Read Ebook: Kuninkaitten aarteet by Ruskin John H Meen Anttila V In Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 123 lines and 17778 words, and 3 pages

KUNINKAITTEN AARTEET

Kirj.

John Ruskin

Suomentanut ja johdannolla varustanut

H?meenlinnassa, Arvi A. Karisto Osakeyhti?, 1918.

Johdanto.

"Meid?n p?iviemme todellinen yliopisto on kirjavalikoima", sanoo Carlyle.

Ruskinin nyt suomennetun kaunopuheisen esityksen alottamalla teossarjalla on kustantaja tahtonut tarjota meik?l?iselle yleis?lle ensim?isen suomenkielisen yliopiston sit? laatua: lyhyeen sanoen maailmankirjallisuuden huippusaavutukset muinaisuudesta nykyaikaan asti, yhdenmukaisesti toimitettuna ja tarkistettuna kokoelmana, jonka nidoksista ovat takeena p?tev?t kotimaiset nimet. Suunnattomasta kirjatulvasta poimitaan esille ne tuotteet, jotka kaiken muun edell? kuuluvat meid?n kansallisen sivistyksemme kehitysv?lineihin.

Ajanjakso on katsottava otolliseksi t?llaiselle suurisuuntaiselle yritykselle. Ensi kertaa historiassamme on itsen?inen Suomi nousemassa vapaasti vaurastuttamaan kansalaiskasvatusta. Mielet ovat elpyneet pohtimaan ihmiskunnan suurimpia kysymyksi? ja tavoittamaan parhaita henkisi? arvoja. Levoton yhteiskunnallinen ja taloudellinen murroskausi tuntuu ohimenev?lt?. -- Mutta tuskinpa olisi hanke taannoisinakaan vuosina osoittautunut ennenaikaiseksi, ainakaan en?? silloin kun "Suomalaisen kirjallisuuden edist?misrahasto" alotti vaikutuksensa.

Varsinkin viime vuosina on kyll? saatu toimitetuksi suomenkielelle lukuisia klassillisia teoksia, mutta ne ovat ilmestyneet ilman j?rjest?v?? yhten?ist? alotetta, hajallaan, erikokoisina ja usein niin pienin? painoksina, ett? kirjakauppahinta on ne rajoittanut suppean valiopiirin tarpeiksi. Miss? m??rin "Kariston klassillinen kirjasto" esiintyy edistysaskeleena, sen osoittaa piankin kokemus. Valinnassa noudatettujen n?k?kohtien selostaminen ei voisi tuntua erityisemmin vakuuttavalta ilman laajaa vertailevaa arvostelua, jossa klassilliseksi luokitellusta kirjallisuudesta koetettaisiin osoitella kannalta tai toiselta t?rkeimpi? meid?n yleis?llemme, niinkuin nyky??nkin l?nsimaissa lukuisat kirjallisuuden k?sittelij?t sommittelevat eritoten "sadan parhaan kirjan" valikoimia maailmankirjallisuudesta. Riitt?nee mainita, ett? ensim?iset kymmenen numeroa ovat osittain saaneet t?m?n julkaisuvuoronsa nykyhetken vaikuttimista: valtiotaidon peruskirja "Ruhtinas", kansanvaltaisen hallitusj?rjestelm?n kuuluisa pohjateos "Yhteiskuntasopimuksesta" ja vallankumouksellisen is?nmaanmiehen voimakas vetoomus "Ihmisen velvollisuudet" ovat n?ytt?neet, ansaitsevan erityist? huomiota meill? juuri nyt. Kokonaisuudelle haittaa tuottamatta on aluksi voitu pit?? silm?ll? sit?kin tarkoitusper??, ett? hetkellisten poikkeusolojen vallitessa siirrett?isiin tuonnemmaksi sellaisia teoksia, joiden laajuus nyt kohottaisi hintaa ylett?m?ksi. Sarjan jatkuminen on eheyden vuoksi ajateltu tapahtuvaksi siten, ett? siihen kulloinkin j?rjestet??n kymmenen kirjaa kerrallaan jonkunlaista vaihtelua eli monipuolisuutta edustavina sikermin?.

T?llaisen sarjan merkityksest?k??n ei t?ss? tarvitse enemp?? lausua; on turha n?ytt?? aurinkoa kynttil?ll?: "Kuninkaitten aarteet" on t?ss? kohden koko valikoiman esipuheena... jonka edess? muu suosittelu surkastuisi mit?tt?m?ksi.

H?n oli julkisen sanan suuria taistelijasieluja -- ylev?luontoinen, jalomielisille vaikutteille herkk? ja vastuksista v?istym?t?n, mutta pikaistuva ja vakaumustensa varmuudessa hieman suvaitsemattomuuteen luontuva. Ruskin esiintyy englantilaisessa kirjallisuudessa yh?ti aivan etevimpiin tyylitaitureihin kuuluvana; kaikki ajattelun aiheet saavat h?nen sanoissaan v?rikk??n eloisuuden. Jo omana aikanaan h?n saavutti johtavan sijan kansansa sivistysel?m?ss?, ensin taiteen alalla, jota h?n monet vuodet suorastaan hallitsi ylimp?n? tuntijana, ja sittemmin taloustieteen ja yhteiskunnallisten uudistusten suurmiehen?, vaikka h?nt? ensim?lt? katsottiin ep?k?yt?nn?lliseksi unelmoitsijaksi. Vanhuuden vaitiolo syrj?ytti jossain m??rin h?nen asemaansa, kuten yleens?kin tapahtuu, mutta ihmisyst?v?llisen ajattelijaneron merkitys on nyky??n vakaantunut ja levinnyt kaikkiin sivistysmaihin: h?nen ep?lukuisten julkaisujensa p??ainekset ovat s?ilyvi?, ja niiden esitystapa tenhoaa meid?nkin p?ivin?mme niinkuin tuo syv?mielinen, kiihke? arvostelija ja kulttuurin rakentaja seisoisi ilmiel?v?n? edess?mme esitelm?? pit?en.

Ruskin syntyi Lontoossa; is? oli varakas viinikauppias, skotlantilainen kuten brittil?isen henkevyyden toinenkin samanaikainen suurmies ja aatteellinen taistelija Carlyle. Hyv?n yliopistokoulutuksen alkeet saaneena nuorena miehen? h?n Italian matkalla v. 1840 tutustui etev??n maanmieheens?, auringonvalo-tauluistaan tunnettuun taidemaalari Turneriin, ja alkoi innokkaasti syventy? taiteen teht?viin. Kolmea vuotta my?hemmin ilmestyi ensim?inen osa teosta "Nykyaikaisia maalareita", jossa h?n todisteli oman aikansa itsen?isempien luomusten ja etenkin Turnerin maisemataulujen etev?mmyytt? kaikkiin vanhojen mestarien tuotteisiin ja niiden aiheuttamaan sovinnaiseen suuntaan verraten. Tekij?n vakuuttava voima ja omintakeisuus sek? loistava esitystapa her?ttiv?t heti yleist? huomiota, samalla kun vanhojen esikuvien puoltajat kuitenkin ryhtyiv?t kiivaasti vastustamaan h?nen k?sityksi?ns?. Julkaisun jatkoksi tuli my?hempin? vuosina v?hitellen nelj? osaa lis??. Samaan aikaan ilmestyi h?nen kyn?st??n useita muita taiteen peruskirjoja: "Rakennustaiteen seitsem?n lamppua" , "Piirt?misen alkeet" ja "Et??ntym?opin alkeet" . Ruskinin osuuteen merkillisess? prerafaeliittisessa virtauksessa, joka on maalaustaiteen historian vieh?tt?vimpi? lukuja, ei k?y t?ss? yhteydess? kajoaminen; noiden k?rsiv?llisten taiteenharrastajien tukipylv??n? h?n perin kauniisti kuvaili koskemattoman luonnon t?ydellisyytt?, jota piirtimen ja siveltimen piti vain koettaa mit? tunnollisimmin ja yksityiskohtaisimmin j?ljent??, jotta taiteen tuotteet vaikuttaisivat samaan tapaan ylent?v?sti kuin Luojan k?siala.

"Mik? viisaan miehen ty?n sipale vain on rehellisesti ja hyv?ss? mieless? tehty?, se sipale on h?nen kirjansa tai taideteoksensa", kuuluu muuan Ruskinin lausuma. Sellaisena suurten teoksien lomassa singonneena lastuna on "Kuninkaitten aarteilla" itsess??n se arvo, ett? sen k??nn?tt?miseen ei ole satunnaisen n?k?kohdan tarvinnut vaikuttaa.

Lukijalle selvi?? heti, ett? t?m? kaunopuheinen sivistymisen taidon hahmoittelu on erityiselle kuulijakunnalle pidetty luento, joka sitten on tasoiteltuna toimitettu painoon. Esitelm? pidettiin Manchesterissa v. 1864 ja ilmestyi ensin lentokirjasena , samoin kuin sit? seurannut toinen luento, "Kuningatarten puutarhat" , jonka aiheena on naisellisuuden ihanne ja tytt?jen el?v?itt?v? kasvatus. N?m? molemmat luennot sittemmin yhdistettyin? ovat edell?mainittu teos "Sesamia ja liljoja" -- "liljat" luonnollisesti merkitsev?t j?lkim?isen luennon harrastamia kasvatteja, ja "sesamin" muistamme "Tuhannen ja yhden y?n tarinoista" taikana, joka avasi aarrekammion lukitun oven.

Aarrekammio on Ruskinin luennossa hyv?n kirjavalikoiman hiljainen s?ily, jossa lukijan suurena etuoikeutena on asettua henkiseen yhteyteen kaikkien aikojen kuninkaitten ja profeettain kanssa, n?iden odottaessa kaikkea kuulijakuntaa mihink??n s??tyarvoon katsomatta, auliina haastamaan parhaita ajatuksiansa kelle hyv?ns?, joka heit? l?hestyy ?lykk??ll? ja my?t?tuntoisella mielell?. T?m?nlaisen l?hestymisen helpoittamiseksi antaa Ruskin "sesaminsa", viittauksina suurten ajattelijain, el?m?ntarkkaajien ja runoojain luomien aarteiden t?ydellisemm?ksi havaitsemiseksi ja oivaltamiseksi, -- ohjeina todellisen sivistyksen hankkimistavasta.

Luentoon soluu my?s huomauttelua sanojen t?sm?llisest? ja huolellisesta k?ytt?misest?; t?m?n kulttuuripiirteen t?rkeytt? tehostetaan ponnekkaasti ja selke?sti suurten kirjailijain ja etenkin Miltonin sanontan?ytteill? . Kieli on siin? m??rin ajattelun v?line, ett? tuskin mik??n muu opiskelu -- meid?nkin kouluissamme siihen tarkoitukseen suositeltu matematiikkakaan -- avittaa ajattelun tarkkuutta niin tehokkaasti kuin Ruskinin t?ss? esitt?m? s?ntillisen ilmauksen vakaa harjoittelu.

Mutta "Kuninkaitten aarteet" ei p??ty kirjalliseen ja ?lylliseen ilmakeh??n: tekij?n tavanmukaisella harrastuksella k??ntyy esitys luontevasti Englannin silloisiin julkisen ja yksityisen el?m?n oloihin, jotka t?h?n p?iv??n asti eiv?t ole p??sseet kovinkaan suuresti muuttumaan; vaikuttavasti, syv?n tunteen vallassa, osoitellaan aatos-erheit? ja viittaillaan terveen uudistusty?n suuntia. N?ill?kin hartailla muistutuksilla on vastaavaisuutta my?s meid?n yhteiskunnassamme, jonka nykyiseen sis?iseen rikkin?isyyteen on jo kauvankin kytenyt syit?.

"Kuninkaitten aarteet" on kirjoitettu ennen nykyist? kirjastoliikett?, joka olletikin Yhdysvalloissa on viime vuosina saanut suurenmoisia muotoja valtavien lahjoitusrahastojen pohjalla. Ruskinin lent?v?t sanat ovat varmaan paljonkin siement?neet t?t? kasvavaa satoa, jonka hyv?ksi meid?n maamme vasta kohdakkoin p??ssee kunnollisesti toimimaan.

Tammikuulla 1918.

KUNINKAITTEN AARTEET

Maasta leip? l?htee... ja kultakokkareita on siell?. --

Ensim?inen velvollisuuteni t?n? iltana, hyv?t naiset ja herrat, lienee pyyt?? teilt? anteeksi sen otsikon kaksimielisyytt?, jolla luennon aihe on ilmoitettu; saattaisitte lopuksi ajatella, ett? olen yritt?nyt v??rill? perusteilla saavuttaa tarkkaavaisuuttanne.

Min? en nimitt?in tosiaankaan aio k?yd? puhumaan hallitsijoiksi tunnetuista kuninkaista enk? sellaisista aarteista, joilla ymm?rret??n varallisuutta, vaan aivan toisenlaatuisesta kuninkuudesta ja rikkauksien l?hteest? kuin tavallisesti tunnustetuista. Ja tarkoituksenani kyll? olikin ensin pyyt?? kotvaseksi huomiotanne pelk?n odotuksen varaan ja menetell? niinkuin toisinaan ohjataan yst?v?? yll?tykseksens? n?kem??n vieh?tt?v?n maisemapiirteen: mit? eniten halusin n?ytt??, sit? teki mieleni k?tke? vajavalla viekkaudellani, kunnes polvittelevia polkuja my?ten aavistamattomasti saapuisimme parhaalle n?k?kohdalle.

Mutta suorapuheinen hyv? yst?v?ni, kanunki Anson, on jo osittain eh?tt?nyt tuon samoilusuunnitelmani edelle, kuuluttaessaan puheeni k?sittelev?n "lukemisen taitoa ja valintaa". Olen my?s kuullut tottuneiden julkisten esiintyj?in sanovan, ett? kuulijoita ei mik??n niin pahoin v?syt?, kuin yrittely pysy? puhujan mukana, joka ei heille anna mit??n vihi? tarkoituksestaan. Niinp? riisunkin harsonaamion heti ja ilmaisen teille suoraan, ett? tahdon teille puhua kirjoista, ja miten luemme niit? ja voisimme tai huomaisimme paremmaksi niit? lukea.

Vakava aihe, sanotte, -- ja laaja! Kyll?h?n; niin laaja, ett? min? en pyrik??n koskettelemaan alaa kokonaisuudessaan. Koetan vain esitt?? teille muutamia yksinkertaisia mietteit? lueskelusta, -- ajatuksia, jotka p?iv? p?iv?lt? uusiintuvat yh? el?v?mmin, kun tarkkailen yleisen mielipiteen suhtautumista meid?n vakaasti lis??ntyviin sivistyskeinoihimme ja siihen kirjallisuuden virtaan, joka vastaavassa m??r?ss? levi?? pohjakerroksia hedelm?itt?m??n.

Tuo "edistys el?m?ss?" onkin luullakseni vallitsevin ja voimakkain aatos t?m?n per?ti puuhakkaana hy?riv?n kansan mieless?; ainakin se on avonaisimmin tunnustettu aatos, ja sit? esitet??n sopivimpana yllykkeen? nuorison ahkeroimiselle. P??asiallisena tarkoituksenani on t?ll? kertaa katsastaa teid?n kanssanne, mit? t?h?n aatokseen k?yt?nn?ss? sis?ltyy ja mit? siihen pit?isi sis?lty?.

K?yt?nn?n mukaan "edistys el?m?ss?" merkitsee nyky??n, ett? asianomainen p??see huomatuksi yhteiskunnassa, -- saavuttaa aseman, joka muiden on tunnustettava kunnioitettavaksi tai kunniakkaaksi. T?ll? edistyksell? emme yleens? ymm?rr? pelkk?? varallisuuden hankintaa, vaan tietoa, ett? t?m? kansalainen on p??ssyt varoihin, -- emme mink??n suuren tarkoitusper?n saavutusta, vaan sen toteutuksen n?kyv?isyytt?. Lyhyeen, me tarkoitamme kiittelynjanomme tyydytyst?. Jos se jano onkin ylevien mielten viimeinen vajavuus, se on my?s heikkojen ensim?inen, ja ylimalkaan se ilmenee keskulaisen ihmiskunnan voimakkaimpana kannustimena: rotumme suurimmat ponnistukset on aina voitu johtaa ylistyksen kaipuusta, niinkuin nautinnonhalu on sen suurimmat onnettomuudet aiheuttanut.

T?m?n siis ollessa p??k?sityksen? edistyksest? el?m?ss?, se tuntuu meill? kaikilla erikoisesti siin? asemamme mukaan muodostuvassa menestyksess?, jota sanomme "hyv??n seuraan p??semiseksi". Me emme pyri hyv??n seuraan sill? perusteella, ett? saamme siin? olla, vaan tahdomme, ett? meit? n?hd??n siin?; ja k?sityksemme sen hyvyydest? riippuu ensik?dess? siit?, kuinka huomattavaa se on.

Suotteko anteeksi, jos hetkiseksi pys?hdyn tekem??n teille kysymyksen, jota pelk??n teid?n mahdollisesti pit?v?n sopimattomana?

En voi milloinkaan pitkitt?? esitelm??, ellen tunne tai tied?, ett? kuulijakunta on joko puolellani tai vastassani. En suurestikaan v?lit?, kumpaisella kannalla he alussa ovat, mutta itse kanta on minun tiedett?v?, ja t?ll? hetkell? minun pit?isi saada selville, asetanko suuren yleis?n toiminnan vaikuttimet mielest?nne liian alas. Olen p??tt?nyt t?n? iltana esitt?? ne siksi matalina, ett? ne my?nnett?isiin todenn?k?isiksi; seikka on nimitt?in sellainen, ett? aina kun min? valtiotaloudesta kirjoitellessani oletan, ett? inhimillisen toiminnan vaikuttimena saattaa ottaa lukuun hiukan rehellisyytt?, tai ylev?mielisyytt? -- taikka niin sanottua "hyvett?" --, on minulle huomautettu vastaan: "Teid?n ei sovi perustaa mit??n siihen: tuo ei ole ihmisluontoa; ?lk?? olettako ihmisille yhteiseksi muuta kuin havittelua ja kateutta -- mill??n muulla tunteella ei ole vaikutusta heihin, paitsi satunnaisesti ja heid?n p??pyrkimystens? ulkopuolella olevissa asioissa." Niinp? siis olen t?n? iltana alottanut varsin matalalta vaikuttimien askelmalta; mutta minun pit?? saada tiet??, olenko mielest?nne osannut oikeaan.

Sallikaa siis minun pyyt?? niit? nostamaan k?tens?, jotka my?nt?v?t, ett? kiittelyn kaipuu tavallisesti on ihmisten voimakkaimpana vaikuttimena edistyksens? tavoittelussa ja ett? aivan toisarvoisella vuorolla rehellisesti halutaan suorittaa jotakin velvollisuutta. Puhun ihan vakavasti -- tahdon todellakin tiet??, mit? arvelette; voin kuitenkin ottaa selon kysymykseni k??nt?misell? toisin p?in. Nostaisivatko ne k?tens?, jotka uskovat, ett? velvollisuus on yleens? ensim?isen? ja ylistyksenhalu toisarvoisena vaikuttimena?

Hyv? on: n?en ett? te olette puolellani ja ett? min? en teid?n k?sityksenne mukaan ole alottanut liian l?helt? pohjapintaa. Vaivaamatta teit? enemm?ll? tiedustuksella rohkenen nyt otaksua, ett? te tunnustatte velvollisuudelle ainakin toisen tai kolmannen sijan vaikuttimien yhdistelm?ss?. Te olette sit? mielt?, ett? halu tehd? jotakin hy?dyllist?, tai saavuttaa jotakin todellista hyv??, on varmastikin olemassa rinnakkaisk?sitteen? -- vaikkakin toisarvoisena -- enimpien ihmisten edistyspyrkimyksess?. Te my?nn?tte, ett? kohtuullisen rehelliset ihmiset haluavat paikkaa ja virkaa ainakin jossain m??rin sen hyv??tekev?n vallan vuoksi, jota se asema tuottaa, -- ja mieluummin asettuvat yhteyteen j?rkevien ja tiet?vien henkil?iden kanssa kuin liikkuvat houkkioiden ja tiet?m?tt?mien parissa, n?htiinp? heid?t noiden j?rkevien seurassa tahi ei. Ja lopuksi -- huolimatta t?ss? kerrata mit??n joka-aikaisia selvi?it? yst?vien suuriarvoisuudesta ja kumppanien vaikutuksesta -- te kaiketikin vahvistatte, ett? meid?n onnellisuutemme ja hy?dyllisyytemme yleiset edellytykset ovat riippuvaisia siit?, kuinka hartaasti haluamme tosia yst?vi? ja viisaita kumppaneita, ja ett? niiden toteutuminen on saatavissa aikaan siin? m??rin kuin kumpaistenkin valitsemisessa k?yt?mme vakaisuutta ja harkintakyky?.

Mutta jos meill? nyt olisikin sek? tahtoa ett? oivallusta yst?viemme hyv??n valitsemiseen, -- kuinka harvoilla meist? onkaan siihen valtaa! tai ainakin, kuinka rajoitettu onkaan enimm?kseen valinnan ala!

Melkein kaikki ihmissuhteemme ovat sattuman tai v?ltt?m?tt?myyden m??r??mi? ja ahtaaseen keh??n supistettuja. Me emme p??se v?leihin kenen kanssa vain haluaisimme tuttavuutta, ja tuttaviamme emme saa vierellemme silloin kun heit? kipeimmin tarvitsisimme. Kaikki korkeampaa inhimillist? henkevyytt? edustavat piirit ovat ainoastaan hetkellisesti ja osittain avoinna alapuolellaan oleville. Hyv?ss? lykyss? voimme vilahdukselta n?hd? suuren runoilijan ja kuulla h?nen ??nens? kaiun, tai tehd? kysymyksen tiedemiehelle ja saada hyv?ns?vyisen vastauksen. Voimme tunkeutua kymmeneksi minuutiksi puhuttelemaan ministeri?, joka luultavasti vastailee vaitioloa pahemmilla sanoilla, harhaannuttavilla nimitt?in, tai kerran pari el?m?ss?mme siepata etuoikeudeksemme heitt?? kukkavihko prinsessan polulle taikka pyydyst?? kuningattaren suopea silm?ys.

Ja n?it? hetkisen sattumia me kuitenkin himoitsemme, ja kulutamme ik?vuotemme ja intomme ja kykymme jotensakin vain t?llaiseen havitteluun, vaikka meille on kaiken aikaa avoinna seurue, joka haastelee meille niin kauvan kuin haluamme, mik? tahansa olkoonkin s??tyarvomme tai toimemme, -- haastelee parhaimpansa mukaan valituin sanoin ja on kiitollinen, jos heit? kuuntelemme. Ja me emme silti ota suurestikaan lukuun t?t? etev?? ihmispiiri?, -- kenties emme kokonaisen p?iv?n mittaan tahdo kuulla ainoatakaan sanaa siit?, mit? he lausuisivat, -- syyst? ett? tuo seurue on niin lukuisa ja s?ve?, niin horjumattoman k?rsiv?llinen odottelemaan ymp?rill?mme p?iv?t p??st??n, ei my?nt??kseen puheillep??sy?, vaan saadaksensa; sen parempaa kunnioitusta emme osoita noita kuninkaita ja valtiomiehi? kohtaan, jotka viivyskelev?t yksinkertaisesti kalustetuissa ja ahtaissa etuhuoneissaan, kirjahyllyiss?mme!

Sanotte minulle kenties, tai ajattelette itseksenne, ett? se penseys, jolla katselemme t?t? huomiotamme anovaa aatelia, ja se kiihko, jolla tavoitamme yleens? aatelitonta seuraa, vaikka se suhteellisen ylemmyytens? tunnossa halveksii meit? tai ei kykene meille mit??n opettamaan, -- ett? nuo kaksi mielentilaamme johtuvat er??st? seikasta: me voimme n?hd? el?vien ihmisten kasvot ja haluamme tutustua heihin itseens? emmek? heid?n lausumiinsa. Mutta niin ei ole asian laita. Olettakaamme, ett? te ette n?kisik??n heid?n kasvojansa; -- olettakaamme, ett? teid?t voitaisiin asettaa kaihtimen taakse valtiomiehen ty?huoneeseen tai ruhtinaan kamariin, ettek? ilomielin kuuntelisi heid?n sanojansa, vaikka olisikin kielletty? astumasta esille kaihtimen takaa? Ja kun kaihdin on vain hiukan pienempi, -- kaksi- eik? nelitaitteinen, -- ja te voitte siis piill? kahden kirjankannen takana ja kaiken p?iv?? kuunnella satunnaisen puhelun asemesta ihmiskunnan viisaimpien harkittuja, tarkoituksellisia, valittuja esityksi?, niin te v?h?ksytte t?t? puheillep??syn asemaa ja kunniakasta erisneuvottelua!

Mutta kenties muistutattekin haluavanne kuunnella el?vi? ihmisi? sent?hden, ett? he puhuvat tapahtuvista asioista, jotka kuuluvat juuri sill? hetkell? harrastuksenne alaan. Ei, niin ei voi olla, sill? itse nuo el?v?tkin ihmiset haastavat teille tilap?isist? asioista paljoa paremmin kirjoitelmissaan kuin huolettomalla suupuheella. Silti my?nn?n, ett? t?m? vaikutin todella tehoaa teiss?, sik?li kuin tuollaiset nopeasti kyh?tyt ja lyhytaikaiset kirjoitelmat ovat teille mieluisampia kuin verkkaiset ja pysyv?iset kirjoitelmat -- varsinaiset kirjat. Sill? kaikki kirjat voidaan jakaa kahteen luokkaan, hetken kirjoihin ja kaiken ajan kirjoihin. Pankaa merkille t?m? ero -- se ei merkitse vain laatua. Ei yksinomaan huonoilta kirjoilta puutu pysyv?isyytt? ja hyville koidu sit?. Se on laji-ero. On hyvi? hetken kirjoja ja hyvi? kaikiksi ajoiksi, huonoja hetken kirjoja ja huonoja s?ilyvi?. Minun on m??ritelt?v? nuo kaksi lajia, ennen kuin johdun pitemm?lle.

Hyv? hetken kirja siis -- j?t?n silleen huonot -- tulee vain hy?dyllisen? tai mieluisana ja teit? varten painettuna pakinana joltakulta henkil?lt?, jonka kanssa ette saa muulla tavoin keskustelluksi. Usein per?ti hy?dyllisen?, kertoen mit? tarvitsette tietoonne; usein per?ti miellytt?v?n?, niinkuin j?rkev?n yst?v?n suusanallinen juttelu. Pirte?t matkakuvaukset, hyv?ntuuliset ja sukkelat p?iv?nkysymysten koskettelut, vilkas tai liikuttava tarinoiminen romaanin muodossa, luja asiatietojen maininta sellaisten henkil?iden esitt?m?n?, joilla on ollut toimivaa osuutta nykyisen historian tapauksissa -- kaikki nuo hetken tuotteet, jotka sivistyksen yleistymisen mukana lis??ntyv?t keskuudessamme hyv?ll? vauhdilla, ovat erikoisena meid?n ajanjaksomme tunnuspiirteen?: meid?n tulee olla ylen kiitollisia niist? ja h?vet? kelpo lailla, jos emme mill??n tavoin k?yt? niit? hyvin.

Mutta me k?yt?mme niit? mahdollisimman pahoin, jos annamme niiden anastaa sijan todellisilta kirjoilta -- sill? tarkoin puhuen ne eiv?t lainkaan ole kirjoja, vaan pelkki? kirjeit? tai sanomalehti? hyv??n asuun painettuina. Yst?v?mme kirje saattaa olla ihastuttava tai tarpeellinen t?n??n: tokko tallettamisen arvoinen, se on erikseen harkittava. Sanomalehti saattaa olla aivan paikallaan aamiaisen edell?, mutta varmastikaan ei siit? ole luettavaksi koko p?iv?n osalle. Samaten -- nidokseksi sidottuna -- tuo pitk? kirje, joka niin miellytt?v?sti kuvailee teille sen ja sen seudun majataloja ja teit? ja viimevuotisia s?it?, tai joka kertoo teille noin hauskan tarinan taikka antaa tositiedot er?iden tapauksien yksityiskohdista -- tuollainen kirje saattaa olla hyvinkin arvokas satunnaisesti silm?tt?v?ksi, mutta siit? ei seuraa, ett? se sanan todellisessa merkityksess? on laisinkaan "kirja" ja oikealla tavalla "luettava".

Kirja ei varsinaisesti ole puhuttua, vaan kirjoitettua, eik? kirjoitettua pelk?st??n aikalaisille, vaan pysy?kseen k?ytett?v?n?. Pakinakirja painetaan ainoastaan sen vuoksi ett? sen tekij? ei voi puhua tuhansille ihmisille yhtaikaa; jos voisi, niin h?n tekisi sen -- nidos ei ole muuta kuin h?nen ??nens? monistus. Te ette saa puhutelluksi Intiassa oleksivaa yst?v??nne; vain sen tilaisuuden puutteessa te kirjoitatte h?nelle: se on pelkk?? ??nen siirtoa. Kirjailijalla on jotakin sanottavaa, mik? h?nen k?sityksens? mukaan on totta ja hy?dyllist? tai kohottavan kaunista. H?nen tiet??kseen ei yksik??n viel? ole sanonut sit?; h?nen tiet??kseen ei kukaan muu voi sanoa sit?. H?nen on pakko sanoa se, selke?sti ja sointuisasti, jos k?y p?ins? -- selke?sti joka tapauksessa. El?m?ns? sis?ll?ss? h?n tuntee ilmeiseksi t?m?n saavutuksen tai saavutusryhm?n -- t?m? on se tositiedon tai -n?kemyksen sipale, mink? h?n yksil?llisell? osuudellaan p?iv?paisteesta ja maankamarasta on tavoittanut. H?nen tekisi hartaasti mieli vakauttaa se saataville ainiaaksi, -- kaivertaa se kallioon, jos olisi mahdollista, sanoen: "T?m? on paras minua; muuten min? s?in ja join ja nukuin, rakastin ja vihasin, niinkuin muutkin; el?m?ni oli kuin huurun hahtuva, h?ipyv?; mutta t?m?n min? n?in ja tiesin: t?m? -- jos minusta mik??n -- on muiston arvoista." Se on h?nen "kirjoitelmansa"; se on h?nen inhimillisiss? rajoissaan ja h?nen mahdollisen tosi-innoituksensa asteen mukaisesti h?nen kirjoituksensa. Se on "Kirja".

Kenties ajattelette, ett? mit??n kirjoja ei ole sill? tavoin sommiteltu?

Ja kaikkina aikoina ovat suurimmat sielut kirjoittaneet t?m?nlaatuisia kirjoja: suuret johtajat, suuret valtiomiehet ja suuret ajattelijat. Ne ovat kaikki teid?n valintanne tavattavissa, -- ja el?m? on lyhyt. T?m?n muistutuksen olette kuulleet ennenkin; mutta oletteko kuitenkaan mitannut ja suhditellut t?t? lyhytt? elonaikaa ja sen mahdollisuuksia? Tied?ttek?, ett? jos luette t?m?n, te ette voi lukea tuota -- ett? te ette voi huomenna voittaa mit? menet?tte t?n??n? Tahdotteko menn? jutustamaan sis?kk?nne tai tallirenkinne kanssa, kun saisitte puheillep??syn kuningatarten ja kuninkaitten luona; tai hyvit?ttek? mielt?nne sill? ajatuksella, ett? te miss??n arvokkaassa omien arvonanto-vaatimustenne tunnossa tungeksitte joukon seassa hankkimaan p??sykorttia sinne ja puhutteluvuoroa t?nne, kun kaiken aikaa t?m? ikuinen hovi on teille avoinna, seurue laajana kuin maailma, lukuisana kuin sen p?iv?t -- edustaen jokaisen paikan ja ajan valio- ja valtav?ke?? Sinne p??sette aina; siell? saatte mielenne mukaan valita kumppanuutenne ja arvosijanne; kerran tulleena ei teit? voi sielt? h??t?? muu kuin oma vikanne; sik?l?isen kumppanuutenne ylh?isyydell? koetellaan taatusti teid?n oma sis?inen ylh?isyytenne, ja sen sijan mukaan, mink? haluatte ottaa t?ss? kuolleiden seurueessa, saa arvostelluksi niit? perusteita, joilla pyritte saavuttamaan huomaavaisuutta el?vien seurassa, -- p??tellyksi, mink? verran niiss? vaikuttimissanne on totuutta ja vilpitt?myytt?.

N?in siis on teid?n teht?v?, ja min? my?nn?n, ett? se on paljon. Sanalla sanoen, teid?n tulee rakastaa t?t? v?ke?, jos haluatte sen parissa olla. Mik??n kunnianhimo ei hy?dyt?. He halveksuvat kunnianhimoanne. Teid?n on rakastettava heit? ja osoitettava rakkautenne kahdella tavalla.

Ja olkaa my?s varma siit?, ett? jos tekij? on mink??n arvoinen, te ette oitis tajua h?nen t?ytt? tarkoitustansa, -- ei, viel?p? ette pitk??n aikaan kykene mill??n tavoin h?nen koko sanottavaansa saavuttamaan. Tietenkin h?n sanoo mit? h?n tarkoittaa, ja voimakkainkin ilmauksin; mutta h?n ei saa sanoiksi sit? kaikkea, ja viel? ihmeellisemp?? on, ett? h?n ei tahdokaan, paitsi k?tkettyyn tapaan ja vertauskuvilla, ollakseen varma siit?, ett? te erityisell? harrastuksella tutkitte sanottua. En tosin oikein n?e perustetta siihen, en kykene oikein selvittelem??n tuota viisaiden kiduttavaa pid?ttyv?isyytt?, jolla he aina piiloittavat syvemm?n ajatuksensa. He eiv?t anna sit? teille avun muodossa, vaan palkkiona, ja tahtovat takeita siit?, ett? sen ansaitsette, ennen kuin sallivat teid?n saavuttaa sen.

Mutta samoin on viisauden esineellisen muodon -- kullan -- laita. Teist? ja minusta ei n?k?j??n ole mit??n syyt?, mink?t?hden maan s?hk?iset voimat eiv?t yhdell? kertaa kuljettaisi kaikkea sen tallettamaa kultaa vuorenhuipuille, jotta kuninkaat ja kansat tiet?isiv?t kaiken saatavissaolevan kullan olevan koolla ja ilman erityist? kaivamisen vaivaa, j?nnittyneen kiihtymyksen ja sattuman oikkujen kiusaamatta, aikaa hukkaamatta, lohkoisivat sit? ja l?isiv?t rahaksi tarpeen mukaan. Mutta Luonto ei j?rjest? asiaa siten. Se asettelee sit? pikku maanrakoihin, kukaan ei tied? minne: saattaa kaivaa kauvan, eik? l?ydy lainkaan; on kaivettava suurella ty?ll?, l?yt??kseen mit??n.

Niin, juuri siten on ihmisten parhain viisaus talletettuna. Hyv?n kirjan ??reen p??stess?nne teid?n on kysytt?v? itselt?nne: "Olenko halukas tekem??n ty?t? australialaisen kaivosmiehen tavoin? Ovatko kuokkani ja lapioni hyv?ss? ter?ss?, ja olenko itse hyv?ss? kunnossa, hihat kierrettyin? kyyn?sp?ihin, ilman heng?stymisen oireita, malttavaisuus vireess??" Ja pysy?kseni viel? kotvasen t?ss? vertauskuvassa -- ik?vystytt?misenkin uhalla, sill? se on l?peens? valaiseva --: kun etsim?n?nne metallina on kirjoittajan ajatuskanta tai tarkoitus, niin h?nen sanansa ovat kuin kallio, jota teid?n on rusennettava ja sulatettava sen tavoittaaksenne. Ja kuokkinanne ovat teid?n oma huolellisuutenne, ?lynne ja tietom??r?nne; sulatusuuninanne on oma ajattelevainen sielunne. Teid?n on turha toivoa ylettyv?nne mink??n hyv?n kirjailijan tarkoitukseen ilman noita ty?kaluja ja tuota ahjoa; usein tarvitsette ter?vint?, hienointa purastusta ja k?rsiv?llisint? sulattelua, ennen kuin saatte sit? metallia yhden murusenkaan.

Ja sent?hden, kaikkein ensim?iseksi, sanon sen teille vakavasti ja varmasti, tiet?en ett? olen t?ss? kohden oikeassa, teid?n on totuttauduttava silm??m??n tarkoin sanoja ja vakuuttautumaan niiden merkityksest?, tavu tavulta -- viel?p? kirjain kirjaimelta. Te voisitte lukea kaikki British Museumiin kootut kirjat ja silti j??d? oppimattomaksi olennoksi; mutta jos luette hyv?? kirjaa kymmenen sivua, kirjain kirjaimelta -- toisin sanoen todella tarkoin --, niin olette ainiaaksi jossain m??rin sivistynyt henkil?. Sivistyksess? ja sivistym?tt?myydess? on kaikkena erona t?m? t?sm?llisyys.

Hyvinkasvatettu herrasmies ei kenties osaa montakaan kielt? -- h?n saattaa kyet? puhumaan ainoastaan ?idinkielt?ns? --, h?n on ehk? lukenut vain muutamia kirjoja. Mutta mit? tahansa kielt? h?n osaa, sit? h?n osaa tarkalleen; mit? sanaa h?n k?ytt??kin, sen h?n ??nt?? oikein; ennen kaikkea h?n on perehtynyt sanojen hienostoon, eroittaa ensi silm?yksell? puhdassyntyiset ja taatut sanat nykyhetken arkiroskasta, muistaa niiden sukupuun -- niiden keskin?iset risteytykset, et?isimm?tkin sukulaissuhteet ja mink? hyv?ksytyn aseman ne eri aikoina ja eri maissa ovat saaneet sanojen kansallisessa ylh?is?ss?. Mutta sivistym?t?n henkil? saattaa osata ulkoa paljonkin kieli? ja puhua niit? kaikkia, silti tuntematta todellisesti sanaakaan niist?, -- sanaakaan edes omasta kielest??n. Tavallisen taitava ja j?rkev? merten kynt?j? kykenee ohjaamaan aluksensa viitattomilta ulapoilta satamaan; kuitenkin h?nen tarvitsee virkkaa vain lause mill? kielell? hyv?ns?, ilmet?kseen kouluttamattomaksi henkil?ksi: samaten my?s yhden ainoan lauseen korostus tai sanank??nne ilmaisee oppineen miehen.

Ja sivistyneet henkil?t tuntevat t?m?n niin voimakkaasti, my?nt?v?t niin ratkaisevasti, ett? v??r? korko tai virheellinen tavu riitt?? jokaisen sivistyskansan eduskunnassa m??r??m??n miehelle ainiaaksi jollakin tavoin alemman arvosijan. Ja t?m? on oikein; mutta valitettavasti ei vaadita viel? suurempaa t?sm?llisyytt? ja t?hdellisess? tarkoituksessa. On kyll? paikallaan, ett? horjahdus latinankielen laajuuss??nn?ist? her?tt?? hymyily? parlamenttimme alihuoneessa; mutta on v??rin, ett? virheelliselle ?idinkielen lauseelle ei siell? rypistet? otsaa. Muutamat hyvin valitut ja hyvin oivallettavat sanat ajavat asian siin? miss? tuhannen ei tehoa kunnollisesti jos t?ss? monilukuisuudessa annetaan sanojen ep?vakaisesti h?ily? toistensa merkityksess?.

Niin, ja sanat saavat joskus aikaan kuolettavaa t?rvellyst?, jos niit? ei pidet? aisoissa. Parhaillaankin sorisee ja hiiviskelee ymp?rill?mme Euroopassa kaikenmoisia naamioituja sanoja, -- -- on liikkeell? naamioituja sanoja, joita kukaan ei ymm?rr?, mutta jokainen k?ytt??, ja joiden puolesta enimm?t ihmiset my?s tahtovat taistella, el?? tai kuollakin, luulotellen niiden merkitsev?n mik? mit?kin heille rakasta: sellaisilla sanoilla on nimitt?in kameleontin muuntelehtiva verho -- matelijan vaihtuva v?ri kunkin mielikuvituksen maaper?n mukaan; sill? maaper?ll? ne v?ijyskelev?t ja sieppaavat saaliiksensa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet