Read Ebook: Sokrateen puolustuspuhe by Plato BCE BCE Aminoff K G Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 58 lines and 13674 words, and 2 pages

Commentator: Elizabeth Inchbald

THE GRECIAN DAUGHTER;

A TRAGEDY, IN FIVE ACTS;

BY ARTHUR MURPHY, ESQ.

AS PERFORMED AT THE THEATRE ROYAL, COVENT GARDEN.

WITH REMARKS BY MRS. INCHBALD.

LONDON:

PRINTED FOR LONGMAN, HURST, REES, AND ORME, PATERNOSTER ROW.

WILLIAM SAVAGE, PRINTER, BEDFORD BURY, LONDON.

REMARKS.

This tragedy has been so rapturously applauded on the stage, and so severely criticised in the closet, that it is a task of peculiar difficulty to speak either of its beauties or its defects, with any degree of certainty. To conciliate both the auditor and the reader, both the favourable and the unfavourable critic, the "Grecian Daughter" demands a set of Remarks for each side of the question--and the good-natured side shall have precedence.

This play had, on its first appearance, the most brilliant success, and still holds a place in the list of dramas performed during every season. There is a splendour of decoration, a glow of martial action, events of such deep interest, and, above all, a moral of such excellent tendency, which concludes the performance, that its attraction can readily be accounted for, without the slightest imputation upon the judgment of the public.

Perhaps, of all the events recorded in history, that filial piety, on which the fable of this play is founded, may be classed among the most affecting--yet it was one the most hazardous for a dramatist to adopt; for nothing less than complete skill could have given to this singular occurrence effectual force, joined to becoming delicacy. In this arduous effort Mr. Murphy has evinced the most exact judgment, and the nicest execution.

If this tragedy has not the smooth flowing verse of Otway, Thomson, or Rowe, it possesses, in energy and fire, charms more theatrical; nor does the heroic so wholly engross every scene, but that it yields, at times, to melting pathos.

Another praise due to this production is, that wonderful events take place by the most natural agency. Incidents arise progressively from each other, till the last great incident of all, fills every mind with enthusiasm in the cause of virtue and justice--in the joy of an empire made free by the overthrow of its tyrant.

It is hardly possible to read this tragedy of the "Grecian Daughter," without laughing as well as crying. Some passages excite tears, whilst certain high-sounding sentences, with meaning insignificant, are irresistibly risible.

The popular story, from which the fable of this tragedy is produced, and the surprising event in the last scene--where a woman performs that which a whole army has in vain attempted--together with the powerful acting of Mrs. Barry in the part of Euphrasia, rendered this play greatly attractive when it was first performed; and as those causes of attraction still remain, or rather, an improvement is introduced by Mrs. Siddons's appearance in the Grecian Daughter, the play is still of use to the theatre.

The men's characters have been all sacrificed by the author to the valour of the woman--he has made his female do the deed of a man, and his best man perform the act of a child.

Though Evander ranks as the first male character in this play, no actor likes to appear in the part. He would rather be inferior, and less infirm.

As Mr. Murphy had much theatrical experience as well as taste, it is astonishing that the personage most talked of, most praised, and by far the most perfect character in the whole drama, should never make his appearance!

Timoleon is a great warrior and a good man; and it seems wonderful how the audience, on the first night of the play, would quit the theatre without seeing him. Yet it was but modesty and respect in the author, not to bring so magnanimous a hero on the scene, to speak bad poetry.

DRAMATIS PERSONAE.

THE GRECIAN DAUGHTER.

ACT THE FIRST.

Mine no hostile step; I bring no value to alarm thy fears: It is a friend approaches.

Lo! a wretch, The veriest wretch that ever groan'd in anguish, Comes here to grovel on the earth before thee, To tell her sad, sad tale, implore thy aid, For sure the pow'r is thine, thou canst relieve My bleeding heart, and soften all my woes.

Oh, struggling nature! let thy conflict end. Oh! give me, give me rest.

I must behold him; Nature, that drives me on, will lend me force. Is that my father?

O Death! where art thou? Death, thou dread of guilt, Thou wish of innocence, affliction's friend, Tir'd nature calls thee; come, in mercy come, And lay me pillow'd in eternal rest. My child--where art thou? give me; reach thy hand, Why dost thou weep?--My eyes are dry--Alas! Quite parch'd, my lips--quite parch'd, they cleave together.

Mutta onko, kautta Zeuksen, todellakin ajatuksesi se, ett'en laisinkaan tunnusta jumalia? -- Sit? et, Zeuksen nimess?, tee, et mitenkutenkaan. -- Kukaan ei sinua, Meletos, usko, etp? luulenma itsek??n. Minusta on nimitt?in t?m? mies, Athenalaiset, varsin julkea ja hillitsem?t?n ja h?n on suoraan sanoen nostanut t?m?n kanteen vain julkeudesta ja hillitsem?tt?myydest? ja nuoruuden kevytmielisyydest?. Sill? tuntuu silt?, kuin h?n sepustaisi arvoituksen ja tekisi seuraavan koetuksen: "tokkohan viisas Sokrates huomaa, ett? teen h?nest? pilaa ja puhun ristiin, vai onnistuuko minun vet?? nen?st? sek? h?nt? ett? toisia, s.o. kuulijoita?" Katson nimitt?in, ett? h?n puhuu ristiin kanteessaan aivan niinkuin h?n sanoisi: "Sokrates on rikollinen, koska h?n ei tunnusta jumalia, vaan tunnustaa jumalia." Mutta niinh?n puhuu vain se, joka laskee leikki?.

Onko mit??n ihmist?, Meletos, joka kyll? tunnustaa ihmis-asioita olevan olemassa, mutta ei itse ihmisi??... H?n vastatkoon, Athenalaiset, ?lk??nk? tuontuosta el?m?? pit?k?!... Onko ket??n, joka ei tunnusta hevosia olevan olemassa, mutta sen sijaan hevos-asioita? Tai onko ket??n, joka ei tunnusta huilunsoittajia olevan olemassa, mutta kyll? huilunsoittajia koskevia asioita? Ei ole, hyv? mies; joll'et sin? tahdo vastata, niin sanon min? sen sinulle ja n?ille muille. Mutta ainakin seuraavaan kysymykseen vastaa: onko ket??n, joka tunnustaa "daimonisia asioita" olevan olemassa, mutta ei itse daimoneja? -- Ei ole. -- Miten suuren palveluksen olet minulle tehnyt, kun viimeinkin n?iden pakotuksesta vastasit! No -- etk? siis v?it? minun tunnustavan ja opettavan "daimonisia asioita", olkoot sitten uusia tai vanhoja; tunnustanhan ainakin "daimonisia asioita" v?itteesi mukaan, ja oletpa sin? t?m?n viel?p? valallakin vahvistanut kannekirjassasi. Mutta jos kerran tunnustan "daimonisia asioita", niin varsin on minun pakko tunnustaa my?s daimoneja. Eik? niin?... Kyll?; min? nim. otaksun sinun my?nt?v?n, koska et vastaa. Mit? taas daimoneihin tulee, niin emmek? arvele niiden olevan joko jumalia tai ainakin jumalten lapsia?... My?nn?tk? vai etk?? -- My?nn?n. -- Jos siis tunnustan daimoneja, kuten sin? v?it?t, ja jos ensiksi daimonit ovat jumalia, niin t?t?p? kaiketi kutsun arvoitusten puhumiseksi ja leikin laskemiseksi, t?t?, ett? v?it?t minun yht??lt? jumalia kielt?v?n, mutta toisaalta niit? tunnustavan, koska kerta daimoneja tunnustan. Jos taas daimonit ovat jumalten lapsia, jonkunlaisia ?p?ri?, joita, niinkuin my?s yleens? kerrotaan, luonnottaret tai jotkut muut olennot ovat heille synnytt?neet, niin mik?p? ihminen saattaisi tunnustaa jumalten lapsia oleviksi, mutta samalla ei itse jumalia? Sill? t?m? olisi yht? mielet?nt? kuin jos joku tunnustaisi hevosten ja aasien sekasiki?it?, muuleja, oleviksi, mutta ei itse hevosia ja aaseja. Siis, Meletos, sinun on t?ytynyt nostaa t?m? kanne joko koetellaksesi meit? tai koska et tiet?nyt mit??n todellista rikosta, mist? syytt??. Miten voisitkaan kenellek??n uskottaa, vaikkapa h?nell? olisi vain hivenen verta ymm?rryst?, ett? sama ihminen yht??lt? tunnustaa daimoneja ja jum?lia koskevia asioita, mutta toisaalta on tunnustamatta daimoneja, jumalia ja puolijumalia! Seh?n olisi tuiki mahdotonta!

Min? en ole, Athenalaiset, muuten koskaan ollut miss??n valtionvirassa, mutta kerran olin neuvoston j?senen?. Sattuma saattoi meid?n Antiokhis-fyyleemme toimittamaan prytaneiaa silloin, kun tahdoitte langettaa kaikki ne kymmenen strateegia, jotka eiv?t olleet korjuuseen ottaneet meritaistelussa kuolleita sotureita, yht'aikaa, vaikka t?m? oli laitonta menetyst?, kuten my?hemmin jokainen my?nsitte. Sill? kertaa olin min? ainoa prytaani, joka vastustin laittomuudentekoa ja ??nestin sit? vastaan; ja vaikka puhujat olivat valmiit minua ilmiantamaan ja korjuuseen saattamaan ja te heit? huudoillanne kehotitte siihen, katsoin kuitenkin t?ytyv?ni ennemmin laki ja oikeus puolellani antautua vaaran alaiseksi kuin vankilan tai kuoleman pelosta yhty? teihin teid?n tuumiessanne sellaista, joka ei ollut oikein. T?m? tapahtui aikana, jolloinka Athena viel? oli kansanvaltana. Kun sen per?st? tuli harvainvalta, niin taas kolmikymmenmiehist? kutsutti minut nelj?n muun kera tholokseen ja m??r?si meid?t Salamiista tuomaan Salamiilaisen Leonin mestattavaksi. Moisia k?skyj? antoi se usein useille muillekin, koska se tahtoi rikoksilla tahrata mit? useimpia. Tuonaan min? j?lleen teossa, enk? ainoastaan sanoilla, osotin, ett'en kuolemasta piittaa -- joll'ei vaan ole liian t?rke?t? sanoa -- niin tutuistakaan, vaan ett? sen sijaan olen yksin-omaan siit? huolissani, miten v?ltt?? jokaista rikoksellista ja jumalatonta tekoa. Minua ei nim. silloinen hallitus, vaikka olikin niin voimakas, kuitenkaan voinut pelottaa mit??n v??r?? tekem??n; vaan kun l?ksimme raatihuoneelta ja toiset nelj? suuntasivat matkansa Salamiin saarelle sek? noutivat Leonin, niin min? menin omaa tiet?ni kotiini. Mahdollisesti olisin my?s t?m?n johdosta saanut kuoleman osakseni, ell'ei mainittu hallitus kohta sen per?st? olisi kukistunut. N?m?t kertomukseni saattaa moni teille tosiksi vakuuttaa.

T?m? on, Athenalaiset, totta ja helposti toteen n?ytett?viss?. Sill? jos min? toisia nuorukaisia nyt turmelen ja toisia olen turmellut, niin pit?isih?n toki joidenkuiden heist?, jos he vanhemmiksi vartuttuaan ovat tulleet huomaamaan, ett? min? annoin heille heid?n nuoruudessaan mitenkuten huonoja neuvoja, nyt itsens? esiinty? t??ll? minua syytt?m?ss? ja vaatimassa minulle rangaistusta; mutta jos he eiv?t itse tahtoisikaan sit? tehd?, niin ainakin heid?n omaistensa, is?in, veljien tai muiden sukulaisten, tulisi, jos kerta min? jotenkuten olen heid?n omaisiinsa pahaa vaikuttanut, nyt sit? muistella. Nyt onkin, kuten n?en, monta heist? t??ll? saapuvilla: ensinn? t?m? Kriton, minun ik?- ja deemos-kumppanini, t?m?n Kritobuloksen is?; edelleen Lysanias Sphettolainen, Aiskhineen is?, ja lis?ksi Antiphon Kephisialainen, Epigeneen is?; muita viel? ovat n?m?t, joiden veljet ovat t?ss? ty?skentelyss?ni mukana olleet: Nikostratos, Theodotoksen veli -- Theodotos on jo manalle mennyt eik? siis ainakaan h?n ole voinut rukoilla tuota pysym??n levossaan -- ja Paralos, Demodokoksen poika, jonka veli Theages oli; edelleen Ademantos, Aristonin poika, t?m?n Platonin veli, ja Aiantodoros, t?m?n Apollodoroksen veli; ja voisinpa mainita teille useita muitakin. N?ist? olisi Meletoksen pit?nyt mainita joku todistajaksi etup??ss? silloin, kun h?nell? itsell??n oli puhevuoro; mutta jos kuitenkin t?m? tuonaan h?nelt? unohtui, niin mainitkoon nyt todistajan -- min? kyll? astun syrj??n siksi aikaa -- ja puhukoon, mit? h?nell? mahdollisesti on siihen suuntaan sanottavaa. Mutta p?invastoin huomaatte, Athenalaiset, kaikkien olevan valmiit minua auttamaan, minua turmelijaa, joka heid?n sukulaisilleen teen pahaa, kuten Meletos ja Anytos syytt?v?t. Jos nimitt?in "turmellut" itse auttaisivat minua, olisi se kenties kyll? ymm?rrett?viss?; mutta kun turmeltumattomat, jotka jo ovat ij?kk?it? miehi? -- edellisten sukulaiset -- minua auttavat, niin mik? muu syy saattaa heill? siihen olla kuin se oikea ja kohtuullinen, ett? tiet?v?t Meletoksen valehtelevan, mutta minun puhuvan totta?

Mutta t?t? yht? asiaa tahdon kuitenkin heilt? anoa. Kun poikani ovat tulleet t?ysikasvuisiksi, niin kostakaa heille, miehet, kiusaamalla heit? samalla tavalla, kuin min? olen teit? kiusannut, jos he rahasta tai jostakin muusta mielest?nne pit?v?t kernaampaa huolta kuin hyveest?, ja jos he kuvittelevat jotakin olevansa, vaikk'eiv?t sit? ole, niin soimatkaa heit?, niinkuin min? olen teille tehnyt, siit?, ett'ei heill? ole huolena se, mink? pit?isi sin? olla, ja ett? he kuvittelevat olevansa jotakin, vaikkeiv?t ole mink??n arvoisia. Ja jos te t?m?n teette, olen saanut oikeutta teilt?, sek? itse ett? poikani. Vaan nytp? jo on aika l?hte? t??lt?, minun kuolemaan, teid?n el?m??n; mutta kumpi meist? menee parempaan oloon, on salassa kaikilta paitsi jumalalta.

Selityksi?.

Useat Athenan komediainkirjoittajat tekiv?t Sokrateen ilveilyns? esineeksi. N?iden joukossa oli my?s Athenan suurin koomikko Aristophanes, joka "Pilviss??n" ilveili Sokratesta. T?m?n n?ytelm?n tarkoituksena oli vastalauseen pano uudelle ajansuunnalle, ja sen perikuvalliseksi edustajaksi oli Aristophanes valinnut juuri Sokrateen, osaksi syyst? ett? Sokrateen ulkomuoto oli siin? suhteessa hyvin kiitollinen, osaksi koska kukaan ei ollut yht? tunnettu kuin h?n. Sokrates esiintyy siin? mietiskelev?n? luonnonfilosoofina, joka ilmassa heiluen t?hystelee t?hti? ja palvelee pilvenhattaroita jumalinaan. Samalla ilmenee h?n miehen?, joka osaa tehd? v??r?st? asiasta oikean. S.o. h?nen niskoilleen asetetaan yht??lt? mekaaninen maailmankatsanto, toisaalta moraalisen tunnon l?yhyys, joka ei kammoa tekem?st? mit? tahansa oman edun vuoksi. T?m? oli tietysti Sokrateen olennon suurinta v??ristely?, sill? kumpaisessakin suhteessa oli h?n tosiasiallisesti suora vastakohta. Yleens? oli kappale omansa tehoisasti enent?m??n ihmisten v??r?? k?sityst? Sokrateesta, joskaan sen esitt?minen ei tuonut tekij?lleen toivomaansa voitonlaakeria. Toisinnetussa muodossaan -- tekij? l?hti nim. tekem??n uudestaan sit? -- on se s?ilynyt.

T?t? vannomismuotoa k?ytt?? Sokrates Platonin teoksissa, aina kun h?n koomillisesti ilmaisee h?mm?styst? tai vastenmielisyytt?. Sen kautta ei h?n my?sk??n liioin tule turhaanlausumaan jumalain nimi?.

N?ist? 3 miehest? oli Meletos varsinainen kantaja; toiset 2 olivat vain h?nen avustajiaan .

Tosin laissa oli nimen-omaan m??r?ttyn?, ett? asianosaisten tuli itsens? puhua puolestaan, mutta harvoin lienev?t tuomarit kuitenkin kielt?neet k?ytt?m?st? avustajaa , jos kantaja tai vastaaja sit? pyysi. T?llainen avustaja liitti puheensa heti sen asian-osaisen esitykseen, jota k?n auttoi. Hyvin tavallista oli, ett? h?n puhui paljoa laajemmin kuin asian-osainen itse, joka usein kokonansa j?tti asian avustajansa ajettavaksi. .

My?s Sokrateen oikeudenk?ynniss? vaikuttivat avustajat enemm?n tuomarien p??t?ksiin kuin syytt?j? itse, joka n?kyy olleen vain v?h?p?t?inen runoilija. Enimm?n painoivat n?ht?v?sti Anytoksen sanat h?nen valtiollisen merkityksens? johdosta: h?n oli ollut korkeimmissa valtionviroissa sek? auttanut Thrasybulosta kolmikymmenmiehist?n karkottamisessa.

Sokrates tarkoittaa, ett?, jos suoritti sis??np??symaksun teaatteriin, joka maksu korkeintaan oli 1 drakhma, niin monesti saattoi kuulla Anaxagoraan oppsja esitett?v?n niiss? n?ytelm?kappaleissa, joita siell? annettiin. Yht??lt? oli nimitt?in orkheestra se paikka teaatterissa, miss? koori ja uusimpain tutkimusten mukaan my?s n?yttelij?t esiintyiv?t, ja toisaalta on tunnettua, ett? n?ytelm?inkirjoittajat usein punoivat kappaleisiinsa filosoofein oppeja ja ajatelmia. Eritenkin oli niin Euripideen laita; h?nen s?ilyneist? tragediioistaan n?emme sen, sill? niiss? kohtaa meit? filosoofinen mietelm? milloin koorilauluissa, milloin dialoogisissa osissa. Viel? tiedet??n h?nest?, ett? h?n oli Anaxagoras fllosoofin oppilas, ja l?hell? on siksi ajatus, ett? h?n usein esitti juuri t?m?n oppeja. -- Anaxagoras eli viidennell? vuosisadalla . H?n ensim?isen? lausui ajatuksen: kaiken j?rjest?? j?rkiper?inen henki, ja aikaansai sen kautta k??nteen Kreikan filosofiiassa. -- Drakhma on v?h?? vaille 1 markka .

Ks. selit. 10.

T?ss? ottaa S. v?itteens? tueksi esimerkin Homeroksen runoista. -- Niinkuin merenjumalatar Thetis oli ennustanut, sortui Akhilleus Pariin lenn?tt?m??n nuoleen pian sen j?lkeen kuin h?n oli Hektorin surmannut.

Potidaian, Amphipoliin ja Delionin taistelut tapahtuivat Peloponnesolaissodassa.

Kleisthenes oli 6:nen vuosisadan lopulla jakanut Athenan kansan valtiollisessa suhteessa 10 fyyleeseen . Kustakin n?ist? m??r?ttiin vuosittain arvalla 50 j?sent? senaattiin l. neuvostoon, jonka koko j?senluku oli siis 500 . Koko neuvosto ei kuitenkaan aina saattanut olla koolla, mutta korvattiin se puute prytaanij?rjestelm?ll?. Uskottiin nim. vuoroonsa kunkin fyylen j?senten huostaan juoksevain asiain toimittaminen ja esitysten valmistaminen neuvoston kokouksiin, ja mik?li nyt fyyleit? oli kymmenen, kesti t?llaista vuoroa 35-36 p?iv?? . Tointa kutsuttiin prytaneiaksi ja sit? toimittavan fyyleen j?seni? prytaaneiksi. Heid?n virkahuoneenaan oli skias l. tholos, jossa he my?skin s?iv?t valtion kustannuksella. He kutsuivat kokoon sek? neuvoston ett? my?skin kansan. Keskuudestaan m??r?siv?t he arpomalla itselleen kuksikin p?iv?ksi eri esimiehen, jolla oli hallussaan avaimet valtion aarteistoon ja arkistoon sek? Athenan valtionsinetti, ja oli t?m? itseoikeutettu esimies my?s h?nen p?iv?n??n pidetyiss? neuvoston- ja kansankokouksissa .

Mainittu esimiehyys osui Sokrateelle siksi p?iv?ksi, jolloinka Athenalaiset kansankokouksessa tuomitsivat samalla ??nestyksell? kuolemaan "kaikki ne kymmenen strateegia, jotka eiv?t olleet korjuuseen ottaneet meritaistelussa kuolleita sotureja." T?t? menetyst? katsoi Sokrates laittomaksi ja paneutui sit? vastaan, mutta menestyksett?, sill? muista prytaaneista ei kukaan h?neen yhtynyt. Itse asiassa olikin strateegien tuomitseminen kolmin kerroin laitonta. Sill? ensiksi ei kansankokouksella ollut valtaa tuomita heit?, vaan olivat he kansantuomioistuinten tuomittavia, ja toiseksi oli laeissa m??r?ys, ett'ei samalla ??nestyksell? saanut useampia yht'aikaa tuomita; kolmanneksi ei strateegeille suotu, niinkuin olisi pit?nyt, tarpeellista aikaa puolustukseen.

Taistelu, jota tarkoitetaan, oli taistelu Arginusisten saarten luona, miss? Athenalaiset v. 406 voittivat Spartalaisten laivaston. Athenalaisten puolella oli johto ollut kahdeksan strateegin k?siss? -- kaikkiaan oli strateegeja kymmenen ja he muodostivat Athenan sotalaitoksen esimieskolleegion -- ja heit? oli myrsky est?nyt t?ytt?m?st? velvollisuuttaan niit? kansalaisia kohtaan, jotka taistelussa olivat henkens? menett?neet. Heit? yht?kaikki syytettiin t?st?, ja seurauksena oli, ett? kuusi heist? sai p??ll??n maksaa luonnon ep?suopeuden .

Huomattava on, ett'ei meid?n tekstikohtamme esit? tapausta aivan tarkalleen, sik?li kuin Sokrates tasaluvuin puhuu kymmenen strateegin tuomitsemisesta.

N?m?t ilmianto ja korjuuseen saatto olivat kaksi erin?ist?, yleisyydest? poikkeavaa tapaa saattaa toista tuomiolle. Molempia k?ytettiin ainoastaan, jos rikos oli ilmeinen. Mit??n haastetta ei silloin annettu rikolliselle; my?skin sai h?n suoraa p??t?, ell'ei h?nell? ollut tarpeellisia takaajia, marssia vankeuteen ja siell? odottaa tuomiotaan. Erotuksena oli vain, ett?, kun ilmiantoa k?ytettiin, niin kantaja vain ilmoitti rikollisen asianomaiselle virkamiehelle, jonka ty?ksi sitten itse vangitseminen j?i, sen sijaan kuin korjuuseen saatto tuli k?yt?nt??n, jos itse kantaja k?vi rikolliseen k?siksi ja kuljetti h?net virkamiehen luo.

Kriton oli varakas Athenalainen, joka piti hyvin tarkkaa huolta omaisuudestaan. H?n oli jokseenkin saman-ik?inen kuin Sokrates sek? oli ollut nuoruudestaan asti t?m?n hartaimpia yst?vi?. Vaikk'ei h?nell? ollut erityist? synnynn?ist? taipumusta filosofliaan, n?kyy h?n kuitenkin Sokrateen vaikutuksesta sit? harrastaneen, viel?p? kerrotaan h?nen kyh?nneenkin filosoofisia kirjoitelmia. Mutta viel? suurempaa ihastusta ja harrastusta her?ttiv?t h?ness? Sokrateen k?yt?nn?lliset el?m?nohjeet -- k?yt?nn?llinen filosofiia. Kun Sokrates oli tuomittu kuolemaan, niin valmisti h?n t?lle tilaisuuden pakenemaan vankilasta ja siten v?ltt?m??n pahantekij?nkuolemaa. Mutta Sokrates hylk?si h?nen hyv?ntahtoisen suunnitelmansa, selitt?en h?nelle, ett? kansalaisen ensi velvollisuus on totella lakeja. Sokrateen keskustelun h?nen kanssaan on Platon meille s?ilytt?nyt "Kriton" nimisess? dialoogissaan, joka sek? historialliselta perustaltaan ett? aatesis?llykselt??n on l?heisimm?ss? yhteydess? t?m?n teoksen kanssa.

Kummallakin asian-osaisella oli tavallisesti m??r?tty aikansa, jonka h?n sai puhua; enempi puhe oli mahdollinen vain, jos toinen luovutti h?nelle siihen osan omasta ajastaan, kuten nyt t?ss? Sokrates on valmis Anytokselle tekem??n .

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet