Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Raamatun tutkisteluja 3: Tulkoon valtakuntasi by Russell C T Charles Taze
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 525 lines and 83695 words, and 11 pages
liitto Jumalan ja Israelin v?lill? vahvistettiin, k?vi Napoleon ja h?nen "tieteellinen joukkonsa" ja h?nen henkikaartinsa.
"Mutta sanomat id?st? ja pohjasta pelottavat h?nt?, ja h?n l?htee suuressa kiukussa monta h?vitt?m??n ja kadottamaan. Ja h?n tulee loppuunsa, eik? h?nell? ole yht??n auttajaa."
T?ll? tavoin seuraa Danielin yhdestoista luku selv?sti maailman historiaa esitt?m?ll? etevimpi? henkil?it? aina Persian valtakunnasta paavikunnan kukistumiseen asti. Vaikka se k?sitt?? tuon pitk?n kahdentuhannen nelj?nsadan vuoden ajanjakson, t?ytt?? se kumminkin tarkotuksensa osottamalla selv?sti juuri sen vuoden, jolloin lopun aika alkoi -- 1799. T?m? vuosi oli paavikunnan sortovallan 1260 vuoden loppuraja, ja silloin alkoi Lopun aika. Ei tule j?tt?? huomioonottamatta, ett? t?m? my?skin oli viimeinen vuosi paavikunnan tuhatvuotiskaudesta eli tuhatvuotisesta hallituksesta, mik? alkoi, kuten edellisess? osassa on n?ytetty, vuonna 800. Mutta 1799 oli ainoastaan sen ajanjakson alku, joka on tunnettu "lopun ajan" nimell?, jonka aikana jokainen j?lkikin t?st? j?rjestelm?st? on h?vi?v?.
Huomaa, kuinka 34 ja 35 v?rssyjen muutamilla sanoilla kuvataan uskonpuhdistuksen taantuminen ja syy siihen. Rakkaus maailmaan sek? vallan, vaikutuksen ja mukavuuden halu olivat ansoja, jotka ensin vietteliv?t seurakuntaa ja synnyttiv?t paavikunnan; ja samat halut ja pyrkimykset keskeyttiv?t uskonpuhdistuksenkin. Luther tovereineen tuomitsi alussa rohkeasti, toisten paavillisten eksytysten mukaan my?skin kirkon ja valtion yhteyden; mutta kun, muutamien vuosien uljaan puolustuksen j?lkeen ankaraa vastustusta vastaan, uskonpuhdistus alkoi saada hiukan vaikutusvaltaa kannattajiensa luvun perustuksella ja kun kuninkaat ja ruhtinaat alkoivat mielistell? uskonpuhdistajia, ja tiet kunnallisiin ja valtiollisiin ylennyksiin avautuivat heille, h?visi heid?n n?kyvist?ns? valtion ja kirkon yhtymisest? johtuva paha, jonka he aikaisemmin n?kiv?t paavikirkossa, ja jota vastaan he olivat taistelleet. Reformeeratut seurakunnat Saksassa, Sveitsiss? j.n.e. astuivat aivan Rooman j?ljiss? ja olivat valmiit yhtym??n ja suosimaan mit? valtiollista puoluetta tai ket? ruhtinasta tai hallitusta tahansa, joka oli halukas tuntemaan ja tunnustamaan heid?t. Sill? tavalla kaatuivat muutamat ymm?rt?v?isist? ja oltuaan uskonpuhdistuksen johtajia, tuli heist? nyt johtajia kiusaukseen. Siten tuli uskonpuhdistusliike, jolla oli hyv? alku, melkoisessa m??rin ehk?istyksi.
Mutta t?m? kaikki ei saattanut tehd? tyhj?ksi Jumalan suunnitelmaa. H?nen viisautensa johti kaikki parhain p?in. Se sai olla samoin kuin paavilainenkin eksytys oli ollut, viel?kin koettelemassa totisia pyhi?, tutkistelemassa, olivatko n?m? todellisuudessa ihmisten tai Jumalan seuraajia. Se on palvellut t?t? tarkotusta koko matkan siit? ajasta t?h?n asti -- "koetellakseen heit?, puhdistaakseen ja tehd?kseen heid?t valkeiksi."
Jos olemme oikeassa, asettaissamme lopun ajan v. 1799, voimme odottaa, ett? eksytykseen lankeaminen, mik?li se koskee kirkon ja valtion yhtymist?, melkoisemmassa m??r?ss? alkaisi lakata, vaikka saattanee menn? vuosikausia t?ydelliseen ennalleenasettamiseen t?st? perkeleen ansasta. Katsoen taaksep?in, huomaamme, ett? tosiseikat ovat t?ydellisess? sopusoinnussa t?m?n kanssa. T?st? vuosiluvusta alkaen on tapahtunut eroamisia valtion ja kirkkojen v?lill?, mutta uusia yhtymisi? ei ole tapahtunut. Itse asiassa osottaa t?m? vuosiluku uutta uskonpuhdistusta kest?v?mm?ll? perustuksella. Paavikunnan vaikutusvalta Euroopan valtioissa oli ennen ollut niin suuri, ett? kansa pelk?si sen kirouksia kuin h?vitt?v?? ruttoa, ja sen siunauksia haluttiin kansallisen menestymisen hyv?ksi. Kun protestantit erosivat paavikunnasta, olivat he maailman silmiss? ainoastaan v?h?n turmeltunut paavikunnan sijainen, ja heid?n suosiotaan, neuvojaan tahi vahvistustaan etsittiin usein aivan samanlaisella tavalla. Mutta kun Napoleon ei v?litt?nyt paavikunnan siunauksista enemm?n kuin sen kirouksistakaan ja h?nell? kumminkin oli ihmetelt?v? menestys, heikonsi se melkoisessa m??r?ss? ei ainoastaan paavillista vaikutusvaltaa maallisiin hallituksiin n?hden, vaan heikonsi se my?skin erilaisten protestanttisten j?rjestelmien vaikutusvaltaa yhteiskunnallisissa ja valtiollisissa asioissa, vaikutusvaltaa, joka oli suuresti vahvistunut kahden ja puolen vuosisadan aikana.
Uudella reformationilla, joka alkoi Napoleonin p?ivin?, oli yht? syv?lle k?yp? vaikutus kuin Lutherin ja h?nen virkaveljiens? aikaansaamalla reformationilla, vaikkei se ollutkaan mik??n uskonnollinen liike, tai mill??n tavalla hengellisen harrastuksen el?hytt?m?; eiv?tk? toimivat henkil?t olleet tietoisia siit?, ett? he toimittivat teht?v??, joka oli viitotettu heille ennustuksessa vuosisatoja aikaisemmin. Napoleon ja h?nen apulaisensa olivat jumalattomia miehi?, oman kunnianhalunsa el?hytt?min?; mutta Jumala johti, heid?n tiet?m?tt??n, heid?n kulkunsa, ja antoi heid?n ty?skennell? h?nen suunnitelmiensa hyv?ksi, mink? he tekiv?tkin. Jos se reformationi, jonka Jumala aikaisemmin oli pannut liikkeelle seurakunnassa itsess??n, olisi jatkunut, jos uskonpuhdistajat ja heid?n j?lkel?isens? olisivat olleet uskollisia totuudelle, olisivat kenties h?nen suuret suunnitelmansa tulleet suoritetuiksi heid?n kauttaan, h?nen kunnioitettuina aseinaan. Mutta kun he eiv?t voineet kest?? maailman mairitteluja, n?ytti Jumala, ett? h?nell? oli toisia tapoja ja keinoja toimeenpannakseen p??t?ksens?.
Napoleonin ty?, yhdess? Ranskan vallankumouksen kanssa, mursi uskonnollisen taikauskon lumouksen, lannisti itsens? korottaneiden hengellisten herrain ylpeyden, her?tti maailman suurempaan tietoisuuteen ihmisten voimista ja oikeuksista, mursi paavinvallan, jolle uskonnollinen reformatiooni oli antanut kuolemaniskun, jonka kumminkin sen my?hempi kulku sittemmin paransi. Ilm. 13: 3. Se ajanjakso, joka p??ttyy vuonna 1799, ja joka osotettiin Napoleonin sotaretken kautta Egyptiin, vahvisti ja m??r?si paavillisen vallanrajan kansain yli. Silloin p??ttyi m??r?tty aika jonka j?lkeen t?t? valtaa vastaan alkoi ennustettu tuomio, jonka lopultakin tuli "lopettaa ja per?ti h?vitt?? se." Dan. 7: 26.
Pitk?llisen sorron alaiselle ja pappien hallitsemalle kansalle tuli Ameriikka ihmettelyn l?hteeksi. Se oli todellakin "maailmaa valaiseva vapaus". Lopulta, pappisvallan, kuninkaallisen tuhlaavaisuuden, y.m. sortamana mink? lis?ksi tuli katovuosi toisensa j?lkeen, k?yhdytt?en ja vieden sen melkein n?l?nh?t??n, nousi Ranskan kansa ep?toivossa ja pani toimeen mit? kauhistuttavimman vallankumouksen, jota kesti nelj?toista vuotta, 1789--1804.
Sellaisenaan oli Ranskan vallankumous hyvin paha, ja aiheutti miljoonille ihmisille paljon h?t??: mutta samalla kertaa autti se, kuten monet muut tapaukset, osittaiseen korjaantumiseen suurista ep?kohdista; ja kuten monen muun asian, k??nsi Jumala t?m?nkin hyv?ksi, tiedon lis??miseksi ja h?nen suunnitelmiensa edist?miseksi, kuten ennustuksessa huomautetaan. Me liit?mme t?h?n huomautuksen, ett? Ranskan vallankumous osotetaan erityisell? tavalla Ilmestyskirjassa, mik? osottaa selv?sti, ett? t?m? hirmuvalta esikuvasi sit? lopullista h?t?? mik? kohtaa kaikkia "kristikansoja". Se laittomuuden ja uskottomuuden ruttotartunta, joka levisi Ranskasta ymp?ri koko maailman eli ja kasvoi v??rist?, raamatunvastaisista "kristikunnan" opeista ja tavoista eik? t?t? edustanut ainoastaan paavikunta, vaan puhdasoppisuuskin yleens?. Nimikristillisyys ei ole parantanut t?t? tautia ja on kykenem?t?n torjumaan sen seuraavaakaan purkausta, joka, kuten Raamattu ennustaa tulee olemaan suurin h?t?, mik? maan p??ll? koskaan on ollut.
Mit? tulee niihin n?yryytyksiin, joita Napoleon kokosi paavikunnalle, sanoo historia :
"Tehtiin paavin kanssa aselepo, jonka ehdot olivat kylliksi n?yryytt?v?t kirkon p??lle, joka kerran oli Euroopan mahtavin yksinvaltias. -- Paavi, joka kerran polki kuninkaat jalkoihinsa, asetti virkaan ja pani pois viralta yksinvaltiaita, hallitsi valtioita ja valtakuntia, ja pystytti, ik??nkuin olisi Kaikkivaltiaan suuri ylim?inen pappi ja sijainen maan p??ll?, hallituksen, ollen muka korkein herra ja hallitsi siten toisia yksinvaltiaita, oli pakotettu juomaan pohjasakkaa my?ten n?yryytyksen maljan. Jos juoma olikin katkera, oli se kumminkin ainoastaan samanlainen kuin se, jota h?nen edelt?j?ns? niin runsain m??rin olivat lahjottaneet muille. H?n pakotettiin avaamaan satamansa ranskalaisille laivoille ja sulkemaan ne kaikkien muiden kansakuntien lipuilta, jotka olivat sodassa Ranskan tasavallan kanssa; h?nen tuli antaa Ranskan sotajoukon edelleenkin omistaa Bolognan ja Ferraran lahjoitusmaat, ja luopua Anconan linnoituksesta sek? antaa ranskalaisille 100 maalausta, veistokuvia, vaaseja eli kuvapatsaita, joita Pariisista Roomaan l?hetetyt l?hettil??t valitsisivat; niinik??n oli annettava 500 k?sikirjotusta, valittavaksi samalla tavalla; ja sovittaakseen kaiken oli h?nen pyhyytens? maksettava tasavallalle 21,000,000 ranskalaista livre? , mist? m??r?st? suurimman osan tulisi olla helkkyv?? rahaa tai kulta- ja hopea-tankoja."
Siin? tapauksessa, ettei n?it? sakkoja maksettu t?sm?llisesti lis?ttiin rahasakot 50,000,000 livreen ja er??t paavin alueet oli luovutettava Ranskalle; ja lopulta paavi vietiin vankina Ranskaan, miss? h?n kuoli.
T?m?n k?skyn merkityksen lausuu er?s roomalaiskatolilainen kirjailija seuraavalla tavalla :
Roomalais-katolilaisetkin ovat panneet merkille niiden tapahtumain t?rkeyden, jolla 19:s vuosisata alkoi. He eiv?t ainoastaan my?nn? niit? vahinkoja ja solvauksia, joita ovat k?rsineet, kuten ylemp?n? on mainittu, vaan he v?itt?v?t viel?, ett? paavikunnan tuhatvuotishallitus p??ttyi silloin, kun Napoleon otti pois n?m? lahjamaat; mist? ajasta alkain sen valta ei ole ollut muuta kuin varjo. Paavikunta v?itt?? Kristuksen valtakuntana muka t?ytt?neens? ennustetun kansain hallitsemisen, mist? mainitaan Ilm. 20: 1--4 ja ett? nykyinen vaikea ajanjakso heid?n j?rjestelm?lleen, on se "v?h? aika", jolloin Saatana on irti laskettu, mist? mainitaan 7:ss? ja 9:ss? v?rssyss?. Ainoastaan ne, jotka paavikunnassa n?kev?t Saatanan mukailun totisesta Kristuksesta ja jotka ovat saaneet silm?ns? auki n?kem??n oikean seurakunnan ja oikean hallituksen, saattavat t?ydelleen k?sitt??, mit? t?m? on.
Olemme luullaksemme jo esitt?neet tarpeeksi saadaksemme lukijan vakuutetuksi, ett? Ranskan vallankumous ja Napoleonin hallituskausi muodostavat paljon merkitsev?n ajanjakson paavikunnan historiassa; ja sit? paavin vaikutusvaltaa, joka silloin murtui, ei ole milloinkaan saatu takaisin. Vaikkakin joskus muutamia suosion etuja sallittiin, olivat ne lyhytaikaisia, ja niit? seurasi uudistetut kunnianloukkaukset, kunnes v. 1870 paavien koko maallinen valta j?lleen lakkasi, eik? se, kuten luulemme, en?? milloinkaan tule virkoamaan. On muistettava my?s, ett? juuri Napoleonin sotilaat mursivat auki inkvisitioni-vankilat ja tekiv?t lopun julkisista r??kk?yksist? ja mestauksista uskonnollisen vakaumuksen t?hden.
Kaikki l?yd?t, keksinn?t ja edut, jotka tekev?t meid?n aikamme kaikkia muita aikoja etev?mm?ksi, ovat kaikki, niin monta kun niit? on, alkeita, jotka vaikuttavat yhteisesti t?n? alkavana Tuhatvuotiskauden valmistuksen p?iv?n?, jolloin oikea ja j?rjellinen parannus ja todellinen ja nopea edistyminen joka suuntaan tulee olemaan j?rjestyksen?, kaikille ja kaikkialla.
Kautta taiston K?yd? tahdon Joukkoon voittajani. Siksi juoksen Maalin luokse, Katsoin kruunuain. Ken nyt voisi istahtaa, Sanassaan kun kuulla saa: Loppuun asti Kenp? kesti, Kohta kruunataan.
Kun sain kutsun, Eesp?in astun Eteen istuimen. Siksi enn?n. -- Ell'en rienn? J??n m? j?lkehen. Jos vaan juoksee huonosti, Kruunun silloin menetti. Siksi eesp?in! Kaikki j??k??n! Taakse katso en.
Jeesus ohjaa, Katseen johtaa M??r?np??h?n vaan. My?s mun kantaa, Voimaa antaa, Uupumaan kun saan. Maailman riemut tyhj?? on. Herran rakkaus verraton. Armo Herran Joka kerran Esteet raivaa pois.
Herra kanna, Voimaa anna. Sit' nyt tarvitsen. Jos se puuttuu, Sielu uupuu. Siks' my?s rukoilen: "Anna sanas' loistaa vain, Henkes' t?ytt?? sy?mmein ain'." Silloin kerran Luona Herran Kiit?n ainiaan.
KOLMAS LUKU.
Yhteenveto valtakunnan ty?st?. -- Odotusajan tunnusmerkkin? tulee olemaan suuri tiedon lis?ys ja kulkuneuvojen nopeus. -- Sir Isak Newton'nin ennustus rautateist?. -- 1260 p?iv??. -- Virta lohik??rmeen suusta. -- 1290 p?iv?? osottavat n?yn osittaisen ymm?rt?misen levenemisen. -- Pettymys, koettelemus ja seuraukset. -- 1335 p?iv??. -- Siunaus silloin uskollisille "odottajille". -- Herran viittaus odotuksen p?iviin vertauksessa kymmenest? neitseest?.
Kun "lopun aika" on tullut osotetuksi yhdenness?toista luvussa, osottaa kahdestoista luku valtakuntaa ja puhuu odotuksesta, j.n.e., joka k?visi pystytt?misen edell?, "lipun aikana". Kolme ensim?ist? v?rssy? lausuvat muutamin sanoin Jumalan suunnitelman suuremmoisen lopputuloksen.
"Siihen aikaan nousee Mikael, se suuri ruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten puolesta. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jommoista ei ole ollut siit? saakka, kun ihmiset rupesivat olemaan, aina t?h?n asti. Ja sill? ajalla pelastetaan sinun kansasi, jokainen, joka l?ydet??n kirjaan kirjoitetuksi. Ja useat, jotka maan tomussa makaavat, her??v?t, toiset ijankaikkiseen el?m??n, toiset ijankaikkiseen pilkkaan ja h?pe??n. Ja ymm?rt?v?iset loistavat niinkuin taivaan avaruuden loiste, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin t?hdet ijankaikkisesta ijankaikkiseen."
Jos katsaus maailman historian 2300 vuoden aikaan viidenness?toista luvussa oli lyhyk?isesti ja asiallisesti, mutta kumminkin selv?sti k?sitelty, niin on kuvaus Messiaksen tuhatvuotisesta valtakunnasta k?sitelty kolmessa v?rssyss? viel? selvemmin. Ja kumminkin on siin? kaikki mainittu. Mikael on nimi, jota t?ss? k?ytet??n suuresta Lunastajastamme, joka todellakin on suuri ruhtinas, jonka Jumala on m??r?nnyt esiintym??n ja pelastamaan Danielin kansan, Jumalan kansan -- kaikki, jotka rakastavat Jumalaa totuudessa ja vilpitt?m?sti -- oikeat israeliitat. H?n tulee pelastamaan heid?t synnist?, tiet?m?tt?myydest?, tuskasta ja kuolemasta sek? kaikista Saatanan sokeain palvelijain vainoista ja ahdistuksista, jotka entisaikoina olivat heille melkein ylivoimaisia. Kaikki, jotka ovat kirjotetut Karitsan el?m?nkirjaan, tulevat ijankaikkisiksi ajoiksi pelastettaviksi kaikista vihollisistaan; ne, jotka ovat kirjotetut arvollisina juutalaisen ja patriarkkain aikana, niinhyvin kuin nekin, jotka ovat kirjotetut evankelikautena, ja ne, jotka tulevat kirjotettaviksi tuhatvuotiskautena. Vaikkakin kaikki Jumalan kansa tulevat pelastettaviksi, erottaa kumminkin selv?sti ne kunnian asteet, mitk? annetaan muutamille -- voittajille: samoin my?s huomaa, ett? muutamat entisajan suurista -- Aleksander, Nero, Napoleon, Rooman keisarit, paavit, j.n.e., jotka ovat v??rink?ytt?neet leivisk?ns? sortaen maailmaa samalla h?ik?isten sit?, tulevat n?kym??n oikeassa luonteessaan ja tulevat tuhatvuotiskautena pilkan ja h?pe?n esineiksi. Ei my?sk??n t?m? pieni katsaus Kristuksen hallituksesta j?t? mainitsematta sit? suurta h?d?n aikaa, mink? kautta se saatetaan voimaan -- h?d?n aikaa, johon ei mit??n entist? vallankumousta saata verrata -- h?t??, jonka rinnalla Ranskan vallankumous tulee olemaan pieni, h?d?n aikaa, jommoista ei ole ollut siit? saakka kuin ihmiset rupesivat olemaan, eik? koskaan tule olemaan; sill? t?m? suuri Ruhtinas, Mikael, ei ainoastaan tule voittamaan koko maailmaa, vaan h?nen valtansa tulee olemaan ijankaikkinen valta. Oikeus on h?nen valtaistuimensa perustuksena, ja kun ihmiskunta kerran on saanut maistaa h?nen hallituksensa etuja, ei suuri enemmist? koskaan tule suostumaan mihink??n muuhun hallitukseen, sill? h?nen valtakuntansa tulee olemaan "kaikkien pakanain toivo" . T?ss? p??ttyy t?m?n ennustuksen lanka juostuaan koko pituutensa, ja luvun j?lell? olevilla v?rssyill? on tarkotuksena antaa muutamia ajanjaksoja, joita vastaavat 1260, 1290 ja 1335 esikuvallista p?iv??, joiden kautta me, kun aika on tullut, tulemme vakuutetuiksi ajasta, jossa el?mme, ett? se todella on evankeliajan elonkorjuu eli "loppu."
Sir Isak Newton, kuuluisa t?htitieteilij? kuudennellatoista vuosisadalla, piti t?t? Danielin ennustusta hyvin mielt?kiinnitt?v?n? ja selitti uskovansa, ett? kun se toteutuisi, tulisi tieto karttumaan siin? m??rin, ett? ihmiset mahdollisesti tulisivat matkustamaan viidenkymmenen peninkulman nopeudella tunnissa.
Voltaire, tunnettu ranskalainen vapaa-ajattelija, sai tietoonsa t?m?n lausunnon ja huomautti pilkallisesti: --
"Katsokaahan vain nerokasta Newtonia, suurta luonnontutkijaa, joka keksi painolain: tultuaan vanhaksi ja uudelleen lapseksi, alkoi h?n tutkia kirjaa, jota sanotaan Raamatuksi, ja, kunnioittaakseen sen j?rjett?mi? taruja, tahtoo h?n uskotella meille, ett? ihmiskunnan tieto tulee karttumaan viel? niin suuresti, ett? me piakkoin voimme matkustaa viisikymment? peninkulmaa tunnissa! Vanha narri raukka."
Molemmat n?m? miehet kuolivat aikoja ennen kuin lopun aika oli tuonut mukanaan ihmeellisen tiedon lis?yksen, joka runsaasti toteuttaa kristillisen luonnontutkijan jumalallisen ilmestyksen perustuksella lausutun ennustuksen.
Ei Danielille, vaan lopun aikana el?ville Jumalan lapsille, oli keskustelu y.m. aijottu, josta kerrotaan 5--7 v?rssyiss?: "Ja min?, Daniel, n?in, ja katso, siell? seisoi kaksi muuta, yksi t?ll? virran rannalla ja toinen tuolla virran rannalla. Ja h?n sanoi liinavaatteeseen puetulle miehelle, joka oli virran vetten yl?puolella: 'milloin n?itten ihmeellisten asiain loppu tulee?' Ja min? kuulin liinaiseen puettua miest?, joka oli virran vetten yl?puolella, ja h?n nosti oikean k?tens?, ja vasemman k?tens? taivaasen p?in ja vannoi sen kautta, joka ijankaikkisesti el??, ett? se on oleva ajan ja kaksi aikaa ja puolen aikaa."
Danielin kysymys koski erityisesti "h?vityksen kauhistusta" 11 luvun 31--33 v?rssyiss?, jonka Daniel t?ydell? syyll? asetti yhteyteen sen kauhean luonteen kanssa, jonka h?n oli n?hnyt entisiss? n?yiss??n, jotka ovat kirjotetut 7: 8--11, 21, 24--26 ja 8: 10--12, 24--26.
Se aika, ajat ja puoli aikaa, eli kolme ja puoli aikaa eli vuotta , joka t?ss? mainitaan, osotetaan toisissa paikoissa olevan paavikunnan vallan aika. Vertaa Dan. 7: 25; 12: 7 ja Ilm. 12: 14, Ilm. 12: 6 ja 13: 5 kanssa. "Virta" jossa eli jonka aikana n?m? 1260 paavin vallan vuotta p??ttyiv?t -- niinkuin enkeli, joka seisoo virran yl?puolella, n?ytt??, ilmottaessaan aikojen loppurajan -- oli vertauskuva asiaintilasta Ranskan vallankumouksen aikana, jota jo on kosketeltu. T?m? on sama "virta" joka mainitaan Ilm. 12: 15, 16, jossa se esitet??n t?ydellisemmin k??rmeen eli lohik??rmeen suusta tulevana, ja jossa sen todellinen tarkotus, Saatanan n?k?kannalta katsottuna, osotetaan olevan "vaimon" valtaaminen, kun sen kolme ja puoli aikaa , k?tk?ss? olemisen aika korvessa, olivat p??ttym?isill?ns?, ja kun se astui esille "nojaten yst?v??ns?" -- Jumalan sanaan. -- Salomon Korkea Veisu 8: 5.
Saatanan tarkotus Ranskan vallankumouksen nostattamisella oli rauhattomuuden her?tt?minen koko Europassa, eritt?inkin vaikutusvaltaisen luokan keskuudessa, joka ei suosinut vapautta; ja valaista Ranskassa oppia siit?, ett? jos Rooman taikauskot kumottaisiin, ja vapaus saavuttaisi esteett?m?n jalansijan, niin silloin lakkaisi laki ja j?rjestys pian. T?m? oli mestarijuoni, keksij?ns? arvoinen, ja aijottu niinkuin ennustus osottaa, valtaamaan vaimon , ja ajamaan kaikki vanhoilliset ja rauhanyst?v?t -- hallitsevat ja hallitut -- takaisin yhteyteen ja sopusointuun paavikunnan kanssa. Suunnitelman ep?onnistuminen ei riippunut alottajansa puuttuvasta kekseli?isyydest?, vaan Jumalan kaikkivaltiaasta voimasta, jonka kautta h?n antaa kaiken vaikuttaa parhaaksi.
Koska ei ainoastaan paavikunnan vallan aikojen loppu ole t?ten selv?sti vahvistettu tapahtuvaksi Ranskan vallankumouksen aikana, vaan my?skin tapahtumain kautta 11:nness? luvussa 40--44 v?rss., jotka ilmaisevat itse vuodenkin 1799, saatamme helposti laskea taaksep?in 1260 vuotta n?hd?ksemme, alkoiko paavinvalta silloin. Jos me huomaamme niin olleen, on meill? niin selv? ja luja todistus kuin usko saattaa vaatia. Todistelkaamme nyt siis:
T?m?n k?skykirjeen yhteydess? puhutteli keisari paavi Johannesta, Rooman patriarkkaa, t?ll? tavoin:
"Voitollinen Justinianus, hurskas, onnellinen, kuuluisa, riemuitseva, alituisesti korotettu, Johannekselle, kaikkein pyhimm?lle arkkipiispalle ja kukoistavan Rooman kaupungin patriarkalle. -- Esiintuoden apostoliselle istuimelle ja Teid?n Pyhyydellenne tulevan kunnian ja Teid?n Autuudellenne, niinkuin is?lle kuuluu, olemme kiiruhtaneet tuomaan Teid?n Pyhyytenne tietoon kaiken sen, mik? koskee seurakuntien tilaa, koska hartain toivomme aina on ollut valvoa Teid?n apostolisen istuimenne yhteytt? ja Jumalan pyhien seurakuntien tilaa, joka t?h?n asti on s?ilynyt ja j?rk?ht?m?tt? jatkuu ilman v?liin tulevaa vastoink?ymist?. Ja niin ollen olemmekin kiirehtineet asettamaan johtonne alaisiksi ja yhdist?m??n Teid?n Pyhyytenne istuimeen koko It?maan kaikki papit. Nykyhetkell? siis pid?mme tarpeellisena tuoda Teid?n Pyhyytenne tietoon ne kohdat, jotka ovat tulleet erimielisyyden esineiksi, kuinka selv?t ja ep?ilem?tt?m?t ne ovatkaan ja kuinka kovasti kaikki papit ovatkaan niit? aina valvoneet ja saarnanneet Teid?n apostolisen istuimenne opin mukaan. Sill? emme voi sallia mink??n kysymyksen, joka koskee seurakuntain tilaa, kuinka selv? ja eitt?m?t?n se sitte lieneek??n, j??d? tulematta Teid?n pyhyytenne, kaikkien pyhien seurakuntien p??n tietoon. Sill? kaikissa kohdissa rienn?mme kartuttamaan Teid?n istuimenne kunniaa ja valtaa."
Kirje koskettelee senj?lkeen er?it? kerettil?isiksi leimattuja mielipiteit?, jotka aiheuttivat erimielisyyden, ja ilmaisee keisarin uskon olleen yht?pit?v?n Rooman seurakunnan uskon kanssa. Se p??ttyy seuraavasti:
"Me tunnustamme nelj? pyh?? kirkolliskokousta : sen, johon kokoontui 318 pyh?? is?? Nicaen kaupungissa ; ja sitte sen, johon kokoontui sata nelj?kymment? pyh?? is?? t?ss? kuninkaallisessa kaupungissa ; ja sitte sen, johon pyh?t is?t kokoontuivat Efesossa ensikerran ja viel? sen johon pyh?t is?t kokoontuivat Kalcedon'issa ; niinkuin Teid?n apostolinen istuimenne juuri opettaa ja saarnaa. Kaikki papit siis, jotka seuraavat Teid?n apostolisen istuimenne oppia, uskovat, tunnustavat ja saarnaavat sill? lailla. Sent?hden olemme rient?neet saattamaan t?m?n Teid?n pyhyytenne tietoon kaikkein autuaimpain piispain Hypatiaksen ja Demetriuksen kautta, jottei Teid?n Pyhyydelt?nne olisi salassa, mit? oppeja muutamat harvat munkit ovat v??rin juutalaisen tavan mukaan kielt?neet nojaten Nestorin vilpillisiin oppeihin. Me k??nnymme siis Teid?n is?llisen armahtavaisuutenne nuoleen , ett? Te meille ja t?m?n suloisen kaupungin kaikkein pyhimmille piispoille, ja patriarkalle, Teid?n veljellenne , osotetulla kirjeell? tekisitte tiett?v?ksi, ett? Teid?n Pyhyytenne ottaa vastaan kaikki, jotka oikein tunnustavat mit? on s??detty, ja tuomitsee niiden uskottomuuden, jotka juutalaisten tavoin ovat uskaltaneet kielt?? oikean uskon. Sill? siten on kaikkien rakkaus Teihin ja Teid?n istuimenne valtaan kasvava, ja pyhien seurakuntien yhteys Teid?n kanssanne h?iritsem?tt? s?ilyv?, kun kaikki ylen autuaat piispat Teid?n kauttanne saavat oppia tuntemaan Teid?n istuimenne oikean opin mik?li se koskee niit? kohtia, joita Teille on t?ss? esitetty. Ja me pyyd?mme, ett? Teid?n Autuutenne rukoilisi meid?n puolestamme ja rukoilisi meille Jumalan suojelusta."
Paavi Johannes vastasi yll?mainittuun 24 p. maaliskuuta 534:
Samassa tilaisuudessa kirjotti keisari Konstantinopolin patriarkalle. T?m?n kirjeen ensim?inen pyk?l? kuuluu seuraavasti:
Kirjeet, joista t?ss? olemme julaisseet yll?olevat otteet, l?ytyv?t t?ydellisess? kunnossa, samoin kuin Justinianuksen k?skykirjekin, jonka ohimennen mainitsemme, Volume of the Civil Law'issa . -- Codicis lib. I tit. 1.
T?m?n, paavikunnan vaatimuksen ensim?isen tunnustuksen, julistivat sitten Fokus ja seuraavat keisairit yh? selvemmin ja selvemmin sanoin.
Profetta oli sanonut ett? kolme sarvea tulisi revitt?v?ksi pois tahi h?vitett?v?ksi, jotta tulisi tilaa eli valmistuisi tie t?lle omituiselle vallalle eli "sarvelle". Niin n?emme olevankin; Konstantin rakensi Konstantinopolin ja muutti p??kaupunkinsa sinne; t?m?, vaikka olikin suotuisa paavikunnan kehittymiselle caesarien istuimelle, oli ep?suotuisaa valtakunnalle; ja pian huomattiin sopivaksi jakaa valtakunta, ja Italia oli senj?lkeen tunnettu l?ntisen valtakunnan nimell?, jonka istuin tai p??kaupunki oli Ravenna. T?m? oli yksi "sarvista"; sen kukistivat vuonna 476 j.K. herulit, toinen "sarvi", joka pystytti valtansa sen raunioille. Sit? seurasi it?goottien kuningaskunta, kolmas "sarvi", joka kukisti herulit ja asetti itsens? Italian hallitsijaksi, vuonna 489 j.K. Ja niinkuin juuri olemme n?hneet, tunnusti Justinianus juuri t?m?n "sarven" paavillisen ylivallan; ja h?nen k?skyst?ns? ja h?nen sotap??llikk?ns? ja h?nen sotajoukkonsa kautta revittiin se pois. Ja niinkuin olemme n?hneet, oli sen poisrepiminen tarpeellinen paavikunnan edistymiseksi vallassa omituisena sekotuksena valtiollisesta ja uskonnollisesta vallasta -- tuo omituinen "sarvi", erilainen kuin toverinsa. Niin, n?ytt??p? todenn?k?iselt?, ett? paavikunta salaisesti suosi kunkin n?iden "sarvien" tai valtojen kukistumista siin? toivossa, ett? tie t?ll? tavalla avautuisi sen omalle korottamiselle, aivan niinkuin lopulta k?vikin.
Ep?ilem?tt? oli Justinianuksen tarkotuksena, tunnustaessaan Rooman piispan ylivallan vaatimus toisten yli, osaksi my?skin voittaa h?nen my?t?vaikutuksensa siin? sodassa, jonka h?n oli aikeessa alkaa it?goottilaisia vastaan voittaakseen takaisin Italian, joka oli osa It?-Rooman valtakunnasta; sill? paavin ja kirkon vaikutus oli jo silloinkin melkoisen suuri ja kun sai sen puolelleen, oli voitto puoleksi varma jo alunpit?en.
Ranskalaiset kuninkaat Pipin ja Kaarle Suuri veiv?t kumpikin vuorostaan sotajoukkonsa paavikunnan vallan suojaksi ja kukistivat longobardit. Juuri j?lkim?inen n?ist? lahjoitti vuonna 800 j.K. paavikunnalle nimenomaan useita valtioita -- jotka sittemmin ovat tunnetut "paavivaltioitten" nimell?, ja jotka jo on mainittu -- sek? Rooman kaupungin esikaupunkeineen, jonka paavikunta itse asiassa oli omistanut jo vuodesta 539 j.K. Siis ei longobardien kuningaskunta tai "sarvi" est?nyt tai t?ytt?nyt paavikunnan sarven tilaa, niinkuin muutamat ovat otaksuneet, vaikkakin se joskus ahdisti sit?. T?st? longobardien hy?kk?yksest? Roomaa vastaan sanoo Gibbon:
Paavi k?vi Ranskassa ja onnistui saamaan tarvittavan avun, ja palasi, sanoo Gibbon, voittajana ranskalaisen sotajoukon etunen?ss?, jota kuningas henkil?kohtaisesti johti. Longobardit saivat heikon vastustuksen j?lkeen h?pe?llisen rauhan ja vannoivat luovuttavansa takasin Rooman kirkon omaisuuden ja pit?v?ns? arvossa sen pyhyytt?.
N?in suuri oli maallisen vallan kasvaminen lyhyen viidenkymmenen vuoden aikana laskien sen v?h?p?t?isest? alkamisesta vuonna 539 j.K. Sent?hden saatamme olla vakuutetut siit?, ett? paavin vallan 1260 vuotta tahi kolme ja puoli aikaa ovat hyvin ja p?iv?n selv?sti huomautetut alku ja loppukohtiinsa n?hden.
Jos lasketaan vuodesta 539 j.K., p??ttyiv?t 1290 1290 esikuvauksellista p?iv?? 1829 ja 1335 p?iv?? loppupuolella 1874. Arvostelkoon lukija kuinka tarkasti n?m? vuosiluvut m??r??v?t n?ylle ja kaikille lopun ajan yhteydess? oleville ennustuksille sek? ik??nkuin tulen kautta tapahtuvalle erottamiselle, puhdistamiselle ja jalostamiselle ajan, jolloin ne voidaan ymm?rt??, jotta Jumalan lapset tulisivat lapsenkaltaiseen, n?yr??n, luottavaiseen sielun- ja syd?men tilaan, joka on v?ltt?m?t?nt?, jotta he olisivat valmiit ottamaan vastaan ja panemaan arvoa Jumalan ty?lle, Jumalan tavalle ja ajalle.
Muudan hengellinen liike kohosi korkeimmilleen 1844. Sen etevimm?t johtajat olivat silloin ja sen j?lkeen yleisesti tunnetut "Adventistien" ja "Milleril?isten" nimell?; koska he odottivat, ett? Herran toinen tuleminen, tahi adventti tapahtuisi sin? aikana ja koska er?s herra William Miller oli liikkeen johtaja ja sen ensim?inen alkuunpanija. Liike, joka alkoi noin 1829, oli ennen 1844 vet?nyt puoleensa kristittyjen huomion kaikista luokista, erityisesti it?isiss? ja keskivaltioissa, joissa siit? syntyi melua. Melkein samaan aikaan oli professori Bengel, Tybingeniss?, Saksassa, alkanut kiinnitt?? huomion ennustuksiin ja Messiaksen tulevaan valtakuntaan, samalla kuin kuuluisa l?hetyssaarnaaja Wolff teki samoin Aasiassa. Liikkeen keskipisteen? oli kumminkin Amerikka, jossa yhteiskunnalliset, poliitilliset ja uskonnolliset edellytykset enemm?n kuin miss??n muualla ovat suosineet itsen?ist? Raamatun tutkistelua samoin kuin muitakin asioita, aivan kuten liike ensim?isess? tulemisessa oli rajotettu Judeaan, vaikkakin kaikki hurskaat israelilaiset, kaikkialla, enemm?n tai v?hemm?n saivat kuulla siit?. -- Apt. 2: 5.
Samalla kuin me, niinkuin lukija lienee huomannut, eroamme herra Millerist? h?nen tulkitsemisiinsa ja johtop??t?ksiins? n?hden melkein joka kohdassa -- senkautta ett? n?emme sek? tarkotuksen, tavan ett? ajan vallan erilaisessa valossa -- on t?m? liike mielest?mme kumminkin ollut Jumalan j?rjestyksen mukainen, ja on se suorittanut hyvin t?rke?n teht?v?n erottamalla, perkaamalla, puhdistamalla ja siten valmistamalla odottavan, Herralle valmistetun kansan. Eik? siin? kyll?, ett? se suoritti puhdistus- ja koetusty?n omalla ajallansa, vaan saattamalla huonoon huutoon ennustusten tutkimisen ja Herran toisen tulemisen, on se ollut omiaan koettelemaan vihkiytyneit? siit? alkain, riippumatta mink??nlaisesta yhteydest? Herra Millerin mielipiteitten ja odotuksien kanssa. Asian pelkk? mainitseminen, ennustukset ja Herran tuleminen ja tuhatvuotisvaltakunta, her?tt?v?t nyt maailman viisaiden ylenkatseen, etenkin nimikristillisiss? seurakunnissa. T?m? oli ep?ilem?tt? Herran kaitselmuksesta ja tarkotuksessa, joka hyvin muistuttaa sit?, kun lapsi Jeesus v?h?ksi aikaa l?hetettiin Nasaretiin, "ett? h?nt? nimitett?isiin nasaretilaiseksi", vaikka h?n todellisuudessa olikin syntynyt kunnianarvoisessa Betlehem'in kaupungissa. T?m? oli n?ht?v?sti paikallaan, jotta totuus v?hitellen erottaisi "oikeat israelilaiset" akanoista Jumalan valitun kansan keskuudessa. Akanat ajettiin pois sen tiedon kautta, ett? Herramme oli nasaretilainen; sill? he tuumivat: "Saattaako Nasaretista tulla mit??n hyv???" Samalla tavalla kysyv?t nytkin muutamat ylenkatseellisesti: "Saattaako adventismista tulla mit??n hyv???" ja j?tt?v?t huomioonottamatta Herran apostolien ja profettain todistukset. Mutta Jumalan silmiss? n?yr?t, pyh?t, viisaat, vaikka maailman mielest? hullut, eiv?t asetu sellaiselle kannalle. Mutta "Milleril?inen liike" oli viel?kin enemm?n: Danielin n?kyjen oikea ymm?rt?minen sai alkunsa siit?, ja oikealla ajalla, joka oli yht?pit?v? ennustuksen kanssa. Herra Millerin sovitus n?ist? kolmesta ja puolesta ajasta oli pohjaltaan sama kuin se, jonka juuri esitimme, mutta h?n erehtyi siin?, ettei laskenut 1290 ja 1335 jaksoja samasta kohdasta. Jos h?n olisi tehnyt niin, olisi h?nell? ollut oikein. Sit? vastoin asetti h?n l?ht?kohdan kolmekymment? vuotta aikaisemmin -- noin 509, 539 sijaan, jonka vuoksi 1335 p?iv?? tulivat p??ttym??n 1844, 1874 sijaan. Siit? huolimatta oli t?m? alku ennustuksen oikealle ymm?rt?miselle, sill? lopultakin oli 1260 vuoden jakso, jonka h?n n?ki oikealla tavalla avain; ja t?m?n totuuden saarnaaminen vaikutti erottavasti ja puhdisti "monta", ja juuri sin? aikana kuin Herra oli ennakolta sanonut.
Add to tbrJar First Page Next Page