Read Ebook: Hajamietteitä kapinaviikoilta 2/3 Kolmas ja neljäs viikko by Aho Juhani

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 243 lines and 15485 words, and 5 pages

Salin toisessa p??ss? voihkii kaunis kalpea, tumma nuorukainen. H?nell? on hirve? haavakuume, h?n hourailee. V?h?n v?list? h?n mutisee: "ruutia on, kaikki on kunnossa, ampukaa noita viet?v?n valkokaartilaisia!"

H?n on kolme viikkoa ollut yht?mittaa rintamalla. H?nen k?sivartensa on ihan m?s?ksi ammuttu. Se t?ytyy leikata poikki. Hoitajat seisovat ??neti h?nen vuoteensa ??ress?. He eiv?t voi h?nen tuskiaan lievent??. Kyyneleet nousevat kuumina silmiini. Tuo nuorukainen on minusta kuin pyh?. H?n on uhrannut itsens? el?m?n hymyilless? kauniimpana h?nen verevill? nuorilla poskillaan. Nyt on h?n kalpea ja laiha, mutta minusta h?n on entist? kauniimpi. K?rsimykset ovat jalostuttaneet h?nen kasvonsa.

Yh? edelleen kuljen vuoteen ??rest? vuoteen ??reen. N?en samat tyynet, k?rsiv?t kasvot, samat nuoret, tuskien uurtamat piirteet. Toiset hikoilevat poltoissaan, s?hk?valossa n?kyy kimmelt?vi? hikipisaroita heid?n otsallaan. Ne ovat kuin aatteen v?lkkyvi? jalokivikoristeita heid?n ylevill? kasvoillaan. He ovat taistelun kruunaamia ylimyksi?, nuo ihmiskunnan tulevaisuuden onnen puolesta uhrautuneet ty?miehet.

Toisessa salissa nukkuvat suomalaisen k?yh?list?n avuksi rient?neet l?ttil?iset.

Peitteiden alta n?kyv?t pitk?t komeat vartalot, valkoista patjaa vastaan v?lkkyy heid?n tuuhea, tumma tukkansa.

Tuossa lep?? haavoittunut nuorukainen, jonka kasvot ovat kauniit kuin kreikkalaisen jumalan kuvapatsaan. Tuossa on py?re?piirteinen veike? kuularuiskunhoitaja, tuossa solakka tarkk'ampuja ihanine huulineen. Tuossa on v?lkkyv?n ruskea kiharatukka, tuossa pieni, laihahko ukrainalainen, panssarijunan hoitaja, jonka mustat kulmakarvat ovat tuskaisina yhteen puristetut. H?nell? on haava p??ss? ja se vaivaa h?nt? kovin.

H?n hymyilee v?syneesti p?ivisin tummien viiksiens? alta. H?n on kuin suuri haaveksiva lapsi, it?maalaisine mustine silmineen, raskaine pitkine silm?ripsineen.

Min? muistan persialaisia kuunvalaisemia hiekka-aavikkoja, loppumattomine taivaanrantoineen, kuulen kumeata barbaarista soittoa ja salaper?ist? aavikon tuulen huminaa. Min? kuvittelen rajattomia asioita, kun katselen h?nt? valkoisten haavasiteitten ymp?r?idess? h?nen norsunluun v?rist? otsaansa ja kalpeita poskiaan.

Siin? on ihmeisiin uskova it?maa, satuihin luottava lapsi, mielikuvitus ja usko, marttyyrisuus ja it?maalaisen fakiirin kuolemaa pelk??m?tt?myytt?! Ven?j? on jo it?maata, arvaamattomien tapahtumien ja mahdollisuuksien maa, suurenmoinen kiihkossaan, peloittava vaihtelumahdollisuuksissaan, kiehtova, houkutteleva, puistattava kuin ?inen aavikko jalopeuroineen, tukahuttavine, hiekkapilvi? nostattavine etel?tuulineen, ihmeitten yrttien ja huumaavien kukkien maa, mustimman taantumuksen ja ??rimm?isimm?n vallankumouksen kehto! Oi, sin? Ven?j?, jota L?nsimaa ei koskaan t?ysin tajua, sill? L?nsimaa on j?rjen. Ven?j? on tunnekuohujen tyyssija.

Ven?j?ll? versoo ep?luotettavin hy?typolitiikka, vehkeily ja itsekkyys, Ven?j?ll? ovat kuolleet historian suurenmoisimmat urhot, jaloimmat ihmisyst?v?t ja loistavimmat ?lyniekat!

T?t? kaikkea aattelen katsellessani ukrainalaisen, aromaanlapsen, tummia s??nn?llisi? kasvoja. -- -- --

H?nen kasvonsa ovat tuskan hiess?: Min? pyyhin niit?. Se liike n?kyy rauhoittavan h?nt? ja h?n sulkee silm?ns?.

Katselen h?nen sulkeutuneita silmi??n. Min? tied?n, ett? h?nest? on tuleva t?ydellinen rampa. Liikkumishermo on pilaantunut.

H?n on tullut vieraalta maalta, vieraalle maalle, sen maan vapautta puolustamaan. H?nen kansallisuuttaan ovat vuosisatoja ven?l?iset taantumukselliset yritt?neet h?vitt?? pois maailmasta asettaen sen viimeisess?kin maailmansodassa Riian rintamalle tahallaan kuolemaan ilman ampumatarpeita, ilman muonaa. -- -- --

Kuljen pitk?n tyhj?n salin l?pi eteisen poikki yksityiseen huoneeseen.

Nuori kaksikymment?kolme vuotta vasta t?ytt?nyt l?ttil?inen viruu siin? tautivuoteella.

H?nen s??rihermonsa on poikki ammuttu. N?en h?nen korkean otsansa kastanjanruskeine suortuvineen. H?nen nen?ns? on voimakkaan kaareva, suu ilmaisee miehekkyytt? ja mielenlujuutta. P?iv?ll?, kun tuskat joskus lauhtuvat, muistan h?nen rohkean hymyns? ruskeitten, sirojen viiksien alta, kun h?n sanoo: "Ei mit??n h?t??."

H?n ei voi tuskiltaan nukkua ?isin. Nytkin h?n valvoo. Kumarrun h?nen ylitsens? ja kysyn ven?j?ksi:

"S?rkeek? jalkaa paljon."

"Hieman", h?n vastaa huoaten.

"Koettakaa nukkua!"

"En voi."

Hieron h?nen kipe?? jalkaansa.

H?nen rinnastaan nousee helpoituksen huokaus.

Min? sivelen viile?ll? k?dell?ni viihdytt?en h?nen kuumaa otsaansa. H?n sulkee silm?ns?.

"Pit?? nukkua", sanon min? hyv?illen kuin pienelle lapselle.

"En voi." -- -- --

Uneksin sanoin kuvaamattomia kauniita unelmia tuon jalopiirteisen l?ttil?isen vapaustaistelijan vuoteen ??ress?. Ven?j?n ihanimpia ilmi?it? n?en ruhjoutuneena ja miten monta tuhatta ja miljoonaa on tuota ihanaa kansaa sorrettu ja tapettu vuosina 1905--1918!

L?ttil?isten veril?ylyt ovat maailman kuuluisat julmuudessaan.

Oi, sin? el?m?n kuningatar, sinun syd?mett?myytesi on ollut rajaton. Miksi sin? haaskaat ihmiskunnan hyvett? ja autat eloon vain rumuutta ja alhaisuutta?

Haavoittunut l?ttil?inen nukkuu kuin hyv? lapsi.

Min? irroitan k?teni h?nen k?dest??n ja hiivin hiljaa pois.

Eteisen penkille istahdan ja itken, itken ??neti ja ahdistavasti.

Kauhea on ihmisel?m?!

Ei mit??n kaunista, ei mit??n uutta synny ilman hirveit? tuskia ja verenvuodatusta.

Istun kauan kasvot k?sien varassa.

V?lsk?ri tulee tohveleineen suuresta salista eteiseen.

"Mit? mietitte?"

"En mit??n", sanon min? ja tukahutan tunnelmani.

Se on minulle liian kaunis, etten voi sit? jokaiselle kertoa.

Kotkassa 14.2.1918.

Tervehdys valkoisesta Suomesta.

Sain ohimennen muutamiksi hetkiksi k?siini pari valkoisen Suomen sanomalehte? , jotka jollain tavalla olivat kulkeutuneet t?nne ja kiert?v?t nyt k?dest? k?teen, kuluen matkallaan hauraiksi kuin taula. Niit? silm?illess? avautuu yht?kki? aivan toinen, kaukainen, ammoin eletty maailma. Jokainen rivi, olipa sitten p??kirjoitus, uutinen tai ilmoitus, tarjoo aivan erikoista vieh?tyst?. Her?? kuin unesta. Siell? on senaatti, jonka toimia selosteitaan. Siell? on vanha j?rjestys, siell? ollaan ja elet??n jokseenkin niinkuin t??ll? ennen. Ei aina ymm?rr? kaikkea. Samuli Sario puolustaa jostain syyst? Mannerheimia ja kehoittaa tyytym??n ja ymm?rt?m??n. On siis ollut jotain kahnausta -- kuinkas muuten, sill? ollaanhan Suomessa, joskin valkoisessa. Kiireess? ehdin painaa mieleeni joitakin uutisia. Mannerheim k?skee ottamaan aseet pois kaikilta yksityisilt?. Siell? on tietysti siell?kin punainen vaara, pelko heid?n nousustaan sel?n takana. Useissa kunnissa on kova elintarvepula, sill? ulkoa ei ole saatu mit??n. Pyydet??n luovuttamaan viljaa ja muita elintarpeita. -- Edv. Bj?rkenheim on elintarvep??llikk?n?. -- Pakollista asevelvollisuutta pannaan parhaallaan toimeen. Ei ole siis vapaaehtoista tiet? saatu tarpeeksi miehi?. -- Ovat siell? kapinallisille keksineet nimen "punaryss?t". -- Vaasassa on ollut suuret juhlalliset Oulussa kaatuneiden vaasalaisten hautajaiset, joissa Mannerheim on ollut mukana. Renvall on laskenut senaatin puolesta seppeleen ja Sola laulanut. -- Enemp?? en saanut tiet??, lehti oli luovutettava toiselle.

Saksalaiset ovat nyt edenneet Ven?j?ll? niin pitk?lle, ett? Englannin ja Ranskan l?hetyst?t ovat katsoneet pit?v?ns? poistua Pietarista Suomen kautta. Jos t??ll? olisi vallinnut s??nn?lliset olot, olisivat l?hetyst?t luultavasti j??neet t?nne sen sijaan, ett? nyt siirtyv?t Ruotsiin, t?nne Suomen tasavallan puolueettomalle alueelle t??lt? k?sin seuratakseen tapahtumain kehityst? Ven?j?ll?. Olisimme siis voineet heille suojaa antamalla tehd? n?ille suurvalloille huomattavan palveluksen, josta meill? varmaankin olisi ollut suurta hy?ty?; ainakin olisimme saaneet viljaa. Jos saksalaiset tulevat t?nne, emme ole en?? puolueeton maa eiv?tk? l?hetyst?t voi j??d? t?nne, ja me joudumme monenlaisiin selkkauksiin. Siin?kin yksi monesta muusta punaisten aiheuttamasta onnettomuudesta.

Meid?n etel?inen rintamamme on nyt lopullisesti hajalla, sittenkun valkokaartilaiset ensin olivat hajaantuneet Porvoon tienoilla ja nyt toinen osasto antautunut Kirkkonummella ja tuotu t?nne, jossa ovat vankeina jollakin koululla. Ruotsin konsuli on ollut v?litt?m?ss? ja saanut aikaan, ettei vankeja ole surmattu -- ainakaan viel?.

Joku kauppias on k?ynyt er?n meik?l?isen johtomiehen luona puhumassa sovinnosta, mutta ei ole voinut esitt?? mit??n ehtoja eik? h?nell? my?sk??n ole ollut mit??n valtuuksia. H?nt? neuvottiin k??ntym??n Mannerheimin puoleen.

Ei ole p??ssyt.

Manner, Tokoi, Sirola ja Haapalainen ovat kuulemma olleet Pietarissa rauhan solmiamisen johdosta. Tokoi on pyyt?nyt Suomen puolesta saada ottaa osaa rauhanneuvotteluun Brest-Litovskissa, mutta ei ole h?nt? p??stetty sinne. Meid?n asioitamme siell? p?in valvovat jo toiset miehet.

Kuinka ryss?t Ilmajoelta riisuttiin aseista.

Ilmajoelta kerrotaan hupainen juttu ven?l?isten aseista riisumisesta. Ilmajokisilla ei ollut kuin joitakin kymmeni? kiv??rej?. Miehet varustautuivat seip?ill? ja piirittiv?t h?m?riss? kasarmin. Kiv??rimiehet olivat eturiviss?, seiv?smiehet taampana. Joku Anttilan poika meni vaatimaan antautumista. Ven?l?iset pyysiv?t tunnin miettimisaikaa. Sillaikaa odotti poika ja nukahti. T?m? erinomainen rauhallisuus vakuutti ven?l?isi? siit?, ett? niin tyynen miehen takana t?ytyy olla suuri sotavoima, ja he ilmoittivat antautuvansa. Poika huusi kiv??rimiehet sis??n, ja niin alettiin ven?l?isi? riisua aseista, jotka kannettiin ulkona oleville seiv?smiehille.

Ruotsalaisten oikea k?si ja vasen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet