Read Ebook: Vehnäprinsessa by Webster Jean Haahti Annikki Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 975 lines and 34235 words, and 20 pages

lainen mies voi saada aikaan."

Kun Marcia ei sanonut siihen mit??n, jatkoi h?n:

"H?nell? on kauhean intresantti el?m?ntarina. Me tapasimme h?net vieraisilla viime viikolla, ja Mr. Melville kertoi minulle j?ljest?p?in kaikki mit? tiesi h?nest?. H?n syntyi Genuassa -- is? oli Yhdysvaltojen konsuli -- ja sai kasvatuksensa keskell? Italian yhdistymisen aikaisten taistelujen melskeit?. Ilma, jota h?n hengitti, oli t?ynn? politiikkaa. H?n on paremmin perill? italialaisista kuin he itse. H?n puhuu heid?n kielt??n kuin syntyper?inen italialainen eik? h?n koskaan --"

"Oh, kyll?h?n min? tied?n, mit? Mr Melville sinulle puhui", keskeytti h?net Marcia. "H?nh?n pit?? Mr. Sybertist?."

"Niinh?n tekev?t useimmat ihmiset."

"Kysy serkultasi h?nest?. Kysy Mr. Carthropelta, englantilaiselta kuvanveist?j?lt?. Kysy kelt? muulta hyv?ns? -- lukuunottamatta set??ni -- niin saat kuulla mit? he sinulle kertovat."

"Mit? he kertovat sitten?"

"Jokainen eri juttuja."

"Tosiaanko! H?nh?n on tuntemisen arvoinen!"

"Min? inhoan h?nt?!" Sen sanoi Marcia yht? paljon tottumuksesta kuin vakaumuksestaan.

Eleanor katseli h?nt? hetkisen tutkivasti, sitten h?n huomautti: "Sanon sinulle yhden asian, Marcia Copley; ja se on se, ett? maailmassa on sangen v?h?n mielenkiintoisia miehi?. En muista tavanneeni kuin puolen tusinaa kaiken kaikkiaan."

"Ja sinulla on kokemusta", virkkoi Marcia.

"Yhdeks?n seurustelukautta."

"Ketk? ne sitten olivat, nuo puoli tusinaa?"

"Insin??ri", puuttui Marcia puheeseen. H?n oli kuullut insin??rist? sek? Eleanorilta itselt??n ett? h?nen ?idilt??n.

"Aivan niin", my?nsi Eleanor, "h?n oli Claytonin huvipurren insin??ri. Me matkustimme heid?n kanssaan kaksi vuotta sitten ymp?ri V?limerta ja ainoa intresantti mies laivalla oli tuo insin??ri. H?n oli englantilainen, oli asunut Intiassa ja Birmassa ja sadoissa muissa paikoissa. Aluksi en saanut h?nt? paljoakaan puhumaan; h?n oli sangen ujo kuten englantilaiset ovat, niinkuin tied?t. Mutta n?hty??n, ett? olin todella huvitettu, h?n kertoi mit? ihmeellisimpi? tarinoita. Minulla ei ollut usein tilaisuutta keskustella h?nen kanssaan -- h?n ei, katsos, miellytt?nyt ?iti?. Se oli aikaa, jolloin ?iti oli kuohuksissaan", h?n lis?si naurahtaen. "Sen sijaan, ett? olisimme jatkaneet matkaa Port Saidiin t?ll? laivalla, nousimmekin maihin Aleksandriassa ja matkustimme Kairoon lopputalveksi. Siell? tapasin ven?l?isen. H?n oleskeli silloin lammaspaimenten seurassa."

Eleanor pys?htyi, muistellen menneit? ja leikitellen pienell? etruskilaisella hajuvesipullolla.

"Ent? ne muut?" muistutti Marcia.

