Read Ebook: Villipeto by London Jack Korpela Maunu Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 414 lines and 16224 words, and 9 pages

"Eih?n teid?n tarvitse suuttua", sanoi h?n, "te olette niin t?ydellisesti vastustajienne herra kaikissa olosuhteissa."

"Joka tuumaan ja joka sekunttiin n?hden", vahvisti Pat.

"Ja te voitte nujertaa vastustajanne mill? hetkell? tahansa."

"Sen voin. En tahdo kehua itse?ni, mutta luulen, ett? minulla on siihen tarvittavat ominaisuudet. Silm?ni osottavat minulle oikean tilaisuuden, jolloin minun on toimittava. Aika ja v?limatka ovat minun toinen luontoni. Is? sanoi sit? luonnonlahjaksi, mutta sit? luulin imarteluksi. Nyt kun olen otellut n?iden miesten kanssa, uskon h?nen olleen oikeassa. H?n sanoi, ett? ymm?rrys ja lihakset olivat yhteistoiminnassa minussa."

"Joka tuumassa ja sekunnissa", kertasi Stubener miettiv?isesti.

Pat ny?kk?si, ja Stubener, joka nyt luotti h?neen rajattomasti, uneksi kultaisesta tulevaisuudesta, jonka pit?isi her?tt?? vanha Pat kuolleista.

"?lk?? vain unohtako, ett? teid?n t?ytyy antaa yleis?lle katseltavaa rahojensa edest?", h?n sanoi. "Meid?n t?ytyy sopia edelt?k?sin, kuinka monta er?? ottelu saa kest??. Seuraava vastustajanne on Lent?v? hollantilainen. Mit?p?, jos antaisitte ottelun pitkitty? viidenteentoista er??n saakka ja l?isitte h?net vasta viimeisess? maahan? Silloin saisitte my?s tilaisuuden n?ytt??, mihin pystytte."

"Kuten tahdotte, Sam", kuului vastaus.

"Siit? tulee teid?n ratkaiseva kokeenne", muistutti Stubener. "Ette ehk? voikaan voittaa h?nt? viimeisess? er?ss?."

"Saattepa n?hd?..." Pat keskeytti antaakseen lupaukselleen suuremman painon, ja otti k?teens? 'Longfellowin'. "Jollen onnistu, en en?? koskaan lue runoutta... ja se on paljon luvattu."

"Ompa tosiaankin, se on varma se", my?nsi h?nen impressarionsa juhlivasti, "mit? ihmeellist? l?yd?ttek??n tuosta lorusta, joka k?y yli ymm?rrykseni."

Pat hym?hti, mutta ei vastannut mit??n. Koko el?m?ns? aikana h?n oli kohdannut yhden ainoan ihmisen, joka oli ollut innostunut runoihin, tuon punatukkaisen opettajattaren, joka oli pelottanut h?net mets??n.

"Minne nyt menette?" kysyi Stubener ihmeiss??n katsoen kelloonsa. Pat pys?htyi pit?en k?tt??n ovenkahvassa ja k??ntyi ymp?ri.

"Tiedeakatemiaan", sanoi h?n. "Er?s professori luennoi Browningista siell? illalla, ja Browning on sellainen kirjailija, jota tarvitaan. Ajattelen joskus, ett? pit?isi menn? iltakouluun."

"Mutta herra jumala, ihminen!" huudahti impressario kauhuissaan. "Teid?nh?n t?ytyy otella lent?v?n hollantilaisen kanssa."

"Tied?n sen. Mutta minun ei tarvitse tulla lavalle ennen kuin puoli tai nelj?nnest? vailla kymmenen. Luento loppuu nelj?nnest? yli yhdeks?n. Jos tahdotte olla varma, niin voitte tulla noutamaan minua automobiililla."

Stubener kohautti olkap?it??n avuttomasti.

"Ei teid?n tarvitse olla rauhaton", vakuutti Pat. "Is?ll? oli tapana sanoa, ett? pahin aika olivat tunnit juuri ennen ottelun alkua ja ett? monta kilpailua on h?vitty juuri sen t?hden, ett? nyrkkeilij? herpaantui, koska h?n oli rasittanut itse??n ajattelemalla vain tulevaa ottelua. Minun suhteeni teid?n ei tarvitse olla peloissanne, p?invastoin pit?isi teid?n iloita, ett? saatan menn? luennolle."

Ja my?hemmin illalla, katsellessaan viitt?toista katsomisen arvoista er??, hymyili Stubener useamman kerran itsekseen ajatellessaan, mit? urheiluyleis? olisi arvellut, jos se olisi tiennyt, ett? suurenmoinen ammattinyrkkeilij? oli saapunut kilpailuun suoraa p??t? kuulemasta luentoja Browningista.

Lent?v? hollantilainen oli nuori ruotsalainen, joka oli tavattoman innokas nyrkkeilij? ja erinomaisen kest?v?. H?n ei lev?nnyt koskaan, vaan oli aina touhussa, hy?kk?ili hy?kk?ilemist??n koko er?n alusta loppuun. H?nen k?tens? heiluivat yhten? ainoana iskupy?rteen? ja lyhytv?limatkaisessa ottelussa oli h?n n?pp?r? puskemaan p??ns?, vastustajansa rintaan. H?n melkein paini ja antoi iskuja heti, kuin sai k?tens? vapaaksi. Alusta loppuun oli h?n kuin tuulen vihuri, mist? nimikin. H?nen heikkoutensa oli se, ettei h?n kyennyt tarkasti arvioimaan aikaa ja v?limatkaa. Kuitenkin oli h?n voittanut osumalla jollakin ly?nnill? siit? iskuparvesta, jota h?n jakeli. Patilla, joka keskeytym?tt? ajatteli kellotusta, ettei h?nen pit?isi nujertaa vastustajaansa, oli t?ysi ty? teht?v?n??n. Ja vaikka h?n v?lttyi vaikeammista vahingoista, ei h?n kokonaan s??stynyt lent?vien hansikoitten jakamista iskuista. Mutta se oli h?nelle hyv?? treenausta, ja h?n melkein nautti ottelusta.

"Voisitteko ly?d? h?net nyt?" kuiskasi Stubener viidennen er?n j?lkeisell? v?liajalla.

"Kyll?, varmasti", vastasi Pat.

"Kuten tied?tte, ei h?nt? ole kukaan viel? koskaan voittanut", muistutti Stubener taas muutaman er?n j?lkeen.

"Pelk??np? sitte ly?v?ni kynteni rikki", vastasi Pat hymyillen. "Tunnen iskun, joka minulla on varattuna h?nt? varten ja kun se toimeenpannaan, t?ytyy jonkun rikkoutua, joko h?nen tai minun kynteni."

"Luuletteko voivanne nujertaa h?net nyt?" kysyi Stubener kolmannentoista er?n loputtua.

"Koska hyv?ns?, kuten olen sanonut."

"Antakaa h?nen siis kest?? viidenteentoista asti."

Nelj?nness?toista er?ss? ponnisti Lent?v? hollantilainen kaikki voimansa. Kun alkumerkki kajahti, hy?kk?si h?n suoraa p??t? yli lavan vastakkaikaiseen kulmaan, josta Pat parhaillaan hitaasti nousi taisteluasentoon. Yleis? hurrasi, sill? se huomasi, ett? Lent?v? hollantilainen oli oikeassa elementiss??n. Pat otti asian leikilliselt? kannalta ja p??tti vastaanottaa pelottavan hy?kk?yksen t?ydellisell?, passiivisella puolustuksella. H?n antoi oikean puolustustaitoesityksen. V?liin suojasi h?n eteenp?in taivutettua naamaansa vasemmalla k?sivarrella ja syd?nalaansa oikealla k?dell?; v?liin piti h?n molempia hansikkaita poskiensa edess? tai suojeli palleaansa molemmilla kyyn?rvarsillaan; koko ajan oli h?n liikkeell?, tarttui "k?mpel?sti" vastustajaansa tehden tyhj?ksi t?m?n hy?kk?ykset. Itse h?n ei koskaan iskenyt eik? uhannutkaan iske?, vaikka h?n horjahteli voimakkaista huimap??n iskuista, jotka vasaroivat h?nt? helvetillisess? tahdissa h?nen vain puolustautuessaan.

Ne, jotka istuivat nuoraa l?hinn?, n?kiv?t paremmin ja ymm?rsiv?t, mutta toiset antoivat pett?? itse?ns?, nousivat tuoleiltaan ja hurrasivat siin? uskossa, ett? Pat avuttomana oli pakotettu saamaan hyv?n l?ksytyksen. Kun er? oli loppunut, vaipui yleis? taas nolona tuoleilleen takaisin, kun Pat aivan tyynen? palasi kulmaansa. Seh?n oli selitt?m?t?nt?. Patinhan olisi pit?nyt olla kokonaan nujerrettu, mutta h?n oli vain yht? tyyni kuin ennenkin.

"Ly?ttek? h?net nyt?" kysyi Stubener rauhattomasti.

"Kymmeness? sekunnissa", sanoi Pat varmana. "Saattepa n?hd?."

Kun kello soi ja Pat hyp?hti yl?s tuoliltaan, osotti h?n selv?sti, ett? h?n ensim?isen kerran koko ottelun aikana aikoi ryhty? tositeolla hy?kk??m??n. Kaikki katselijat k?sittiv?t sen, ja Lent?v? hollantilainenkin n?kyi heti ymm?rt?v?n varotuksen ja ensim?isen kerran koko el?m?ns? aikana n?ytti h?n huomattavasti ep?r?iv?n, kun he kohtasivat toisensa keskell? lavaa. Sekunnin murto-osan seisoivat he perusasennossa katsoen toisiinsa. Sitte hy?kk?si Lent?v? hollantilainen vastustajaansa kohden, ja Pat l?i h?net hyvin t?hd?tyll? oikeanpuolisella ristily?nnill? keskelle lavaa.

T?m?n uroty?n j?lkeen alkoi Pat Glendonin maine kasvaa yh? suuremmaksi. Urheilijat ja urheilukertojat tahtoivat haastatella h?nt?. Ensim?isen kerran oli Lent?v? hollantilainen h?vinnyt. H?nen voittajansa oli osottautunut voittamattomaksi puolustautujaksi. Patin edelliset voitot eiv?t siis olleet olleet mit??n sattumia. H?nell? oli kaksi tukevanyrkkist? k?tt?. H?n oli j?ttil?inen, ja h?nen tulevaisuutensa oli varma. Urheiluselostajat vakuuttivat, ett? h?nen oli turha en?? tuhlata aikaansa kolmannen luokan nyrkkeilij?itten ja "hakkuup?lkkyjen" kanssa. Miss? olivat Ben Menzies, Reye Rede, Bill Tarwater ja Ernest Lawson? Heid?n oli jo aika tulla mittelem??n voimiaan t?m?n nuoren vasta-alkajan kanssa, joka yht?kki? oli osattautunut olevansa ensiluokan nyrkkeilij?. Mit? h?nen impressarionsa ajatteli ollessaan tottelematta kehotuksia?

Sitte sai kuuluisuus sys?yksen, sill? Stubener paljasti salaisuuden, ettei t?m? mies ollut kukaan muu kuin Pat Glendonin poika, vanhan Patin, tuon kuuluisan nyrkkeilij?urhon poika. Pat sai heti nimekseen "nuori" Pat Glendon ja urheilukirjailijat ymp?r?itsiv?t h?net ihmetell?kseen h?nt?, ly?d?kseen h?nest? vetoa ja kirjottaakseen h?nest?.

Alottaen Ben Menziesill? ja lopettaen Bill Tarwateriin haastoi h?n, taisteli ja voitti nuo nelj? toisen luokan nyrkkeilij??. Voidakseen t?m?n suorittaa, t?ytyi h?nen matkustella, koska ottelut tapahtuivat Goldfieldiss?, Denveriss?, Texasissa ja Newyorkissa. Siihen kului useita kuukausia, sill? suuremmat kilpailut olivat vaikeita j?rjest??, ja nyrkkeilij?t itse pyysiv?t treenausaikaa itselleen.

Toisen vuoden kulutti h?n taistelemalla raskaan sarjan l?hinn? etev?mpien nyrkkeilij?itten kanssa, lukum??r?lt??n puolisen tusinaa. Ylimp?n? oli "mahtava" Jim Hanford, voittamaton maailmanmestari. N?itten mestariotteluitten j?rjest?minen oli ty?l?int?, vaikka Stubener v?sym?tt? jakeli haasteita ja koetti saada urheilumaailman yleisen mielipiteen puolelleen saadakseen asianomaiset taistelemaan. Wilf King oli Englannissa, ja Glendon seurasi Tom Harrisonia yli puolen maapalloa voittaakseen h?net sitte Austraaliassa.

Mutta kilpailupalkinnot tulivat yh? suuremmiksi ja suuremmiksi. Niiden sadantuhannen palkintojen siasta, jotka h?n oli voittanut ensim?isist? otteluistaan sai h?n nyt kaksin kolmin verroin joka ottelusta ja sit?paitsi suuret summat filmiyhti?ilt?. Stubener otti impressariopalkkionsa t?st? kaikesta sopimuksen s??nt?jen mukaan, jotka vanha Pat oli laatinut, ja sek? h?n ett? Glendon rikastuivat, johon viel? auttoi osaltaan se, ett? he eliv?t hyvin s??nn?llist? el?m?? eiv?tk? tuhlanneet rahojansa.

Stubener antautui ostamaan itselleen lis?? omaisuutta. Mit? h?n jo ennest??n omisti San Franciscossa rakennustonteissa ja vuokrakasarmeissa, oli suurenmoisempaa, kuin Glendon oli aavistanutkaan. Mutta oli olemassa my?s salainen vedonly?j?liitto, joka olisi paremmin tiennyt Stubenerin tulot, samalla kuin toinen ylim??r?inen palkkio toisensa per?st? Glendonin tiet?m?tt? joutui filmiyhti?lle.

Stubenerin t?rkein teht?v? oli nuoren gladiaattorinsa kokemattomuuden s?ilytt?minen. Se ei tuottanut h?nelle mink??nlaisia vaikeuksia. Glendon, jolla ei ollut mit??n tekemist? kauppojen kanssa, ei ollut juuri ollenkaan innostunut vapaa-aikoinaan muuhun kuin mets?stykseen ja kalastukseen. Harvoin seurusteli h?n urheilijoitten kanssa ja h?n oli tunnettu ujoudestaan ja yksin?isyydenhalustaan. H?n piti taiden?yttelyit? ja runokirjoja parempana turhanp?iv?isi? l?rp?tyksi?. H?nen treenarinsa ja kanssakilpailijansa saivat ankaroita ohjeita h?nen impressarioltaan pit??kseen suunsa kiinni urheilumaailman varjopuolista. H?nt? ei koskaan saanut haastatellakaan muuta kuin Stubenerin l?sn?ollessa.

Ainoastaan kerran joutui Glendon lahjomisyrityksen esineeksi. Se tapahtui juuri ennen h?nen otteluansa Hendersonin kanssa. H?nen korvaansa kuiskattiin h?t?isesti er??ss? hotellin k?yt?v?ss? sadantuhannen dollarin tarjous, jos h?n antaisi vastustajansa voittaa. Kuiskaajan onneksi sai Pat hillityksi vihansa ja poistui h?nen ohitsensa vastaamatta. H?n ilmotti t?m?n Stubenerille, joka sanoi:

"Se on vain pilaa, Pat", H?n n?ki sinisten silmien s?ken?iv?n. "Mutta ehk? enemm?nkin. Jos heid?n olisi onnistunut saada teid?t satimeen, olisi siit? tullut suuri h?v?istysjuttu, joka olisi saattanut teid?t perikatoon. Mutta tuskin oli heill? sellaista tarkotusta. Se on jo vanhanaikaista. Ennen oli kyll? nyrkkeilyss?kin paljon saastaa, mutta kukaan impressario tai nyrkkeilij? ei en?? uskaltaisi ryhty? sellaiseen t?h?n aikaan. Oi, rakas Pat, nyrkkeilij?t ovat maailman rehellisint? ja kunnollisinta v?ke?."

Sanoessaan t?m?n Stubener tiesi koko ajan, ettei tuleva ottelu Hendersonin kanssa tulisi kahtatoista er?? lyhemm?ksi -- t?m? filmiyhti?itten t?hden -- eik? pitemm?ksi kuin nelj?toista er??. H?n tiesi my?s, ett? vedot olivat niin korkeat, ett? Henderson itse oli sitoutunut olemaan pitkitt?m?tt? ottelua yli nelj?ntoista er?n.

Glendon, jota ei en?? koskaan yritetty lahjoa, j?tti koko asian sikseen ja l?hti ulos viett??kseen iltap?iv?n v?rivalokuvien ottamisessa. Camera obscura oli muodostunut h?nen viimeiseksi intohimokseen. Koska h?n piti tauluista, eik? osannut itse maalata, oli h?n innostunut sen sijaan valokuvaamaan. K?silaukussaan h?nell? oli monta valokuvausta k?sittelev?? kirjaa, ja h?n vietti useita tunteja pime?ss? huoneessa tutkien eri kehitystapoja. Ei koskaan oltu n?hty nyrkkeilij??, joka olisi ollut niin paljon yl?puolella nyrkkeilymaailmaa kuin h?n. Koska h?n oli harvasanainen, sanottiin h?nt? juroksi ja ik?v?ksi seuramieheksi, ja siit? ottivat sanomalehtimiehet aihetta kuvaillakseen h?net aina v??rin. H?nest? tehtiin h?r?nlihaksilla varustetun el?imellisen idiootin n?k?isi? piirroksia ja muuan alotteleva urheilukirjottaja risti h?net "villipedoksi". T?m?n nimen h?n sai pit??. Sanomalehtikirjailijan virkatoverit tervehtiv?t uutta nime? ihastuksella, eik? urheiluselostuksissa esiintynyt sen koommin en?? Pat Glendonin oikeata nime?. P??llekirjotuksena tai valokuvan alla oli usein vain "Villipeto" suurilla kirjaimilla ja ilman lainausmerkkej?. Koko maailma tiesi, kuka t?m? el?in oli. Se sai aikaan, ett? h?n entist? enemm?n karttoi seuraa ja sai inhon sanomalehtimiehi? kohtaan.

Mit? tulee itse nyrkkeilyyn, niin kasvoi h?nen entinen v?h?inen innostuksensa yh? suuremmaksi. Miehet, joitten kanssa h?n nyt otteli, eiv?t olleet mit??n nollia, eik? voitto tullut niink??n helposti. He olivat t?ysiverisi? miehi? ja tottuneita ammattinyrkkeilij?it?. Oli tilaisuuksia, jolloin h?n huomasi mahdottomaksi voittaa heit? siin? er?ss?, kuin h?n oli luvannut. Esimerkiksi ottelu Sulzbergerin, saksalaisen j?ttil?isen kanssa; vaikka Pat olisi kuinka koettanut, ei h?nen onnistunut nujertaa h?nt? kahdeksannessatoista er?ss?, ja sama oli juttu yhdeks?nness?toista. Vasta kahdennessakymmenenness? sai h?n toisen erehtym??n taitavassa puolustautumisessaan ja menem??n nurin. Glendonin lis??ntyv?n innostuksen seurauksena oli uutterampi ja ankarampi treenaus. Ei koskaan liiaksi rasittuneena, viett?en suuren osan ajastaan mets?styksill? vuoristossa, oli h?n aina parhaimmassa kunnossaan, eik? h?nen menestyst??n hidastuttaneet koskaan onnettomuudet, niin kuin is?lle oli tapahtunut. H?n ei koskaan katkaissut jalkaansa, ei pienint?k??n rysty?. Stubener oli mieliss??n siit?, ettei h?nen nuori nyrkkeilij?ns? en?? sanallakaan puhunut takaisinpalaamisestaan ainaiseksi vuoristoon voitettuaan vain mestaruuden Jim Hanfordilta.

H?n saavutti pian uransa huippukohdan. Suuri mestari oli julkisesti ilmottanut haluavansa otella Glendonin kanssa, sitten kuin t?m? ensin olisi voittanut kolme nelj? muuta, jotka olivat jonkunlaisia mestaruuden aspirantteja. Puolessa vuodessa onnistui Patin raivata tielt??n Kid Mc Croth ja Philadelphia-Jack Mc Bride ja silloin olivat j?ljell? en?? Nat Powers ja Tom Cannam. Ja kaikki olisi k?ynyt hyvin, jollei muuan m??r?tty, nuori ylh?is?n nainen olisi ruvennut sanomalehtikirjottajaksi ja jollei Stubener olisi p??st?nyt t?t? San Franciscon "Courier-Journalin" reportteria haastattelemaan Patia.

Kaikki, mit? t?m? nainen kirjotti, julkaistiin aina Maud Sangsterin kirjotuksina, mik? ohimennen sanottuna oli h?nen oikea nimens?. Sangsterit olivat kuuluisia rikkaudestaan. Kantais?, vanha Jacob Sangster oli alottanut reppu sel?ss??n l?nnen maamiehen?. H?n oli keksinyt pohjattoman boraksikerroksen Nevadasta ja ensin ved?tetty??n boraksia muulilla oli h?n rakennuttanut rautatien itselleen. Sitte oli h?n boraksivoitoillaan ostanut tuhansia neli?maileja mets?? Californiasta, Oregonista ja Washingtonista. My?hemmin oli h?n sovelluttanut yhteen politiikkaa ja kauppaa, ostanut valtiomiehi?, tuomareita ja koneita sek? tullut lukuisien teollisuuskeskuksien johtomieheksi. Sitte oli h?n kuollut ylt?kyll?isen? kunniasta ja ihmisten kunnioituksesta ja j?tt?nyt j?lkeens? nimen, tahrapilkun historiaan sek? parinsadan miljoonan omaisuuden nelj?n poikansa jaettavaksi. Oikeus- ja teollisuusriidat sek? my?skin poliittiset riidat, jotka seurasivat, ja suututtivat Californiaa koko sukupolven ajan ja loppuivat kuolemattomaan vihaan ja lopulliseen tuttavuuden irtisanomiseen nelj?n veljeksen kesken. Nuorin, Theodore, muutti jostakin syyst? mielt??n saavutettuaan keski-i?n, m?i kaikki maatilansa ja karjalaumansa sek? kilpa-ajotallinsa ja antautui taisteluun kaikkia syntym?kaupunkinsa pahentavia mahteja vastaan, joihin kuuluivat useimmat sen miljon??reist?, puhdistamaan kaupunkia kaikesta siit? saastasta, jonka vanha Jacob Sangster oli sinne tuonut.

Maud Sangster oli Theodoren vanhin tyt?r. Sangsterin suku synnytti aina miehist??n keinottelijoita ja naisistaan kaunottaria. Maud ei ollut poikkeus. H?n oli my?s perinyt jotain Sangster-veren seikkailuhalusta, sill? ennen kuin h?n oli ehtinyt kypsy? naiseksi, oli h?n suorittanut teht?vi?, joita ei kukaan muu h?nen asemassaan oleva nainen olisi tehnyt. Vaikka h?n oli niin kaunis, oli h?n j??nyt naimattomaksi. H?n oli oleskellut Euroopassa tulematta silti kotiin aviomies mukanaan ja h?n oli antanut rukkaset lukuisille kotimaisille kosijoille. H?n oli antautunut harrastamaan ulkoilmaurheilua ja tullut mestariksi tennispeliss?, t?ytt?nyt viikkolehtien palstat tapainrikkomisillaan, k?ynyt jalan San Mateosta Skuta Cruziin m??r?tyss? ajassa er??n vedonly?nnin johdosta ja kerran her?tt?nyt huomiota pelaamalla pooloa miehisess? joukkueessa. H?n oli aikoinaan harrastanut taiteita, ja oli h?nell? ollut oma atelieerinsakin San Franciscon ylioppilaskorttelissa.

Kaikki t?m? oli ollut hyvin v?h?n merkityksellist?, kunnes h?nen is?ns? uudistussairaus alkoi. H?n ei ollut viel? koskaan n?hnyt sellaista miest?, jonka edess? h?n olisi voinut taipua ilolla, ja aina oli h?n inhonnut niit?, jotka olivat koettaneet voittaa h?nen my?t?tuntonsa. Sen t?hden suuttui h?n is?ns? sekaantumisesta h?nen el?m?ntapoihinsa ja kruunasi entiset tekonsa muuttamalla pois kotoa ja ryhtym?ll? Courier-Journalin palvelukseen. H?n alotti kahdenkymmenen dollarin viikkopalkalla, mutta h?nen palkkansa nousi viiteenkymmeneen. H?nen teht?viins? kuului p??asiallisesti musiikki-, teatteri- ja taidearvostelu, mutta h?n antautui my?s suoranaisiin sanomalehtimiehen teht?viin, silloin kuin ne olivat h?nen mielest??n kyllin mielt?kiinnitt?vi?. Siten h?n esimerkiksi haastatteli kuuluisaa Pierpot Morgania, sen j?lkeen kuin puolentusinaa newyorkilaista sanomalehtimiest? oli t?st? h?vytt?m?sti soimaten kirjotellut, k?vi sukeltajan puvussa Golden Gaten pohjassa ja lensi Roodin, "lintumiehen" kanssa, kun t?m? l?i kaikki siihenastiset pituuslentoenn?tykset lent?m?ll? aina Riversideen saakka.

Ei kuitenkaan saa kuvitella, ett? Maud Sangster olisi ollut joku karkeaj?seninen amatsoni. P?invastoin oli h?n harmaasilm?inen, hoikka, keskikokoinen, nuori neito kahdenkymmenenkolmen vuoden seutuvilla. H?nen k?tens? olivat tavattoman pienet, samoin jalat, kuuluakseen urheilijattarelle tai yleens? kenellek??n. Aivan p?invastoin kuin muut urheilijattaret, osasi h?n olla hienon naisellinen.

Omasta ehdotuksestaan h?n sai toimittajalta m??r?yksen menn? haastattelemaan Pat Glendonia. Lukuunottamatta sit?, ett? h?n kerran oli n?hnyt Bob Fitzissimonsin seurapuvussa Palace hotellissa, ei h?n koskaan el?m?ss??n ollut n?hnyt ammattinyrkkeilij??. H?n ei my?sk??n ollut utelias sellaista n?kem??n -- ainakaan h?n ei ollut ollut utelias, ennen kuin nuori Pat Glendon saapui San Franciscoon treenaamaan itse??n otteluun Nat Powersia vastaan. Silloin oli h?n muistanut Patin sanomalehtinimen -- Villipedon. Glendon olisi varmaankin katsomisen arvoinen. Siit?, mit? h?n Patista oli lukenut, oli h?n saanut sen k?sityksen, ett? t?m? oli ihmishahmossa oleva hirvi?, raaka ja hurja kuin viidakon peto. Patin valokuvat eiv?t tosin vahvistaneet h?nt? siin? uskossa, mutta ne kyll? puhuivat puolestaan nyrkkeilij?n yliluonnollisen voimakkaista lihaksista. Sanomalehtikuvan opastamana l?hti h?n Cliff Housen harjotushuoneustoon Stubenerin m??r??m?ll? ajalla.

Tonttikeinottelija oli huolissaan. Pat oli uppiniskainen. H?n istui nojatuolissa toinen jalka riippuen yli tuolin k?dennojan, k?dess??n Shakespearen runoja ja lausui mielipiteit??n tulevan haastattelun johdosta.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet