Read Ebook: Kuolema by Tolstoy Leo Graf Kianto Ilmari Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 243 lines and 12486 words, and 5 pages

Eik? h?n voinut sit? k?sitt??, vaan koetti karkoittaa t?m?n ajatuksensa, pit?en sit? valheellisena, ep?s??nn?llisen?, sairaloisena ilmi?n?, ja koetti kirist?? sen yhteen muiden, s??nn?llisten, terveiden ajatusten kanssa. Mutta t?m? ajatus, joka ei ollut kuin pelkk? ajatus, vaan ik??nkuin todellisuus, yll?tti h?net tuontuostakin ja asettui h?nen eteens?.

Saattoi sattua viime aikoina ett? h?n astui sis??n vierashuoneeseensa, jonka kerran oli itse sisustanut, tuohon samaan huoneeseen, jossa h?n oli suistunut tikapuilta, ja jonka koristamiseksi h?n -- kuinka myrkyllisen naurettavaa se h?nest? nyt oli ajatella -- oli uhrannut el?m?ns?, sill? t?st? loukkautumastahan h?n tiesi tautinsa alkaneen. Saattoi sattua ett? h?n silloin sis??nastuessaan huomasi lakeeratussa p?yd?ss? pahan naarmun, mink? joku ter?v? esine siihen oli viilt?nyt. H?n tutki syyn ja keksi sen albumin pronssihelassa, joka oli v??nnetty vinoon. H?n otti k?siins? tuon kalliin albumin, jonka h?n itse oli aistikkaasti t?ytt?nyt, ja harmitteli tytt?rens? ja t?m?n yst?vien ep?siisteytt?, l?yt?ess??n siit? milloin rikki revityn, milloin yl?salasink??nnetyn valokuvan. H?n j?rjesti kaiken taas huolellisesti ja taivutti koristehelan paikoilleen.

Sitten saattoi h?nelle tulla halu siirt?? kaikki n?m?t albumi-vehkeet toiseen nurkkaan kukkien viereen. H?n kutsui lakeijan tai tulivat tyt?r tai ?iti h?nt? auttamaan, jolloin syntyi vastav?itteit? ja erimielisyyksi?, niin ett? ukko suuttui, vaan kaikki tuntui kuitenkin hyv?lle sent?hden ettei h?n silloin muistanut sit?, joka h?nt? ahdisteli, -- sit? ei silloin ollut n?kyviss?.

"Ja eik? se ole totta, ett? min? t?ss? paikassa, n?it? verhoja asetellessani, hukkasin el?m?ni, kuten ihminen myrskyss?? Kuinka kauheaa ja kuinka tuhmaa! Voiko se olla mahdollista? Ei, ei, ja kuitenkin se on totta."

H?n l?ksi omaan huoneeseensa, j??den j?lleen kahden-kesken kuoleman kanssa. Silm? silm?? vasten sen kanssa -- voimatta mit??n tehd?. Vain tuijottaa siihen ja tuntea kylm?? v?ristyst?!

Kuinka Ivan Iljitshin sairaus jo kolmatta kuukautta n?in oli kehittymist??n kehittynyt, sit? ei voi kertoa sent?hden ett? kehitys k?vi askel-askeleelta huomaamatta, mutta nyt oli se p??ssyt jo niin pitk?lle, ett? sek? vaimo ett? tyt?r, ja h?nen poikansa, palvelijansa, tuttavansa, l??k?rins? ja varsinkin h?n itse -- tiesiv?t, ett? koko h?nen merkityksens? ymp?rist??ns? n?hden sis?ltyi vain siihen, kuinka pian h?n vihdoinkin heitt?? paikkansa tyhj?ksi, vapauttaa eloonj??v?t ahdistuksesta, jonka on l?sn?olollaan aiheuttanut, sek? itsekkin vapautuu omista k?rsimyksist??n.

H?nen nukkumisensa k?vi yh? huonommaksi; h?nelle annettiin unijuomaa ja ruiskutettiin sis??n morfiinia, mutta ei t?m?k??n h?nt? auttanut. Se tyls? tuska, jota h?n silloin puoli-horroksissaan tunsi, helpoitti h?nt? uutuuttaan vain alussa, mutta sitten se k?vi yht? kiusalliseksi, jollei kiusallisemmaksikin kuin alkuper?inen vaiva.

H?nelle valmistettiin erikoisia ruokia l??k?rien m??r?ysten mukaan, mutta n?m?t ruokalajit k?viv?t h?nelle p?iv?-p?iv?lt? tympe?mmiksi ja vastenmielisemmiksi.

H?nen tarpeentekojansa varten oli my?s valmistettu erikoisia laitoksia, ja jokainen k?ytt? tuotti h?nelle k?rsimyst?. K?rsimyst? ep?siisteyden, ep?hienouden ja hajun t?hden, sen tunnon t?hden, ett? t?ss? t?ytyi toisen ihmisen olla auttamassa.

Mutta t?ss? iljett?v?ss? asiassa ilmestyi Ivan Iljitshille my?s lohdutusta. H?nen j?lki??n korjaamaan tuli n?et aina keitti?renki -- Gerasim.

T?m? Gerasim oli siistiluontoinen, raikas nuori talonpoika, johon kaupunkilainen ravinto n?ytti hyvin tehonneen. H?n oli aina iloinen ja kirkasmielinen. Ensi-alussa, kun t?m? siististi, aito-ven?l?isesti puettu mies tuli toimittamaan tuota ilke?? teht?v??, joutui Ivan Iljitsh h?milleen.

Er??n kerran, noustuaan astialta ja jaksamatta nostaa housujaan, vaipui h?n pehme??n nojatuoliin ja katsoi kauhistuneena paljastettuja, voimattomia s??ri??n, joissa j?ntereet r?ike?sti n?kyiv?t.

Silloin astui sis??n paksuissa saappaissaan Gerasim, tuulahuttaen ymp?rilleen saapastervan miellytt?v?? hajua ja raikasta talvi-ilmaa, astui sis??n kepein, voimakkain askelin, yll??n puhdas hamppuinen esiliina ja puhdas karttuunipaita, hihat k??rittyin? pitkin nuortean-voimakkaita k?sivarsia, ja katsomatta Ivan Iljitshiin ik??nkuin pid?tt??kseen kasvoiltaan loistavaa el?m?n-iloaan, jotta ei loukkaisi sairasta -- meni astian luokse.

-- Gerasim... -- sopersi Ivan Iljitsh silloin heikosti.

Gerasim s?ps?hti, n?ht?v?sti s?ik?ht?en tehneens? jotakin nurinp?in ja k??nsi vikkel?sti sairasta is?nt??ns? kohti nuot siev?t, suopeat, yksinkertaiset, nuoret kasvonsa, joissa vasta n?kyi ensimm?isi? parranhaituvia.

-- Mit? suvaitsette?

-- Eik? sinusta t?m? ole vastenmielist?? Anna nyt anteeksi, mutta min? en sille mit??n voi.

-- Voi hyv?nen aika tokkiinsa - vastasi Gerasim silmi??n v?l?hytt?en ja irvist?en terveill? valkoisilla hampaillaan. -- Miksik?s min? en n?kisi vaivaa? Teh?n olette kipe?.

Ja notkein, v?kevin k?sin suoritti h?n totutun ty?ns? ja meni ulos kevein askelin. Ja yht? kevein askelin h?n viiden minuutin kuluttua taas palasi huoneeseen.

Ivan Iljitsh istui yh? samassa asemassa nojatuolissa.

-- Gerasim, -- sanoi h?n, kun palvelija oli asettanut puhtaaksi huuhdotun astian paikoilleen. -- Ole niin hyv? ja tule minua auttamaan.

Gerasim meni.

-- Nosta minut pystyyn. Minun on vaikea yksin p??st?, ja Dmitrin olen l?hett?nyt kaupungille.

Hell?varoen ja keve?sti nosti Gerasim h?net vahvoilla k?sill??n seisaalleen, kannatti sitten h?nt? toisella k?dell?, samalla kun toisella veti housut yl?s, ja tahtoi h?net j?lleen istuttaa nojatuoliin. Mutta Ivan Iljitsh pyysi h?nen auttamaan h?net sohvaan. Ilman ponnistusta ja tarvitsematta h?nt? puristaa, vei Gerasim sairaan melkein kantamalla sohvan ??reen ja istutti h?net siihen.

-- Kiitosi kuinka n?pp?r?sti ja siev?sti sin? kaikki teet.

Gerasim hymyili j?lleen, tahtoen poistua. Mutta Ivan Iljitshin oli niin hyv? h?nen kanssaan, ettei viel? hennonut h?nt? p??st??.

-- Kuules, olehan niin kiltti ja siirr? tuo tuoli minun likelleni. Ei se, vaan toinen, ja ty?nn? se sitten t?nne jalkaini alle. Minun on helpompi olla, kun jalkani ovat ylemp?n?.

Gerasim toi tuolin ja laski sen kolahuttamatta lattiaan sek? kohotti Ivan Iljitshin jalat tuolille. Ivan Iljitshist? tuntui niin omituisen suloiselta sill? hetkell?, kun Gerasim kohotti h?nen jalkojaan yl?sp?in.

-- Minusta tuntuu paremmalle, kun jalkani ovat n?in korkealla, -- selitti yh? Ivan Iljitsh.

-- Asetahan viel? tuo tyyny alleni.

Gerasim teki n?in. Kohotti j?lleen is?nt?ns? s??ri? ja ty?nsi tyynyn h?nen allensa. Taas tuntui Ivan Iljitshist? niin suloiselta sen-aikaa kun Gerasim piteli h?nen jalkojaan ylh??ll?. Kun palvelija laski ne alas, tuntui h?nest? taas pahemmalta.

-- Gerasim, -- sanoi h?n h?nelle, -- oletko nyt hyvin t?iss? kiinni?

-- En suinkaan, herra tuomari, -- vastasi Gerasim kaupunkilaispuhetta tavotellen.

-- Mit? teht?vi? sinulla viel? on?

-- Mit?p?s teht?vi? minulla olisi. Kunhan vain halot k?yn pilkkomassa huomiseksi, niin olen kaikki p?iv?n ty?t tehnyt.

-- Pitele sitten jalkojani viel? v?h?n, niinkuin ?sken ylh??ll?, -- saatatko?

-- Miksik?s ei, k?yh?n se laatuun.

Ja Gerasim kohotti jalat yl?sp?in, jolloin potilaasta taas tuntui, ett? t?m? asento huojensi kipua.

-- Milloinkas sin? ne halot sitten hakkaat?

-- ?lk??h?n nyt niist? huolehtiko. Kyll? t?st? kerit??n.

Ivan Iljitsh k?ski Gerasimin istuutua ja pidell? jalkoja, sek? puheli h?nen kanssaan. Ja kummallista se vain oli, ett? h?nest? tuntui niin hyv?lt? niin kauvan kun Gerasim h?nen jalkojaan noin piteli.

Siit? l?htien kutsui Ivan Iljitsh tuontuostakin Gerasimin huoneeseensa pitelem??n jalkoja hartioilla, ja puheli mielell??n h?nen kanssaan. Gerasim noudatti pyynt?? my?s mieluisasti, tehden ty?ns? niin ketter?sti ja vaatimattoman-hyv?ntahtoisesti, ett? se paljon lauhdutti Ivan Iljitshin mielt?. Kaikkien muiden ihmisten terveys, voima ja el?m?n reippaus loukkasi Ivan Iljitshi?, mutta t?m?n Gerasimin reippaus ei h?nt? ensink??n katkeroittanut, vaan p?invastoin rauhoitti.

Ivan Iljitshin suurimpana sielunk?rsimyksen? oli valhe. Tuo kaikkien ties-miksi hyv?ksi-tunnustama valhe, ett? h?n on ainoastaan sairas, mutta ei muka kuole, ja ett? h?nen on vain oltava rauhallinen ja noudattaminen parannusohjeita, josta muka sitten jotakin hyv?? seuraa. Mutta h?np? tiesi, ett? tehtiinp? mit? tahansa, siit? ei muuta seuraa kuin viel? kiduttavampia k?rsimyksi? ja kuolema. Ja tuo valhe vaivasi h?nt?, h?nt? vaivasi se, ettei tahdottu tunnustaa sit?, mink? kaikki tiesiv?t kuten h?nkin, vaan tahdottiin sy?tt?? h?nt? valheilla t?ss? kauheassa asemassa ja pakotettiin h?net itsens?kin ottamaan osaa t?h?n valheeseen.

Valhe, valhe! t?m? h?nen kuolemansa aattona sepitetty valhe, joka alensi tuon kamalanjuhlallisen totuuden kaikkien heid?n ylellisyyksiens?, vieraspitojensa ja herkuttelujensa tasalle -- se tuntui Ivan Iljitshist? kauhean kiduttavalta. Ja monta kertaa tottatosiaan, kun he n?it? metkujaan h?nen edess??n harjoittivat, oli h?n ihan huudahtamaisillaan heille: "heretk?? valehtelemasta! sill? te tied?tte yht? hyvin kuin min?, ett? min? kuolen, siis heretk?? ainakin valehtelemasta!" Mutta h?nell? ei ollut koskaan rohkeutta t?t? sanoa. H?n huomasi koko ymp?rist?ns? pit?v?n t?t?, h?nelle niin hirmuista, kuolintoimintaa vain satunnaisena ik?vyyten? tai ehk? samankaltaisena ep?hienoutena, jona pidet??n esimerkiksi sit?, jos joku ihminen astuu sis??n hienoon vierassalonkiin ja levitt?? ymp?rilleen pahaa hajua; h?n huomasi ett? juuri sama hienosto, jota h?n koko ik?ns? oli palvellut, nyt polki h?net jalkainsa alle. Lis?ksi huomasi h?n, ettei kukaan h?nt? s??linyt sent?hden ettei kukaan tahtonut edes ymm?rt?? h?nen asemaansa. Gerasim yksin ymm?rsi h?nen asemansa ja s??li h?nt?. Ja sent?hden oli Ivan Iljitshin hyv? olla ainoastaan Gerasimin seurassa. H?nen oli hyv? olla, kun Gerasim toisinaan y?t-l?peens? piteli h?nen jalkojaan tahtomatta menn? nukkumaan ja puheli: "Suvaitkaa olla huolehtimatta, Ivan Iljitsh, kyll? min? viel? ehdin tarpeekseni nukkua", milloin taas ?kki?, ruveten h?nt? sinuttelemaan, lis?si: "ka enh?n mie sinua n?in hoiteleisi, jollet sie oisi niin kipe?!" Gerasim yksin ei valehdellut, ja kaikesta n?kyi, ett? yksin h?n ?lysi, mit? asia koski, eik? h?n pit?nyt tarpeellisena sit? salata, vaan suorastaan s??litteli heikoksi riutunutta herraansa. Kerranpa h?n sen suoraan sanoikin, kun Ivan Iljitsh h?nt? poistoimitteli:

-- Kaikki me kerran kuolemme. Onhan luonnollista ett? min?, joka olen terve, rasitan itse?ni teid?n t?htenne! -- N?in h?n lausui ilmaisten sanoillansa sen, ettei h?n pid? rasitustansa raskaana nimenomaan sent?hden, ett? h?n sen uhraa kuolemaatekev?n ihmisen hyv?ksi, vaan h?n toivoo, ett? h?nenkin hyv?kseen, sitten kun se aika tulee, joku uhraa saman vaivan.

Paitsi mainittua valhetta, tai juuri sen seurauksena, tuotti Ivan Iljitshille mielenkidutusta kaikista enin se, ettei kukaan h?nt? niin s??linyt kuin h?n itse tahtoi. H?nell? oli n?et hetki?, jolloin h?n, pitk?llisten k?rsimysten j?lkeen, -- vaikka kovasti h?pesikin sit? tunnustaa -- syd?mmess?ns? himoitsi ett? joku h?nt? hell?sti s??lisi aivankuin sairasta lasta. Ja vaikka h?n tiesi olevansa arvokas harmaapartainen oikeudenj?sen, ja ett? t?m? siis oli mahdoton haave, niin h?n kuitenkin sit? himoitsi. H?nen suhteensa Gerasimiin l?hentelikin hiukan t?t? haavetta. Ja sent?hden se h?nt? lohdutti. Mutta saattoi sattua, ett? kun Ivan Iljitshill? parhaillaan oli tuollainen hellyyden hetki, jolloin h?nen teki mieli itke? ja ottaa vastaan hyv?ilyj? ja s??linosoituksia, huoneeseen astui h?nen virkatoverinsa, oikeudenj?sen Shebek, ja sen sijaan ett? olisi itkenyt ja syd?nt??n hellitellyt -- h?n yht?kki? tekeytyi totisenankaraksi, syv?mietteiseksi kasvoiltaan ja alkoi hitaasti lausua ajatuksiaan kassatsioonip??t?ksen merkityksest? pysyen j?rk?ht?m?tt?m?n? mielipiteiss??n. Kaikki t?m? h?nt? ymp?r?iv? valhe ja kaikista enin se valhe, jonka h?n omassa itsess??n huomasi, myrkytti Ivan Iljitshin viimeiset elinp?iv?t.

Oli aamu. Sen tiesi vain siit?, ett? Gerasim poistui huoneesta ja sis??n astui lakeija Pjotr: sammutti y?kynttil?t, avasi yhden ikkuna-uutimista sek? alkoi hiljakseen siivota huonetta. Se oli muuten samantekev? mik? aika vuorokaudesta nyt oli, tai mik? viikonp?iv?, sill? kaiken himmensi tuo j?yt?v?, silm?nr?p?ykseksik??n herke?m?t?n kipu, tuo tunne toivottomasti poisriutuvasta, valheellisesta el?m?st? ja l?hestymist??n-l?hestyv?st?, hirve?st?, vihatusta kuolemasta, joka yksin oli totta. Viikot, p?iv?t ja vuorokauden tunnit eiv?t t?ss? merkinneet mit??n.

-- Tahtooko herra teet?? kysyi palvelija.

"H?n n?kyy sit? kysyv?n vain senvuoksi, ett? herrasv?ill? on tapana aamuisin juoda erityist? ainetta", mietti sairas ja vastasi lyhyesti:

-- En tahdo.

-- Ettek?s halua siirty? sohvaan?

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet