Read Ebook: Tiikerikissa: Seikkailuja kaukaisessa Lännessä by Aimard Gustave Piirinen E Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1462 lines and 28823 words, and 30 pages

Ja kivun pakottamana h?n puolittain py?rtyneen? vaipui takaisin vuoteelleen.

Don Torribio seisoi hetkisen paikoillaan masentuneena kuulemastaan, mutta saavuttaen taas pian mielenmalttinsa h?n l?ksi kiireesti ulos, hypp?si satulaan ja ajoi t?ytt? neli? yli lakeuden, mutisten raivoissaan: "Tiikerikissa oli oikeassa. Minulla ei nyt ole muuta teht?v?? kuin menn? Baranca de Frayleen."

VANKINA.

Meid?n on nyt selitett?v? lukijalle, mit? oli tapahtunut don Fernando Carrilin kaaduttua siin? v?ijytyksess?, jonka uhriksi h?n oli joutunut.

Heti kun miekka oli pudonnut h?nen lamautuneesta k?dest??n ja h?n oli kaatunut toverinsa viereen, heitt?ytyiv?t h?nen p??lleen yht'aikaa ne naamioidut miehet, jotka t?h?n asti vain ep?r?iden olivat l?hestyneet h?nt?, siin? m??r?ss? he kunnioittivat h?nen hienoa miekkaansa. Ja ett? heill? olikin syyt? t?h?n kunnioitukseen, sit? osoittivat nelj?n rosvon ruumiit, jotka puhkaistuin rinnoin makasivat pitk?n??n maassa.

Don Fernando Carril oli kaatunut sel?lleen; eik? h?ness? n?kynyt elon merkki?k??n. H?nen kauniilla, jalomuotoisilla kasvoillaan lep?si kuolon kalpeus. Puoleksi avonaisten huulten v?list? n?kyiv?t tiukasti yhteenpurrut hampaat. Veri valui virtanaan monesta haavasta, ja h?nen kouristuksen tapaisesti suljettu k?tens? piti viel? kiinni aseesta, jolla h?n oli niin kauan taistellut murhaajiaan vastaan.

"Capito!" sanoi muuan heist?, katsellen h?nt? tarkkaavasti, "kas siin? mies, joka on hyvin huonossa tilassa. Mit?h?n mestari sanoo?"

"Mit? tahdotte h?nen sanomaan, se?or Carlocho?" vastasi toinen. "H?n puolustautui kuin jalopeura. Oma syyns?! H?nen olisi pit?nyt olla siivolla, niin ei mit??n t?llaista olisi h?nelle tapahtunut. N?hk??s, me olemme menett?neet nelj? miest?."

"Se oli oikein noille lurjuksille! Olisin suonut, ett? h?n olisi surmannut kuusi, kun h?n itse vain ei olisi tuossa tilassa."

"Koira vie!" vastasi rosvo, "tuo ei ollut varsin kohteliaasti lausuttu meit? kohtaan, sanon min?."

"Hyv? on, hyv? on! Auttakaa nyt minua sitomaan h?nen haavansa parhaimman mukaan, ja l?htek??mme kiireesti t??lt?, sill? meid?n ei ole varsin terveellist? oleskella t?ll? seudulla. Sit?paitsi odotetaan meit? toisaalla, kiiruhtakaamme siis."

Ryhtym?tt? enemp??n keskusteluun kiiruhtivat rosvot tottelemaan Carlochon k?sky?. Kun nuoren miehen haavat oli sidottu parhaimman mukaan, heitettiin h?net sen gauchon hevosen selk??n, joka n?ytti johtavan joukkuetta, ja koko joukko l?ksi ajamaan t?ytt? neli?, v?litt?m?tt? sen enemp?? taistelussa kaatuneista, joiden ruumiit j?tettiin villipetojen saaliiksi.

Ratsastettuaan varsin nopeasti l?hes kaksi tuntia saapuivat he vihdoin hyl?ttyyn ranchoon.

Siell? oli kaksi miest? levottomasti odottamassa heid?n tuloaan.

N?m? miehet olivat don Torribio ja Tiikerikissa.

"No?" huusi viimemainittu tulijoille heti heid?t huomattuaan.

"Tehty", vastasi Carlocho yksikantaan, hyp?ten hevosen sel?st? ja ottaen syliins? don Fernandon ja kantaen h?net lehtivuoteelle.

Nuoressa miehess? ei n?kynyt elon merkki?k??n.

"Onko h?n kuollut?" murisi Tiikerikissa.

Carlocho puisti p??t??n.

"Ei taida paljonkaan puuttua!" h?n vastasi.

"Roisto!" huusi intiaanip??llikk? raivoissaan. "Sill?k? tavalla sin? toimitat k?skyj?ni? Enk? sanonut, ett? sinun piti tuoda h?nen el?v?n??"

"Hm!" sanoi Carlocho. "Olisin suonut, ett? olisitte ollut mukana! Ruumiillistunut hornanhenki, joka aseistettuna vain hienolla paraatimiekalla piti puoliaan meit? vastaan kolmattakymment? minuuttia ja kaatui vasta sitten kun oli tappanut nelj? urhoollisinta toveriamme."

Tiikerikissa hymyili pilkallisesti.

"Te olette aika raukkoja!" sanoi h?n.

Ja k??nt?en olkap?it??n kohauttaen selk?ns? vaquerolle h?n l?hestyi nuorta miest?.

Don Torribio seisoi jo t?m?n vieress?.

"Onko h?n kuollut?" kysyi Tiikerikissa.

"Ei", vastasi meksikolainen hetken kuluttua, "mutta ei paljon puutukaan."

"Sit? pahempi!" mutisi vanha p??llikk?, "tahtoisin antaa paljon, jos h?n olisi pelastettavissa."

Don Torribio katsoi h?neen ihmeiss??n.

"Mit? liikuttaa meit? tuon miehen henki?" sanoi h?n. "H?nh?n on vihollisemme?"

"Juuri sen vuoksi toivonkin, ettei h?n kuolisi."

"Min? en k?sit?."

"Koko el?m?ni ajan olen ty?skennellyt er??n aatteen toteuttamiseksi; min? en siis kuulu itselleni, vaan minun t?ytyy tuon aatteen hyv?ksi uhrata vihani ja yst?vyyteni."

"My?nn?n sen jossakin m??rin, mutta miksi sitten olette asettanut ansan tuolle nuorelle miehelle, joka omien puheittenne mukaan on petturi?"

"Pit??k?h?n aina tulla v??rin tuomituksi, viel?p? niiden taholta, jotka ovat l?hinn??" sanoi vanha sissi katkerasti hymyillen. "Mit?p? minua liikuttaa, vaikka tuo mies onkin petturi? Musertamalla h?net riist?m?tt? h?nen henke??n, olisin saavuttanut tarkoitukseni, joka minulla oli tehdess?ni liiton teid?n kanssanne. Kun sitten olisin pit?nyt h?net jonkun p?iv?n vankina est??kseni h?nt? ryhtym?st? toimiin teit? vastaan ja vastustamasta avioliittoanne do?a Hermosan kanssa, olisin laskenut h?net vapaaksi."

"Paha kyll? on se nyt liian my?h?ist?. Mik? on tapahtunut, se on tapahtunut. T?m?n miehen kuolema, joka on tapahtunut salaper?isesti, v?ijytyksen kautta, vahingoittaa teid?n aikeitanne enemm?n kuin luulettekaan."

"Tulkoon h?nen verens? teid?n p??llenne, sill? juuri te olette pannut toimeen t?m?n murhan."

"Min?k?? Te olette hullu!" vastasi nuori mies.

Tiikerikissa katsoi uuteen liittolaiseensa suurin silmin ihmetellen ja vihellellen meksikolaista tanssis?velt?. Oli selv??, ettei t?m? mies, joka ry?mi veress?, ollut ensink??n k?sitt?nyt mit? don Torribio h?nelle sanoi.

"Pyh!" sanoi viimemainittu, "mit? merkitsee joku henkil? enemm?n tai v?hemm?n!"

Intiaanip??llikk? kumartui vuorostaan don Fernandon yli ja tarkasti h?nt? huolellisesti.

Nuoren miehen silm?t olivat ummessa ja kasvot olivat kuolon kalpeat ja j?yk?t.

Pari kolme vaqueroa, Carlochon avustamina, hieroivat lakkaamatta h?nen ohimoitaan ja rintaansa rommilla.

Katseltuaan tarkkaavasti nuorta miest? veti intiaanip??llikk? veitsen vy?st??n ja asetti sen ter?n haavoittuneen huulille, jonka j?lkeen h?n, pidetty??n veist? n?in pari kolme minuuttia, tarkasti sit?.

H?nest? se n?ytti hiukan hikiselt?. H?n polvistui nyt don Fernandon viereen, tarttui h?nen vasempaan k?teens?, ty?nsi takinhihan yl?s, ja l?ydetty??n suonen h?n pisti siihen ter?v?ll? veitsenk?rjell?.

Syntyi hetkeksi j?nnitt?v? odotus. Kaikkien katseet olivat t?hd?tyt haavoitettuun. T?m? koe oli viimeinen. Ellei se onnistunut, oli kaikki mennytt? -- ei ollut en?? mit??n keinoa pelastaa nuoren miehen henke?.

Vaquerot jatkoivat yh? hieromistaan.

Intiaanip??llik?n puukolla pist?m?n haavan reunoille alkoi v?hitellen ilmesty? musta pilkku, joka yh? suureni ja viimein muodosti pikimustan helmen, joka hetken ep?ilty??n viimein heltisi ja vieri pitkin k?sivartta alasp?in, ja sit? seurasi heti uusi, jota vuorostaan seurasi kolmas, mink? j?lkeen veri vaaleni ja norjistui sek? juoksi vihdoin yht?mittaisena ruusunpunaisena s?teen?.

Tiikerikissa ei voinut pid?tt?? voiton huudahdusta: don Fernando oli pelastettu.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet