Read Ebook: Fabiola eli katakombien kirkko by Wiseman Nicholas Patrick Mannst N Emil Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1023 lines and 52694 words, and 21 pages

suostumaan johonkuhun h?nen kosijoistaan, siihen houkuteltuina n?ilt? saamiensa lahjojen kautta.

"Kuinka suloista olisikaan, jalo valtijatar", aloitti musta orjatar, "jos saisin n?hd? sinua astuessasi trikliniumiin ja millaista h?mm?styst? t?m? uusi stibiumi on her?tt?v? vieraissa! Paljo on minulta kysytty vaivaa sit? niin kauniiksi saadakseni, mutta niinp? uskallankin v?itt??, ettei sen tapaista ole ennen Roomassa n?hty".

"Mit? minuun tulee", virkkoi viekas kreikkatar, "en koskaan tohtisi vaatia itselleni niin suurta kunniaa. En huoli muusta kuin ett? saisin esiripun l?pi katsoa, millaisen ihastuttavan vaikutuksen t?m? tunikka on tekev?, joka saapui Aasiasta viime kultalanka-l?hetyksen mukana. Se on verrattoman kaunis. Paljo vaivaa on minulle tuottanut sen valmistaminen semmoisella tavalla, joka soveltuu t?lle oivalliselle silkkikankaalle".

"Minulla ei ole muuta toivomusta sinulle, korkea valtijattareni, kuin ett? aina olisit onnellinen", vastasi puhuteltu, "ja mit? itseeni tulee, niin en ole tehnyt mit??n, mill? kannattaisi kehua. Olenhan tehnyt vain velvollisuuteni".

Orjattaren vaatimaton ja suora vastaus ei kuitenkaan n?ytt?nyt olevan ylpe?n em?nn?n mieleen, ja h?n jatkoi ?rtyis?ll? ??nell?: "Minusta n?ytt??, orja, niinkuin et liiaksi tuhlaisi kiitostasi. Harvoin kuulee suustasi lauhkeata sanaa".

Orjakumppanit loivat uhkaavia vihansilm?yksi? toveriin, ja em?nt? oli miltei yht? paljon suutuksissaan siit?, mink? h?n piti itse??n kohtaan sinkautettuna moitteena. Miten uskalsi orja ajatella ja puhua sill? tavalla!

"Tosin kyll?", vastasi Syra tyynesti ja arvokkaasti, "henkeni on sinun, samoin kuin kaikki, mik? t?m?n el?m?n mukana lakkaa: aika, terveys, voimat, ruumis ja henki. Kaiken sen olet sin? hankkinut itsellesi kullallasi, se on tullut sinun omaisuudeksesi. Mutta minulla on kuitenkin j?ljell? jotakin, jota ei kukaan keisari voi kullallaan ostaa, ei orjakahleet sitoa, jotakin, mik? ei ole t?m?n el?m?n kanssa loppuva".

"No, ja mit?h?n se olisi?" kysyi Fabiola ivallisesti.

"Sieluni!"

"Minusta ei ole oppineiden puheiden pit?j?ksi", vastasi puhuteltu; "mutta sen tied?n, ett? povessani asuu jotakin, mik? ei voi p??tty? t?m?n el?m?n kanssa, mit? kuolema ei voi h?vitt??. Sent?hden ett? minulla on t?m? n?kym?t?n aarre, on kaikkinainen valhe ja imartelu minusta inhottavaa".

Orjakumppanit olivat toverinsa uhkarohkeudesta niin ymm?ll?, etteiv?t olisi saaneet sanaa suustaan. Fabiolankin mieleen oli t?m? peloton vastaus n?ht?v?sti vaikuttanut; mutta valitettavasti tekiv?t ylpeys ja p?yhkeys t?m?n vaikutuksen tyhj?ksi, ja h?n huudahti ter?v?sti ja halveksivasti: "Mist? olet oppinut moisia hullutuksia? Kelt? olet oppinut puhumaan tuolla tavalla? Min? olen opiskellut vuosikausia ja tullut siihen johtop??t?kseen, ett? kaikki k?sitykset sielusta ja sen kuolemattomuudesta ovat haaveita ja valekuvia, runoilijain unelmia ja sofistain viisasteluja, ja semmoisina halveksin niit?. Mutta sin?, sivistym?t?n, taitamaton orja, sin? luulet r?yhkeydess?si enemm?n tiet?v?si kuin valtijattaresi! Vai luuletko todellakin, ett? kun ruumiisi heitet??n toisten orjain ruumiitten sekaan, jotka ovat surmanneet itsens? tai tulleet ristiinnaulituiksi tai ruoskituiksi hengilt?, heitet??n palamaan samalle h?pe?lliselle polttolavalle -- luuletko, ett? kun tuhkasi yhdess? heid?n tuhkansa kanssa haudataan samaan kuoppaan, sin? kuitenkin yh? olet elossa, viel?p?, ett? sinulla on toiveita saavuttaa vapaa, riemullinen el?m??"

"Min? en ole kokonaan kuoleva, kuten muuan runoilijoistanne sanoo", vastasi orjatar, tosin kaikessa n?yryydess?, mutta tyynesti ja silm?t vakaasti luotuina ivalliseen hallitsijattareensa. "Enemm?nkin", jatkoi h?n luottavaisesti; "min? tied?n ja uskon, ett? voimallinen ??ni on kutsuva tuhkani esiin tuosta kauheasta kuopasta! Min? tied?n lunastajani el?v?n; ja h?n on viimeisen? p?iv?n? her?tt?v? minut maasta; ja min? olen saava uuden ruumiin ja olen lihassani n?kev? Jumalan. H?nen min? olen n?kev?, ja minun silm?ni katsovat h?nt? eik? ket??n vierasta! Ei orjana, vaan vapaana, iankaikkisessa riemussa ja kirkkaudessa, rakastavana ja rakastettuna iankaikkisesti, semmoisena olen katseleva h?nt? -- t?m? varma toivo el?? minussa".

"Er??ss? koulussa kotimaassani", oli vastaus, "er??ss? koulussa, jossa ei tehd? eroitusta kreikkalaisen ja raakalaisen, vapaan ja orjan v?lill?".

"Mit??" huudahti ylpe? roomatar silmitt?m?ksi suuttuneena. "Sin? et siis tyydy luuloteltuun kuolon j?lkeiseen olemassa-oloosi, vaan pyrit nyt jo minun verrakseni; lopuksi tahdot ehk? p??st? viel? korkeampaan asemaan kuin min?? Kuule, sano minulle heti ja ilman verukkeita, oletko hautonut semmoisia korkealentoisia ajatuksia p??ss?si?"

Ensi kertaa el?m?ss??n n?yryytettyn?, soimattuna, oli Fabiola ??rett?m?sti suutuksissaan. Siepaten pistinpuukon sy?ksi h?n sen vihanvimmassa turvatonta Syraa kohden. Veri, joka tulvasi r??k?tyn palvelijan k?sivarresta, todisti liiankin selv??n, ett? ter?v?n aseen tekem? haava oli tavattoman syv?. Orjattaren silm?t t?yttyiv?t kyynelill?, mutta Fabiola, joka jo seuraavassa tuokiossa katui julmuuttaan, tunsi itsens? t?m?n tekonsa kautta toisten orjattarien l?sn?ollessa viel? enemm?n n?yryytetyksi.

"Mene, mene", sanoi h?n Syralle, joka nen?liinallaan pyyhki pois verta, "mene Eufrosynen luo ja anna sitoa haavasi. Aikomukseni ei ollut haavoittaa sinua tuolla tavoin. Mutta odota hetkinen; minun t?ytyy hyvitt?? se". Sen sanottuaan otti h?n p?yd?ll? olevien koristusten joukosta kallisarvoisen sormuksen ja lahjoitti sen palvelijalle, ilmoittaen samalla, ettei h?n t?n? iltana en?? tarvitse h?nt?. Antamalla n?in kallis-arvoisen lahjan k?skyn-alaiselleen, Fabiola luuli t?ydellisesti sovittaneen virheens?. Mutta hurskas piispa Polykarpus, joka seuraavana sunnuntaina n?ki jalokivisormuksen k?yh?nlahjain joukossa, ei ollenkaan aavistanut kuka oikea lahjan-antaja oli.

T?m?n julman kohtauksen lopun n?ki vasten tahtoansa muuan syrj?inen, joka huomaamatta astui sis??n, juuri kun Syra oli poistumaisillaan valtijattarensa huoneesta. Tulija oli noin kolmentoista vuotias tytt?nen, yll??n huikaisevan valkoinen puku ilman mink??nlaisia koristuksia, -- herttainen ilmi?. H?nen silmist??n loisti rakkautta ja yst?v?llisyytt?; h?n oli ilmeinen alttiuden kuva, sellainen olento ei muista itse?ns?, se huolehtii vaan muista.

Syra melkein kauhistui, n?hdess??n edess??n tuon armaan, enkelim?isen olennon. Agnes, se oli nuoren patriisitytt?ren nimi, tarttui siit? huolimatta h?nen k?teens? ja kuiskasi h?nelle: "Min? tied?n jo; odota minua eteishuoneessa".

Kun Fabiola huomasi sis??n-tulijan, niin tumma puna peitti h?nen kasvonsa. Syyst?p? otaksui h?n, ett? serkku oli n?hnyt h?nen arvottoman k?yt?ksens?. K?sketty??n kylm?ll? k?denviitteell? orjattaret poistumaan, nousi h?n ja tervehti tulijaa eritt?in syd?mellisesti. Niiden harvain onnellisten joukkoon, joille kylm?n, ylpe?n Fabiolan vallanhimoisuus ei tuottanut k?rsimyksi?, kuului t?m? nuori serkku sek? Eufrosyne, muuan vapautettu orjatar, Fabiolan entinen hoitaja.

Eufrosyne, joka piti huolen kaikista kotoisista toimista, oli niin ihastunut hoidokkaaseensa, ett? Fabiola h?nen mielest??n oli kaikista t?ydellisin olento sek? samalla viisain ja kaikissa suhteissa etevin kaikista Rooman naisista.

"Olitpa todellakin oikein kiltti, Agnes kulta", sanoi Fabiola, "ett? niin alttiisti noudatit odottamatonta kutsuani. Is?ni toi mukanaan muutamia outoja vieraita, ja etten yksinomaan tarvitsisi seurustella heid?n kanssaan, l?hetin pyyt?m??n sinua meille. Olenpa hieman uteliaskin n?kem??n noita vieraita. Yhden nimen? on Fulvius, jonka hienosta k?yt?ksest?, rikkaudesta ja sivistyksest? paljo puhutaan, vaikk'ei kukaan oikeastaan tied? tarkemmin h?nen s??ty??n ja sukuper??ns?".

"Sin? tied?t, kuinka mielell?ni tulen luoksesi ja kuinka mielell??n hyv?t vanhempani aina sen sallivat", vastasi Agnes lempe?sti.

"Ja kuten tavallisesti tulet t?n??nkin koristuksitta ja jalokivitt?, yksinkertaisesti puettuna lumivalkoiseen pukuusi. Sin? olet todellakin aina pikku morsiamen n?k?inen", huomautti Fabiola puoleksi leikill??n. "Mutta mit? tuo on?" jatkoi h?n pelj?styneen?. "Oletko satuttanut itsesi? Tied?tk?, ett? tunikassasi on veripilkku? Sinun tulee pukeutua toiseen pukuun; min? annan sinulle yhden leningeist?ni".

Mutta t?h?n Agnes ei tahtonut suostua. Tahra on orjanverta, sanoi h?n, mutta h?nen mielest?ns? olisi se jalompaa kuin h?nen omansa sek? Fabiolan.

"Sin? tahdot siis koko maailmalle ilmoittaa, ett? min? niin kiivaasti olen rangaissut oikullista orjaa?" lausui Fabiola. "Todellakin, Agnes, minusta on usein n?ytt?nyt, kuin panisit liian suurta arvoa noihin halveksittuihin ihmisiin. Mit? he sitte oikeastaan ovat?"

"Ihmisi? niinkuin mekin, joilla on yht?l?inen j?rki, yht?l?isi? tunteita, yht?l?inen ruumis kuin meill?kin. Viel?p? enemm?nkin: he ovat meid?n kanssamme yht? perhett?; Jumala on niin hyvin heid?n kuin meid?nkin is?mme; he ovat niin muodoin velji?mme ja sisariamme".

"Malta, malta", keskeytti Agnes varsin lempe?sti serkkunsa, joka alkoi pikastua. "Min? n?en silmiesi kyynelist?, etteiv?t syd?mesi ja sanasi ole ihan sopusoinnussa kesken??n. Mutta etk? suostuisi er??seen pyynt??n? M?isitk? minulle orjattaresi Syran? Luullakseni et kernaasti halua pit?? h?nt? l?heisyydess?si".

"Sin? erehdyt, Agnes. Min? tahdon kerrankin voittaa ylpeyteni ja tunnustaa sinulle, ett? kunnioitan, jopa ihailenkin h?nt?. Minussa on t?h?n saakka itsellenikin vieras tunne vallalla h?nt? kohtaan".

"Mutta min? voisin ehk? tehd? h?net onnellisemmaksi, kuin h?n nyt on", jatkoi Agnes.

"Sit? en ep?ile; sinun l?heisyydess?si t?ytyy jokaisen tuntea itsens? onnelliseksi. En ik?n? ole n?hnyt teid?n talonne vertaista. Te n?ytte todellakin toteuttavan sen, mist? Syra puhui. Teill? ei tunneta erotusta vapaan ja orjan v?lill?. Kaikki ovat tyytyv?isi? ja t?ytt?v?t mielell??n velvollisuutensa. Ilmaise minulle se salaisuus, joka moista vaikuttaa. Niin, armahaiseni; min? luulen, ett? jos sin? olisit kristitty ja sinut heitett?isiin amfiteatterille petojen eteen, niin jalopeurat ja tiikeritkin paneutuisivat kuin lampaat n?yr?sti maata sinun jalkojesi juureen. Mutta miksi olet niin totinen, lapseni? Min?h?n lasken vain leikki?".

Agnes oli niin vaipunut ajatuksiinsa, ett? vasta hetkisen p??st? vastasi: "Niin, Fabiola, kukapa tiet??, mit? kunkin kohtaloksi on m??r?tty! Mutta jos niinkin hirmuista tapahtuisi, niin kenenp? mieluummin soisi olevan luonansa, kuin Syran kaltaisen henkil?n. Luovuta h?net minulle!"

"Sin? et todellakaan saa ottaa leikill? lausuttuja sanojani niin vakavalta kannalta", vastasi Fabiola. "Minulla on liian korkea ajatus ymm?rryksest?si, voidakseni uskoa jotakin niin hirmuista mahdolliseksi. Mit? Syran uskollisuuteen tulee, yhdyn t?ydellisesti sinuun. Kun toissa kes?n? olin kovasti sairaana ja toiset orjattaret pelk?siv?t tarttumaa niin suuresti, ett? ainoastaan ruoskalla saatiin ajetuksi heid?t minun l?heisyyteeni, niin t?m? orja raukka tuskin hievahti luotani, valvoi y?t p?iv?t, ja hoiti minua semmoisella hellyydell?, ett? minun kenties suureksi osaksi on kiitt?minen h?nt? paranemisestani".

"Ja etk? sen kautta oppinut h?nt? rakastamaan?" kysyi Agnes.

"H?nt? rakastamaan? Orjaa rakastamaan, lapsi? Min? tietysti palkitsin h?nt? runsaalla mitalla, mutta min? en oikein tied?, mihin h?n panee lahjani. Mik?li toiset tiet?v?t kertoa, ei h?nell? ole mit??n s??st?ss?, eik? h?n kuitenkaan hukkaa mit??n itse??n varten. Olen kuullut senkin, ett? h?n jakaa jokap?iv?isest? ruoka-annoksestaan er??lle sokealle kerj?l?istyt?lle".

"Rakkahin Fabiola", huudahti Agnes, "minun t?ytyy saada h?net omakseni. Sano, paljonko h?nest? tahdot, ja anna h?nen jo t?n? iltana l?hte? mukaani!"

Ja mitenk? vanhempi serkku olisi voinut olla suostumatta nuoremman armaaseen, syd?melliseen pyynt??n! Mutta hintaa m??r??m?tt? kehoitti h?n tuota vastustamatonta pikku pyyt?j?? seuraavana p?iv?n? l?hett?m??n jonkun sopimaan kaupasta h?nen is?ns? huoneenhaltijan kanssa ja pyysi h?nt? nyt tulemaan mukaan ruokasaliin. Nuoret tyt?t l?htiv?t siis vierasten luo, talon tyt?r t?ll? kertaa tavallisuudesta poiketen, niinkuin Agneskin, ilman jalokivikoristuksia.

Kolmas Luku.

Erilaisia vieraita.

Nuorten neitojen tullessa olivat vieraat jo koolla. Niitten luku oli kuten tavallisesti roomalaisissa vieraspidoissa hyvin rajoitettu. Ett? rikkaan patriisin p?yt? siit? huolimatta oli mit? koreimmaksi katettu ja ylt?kyll?isesti mainioimmilla ruuilla ja viineill? varustettu, tarvinnee tuskin mainita. Is? huomasi oitis, ett? h?nen tytt?rens? esiintyi ilman koristuksia, ja tyt?r joutui aivan ymm?lle, kun h?nelt? kysyttiin syyt? siihen. Avoimesti ja rehellisesti tunnustaa, ett? h?nt? ei haluttanut t?n??n niit? panna ylleen ja ilmoittaa syyn siihen, -- se ei voinut juolahtaa h?nen mieleens?. Mutta Agnes, joka oli Fabiuksenkin lemmikki, auttoi h?net pulasta viattomalla, lauhkealla juttelullaan. Kaksi saapuvilla olevista vieraista, Calpurnius, muuan oppinut, ja Prokulus, joka erityisen? herkkusuuna ja hempuilijana oli usein n?hty vieras siin? talossa, miellytt?? meit? yht? v?h?n kuin noita kahta nuorta neitosta, jotka ainoastaan kylm?sti ja juhlallisesti vastaavat heid?n kohteliaisiin tervehdyksiins?. Sit? suurempaa mieltymyst? her?tt?? heiss? kolmas, nimelt??n Sebastianus, muuan tribuuni, ylh?inen upseeri keisarillisissa henkivartijoissa. Salaisena kristittyn? oli t?m? astunut keisarilliseen sotajoukkoon, p??-asiallisesti pelastaakseen vainottuja ja mik?li mahdollista edist??kseen pakanoiden k??ntymist?. H?n ei tosin ollut kolmeakymment? vuotta vanhempi, mutta oli urhollisuudellansa saavuttanut suuren maineen. Sek? it?maitten keisari Diokletianus ett? l?nsimaita hallitseva keisari Maksimianus Herkuleus pitiv?t h?nt? suosikkinaan ja olivat kohottaneet h?net korkeille kunniasijoille. H?n oli komea mies, luonnoltaan teeskentelem?t?n ja suora, ja vaikka h?n olikin hieno seura-ihminen, ei p?yt?vierasten tyhj?sis?lt?inen ja kevytmielinen puhelu n?k?j??n h?nt? huvittanut. Lyhyesti sanoen, h?n oli kevytmielisille ik?tovereilleen ja vertaisilleen malliksi kelpaava mies ja upseeri.

H?nen t?ydellinen vastakohtansa oli tuo jo mainittu uusi t?hti Rooman aristokratisissa piireiss?, Fulvius. H?n oli nuori, kasvot hienot, miltei tytt?m?iset, eritt?in komeasti puettu, kiilt?v? sormus kussakin sormessa. H?n ilmaisi ajatuksensa valituin sanoin ja siroin puheenk??ntein, oli tavattoman kohtelias sek? ilmeisesti s?yse? ja hyv?ntahtoinen, N?ill? ominaisuuksillaan oli h?n osannut hankkia itselleen p??s?n Rooman ylh?isempiin piireihin. T?st? oli h?nen osaksi my?skin kiitt?minen sit? seikkaa, ett? h?net oli n?hty keisarillisessa hovissa. Seurassaan vain yksi vanhanpuoleinen kumppani, joka n?ht?v?sti oli h?neen hyvin kiintynyt, oli h?n saapunut Roomaan; mutta oliko t?m? tuon muukalaisen orja vai vapaa palvelija vai yst?v?, sit? ei voinut kukaan varmuudella sanoa. He keskustelivat toistensa kanssa vieraalla kielell?, ja vanhuksen synk?t piirteet sek? ter?v?t, tuliset katseet ja salaper?inen ilme kasvoilla her?ttiv?t k?skyn-alaisissa pelkoa.

Fulvius oli mit? komeimmin sisustanut asuntonsa ja hankkinut nuorenmiehen tarpeisiin n?hden liiankin lukuisan joukon orjia palvelukseensa. H?nen talonsa ilmaisi tosin ennemmin liiaksi t?yteen ahdattua komeutta kuin todellista rikkautta; mutta Rooman kevytmielisiss?, pakanallisissa piireiss? ei suuria v?litetty muukalaisen salaper?isest? entisyydest? ja ?kkin?isest? ilmestymisest?, h?n kun osasi niin hyvin lumota mielet n?enn?isell? rikkaudellaan ja sukkelalla, miellytt?v?ll? olennollaan. Oikealta ihmistuntijalta ei suinkaan olisi j??nyt huomaamatta nuo v?ijyv?t, synk?t, leimuvat katseet, joita vieras loi ymp?rilleen, aika-ajoin unhottautuen tai luullen, etteiv?t muut h?nt? huomaa. Nuo katseet ne silloin kylliksi ilmaisivat, ett? t?m?n n?enn?isesti lempe?n, herttaisen nuoren miehen miellytt?v?n ulkomuodon alla k?tkeiksen kavala ja h?ijy syd?n.

Vieraat sijoittuivat kohta p?yd?n ymp?rille. Naiset s?iv?t istuallaan, herrat asettuivat mukavasti sohville, niin kutsutuille triklineille. V?hitellen muuttui keskustelu yh? vilkkaammaksi ja kosketteli p??-asiallisesti, kuten tavallista oli, p?iv?n tapahtumia. Prokulus oli mit? luotettavimmalta taholta kuullut, ett? l?mp?-kylpylaitokset Diokletianon k?skyn mukaan piti saataman valmiiksi kolmen vuoden kuluessa.

"Mahdotonta!" v?itti Fabius. "Muutamia p?ivi? sitten k?vin rakennuspaikalla ja huomasin ty?n sitte edellisen vuoden varsin v?h?n edistyneen. Viel? oli tavattoman paljon raskasta ty?t? suoritettavana, koko joukko marmorij?rk?leit? ja pilareita hakattavana ynn? paljo muuta tekemist?".

"Aivan oikein", todisti Fulvius. "Mutta min? tied?n luotettavimmasta l?hteest?, ett? on toimitettu laajalle k?sky l?hett?? Roomaan niin paljon vankeja kuin suinkin, ynn? ne pahantekij?t, jotka on tuomittu Espanjan ja Sardinian kaivoksiin. Kun n?iden avuksi viel? saadaan muutama tuhat kristittyj?, niin tulee rakennus reippaasti edistym??n".

"No niin", vastasi Fulvius mit? herttaisimmasti hymyillen, "suoraan sanoen en min? osaa sanoa oikeaa syyt?. Mutta sen voin huoleti sanoa, ett? jos ei olisi kuin yksi ainoa kristitty tekem?ss? ty?t? viidenkymmenen muun pahantekij?n joukossa, voisin varmasti tuntea h?net".

"Mitenk? niin?" kysyiv?t useat yht'aikaa.

"Tavalliset pahantekij?t", kuului vastaus, "ovat aivan haluttomia ty?h?n, ja heit? t?ytyy ruoskalla pakottaa siihen; paitsi sit? ovat he raakoja ja riidanhaluisia. Kristityiss? sit? vastoin, joita olen n?hnyt samallaisessa ty?ss?, olen huomannut aivan p?invastaista. Pit??k? p??llysmies heit? silm?ll? vai on pit?m?tt?, on aivan yhdentekev??; he ovat aina ahkeroita ja tottelevaisia. Aasiassa olen tavannut nuoria patriisejakin, jotka eiv?t koskaan ole pidelleet kirvest? k?siss??n tai kantaneet mink??nlaista taakkaa hartioillaan, mutta siit? huolimatta ovat he v?sym?tt? suorittaneet tuota heille niin outoa ty?t?. Ja kuitenkin saavat he useasti maistaa ruoskaa, ja syyst?p? saavatkin, sill? jumalallisen keisarimme tahto on, ett? heid?n tilansa tehd??n heille niin raskaaksi kuin mahdollista. Kuitenkaan en ole kuullut heid?n koskaan valittavan".

"Enp? juuri voi sanoa, ett? ihailisin moista oikeudenk?ytt??", huomautti Fabiola. "Mutta mit? ihmeen ihmisi? nuo kristityt sitten ovat? Min? tahtoisin tiet??, mik? heid?n k?skee olemaan niin tyhmi? tai luonnottoman tunnottomia!"

"Sen voinee Calpurnius ep?ilem?tt? selitt??", vastasi Prokulus. "H?nh?n on filosoofi ja voi tuntim??rin puhua yhdest? aineesta, joko Alppivuorista tai muurahaiskeosta".

Kyseiss? oleva henkil?, joka oli hyvin ylpe? luullusta oppineisuudestaan ja mieliss??n t?st? kehoituksesta, aloitti kohta juhlallisella ??nell?: "Kristityt ovat ulkomainen uskonlahko, jonka perustaja eli Kaldeassa monta vuotta sitten. H?nen oppinsa tuotiin Roomaan v?h?n ennen Vespasianuksen hallituksen aikoja kahden, Pietari ja Paavali nimisen veljen toimesta. He kuuluivat olleen kaksoisveljekset, joita juutalaiset nimittiv?t Moosekseksi ja Aaroniksi. J?lkim?isen sanotaan myyneen esikoisoikeutensa edelliselle pienest? kauriista, jonka nahasta h?nen piti valmistaman hansikkaita. Mutta minun n?hd?kseni t?m? ei pid? yht? asian todellisen laidan kanssa, sill? juutalaisten mystillisiss? kirjoissa kerrotaan, ett? toinen veljeksist?, joka lintujen lennosta oli havainnut suotuisampia enteit? veljens? uhrin kelpaavaisuudesta, tappoi t?m?n johdosta veljens?, kuten Romulus teki Remukselle. Sent?hden antoi kuningas Mardochaene Makedonialainen heid?n sisartensa pyynn?st? hirtt?? h?net viidenkymmenen jalan korkuiseen hirsipuuhun. Kuten sanottu, Pietari ja Paavali tulivat Roomaan. Edellinen huomattiin olevan muuan Pontius Pilatukselta karannut orja, ja h?net ristiinnaulittiin herransa k?skyst? Janikulus vuorella. Molempain lukuisat uskolaiset tekiv?t ristin vertauskuvakseen ja rukoilivat sit?. He pitiv?t suurimpana kunnianaan tulla ruoskituiksi ja kuolla pikaisella kuolemalla; siten he my?skin luulevat paraiten noudattavansa opettajainsa esimerkki? ja p??sev?ns? heid?n luoksensa johonkin otaksumaansa paikkaan pilvien keskell?".

P?yt?vieraat olivat kaikki, paitsi kahta, kuunnelleet j?nnitetyll? tarkkuudella kertomusta. Nuori upseeri loi kysyv?isen katseen Agnekseen, mutta t?m? pani sormen huulilleen ja katsoi h?neen niin merkitsev?sti ja rukoilevasti, ett? h?n vaikeni.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet