Read Ebook: Vehnäprinsessa by Webster Jean Haahti Annikki Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 975 lines and 34235 words, and 20 pages

Kirkon pieness? etupihassa he yhtyiv?t seurueen muihin j?seniin. Kaikki nousivat kirkon portaita, ja pys?htyiv?t katsomaan uhrilahjaa kantavien pyhiinvaeltajien juhlakulkuetta. Niit? kulki viisikymmen- ja satahenkisiss? ryhmiss? lippuja kantaen ja valitusvirsi? hyr?illen. L?hestyess??n kirkkoa he lakkasivat laulamasta ja huutaen "Ave Maria", polvistuivat suutelemaan portaita, joita astelivat. Marcia katseli joka puolella vilkkuvia tulipunaisia ja keltaisia liinoja, verraten mieless??n t?t? menoa Pyh?n Pietarin kirkossa n?kem??ns?. H?nen mielest??n oli viel?kin vaikuttavampaa n?hd? n?iden talonpoikien polvistuvan Pyh?n Neitsyen alttarin ??reen, ja kasvoilla hehkuva uskonnollinen innostus laulavan ??nens? k?heiksi. Aivan huumaantuneena ihmisvilin?st? ja eri v?rien kirjavuudesta k??ntyi Marcia menn?kseen kirkkoon. N?iden ihmisten yksinkertainen hartaudenharjoitus oli mukaansatempaavaa.

Kirkko oli sis?lt? tupaten t?ynn? polvistunutta talonpoikaisv?ke?, ilman t?ytti sinert?v? uhrisavu, jonka l?pi alttarilla palavat kynttil?t himme?sti hohtivat. Copleyn seurue raivasi tien er??seen sivukappeliin, josta saattoi rauhassa katsella toimitusta. Paul polvistui muiden joukkoon luonnosvihkoineen, ja ryhtyi salaa piirt?m??n er??n talonpoikaistyt?n kuvaa. Marcia silm?ili h?nen puuhaansa huvitettu hymy huulillaan; sitten h?n loi j?lleen katseensa yli polvistuneen ihmismeren. Heiss? ei ollut mit??n koneellista hartautta; jos mik??n, niin se ainakin l?hti syd?mest?. Ah, he olivat liian jumalisia, h?n ?kki? huomasi. Heid?n hurskautensa meni liian pitk?lle; se riisti heilt? arvokkuuden, yksil?llisyyden ja itseluottamuksen. Aivan Marcian jalkojen juuressa oli muuan vaimo pitk?ll??n maassa, ja suuteli kivipermantoa hartautensa kiihkossa. Marcia k??nsi ?kki? p??ns? pois, tuntien samanlaista mielen kuohua kuin viimeksi Pyh?n Pietarin kirkossa. Nostaessaan silm?ns? h?n huomasi Laurence Sybertin katselevan h?neen. H?n seisoi juuri Marcian takana ja kuiskasi kumartuen h?nen puoleensa:

"T?m? jo riitt??. Tulkaa, niin menemme pois", n?in sanoen h?n k??ntyi raivaten tiet? ulos. He vet?ytyiv?t ovelle p?in ja toiset ty?ntyiv?t heid?n paikoilleen.

Kun he p??siv?t ulos, naurahti Sybert olkap?it??n kohauttaen. "Kirkon t?ytyy hiukan muuttaa tapojaan, ennenkuin minut saatetaan sulkea tuohon karsinaan. Miten on teid?n laitanne, Miss Marcia?"

"Heid?n yksinkertainen uskonsa oli minusta niin kaunista; mutta sitten tuli ?kki? tuo kauhea nainen, jossa heti huomasi tiet?m?tt?myyden ja taikauskon piilev?n pohjimmaisena. Kaikki on sellaista", h?n jatkoi. "Juuri, kun parhaillaan ihailee jotain kaunista, sattuukin silm? n?kem??n hiukan pinnan alle. On kauheata ruveta huomaamaan k?tkettyj? tarkoituksia; ne eiv?t p??st? en?? milloinkaan rauhaan."

"Katsokaahan tuota", Sybert virkkoi osoittaen nauraen er?st? taloa, jonka kynnyksell? lojui nukkuva porsas. "Se on n?ht?v?sti j?tetty talonvahdiksi siksi aikaa kuin is?nt?v?ki on juhlassa. Olette kai huomannut, ett? Genazzanon jokaisessa talossa on kananpoikasille erikoinen sis??nk?yt?v?, joka on sijoitettu isoon oveen. Se on jotenkin lystik?st?, eik? totta?"

Marcia katseli porsasta samalla kertaa huoaten ja naurahtaen.

"Niin, onhan se lystik?st?; mutta kun sitten ajattelee, miten alhaisella kehitysasteella sellaisten ihmisten t?ytyy olla, jotka asuvat yhdess? porsaiden ja kananpoikien kanssa, silloin tuo kaikki ei en?? tunnu lystikk??lt?."

"Kas vain", Sybert virkkoi. "Teh?n olette edistynyt."

"Uskon sen itsekin", Marcia my?nsi.

He l?htiv?t yhdess? kiertelem??n kaupunkia. K?velless??n he sattuivat kohtaamaan ryhm?n miehi? ja poikia, jotka kuluttivat p?iv?llislepoaan tupakoimiseen ja arpapeliin. Joukossa oli pyhiinvaeltajia Castel Vivalantista ja he tunsivat Marcian heti ensi silm?ykselt?. P?iv?n juhlatunnelma ja kaksinkertainen viiniannos oli saanut miehet tavallista meluisemmiksi; er?s ryysyinen, virnistelev? pojannaskali alkoi heti ilvehti? n?hdess??n tulijat. H?n p??sti suustaan tavanmukaisen kerj?l?isruikutuksen, pyyt?en soldia. Kun h?nen ulinaansa ei kiinnitetty mink??nlaista huomiota, keksi h?n uuden keinon.

"Signorina", h?n virkkoi rukoilevalla ??nell?, juosten Marcian vieress? ja itsepintaisesti ty?nt?en k?tens? h?nen eteens?, "minun on n?lk?, signorina; minun on n?lk?. S??st?k?? minulle Jumalan t?hden edes muutamia vehn?njyvi?."

"Tuopa on uusi kerjuutapa", Marcia nauroi. "Tavallisesti he mankuvat leip??; en ole viel? kenenk??n kuullut pyyt?v?n vehn?njyvi?."

Sybert k??ntyi uhkaavan n?k?isen? poikaan p?in, joka samassa sai jalat alleen. Mutta p??sty??n turvallisen v?limatkan p??h?n, h?n yh? pitkitti ruikutustaan, toisten suureksi riemuksi.

Marcia n?ytti tyhji? k?si??n.

"Ei minulla ole vehn??", h?n virkkoi p??t??n pudistellen.

Poikaviikari k??ntyi toveriensa puoleen matkien h?nt?.

"Signorinalla ei ole vehn??", h?n huusi. "Kuka antaisi signorinalle? H?n on k?yh? ja h?nen on n?lk?."

Joku ty?nsi h?nelle soldon. Poika kaappasi sen ja ojensi sen Marciaa kohden.

"Kas tuossa, signorina! T?m? mies on k?yh?, mutta h?n on kuitenkin jalosyd?minen. H?n lahjoittaa teille soldon, ett? voitte hankkia hiukan vehn??."

Marcia nauroi huvitettuna. Mutta Sybert tarttui ankaran n?k?isen? poikaa kaulukseen ja ty?nsi h?net muitta mutkitta syrj??n.

"Mr Sybert", Marcia huudahti; "varokaa, te voitte loukata h?nt?!"

"Se on tarkoituksenikin", h?n vastasi t?yke?sti ja sys?si poikaa viel?, niin ett? t?m? vieri rinnett? alas.

Toiset ilkamoivat taas yht? ??nekk??sti n?hdess??n h?nen tappionsa. Marcia ja Sybert k??ntyiv?t seuraavasta kadunkulmasta ja j?ttiv?t meluavan joukon taakseen.

"Ei teid?n olisi pit?nyt kurittaa h?nt?", Marcia virkkoi. "Tuo poikanulikka vain kujeili, tarkoittamatta mit??n pahempaa. H?n on minun parhaita yst?vi?ni; h?nen nimens? on Beppo, ja h?nen kotinsa on leipurin vieress?."

"Jos teill? on tuollaisia yst?vi?", Sybert vastasi kuivasti, "neuvoisin min? teit? lopettamaan tuttavuutenne heid?n kanssaan."

"En min? v?lit? tuon tapaisesta tunkeilevaisuudesta", Marcia virkkoi iloisesti, "onhan se ainakin parempaa kuin ruikuttaminen."

"Sanoin teille eilen, Miss Marcia, ett? teid?n ei pit?isi kulkea yksin?nne kyl?ll? -- ja siit? varoitan teit? t?n??nkin. Ette ole lainkaan turvattu t?llaisissa vuoristokyliss?, joissa ihmiset eiv?t ole tottuneet ulkomaalaisiin."

"Miksi ette pyyd?, ett? set?ni hankkisi minulle lastenhoitajan?"

"Alan v?hitellen uskoa, ett? olette sellaisen tarpeessa!"

Marcia kosketti kevyesti h?nt? k?dell??n.

"Mr Sybert, pyyt?isin ettette puhuisi minulle niin pisteli??sti."

"Keskustelen teid?n set?nne kanssa -- sen teen", h?n vastasi.

"Emmek? pys?htyisi n?k?alaa ihailemaan", Sybert ehdotti.

Marcia istahti esiinty?ntyv?lle muurikivilohkareelle ja Sybert paneutui pitk?kseen nurmikolle h?nen viereens?.

"Mr. Melville kertoi minulle t?ss? er??n? p?iv?n? tavanneensa teid?n ?itinne pikku tytt?n?", Sybert virkkoi hetken kuluttua.

Marcia ny?kk?si nauraen. "H?n on kertonut sen minullekin -- h?nen mielest??n ?itini oli pahin villikissa, mit? h?n milloinkaan oli n?hnyt."

"Min? sain h?nest? sangen hauskan k?sityksen -- uskallanpa ep?ill?, tokko te olette milloinkaan ratsastanut varsoilla ilman satulaa?"

"?itini eli Etel?maakuntien uutisviljelyksill?, kun taas min? sain kasvatukseni New Yorkissa ja er??ss? pariisilaisessa luostarissa -- eih?n siell? ollut tilaisuutta varsoilla ratsastamiseen."

"Eik? ?itinne kuollut teid?n pienen? ollessanne?"

"Olin silloin kahdentoistavuotias."

"Voi, se oli kovaa", Sybert virkkoi my?t?tuntoisesti.

Marcia katsahti h?mm?styneen? h?neen. H?n ei ollut viel? milloinkaan kuullut Sybertin lausuvan noin yst?v?llist? sanaa.

"Ent? tuo Pariisin luostari?" h?n kysyi. "Miten sinne jouduitte."

"Joku ehdotti sit? is?lle, ja h?n piti sit? erinomaisena keinona p??st? irti minusta. Ei silti, ett? h?n ei v?litt?isi minusta", h?n lis?si nopeasti, n?hdess??n Sybertin kummastuneen ilmeen; "mutta tytt?ren kasvatus on aina probleema liikemiehelle."

"Sen voin hyvin ymm?rt??", Sybert my?nsi. "Ent? miten menestyitte luostarissa?"

"En kehuttavasti. Opin vain rukouksia ja ranskaa ja minulla oli hirve? koti-ik?v?."

"Ent? sitten?"

"Senj?lkeen minulla oli pari kotiopettajaa, sitten olin er??ss? sis?oppilaitoksessa ja lopuksi tulin collegeen." Marcia nauroi. "Teid?n olisi pit?nyt n?hd? is?ni, kun ehdotin h?nelle collegea. H?n tarttui siihen kuin hukkuva oljenkorteen; olinhan sen kautta taas nelj?ksi vuodeksi turvassa."

"On vahinko", Sybert huomautti, "ett? amerikkalaiset eiv?t harrasta samaa tapaa kuin Ranskassa, jossa tytt?ret heti koulusta p??sty??n naitetaan."

"Min? tunsin itseni melkein syylliseksi suoritettuani tutkinnon, ukko parka oli niin onnettoman n?k?inen. H?n kysyi minulta, enk? haluaisi tehd? h?nen kanssaan pient? huviretke? Venezuelaan joitakin kaivoksia katsomaan. Se olisi ollut hauskaa, eik? totta? Min? olisin tahtonut l?hte?."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet