Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Taistelu ja voitto: Kuvaelmia Rooman keisariajalta by Schultze Viktor Wyyrylinen David Konstantin Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1894 lines and 48017 words, and 38 pages
TAISTELU JA VOITTO.
Kuvaelmia Rooman keisariajalta
Kirj.
VIKTOR SCHULTZE
Suomentanut Lyry
Porvoossa, Werner S?derstr?m, 1886.
SIS?LLYS:
Ensimm?inen Luku.
Maran Atha.
Puolip?iv?n aurinko paahtoi Zeugitanin tasangolla. Atlas-vuoren ryhmyisten huippujen ja Kartagon harmaan linnan v?lill? ei k?ynyt yht? tuulen leyhk?yst?. Hitaasti juoksi Bagradan joki merta kohti varakkaan, viljavainioista rikkaan maiseman l?pi. Siin? kohdassa, jossa joki koukistuu id?st? pohjoiseen p?in, kohoaa tasangolla v?h?inen kukkula. Se on peitetty muurien harjanteilla ja marmorilohkareilla. Raunioista kohoaa kolme yksin?ist?, t?plikk??st? porfyyrist? tehty? pylv?st?, jotka ovat kadonneen muinaisen loiston kolmena hautapatsaana. Libyan ty?miehet ovat panneet ne vihelij?isen majan nurkkapatsaiksi, jonka katto ja sein?t ovat yhteenpalmikoituista lehv?ksist?. Miss? aikoinaan kaareili koreasti kultaeltu katto, siin? nousee nyt ilmaan savu paimenien valkeasta ja leveiden marmorirappujen s?rkyneit? portaita polkee nyt ruskeaihoisen elomiehen paljas jalka.
Majan ovella istuu maassa vanha, kokoon kytristynyt mies. H?nell? on yll?ns? halpa, ruskea vaate, ja h?nen tummat, laihat kasvonsa ovat syv??n kumartuneina pieneen jumalankuvaan p?in, jota h?n pit?? puoleksi suljetussa k?dess??n, ja jota h?n puhuttelee hiljaan kuiskatuilla sanoilla. Rukoilijan ymp?rill? on kaikki hiljaa, ainoastaan silloin t?ll?in kuuluu joku sisilisko, jonka ihmis??nteily on houkutellut esiin, kahisevan kuivissa lehdiss? majan katossa.
Yht'?kki? kohottaa mies yl?s p??ns? ja katsoo mustilla silmill??n tiedustelevaisesti alaalle yli tasangon. Kukkulan ohitse kulkevaa tiet? l?hestyy h?nt? kaksi henkil??.
Keskenkasvuisen pojan rinnalla, jonka pukunsa ja ulkomuotonsa osoittivat maan syntyper?iseksi asujameksi, astui v?synein askelin solakka nuorukainen. Pitk?t mustat hiukset l?yhkiv?t ymp?ri h?nen p??ns?, joka vaipuneena oli nyykistynyt h?nen rintaansa p?in. H?nen alusvaatteensa helmat olivat polvia my?ten yl?s k??rittyin? ja sen p??ll? kevyinen viitta vasemmalle olkap??lle heitettyn?. Auringon s?teilt? suojeli h?nt? tessalialainen, leve?lierinen matkahattu.
"Arbal", kuiskasi vanhus ja nousi seisoalleen. "Mutta kuka on tuo muukalainen, jota h?n saattaa?"
Hitaasti laskeutui h?n alas kukkulalta matkamiehi? vastaan.
"Siin? on is?ni", virkkoi poika seuralaisellensa, osoittaen vanhusta. "T?m?n kreikkalaisen", jatkoi h?n sitten, "kohtasin min? ulkona kedolla; h?n aikoo Kartagoon ja on joutunut eksyksiin."
"Niin ollen pit?? meid?n saattaman h?net oikealle tielle", sanoi vanhus. "Mutta tied?, muukalainen, ett? t?m?n p?iv?n aurinko menee maillensa, ennenkuin sin? enn?t?t Kartagoon. Sent?hden viemme sinut meid?n hyv?n herran, Artemonin, tyk?, ett? h?n osoittaisi sinulle vieraanvaraisuutta; aamulla varhain voit l?hte? edelleen kulkemaan."
Puhuteltu kiitti vanhusta puristamalla h?nen k?tt?ns?.
"Mutta viivy hetkinen", jatkoi vanhus, "ja nauti majassamme virvoittavaa juomaa; se tekee sinulle hyv??."
Muukalainen nyyk?ytti p??t??n my?nt?v?sti. "Jo viisi tuntia", virkkoi h?n, "on p?iv? paahtanut p??lakeani ja vaikka minulla on sandaalit jalassa, ovat jalkani kuumasta hiekasta melkein tulistuneet. Sent?hden otan sit?kin mieluisemmin vastaan tarjouksesi."
He astuivat hiljaan kukkulata yl?sp?in. Majalle tultua seisattui vieras ja k??nsi silm?ns? pohjoiseen p?in. H?n huudahti kummastuksesta. Kaikessa kauneudessaan levisi paljon kehuttu tasanko h?nen edess?ns? kultaisine vehn?vainioineen ja raittiine vihantoineen, joissa lukuisat viina- ja ?ljypuistot kukoistivat. Kaupunkeja oli vieretysten melkein keskeym?t?n rivi pitkin Bagradan vartta ja kaukana siniselt? kuumottavan meren ??rell? kohosi ilmaan Kartagon palatsi ja temppeli.
"Kartago!" huudahti h?n ihastuksella. "Kartago, minun matkani p??!"
Molemmat libyalaiset katsoivat ??nett?min? maahan.
Hetkisen vait'olon per?st? alkoi vanhus:
"Muukalainen, sinun ilosi on meille mielikarvaus. Tied?, ett? noiden muurien sis?ll? ja tuossa linnassa asui muinen toinen kansa ja toiset jumalat -- nyt hallitsevat siell? vieraat herrat ja vieraat jumalat, ja me kynn?mme maata ja korjaamme hedelm?n heille, jotta he voisivat el?? ylt?kyll?isyydess?."
"Niin, ett? he voisivat el?? ylt?kyll?isyydess?", toisti poika vihaisesti, puristaen k?tens? nyrkkiin.
"Te olette siis vanhojen kartagolaisten sukua?" kysyi vieras kummastuneena.
Vanhus teki kielt?v?n liikkeen.
"Emme", sanoi h?n ja nosti ylpe?sti p??t?ns?, "me olemme vanhempaa kuin Kartago. Me olemme syntyisin juuri t?st? maasta. Mutta meid?n ?itimme tuli ensin foinikialaisten ja sitten roomalaisten orjattareksi. Katso kuitenkin, muukalainen", jatkoi h?n kovemmalla ??nell?, "linnaa tuolla -- he sanovat sit? Byrsaksi -- sielt? on kerran tuli sy?ksev? ulos ja meri on paisuva ja tuli ja veri h?vitt?v? tyrannit; mutta me tulemme j?lleen mahtaviksi ja onnellisiksi. Minun silm?ni eiv?t sit? n?e, mutta sin? Arbal, poikani, saat kerran sen n?hd?."
Poika kuulteli h?nen sanojansa s?teilevin silmin ja is? kiersi k?sivartensa pojan kaulaan.
Kreikkalainen n?ytti h?mm?styneelt?. H?n seisoi hetkisen ajatuksiin vaipuneena.
"Niin", jupisi h?n, "t?m? suku hukkuu, t?m?n t?ytyy hukkua ja toiset p?iv?t viel? koittavat."
Molemmat libyalaiset silm?iliv?t h?nt? kummastuksella.
"Uskotko sin?kin, muukalainen", alotti vanhus, "uskotko sin?kin sen, jota me kesken?mme salaisesti kuiskailemme, ett? toiset ja paremmat p?iv?t ja sukukunnat tulevat n?iden j?lkeen, jotka nyt ovat?"
"Enk? tiet?isi ja uskoisi sit?, mit? pyh?t kirjat sanovat?" vastasi kreikkalainen.
H?n otti esiin kirjarullan vaatteuksensa laskoksesta.
"Kuule mit? t?ss? on ennustettu: Sent?hden sanoo Herra, Herra n?in: Katso, minun palvelijani sy?v?t, mutta teid?n pit?? isooman; katso, minun palvelijani juovat, mutta teid?n pit?? janooman; katso minun palvelijani iloitsevat, mutta teid?n pit?? h?pi??n tulemaan. Sill? katso, min? luon uuden taivaan ja uuden maan, ja entisi? ei pid? muistettaman!"
H?n pys?htyi. Libyalaiset katsoa tuijottivat kummastuneina h?neen.
"Muukalainen", alotti vanhus juhlallisesti hetkisen vait'olon per?st?, "pyh?n jumalan ?idin nimess? pyyd?n sinua sanomaan meille, onko h?n, joka on puhunut n?m?t sanat, totinen mies vai yksi niist? pettureista, jotka kulkevat ymp?ri maata ja my?v?t ennustuksiansa meille."
Kreikkalainen veti suunsa nauruun.
"Se, jonka n?m?t sanat ovat", virkkoi h?n sitten, "antakoon sinulle anteeksi kysymyksesi. Sin? et h?nt? tunne, sill? id?ss?, kaukana id?ss?, josta aurinko nousee, on h?n astunut alas ihmisten tyk? ja puhunut heid?n kanssansa. H?nen on maa ja kaikki mit? sen p??ll? on. H?nen on voima ja herruus."
"Baal, Baal, is?", virkahti poika vilkkaasti.
"H?n tarkoittaa Baalia. Niin, Baal on suuri. Kiitetty olkoon h?nen nimens?!"
Vanhus kumarsi n?yr?sti p??t??n n?ihin sanoihin. Muukalainen teki vastenmielisyyden liikkeen.
"Samoin kuin sinun jalkasi ei pid? lukua madosta, joka matelee maassa, samoin my?skin on Herra polkeva jalkojensa alle Baalin", vastasi h?n vakaisesti.
"Baalinko sanot sin??" kysyi vanhus pelj?styneen? ja per?ytyi askelen takaperin.
Muukalainen nosti juhlallisesti k?tens? yl?s.
"Elonaika l?henee, joka niitt?? pois teid?n jumalanne. V?kev?mpi on tuleva heid?n ylitsens? ja he kukistukoot! H?n on luova uuden taivaan ja uuden maan -- voi sit?, joka ei tunnusta h?nt?!"
"Sinun sanasi ovat ep?selv?t minulle", vastasi vanhus; "min? en voi k?sitt?? niit?. Mutta min? tied?n ett? Baal on suuri ja pelj?tt?v? eik? kukaan v?kev?mpi --"
"Artemon!" keskeytti h?nt? poika. "Tuolta tulee Artemon."
Vanhus k??nsi silm?ns? sinne p?in, jonne poikansa k?dell??n osoitti.
Add to tbrJar First Page Next Page