"Sep? juuri onkin harmillista", valitti Marcia. "Jos olisi mies, saisi kuljeskella kaikkialla ja tutustua keneen hyv?ns?, v?litt?m?tt? siit? onko h?n prinssi vai hevosenkengitt?j?; mutta kun on tytt?, t?ytyy odottaa, kunnes tulee esitellyksi teekutsuissa. Ja teekutsuissa ei ole milloinkaan mielenkiintoisia ihmisi?."

"Aivan niin", my?nsi Eleanor; "tuo on osittain totta. Mutta toiselta puolen uskon varmasti, ett? kun on tytt?, oppii ihmisi? paremmin tuntemaan -- oppii n?kem??n, mit? he oikein sisimm?ss??n ovat. Miehet ovat sangen herkki? uskoutumaan."

"Pid?tk?, ett? Mr Sybertkin osoittaa niin suurta luottamusta?"

"E-ei, enp? voi sit? sanoa. H?n on omituinen, eik? totta? Tuntuu aina silt? kuin h?n ei puhuisi sit?, mit? h?nen mieless??n liikkuu -- juuri senvuoksi tahtoisin oppia tuntemaan h?net. Miehen tekee mielenkiintoiseksi se mit? h?n ajattelee, h?nen mahdollisuutensa, eik? se mit? h?n toimittaa."

Margaret nousi haukotellen. "Jos alatte v?itell? mahdollisuuksista, l?hden min? nukkumaan. Tule sin?kin, Eleanor. Huomenna on Pyh?n Neitsyen juhla, ja meid?n on l?hdett?v? kello yhdeks?lt?."

Eleanor nousi haluttomasti. "Toivoisin, ett? emme l?htisi Perugiaan keskiviikkona. J?isin paljon kernaammin t?nne Marcian luo."

"Ja Mr. Sybertin luo", kiusasi Margaret.

"Aivan niin, my?skin Mr. Sybertin luo", tunnusti Eleanor. "Ennenkuin p??see h?nest? selville, on h?n alituisena p??nvaivana."

"H?n on kuin joku algebran probleema", tuumi Marcia. "On annettu joukko arvoja, jotta x voitaisiin m??r?t?. Menetell??n aivan s??nt?jen mukaan, mutta x:n arvoa ei sittenk??n saada selville."

Margaret pys?htyi ovelle k??rien vaipan toogan tavoin ymp?rilleen.

"Kun puhutte intresanteista ihmisist?", h?n huudahti, "niin unohdatte kokonaan er??n ja se on Paul. H?n on ??rett?m?n hauska poika."

Marcia tuli ensimm?isen? ulos. Tullessaan pihamaalle, p??si h?nelt? ilon huudahdus n?hdess??n aamun ihanuuden. H?n itse, vaaleassa kes?puvussaan, auringon kultaamine hiuksineen oli kuin luotu t?h?n ymp?rist??n. H?n kulki pengerm?n poikki ja pys?htyi kaiteen luo katsellen kullan purppuraisen autereen l?pi pienen? pilkkuna et?isyydess? siint?v?? Pyh?n Pietarin kirkkoa. Riikinkukko havahdutti h?net mietteist??n p?yhistellen lakkaamatta komealla pyrst?ll??n.

"Sin? naurettava lintu!" hymyili Marcia. "Sin? olet varmaankin jo kaksi tuntia odotellut t??ll?, ett? joku tulisi sinua ihailemaan", n?in sanoen h?n kiiruhti lehtimajaan katsomaan, ett? Pietro oli t?ytt?nyt h?nen m??r?yksens?.

P?yt? oli katettu suihkul?hteen luo, siihen miss? kaartelevat nurmik?yt?v?t yhtyiv?t ja piikkipaatsamat kasvoivat puoliympyr?ss?. Auringons?teet leikitteliv?t puhtaalla p?yt?liinalla, hopea- ja lasiesineiss? ja pieniss? leivoksissa, joille oli levitetty kullankeltaista hunajaa -- kotoisin er??st? maalaistalosta Alban vuoristosta -- ja t?m? kokonaisuus muodosti taulun, joka olisi varsin hyvin sopinut Watteaun maalattavaksi. Marcia yhtyi Biancan ihastukseen n?hdess??n t?m?n kaiken ja Pietrokin liikkui ennenkuulumattoman vilkkaasti j?rjestelless??n pieluksia ja mattoja korituoleihin.

"T?m? on t?ydellist?", Marcia huudahti per?ytyen muutaman askelen n?hd?kseen vaikutuksen kauempaa. "Mutta t??ll? ei ole ainoatakaan kukkasta", h?n jatkoi. "Se ei k?y p?ins?; meid?n on hankittava muutamia kieloja, Pietro. Hae sin? maljakko p?yd?lle, niin min? menen poimimaan kukat", n?in sanoen h?n kiiruhti puutarhaan p?in.

"Kas niin!" virkkoi Marcia nousten seisomaan ja pudistellen hiussuortuvan silmilt??n. "Sopisiko mik??n paremmin ulkoilma-aamiaiseen kuin n?m? kukat?" H?n ojensi Paulia kohden kimpun ihania, l?pikuultavan valkeita kieloja kiilt?v?n vihreine lehtineen. "Tulkaa", h?n huudahti; "taiteilijan t?ytyy ne j?rjest??;" ja yhdess? he k??ntyiv?t suihkul?hteelle p?in. Puutarhamuurilla kasvoi kirkkaansinisi? lemmikkej?. Nuorukainen pys?htyi, poimi niit? muutaman ja ojensi ne k?si syd?mell? tyt?lle.

Marcia pisti nauraen kukat vy?h?ns?, mutta tunsi keve?n punan kohoavan poskilleen. Tuollaisena Paul oli aivan vastustamaton.

Saapuessaan lehtoon he kuulivat lasten ??ni?, ja samassa ilmestyiv?t Gerald ja Gervasio k?yt?v?lle, molemmat kantaen teevadilla leiv?nmurusia, jotka he aikoivat sy?tt?? suihkul?hteess? el?ville sisiliskoyst?villeen. N?hdess??n katetun aamiaisp?yd?n, he pys?htyiv?t silm?t suurina h?mm?styksest?.

"Voi, Marcia serkku", kirkui Gerald ihastuksissaan, "sy?d??nk? ulkona? Saammeko Gervasio ja min? sy?d? teid?n kanssanne? Saammehan! Saammehan!"

Marcia oli miettivin??n.

Paul Dessart nauroi; h?nest? tuo lupaus oli sangen v?h?p?t?inen, mutta pojat vastaanottivat sen suosiohuudoin. Gervasio esiteltiin nuorelle maalarille, josta poika suoriutui yht? sulavasti kuin itse Gerald. H?n oli jo melkein unohtanut, ettei ollut syntynyt prinssiksi. Tervehditty??n pyysi Gerald n?ht?v?sti hiukan ep?r?iden vierasta heittelem??n leiv?nmurusia lammikkoon; mutta Paul kielt?ytyi siit? hyvin jalomielisesti, ja muutaman minuutin kuluttua molemmat pojat kykkiv?t vierekk?in suihkul?hteen reunalla lehtok?yt?vien kajahdellessa heid?n naurustaan.

Pian olivat kaikki saapuneet paikalle ja t?m? tavallisuudesta poikkeava ensimm?inen aamiainen sai yleisen hilpe?n mielialan vallitessa oikein juhlan luonteen. Geraldin ja Gervasion nauru kaikui raikkaana ja est?m?tt?. Molemmat istuivat kivisell? puutarhatuolilla maitomukiensa ??ress? pistellen suuhunsa voileip??, mutta heitt?en tuon tuostakin halukkaita silm?yksi? hunaja-astiaan. Edellisen illan kummitukselle naurettiin ja siit? laskettiin leikki?, samalla kuin haamu itse totisena siirteli kuppeja. Riikinkukko saapui hitaasti astellen kuokkavieraana paikalle, ja sai osakseen monet moraalisaarnat antaessaan upean pyrst?ns? laahata maata muutamien leiv?nmurusien t?hden, joita se maasta tavoitteli. Ennenkuin aamiainen oli sy?ty, jatkoivat Sybert ja Dessart kaikessa yst?vyydess? edellisen illan v?ittely? Italian kauneuden vahingollisuudesta.

"Paul on laiminly?nyt kutsumuksensa", julisti Eleanor Royston. "H?nen tulisi olla poliittisena vastav?itt?j?n? New-Yorkissa. On s??li n?hd? tuollaisen erinomaisen kyvyn, aivan valmistamatta esitt?? asiansa noin kaunopuheisesti, menev?n hukkaan yksityisel?m?ss?."

Paul antoi sill? kertaa my?ten ja lopetti v?ittelyn saaden naurajat puolelleen. H?n selitti pit?v?ns? siit?, ett? ihmisill? on hauskaa, ja vaikkakin italialaiset mieluinten makasivatkin p?iv?? paistatellen makaroonia sy?m?ss?, huvitti heit? sit? l?hinn? j?rjest?yty? rintamaan. H?n puolestaan odotti tapaavansa heid?t viel? taivaassakin viskellen toisiaan kultaisilla katukivill?.

Tuo vertaus sai hymyn Sybertinkin huulille; siin? oli juuri kylliksi totta ollakseen sukkelaa. Samassa saapui Pietro ilmoittaen vaunujen olevan valmiina heid?n Ylh?isyyksi??n varten, ja se sai seurueen kiiruhtamaan hattujaan ja vaippojaan etsim??n. Sybert aikoi aluksi j??d? pois, syytt?en monia toimiaan Roomassa. Siihen vastasi Marcia kohteliaasti, ett? he tulisivat h?nt? suuresti kaipaamaan, mutta Eleanor Royston kielt?ytyi jyrk?sti p??st?m?st? h?nt?.

"Tunnen sangen monta diplomaattia," h?n vakuutti; "ja vaikkakin he ovat kokonaan antautuneet valtion palvelukseen, on heill? kuitenkin aina aikaa uhrata seurusteluunkin. Me emme laske teit? pois tuon tekosyyn nojalla."

Paulin salaiseksi mieliharmiksi h?n suostui lopulta j??m??n, eik? Marciakaan ollut siihen p??t?kseen t?ysin tyytyv?inen. Kun vaunut l?htiv?t liikkeelle, katsahti Marcia taakseen. Pengerm?n portailla seisoivat molemmat pienet pojat k?si k?dess? miettiv?isin? katsellen toisten l?ht??.

"Hyv?sti, Gerald ja Gervasio", huusi Marcia heille. "Jos olette oikein kilttej?, niin tuon teille jotain hauskaa tuliaisiksi."

Sin? p?iv?n? oli paljon muitakin ihmisi? matkalla Genazzanoon. Maalaiskansaa tulvi laumoittain juhlalle, toiset kulkivat jalkaisin, toiset ratsastivat aasin sel?ss? pienet lapset ja matkaev??t s?lytettyin? koreihin p??n p??lle. Pyh?n Markuksen p?iv?n? on Genazzanossa tilaisuus sek? hartaudenharjoitukseen ett? huvitteluun. Sis?ll? tuomiokirkossa pidet??n messuja, mutta ulkopuolella esitt?v?t silm?nk??nt?j?t temppujaan. Huvimatkailijamme viettiv?t suurimman osan ajastaan kirkkopihalla ja nauroivat syd?mest??n, kun ihmiset joka puolelta huusivat heille "Inglese" -- englantilaisia. He s?iv?t aamiaista er??n hyvin vaatimattoman kyl?ravintolan parvekkeella muutamien iloisten irlantilaisten ylioppilaiden seurassa, jotka pitiv?t Pyh?n Neitsyen ihmeit?tekev?? voimaa kirkollisena pilantekona. Puolenp?iv?n j?lkeen vanhempien ladyjen katseluhalu hiukan lauhtui. Tuomiokirkossa oli juhlamenoja kello kolmelta, ja he p??ttiv?t j??d? sit? odottamaan ravintolan matalaan seurusteluhuoneeseen. Eleanor Royston pyysi lainkaan kursailematta Syberti? l?htem??n tarkastusretkelle vanhaan Colonna-linnaan, joka kohosi hiukan kaupungin yl?puolella. Sybert suostui, ja se tuntui Marciasta suorastaan liehittelev?lt? suosionosoitukselta.

H?n itse ei ollut oikein selvill? mit? ajattelisi Laurence Sybertist?. H?n tunsi yh? edelleen vanhaa vastustushalua h?net n?hdess??n, mutta nyt siihen sis?ltyi uteliaisuutta ja mielenkiintoa paljon enemm?n kuin h?nen itsens? osaksi oli tullut Sybertin puolelta. Ja t?n??n h?n sai harmikseen n?hd? Sybertin kohtelevan Eleanoria paljon huomaavaisemmin, kuin milloinkaan h?nt? itse??n. Oli uskallettua her?tt?? Marciassa loukattua ylpeytt?.

Olihan h?nell? kuitenkin Paul; pilvi Marcian otsalla h?ipyi nopeasti, kun h?n Margaretin ja Paulin seurassa k??ntyi kirkon pihamaalle. Paul oli oikein juhlatuulella, ja h?nen sukkeluuksiaan oli mahdoton vastustaa. Nauharuusuke koristi h?nen hattuaan ja napinl?vess? riippui kullattu Neitsyen kuva; myym?kojuissa h?n nauroi ja lasketteli leikki? ihmisten kanssa; h?n tarjoutui auttamaan temppujentekij??, joka apua kaipasi, h?n ampui pilkkaan rihlapyssyll? ja osui mainiosti, saaden palkinnoksi korean piipunnys?n; sen h?n lahjoitti kohteliaasti kumartaen er??lle siev?lle maalaistyt?lle, joka ihaillen oli osoittanut h?nelle suosiotaan. Loppujen lopuksi h?n viel? ryhtyi kaupantekoon Marcian puolesta. Marcia oli huomannut er??ll? volskilaisella naisella omituisen hiusneulan, jonka p??ss? oli puristettu nyrkki, ja nyt h?n halusi v?ltt?m?tt? sen itselleen. Paul oli heti valmis hankkimaan sen h?nelle. Koristeneula vedettiin muitta mutkitta ?llistyneen naisen tukkalaitteesta, ja kaupanteko alkoi.

Marcia antoi sen h?nelle, ik??nkuin ei olisi huomannut mit??n sivutarkoitusta h?nen ??ness??n. T?n??n Paul oli niin vakuuttava, ja Marcian t?ytyi yh? uudelleen harkita probleemaansa.

Kirkon pieness? etupihassa he yhtyiv?t seurueen muihin j?seniin. Kaikki nousivat kirkon portaita, ja pys?htyiv?t katsomaan uhrilahjaa kantavien pyhiinvaeltajien juhlakulkuetta. Niit? kulki viisikymmen- ja satahenkisiss? ryhmiss? lippuja kantaen ja valitusvirsi? hyr?illen. L?hestyess??n kirkkoa he lakkasivat laulamasta ja huutaen "Ave Maria", polvistuivat suutelemaan portaita, joita astelivat. Marcia katseli joka puolella vilkkuvia tulipunaisia ja keltaisia liinoja, verraten mieless??n t?t? menoa Pyh?n Pietarin kirkossa n?kem??ns?. H?nen mielest??n oli viel?kin vaikuttavampaa n?hd? n?iden talonpoikien polvistuvan Pyh?n Neitsyen alttarin ??reen, ja kasvoilla hehkuva uskonnollinen innostus laulavan ??nens? k?heiksi. Aivan huumaantuneena ihmisvilin?st? ja eri v?rien kirjavuudesta k??ntyi Marcia menn?kseen kirkkoon. N?iden ihmisten yksinkertainen hartaudenharjoitus oli mukaansatempaavaa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet