Read Ebook: Fabiola eli katakombien kirkko by Wiseman Nicholas Patrick Mannst N Emil Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1023 lines and 52694 words, and 21 pages

P?yt?vieraat olivat kaikki, paitsi kahta, kuunnelleet j?nnitetyll? tarkkuudella kertomusta. Nuori upseeri loi kysyv?isen katseen Agnekseen, mutta t?m? pani sormen huulilleen ja katsoi h?neen niin merkitsev?sti ja rukoilevasti, ett? h?n vaikeni.

"No niin, p??-asia on, ett? kylpylaitokset pian valmistuvat", huomautti Prokulus. "Mimmoisia juhlap?ivi? meille onkaan tulossa, jos, kuten kerrotaan, jumalallinen Diokletianus itse saapuu niitten vihki?isiin!"

"Se on melkein varmaa", virkkoi Fulvius. "Mutta eih?n meid?n ole tarvis niink??n kauan odottaa juhlap?ivi?. Jo ennen talvea aiotaan vissi? tarkoitusta varten l?hett?? t?nne suuri joukko jalopeuroja ja panttereita Numidiasta". H?n jatkoi sitten, silm?illen tutkivasti Sebastianusta: "Semmoiselle urholliselle soturille kuin sin?, Sebastianus, tarjonnee n?ytelmien katseleminen amfiteatterilla erinomaista nautintoa, varsinkin kun taistelu on suunnattu korkean keisarin ja valtakunnan vihollisia vastaan".

Puhuteltu kohosi leposohvalle istualleen ja, katsoen vieruskumppania tuimasti silmiin, vastasi tyynesti: "Fulvius, min? en ansaitsisi nime?, mink? sinulta kuulin, jos kylmin verin, viel?p? huvittelunakin saattaisin katsella petoel?imen taistelua avutonta lasta tai ukkoa tai naista vastaan. En! Ilolla vet?isin miekkani keisarin tai valtakunnan vihollisten torjumiseksi, mutta yht? halukkaasti k?ytt?isin sit? niit? jalopeuroja ja panttereita vastaan, jotka, vaikkapa keisarillisestakin k?skyst?, hy?kk??v?t viattomien ja turvattomien p??lle".

"Emme siis saane koskaan n?hd? sinua amfiteatterilla?" T?ll? h?ijyll? ??nell? lausutulla kysymyksell??n k??ntyi tuo n?enn?isesti niin lempe? nuorukainen Sebastianuksen puoleen.

"Se, joka tapaisi minut siell?, n?kisi minut turvattomien, eik? petojen puolella", oli vastaus.

"Sebastianus on oikeassa", huudahti Fabiola, ly?den k?si??n yhteen. "En ole koskaan kuullut Sebastianukselta muuta kuin jaloja, ylev?mielisi? ajatuksia".

Siihen p??ttyi keskustelu; mutta Fulvius puraisi huultansa kiukusta.

Is?nt? oli sill? aikaa ollut syventyneen? kokonaan muihin ajatuksiin, nimitt?in sukulaisensa Agneksen naittamis-tuumiin. Koska, kuten tiedet??n, roomalaiset tyt?t jo kahdentoista vuotiaina pidettiin naima-ik?isin?, emme saata sanoa moisia tuumia ennenaikaisiksi. Niist? hellist? silm?yksist?, joita tuo rakastettava muukalainen tuontuostakin loi h?nen lemmikkiins?, luuli h?n voivansa tehd? sen johtop??t?ksen, ett? nuorukainen oli rakastunut Agnekseen. Sen lis?ksi luuli h?n, ettei Agneskaan ollut kylm?kiskoinen muukalaista kohtaan. Mit? saattoikaan h?n siis paremmin toivoa kuin ett? noista kahdesta tulisi pari! Vakuutettuna siit?, ett? h?n oli n?hnyt oikein, oli h?n varmasti p??tt?nyt koettaa parhaimpansa mukaan edist?? heid?n yhteenliittymist??n ja sitten, kun kaikki oli onnistunut, h?mm?stytt?? tyt?rt??n ?lykk?isyydell??n.

Mutta me j?t?mme toistaiseksi tuon hienon seuran, n?hd?ksemme kuinka haavoitetun orjattaren on k?ynyt. Kun Syra n?ytti Eufrosynelle haavansa, pelj?styi hyv?ns?vyinen vanhus ja ilmaisi s??li??n ??nekk?ill? huudahduksilla. "Onneton raukka", sanoi h?n pestess??n ja sitoessaan haavaa, "t?m?h?n on kauhea isku! Mit? olet tehnyt? Mill? olet saattanut itsesi n?in kovan rangaistuksen alaiseksi? Kai olet kauheasti rikkonut velvollisuuksiasi! Semmoinen haava -- ja kuitenkin on se mit? lempeimm?n k?den tuottama! Lapsi parka, miten mahtanetkaan k?rsi?! Tule, vahvista itse?si, ettet mene tainnoksiin liiallisesta verenvuodosta. Kai oli Fabiola pakotettu rankaisemaan sinua".

"Ep?ilem?tt? oli syy minussa", vastasi Syra raukeasti hymyillen; "kuka k?ski minun sanoa hallitsijatartani vastaan".

Niin sanoen veti h?n Syran viereiseen makuuhuoneeseen, aukaisi h?nen kirstunsa ja veti tuokion kuluttua esiin kallis-arvoisen, taidehikkailla kirjauksilla ja helmill? runsaasti koristetun huivin. Syra punastui ja pyysi hartaasti, ett? se pantaisiin takaisin paikoilleen ja vahvisti pyynt???n tunnustuksella, ett? se oli h?nen rakkaan ?itins? ja entisten, onnellisempien p?ivien muisto. Sen vuoksi oli h?n vuosikausia huolellisesti tallettanut sit? ja tahtoi niin eteenkinp?in tehd?. Mutta Eufrosyne oli taipumaton. H?nen vakaa aikomuksensa oli vain pit?? salassa em?nt?ns? virhett?, jonka t?hden h?n somasti sitoikin huivin haavoitetun k?sivarren ymp?ri.

My?hemmin n?emme Syran kantavan k?dess??n pient? huolellisesti k?tketty? koria, menossa portinvartijan asunnon vastassa olevaan huoneeseen, jossa ylemm?n palvelusv?est?n oli lupa ottaa vastaan vieraitaan. Samassa kuuli h?n kevyit? askelia takanaan, ja tunsi er??n tytt?sen syleilev?n h?nt?; t?m?n kasvot olivat tosin ilosta loistavat, mutta h?nen kiillottomat silm?ns? ilmaisivat h?nen olevan sokean.

"Istu, Cecilia", lausui Syra, mit? hellimm?sti vastattuaan syd?melliseen tervehdykseen. "T?n??n saat olla oikein niinkuin kesteiss?, minulla on oikea juhla-ateria sinulle tarjottavana".

"Saanhan juhla-aterioita joka p?iv?", vastasi sokea.

"Saat kyll?, mutta t?n??n on aivan erikoista. Hyv? hallitsijattareni on l?hett?nyt t?m?n minulle omasta p?yd?st??n, ja sin? tied?t, kuinka iloinen olen, voidessani jakaa sen kanssasi". Iloisesti juteltaessa nautittiin herkkupalat; kiitollisin syd?min poistui sitten sokea, ja Syra palasi takaisin tyhj? vati k?dess??n. Pelj?ten orjakumppaniensa kateutta tai heid?n kiusailevia kysymyksi??n, irroitti h?n huivin k?sivarrestaan, ennenkuin astui keitti??n; mutta ettei her?tt?isi Eufrosynen tyytym?tt?myytt?, sitoi h?n sen j?lleen ymp?rilleen niin hyvin kuin voi yhdell? k?dell?.

Kulkiessaan takaisin n?ki h?n er??n vieraista kulkevan silm?t maahan luotuina pihan poikki ja sitten asettuvan pilarin taa. Vieraan odottamaton n?keminen sai h?net pys?htym??n ik??nkuin kauhun valtaamana. H?nen syd?mens? tykytti melkein kuultavasti, h?nen polvensa tutisivat, kylm?t hikikarpalot vieriv?t h?nen otsaansa pitkin. Samaten kuin lintu, joka vastustamattomasti antautuu sihisev?n k??rmeen lumottavaksi ja pit?? silm?ns? herke?m?tt? luotuina veriviholliseensa, samaten seurasi h?nkin tuijottavin katsein t?m?n ilkimyksen kaikkia liikkeit?. Seuraavassa tuokiossa katosi h?n kuni varjo esiripun taa, ja Fulvius h?n se oli -- l?hestyi sit? paikkaa, miss? Syra ?sken oli seisonut. Ilmeisesti s?ik?ht?en jotakin esinett? edess??n maassa, Fulvius per?ytyi askelen taap?in. H?nell? vapisi joka j?sen. T?in tuskin h?n sai mielens? rohkaistuksi, ja vilhuttuaan kaikille tahoille vakautuaksensa, ettei ket??n ollut n?kem?ss?, kumartui h?n ottamaan maasta esinett?. Se oli, kuten helposti arvaamme, Syran huivi. Mutta ruvetessaan k??rim??n sit? kokoon, k?tke?ksens? sen pukunsa alle, huomasi h?n kauhukseen tuoretta verta, joka oli tunkeutunut sidosliinan l?pi. Sitten l?ksi h?n, horjuen kuin juopunut, astumaan asunnolleen.

Kalmankalpeana kulkea hoipersi h?n makuusuojaansa ja ep?si jyrk?sti n?yr?in orjien avun, viittasi vain tuntemallemme uskolliselle saattajalle ja osoitti ??neti kirjailtua, veripilkkujen tahraamaa huivia, jonka oli heitt?nyt eteens? p?yd?lle. Synkk? mies ei tosin puhunut sanaakaan, mutta h?nen kavalat kasvonsa k?viv?t miltei yht? kalpeiksi kuin Fulviuksenkin.

"Ep?ilem?tt? sama huivi", alkoi vanhus, jonkun ajan kuluttua, vieraalla kielell??n, "mutta h?n ei kuitenkaan en?? ole elossa".

"Oletko siit? niin varma?" kysyi nuorempi, silm?illen vanhusta l?pitunkevin katsein.

"Niin varma kuin ihminen ylimalkain voi olla siit?, mit? itse ei ole n?hnyt", oli vastaus. "Mutta mist? olet t?m?n l?yt?nyt ja mist? siihen on tullut verta?"

"Huomenna kerron sinulle kaikki; t?n??n en jaksa. Mist? siihen on tullut verta, joka viel? oli tuoretta, kun sen l?ysin, sit? en tied?. Kenties ennustaa se kostoa, kostoa niin kovaa ja musertavaa kuin vaan raivottaret voivat keksi?, kostoa siit? verest?, jota ei viel? ole vaadittu meilt?".

"Hiljaa, hiljaa! Nyt ei ole aikaa haaveksimiseen! N?kik? kukaan, ett? otit... otit... yl?s maasta t?m?n?"

"En luule".

"Sitten ei meid?n ole mit??n pelj?tt?v?n?. Meid?n k?siss?mme on se paremmassa tallessa kuin muiden. Nukuttuamme y?n vahvasti on meid?n helpompi tuumitella enemm?n asiasta huomenna".

"Niin, mutta makaa t?m? y? minun kamarissani; min? en tahdo olla yksin", vastasi Fulvius.

Molemmat paneusivat sitten levolle, Fulvius pehme?lle vuoteelle, Eurotas yksinkertaisemmalle alukselle. Kyyn?sp??h?n nojaten katseli h?n kauan mustilla silmill??n rauhattomasti nukkuvaa nuorukaista, jonka uskollinen ohjaaja ynn? samalla -- pahahenki h?n oli.

Tuskallisten unien vaivaamana nukkuja heittelihen sinne t?nne vuoteella. H?nen edess??n h??m?tt?? et?isyydess? kaupunki, jonka l?pi virtaa kirkasvetinen joki. Virralla nostaa er?s laiva ankkurin; laivan kannella seisoo joku, joka viuhtoo h?nelle j??hyv?isiksi kirjatulla huivilla. -- -- Kuva muuttuu toisellaiseksi. Laiva taistelee korkeassa aallokossa hirmumyrsky? vastaan, mutta sama huivi liehuu ylh??ll? mastossa. Nyt t?rm?? laiva karille ja uppoaa, laivassa olijain kamalasti huutaessa syvyydest?. Ainoastaan p??masto loistavine viirineen n?kyy viel? kuohuvien aaltojen yl?puolella, kunnes mustasiipinen olento, ymp?rill??n vesilintuja ja k?dess??n soihtu, lent?? sinne, riuhtaisee viirin irti mastosta ja pitelee sit? raivoisassa vihan vimmassa nukkuvan edess?, joka n?kee siihen leimuvin kirjaimin kirjoitetun sanan "Nemesis". -- --

Mutta jo on aika meid?n katsoa, miten on laita Syran, joka sill? v?lin ei ole turhaan rukoillut ja taistellut. Myrsky h?nen syd?mess??n oli laannut; h?n oli saavuttanut rauhan. Semmoinen oli h?n, kun Agnes, ilosta loistavana, saapui h?nen luoksensa ilmoittaakseen, ett? h?nell? oli iloinen uutinen kerrottavana. "Hallitsijattaresi on luovuttanut sinut minulle", sanoi h?n; "huomenna annan noutaa sinut, ei orjana palvellaksesi minua, vaan tullaksesi vapaaksi, tullaksesi minun sisarekseni".

Mutta Syra, sen sijaan ett? olisi iloinnut, muuttui kasvoiltaan aivan surulliseksi ja vastasi vapisevalla ??nell?: "Onhan kovin yst?v?llist? sinun puoleltasi, jalo Agnes, ett? niin paljon ajattelet minun parastani, mutta suo anteeksi pyynt?ni: anna minun pysy? sin? mik? olen".

"Mutta miksi?" kysyi Agnes ihmeiss??n.

"Siksi", vastasi puhuteltu, ja suuret kyynelkarpalot vieriv?t h?nen poskiaan pitkin, "koska luulen, ett? min? t??ll? olen sill? paikalla, mink? Jumala on minulle m??r?nnyt. Min? tied?n, ett? Fabiola on sinulle rakas. Mimmoinen jalo sielu, mimmoinen ymm?rrys h?nell? on! Mimmoiset lahjat ja ominaisuudet! Jospa vain totuuden valo h?nt? el?hytt?isi, mit?p? saisikaan h?n aikaan kristittyn?! Ja ett? h?n saataisiin kristinoppiin taipumaan, sit? rukoilen y?t? p?iv??, se on minun p??-ajatukseni. El?? h?nen edess??n kristillist? el?m??, vaikkapa heikkoudessakin, ja opettaa h?nt? rakastamaan sit? -- sen olen min? ottanut teht?v?kseni".

"Sin? olet voittanut, sisko!" huudahti Agnes syv?sti liikutettuna. "Min? luovun syd?meni mielihalusta. Pitkit? niinkuin olet alkanut, uskovana, rukoilevana, ja ty?si ei ole j??v? hedelmi? vaille!" Samassa astui huoneeseen orja ja ilmoitti, ett? kantotuoli odotti ulkona. Nuori patriisitar sanoi nyt syd?melliset j??hyv?iset ja poistui.

Nelj?s Luku.

Y?llisin? hetkin?.

Sill'aikaa kuin Agnes kantotuolissaan l?hestyy vanhempainsa kotia, on Fabiuksen talossa noussut aika meteli, ainakin siin? osassa rakennusta, joka oli orjattarille m??r?tty.

Kun n?et Syra toisen kerran tahtoi sidottaa haavansa, kaipasi h?n tuota kirjailtua huivia; mutta Eufrosyne sanoi, ett? sen t?ytyy l?yty? ja l?hti orjattarien kanssa sit? etsim??n. Etsiminen oli kuitenkin turha. Suopea hoitajatar-vanhus, joka arveli orjatytt?-paran k?tkeneen kallisarvoisen huivin, ostaakseen sill? vastedes itsens? vapaaksi, valitti haikeasti sen katoamista, ja Syran itsens? mielest? oli se, vaikka toisista syist?, viel?kin haikeampaa. Ett? kukaan ylh?isist? vieraista olisi juljennut vied? jotakin vierasvaraisen is?nn?n talosta, niin, kenenp? p??h?n se olisi juolahtanut! Kun ei sit? tarkimmallakaan etsimisell? l?ydetty, uskoi Eufrosyne lopulta ihan varmasti, ett? se oli noitumisen kautta kadonnut, eik? h?n voinut muuta luulla kuin ett? musta Afra, jonka silm?tikkuna h?n tiesi Syran olevan, oli tytt? parkaa kiusatakseen t?m?n ilke?n tempun toimeenpannut. Numidiatarta pidettiin toisena Canidiana . Sill? tekosyyll?, ett? h?n muka ker?ili ruohoja ja kaunistus-aineita, joilla oli tehoisa vaikutus ainoastaan siin? tapauksessa, ett? ne poimittiin t?ysikuun aikana, l?hti Afra, Eufrosynen voimatta sit? est??, valmistamaan, kuten vanha hoitaja ep?ili, kuolettavia myrkkyj? tahi ottaakseen osaa fetishi-pappien irstailupitoihin tahi yhty?ksens? niitten kanssa, joille h?n maksua vastaan jakeli neuvojaan tahi kauppasi taikakeinojaan.

Kun Syra t?m?n runsastapauksisen p?iv?n iltana viel? kerran tyynesti ajatteli kaikkia tapahtumia j?rjest??n, niin asia yht?kki? selveni h?nelle itsest??n. Eik? se ollut juuri samassa paikassa, miss? h?n oli seisonut, kuin Fulvius oli pys?htynyt ja kohta sen j?lkeen nopeasti poistunut? Ep?ilem?tt? oli Syra pudottanut huivinsa siihen, ja Fulvius oli sen ottanut. Ettei Fulvius v?linpit?m?t?nn? voinut menn? sen ohi, sen Syra tiesi ja oli varma siit?, ett? huivi oli nyt Fulviuksella. Kauan viel? mietitty?ns?, mit? seurauksia siit? mahdollisesti voisi olla, p??sem?tt? silti tyydytt?v??n loppup??t?kseen, j?tti h?n hartaassa rukouksessa asian p??ttymisen Jumalansa huostaan.

Agneesta erottuaan oli Fabiola vet?ytynyt yksin?isyyteen huoneisiinsa ja p??st?nyt sin? iltana toimessa olevat orjattaret yst?v?llisemmin kuin milloinkaan menem??n. Sitten istahti h?n samalle leposohvalle, miss? ensi kerran n?imme h?net orjainsa ymp?r?im?n?. Mitenk? pelj?styik??n h?n, kun h?n siin? n?ki pistinpuukon, jolla h?n oli Syraan tuon verisen haavan iskenyt! Kauhistuneena heitti h?n sen muutamaan laatikkoon, vakaasti p??tt?en, ett'ei h?n vastedes en?? koskaan moista rangaistus-asetta k?yt?, ja otti vihdoin kirjan k?teens?. Mutta -- onko se sama kirjakaan, mik? h?nt? ennen niin suuresti vieh?tti? Kuinka pintapuoliselta, kevytmieliselt? sis?llys nyt h?nest? tuntuukaan! Ja lukematta sivuakaan panee h?n pergamentin pois ja antaa ajatustensa vapaasti liidell?.

Ensinn? v?ikkyy h?nen mieless??n nuoren serkun kuva. Mik? herttainen tytt?, tuo Agnes, niin ep?-itsek?s, niin puhdas, niin koristelematon -- ja kuitenkin niin ymm?rt?v?inen ja viisas! Fabiola p??tt?? ruveta tuon viattoman lapsen uskolliseksi suojelijattareksi, olla h?nelle vanhemman sisaren asemassa. H?n, kuten is?kin, oli huomannut ne silm?ykset, joita Fulvius oli luonut pahaa aavistamattomaan tytt?seen. Fabiolaan oli kuitenkin t?m?n h?nelle niin vastenmielisen vieraan k?yt?s tehnyt aivan p?invastaisen vaikutuksen. H?nen luja aikomuksensa oli kaikin keinoin koettaa tehd? Fulviuksen aikeet tyhjiksi ja pit?? h?net loitolla Agneesta. Ja mitenk? h?n oli ollutkin niin varomaton, ett? oli saattanut Agneen moiseen seurapiiriin! Samana hetken? kuin n?m? ajatukset risteiliv?t Fabiolan mieless?, samana hetken? kenties tuli vuoteellaan vieritteleiv? Fulvius siihen p??t?kseen, ett'ei h?n koskaan en?? astu Fabiuksen kynnyksen yli ja koettaa vastedes v?ltt?? h?nen kutsujaan.

Ei kummakaan, jos ?skeinen kohtaus Syran kanssa, samaten kuin orjattaren sanat, el?v?sti muistuivat mietiskelij?n mieleen. Miten tuskastuttavia moiset ajatukset lienev?t olleetkaan, ei niit? k?ynyt noin tuostaan karkoittaminen. H?nest? t?m? p?iv? oli aivan kuin k??nnekohta h?nen el?m?ss??n. Orjansa n?yrrytt?m?n? tunsi h?n mielens? kuitenkin k?yneen lempe?mm?ksi -- h?n ei osannut selitt?? syyt? siihen. H?nh?n oli pakana, h?n, tuo oppinut filosoofi, ei tiennyt mit??n siit?, mink? psalmista sanoo olevan viisauden alun: Herran pelvosta. H?n ei tuntenut t?t? Jumalaa eik? h?nen poikaansa Jeesusta Kristusta; h?nell? ei ollut aavistustakaan siit? vapahtaja-rakkaudesta, joka h?nt?kin etsi, eik? siit? uskollisesta rakkaudesta, jota h?nen kristitty orjattarensa h?nelle osotti saman Herran ja Vapahtajan t?hden, ei my?sk??n h?n aavistanut, mik? voima uskovan rukouksella ja esirukouksilla on. Istuttuaan viel? kauan mietteihins? vaipuneena, Fabiola pani maata, mutta valveilla-oloa kesti kauan, kunnes viimein virkist?v? uni sulki h?nen silm?ns?.

Me j?t?mme nukkuvan, tehd?ksemme tuttavuutta Sebastianuksen kanssa ja k?yd?ksemme katsomassa h?nen asuntoansa. Se on kyll? aivan l?hell? keisarin palatsia, mutta sittenkin kuuluu siihen vain muutamia yksinkertaisesti sisustettuja huoneita. Passaajina on h?nell? muutamia vapautettuja orjia sek? er?s vanhahko nainen, h?nen entinen hoitajansa, joka rakastaa h?nt? kuin omaa poikaansa. Koko talon v?ki, samaten kuin kaikki sotamiehet h?nen joukossaan, ovat kristittyj?.

Muutamia p?ivi? t?m?n j?lkeen n?emme my?h??n illalla Sebastianuksen er??n tuntemamme nuorukaisen seurassa nousevan portaita yl?s er??seen komeaan taloon. Nuori toveri, joka ei ollut kukaan muu kuin Pankratius, ei ainoastaan ihaillut keisarillista tribunia ja katsonut h?neen kuin esimieheens?, vaan piti h?nt? is?llisen? yst?v?n?, johon h?n palavalla rakkaudella oli kiintynyt. Mutta viel? oli muutakin, mik? nuoren sotilaan yhdisti mit? hellimmill? siteill? vanhempaan. H?ness? ei Pankratius kunnioittanut ainoastaan yht? caesarin upseereista, vaan ennen kaikkia Kristuksen sotamiest?, jonka jalomielisyyteen ja urhollisuuteen liittyi niin suuri m??r? viisautta ja ?lykkyytt?, ett? h?n oli saavuttanut kaikkien luottamuksen, joiden kanssa h?n joutui tekemisiin. Sebastianuksen mieltymys avosyd?miseen, suoraan ja hiljaiseen nuorukaiseen ei ollut v?hemmin syv? ja harras. Hyvin oivaltaen sen vaaran, mihin innokas, tulinen nuori yst?v? saattoi antautua jonkun ajattelemattoman, malttamattoman puheensa tai tekonsa kautta, oli h?n sit? iloisempi nauttiessaan t?m?n rajatonta luottamusta, jotenka h?n saattoi olla Pankratiukselle ohjaajana ja neuvonantajana. Katseltuaan jonkun aikaa seutua ymp?rill??n ja ihailtuaan kuun hopeaista hohdetta, joka valaisi ymp?rist??, l?htiv?t he kumpikin Sebastianuksen asuntoon. Suurempi huone siin? oli valaistu, silminn?ht?v?sti odotetun seuran vastaanottoa varten. T?m?n huoneen ulkopuolella oli terassi, joka ulottui talon koko yht? sein?? pitkin. Hiljainen kuutamoy? oli niin vieh?tt?v?, ett? molemmat ehdottomasti kulkivat huoneen l?pi ja astuivat terassille. Kuu heloitti korkealla taivaan kannella, ei latteana kiekkona, vaan ymmyrk?isen? pallona, uiden omassa loisteessaan, niin ett? t?hdetkin sen rinnalla n?yttiv?t melkein himmeilt?. Se oli ihana ilta, samankaltainen kuin se, jona Monika my?hemmin iloitsi poikansa Augustinuksen kanssa, puhuessaan er??n talon ikkunassa Ostiassa h?nelle taivaallisista asioista.

Suurenmoisen ihanaa oli todellakin kaikki, mik? ymp?r?i heit?. T??ll? Colosseum; tuolla Flaviuksen py?r?teatteri, tuolla suihkukaivon lempe?t? tohinaa; tuossa, aivan heid?n edess??n, kohosi Coeliumin kukkulalla Caracallan oivallinen kylpylaitos, jonka marmorisein?t ja muhkeat pilarit kuutamon valaisemina tarjosivat hurmaavan n?yn. Mutta n?itten molempain yst?v?in syd?met n?yttiv?t enemm?n k??ntyneen toista ihanuutta kohti kuin se maallinen, mik? levittelihen heid?n edess??n. Vanhempi oli kiert?nyt oikean k?sivartensa nuoremman kaulaan; vaieten seisoivat molemmat toistensa vieress?.

"Oi, Sebastianus", aloitti vihdoin vilkas Pankratius, katkaisten juhlallisen vaitiolon, "jos ulompi taivaankansi, jota syntisen ihmisen silm? saa katsella, jo on n?in ihana ja valoisa, niin millainenhan silloin onkaan ylempi puoli, johon ??rett?m?n silm? katsoo alas! Eik?h?n se liene kullalla kirjatun hunnun kaltainen, jonka kankaan l?pi muutamia kultas?ikeit? loistaa alas p??llemme? Kuinka ihana mahtaneekaan ylempi puoli olla, miss? ainoastaan kirkastetut autuaat ja enkelit oleskelevat!"

"Kaunis ajatus, Pankratius poikani", vastasi yst?v?. "Senkautta on oleva helpompi nostaa huntua, joka erottaa taistelevan ja riemuitsevan kirkon toisistaan".

"Suo anteeksi", jatkoi nuorukainen, luoden yst?v??ns? saman mielev?n katseen, jolla h?n muinoin oli t?hyst?nyt ?iti??n kasvoihin, "suo anteeksi, ett? min? Tituksen kunniaportin p??ll? n?en toisen portin avoinna, jonka kautta p??s? iankaikkiseen kirkkauteen meille yht?kki? aukeaa. Kas, tuossa se on, noiden sis??nk?yt?vien alla, jotka viev?t arenalle. Mutta kuule, mit? se oli?"

"Jalopeuran kiljuntaa", vastasi Sebastianus h?mill??n.

"Min? en tiennyt, ett? petoja taasen on vivariumissa. Eilen ei siell? mit??n ollut."

"Niin, kuule", jatkoi Pankratius innoissaan, "ne ovat pasunoita ja torventorahduksia, jotka kutsuvat meid?t taisteluun, soittoa, jonka kaikuessa meid?t vied??n voittoon!"

N?it? sanoja seurasi taasen juhlallinen hiljaisuus, jonka viel? kerran Pankratius rikkoi. Varmana siit?, etteiv?t odotetut yst?v?t viel? hyv??n aikaan saavu, k??ntyi h?n is?llisen yst?v?ns? puoleen, pyyt?en h?nelt? neuvoa er??ss? asiassa, joka joitakin aikoja oli painanut h?nen mielt??n. Saadakseen h?iritsem?tt? keskustella yst?v?ns? kanssa, vei Sebastianus h?net makuuhuoneeseensa, joka antoi terassille p?in, ja kohta oli h?n selvill? siit? asiasta, jota nuori yst?v? oli pit?nyt niin t?rke?n?. Ja mik? se oli? Pankratiuksella oli kaikellaisia arvokkaita hopeakaluja, jotka h?n nyt halusi luovuttaa k?yhien hyv?ksi, kristittyyn seurakuntaan kuuluvien leskien ja orpojen auttamiseksi. Aivan ujosti ilmaisi h?n ajatuksensa yst?v?lleen. "Mutta mit? jalo Lucina siihen sanoo?" kysyi Sebastianus, joka n?ht?v?sti liikutettuna oli kuunnellut nuorukaisen sanoja.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet