Read Ebook: Kuninkaitten aarteet by Ruskin John H Meen Anttila V In Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 123 lines and 17778 words, and 3 pages

Niin, ja sanat saavat joskus aikaan kuolettavaa t?rvellyst?, jos niit? ei pidet? aisoissa. Parhaillaankin sorisee ja hiiviskelee ymp?rill?mme Euroopassa kaikenmoisia naamioituja sanoja, -- -- on liikkeell? naamioituja sanoja, joita kukaan ei ymm?rr?, mutta jokainen k?ytt??, ja joiden puolesta enimm?t ihmiset my?s tahtovat taistella, el?? tai kuollakin, luulotellen niiden merkitsev?n mik? mit?kin heille rakasta: sellaisilla sanoilla on nimitt?in kameleontin muuntelehtiva verho -- matelijan vaihtuva v?ri kunkin mielikuvituksen maaper?n mukaan; sill? maaper?ll? ne v?ijyskelev?t ja sieppaavat saaliiksensa.

Ei ole ollut petoel?vi? niin raastavia, ei valtiotaidon edustajia niin ovelia, ei myrkytt?ji? niin tuhotehoisia kuin n?m? naamioidut sanat. Ne ovat ihmisen aatoksien kieroja toimitsijoita: mit? hyv?ns? harrastusta tai vaistoa h?n hartaimmin hellii, sen h?n luovuttaa suosikiksensa p??sseen naamioidun sanan huostaan, ja tuo sana saa lopulta ??rett?m?n vallan h?nen ylitseen, -- h?neen ei p??se vaikuttamaan muutoin kuin sen v?lityksell?. Ja niin sekarotuisissa kieliss?, kuin englanninkieless?, esiintyy ihmisten k?ytett?v?ksi -- melkein heid?n tahtomattansakin -- se onneton kaksimielisyyden tilaisuus, ett? he voivat k?ytt?? sanan kreikkalaista tai latinankielist? vastiketta silloin kun haluavat esitt?? k?sitteen arvokkaana, mutta halventaakseen sit? valitsevat saksilaisen tai muutoin arkisen sanavastikkeen.

K?sitell?ksenne nyt sanoja oikein, teid?n tulee opetella erityinen tapa. Melkein jokainen ?idinkielenne sana on ensin ollut jonkun muun kielen sana -- saksilainen, saksalainen, ranskalainen, latinalainen tai kreikkalainen -- it?maisista ja alkukielist? puhumatta. Ja monet sanat ovat olleet t?t? kaikkea -- ensin kreikkalaisia, sitte latinaan siirtyneit?, senj?lkeen ranskalaisia tai saksalaisia ja viimeiselt? englantilaisia, saaden jonkun muutoksen merkitykseens? ja k?ytt??ns? kunkin kansan huulilla, mutta s?ilytt?en syv?llisen ydintarkoituksen, jonka kaikki kehittyneet opiskelijat tuntevat niit? k?ytt?ess??n viel? t?n? p?iv?n?. Jos te ette osaa kreikan aakkosia, niin opetelkaa ne; nuori tai vanha -- tytt? tai poika -- mihin ryhm??n kuulunettekin: jos aiotte lukea vakavasti , opetelkaa kreikankielen kirjaimisto; sitte hankkikaa hyvi? sanakirjoja kaikista noista kielist?, ja milloin vaan olette ep?tietoinen jostakin sanasta, tutkistelkaa sen sukujuuri k?rsiv?llisesti. Aluksi lukekaa Max M?llerin luennot , ja sitten ?lk?? milloinkaan hellitt?k? sanasta, joka n?ytt?? teist? ep?ilt?v?lt?. Se on ankaraa ahkeroimista; mutta jo ensim?lt?kin te huomaatte sen mielenkiintoiseksi ja viimein ehtym?tt?m?n huvittavaksi. Ja aivan arvaamattomasti hy?tyy siit? yleens? henkinen ryhtinne, saaden voimaa ja t?sm?llisyytt?.

T?m?h?n ei merkitse, ett? teid?n pit?isi osata tai yritt??k??n opetella kreikkaa tai latinaa taikka ranskaa. Vieraan kielen t?ydelliseen oppimiseen menee kokonainen elinkausi. Mutta te kykenette helposti ottamaan selville merkitykset, joiden kautta ?idinkielen sana on kulkenut, ja ne, jotka sill? viel? t?ytyy olla p?tev?n kirjoittajan k?sialassa.

Ja pelk?st??n esimerkin vuoksi luen nyt luvallanne muutamia rivej? todellisesta kirjasta teid?n kanssanne, huolellisesti, ja katson, mit? niist? ilmenee. Otan kirjan, jonka te kaikki hyvin tunnette; mitk??n ?idinkielemme sanat eiv?t ole meille tutumpia, mutta kenties ei mit??n ole v?hemm?n luettu v?h?isell? harrastuksella. Valitsen n?m? 'Lycidaan' s?keet:

Eh?tti viimeksi ja viimeisen? l?ks luotsi Galilean j?rven sielt?; avainta vankkaa riippui vy?ll? kaksi , ja hiippahiukset heilui j?rkkymielt?, kun lausui ankarata k?ytt?in kielt?: "Mies nuori, liiennyt sun sijastas ois monta, joill' on vatsa valtias, kun tarhaan hiipii, tunkee, kiipee niit?! Ei heill? muuhun harrastusta riit?, kuin keritsij?-juhlaan joutuin p??st? ja arvovieras ty?nt?? syrj??n tielt?; ne sokkosuut, joill' itsell' lammasrauta k?teenk??n tuskin k?y, -- jotk' eiv?t s??st? aikaansa oppiin kunnon paimennuksen: he eiv?t piittaa, heid?n kelpaa olla! S?r?ytt?? olkihuilu-lirkutuksen vain muutteeks' saattavat he kartanolla: isoovat lampaat ruokintaansa vuottaa, -- ne turpoo tuulesta, ja huuru tuottaa sis?ist? m?t??, tauti toisiin tarttuu, ja julman suden salariisto karttuu my?s p?ivitt?in, mut puhetta ei siit?."

Miettik??mme t?t? kohtaa ja tutkikaamme sen sanoja.

Eik? ensiksikin ole omituista havaita, ett? Milton ei ainoastaan esit? Pyh?? Pietaria t?ydess? piispallisessa toimessa, vaan viel?p? juuri niiss? t?m?n toimen ilmauksissa, joilta protestantit tavallisesti kiivaimmin ep??v?t hyv?ksymisens?? "Hiippa"-hiukset! Milton ei suinkaan suosinut piispoja; kuinka johtuu Pyh? Pietari kantamaan "hiippaa?"

"Avainta vankkaa riippui vy?ll? kaksi." Ilmeneek? t?ss? siis se avainten valta, jota Rooman piispat ovat vaatineet, ja tunnustaako Milton sen t?ss? ainoastaan runoilijanvapaudella, maalauksellisuutensa takia, saadakseen kullan hohteen avittamaan tehoansa? ?lk?? ajatelkokaan sit?. Suuret miehet eiv?t tee n?ytt?m?temppuja el?m?n ja kuoleman opink?sityksill?: ainoastaan pikku sielut voivat siten menetell?.

Milton tarkoittaa mit? h?n sanoo, ja tarkoittaa varsin vakaisesti -- on piankin omistamassa koko henkisen tarmonsa sen lausumiseen. Sill? vaikka h?n ei ollut v??rien piispojen suosija, h?n antoi t?yden kunnioituksensa oikeille, ja J?rvi-luotsi ilmestyy t?ss? h?nen ajatuksiinsa toden piispallisuuden esikuvana ja p??n?. Milton nimitt?in lukee t?ysin rehellisess? mieless? raamatun sanat: "min? annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet". Puritaaninakaan h?n ei tahtonut sit? lauselmaa h?ivytt??, jos kohta olikin huonoja piispoja olemassa; viel?p? meid?n tulee h?nt? ymm?rt??ksemme ensin oivaltaa tuo lupaus: ei kelpaa silm?ill? sit? syrinkarin tai henk?ist? sit? kuiskauksena, niinkuin se olisi vastustajalahkon ase. Se on juhlallinen, yleisp?tev? vakuutus, kaikille lahkoille hyvin mieless? pidett?v?. Mutta kenties kykenemme paremmin selvitt?m??n sit?, jos jatkamme hiukan edemm?ksi ja sitte palaamme t?h?n kohtaan. Sill? ilmeisestikin t?ll? toden piispallisuuden voiman nimenomaisella tehostuksella on m??r?n? saada meid?t painokkaammin tuntemaan, mit? on esitett?viss? piispanvallan v??ri? tavoittajia vastaan -- tai yleens? niit? vastaan, jotka papistossa v??rin pyrkiv?t vaikutusasemaan ja arvoon: joilla on "vatsa valtias, kun tarhaan hiipii, tunkee, kiipee niit?".

Teid?n ei sovi luulla, ett? Milton voisi k?ytt?? noista kolmesta teonsanasta ainoatakaan s?keens? t?ytteeksi, niinkuin huoleton kirjoittaja suorittaa ty?t?ns?. H?n tarvitsee kaikki kolme, erikoisesti nuo kolme, eik? muuta kuin ne -- "hiipii" ja "tunkee" ja "kiipee"; mitk??n muut sanat eiv?t tekisi samaa palvelusta, eik? enemp?? voisi lis?t?. Sill? niill? esitet??n tyhjent?v?sti ne kolmenlaista luonnonlaatua edustavat kolme ihmisluokkaa, jotka ep?rehellisesti tavoittelevat hengellist? valtaa.

Ensiksi ne jotka "hiipiv?t" tarhaan -- jotka eiv?t v?lit? virasta tai nimityksest?, vaan tahtovat salaista vaikutusvaltaa; he toimivat kaikessa salavihkaa ja ovelasti, my?ntyen mihin hyv?ns? virkatoiminnan tai k?ytt?ytymisen n?yristelyyn, jotta vain saavat likikohtaisesti urkkia ja huomaamattomasti johdella ihmisten mieli?. Sitte ne jotka "tunkevat" -- ty?nt?ytyv?t -- tarhaan; -- jotka luontaisella syd?men julkeudella ja mahtipontisella suulaudella ja vankkumattomalla itseluottamuksella saavuttavat kuulijoita ja vaikutusta tavallisen rahvaan keskuudessa. Lopuksi ne jotka "kiipeev?t" -- joilla kyll?kin on ansionansa sek? lujaa ett? asiallista uurastusta ja opillisuutta, mutta itsekk??sti he omistavat sen tarmonsa ja kyvykkyytens? korkeiden arvosijojen ja vaikutusasemien voittamiseen, joten heist? tulee "perinn?n haltijoita", vaikkakaan ei "lauman esikuvia".

Edelleen:

Pys?hdyn j?lleen, sill? t?m? on outo ilmaus; saattaisi luulla sit? rikkonaiseksi sanakuvaksi, -- huolimattomaksi ja syv?oppisuuteen soveltumattomaksi.

Ei niink??n: juuri sen tokinaisuus ja ytiinekkyys ovat tarkoitettuja saamaan meid?t oikein katsastamaan t?t? sanantapaa ja muistamaan sen. Noilla kahdella lyhyell? yhdistetyll? sanalla ilmaistaan oikean olemuksen t?sm?lliset vastakohdat kirkon kahdessa suuressa virassa -- piispan ja pastorin toimessa.

Piispa merkitsee alkujaan henkil?? joka n?kee.

Pastori merkitsee ruokkijaa.

Mahdollisimman ep?piispallista on siis olla sokea.

Kaikkein ep?papillisinta on ruokkimisen sijasta itse?ns? ruokituttaa, -- olla suuna.

Ja selv??h?n on silloin, ett? h?n ei kykene tekem??n tili? sieluista, jos h?n ei ole selvill? edes ruumiillisista olosuhteista. Piispan ensi huolena olkoon siis ainakin asettua sellaiseen asemaan, jossa h?n min? hetken? hyv?ns? voi ottaa selon jok'ainoan piiriss??n el?v?n sielun historiasta lapsuutta my?ten ja sen tilasta sill?haavaa. Tuolla takakujan varrella Matti ja Maija, -- mukiloivat toisiansa!

"Tuo ei kuitenkaan ole meid?n k?sityksemme piispanvirasta." Vaikka niinkin; mutta se oli Paavalin; ja se oli Miltonin. He saattoivat olla oikeassa, tai me saatamme olla; mutta ?lk??mme luulko lukevamme kumpaistakaan panemalla omia mielipiteit?mme heid?n sanoihinsa.

Min? jatkan.

"Ne turpoo tuulesta, ja huuru tuottaa sis?ist? m?t??."

T?m? on tarkalleen totuudenmukaisesti lausuttua kaikesta v??r?st? uskonnollisesta opetuksesta; sen ensim?isen? ja viimeisen? ja kohtalokkaimpana merkkin? on tuo "p?histyminen". K??ntyneet lapset, jotka opettavat vanhempiansa; k??ntyneet pahantekij?t, jotka opettavat kunniallisia ihmisi?; k??ntyneet p?lkkyp??t, jotka eletty??n tyls?ss? typerryksess? puolet ik??ns? ?kki? havahtuvat ?ly?m??n sen seikan, ett? Jumala on olemassa, ja sill? perusteella kuvittelevat olevansa H?nen erityisi? valittujansa ja sanansaattajiaan; lahkolaiset joka lajia, pient? ja suurta, katolilaisia tai protestantteja, valtiokirkollisia tai vapaakirkollisia, mik?li ajattelevat olevansa yksinomaisesti oikeassa ja muiden olevan auttamattomasti v??r?ss?; ja jokaisessa lahkossa erikoisesti ne, joiden mukaan ihmisi? voi pelastaa oikea ajatteleminen oikean tekemisen sijasta, sana toiminnan asemesta ja halu ty?n vastikkeena: -- n?m? ovat aito huuru-olentoja -- pilvi?, n?m?, vailla vett?; m?t?isen kaasun ja kuoren ruumiita, ilman verta tai lihaa. Ne ovat puhallutettuja s?kkipillej? paholaisten soittimiksi -- pilaantuneita ja turmelevia -- "he turpoo tuulesta, ja huuru tuottaa sis?ist? m?t??".

Lopuksi palatkaamme avainten valtaa koskeviin s?keisiin, sill? nyt p??semme oivaltamaan niit?. Huomatkaa Miltonin ja Danten eroavaisuus t?m?n vallan tulkitsemisessa. Kerrankin on j?lkim?inen ajattelultaan heikompi: h?n otaksuu molemmat taivaan portin avaimiksi; toinen on kullasta, toinen hopeasta, -- Pyh? Pietari luovuttaa ne vartijaenkelille, eik? ole helppo tajuta noiden kahden avaimen tai portin kolmen astuimen aineskaksinaisuuden sis?llyst?. Mutta Miltonilla toinen on kultainen taivaan avain, toinen rautainen ja kuuluu vankilaan, sinne sulkeakseen ne kelvottomat opettajat, jotka "ovat ottaneet pois tiedon avaimen eiv?tk? kuitenkaan itse astuneet sis?lle".

Olemme n?hneet, ett? piispan ja pastorin velvollisuuksina on n?hd? ja ravita, ja kaikista, jotka niin tekev?t, on sanottu: "Joka juottaa, h?net my?skin juotetaan." Mutta se totuus pit?? paikkansa my?s toisin p?in. Joka ei juota, h?n n?ivettyy itsekin; ja joka ei n?e, h?n joutuu itse suljetuksi n?kyvist?, -- suljetuksi iankaikkiseen vankeuteen. Ja se vankila avautuu t??ll? yht? hyvin kuin t?m?nj?lkeenkin: se, joka on tuleva sidotuksi taivaassa, saa ensin kammitsansa maan p??ll?. Tuo k?sky voimallisille enkeleille, joiden kuva kallioapostoli on: "sitokaat h?nen jalkansa ja k?tens? ja heitt?k??t h?net ??rim?iseen pimeyteen" kohdistuu osaltaan opettajaa vastaan jokaisesta avun pid?tyksest?, ja jokaisesta ev?tyst? totuudesta, ja jokaisesta tyrkytetyst? valheellisuudesta, niin ett? h?net kahlitaan sit? tiukemmin mit? enemm?n h?n kahlehtii, ja heitet??n yh? loitommaksi, kun h?n edelleen ja edelleen johtaa harhaan, kunnes viimein rautakopin salvat sulkeutuvat h?nen takanaan: "avaamaan kulta-, rauta- sulkijaksi".

Olemme luullakseni saaneet jotakin irti noista riveist?, ja paljon lis?? on viel? l?ydett?viss? niist?; mutta ?skeinen tarkastelu jo riitt?? n?ytteeksi sellaisesta kirjailijanne sana-sanalta tutkimisesta, jolloin todellisesti "luemme" -- tarkaten jokaista korostusta ja ilmausmuotoa, asettuen aina kirjailijan asemaan, h?ivytt?en oman henkil?llisyytemme ja pyrkien syventym??n h?nen olemukseensa, niin ett? kykenisimme sanomaan: "n?in Milton ajatteli", eik?: "n?in min? olen ajatellut ollessani lukevinani Miltonia".

"tuon t?hden, joka ristiinnaulittuna noin kurjaa k?rsi ikirangaistustaan?"

tai kuvaukseen h?nest?, jonka ??ress? Dante seisoi

"kuin munkki, murhamiest? ripitt?v??"

Muistatte minun sanoneen tuosta suuresta ja puhtaasta vainajien seurueesta, ett? sen pariin ei p??se "halpa arkisielu". Mit? luulette minun tarkoittaneen "arkisella" olemuksella? Mit? te itse tarkoitatte "arkisuudella" ? Saatte siit? hedelm?llisen ajattelun aiheen; mutta lyhyeen sanoen on kaiken arkisuuden peruspiirteen? vajava tunnonherkkyys. Yksinkertainen ja viaton arkisuus on pelk?st??n kasvattamattomuuden ja kehittym?tt?myyden tylsyytt? ruumiissa ja sielussa; mutta aito luonteellisessa arkisuudessa ilmenee kuolettava paatumus, joka ??rimm?isill??n kykenee kaikenlaatuiseen elukkamaisuuteen ja rikollisuuteen, tuntematta pelkoa, tuntematta mielihyv??, kauhua, s??li?. Jylse? k?si ja kuollut syd?n, sairaalloinen tottumus, kovettunut omatunto, -- niiss? on ihmisten arkisuus; he ovat ainiaan arkisia, juuri samassa suhteessa kuin he ovat kykenem?tt?mi? osanottoon, -- l?him?isens? tunnetilan nopeaan tajuamiseen, kaikkeen siihen mit? tavallisen, mutta per?ti t?sm?llisen sanonnan syv?ss? merkityksess? voidaan nimitt?? ruumiin ja sielun "hienotunteisuudeksi": se on sellainen mimosan-lehden kosketusherkkyys, joka puhtaalla naisella on kaikkien elollisten edell?, -- j?rjen rajoihin kytkem?t?n tarkkavaistoinen ja t?ysin?inen tunteellisuus, -- itse j?rjenkin johtelija ja pyhitt?j?. J?rki voi ainoastaan ratkaista mik? on totta: -- Jumalan antama ihmistunnon herkkyys yksin??n voi aistita mit? Jumala on tehnyt hyv?ksi.

Emme siis saavu tuohon suureen vainajien istuntoon ainoastaan tiet?m??n heilt? totta, vaan p??asiallisesti tuntemaan heid?n kanssansa oikeamielisyytt?. Ja tunteaksemme heid?n kanssansa meid?n tulee olla heid?n kaltaisiansa, ja vaivattomasti ei yksik??n meist? p??se siihen asti. Niinkuin tosi tieto on hallittua ja koeteltua tietoa, eik? ensim?isin? juolahtaneita ajatuksia, -- samoin on tosi tunnonherkkyys hallittua ja koeteltua tunteellisuutta, eik? ensim?isi? vaikutelmia. Ensim?isin? tulee turhamaiset, v??r?t, salakavalat; jos my?t??tte niihin, ne johtavat teit? umpim?hk?isesti ja loitos, tyhj?ss? tavoittelussa, ontossa innostuksessa, kunnes teill? ei ole mit??n todellista tunteellisuutta j?ljell?.

Eih?n mik??n ihmisyydelle mahdollinen tunne ole tosin itsess??n v??r?, vaan ainoastaan v??r? hallitsemattomana, kurittomana. Sen ylevyyten? on sen voima ja oikeudenmukaisuus; se on v??r? ollessaan heikkoa ja turhanaikaisesta seikasta saatua. On v?h?p?t?ist? ihmetyst?, kuten lapsen, joka katselee kuinka temppuilija heittelee kultapalloja, -- ja t?t? voitte pit?? halpana. Mutta onko mielest?nne alhaista se ihmetys tai v?h?isemp?? se vaikutelma, jolla jokaista ihmissielua kutsutaan tarkkaamaan kuinka taivaan kultapalloja y?ss? heittelee tekij?ns? k?si? On halpaa uteliaisuutta, kuten kielletyn oven avaamiseen vieh?ttyv?n lapsen tai herransa asioita urkkivan palvelijan; -- ja ylev?? uteliaisuutta, joka vaaran edess? tutkii suuren virran l?hdett? hiekka-aavikon takana, -- merentakaisten suurten mantereiden sijoitusta, -- ja viel? jalompaa uteliaisuutta, joka kyselee El?m?n virran l?hteest? ja Taivaan avarista aloista asioita, joita "enkelitkin haluavat tutkistella".

"Pikkumaisen" ja "itsekk??n" tunteellisuuden sijasta minun olisikin pit?nyt suoraan nimet? se "kohtuuttomaksi" eli "v??r?mieliseksi" tunne-el?m?ksi. Todellisesti sivistyneiden ihmisten ja arkisielujen eroavaisuuden voi parhaiten m??r?t? er??ll? seikalla, joka niinik??n on todellisesti sivistyneen kansan ilmeisimp?n? tuntomerkkin? laumav?keen verraten: heid?n tunteensa ovat vakaisia ja oikeudenmukaisia, asiallisen mietinn?n ja tasapuolisen ajattelun tuloksina. Lauman voi puhua mihin hyv?ns?; sen tunteet saattavat olla -- tavallisesti ovat -- ylip??t?ns? jalomielisi? ja oikeudenmukaisia; mutta sill? ei ole mit??n perustusta niille, mit??n kunnollista kiinnipit?misen otetta niist?. Sen voi ?rsytt?? tai mairitella mielin m??rin mihin hyv?ns? tunteeseen; se ajattelee enimm?kseen tartuntana, saaden tunnekuohumuksen niinkuin nuhan, eik? ole mit??n niin pient?, mist? se ei karju itse?ns? hurjistuksiin, kun puuska on valloillaan, -- mit??n niin suurta, mit? se ei hetkess? unohtaisi, puuskan menty? ohi. Mutta sivistyneen yksil?n, tai sivistyneen kansakunnan, mielenliikutukset ovat oikeudentuntoisia, suhdallisia ja vakaisia.

Hyv?t yst?v?t, enp? tied? miksi kukaan meist? puhuisi lukemisesta. Me tarvitsemme jotakin kovempaa koulutusta kuin lukemisen tuottamaa; mutta ainakin saatte pit?? varmana, ett? me emme osaa lukea. Mik??n lukeminen ei ole mahdollista t?ss? mielentilassa olevalle v?est?lle. Mik??n suuren kirjailijan lauselma ei ole heid?n ymm?rrett?viss??n. Englantilaisen yleis?n on t?ll?haavaa suorastaan ja ehdottomasti mahdoton k?sitt?? mit??n ajatuksellista tuotantoa -- niin ajattelukyvytt?m?ksi se on rappeutunut ahnehtimisj?rjett?myydess??n.

Onneksi ei tautimme viel? ole juuri pahempaa kuin t?t? ajattelukyvytt?myytt?; se ei ole sisemm?n luonnon t?rvi?t?. Meist? l?htee yh? ehj? sointu, kun jokin iskee meit? osavasti; ja vaikka se aatos, ett? kaiken pit?isi olla "kannattavaa", on tartuttanut pyrkimyksi?mme niin syv?lti, ett? me tahtoessamme laupiasta samarialaistakin leikitell? emme koskaan ojenna suojatillemme ropoa sanomatta: "kun tulen takaisin, niin sinun pit?? antaa minulle kaksi", on syd?memme sopukkaan kuitenkin j??nyt ylev?n tuntemisen kyky?. Me osoitamme sit? ty?ss?mme, -- sotimisessamme, -- viel?p? noissa ep?suhtaisissa kotoisissa mielenliikutuksissamme, jotka saavat meid?t raivostumaan yksil?? kohdanneesta pikku v??ryydest? samalla kun olemme lauhkeita rajattomalle yleiselle. Me olemme yh?ti uutteria p?iv?n viimeist? hetke? my?ten, vaikka lis??mme ahertajan k?rsiv?llisyyteen pelurin kiihkon; me olemme viel? urhoollisia kuolemaan asti, vaikkakin kykenem?tt?mi? havaitsemaan oikeata aihetta taistelemaan noustaksemme, ja olemme edelleenkin uskollisia kiintymyksess?mme omaisiimme, kuolemaan asti, niinkuin merihirvi?t ovat, ja kalliokotkat.

Ja on olemassa toivoa kansakunnasta, kun viel? t?t? voi sanoa siit?. Niin kauvan kuin se pit?? el?m??ns? k?dess??n, valmiina antamaan sen kunniastansa , rakkaudestaan ja liiketointensa puolesta , siit? on toivoa. Mutta ainoastaan toivoa; sill? t?t? vaistomaista, p??t?havin esiintyv?? hyvett? ei voi kest??. Mik??n kansakunta, joka on tehnyt itsens? laumav?eksi, ei voi s?ily?, vaikka olisi syd?mens? pohjalta kuinkakin ylev?laatuista. Sen on pidett?v? tunnevaikutelmiansa kurissa ja ohjailtava niit?; muutoin ne aikanaan kurittavat sit? skorpiooniruoskilla. Ennen kaikkea: kansakunta ei voi s?ily? rahansaalistus-laumana -- se ei voi rankaisemattomasti olemassaoloansa haittaamattomasti yh? edelleen halveksua kirjallisuutta, halveksua tiedett?, halveksua taidetta, halveksua luontoa, halveksua s??li?, keskitt?en sielunsa taukoamattomasti hankiskeltaviin lantteihin.

Ovatko n?m? mielest?nne jyrkeit? tai hillitt?mi? sanoja? Malttakaahan viel? vain hetkinen. Min? todistan ne teille kohta kohdalta.

Tai menn?kseni viel? alemmaksi, paljonko luulisitte Yhdistyneen Kuningaskunnan yleisten ja yksityisten kirjahyllyjen sis?ll?n tuottavan siihen myyntisummaan verraten, joka saataisiin sen viinikellareista? Miss? asemassa sen kulungit kirjallisuuden hankkimiseksi olisivat sen arvion rinnalla, joka k?sitt?isi ylellisen sy?misen kustannukset? Me puhumme hengen ravinnosta kuten ruumiinkin ravinnosta: hyv? kirja sis?lt?? sellaista ravintoa ehtym?tt?m?sti; se on ik?kautinen varaus meid?n parhaalle osallemme -- ja kuinka pitk??n kuitenkin enimm?t ihmiset katsoisivat parasta kirjaa ennen kuin sen saadakseen uhraisivat ison kampelan!

On toki ollut miehi?, jotka kirjan ostaakseen ovat kirist?neet vy?t?ns? ja j?tt?ytyneet vaatteita vaille, ja joiden kirjastot luullakseni olivat heille lopultakin huokeampia kuin enimpien ihmisten p?iv?lliset ovat. Harvat meist? joutuvat sellaiseen koetukseen, paha kyll?: onhan kallisarvoinen esine meille yh? kallisarvoisempi, jos se on hankittu ty?ll? tai s??st?v?isyydell?; ja jos julkiset kirjastot olisivat puoleksikaan niin kalliita kuin julkiset p?iv?lliset, tai kirjat maksaisivat kymmenennenk??n osan rannerenkaiden hinnasta, niin houkkamaisetkin miehet ja naiset voisivat joskus aavistella, ett? lukemisessakin saattaa olla hyv?? niinkuin maiskuttelussa ja v?lkyttelyss?. Pelkk? kirjallisuuden huokeus sit?vastoin on saamassa viisailtakin ihmisilt? unohtumaan, ett? jos kirja on lukemisen arvoinen, se on ostamisen arvoinen.

Kirja ei ole mink??n arvoinen, ellei sill? ole paljon arvoa; eik? se ole k?ytt?kelpoinen ennen kuin se on luettu ja uudestaan luettu ja tullut rakkaaksi ja taas uusilla piirteill? rakkaammaksi -- ja merkityksi, niin ett? voitte vedota siit? tarvitsemiinne kohtiin niinkuin soturi saa varushuoneesta siepata kulloinkin otollisimman aseen tai taloudenhoitaja noutaa kaipaamansa mausteen myym?l?st?. Jauhoista valmistettu leip? on hyv??; mutta hyv?ss? kirjassa on leip?? niin maistuvaa kuin hunaja, kun vain tahtoo sit? ottaa -- ja k?yh?p? tosiaan t?ytyy olla sen perheen, joka ei edes kertaakaan el?m?ss?ns? kykene suorittamaan leipurinlaskua tuollaisista moninkertaistuvista s?mpyl?ist?. Me sanomme itse?mme rikkaaksi kansakunnaksi, ja olemme silti niin siivottomia ja hupsuja, ett? kiert?vist? kirjastoista peukaloitsemme piloille toistemme kirjoja!

Mit? me olemme julkisesti tehneet tieteen hyv?ksi? Meid?n on tiedett?v?, paljonko kello on, laivojemme turvallisuudeksi, ja sent?hden me kustannamme t?htitornia; ja parlamenttinamme me vuosittain annamme kiusata itsemme tekem??n huolimattomasti jotakin British Museumin hyv?ksi, ynse?sti arvellen sit? joksikin paikaksi, miss? s?ilytet??n t?ytettyj? lintuja lastemme ratoksi. Jos joku kustantaa oman kaukoputkensa ja selvitt?? taaskin t?htisumu-p?lvekkeen taivaalta, niin me h?lisemme siit? havaintosaavutuksesta kuin omastamme; jos yksi kymmenest?tuhannesta mets?st?j?-kartanonherroistamme ?kki? huomaa, ett? maa onkin luotu my?s muuta varten kuin ketunkoloiksi, ja kaivautuu itse sen sis?lle ja ilmoittaa meille, miss? on kultaa ja miss? kivihiili?, niin me k?sit?mme, ett? tuosta on jotakin hy?ty?, ja varsin asianmukaisesti me korotamme h?net aateliss??tyyn: mutta se sattuma, ett? h?n on keksinyt puuhilleen hy?dyllisen suunnan, onko se mik??n ansio meille?

Mutta jos ep?ilette n?it? ylimalkaisia huomautuksia, niin t?ss? on muuan tieteenharrastustamme valaiseva erikoistapaus meid?n kaikkien mietitt?v?ksi. Kaksi vuotta takaperin oli Baijerissa myyt?v?n? kokoelma Solenhofenin kivettymi? -- paras lajiaan, sis?lt?en monia t?ydellisyydelt??n ainoalaatuisia n?ytteit? ja yhden lajin?ytteenkin ainokaisena maailmassa . T?m? kokoelma, jonka pelkk? kauppa-arvo yksityisten ostajien keskuudessa olisi luultavasti ollut tuhannen tai kahdentoistasadan punnan vaiheilla, tarjottiin Englannin kansalle seitsem?st?sadasta. Mutta me emme tahtoneet antaa niin paljoa, ja koko sarja olisi t?ll? hetkell? M?nchenin museossa, jollei professori Owen omaa aikaansa hukaten ja k?rsiv?llisesti kiusaten brittil?ist? yleis?? t?m?n edustajissa esiintyv?n? olisi saavuttanut sit? my?nnytyst?, ett? h?net valtuutettiin maksamaan nelj?sataa puntaa heti, itse j??den vastuuseen lopuista kolmesta! Sanottu yleis? kaiketikin suorittaa tuon j??nn?s-er?n, ajan tullen, mutta nyre?sti ja kaiken aikaa v?h??k??n v?litt?m?tt? koko asiasta -- vain aina valmiina kaakattamaan, jos siit? saannoksesta koituu jotakin ansiota.

Pyyd?n teit? numeroiden valossa harkitsemaan, mit? t?m? tosiseikka merkitsee. Teid?n vuotuiset kulunkinne yleisiin tarkoituksiin ovat v?hint??n 50 miljoonaa. Ja 700 puntaa 50,000,000 punnasta on likimain samaa kuin seitsem?n penny? kahtatuhatta puntaa kohti. Olettakaammepa siis, ett? joku herrasmies, jonka tuloja ei tunnettaisi, mutta jonka voisi arvata varsin ?veri??ksi siit?kin, ett? h?n kuluttaisi kaksituhatta puntaa vuodessa yksist??n puistomuureihinsa ja palveluskuntaansa, -- olettakaamme, ett? tuollainen pohatta ilmoittaa pit?v?ns? tieteest?; ett? muuan h?nen palkollisensa tulee innokkaasti kertomaan h?nelle ainoalaatuisesta kivettym?kokoelmasta, joka antaa opastuksen uudesta luomakunnan kehitysjaksosta ja on lunastettavissa seitsem?n pennyn summalla; ja ett? herrasmies, joka pit?? tieteest? ja kuluttaa kaksituhatta vuodessa puistonsa kunnossapitoon, vastaa palvelijalle, pidetty??n h?nt? monet kuukaudet odottamassa: "No! Min? annan sinulle niist? nelj? penny?, jos ensi vuoteen sitoudut vastaamaan lopuista kolmesta!"

Te ette tied? mit??n omista edellytyksist?nne tai olosuhteistanne; te kuvittelette, ett? teill? voi olla kosteiden, laakeiden, lihavien savikenttienne keskell? yht? kerke? taideluomisen lahja kuin ranskalaisilla kullanhohtavien viinitarhainsa keskell? tai tuliper?isten kallioittensa juurella elelev?ll? italialaisella, -- ett? taidetta voi oppia niinkuin kirjanpitoa ja ett? se opittuna toimittaa teille enemm?n kirjoja pidett?v?ksi. Oman itsens? vuoksi te ette v?lit? tauluista sen enemp?? kuin autioseiniinne liimatuista ilmoituksista. Seinill? liikenee aina tilaa ilmoitusten asettamiselle luettavaksi, -- ei koskaan taulujen sijoittamiselle katseltavaksi. Te ette tied?, mit? taideteoksia teill? on maassanne, tai ovatko ne v??ri? vai oikeita, pidet??nk? niist? hyv?? huolta vai eik?; vieraissa maissa te tyynesti n?ette ylevimpienkin taulujen, mit? maailmassa on s?ilynyt, r?nstyv?n haaskiolla -- , ja jos kuulisitte, ett? kaikki Eurooppaan j??neet Tizianin tuotteet aiotaan huomenna k?ytt?? hietas?kkien valmistamiseen it?valtalaisissa varustuksissa, se ei huolettaisi teit? saman vertaa kuin mahdollisuus, ett? omat reppunne j??v?t jotakuta arvioitua lintuparia laihemmiksi p?iv?n mets?styksess?. Sill? kannalla on teid?n kansallinen taiderakkautenne.

Kaksi jokseenkin surkeinta n?ky?, mit? ihmiskunnassa konsaan on kohdalleni osunut, niiden syv?? sis?ist? merkityst? ajatellen, on englantilaisten laumojen hauskuttelu ruosteisten haupitsien laukomisella Chamonix-laaksossa ja Z?richin sveitsil?isten viininviljelij?in tapa ilmaista kristillist? kiitollisuuttansa viinisadon antimista, kokoontumalla ryhmiksi "viinitarhojen torneihin", verkkaisesti panostaen ja r?iskytellen ratsupistooleja aamusta iltaan. Velvollisuuksien h?m?r? oivaltaminen on masentavaa; masentavampia minusta n?hden t?llaiset k?sitykset rattoisuudesta.

"Mink?t?hden ei todistaja kuitenkin suostunut menem??n vaivaistaloon?" kysytte. No, k?yhill? n?kyy olevan vaivaistaloa vastaan ennakkoluuloa, jota rikkailla ei ole -- sill? tietysti jokainen, joka ottaa hallitukselta el?kkeen, mukautuu vaivaishoidokiksi suurellisessa merkityksess?: rikkaiden huoltolat eiv?t vain anna vihjausta vaivaisesta elannosta, vaan huolettomista oloista. Mutta k?yh?t n?kyv?t tahtovan kuolla itsen?isesti; kenties, jos laittaisimme hoitolat heille kyllin sieviksi ja miellytt?viksi, tai antaisimme heille el?kkeens? kotona ja my?nt?isimme heille pikku alkajaiskehvellyksen yleisist? varoista, heid?n mielens? saattaisi suopua siihen. T?llainen on sill?v?lin asiain tila: me teemme avustuksemme joko niin h?p?isev?ksi heille tai niin tukalaksi, ett? he mieluummin kuolevat kuin ottavat sen vastaan; kolmantena vaihtoehtona me j?t?mme heid?t niin oppimattomiksi ja ymm?rt?m?tt?miksi, ett? he n?kev?t n?lk?? kuin j?rjett?m?t luontokappaleet, kesytt?min? ja mykkin?, tiet?m?tt? mit? tehd? tai mist? etsi? ahdingolleen huojennusta.

Te halveksutte s??li?, sanon; jos ette sit? hylkisi, niin tuollainen sanomalehti-uutinen olisi kristillisess? maassa yht? mahdoton kuin harkitun murhan salliminen sen julkisilla kaduilla. Sanoinko "kristillisess?"? Oi, jos me olisimme vain terveesti ep?kristillisi?, niin sellainen olisi mahdotonta: meid?n kuviteltu kristillisyytemme se auttelee meit? tekem??n n?it? rikoksia, sill? me riemuttelemme ja rehvastelemme uskossamme saadaksemme siit? nauttia h?pe?m?t?nt? tyydytyst?, senkin verhoten mielikuvituksella kuten kaiken muun. Urkujen ja kuorik?yt?vien, aamusarastus-jumalanpalvelusten ja h?my-hartaushetkien draamallinen kristillisyys -- se silm?nlume-hartaus, johon me emme arastele sekoittaa maalauksellisesti teatteriemme paholaisn?ytelmi?, "Satanellain", "Robertien", "Faustien" tehopiirteit?, messuten kiitosvirsi? kirjo-ikkunain l?pi taustavaikutuksen aikaansaamiseksi ja taiteellisin juoksutuksin lurittaen Luojan nime? moninaisesti vaihtuvissa rukousj??ryttelyn toisinnoissa -- t?m? kaasuvaloinen ja kaasuhenkinen kristillisyys on meid?n ylv?yten?mme, ja me tempaamme turvaan kauhtanamme liepeen niiden kerettil?isten kosketukselta, jotka lausuvat siit? ep?ilyksi?.

Mutta osoittaa rahtunen tavallista kristillist? oikeamielisyytt? selv?ss? sanassa tai teossa, tehd? kristinopin lainkohta joksikin el?m?nohjeeksi ja perustaa yksikin kansallinen toimenpide tai toive sille pohjalle, -- liianpa hyvin tied?mme, mink? verran uskomme siihen p?tee! Pikemmin saisitte salaman leimahtamaan suitsutussavusta kuin todellista toimintaa tai suurta tunnetta ilmenem??n nykyaikaisesta englantilaisesta uskonnollisuudestamme. Teid?n olisi parempi p??st? eroon sek? savusta ett? urkupilleist?: j?tt?k?? ne ja goottilaiset ikkunat ja maalatut lasiruudut teatterikaluston hoitajalle; yhten? terveen? puhalluksena heitt?k?? hiilivety-henkenne ja ottakaa porraskynnyksell?nne v?rj?tt?v? Latsarus hoivaanne. Sill? tosi kirkko on kaikkialla miss? k?si auttavana kohtaa toisen, ja se on ainoa pyh? tai em?kirkko mit? koskaan on ollut tai on milloinkaan.

Kaikkia n?it? henkisi? tyydytyksi? ja kaikkia n?it? hyveit?, toistan, te kansallisesti halveksutte. Teill? on tosin keskess?nne kansalaisia, jotka eiv?t niin tee; joiden ty?st?, voimasta, el?m?st?, kuolemasta, te el?tte konsaan kiitt?m?tt? heit?. Varallisuutenne, huvinne, ylpeytenne olisivat kaikki yht? mahdottomia ilman niiden toimintaa, joita v?h?ksytte tai ette muista. Poliisikonstaapeli, joka astelee mustaa kujaa edes takaisin kaiken y?t? pit?m?ss? silm?ll? rikollisuutta, jota te olette sinne luoneet, ja voi min? hetken? hyv?ns? saada p??ns? murskatuksi tai runneltua raajarikoksi, mit??n kiitollisuutta kokematta; kuohujen raivon kanssa kilvoitteleva merimies, kirjansa tai koetinpullonsa ??ress? ahertava hiljainen tutkija, tavallinen ty?l?inen, joka tunnustusta ja melkein leip??kin vailla t?ytt?? teht?v?ns? niinkuin hevosenne vet?v?t k?rryj?nne, toivottomana ja kaikkien syrjim?n?: heid?n varassaan Englanti el??. Mutta he eiv?t ole kansakunta; he edustavat vain sen ruumista ja hermovoimaa, vanhasta tottumuksesta yh? toimien kouristuneen sitke?sti, henkisyyden jo h?ivytty?.

Meid?n kansallisena henkisyyten?mme ja pyrkimyksen?mme on hauskuudenhalu, kansallisena uskontonamme kirkollisten menojen suorittaminen ja unettavien totuuksien saarnaaminen laumav?en pid?tt?miseksi rauhallisesti ty?ss?, sillaikaa kun me huvittelemme; ja t?m?n huvittelun tarve pit?? meist? kiinni kurkkua kuivaavana ja silmi? kierr?ttelev?n? kuumeena -- j?rjett?myytt?, kevytmielisyytt?, armottomuutta nostattavana. Ihmisten ahkeroidessa oikealla tavalla heid?n hupinsa syntyy heid?n ty?st?ns? niinkuin v?rikk??t ter?lehdet hedelm?llisest? kukasta; -- kun he ovat uskollisesti avuliaita ja s??liv?isi?, heid?n kaikki tunteensa sukeutuvat vakaisiksi, syviksi, pysyv?isiksi, ja antavat el?m?? sielulle niinkuin luonnollinen valtimo ruumiille.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet