Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Lähtevien laivojen kaupunki by Kallas Aino
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 503 lines and 17047 words, and 11 pages
tasalla. Armollinen herra oli ?sken tehnyt tavallisen aamuisen tarkastusk?velyns? ja taas poistunut; ty? k?vi v?h?n veltompaa vauhtia, ruoka rupeamaa odotellessa.
Lastukasalla navetan sein?m?ll? seisoskeli vanha Org, moision entinen paimen, virsut jalassa. Parina viime vuonna h?n ei ollut en?? paimenessa k?ynyt, vaan sai elinaikaisesta raatamisestaan moisiolta pienen el?kkeen.
Siit? huolimatta h?n kes?isin omaksi ratokseen seurasi karjan j?lki?. Sinne h?nt? alati veti, suoreunaisille rinteille, siell? h?n kannon nen?ss? yh? p?iv?ns? vietti, suokoivujen harmahtavaa tuohta n?perteli ja katseli, kuinka nuoremmat nyt juosta kipittiv?t lehmi? suon reunalta h?tyytt?m??n.
H?n kiroili kirkkaasti lehmi?, s?tti niit? kuin j?rkevi? olentoja, joitten pit?isi k?sitt?? h?nen sanansa ensi kuulemalta; vihaisina hyrr?siv?t kurkku?rr?t h?nen suustaan, mutta huolimatta karkeista kirouksistaan, h?n ei milloinkaan ly?nyt lehmi?.
Siit? asti kuin navettarakennukseen oli ryhdytty, ei h?nt? en?? muualla n?kynyt. Jo perustaa pantaessa h?n oli ollut l?sn?, h?nen virsunsa l?ntystiv?t hitaasti ja s??nn?llisesti rakennuspaikalle, jossa h?n p?iv?npaahtaman hirren nen?n istuimekseen valitsi. H?n puhui harvoin ty?miesten kanssa, k?rsi heid?n kompasanansa hievahtamatta, ilman ett? olisi tutissut harmaata s?nke? ty?nt?v? leuka. Itsekseen mit? v?h?n joskus pakinoi, mutta ei paljoa kysellytk??n, p?iv?kaudet vain istuskeli piippunys? suussa. Joskus meni itse rakennukseenkin, tarkasteli ep?luuloisena tornia ja hanoja, joitten merkityst? ei ymm?rt?nyt. Sattui toisinaan joku hyv?nsuopa mies h?nelle niitten merkityst? selitt?m??n, silloin h?n urahti hyvill??n, t?ynn? kunnioittavaa ihmettely?. Tekiv?t h?nelle joskus koiranhampaat pilaakin, ilveiliv?t ja valehtelivat suut silm?t t?yteen; ukko ensin uskoi, mutta keksi kuitenkin vihdoin kepposen ja p??sti kuuluville kaikki kuratinsa.
P?iv?llislypsylle, joka pihan toisessa p??ss? toimitettiin, h?n sent??n malttoi lastukasaltaan k?mpi?, -- kun luuli piikahepakkojen korvien v?ltt?v?n, niin puheli lehmille, kullekin erikseen, nimitteli niit? kaikkein koreimmilla kiroussanoilla, kuten lempinimi? olisi jaellut. Sitten alkoi murahdellen kertoa niille navetasta, saisivat asua kuin saksat ik??n, ei ollut papillakaan sellaista linnaa, muuta kuin sunnuntaisin, kun saarnastuolissa seisoi. Katsella saisivat alati lystiksens? maantielle suurista ikkunoista, -- niinkuin armolliset rouvat salin ikkunoissa hepeniss??n istuvat ja ohikulkijoita tirkist?v?t. Pakisi lopuksi viel? kaikista uusista laitoksista, vesijohdosta ja ilmanvaihtajasta, -- lehmien liikkumattomat silm?t katsoa muljottivat, ja leuat m?rehti? jauhoivat, -- kauempaa kuului maidon tasainen sohina.
Kerran joku sattui h?nelle kertomaan er??n paroonin tallista, jossa pilttuut olivat mustaa, kallista kive?, -- se pilasi h?nen hyv?n tuulensa pariksi p?iv?ksi, -- kell?k??n ei olisi saanut olla parempaa kuin h?nen lehmill??n.
Nyt h?n tapansa mukaan taas seisoskeli lastukasalla, jota aurinko paahtoi, niin ett? olisi luullut sen tuleen r?s?ht?v?n, -- katolla kalkahtelivat s??nn?lliset vasaraniskut, ja kurkihirsi lyheni, valkoisten p?reitten peittoon kadoten.
Joku mies tuli kivikuormaa ajaen m?ke? yl?s. Hevonen teki keskim?ess? ten?n, seisahtui ?kki?. Mies sivalsi ruoskalla koninsa laihoja kupeita, joitten nahan alta kuultavat lihakset heti uuteen ponnistukseen pingottuivat.
"Ved?kin, -- kuka k?ski hevoseksi ruveta, -- olisit ruvennut lehm?ksi, jos laiskotella tahdot!"
Miehen kokkapuhe kuului navetan katolle saakka, josta vastaukseksi p?r?hti monikurkkuinen naurun r?m?kk?. Olisit lehm?ksi ruvennut, -- hevosraiska!
Org lastukasallaan muikautti my?s suutaan, se oli h?nest? sukkela sana.
Mutta yht?kki? joku mies sanoa kivahti katolta, p?reeseen naulaa ly?den:
"Lehmiksi t?ss? t?ytyy kohta ihmistenkin ruveta, jos mieli sy?d? ja juoda kunnolla. Rakennetaan karjalle kirkkoja, mutta muonamiehet..."
Se oli muuan ?sken kaupungista tullut kiert?v? ty?mies.
Kuului yksin?inen naurun yritys, joka naurajansa kurkkuun tyrehtyi.
Kukaan ei puhunut pitk??n aikaan mit??n.
Mutta oli kuin olisi katolla ?kki? alkanut it?? ja kasvaa jotakin, niinkuin kasvavat ?kki? sadeh?yryst? myrkylliset sienet. Miesten p??n p??ll? alkoi sakeutua sankka pilvi, taivaan selkeydest? huolimatta, -- he ty?skenteliv?t yht? ?kki? kuin laukeemaisillaan olevan ukkospilven alla. Jokaisessa se erikseen hautui, kasvoi nopeasti kuin r?ike?v?rinen myrkkysieni, toinen ei toiselle ajatustaan lausunut. Mutta kullekin oli merkillisen selv?? yht?kki?: t?ss? min? nyt istun navetan katon harjalla ja lehmille korkeaa kattoa kalkuttelen, ja itse el?n lapsineni kuin sikol?tiss?. Eiv?tk? he tienneet, mist? enemm?n h?mm?sty?, t?st? ajatuksestako, vaiko siit?, ett? se vasta nyt ilmestyi.
Pieni pila hevosesta ja lehm?st? kier?hti kuin kipin? kuloruohoon. Mutta ilmiliekkiin ei se hevill? leimahtanut, kyti vain kuin kosteissa sammalissa.
Vasarat kalahtelivat kilk, -- kalk...
Aivan niinkuin ainaisina arkip?ivin?, -- ei mit??n eroitusta.
Ainoastaan kummallinen, painostava helle paahtoi kattoa, helle, joka n?ytti auringosta syd?miin siirtyneen, ja niiss? nyt poltti ja sokaisi.
Org lastukasallaan kummeksi katolla vallitsevaa hiljaisuutta, -- vihdoin h?n vet?ytyi nurkkauksen suojaan, johon j?i puolitorkuksiin, lakkireuhkana silmill?.
Aurinko yh? vain tulikuumana paahtoi, kaikki iti ja kasvoi sen s?teiss?. Jotain suurta ja muodotonta se hautoi, jotain alkuvoimaista, -- syv??, lainehtivaa levottomuutta pinnalta tyyniss? mieliss?, -- ihmisten ensi yrityst? ymm?rt?? itse??n ja omaa tilaansa.
Pari p?iv?? senj?lkeen k?vi moision armollisen herran puheilla muonamiesten l?hetyst? pyyt?m?ss?: "ett? he saisivat asua yht? hyvin kuin moision lehm?t".
Vanha Org n?ki er??n? joulukuisena y?n? ihmeellist? unta. H?n oli seisovinaan navetan salvoksella, ja ty?miehet rupesivat yht?kki? sit? punamullalla sivelem??n. Katonkin panivat punaiseksi, niin ett? v?lkkyi. Org silloin meni navettaan, mutta siell? vasta silm?t repesiv?t, -- miehi? oli siell?kin suti pivossa ja v?rip?ntt? vieress?, -- ja eik?s ne turkaset tuhranneetkin paraikaa lehmi? punaisiksi! Juuri siveliv?t suurta Kirjoa, jolla oli vaikea t?hti otsassa. Hele?npunaisiksi ne lehm?t v?rj?ttiin, kuin tulen liekkej? selk??n ja kupeihin.
Org aikoi juuri heille sanoa: ettek?s herke?, viet?v?t, mutta samalla joku miehist? uhkasi h?nt?kin sudilla, josta tippui punaista v?ri?.
Siihen h?n her?si. Tupa oli punertavan valoisa.
H?n nousi, avasi oven, -- h?nen edess??n oli lakea pelto, -- lunta oli viel? hyvin v?h?n.
Kuusimets?n takaa paistoi punainen ruskotus.
Org ajatteli hyvin hitaasti.
Yht?kki? tuntui, kuin olisi pieni palava kipin? jostakin iskeytynyt suoraan h?nen aivoihinsa.
Moisio paloi...
Palava kipin? yh? uursi ja poltti, -- h?n tunsi p??ss??n ?killist? kipua.
H?n ei ollut koskaan el?iss??n ollut pakoitettu niin nopeasti ajattelemaan.
Yht?kki? h?nelle selvisi: lehm?t!
H?n urahti jotain syv?ll? kurkku??nell?, tulisella kiireell? sitoen virsun nauhoja.
Nyt h?n jo oli matkalla punaista valoa kohti, joka veti h?nt? puoleensa, kuin tuli k?rp?st?.
H?n ei ollut koskaan pit?nyt itse??n eritt?in tarpeellisena mailmassa, mutta nyt h?nest? yht?kki? tuntui, ettei ilman h?nt? voitaisi tulla toimeen. Moisiosta pit?isiv?t kyll? muut huolen, mutta kuka pelastaisi lehm?t...
H?n kiroili yht?mittaa juostessaan, lakki putosi p??st? ja alkoi huppelehtia pitkin pellon sarkaa, -- h?n vain juoksi...
H?n oli moision takapihalla ja oli horjahtaa maahan kovasta vauhdista. Navetta oli paikoillaan, sen korkea kattoharja leikkautui mustana liekitsev??n valoon, joka tuli sen takaa.
Moision p??rakennus paloi.
Org kiitti jumalaa siit?, ett? p??rakennus paloi eik? navetta. H?n tunsi yht?kki? juosseensa liian kiivaasti, henki ei ollut kulkea rinnassa.
Ammunta navetassa k?vi yh? kumeammaksi. Se oli hirve?, m?lisev? kuoro, ep?toivolle ja tuskalle viritetty.
Org tunsi taas aivoissaan kuin kipin?n polttoa. Mutta h?n meni kuitenkin ensin p??rakennukselle katsomaan, olisiko apua tarpeen.
H?n n?ki heti, ett? sit? oli mahdoton pelastaa, se paloi joka nelj?st? nurkastaan.
Ihmisi? oli piha ja puutarha t?ynn?.
"Onhan puutarhan lammikossa vett?", h?n sanoi ensim?iselle, jonka kiinni sai.
Mutta se katsoi h?neen kuin hourioissa oleva, hymyillen kummallista hymy?, eik? vastannut mit??n.
Sivurakennuksesta, miss? tulta viel? oli v?h?n, kannettiin huonekaluja pihalle.
Org laahautui sinne n?hd?kseen, voisiko auttaa.
Add to tbrJar First Page Next Page