkaltaista innostusta asian aatteelliseen puoleen. -- Kuten my?hemmin saamme n?hd?, syntyikin n?iden ep?kohtien vuoksi ik?vi? rettel?it?.

Tulkkina toimiva ryhm?njohtaja huomautti meille, ett? kaikki t?h?n asti saapuneet olivat allekirjoituksen tehneet, ja sit?paitsi selitti, ett? jos me kielt?ydymme, ei meit? suinkaan p??stet? kotimaahan, vaan saamme Saksassa odotella rauhantaloa, todenn?k?isesti joudumme vankileiriin. T?m? ehk? tuntuu kovalta, mutta t?ytyy muistaa, ett? joukossamme olisi saattanut olla -- ja olikin -- ven?l?isi? vakoojia.

N?in ollen meill? tuskin oli muuta mahdollisuuttakaan kuin kirjoittaa. Omasta puolestani tein sen vallan kevein mielin. Upseeri puristi meit? kutakin k?dest?, toivottaen menestyst? uudelle uralle, ja niin saimme marssia tupaan.

P?yd?ll? oli meit? odottamassa l?kkinen vesikannu t?ynn? h?yry?v?? teet?, jota aina avulias korpraalimme oli noutanut, vaikkei se suinkaan kuulunut h?nen toimiinsa. ??nett?min? ja kenties hiukan masentuneina ryypiskelimme sit? l?kkisist? mukeistamme. Kell??n ei tuntunut olevan jutteluhalua, ja korpraalimme, joka n?ytti ymm?rt?v?n mielentilamme, vet?ytyi nurkkaansa kirjoittelemaan, tekem?tt? ainoaakaan kysymyst?.

Tuli maatapanon aika. Kun lattia oli lakaistu ja tupa kaikin puolin mallikelpoisesti j?rjestetty, alkoi yksi toisensa j?lkeen riisuutua. Valot sammutettiin. Ulkona tohisi kylm? tuuli, joka tunkeusi koleana majaamme, kantaen korviini yksin?isen hanurin s?velen l?hiparakista. Kynttil?nliekki, jonka ??ress? korpraalimme yh? ty?skenteli, h?nell? kun oli oikeus valvoa my?hemp??n, lepatti rauhattomasti, heitt?en omituisia varjoja h?nen kasvoilleen. Vilusta v?risten k??riydyin peitteeseeni katsellen korpraalin vakavia, tyyni? piirteit? ja kirjoittavaa k?tt?, joka n?ytti paremmin soveltuvan toisiin tarkoituksiin. Sitten muistin tovereitani, etenkin molempia polyteekkareita, jotka olivat hienosta kodista... Ovi avautui ja p?ivyst?v? ryhm?njohtaja astui sis??n.

-- Alle zu Hause?

-- Jawohl.

-- Gute Nacht!

Vallitsi hiljaisuus. Silloin t?ll?in kuului joku k?h?hdys, joku rauhaton k??nn?htely vuoteella. Vihdoin yh? useammasta kohden raskasta, tasaista hengityst?... Ajattelin kotimaata, entist? el?m??ni, Annaa... Mieleeni juolahti Ibsenin syv?mietteinen paradoksi:

"Vain kadotettu on ikuisesti omaamme."

ENSIM?INEN P?IV?.

Her?sin voimakkaaseen huutoon: Aufstehen! .

Tuossa tuokiossa oli hyp?tt?v? vuoteelta, peseydytt?v?, ja peseydytt?v? kunnollisesti, rinta, kainalokuopat ja k?sivarret oli huuhdottava kylm?ll? vedell?. Sitten oli j?rjestett?v? vuode tarkkojen s??nt?jen mukaan, peitteen piti olla m??r?tyll? tavalla poimutettu, eik? lakanassa saanut n?ky? ryppyj?. Tupapoika ja vesipoika , jotka valittiin vuorokaudeksi kerrallaan, ryhtyiv?t hommiinsa; edellinen lakaisi lattian, j?lkim?inen nouti ky?kist? kahvia. Huone oli niin kylm?, ett? permannolla oleva l?t?kk? oli riitteess?, mutta kamiina ei vain toiminut.

Seitsem?lt? alkoi luento. Kokoonnuimme p?yd?n ymp?rille, istuen suorina palleillamme kuin pyh?koululapset ja korpraali ryhtyi selitt?m??n sotamiehen alkeellisimpia velvollisuuksia, kunniantekoa, k?ytt?ytymist? esimiehi? kohtaan, tupaj?rjestyst?. Sitten saimme kuulla pataljoonamme kokoonpanosta: meill? oli nelj? tavallista j??k?rikomppaniaa, yksi konekiv??ri- ja yksi pionieri-komppania, joissa yhteens? oli t?t? nyky? alun toistatuhatta miest?. Johtajana oli majuri Bayer ja meid?n komppaniamme p??llikk?n? hauptmanni Bade. Kullakin komppanialla oli omat saksalaiset luutnanttinsa, v??pelins? ja aliupseerinsa, joiden rinnalla toimivat suomalaiset ylennetyt miehet. N?ist? suomalaisista oli korkein herra nimelt??n hauptzugf?hrer , jonka olkalapuissa oli merkkin? kaksi valkeata nauhaa ristiss?, ja johon arvoon ainoastaan yksi mies oli kohonnut. Sitten seurasi oberzugf?hrer , poleteissa kaksi leve?t? valkeaa nauhaa rinnakkain, zugf?hrer , jolla oli yksi leve? ja yksi kapea nauha, gruppenf?hrer , merkkin? leve? nauha, ja hilfsgruppenf?hrer , olkalapuissaan kapea valkonauha. Heit? oli kaikkia kohdeltava esimiehin?, viimeksimainittua kuitenkin vain erikoistapauksissa...

Kesken luentoa tuli joku sis??n suurella rymin?ll?. Upseeri ei h?n ollut, koska h?nen olkap?ill??n ei ollut kiilt?vi? poletteja, mutta tuima katse pienist?, eritt?in ter?vist? silmist? ja kauniiden verevien kasvojen ilme osoittivat, ett? h?nell?kin oli k?skyvaltaa. Korpraali karjaisi t?ytt? kurkkua: achtung! , ja kimmahti pystyyn. Sitten astui h?n reippaasti tulijaa kohti, pys?htyi kolmen askeleen p??h?n l?i kantap??ns? yhteen, jotta raudoitetut korot napsahtivat, painoi k?det sivuilleen ja ilmoitti: "Tupa numero X luennolla." Huuto oli meit? s?ik?ytt?nyt. ?llistynein? katselimme toisiimme, emmek? tienneet mit? tehd?. V??peli H?felmeyer -- nimen kuulimme my?hemmin -- mulkoili meit? vihaisesti ja sanoi ter?v?ll? ??nell?: weitermachen! . Korpraali opetti nyt, ett? t?llaisen karjaisun kajahtaessa, oli joka miehen hyp?tt?v? jaloilleen, k??nnytt?v? esimieheen p?in ja asennossa seisten tuijotettava h?nt? suoraan silmiin, kunnes h?n antoi luvan liikkua. Saksalaiset itse huusivat achtungia ainoastaan upseereille, mutta kunnioituksen merkiksi oli suomalaisten tapana tehd? se v??peleillekin. -- H?felmeyer kuunteli hetkisen ja k??ntyi sitten ovea kohti. J?lleen sama huuto. Ja nyt me jo ymm?rsimme toimia.

Sitten luento jatkui: Kussakin komppaniassa oli kaksi luokkaa A ja B. B-luokkaan kuuluivat uudet tulokkaat nahkapojat. Heit? opetettiin erikseen, pieniss? ryhmiss?, alkaen voimisteluliikkeist?, joista v?hitellen siirryttiin varsinaisiin sotilastemppuihin. He eiv?t saaneet poistua leirialueelta ilman komppanianjohtajan tai v??pelin lupaa ja heid?n palkkansa oli pienempi. Kun he olivat harjoitelleet 8--12 viikkoa, pidettiin koe, jonka perusteella heid?t muutettiin A-luokkaan. T?ll?in saivat he olkalappuihinsa vihre?n merkkinauhan, vihre?n ja hienon j??k?rin univormun, jota kuitenkin k?ytettiin ainoastaan sunnuntaina ja juhlatilaisuuksissa, heille maksettiin t?ysi sotilaan palkka s.t.s. 33 Saksan penni? p?iv?lt?, ja he saivat menn? luvatta kyl?lle.

Kun luento oli loppunut ja kello ehtinyt nelj?nneksen yli 8, alkoi kuulua ??nekk?it? huutoja: heraustreten! . Mekin asetuimme tuvan ovelle riviin ja korpraalimme johdolla marssimme tiiliparakin edustalle, joka oli komppanian kokoontumispaikka. Kaikilta portailta tulvi j??k?reit?. A-luokkalaisilla oli p??ss? kaski, tasapohjainen, kaksoiskotkalla varustettu nahkakyp?r? ja sel?ss? tornisteri, sotilasreppu. B-luokalla sit?vastoin ei ollut mit??n taakkaa ja kasken asemasta kentt?lakki; uusimmilla ei ollut edes kiv??ri?. Oli siin? huutoa ja h?lin??, aseiden kalsketta, ter?vi? saksalaisia komentosanoja ja herra ties mit?. Korpraalit ilmoittivat v??pelille tupakuntansa miesluvun, sitten alkoi v??peli tarkastaa, olivatko vaatteet ja varustukset kunnossa sek? saappaat puhtaina. Armias taivas, jos joltain sattui olemaan esim. nappi auki. "Te olette hullu. Te tulette alasti ulos. Kas kun olette muistanut vet?? housut jalkaanne." Sellaista sai kuulla tarpeekseen ja joskus ei asianomainen edes tiennyt, mik? tuon sanatulvan aiheutti.

Kun tarkastus oli toimitettu, komennettiin miehet kahteen riviin ja jako nelj??n. A-luokalta se k?vi kutakuinkin, mutta mit? kauemmas tultiin vasemmalle, jonne nahkapojat olivat asettuneet, sit? oudommalta se alkoi kuulua, kunnes aivan uudet miehet, joita ei viel? oltu opetettu, kokonaan vaikenivat. "Ain, stvai, trai, viir, ain, stvai, trai, vier", siihen malliin se luisti. Sitten tankattiin ryhm?kaartoja ja ojennuksia.

Viimein tuli komppanianjohtaja, valkealla hevosellaan ratsastaen. Komennettiin ojennus, sitten katse johtajaa kohti ja seisomaan liikkumattomana, kunnes t?m? oli huutanut: huomenta, toinen komppania! ja siihen jyrisev?ll? ??nell? vastattu: huomenta, herra hauptmanni! Tietenkin saksaksi, jolla kielell? kaikkinainen komennus suoritettiin. -- Lopulta siit? kumminkin selvittiin harjoituskent?lle vesitornin luo, jonne oli noin kilometrin matka.

Satoi lumir?nt??. K?si? palelti, mutta kintaita ei saanut k?ytt?? n?in "kauniilla ilmalla", vaikka niiden ehdottomasti tuli olla mukana, vy?n koukkuun kiinnitettyin?. Ja alkoipa siin? sitten huuto ja temmellys, jonka kaltaista en ollut kuullut. Oltiin aivan kuin sodassa jo. Kaikkialla, niin kauas kuin saattoi n?hd?, oli sotapoikia, sek? suomalaisia ett? saksalaisia. Et??mp?n? harjoitteli joku osasto asentoa, seisoen liikkumattomana kuin paperi?ij?t. Toiset juoksivat, t?ht?iliv?t, hajaantuivat ampumaketjuihin, heitt?ytyiv?t pitk?kseen m?rk??n maahan. Kuului ampumista, kuularuiskun r?tin??. -- Alussa t?m? hirmuinen huuto oudoksutti. Miksi n?in raaka ?rjynt?? Ymm?rsih?n sit? toki v?hemm?ll?kin. Miksi alituisesti vihainen ja karkea ??nens?vy? Mutta meille selitettiin ylimielisesti, ettei meill? viel? ollut hajuakaan "disipliinist?" ja kehoitettiin yleens? pit?m??n suumme kiinni, silloin kun ei meilt? kysytty.

Alkeellisimpia temppuja harjoitellessa kuluivat m??r?tyt kolme tuntia verrattain nopeasti. Hajallaan olevat ryhm?t kutsuttiin nyt kokoon, j?rjestettiin, annettiin marssikomento ja k?skettiin laulamaan. Hetkinen hapuiltiin ??nt?, mutta sit? komeammin alkoikin sitten kajahdella:

Paljon on k?rsitty vilua ja n?lk?? Balkanin puolella taistellessa. Voi kallis kotimaa, Suomi, sulo Pohjola, ei ole maata sen vertaista.

Kuinka se l?mmitti ja muutti mielialan, t?m? Suomen kaartilaisten vanha, surunvoittoinen, yksinkertainen laulu! Ja mill? voimalla se vy?ryi nuorista rinnoista! Syd?meni sylkytti ja v?reit? kulki l?pi ruumiini. Sill?lailla! Nyt alkoi tuntua miss? joukossa olin. Sitten v?l?hti mieleeni ?killinen kuva: Gladiaattorit! Uudet gladiaattorit! Rohkeat, toivottomat, kuoloon valmiit! Is?nmaan gladiaattorit, jotka olivat entisi? paljon ylemp?n? siksi, ett? heid?n sieluissaan paloi kirkas, jalo aate... Ja edelleen kajahteli laulu:

Aurinko nousee ja aurinko laskee Suomemme soreoilla saloilla. Voi kallis kotimaa...

Tuskin olimme saaneet vy?t p??lt?mme ja ehtineet hieman heng?ht??, kun kuului huuto: ulos ruokaa hakemaan. P?ivyst?v? ryhm?njohtaja j?rjesti komppanian kahteen riviin ja vei sen ky?kin luo. Sai siin? r?nt?sateessa seist? kotvan aikaa, ennenkuin tuli vuoro pist?? pakkinsa ikkunalle ja antaa p?ivyst?j?lt? saamansa ruokamerkki ky?kki-aliupseerille. K?si? palelti, ja kun ei niit? saanut panna housuntaskuihin, tuntui toimitus kest?v?n siet?m?tt?m?n kauan. -- Kokki kaatoi kuppiin oivallista papusoppaa, siksi runsaasti, ett? me, viel? t?ydess? lihassa olevat, emme jaksaneet sy?d? sit? loppuun. Toisin oli vanhojen j??k?rien laita. Heille ei se riitt?nyt. Joku koetti keinotella itselleen kaksi ruokamerkki?, huolimatta siit?, ett? se oli kielletty?, toiset taas palasivat anomaan "lisuketta", ja ellei sit? omasta keitti?st? liiennyt, juoksivat he saksalaisten kanttiineihin -- tapa, joka my?hemmin kiellettiin. T?m? ankara ja suomalaisille ominainen ruokahalu johtui osaltaan siit?kin, ett? leip?? annettiin kuudeksi p?iv?ksi kerrallaan. Kun p?iv?n osa oli niukka, eiv?t miehet malttaneet hillit? itse??n, vaan useimmiten lopettivat leip?ns? jo kolmessa vuorokaudessa. Selv?? on, ett? limputtomain aikain n?lk? oli kuitattava sopalla.

Mit??n erikoista ruokalepoa ei ollut, sill? vuoteelle ei saanut menn? p?iv?ll?. P?invastoin oli t?ysi ty? siivotessa saappaitaan apellia, tarkastusta varten, joka kuten sanottu oli puoli kaksi. Jalkineissa ei saanut olla pienint?k??n lian merkki?, yksinp? pohjanaulat ja korkoraudatkin oli puhdistettava. Ja kello kahdelta marssittiin niill? taas semmoisia teit?, joilla oli nilkkaan asti kuraa!

Iltap?iv?n harjoittelu oli hiukan vapaampaa, jopa viimeiset parikymment? minuuttia leikittiinkin, tietysti sotilaallisella hieman kovakouraisella tavalla. Kukin ryhm? valitsi esim. yhden miehen, joka nosti takinliepeens?, pyllistihe, senj?lkeen kuin h?nen silm?ns? ensin oli peitetty, ja sitten toiset k?mmenill??n l?isk?ytteliv?t aimo m?lli? kire??n paikkaan, sokon koettaessa arvata, kuka ly?j? oli.

Puoli viiden kahville olimme jo osanneet ostaa kanttiinista, sotilasmyym?l?st?, jollainen kullakin komppanialla oli, keksi?, kondenseerattua maitoa, sokeria, hunajaa, tai marmelaadia. Mutta siihen olivatkin loppua v?h?iset pennimme. Kuinka syd?mest?ni kaduinkaan, etten ollut varannut enemm?n rahaa mukaan. Verrattain halvalla olisi nyt voinut tehd? el?m?ns? paljoa mukavammaksi, kanttiineista kun sai ruokaakin annoksittain.

Saksankielen opetustunnilta oli ylioppilailla oikeus j??d? pois, mutta heid?n tuli pysytell? tuvassa jotakin saksalaista kirjaa lukien. Ja kun kiv??reit? ei viel? oltu meille annettu saimme puhdistustunniksi hankkia ty?t? vaikka mist?, mutta saapuvilla piti kaikkien ehdottomasti olla. Niin tuli vihdoin kello seitsem?n ja kultainen vapaus alkoi -- yhdeks??n asti.

P?iv?n ty? ei siis ollut eritt?in raskas, mutta joka hetki oli kiusaavan tarkasti t?ytetty touhulla. Mit? tarkoitti t?m? tuskallinen pikku-tarkkuus, ??rimmilleen kehitetty t?sm?llisyys ja alinomainen hy?rin?? Oliko se aijottu opettamaan miest? s?ntilliseksi ja k?rsiv?lliseksi, vai tahtoiko se est?? h?nt? ajattelemasta, kaipaamasta, uneksimasta, koska t?m?nlaatuisen sielullisen toiminnan v?itet??n olevan sotilaalle turmioksi? --

Vietetty?mme vapaatunnit mik? miss?kin -- ja osan aikaa kulutti tietenkin illallinen -- l?heni j?lleen maatapanon siunattu hetki.

Niin oli aamusta ja ehtoosta tullut ensim?inen p?iv?.

Sunnuntaina sai nukkua seitsem??n asti.

Kun aamukahvi oli juotu, nouti A-luokka sunnuntaipukunsa, j??k?rin univormun, varastohuoneesta, miss? sit? arkip?ivin? s?ilytettiin. B-luokka sai tyyty? harjoitteluvormuun, jonka kuitenkin tuli olla mit? huolellisimmin puhdistettu.

Puoli kymmenen aikaan oli tavallisesti tarkastus, jossa kunkin tuli esiinty? ulosmenokunnossa. Katsottiin oliko parta ajeltu, tukka lyhyt -- jakauksen paikkakin oli m??r?tty, vasemman silm?n kohdalle -- ja mies yleens? siisti ja puhdas. Senj?lkeen harjoiteltiin kunniantekoa noin tunnin ajan, sitten saivat -- pojat palata tupiin, jotka lauantaina oli perinpohjin pesty ja j?rjestetty, odottamaan hyv?? sunnuntaip?iv?llist? lihapaisteineen ja marjahilloineen. Iltap?iv? oli useimmiten vapaa, joskus kuitenkin tehtiin yhteisi? k?velyretki?. Jaettiin lupalippuja kyliin ja l?heisiin kaupunkeihin; aluksi kaikille, loppuaikoina vain ylennetyille miehille.

P?iv?llisen j?lkeen kokoontui omista kyvyist? muodostettu torvisoittokunta parakkien edustalle esitt?m??n joitakuita kappaleita. Saatiin kuulla suomalaista musiikkia, olipa t??ll? s?velletty pataljoonalle oma marssikin. Vihre?takkeja parveili joka taholla. Ja kaikkialla kuuli heid?n puhuvan kotimaasta, milloin entisi? el?m?ns? vaiheita kertoillen, milloin vakavampia asioita pohtien. Ne olivat yksinkertaisia tyyni? sanoja, usein leikillisi? ja huvittavia, mutta siit? huolimatta kuulsi niiden alta suuri is?nmaanrakkaus ja alistunut kaipuu. -- Toiset istuivat lukusaleissa, joita kullakin komppanialla oli yksi. N?ihin huoneisiin oli sijoitettu piano, seinill? oli sotakarttoja ja p?ydill? runsas joukko saksalaisia sanoma- ja kuvalehti?. Suomalaisia lehti? saatiin t?nne perin v?h?n, nekin saapuivat vanhentuneina ja h?visiv?t kuin kulta varkaan taskuun.

Balttilaiset, joita pataljoonassamme -- useiden meik?l?isten mieliharmiksi -- oli parisenkymment?, seurustelivat etup??ss? vain toistensa kanssa, ja olihan se luonnollista jo kielenkin perusteella. Suomalaiset nimittiv?t heit? juutalaisiksi, eiv?tk? tuntuneet heit? oikein k?rsiv?n; sit?vastoin olivat he hyviss? v?leiss? majurin kanssa, jota heid?n kielitaitonsa ja notkeaselk?isyytens? miellytti. -- Meik?l?isten suureksi tyydytykseksi osoittautuivat n?m? lipev?t herrat rintamalla aika pelkureiksi.

Kun katseli tuollaista j??k?riryhm??, joka istuskeli esim. lukusalissa, yhden soittaessa, tai pianon s?estyksell? hyr?illess? j??k?rin laulua, joka t??ll? oli tehty ja s?velletty, ei voinut olla huomaamatta, ett? kaikille oli yhteist? sama tyypillinen kalvakkuus, sama hiljentynyt nauru, sama tietoinen, p??tt?v?inen levollisuus. Tuntui silt?, kuin olisivat suomalaiset vasta t??ll?, vieraassa maassa, huomanneet kansallisen j?ykkyytens? ja hitautensa -- ja kyll?h?n p??llyst? harjoituksissa piti huolta siit?, ettei se unohtunut -- ja t?m?n hitauden n?yttiv?t he ottaneen kunnianasiakseen. He keskustelivat tekem?tt? mink??nkaltaisia eleit?, verkalleen he k??nsiv?t p??t??n, nostivat paperossin huulilleen tai muuttivat asentoa. Ja t?m?n levollisuuden he s?ilyttiv?t rintamallakin; yht? laiskasti he siell? vilkaisivat sivulleen, jos granaatti tulla tupsahti l?hettyville, osoittamatta mink??nlaista halua v?ist??.

Ei. Ei t?m? ollut kevytmielist? v?ke?, seikkailijajoukkoa, kuten kotimaassa joskus oli kuullut sanottavan. Kyll? he olivat totisia miehi?, jotka empim?tt? olivat totelleet nuoren syd?mens? ??nt?. Hurjap?isimm?tkin tuntuivat t??ll? merkillisell? tavalla talttuneen. -- Tietysti oli poikkeuksiakin. Toisinaan, kun jotkut olivat kyl?n ravintoloissa ottaneet liian monta ryyppy?, saattoivat he kuohahtaa, nousta n?ytt?m??n "Suomen pojan notkeutta", arvellen ett? mies, joka pystyi ajamaan saunallisen ryssi? pellolle, kykenisi kyll? osoittamaan muutamille saksalaisillekin, mist? viisi hirtt? oli poikki. Mutta t?m? kaikki oli tilap?ist? ja ohimenev??.

Oli muuten merkillist?, kuinka paljon per?tt?mi? huhuja liikkui keskuudessamme. Milloin mikin tunnettu henkil? oli joutunut ven?l?isiin vankiloihin, milloin tiedettiin varmuudella ryss?n nostavan sotav?ke? Suomesta. Ei uskallettu en?? kirjoittaa kotiin, koska omaisia vainottiin n?iden kirjeiden perusteella. Mutta varsinkin Ruotsin yhtymisest? sotaan, jota siihen aikaan toivottiin ja odotettiin, kulki mit? kummallisimpia ja sangen todelta kuulostavia juttuja.

Pyydetty?ni luvan, l?hdin Antin kanssa kyl?lle kahvilaan. Antti n?ytti perin hienolta ostolakissaan ja vihre?ss? j??k?rin takissaan, jonka olkalappuihin oli ryhm?njohtajan valkeat nauhat ommeltu.

-- Koska min? olen sinun esimiehesi, puheli h?n naureskellen, niin muistakin k?vell? vasemmalla puolellani ja v?h?n taampana. Etenkin tulee sinun pit?? mieless?si, ett? teet kunniaa vastaantuleville upseereille.

-- Olen iloinen, jatkoi h?n tilattuamme "bierit", ett? jouduit kanssani samaan komppaniaan. Bade-ukko on kyll? ankara ja hermostunut, jopa h?ijykin, mutta my?skin kyvyk?s, eik? toista komppaniaa suotta pidet? pataljoonan parhaana, varsinkin mit? ?kseeraamiseen tulee. Meid?n miehi?h?n se on suomalaisten korkein herrakin, hauptzugf?hrer J. Lujilla tosin saat olla, mutta kyll? kaikki hyvin k?y, kun vain olet s?ntillinen ja virkku... Milt? sinusta muuten alkaa tuntua?

-- Outoa on viel?, en osaa sanoa. Mutta mielell?ni tahtoisin v?h?n kuulla t?m?n pataljoonan alkuvaiheista.

-- Kaikki te sit? utelette, te uudet, vastasi Antti hym?ht?en. Niin, johan sit? on t??ll? oleiltu, vuosi tulee t?yteen juuri n?in? p?ivin?. Siell? Helsingiss? syntyi aluksi, kuten kai olet kuullutkin, muutamien ylioppilaiden keskuudessa kysymys -- v?itet??n sen kehkeytyneen samanaikaisesti sek? suomalaisten ett? ruotsalaisten taholla -- eik? t?llaisena levottomana aikana, Suomen ollessa sotakykyisi? miehi? vailla, olisi syyt? hankkia erin?isille henkil?ille milit??rist? tietoa ja kouluutusta mahdollisten tapausten varalle. Puhuttiin, touhuttiin, innostuttiin, k?ytiin kysym?ss? neuvoa viisailta miehilt?, joilla kuitenkin oli vanhain tavanmukainen, ep?r?iv? k?sityskanta, ja tultiin lopulta niin pitk?lle, ett? p??tettiin pyyt?? ruotsalaisia upseereita opettajiksi. En tied? mist? syyst? Ruotsista ei l?ytynyt sopivaa harjoituspaikkaa, jonkat?hden sit? kysyttiin Saksasta. Ja t??lt? nyt vastattiin, ett? jos he kerran antoivat paikan, niin oli heill? my?skin opettajat. Sill? lailla asiat kehittyiv?t ja helmikuussa 1915 saapuivat ensim?iset miehet. -- Aluksi k?vi kaikki pfadfinderliikkeen, partiopoika-liikkeen varjolla ja sen mukainen oli pukukin. Me, t?yskasvuiset miehet, esiinnyimme polvihousuissa, jaloissa nauhakeng?t, leve?lierinen hattu p??ss? ja pusero p??ll?, ja n?iss? ohuissa vaatteissa saimme r?mpi? tuulessa ja sateessa. Opetus oli kyll? t?ysin sotilaallinen ja hyv?; ja yleens? oli olomme sent??n mukavampaa kuin nyky??n, eik? kuri ollut l?hesk??n n?in ankara. Meill? oli esim. passaripojat, kuten upseerimiehill? ainakin ja sy?minen k?vi hiukan toiseen malliin, oikein lautasilta. Harjoittelun piti kest?? vain muutamia viikkoja, mutta varsin pian huomasimme, ettei sit? niin vaan k?denk??nteess? sotilaaksi tulla, ja kun majuri Bayer oli kovin innostunut asiaamme, venyi oppiaikamme venymist??n. Asia pitkistyi ja mutkistui, hapuiltiin sinne t?nne, kes?ll? oli joukkomme jo aivan hajaantumassa ja jokainen, ket? halutti, sai l?hte? pois. Mutta meillekin oli alkanut jo selvit? asian suuri poliittinen puoli, joten pysyimme sitkein? ja majuri meni hellitt?m?tt?myydess??n aina keisariin saakka, johon meid?n ?kseeraus- ja varsinkin ampumataitomme oli tehnyt edullisen vaikutuksen. Ja monien mutkien j?lkeen perustettiin vihdoin Kuninkaallinen Preussilainen 27 J??k?ripataljoona. Aluksi oli siin? vain kaksi komppaniaa ja siihen ajateltiin ottaa vain m??r?tty luku miehi?, mutta kun Suomesta ilmoitettiin, ett? siell? oli paljon halukkaita l?htij?it?, varattiin enemm?n tilaa, pataljoona alkoi nopeasti kasvaa ja tekee sit? paraikaa kaikkein kiihkeimmin. On sen kehityst? ollut hauska seurata, meist? vanhoista veteraaneista on jo tehty teille esimiehi?kin, mutta on t??ll? ollut olemista ja on sit? saatu hammastakin purra. Eiv?t n?m? saksalaiset suomalaisen luonnetta oikein ymm?rr?, eik? heill? meid?n maastammekaan ole kovin laajoja tietoja. He pit?v?t meit? mongoolilaisena villikansana ja ihmettelev?t, jos johonkin kykenemme. Oli esim. varsin huvittavaa, kun tuhatj?rvien maan pojille opetettiin teoreettisesti soutua, selitettiin, miten oli menetelt?v? ja kuinka vesi, vaikka se olikin niin liikkuva elementti, kuitenkin kykeni vaikuttamaan airon lappeaan samoin kuin tukikohta vipuvarteen. Kun opettaja senj?lkeen sivumennen kys?isi, sattuiko joukossa olemaan ket??n, joka osaisi soutaa, ja kun joka mies nosti k?tens?, h?mm?styi h?n tavattomasti ja oli suuttua: Ei t??ll? saanut laskea leikki?, h?n tarkoitti t?ytt? totta. Ja kun h?nelle vihdoin selvisi, ett? me tosiaankin omasimme t?m?n ihmeellisen taidon, ei h?nen ?llistyksell??n ollut rajoja. Samoin k?vi uimaretkell?. Meit? kehoitettiin menem??n veteen kainaloita my?ten, k??ntym??n rantaan p?in ja rohkeasti heitt?ytym??n vatsalleen; k?si ja jalkaliikkeet oli tietenkin sit? ennen tarkkaan neuvottu. Ja kun pojat olivat saaneet p??lt??n, niin yksi painaa trudgenia, toinen crowlia, kolmas sukeltaa viisi kuusikymment? metri?, saksalaisten ?llistelless? mokomia vesi-el?imi?. -- Paljon meiss? vanhemmissa muuten on pessimistej? koko t?m?n hankkeen suhteen. Se ei suinkaan tahdo sanoa sit?, ett? olisimme masentuneita ja haluttomia, p?invastoin, me ymm?rr?mme hyvin, ett? t?ss? on suuria kyseess? ja ett? nyt on yritett?v?, nyt tai ei koskaan, mutta se on kokonaan eri asia kuin ehdottomasti uskoa onnistumiseen. Ik?vint? on, ett? kotoiset asiat j?iv?t niin j?rjest?m?tt?, sill? eih?n sit? osattu aavistaa, ett? t??ll? vuosikausia viivytt?isiin. On niin vaikeata ja vaarallista kirjoittaakin ja rahan saanti miltei mahdotonta.

Antti vaikeni hetkiseksi, r?pytteli silmi??n maahan katsoen, tuntui tapailevan sanoja ja jatkoi vihdoin ??nell?, jossa hillitty liikutus vain aavistuksena v?reili.

-- Olihan sit? minullakin sellainen heilan tapainen, kuten kai tied?tkin, taisi jo olla v?h?n niinkuin sormuksistakin puhe, minulle kun oli hyv? toimikin tarjolla, mutta ei ole kirjoittanut. Kotoa on sent??n tullut jokunen lyhyt viesti.

-- En min?k??n Helmi? tavannut, vaikka pyysit kirjeess?si terveisi? sanomaan. Mutta kyll? h?n hyvin voi ja kaiketi sinua muistaa.

Kun Antti oli maksanut oluemme ja me l?hdimme kahvilasta, sanoi h?n:

-- T??ll? sit? oppii rahalle arvoa panemaan. Markalla tekee ihmeit?. Muistakin korjata kaikki, mit? satut l?yt?m??n, olkoonpa se vaikka langan p?tk? taikka naula. Ja pid? kamppeesi j?rjestyksess?. J?rjestys, se on tunnussana, kaikkialla j?rjestys, aina vaan j?rjestys. Se on t??ll? suurin vaiva ja suurin hyve.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet