Read Ebook: Kuolema by Tolstoy Leo Graf Kianto Ilmari Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 243 lines and 12486 words, and 5 pages

tt? h?nen laitansa on nyt parempi. H?n saattoikin pett?? itsens? niin kauvan kuin ei mik??n h?nen mielt??n ?rsytt?nyt. Mutta heti kun sattui ik?vyyksi? vaimon kanssa, vastoink?ynti virassa, pahoja kortteja ruuvipeliss?, niin h?n heti tunsi sairautensa koko voiman: ennen oli h?n t?llaiset vastoink?ymiset kest?nyt toivossa ett? saa pahat parannetuksi taistelemalla ja ett? vihdoin voittaa menestyksen kruunun. Mutta nyt h?nt? jokainen vastoink?ynti viilsi syd?mmeen ja saattoi ep?toivoon. Ja h?n sanoi itselleen: "siin? sen nyt n?kee, heti kun rupesin paranemaan ja rohdot jo alkoivat vaikuttaa, silloin t?m? kirottu onnettomuus tekee kaikki tyhj?ksi..." Ja h?n suuttui sattuneeseen onnettomuuteen tai ihmisiin, jotka tuottivat h?nelle ik?vyyksi? ja koettivat h?nt? tappaa, ja h?n tunsi ett? t?m? oma suuttumus se h?net juuri tappaa, mutta h?n ei voinut sit? hillit?. Olisi luullut, ett? h?nen itsens?kin olisi pit?nyt tajuta, ett? moinen kiukustuminen olosuhteisiin ja ihmisiin pahentaa h?nen sairauttaan etteik? sent?hden saa k??nt?? huomiota ik?viin sattumiin, mutta h?n harkitsi aivan p?invastoin ja v?itti tarvitsevansa rauhaa, piti silm?ll? kaikkea, mik? suinkin t?t? rauhaa rikkoi ja ?k?mystyi joutavimmastakin h?iri?st?. H?nen tilaansa pahensi my?s se, ett? h?n lueskeli l??ketieteellisi? kirjoja ja neuvotteli tohtorein kanssa. Tilan huonontuminen tapahtui niin tasaisesti, ett? h?n saattoi helposti petty? verratessaan yht? p?iv?? toiseen, sill? erotusta ei paljon ollut. Mutta kun h?n neuvotteli l??k?rien kanssa, silloin h?nest? n?ytti, ett? tila k?y huonompaan p?in, viel?p? kovaa vauhtia. Ja, t?st? huolimatta, h?n alinomaa neuvotteli tohtorein kanssa.

Samassa kuussa k??ntyi h?n toisenkin kuuluisan l??k?rin puoleen. Se toinen kuuluisa l??k?ri sanoi h?nelle melkein samaa kuin ensimm?inenkin, asettaen vain kysymyksens? hiukan eri muotoon. Neuvottelu t?m?n kuuluisuuden kanssa vain lis?si Ivan Iljitshin ep?ilyksen ja kauhun kaksinkertaiseksi. H?nen hyv?n tuttavansa hyv? tuttava -- er?s sangen kelvollinen l??k?ri -- h?n taas m??ritteli taudin ihan eri-tavalla, ja siit? huolimatta, ett? lupasi terveeksitulemista, sekoitti kysymyksineen ja otaksumilleen yh? hullummin Ivan Iljitshin mielen, saattaen mies-paran yh? enemm?n ep?ilyksen valtaan. Er?s homeopaatikko m??ritteli taudin viel? eri-tavalla antaen omia l??kkeit??n, ja Ivan Iljitsh nautti niit?kin viikon ajan, tosin salaa kaikilta. Mutta kun h?n ei viikon p??st? tuntenut mit??n helpoitusta, kadotti h?n luottamuksensa sek? entisiin keinoihin ett? t?h?n ja vaipui yh? suurempaan alakuloisuuteen. Kerran er?s tuttu rouvashenkil? kertoi h?nelle ihmeparantumisesta pyh?inkuvien avulla. Ivan Iljitsh eksyi h?r?korvin kuuntelemaan t?t?kin l?rp?tyst? ja uskoi kuin uskoikin tapahtuman todenper?isyyden. Kerrottu tapaus s?ik?ytti h?nt?. "Olenko min? todella niin henkisesti heikontunut?" ajatteli h?n. "Joutavia! Kaikki on roskaa, ei saa antautua luulottelun valtaan, vaan t?ytyy ankarasti pysy? kiinni sen l??k?rin parannuskeinoissa, mink? kerran on valinnut. Ja niin min? teen, se olkoon nyt p??tetty. Pois tuhmat ajatukset, sill? kes??n asti aijon min? t?sm?llisesti seurata ennen annettuja ohjeita. Sittenp?h?n n?hd??n -- ja nyt olkoon loppu n?ille horjuvaisuuksille!..." Helppo oli n?in ajatella, mutta mahdoton panna t?yt?nt??n. Kipu kalvoi yh? kyljess? ik??nkuin voimistuen ja muuttuen yh? pysyv?isemm?ksi, maku suussa tuli yh? kummallisemmaksi, niin ett? h?nest? tuntui kuin suusta lemuaisi inhoittava l?yhk?, ja ruokahalu ja ruumiinvoimat heikontuivat heikontumistaan. Mahdoton oli en?? petty? itsens? suhteen: jotakin hirmuista, uutta ja merkitsev??, millaista ei milloinkaan ennen ollut ollut Ivan Iljitshin el?m?ss?, oli nyt h?ness? tekeill?. Ja h?n yksin tiesi t?st?, ei kukaan ymp?rill? olevista sit? ymm?rt?nyt tai ei tahtonut ymm?rt??, sill? he ajattelivat ett? kaikki mailmassa k?y tavalliseen tapaan. T?m? se kaikista enin kiusasikin Ivan Iljitshi?. Kotiv?ki, varsinkin vaimo ja tyt?r, jotka nyky??n olivat vieraissa-ajelujensa pahimmassa kuumeessa, ei mit??n ymm?rt?nyt, vaan, kuten h?n huomasi, he harmittelivat sit?, ettei h?n ollut yht? iloinen eik? kyl?ilyhaluinen kuin he itse, ik??nkuin h?n olisi ollut siihen syyp??. Vaikka he koetavatkin t?t? salata, niin h?n kuitenkin n?ki, ett? h?n oli heille esteen?, mutta ett? h?nen puolisonsa asettui m??r?ttyyn suhteeseen h?nen sairauteensa ja pysyi siin? riippumatta siit?, mit? toinen puhui tai teki. T?m? suhde oli seuraava: "Te tied?tte", -- puheli rouva tuttavilleen, -- "ett? Ivan Iljitsh ei voi, kuten muut kunnon ihmiset, ankarasti noudattaa annettuja l??kitysohjeita. H?n saattaa t?n?p?iv?n? nauttia rohtoja ja sy?d?, mit? on k?sketty, sek? menn? ajoissa makuulle, mutta huomenna yht?kki?, kun h?nt? tutkin, unohtaa h?n ottamasta tippojaan, sy?d? popsii samminlihaa, jota h?nelle ei ole m??r?tty, viel?p? istahtaa korttia ly?m??n kello 1:een saakka y?ll?."

-- No milloinkas t?ss? sitten saisi! -- sanoo Ivan Iljitsh harmistuneena, -- jos nyt kerran sen teinkin Pjotr Ivanovitshin luona.

-- Ent?p?s eilen Shebekin kanssa?

-- Samapa tuo, en olisi kuitenkaan saanut tuskilta nukutuksi.

-- No olipa nyt miten oli, mutta tuolla tavalla et sin? koskaan p??se parantumaan, ja meit? vain kiusaat.

Praskovja Fjodorovnan ulkonainen suhde miehens? sairauteen oli sellainen, ett? h?n piti Ivan Iljitshi? itse??n syyp??n? tautiinsa, joka h?nest? oli vain uusi kiusanteko vaimoa kohtaan. Mies kyll? tunsi, ettei h?nen vaimonsa syyt?ksill??n mit??n pahaa tarkoittanut, mutta h?nen ei silti ollut helpompi.

Virastossaan oli Ivan Iljitsh my?s huomaavinaan tuon saman kummallisen suhteen itse??n kohtaan: milloin h?nest? n?ytti ett? h?neen tirkistell??n kuin mieheen, joka pian aikoo j?tt?? paikkansa tyhj?ksi, milloin taas h?nen toverinsa alkoivat yht?kki? laskea yst?v?llist? pilaa h?nen luulevaisuudestaan, ik??nkuin tuo kauhea ja kamala, ennenkuulematon ilmi?, mik? h?ness? oli tekeill?, ja joka lakkaamatta imi h?nt? hillitsem?tt? vieden h?nt? jonnekkin, olisi ollut mit? hauskin ja sopivin pilanesine. H?nt? ?rsytti varsinkin Shvarz, joka leikillisyyksineen, el?m?nhaluineen ja seuravaatimuksineen muistutti h?nt? itse??n kymmenen vuotta takaperin.

Saattoi toisinaan saapua yst?vi? ly?m??n korttia h?nen luokseen. Kortit jaettiin, uudet kortit sekoitettiin, ruudut erotettiin l?jiins?, niit? oli 7. Pelaaja sanoi: ilman valttia -- ja kannatti 2:ta ruutua. Viel?k? enemp?? tarvittiin? T?m? oli hauskaa, pulskaa, kerrassaan loistavaa peli?! Vaan silloin Ivan Iljitsh yht?kki? tuntee tuon kalvavan kivun kyljess??n, tuon tympe?n maun suussaan ja h?nest? n?ytt?? siin? olevan jotakin raakaa, ett? h?n sellaisessa tilassa voipi riemuita korttipelist?.

H?n tuijottaa Mihail Mihailovitshiin, pelitoveriinsa, kuinka t?m?, k?si t?ynn? voimaa, ly?d? l?isk?yttelee p?yt??n ja kohteliaan-alentuvaisesti pid?ttyy tempaamasta kaatoja, siirt?en ne Ivan Iljitshi? kohti, rasittamatta kuitenkaan itse??n tai kurottamatta k?tt??n kovin kauvas. "Mahtaneeko h?n luulla minua niin heikoksi, etten jaksa kurottaa k?tt?ni", ajattelee Iljitsh unohtaen valtit ja ly? liikakerran valttia omillaan sek? h?vi?? pelins? kolmella harhaly?nnill?, ja mik? kaikista kauheinta, huomaa, kuinka Mihail Mihailovitsh k?rsii, vaikka tappio h?nest? on yhdentekev?. Ja se on kauheata ajatella, miksi h?nest? nyt tuntuu yhdentekev?lt?.

Kaikki n?kev?t, ett? h?nen on raskasta olla, ja sanovat h?nelle: "me voimme keskeytt??, jos olette v?synyt. Olkaa hyv? ja lev?ht?k??". Lev?ht??kk?? Ei, eih?n h?n ole v?h??k??n v?synyt, he pelatkoot robberttinsa loppuun. Kaikki ovat synk?t ja vaiteliaat. Ivan Iljitsh tuntee itse saattaneensa heid?t synk?lle mielelle, vaan ei voi sit? korjata. He saavat illallisensa ja l?htev?t kukin kotiinsa. Ja Ivan Iljitsh j??pi yksikseen kotiinsa, sielussaan tajuten, ett? h?nen el?m?ns? on myrkytetty ja ett? h?n myrkytt?? el?m?n muiltakin, ja ettei t?m? saasta h?vi?, vaan tunkeutuu yh? syvemm?lle koko h?nen olemukseensa.

Ja t?m? tunto mieless? sek? lis?ksi tuntien ruumiillista kipua ynn? sielun kauhua, t?ytyy h?nen menn? vuoteeseen ja usein tuskien tautta valvoa suurin osa y?t?. Ja aamuksi t?ytyy j?lleen nousta jalkeille, pukeutua, ajaa oikeuteen, puhua, kirjoittaa, tai jos ei sinnekk??n l?hte?, niin olla kotona nuot kaksikymment?nelj? vuorokauden tuntia, joista jokainen on h?nelle kidutus. Ja n?in t?ytyi el?? turmionsa partaalla ilman ainoatakaan ihmist?, joka olisi ymm?rt?nyt tai h?nt? s??linyt.

Niin kului pari kuukautta. Uuden vuoden edell? saapui kaupunkiin Ivan Iljitshin lanko ja majoittui heid?n luokseen. Praskovja Fjodorovna sattui olemaan ostoksilla kaupungilla ja Ivan Iljitsh oli virastossaan. Kun t?m? sitten tuli kotiin ja astui huoneeseensa, tapasi h?n siell? lankonsa, tuollaisen terveen sangviinikon, parhaillaan purkamassa kaps?kki??n. Ivan Iljitshin askeleet kuullessaan nosti h?n p??t??n ja katsoi h?neen silm?nr?p?yksen ??nt? p??st?m?tt?. T?m? katse selvitti Ivan Iljitshille kaiken. Lanko aukaisi suunsa huudahtaakseen "ah", mutta sai pid?tetyksi. T?m? liike vahvisti todeksi kaiken.

-- Mit?, olenko muuttunut?

-- Ky-kyll?... muutospa n?kyy olevan. Ja vaikka Ivan Iljitsh t?m?n j?lkeen kuinka tahansa koetti houkutella lankoansa puhumaan muuttuneesta ulkomuodostaan, niin t?m? oli tiukasti vaiti. Koteutui Praskovja Fjodorovna, ja lankomies meni h?nen luokseen. Ivan Iljitsh v??nsi huoneensa oven lukkoon ja alkoi katsella itse??n kuvastimeen -- ensin suoraan, sitten sivultap?in. Otti oman ja vaimonsa yhteisen kuvan ja vertasi kuvaa siihen, mink? n?ki peiliss?. Muutos oli tavaton. Sitten h?n paljasti k?sivartensa kyyn?rp?ihin asti, tarkasteli, laski hihat alas, istahti turkkilaissohvaan ja muuttui y?t? synkemm?ksi. "Ei tarvitse, ei tarvitse!" mutisi h?n itsekseen, hyp?hti yl?s, harppasi p?yd?n luo, l?m?ytti auki asiakirjat, koetti niit? lukea, mutta ei voinut. Sitten h?n riuhtasi oven auki ja astui saliin. Vierashuoneen ovi oli suljettu. H?n hiipi sen luo varpaisillaan ja alkoi kuunnella.

-- Ei, sin? liioittelet, -- puhui Praskovja Fjodorovna.

-- En liioittele! Sin? et sit? n?e -- h?n on kuin kuollut ihminen, katsohan vain silmi?. Ei niiss? ole valoa. Vaan mik? h?nt? vaivaa?

-- Sit? ei kukaan tied?. Nikolajev mainitsi tosin jotakin, mutta min? en tied?. Leshtshetitskij sanoi p?invastoin...

Ivan Iljitsh l?ksi pois, meni huoneeseensa, heitt?ytyi pitk?kseen ja alkoi ajatella: "munuaistauti, munuaistauti". H?n muisti kaiken, mit? l??k?rit h?nelle olivat selitt?neet, kuinka munaskuu ensin oli myrkyttynyt ja kuinka se siell? liikuskelee. Ja pinnist?m?ll? mielikuvitustaan koetti h?n tajuta t?t? munaskuuta ja luoda siit? itselleen selv?n k?sityksen. H?nest? tuntui, ettei siihen paljoa tarvinnut. "Ei, kyll? min? viel? k?v?isen Pjotr Ivanovitshin puheilla." H?n soitti s?hk?kelloa, k?ski valjastaa hevosen ja hankkiutui l?htem??n.

-- Mihin nyt, Jean? -- kysyi vaimo omituisen surumielisin ja harvinaisen suopein kasvonilmein.

Tuo ep?tavallisen-suopea ilme kiukustutti miest?. H?n katsahti synk?sti puolisoonsa.

-- Minun t?ytyy k?v?ist? Pjotr Ivanovitshin tyk?n?.

Ja h?n ajoi sen yst?v?n luo, jolla oli yst?v?n? tohtori. Ja h?nen kanssaan itse tohtorille. H?n tapasi h?net kotona ja keskusteli kauvan h?nen kanssaan.

Tarkastellen anatoomisesti ja fysioloogisesti erikoiskohdat siit?, mit? h?ness?, tohtorin mielipiteen mukaan, oli tekeill?, tuli h?n ymm?rt?m??n kaikki.

Oli er?s pienen-pienoinen kappale umpisuolessa. Se saattoi kyll? tulla korjatuksi. Voimistamalla yhden elimen toimintakyvyn, heikontamalla taas toisen, saadaan aikaan imeytyminen -- ja kaikki tulee reilaan.

H?n my?h?styi v?h?n p?iv?lliselt?. S?i nyt p?iv?llisens? iloisesti puhellen, mutta ei voinut pitk??n-aikaan l?hte? ty?ns? ??reen. Vihoviimein meni h?n huoneeseensa ja istahti heti paperiensa ??reen. H?n lueskeli asiakirjoja ja teki ty?t?, mutta ei voinut p??st? siit? tunteesta, ett? h?nell? on syrj?inen, t?rke?, sielullinen asia, johon h?n ryhtyy heti-kun vapautuu ty?st??n. Lopetettuaan ty?ns? muisti h?n, ett? t?m? sielullinen asia oli h?nen mielihauteensa umpisuolesta. Mutta h?n ei antautunutkaan sen valtaan, vaan l?ksi vierashuoneeseen teep?yt??n. Siell? oli vieraita, puheltiin, soiteltiin pianoa, laulettiin, l?sn? oli n?et tuo nuori juristi, tytt?ren kaivattu sulhanen. Ivan Iljitsh vietti illan iloisemmin kuin kukaan muu, kuten Praskovja Fjodorovna huomautti, mutta h?n ei hetkeksik??n unhoittanut, ett? h?nell? oli erikoisia, t?rkeit? ajatuksia umpisuolesta. Kello 11 lausui h?n hyv?stit ja l?ksi huoneeseensa. Sairautensa alusta saakka oli h?n nukkunut yksikseen pieness? kammiossa ty?huoneensa vieress?. Tultuaan nyt sinne, riisutui h?n ja otti Zolan romaanin, vaan, kun ei voinut sit? lukea, rupesi miettim??n. Ja h?nen mielikuvituksessaan tapahtui tuo toivottu umpisuolen parantuminen. H?n tunsi, kuinka imeytyminen ja irtautuminen tapahtui ja kuinka s??nn?llinen toiminta vakaantui. "Niin, kyll? se niin on kaikki", -- sanoi h?n itsekseen. -- "T?ytyy vain auttaa luontoa." Samalla muisti h?n l??kkeet, nousi niit? ottamaan, ja paneutui selj?lleen, kuunnellen kuinka hyv?ntekev?sti rohdot vaikuttavat ja masentavat kivun. "Tasasuhtaisesti nautittava ja v?ltett?v? vahingollisia vaikutuksia; nyth?n jo tuntuukin v?h?n paremmalta, paljonkin paremmalta." H?n alkoi hypistell? kylke?, eik? hypistely koskenut kipe??. "Niin, eih?n tuo tunnu -- min? taidan tosiaankin jo voida paljon paremmin." H?n puhalsi kynttil?n sammuksiin ja laskeutui kyljelleen... "Umpisuoli paranee, imeytyminen tapahtuu." Yht?kki? tunsi h?n taas tuon vanhan, tutun, myk?n, kolottavan kivun, tuon itsepintaisen, hiljaisen, vakavan vaivan. Ja suussa sama tuttu saasta. H?nen syd?nt??n kouristi, aivoissa himmeni. "Jumalani, jumalani!" -- sopersi h?n, -- "taasen, taasen se tuntuu eik? ikin? lakkaa." Vaan yht?kki? esiintyi h?nelle asia kokonaan toisessa valossa. "Umpisuoli! munaskuu!" -- sanoi h?n itsekseen. -- "Ei umpisuolta, ei munaskuuta t?m? asia koske, vaan el?m?t? ja... kuolemaa. Niin, el?m? on ollut, vaan nyt se menee pois, pois, enk? voi sit? pid?tt??. Niin. Miksi pett?? itse?ns?? n?kev?th?n kaikki, paitsi min?, ett? olen kuolemaantuomittu, ja kysymys on ainoastaan viikoista, p?ivist? -- se voi tapahtua vaikka heti-paikalla. El?m? on ollut valkeus, nyt on koittanut pimeys. Tuonoin olin t??ll? -- nyt l?hden sinne. Minne?" H?n tunsi vilunv?ristyst?, hengitys pys?htyi. H?n kuuli vain syd?mmens? iskut.

"Kun ei minua en?? ole olemassa, niin mit? silloin on olemassa? Ei mit??n. Miss? min? siis tulen olemaan sitten-kun minua ei ole olemassa? T?ytyyk? todella kuolla? Ei, en tahdo." H?n hyp?hti yl?s haluten sytytt?? valkean, hapuili kynttil?? vapisevin k?sin, pudotti jalustan kynttil?ineen lattiaan ja vier?hti j?lleen takaisin tyynyjen p??lle. "Mink?t?hden? vaan samase", -- puheli h?n itsekseen tuijottaen silm?t-auki pimeyteen. -- "Kun kerran on kuoltava, niin on kuoltava. Vaan heist? ei kukaan sit? tied?, eik? tahdokkaan tiet??, eik? osaa s??li?. He vain soittelevat. . He eiv?t nyt mist??n v?lit?, vaikka kerran on heid?nkin kuoltava. Voi hulluja ihmisi?! Minulle varemmin, heille my?hemmin, mutta sama on heill?kin edess?. Vaan nyt he vain pit?v?t hauskaa, ne elukat!" Kiukku salpasi h?nen hengityst??n, tila tuntui siet?m?tt?m?n raskaalta ja kiduttavalta. "Mutta eih?n voi olla niink??n, ett? kaikkia alati painaisi t?m? hirve? pelko?" H?n kohottautui vuoteessaan.

"Asiat ovat hiukan sekavat, t?ytyy rauhoittua, t?ytyy ajatella kaikki uudestaan alusta saakka". Ja h?n alkoi ajatella. "Niin, taudin alku. Ensin loukkasin min? kylkeni, mutta se ei minua vahingoittanut, yht? iloinen olin p?iv?-p?iv?lt? senkin j?lkeen; sitten alkoi tuntua hiukan kolotusta, sitten v?h?n enemm?n, sitten k?vin tohtoreissa, sitten tuli alakuloisuus ja tuska p?iv?j?rjestykseen, sitten taas riensin tohtoreihin; ja niin l?hestyin l?hestymist?ni turmion kuilua. Voimani v?heniv?t. Yh? likemm?s k?vi kulkuni. Ja nyt olen kuihtunut eik? valoa en?? ole silmiss?ni. Ja nyt tulee kuolema, vaikka min? t?ss? mietin vain umpisuolen-tulehdusta. Min? haudon mieless?ni sen parantamista, vaan t?ss? tuleekin kuolema. Kuolemako todentotta?" J?lleen valtasi h?net kauhu, henke? salpasi, h?n kumartui hapuilemaan tulitikkuja, vaan ty?kk?si kyyn?sp??ns? y?p?yt?? vasten. K?vi kipe??, h?n suuttui ett? p?yt? oli h?nen tiell??n, ty?kk?si harmissaan viel? kovemmin ja kaasi y?p?yd?n. Ja ep?toivoissaan rym?hti h?n l??h?tt?en selj?lleen, odottaen kuoleman tuloa tuossa tuokiossa.

Vieraat olivat samaan aikaan poisl?hd?ss? ja Praskovja Fjodorovna saatteli heit? etehiseen. H?n sattui kuulemaan rym?yksen ja riensi sis??n.

-- Mik? nyt?

-- Ei mik??n. Vahingoissa kaadoin.

Rouva palasi noutamaan kynttil?n. Mies makasi raskaasti ja kiivaasti hengitt?en ik??nkuin se, joka on juossut virstan matkan yhteenper??n, ja katsoi tuijottavin silmin vaimoonsa.

-- Mik? sinua vaivaa, Jean?

-- E-ei mik??n. Ka-kaa-sin... Ei kannata puhua! Ei h?n kuitenkaan ymm?rr?, ajatteli h?n itsekseen.

Puoliso ei todellakaan n?ytt?nyt k?sitt?v?n. H?n nosti y?p?yd?n pystyyn, sytytti miehellens? kynttil?n ja meni kiireesti pois. H?nen oli saatettava jotakin vierasta. Kun h?n taas palasi, lep?si mies samalla tavalla selj?ll??n, tuijottaen kattoon.

-- Voitko huonommin?

-- Ky-kyll?.

Rouva pudisti p??t??n ja j?i istumaan.

-- Kuulehan, Jean! eik?h?n liene parasta kutsua Leshtshetitski kotiin k?ym??n?

T?m? kuuluisan tohtorin kotiinkutsuminen merkitsi samaa kuin olla s??lim?tt? rahaa.

Mies hymyili myrkyllisesti ja sanoi j?yk?sti "ei".

Vaimo istui viel? kotvan aikaa ja kumartui suutelemaan miest??n otsalle.

Mies vihasi h?nt? sielunsa kaikilla voimilla sill? hetkell?, kun vaimonsa h?nt? suuteli, ja sai hillit? itse??n ollakseen sys??m?tt? h?nt? luotaan.

-- Hyv?sti. Suokoon Jumala sinun nukahtaa.

-- Hm, niin.

Ivan Iljitsh n?ki kuolevansa ja oli alituisessa ep?toivossa. Sielunsa syvyydess? tiesi h?n kuolevansa, mutta h?n ei ollut siihen ainoastaan tottumaton, vaan suorastaan ei sit? tajunnutkaan eik? mitenk??n voinut ymm?rt?? koko asiaa.

Tuo syllogismin esimerkki, jonka h?n oli oppinut Kiesewetterin logiikasta, ett? Kaijus on ihminen, ihmiset ovat kuolevaisia, siis Kaijus on kuolevainen -- oli h?nest? kaiken ik?ns? n?ytt?nyt oikealta vain Kaijukseen n?hden, mutta ei suinkaan h?neen itseens? n?hden. Siin? oli Kaijus h?nest? vain ihminen, ylip??ns? ihminen, ja se oli aivan oikein sanottu, mutta h?n ei ollut Kaijus eik? ylip??ns? ihminen, vaan h?n oli aina ollut kokonaan muista erillinen olento: h?n oli ollut vain Vanja, joka eli mammansa ja pappansa sek? Mitja ja Volodja veikkojensa kanssa leikkikaluineen, rengin ja lapsenpiian seurassa, sitten sen siev?n Katjan kera, eli kaikkine iloineen, suruineen, lapsuuden riemuineen ja nuoruuden huvituksineen. Mutta olikos Kaijus koskaan tuntenut tuota nahkaisen kairapallon hajua, josta Vanja niin piti? Tokkohan Kaijus niin oli suudellut ?itins? k?tt? ja tokkohan h?nelle olivat samalla tavalla kahisseet ?idin silkkipuvun laskokset? Tokkohan h?n oli nostanut kapinaa leivosten takia koulussa? Tokkohan Kaijus oli yht? rakastettu? Ja kykenik? Kaijus niin johtamaan kokousta kuin h?n?

Se Kaijus oli todella kuin kuolevainen olento, jolle kuului asiaan kuolla, mutta h?nelle, Vanjalle, Ivan Iljitshille, kaikkine h?nen tunteineen, ajatuksineen -- h?nelle oli se kokonaan toinen asia. Eik? voinut olla niin, ett? h?nenkin oli pakko kuolla. Seh?n olisi ollut liian hirve?t?!

N?in h?nest? tuntui.

"Jos minunkin on kuoltava, kuten Kaijuksen, niin tottakai min?kin sen noin tiet?isin, ja sis?llinen ??ni minulle sen niin sanoisi, mutta eih?n minussa mit??n semmoista ole ollut; sek? min? ett? kaikki yst?v?ni, me olemme ymm?rt?neet, ettei asia lainkaan ole sama kuin Kaijuksen laita. Vaan mist? nyt tuulee!" -- puheli h?n itsekseen. -- "Mahdotonta, ihan mahdotonta! Ja kuitenkin se on totta. Kuinkas t?m? on selitett?v??"

Eik? h?n voinut sit? k?sitt??, vaan koetti karkoittaa t?m?n ajatuksensa, pit?en sit? valheellisena, ep?s??nn?llisen?, sairaloisena ilmi?n?, ja koetti kirist?? sen yhteen muiden, s??nn?llisten, terveiden ajatusten kanssa. Mutta t?m? ajatus, joka ei ollut kuin pelkk? ajatus, vaan ik??nkuin todellisuus, yll?tti h?net tuontuostakin ja asettui h?nen eteens?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet