Read Ebook: Lähtevien laivojen kaupunki by Kallas Aino

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 503 lines and 17047 words, and 11 pages

Org laahautui sinne n?hd?kseen, voisiko auttaa.

Pihalla oli jo ennest??n suuri r?ykki? huonekaluja, -- kullatuita sohvia ja tuoleja silkkip??llyksineen, mattoja, ritarien ja avokaulaisten aatelisneitosten muotokuvia.

Yht?kki? Org n?ki ihmeekseen, kuinka joku palavalla soihdulla alkoi r?ykki?t? sytytt??.

T?ll?in Orgin aivoissa pieni, polttava kipin? syttyi selv?ksi tuleksi. H?n, joka koskaan ei ollut paljoa ajatellut, alkoi yht?kki? ajatella, niinkuin olisi ?killinen valo h?nen aivoissaan valjennut.

Yht?kki? h?n ymm?rsi, ett? kaikki n?m? ihmiset eiv?t olleetkaan saapuneet sammuttamaan, kuten h?n ensin oli luullut, vaan sytytt?m??n.

He olivat omin k?sin sytytt?neet moision, niinkuin heid?n esi-is?ns? sen kerran omin k?sin olivat rakentaneet.

Eiv?tk? he ainoastaan moisiota polttaneet, vaan jotain muuta, jotain hirve?n raskasta, jotain hyvin, hyvin vanhaa...

Ja heist? tuntui, kuin olisi se muodottoman raskas ja kauhea nyt savuna ilmaan hajonnut, -- niinkuin ei sit? olisi en?? ollutkaan olemassa...

He katselivat savua ja luulivat sen nyt haihtuvan savun mukana...

Orgia itketti yht?kki? kaikki n?m? ihmiset ja heid?n kurjuutensa.

Mutta yht?kki? h?n her?si ajattelemaan sit?, miksi t?nne oli tullut.

"Miksi lehm?t niin ammuvat?" h?n kysyi.

"Ne ovat kaksi p?iv?? lyps?m?tt?", vastasi h?nelle joku, joka vieritti suurta viinitynnyri?.

Org ymm?rsi senkin, h?n ymm?rsi t?n??n kaikki. Ne, jotka olivat vieritt?m?ss? seitsem?nsatavuotista painoa ylt??n, -- ne eiv?t ehtineet ajatella, ett? kaksisataa lehm?? oli lyps?m?tt?.

H?n alkoi kiireesti juosta navettaa kohden. Kukaan ei pid?tt?nyt h?nt?, jokaisella oli oma puuhansa.

H?n p??si sivuovesta sis??n.

Korvia s?rkev? m?lin? t?ytti navetan, -- se oli alituista ammuntaa, herke?m?t?nt?, turhaa avunhuutoa.

Muutamat vahvimmat lehm?t olivat riuhtoutuneet kytkyeist? irti ja temmelsiv?t ymp?ri navettaa, puskien toisensa verille.

Mutta useimmat makasivat kuin kuumeessa, silm?t kiilt?vin?, l??h?tt?en, alituisesti ammuen...

Kaikki ammuivat, -- toiset hiljaa, valittavasti ynisten, ik??nkuin jo huomaten kaikki turhaksi; toiset kurkun t?ydelt?, vahvalihaksisen kaulan kurkoittuessa...

Hein?t hinkaloissa olivat loppuun kolutut, muutamat jyrsiv?t hinkalojen puusein?mi? n?liss??n.

Hiljainen, tasainen ynin? oli tehd? Orgin hulluksi. N?ill? kohtaloonsa alistuneilla oli kuumeesta suurentuneet silm?t, suuret, liikkumattomat kuin lasista.

H?n l?hestyi yht?, -- se k??nsi k?rsiv?sti p??t??n, -- silm?t r?v?htiv?t v?syneesti, -- yht?kki? se sai kuin raivokohtauksen ja puski pitk?t sarvensa hinkaloon, jotta rusahti.

Org koetteli sen utaria, ne olivat kivenkovat, kuumat, turvoksissa.

H?n alkoi lyps?? lehm??, suoraan maahan, oljille.

Mutta samalla h?nelle selvisi teht?v?ns? mahdottomuus: eih?n h?n voinut kahtasataa lehm?? yksin??n lyps??...

H?nen p??ns? oli kuin tulessa ja hiljainen ynin? ik??nkuin tunkeutui sinne, soi h?nen korvissaan ja aivoissaan.

Koko navetta oli kuin muuttunut alimmaksi helvetiksi, jossa alituinen voihkina vallitsi.

Org tunsi sekaisin menev?ns?, jos kauemmin navetassa viipyisi.

H?n juoksenteli jo nytkin edestakaisin pitkin navettasiltaa, hirve?sti kiroillen.

Eiv?th?n lehm?t olleet mit??n pahaa tehneet, mink? ne sille mahtoivat, ett? kivisess? kirkossa asuivat.

H?nest? tuntui, kuin kohdistuisi kaikkien kuumeen ja n?l?n kanssa kamppailevien elukoitten valitus h?neen, -- niinkuin kaikki m?lisev?t, ammuvat kurkut olisivat h?nt? kohden suunnatut...

Muuan lehm? kaatui ihan h?nen silm?ins? edess? kyljelleen, kovissa tuskissa, kuin suonenvedossa, vaahtoa pursui kidasta...

Org ei jaksanut en?? kest??, h?n pakeni, -- ik??nkuin koko karja olisi ollut kintereill? vihaisena, puskevana laumana.

Ulkona oli valoisaa kuin p?iv?ll?. Puiston aarniokuuset paloivat latvoistaan korkeina ilotulituspatsaina.

Org pid?tti jokaisen, joka tielle sattui.

"Lehm?t, -- lehm?t!" h?n hoki.

H?nen kielens? ei en?? taipunut muuta sanomaan, siin? sanassa oli koko h?nen ep?toivonsa.

Mutta h?n kohtasi vain houreisia, kiihkoisia katseita, jotka tuijottivat h?neen k?sitt?m?tt?, mit? h?n sanoi, -- tulen sokaisemia silmi?, joissa itsess? paloi outo, villi tuli.

"Lehm?t!" h?n sopersi.

H?n ei tiennyt, olivatko kaikki n?m? ihmiset juovuksissa, ja jos olivat, viinastako vaiko jostain muusta.

Heiss? oli jotain viinan p?ihtymyst? v?kev?mp??.

Sen h?n vain k?sitti, ettei kukaan aikonutkaan auttaa h?nt?.

Mutta yht?kki? h?n n?ki, kuinka joku kiipesi navetan nurkkausta my?ten katolle, p?re hampaissa.

H?nen aivonsa ik??nkuin paloivat liian nopeasta ponnistuksesta poroksi, j?ljelle j?i vain hillit?n, sokea vimma...

He aikoivat polttaa navetan...

Vaikka olisi n?hnyt oman m?kkins? palavan, ei se olisi h?neen niin koskenut... Kirkonkin olisivat voineet polttaa poroksi h?nen silm?ins? edess?...

Nyt niit? juoksi yh? useampia navettaa kohti, -- heid?n varjonsa kasvoivat pitkiksi lumella.

Org tunsi kummallista tyhjyytt? p??ss??n, ik??nkuin siit? olisi sis?llys valunut pois.

H?n juoksi takaisin navettaan, en?? tiet?m?tt?, mit? teki, h?n mylvi, ammui kilpaa lehmien kanssa, keskell? sekasortoa...

H?n alkoi p??st?? niit? kytkyeist? irti, toisia toistensa j?ljest?, lehm?t kasaantuivat yhteen rykelm??n, sy?ksyiv?t ep?toivon vimmalla toistensa p??lle, ammottavia haavoja puskien, tallaten jalkoihinsa heikommat...

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet