Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Tiikerikissa: Seikkailuja kaukaisessa Lännessä by Aimard Gustave Piirinen E Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1462 lines and 28823 words, and 30 pages
uheaksi er?maaksi.
Don Torribio oli ensimm?isi?, joka sai tiedon intiaanien hy?kk?yksest?, ja t?m? her?tti h?ness? kuvaamattoman, surun ja ilon sekaisen tunteen. H?n aavisti, ett? Tiikerikissa, toimiessaan n?in nopeasti, tahtoi osoittaa vilpitt?myytt??n h?nt? kohtaan sek? k?yt?kseens? ett? siihen tapaan n?hden, jolla h?n aikoi t?ytt?? antamansa lupauksen.
Nuori mies, joka t?h?n asti oli ollut ristiriitaisten tunteitten vallassa, p??tti viimeinkin saada selv?n ep?ilyksist??n ja hankkia varman tiedon siit?, mit? h?nell? oli pel?tt?v?? tai toivottavaa do?a Hermosalta ja t?m?n is?lt?. Noin kello yhdeks?n aamulla nousi h?n siis ratsaille, ja huolimatta vaaroista, joihin h?n ep?ilem?tt? antautui tuolla lyhyell?kin matkalla presidiosta haciendaan, onnistui h?nen huomaamatta l?hte? San Lucarista, jota kohti intiaanit nopeasti rynt?siv?t. H?n ajoi t?ytt? neli? el Cormilloon p?in.
Noin puolimatkassa haciendaan pys?htyi hevonen muutamien ruumiiden luo, jotka makasivat pitk?n??n poikki tien, t?ynn? haavoja. Mutta don Torribio oli niin omiin mietteisiins? vajonneena, ettei h?n kiinnitt?nyt erikoista huomiota t?h?n huonoon enteeseen. Silm?isten sivumennen v?linpit?m?tt?m?sti ruumiita, jatkoi h?n matkaansa, v?litt?m?tt? sen enemp?? t?st? tapahtumasta.
Joko tahallaan tai huomatessaan turhaksi rynn?k?n haciendaa vastaan, olivat apachit kiert?neet sen raivoisasti edetess??n, l?hestym?tt? sit?. Don Torribion saapuessa oli hacienda jo t?ydess? puolustuskunnossa. Portit oli suljettu ja huolellisesti varustettu, ikkunoihin laitettu ampumareij?t ja muurien p??ll? n?kyiv?t sen lukuisain puolustajain pistimet v?lkkyv?n auringonpaisteessa.
P??portille asetettu vartia laski don Torribion sis??n, tunnettuaan h?net ja kuulusteltuaan h?nt?.
Muuan peoni seurasi nuorta miest?, joka ilmoitettiin ja vietiin saliin.
Siell? oli kolme henkil??: don Pedro de Luna, do?a Manuela ja don Estevan Diaz, joka viimemainittu, kalpeana ja veriss??n, makasi pitk?n??n leposohvassa ja n?ytti nukkuvan. H?nen ?itins? istui vieress?, vartioiden h?nen nukkumistansa ?ideille ominaisella hellyydell?.
Don Torribio astui muutamia askelia vaivaantuneen n?k?isen?, jonka j?lkeen h?n pys?htyi ep?r?iden, n?hdess??n, ettei kukaan kiinnitt?nyt huomiotaan h?neen.
Vihdoin kohotti don Pedro katseensa ja kiinnitti sen h?neen kylm?sti sanoen:
"Vai niin, teh?n siin? olettekin, serkku hyv?. Mik? sattumus tuo teid?t t?nne t?n??n?"
"Muiden syiden puutteessa", vastasi nuori mies, nolona t?llaisesta vastaanotosta, jota h?n ei ensink??n odottanut, ja aavistaen myrsky?, "olisi teid?n perhett?nne kohtaan tuntemani harrastus velvoittanut minut rient?m??n t?nne t?ll? hetkell?."
"Kiit?n teit?, serkkuseni, t?st? my?t?tuntoisuuden osoituksesta", sanoi don Pedro yh? kylmemmin, "mutta teid?n olisi pit?nyt muistaa, ett? el Cormillo on t?ydess? puolustuskunnossa, ja ettei meill? ole mit??n vaaraa n?iden muurien turvissa, ennenkuin antauduitte vaaraan tulla murhatuksi tiell?, kuten Estevan raukka on v?h?ll? ollut joutua."
"H?nen kimppuunsa on siis hy?k?tty?" kysyi nuori mies.
"On", vastasi haciendero kuivasti; "h?nen ja er??n toisen henkil?n kimppuun, joka, h?nt? huonompionnisena, luultavasti on kuollut. Ettek? sit? tiennyt?"
"Min?k??" huudahti don Torribio totuudenmukaisella ??nell?, jota oli mahdoton k?sitt?? v??rin. "Mist? min? sen olisin tiennyt?"
"Suokaa anteeksi, serkku hyv?, min? olen siin? m??rin h?mmennyksiss? kaikesta siit?, mit? tapahtuu, etten tied? mit? sanon."
Nuori mies kumarsi, jatkaen sitten:
"Saisinko luvan kunnioittaa l?sn?olollani ihastuttavaa serkkuani?"
"Suonette anteeksi h?nelle, mutta h?n on vet?ytynyt huoneisiinsa. Lapsi parka on niin kiihoittunut n?ist? tavattomista tapahtumista, jotka yht'?kki? ovat iskeneet niskaamme, ettei h?n voi ottaa vastaan ket??n, ei edes teit?."
"T?m? vastoink?yminen on minulle sit?kin ik?v?mpi, kun olin toivonut saavani puhutella h?nt? er??n hyvin vakavan asian johdosta."
"Sit? ik?v?mp??, yst?v?ni, sit? ik?v?mp??! Teid?n on my?nnett?v?, ett? hetki on huonosti valittu keskusteluun asioista silloin, kun intiaanit ovat porttien edustalla, h?vitt?v?t maitamme ja sytytt?v?t asuntomme tuleen."
"Se on totta, serkku hyv?, my?nn?n huomautuksenne oikeaksi. Mutta sattuman kautta olen kuitenkin joutunut niin tavattomaan asemaan, ett? jos saisin olla itsep?inen..."
"Siit? ei olisi mit??n hy?ty?, paras don Torribio", keskeytti haciendero jonkun verran tylysti. "Minulla on ollut kunnia sanoa teille, ett? tytt?rell?ni ei voi olla iloa ottaa vastaan teit?."
"Olkaa sitten hyv?, serkku, ja suokaa anteeksi k?yntini sopimattomuus. Kenties olen onnellisempi toisella kertaa."
"Juuri niin, toisella kertaa, kun olemme p??sseet rauhaan noilta kirotuilta intiaaneilta, eik? meid?n en?? tarvitse pel?t? kauheaa kuolemaa."
"Ja nyt, serkku hyv?", jatkoi nuori mies huonosti hilliten vihaansa, "koska huomaan, ett? te luultavasti hajamielisyydess?nne ette ole tullut tarjonneeksi minulle tuolia, niin saan vain lausua toivovani teid?n olevan turvassa ja sanon hyv?stit."
Haciendero ei ollut huomaavinaan sit? tyytym?t?nt? ??nens?vy?, jolla nuori mies lausui viime sanansa.
"No, hyv?sti sitten, don Torribio", sanoi h?n; "onnea matkalle. Olkaa varovainen ennen kaikkea ja pit?k?? silm?nne auki. Tiet ovat rosvoja t?ynn? ja min? olisin lohduton, jos teille tapahtuisi jokin onnettomuus."
"Seuraan neuvoanne, josta teit? vilpitt?m?sti kiit?n", vastasi nuori mies, k??ntyen menn?kseen.
T?ll?in don Estevan, joka kuten mainittu, n?ytti nukkuvan, aukaisi silm?ns? ja huomasi don Torribion. H?nen silm?ns? s?ken?iv?t.
"?iti kulta", sanoi h?n raukealla ??nell?, "ja te don Pedro, olkaa hyv? ja j?tt?k?? minut hetkeksi yksin?ni tuon caballeron kanssa, jolle minun on sanottava muutamia sanoja kahdenkesken."
"Minulleko, se?or?" huudahti don Torribio ylpe?ll?, melkein halveksivalla ??nell?.
"Niin, juuri teille, se?or don Torribio Quiroga", vastasi haavoittunut, jonka ??ni k?vi yh? lujemmaksi h?ness? liikkuvien tunteiden johdosta.
"Sin?h?n olet liian heikko, poikaseni", sanoi do?a Manuela, "puhuaksesi jonkun kanssa."
"Kenties olisi viisaampaa vartoa muutamia p?ivi?, yst?v?ni", lis?si don Pedro.
"Ei", vastasi Estevan, "minun t?ytyy puhua h?nen kanssaan t?n??n, viel?p? nyt heti."
"Tee kuten tahdot, inttip??", sanoi don Pedro, "me menemme viereiseen huoneeseen voidaksemme rient?? t?nne heti kun kutsut meit?. Tulkaa, Manuela!"
He meniv?t.
Don Estevan piti katseensa kiinnitettyn? oveen, aina siihen asti kunnes se oli sulkeutunut, jonka j?lkeen h?n k??ntyi don Torribioon p?in, joka yh? seisoi liikkumatta keskell? salia.
"Tulkaa l?hemm?ksi, se?or caballero", sanoi h?n, "jotta tarkoin k?sitt?isitte, mit? minulla on sanottavaa."
"Kuulen mit? sanotte, se?or, ja pyyd?n, ett? joutuin annatte minulle selityksen, joka teill? on teht?v?n?."
"Saatte sen aivan heti, caballero. Pyyd?n huomauttaa teille, ett? min? kohotin er??n rosvon naamiota niist?, jotka hy?kk?siv?t kimppuumme, ja ett? min? tunsin h?net."
"Min? en ymm?rr? teit?, se?or", vastasi don Torribio.
"Vai niin, te ette ymm?rr? minua, se?or! Odotinkin sellaista vastausta. Te ette luultavasti tied? my?sk??n sen henkil?n nime?, joka oli seurassani, ja jota vaquerot ahdistivat kuvaamattoman raivokkaasti."
"En, sit? en todellakaan tied?, caballero", vastasi don Torribio yht? rauhallisesti.
"Yh? parempaa ja parempaa! Tiet?k?? sitten, ett? se oli don Fernando Carril", sanoi don Estevan, katsahtaen don Torribioon purevan ivallisesti.
"Don Fernando Carril surmattu!" huudahti nuori mies kaksinverroin ihmetellen.
Don Estevan nauroi ylenkatseellisesti.
"Viel? muuan seikka", lis?si h?n uhkaavalla ??nell?: "ellei don Fernandoa ole tuotu takaisin t?h?n haciendaan nelj?nkolmatta tunnin kuluessa, ilmoitan min? don Pedrolle ja h?nen tytt?relleen h?nen murhaajansa nimen. Oletteko ymm?rt?nyt minut t?ll? kertaa, mit??"
Ja kivun pakottamana h?n puolittain py?rtyneen? vaipui takaisin vuoteelleen.
Add to tbrJar First Page Next Page