Read Ebook: Saksanmaa by Inha Into Konrad

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 490 lines and 53544 words, and 10 pages

isen talon asemakaavan huomasimme suunnikkaan muotoiseksi. Talon kaikki rakennukset ovat nelikulmaisen pihan ymp?rill?. Taloushuoneissa harvoin on ulosp?in ikkunoitakaan. Frankkilaiset talot yleens? ovat heikomman n?k?iset, kuin Alppien ja Pohjanmeren rannikon mahtavat ylikatetut talot. Niiss? maissa, miss? frankkilainen talo on vallalla, etup??ss? L?nsi- ja Keski-Saksassa, eli kansa keskiajalla maallisten ja hengellisten herrain sorron alaisuudessa, jonka vuoksi talonpoika ei p??ssyt vaurastumaan. Frankkilainen talo enimm?kseen on patsaskeh?lle rakennettu, koska mets?? jo vanhastaan oli niukalti. Ainoastaan It?-Saksassa, varsinkin Schlesiassa, ovat t?m?nkin malliset talot suureksi osaksi hirsist? rakennetut. Kadulta tai maantielt? frankkilaisen talon pihaan melkein aina johtaa katettu porttik?yt?v?, joka on t?m?n rakennusmallin tunnuksellisimpia omituisuuksia. Se arvatenkin on j??nn?s vanhasta germanilaisesta pihaportista. Mahtavimmat frankkilaiseen malliin rakennetut talonpoikaistalot tavataan nyky??n Saksi-Altenburgin herttuakunnassa. Siell? ne tavallisesti ovat runsaasti koristetutkin ja pihaa kiert?v?t somat parvekkeet.

Yl?saksalaisen talon kehityksess? sai liesi aikaan ratkaisevan k??nteen. Se oli alussa k?mpel?, paasista rakennettu ja savettu. Vasta keskiajan loppupuolella aljettiin rakentaa liesi lasituista kaakeleista. Uunin muoto muuttui korkeaksi, "kakluunimaiseksi", ja semmoisena se on talonpoikaisissa taloissa pysynyt meid?n aikoihin saakka. Mutta sit? ei l?mmitet? samasta huoneesta, vaan ulkoap?in, keitti?st?, jonka lieden kanssa se on yhteydess?. Uunia kiert?? istuinpenkit, ja sen ymp?rille talonv?ki viel? t?n? p?iv?n? ty?st? p??sty??n kokoontuu tarinoimaan ja puhdettaan viett?m??n.

Toisinaan uunin p??ll? maataankin. Usein on tupa siten asetettu, ett? siihen lankeaa valo kahdelta taholta. Akkunat eiv?t ole isoja, ja valon lauhduttamiseksi mielell??n k?ytet??n maalatuita ruutuja. Toisissa taloissa tapaa pieni? sein?st? ulos pist?vi? parvekkeitakin, joissa p?yt? on. Huoneitten sisustaan on eri aikain rakennus- ja huonekalumalli melkoisesti vaikuttanut. Varsinkin tapaa semmoisia tupia taajassa, joissa on kauniit gootilaiset laipiot ja sein?t. Kaunis on tupain sisustus varsinkin Etel?-Saksassa ja Alpeilla. Keski-Saksassa ne ovat sis?lt?kin yksinkertaisemmat.

Alasaksalainen talo.

Alasaksalaisen talon parhaiten k?sit?mme, kun ajattelemme sen vanhanaikaiseksi germanilaiseksi huoneeksi, jonka keskell? oli avoin liesi, jossa karja, ihmiset, talous, kaikki oli samassa huoneessa. Aikain kuluessa kutakin tarvetta varten aluksi erotettiin karsinoita. Huoneen toiseen p??h?n erotettiin kahden puolen karjan suojat, v?liin j?i tanhua; toiseen p??h?n my?hemmin erotettiin is?nt?v?ke? varten makuuhuoneet. Porstuan tapainen, tanhuaan avoin arkihuone , joka kulkee rakennuksen poikki, j?i yhteiseksi ruoka- ja yhtym?paikaksi ja palvelusv?en asunnoksi. Ulkosein?t ovat aivan matalat, mutta sit? mahtavampi on vankkain puukannattimien p??lle rakennettu olkikatto. Sis?llep?in avoimessa ullakossa s?ilytet??n varsinkin viljoja, ja liedest? on savulla sinne vapaa p??sy, jotta ne pysyv?t kuivina. Syyn? t?m?n yksikattoisen talon kehittymiseen on ehk? se seikka, ett? marshimaalla talonpaikka on keinotekoiselle kummulle rakennettava, jotta se kuivana pysyisi, jonka vuoksi se pakostakin pysyi ahtaana. Mutta sama rakennustapa on sittemmin s?ilynyt kuivemmalla geestill?kin, jossa sen nyky??n tapaammekin vanhanaikaisimpana. Marshilla talo on kehittynyt edelleen, koska sik?l?iset varakkaat is?nn?t ovat pyrkineet enemm?n erottautumaan palvelusv?est?. Porstua on sein?ll? erotettu tanhuasta, jotta ei karjan puolelta paha ilma p??se tunkeutumaan rahvaan puolelle, usein on porstuasta erotettu erityinen ky?kki, asuinhuoneet on sisustettu mukavammin ja osasta ylellisestikin. Mutta palvelusv?ki saa edelleenkin asua karjan puolella, jonne sille on joko karsinain p??lle taikka niitten viereen erotettu erikoiset kopit.

Mutta marshitalossakin yh? viel? on selv?n? sama yhteinen alkumuoto, sama vanhanaikuisuus koko rakennustavassa. Varsinkin karjan ja ulkotalouden puoli on s?ilynyt ennallaan. Avoimesta leve?st? ovesta ajetaan viljakuormat tanhuaan, jonka permanto on yh? viel? savesta, jonka laipiota jykev?t orret kannattavat. Tanhuan kahden puolen ovat karjansuojat, tanhuassa itsess??n kaikki talon ty?kalut ja ajovehkeet. Alasaksalainen talo on kauttaaltaan patsaskehyksen varaan rakennettu, hirsien saanti kun on n?ill? seuduilla vaikea.

Samanlaatuinen on peruspiirteiss??n Friisienkin talo, vaikka monessa kohden toisin kehittynyt. Ulkona meren hengess? sein?t ovat viel? matalammat, r?yst??t useinkin vain pari metri? korkealla maasta, harjan korkeus sit? vastoin parikymment? metri?.

P??lt?p?in n?m? talot, suuruudestaan huolimatta, ovat hyvin yksinkertaiset. Sein?in mataluus, katon korkeus, ei suonut sijaa koristuksille, eiv?tk? puukoristeet olisikaan kest?neet alituiseen vaihtelevassa kosteassa ilmastossa. Sit? kauniimmin on monikin saksilainen tai friisil?inen is?nt? koristellut asuinhuoneensa. Niiss? h?n mielell??n k?ytt?? kirkkaita v?rej?kin, vilkastuttamaan mielt? yksitoikkoisen, vaikka suuren luonnon keskell?. Monet t??lt? saadut vanhat talonsisustukset ovat kauneimpia, mit? Saksanmaalla on aikain kuluessa kehittynyt ja s?ilynyt.

Kyl?n vaiheet.

Saksalainen kyl? on eri osissa maata kehittynyt hyvinkin eri lailla. Kyl?inkin ulkomuoto ja j?rjestys osottaa, kuinka erilaisten vaiheitten alainen kansa on aikain kuluessa ollut.

Alkuper?inen viljelysmuoto oli hajallinen yksin?inen taloviljelys. Kullakin talolla oli maansa ymp?rill??n ja talojen v?limatka sen vuoksi oli verraten suuri. T?m?n asutusmuodon rinnalla kehittyi kuitenkin jo aikaisin kyli?kin, kun asukasten luku lis??ntyi ja tilat alkoivat k?yd? ahtaammiksi.

Kaikkialla Saksassa tapaamme rinnan n?m? molemmat asutusmuodot, yksin?isen talon ja kyl?n. Luoteis-Saksassa on yksin?inen talo tavallisempi, osassa Alppimaata ja Alppien eteismaata niinik??n. Talot voivat olla hyvinkin kaukana toisistaan, mik? minkin l?hteen, niityn tai metsik?n reunalla, v?lill??n vain syrj?isi? teit? ja polkuja. Luoteis-Saksan marsheillakin talot kuitenkin ovat enimm?kseen j?rjestyneet samain valtateitten varrelle, jotka kulkevat pitkin kapean marshimaan reunaa.

Kyliss? talot ovat samassa ryhm?ss? ilman erikoista j?rjestyst?, kukin sen mukaan, miten maat parhaiten vaativat. Kuta enemm?n kyl? on kehittynyt, kuta suuremmaksi talojen luku kasvanut, sit? ep?s??nn?llisempi on tavallisesti kyl?n pohjakaavakin. N?ill? ryhelm?kylill? oli kuitenkin keskell??n torin tapainen yhteinen kyl?piha , jossa tavallisesti korkean puuryhm?n suojassa kyl?oikeutta istuttiin. T?m? kyl?piha on s?ilynyt varsinkin niiss? nuoremmissa kyliss?, joita Saksalaiset perustivat Elben it?puolelle, slaaveilta valtaamiinsa maihin. N?ill? uudismailla kyl? muutoinkin kehittyi toisella tavalla, s??nn?llisemm?ksi. Talot j?rjestyiv?t yhteisen valtatien kahden puolen, niinkuin kadun varrelle. T?m? s??nn?llisempi kyl?muoto on perint?? slaaveilta, joilla se on yleinen. Saksalaiset sen lienev?t omistaneet siit? syyst?, ett? he suureksi osaksi anastivat slaavien valmiiksi rakentamia kyli?. Slaavilaisen kyl?n pohjakaava on jotenkin s??nn?llinen. Kaikki talot ovat vierekk?in, joko tien varrella niin l?hell? toisiaan, ett? melkein r?yst??t yhteen ottavat, taikka laajemman yhteisen kyl?kedon ymp?rill?. Slaavien taloilta sen vuoksi piha puuttuu. Ep?s??nn?lliset saksalaiset kyl?t tekev?t vilkkaamman vaikutuksen. Eri osissa maata ne viel? melkoisesti vaihtelevat talojen rakennusmallin, rakennusaineitten ja kattoaineitten mukaan. Toisin paikoin on katto oljista, toisin paikoin paanuista, viheli?isest?, sinisest? tai harmaasta liuskekivest?, viel?p? punaisesta tiilest?kin. V?rin k?ytt?minen lis??ntyy sit? enemm?n, kuta kauemmaksi kuljemme vakavasta Pohjois-Saksasta iloisempaa Etel?-Saksaa kohti. Vakava on alasaksalainen kyl? v?riens? puolesta. Mahtavan harmaanruskean katon alla sein?in koruton, ruskeanpunaiseksi, viheli?iseksi tai valkoiseksi maalattu patsaskeh? tuskin voi rakennusta elostuttaa. Kirjavampi on jo Keski-Saksassa talo, ruskeaksi tai mustaksi maalatusta keh?st? esiintyv?t loistaen valkoisiksi maalatut keh?ruudut. Viel? vilkkaampaa on rakennusten v?ritys Etel?-Saksassa, varsinkin Alppien eteismaalla ja Alppivuoristossakin.

Saksalaisella kyl?ll? on viel? er?s vilkastuttava piirre, joka naapurimaissa kokonaan puuttuu, nimitt?in talojen vaihteleva koko. Romanisissa maissa maaomaisuus on paljon pienempiin palstoihin jaettu, romanilainen talonpoika ei yleens? ole niin varakas kuin saksalainen, talojen maat ovat v?h?iset, rakennukset ja pihat ovat sen mukaan pienet. Slaaveilla taas yksityis-maaomaisuutta ei ole ensink??n, vaan yh? viel? viljell??n maita yhteismaina, ikivanhaa tapaa noudattaen, ja ne yh? uudelleen jaetaan perheitten kesken. Slaavilaisissa kyliss? ei sen vuoksi toinen talo voi sanottavasti kehitty? toistaan suuremmaksi, vaan kaikki ovat likimain samanlaatuiset. Saksalaisissa kyliss? sit? vastoin vaihtelee talojen koko suuresti. Niiss? on suuria varakkaita taloja, on vuokrataloja, pieni? taloja, palstatiloja ja m?kkej?, ja rakennukset ovat sen mukaan.

Saksalaisen kyl?n ulkomuotoa kaunistavat viel? melkoisessa m??r?ss? puistotkin, siin?kin suhteessa ne edullisesti eroovat naapurimaitten kylist?. Varsinkin romanilainen vieroo mets?? ja on sen jotenkin lopen h?vitt?nyt. Saksalainen talonpoika sit? vastoin on perinyt esi-is?ins? rakkauden mets?? kohtaan, ja vaikka h?nen on t?ytynytkin suurimmaksi osaksi raivata mets? pelloksi, niin on h?n sit? kuitenkin aina jonkun palstan s?ilytt?nytkin maakappaleellaan. Ainakin on talojen ??reen j?tetty milloin lehti- milloin havupuita. Saksalainen kyl? sen vuoksi sulavasti mukautuu maisemaansa. Se n?ytt?? maaper?st??n kasvaneen, koska sen kaikki laitokset ovat maiseman ja asukkaitten luonnon mukaiset ja rakennusaineet ovat kauttaaltaan oman seudun tuotteita. Pohjois-Saksan lakeudella kyl? on laajalla alalla, kyl?n ulkopiirteess? vallitsevat talojen pitk?t vaakasuorat harjaviivat. Alasaksalaisten marshien suuret kyl?t melkein h?vi?v?t maisemassa sen lakeudesta huolimatta, siihen m??r??n ne sulavat luontoon, katot kun ovat oljista ja r?yst??t ulottuvat melkein maahan saakka. Vuoristoissa taas kyl?t luikertelevat pitkin kapeita laaksonpohjia, kohoten niiden mukaan korkeammalle, talot ovat monenkertaisia, kattojen ulkoviivat juoksevat levottomina ristiin rastiin, esiintyen mahtavaa vuoristotaustaa vastaan.

N?in olemme seuranneet saksalaisen talon ja kyl?n kehityst? yksinkertaisesta alusta nykyisiin vaihteleviin muotoihin. Mutta kun nykyaikana astumme saksalaiseen kyl??n, niin kohtaa meit? jo kaikkialla uusia outojakin muotoja, jotka eiv?t ole kehityksen synnytt?mi?, vaan ovat vieraan vaikutuksen kautta kyl??n tunkeutuneet. Uusi aika on h?iritsev?sti puuttunut maaseudun omavaraiseen kehitykseen ja muuttamistaan muuttaa kyl?in ulkomuotoa, eik? suinkaan hauskemmaksi. Yh? enemm?n n?kee kyliss? onnistumattomia j?ljenn?ksi? kaupunkilaisista rakennusmalleista, kolkkoja tiiliseini? ja akkunain ja ovien kehyksi?, joissa on kaikenlaisia kaupunkilaisia tyylej? tapailtu. Kotoinen olkikatto alkaa kadota ja sen sijaan ilmestyy rumaa mustaa tiilt?, taikka viel? rumempaa kattohuopaa. Jos huoneeseen astumme, niin turhaan monessakin talossa etsimme noita kauniita entisi?, kotoista toimeliaisuutta ja taitoa todistavia huonekaluja. Penkit ovat kadonneet, k?mpel?it? sohvia on ilmestynyt sijaan, astiahyllyilt? eiv?t en?? loista jykev?t tina- ja messinkiastiat, vaan kaikenlainen helppohintainen kaupunkilaisrihkama. Talonpoika on hylj?nnyt esi-is?ins? taiteen ja on nyt keskell? ruminta murrosaikaa. Vuosisatoja pysyiv?t kaupunki ja maaseutu toisilleen vieraina, mutta heti kun ensim?inen rautatie rakennettiin, alkoi l?hestyminen, ja t?m? l?hestyminen on ollut aivan liian nopea. Maaseudun kotitaide ei ole voinut pit?? puoliaan kaupungin kilpailun rinnalla. Tulvanaan alkoi tehtaitten valmistamaa halpaa rihkamaa virrata maaseuduille, jopa et?isimpiin nurkkakuntiin saakka, lamauttaen ja lakkauttaen vanhan kotiteollisuuden.

Tietysti talonpojalla t?t? nyky? on uusia el?m?nvaatimuksiakin, joita h?nen vanha talonsa ei sin??n tyydyt?. Niit? asettaa sek? terveydenhoito, ett? ajanmukainen maanviljelystalous. Sit? ei valiteta, ett? h?n rakennusmalliaan muuttaa, vaan sit?, mill? tavalla se tapahtuu. Mutta samanlaisen muutoksen alainen on kaupunkienkin rakennusmalli. Sekin on menett?nyt vanhan periytyneen, aikain kuluessa kehittyneen itsen?isen ja kotoisen luonteensa ja omaksunut paljon vierasta korua, jota se ei ole voinut sulattaa, eik? taiteellisesti k?sitell?, vaan luonut rumia, ep?tyydytt?vi? v?limuotoja. Kansallisissa taiteellisissa piireiss? on her?nnyt virtaus, joka yritt?? s?ilytt?? maaseuduilla entist? historiallista rakennusmallia, sovelluttaen sit? uuden ajan vaatimuksiin. Saman suunnan harrastajat ovat huomanneet, ett? heill? on kaupungeissakin paljon teht?v??. Saksan kaupungeissakin l?ytyy vanha historiallinen pohja, jolle voi edelleen rakentaa.

KANSANTAPOJA.

Uudenaikaisessa sivistysmaassa, jossa vilkas yhdysliike, koneteollisuus, nykyaikaisen el?m?n yleismaailmallisuus kaikkialla ui ylinn?, ei vieras ensi katsannolla huomaa sit? vanhaa pohjaa, jolla t?m? uusi sivistys lep??. Saksassa on kuitenkin olemassa vanha historiallinen pohja, viel?p? t?m? pohja on hyvinkin vaihtelevainen. Kauaa ei tarvitsekaan maassa oleskella, ennenkuin se kaikkialla astuu esiin. Paitsi oloissa ja ulkonaisissa muistomerkeiss? on sit? my?s s?ilynyt paljon kansan tavoissa. Niiss? on monta omituisuutta, jotka juurtuvat hyvin kauas taaksep?in, sek? entiseen historialliseen aikaan, ett? viel? sen kautta hamaan muinaisuuteenkin. Toiset piirteet ovat jo niin heikontuneet, ett? ne ovat vain h?m?ri? kaikuja. Mutta nekin saavat omituisen syv?llisen merkityksen ja mielenkiinnon, kun huomaamme niitten johtuvan ikivanhoista tavoista, monenkin nykyisen kisan tai tottumuksen polveutuvan pakanallisista uhrijuhlista ja jumalanpalveluksesta saakka.

Juhlatapoja.

Joulu, p??si?inen ja helluntai.

Kristillisen joulujuhlan vietto n?ytt?? Saksassa liittyneen germanien vanhaan joulujuhlaan, jota vietettiin talvip?iv?n seisahduksen aikana; silloin luultiin jumalien tulevan maan p??lle ihmishaahmossa ja tuntemattomina vaeltavan rahvaan keskell?. T?h?n vanhaan auringonjuhlaan kristillinen kirkko sitten yhdisti Vapahtajan syntymisen muistojuhlan.

Varsinkin keskiajalla oli joulutapoja runsaasti ja muutamat niist? ovat s?ilyneet meid?n p?iviimme saakka. Viel? 1830:n vaiheilla T?bingeniss? oli tapana liekuttaa Jeesuslasta kehdossa kellotapulissa. Kehdon ymp?rill? paloi kynttil?it?. Veisattiin virsi ja tapulin juurella kansa lauloi kehtolaulua.

Yleiset kautta Saksanmaan olivat kolmen kuninkaan ja t?htipoikain retket. Viel? nytkin on syrj?isiss? paikoissa s?ilynyt samanlaisia tapoja, joista toiset juurtuvat hamaan pakana-aikaan. Pakana-aikainen ilmi? on varsinkin "nihti Ruprecht"; h?n johtaa sukunsa itse pakanain ylijumalasta Wodanista. Aikain kuluessa ylijumalasta kuitenkin tuli p?p?, jonka p??toimi oli uhkailla joulun aikana pahoja lapsia vitsalla, hyvi? makeisilla palkita. Vanhoissa joululeikeiss? h?nell? oli huomattava osa.

Vanhimmat nykyaikoihin s?ilyneet tavat tavataan It?vallassa. Siell? viel? t?n?p?iv?n? n?ytet??n kuvakaappia, jossa n?kyy Betlehem, talli seimineen ja pyh? perhe, pyhiinvaeltajia, paimenia ja It?maan kuninkaita.

Joululahjain antaminen, joka perustunee vanhaan roomalaiseen tapaan, on Saksassakin yleinen, joulukuusi niinik??n. Joulukuusen arvellaan johtuneen keskiaikaisesta tavasta jaella juhlissa kukkivia oksia. Ensim?inen tieto varsinaisesta joulukuusesta on seitsem?nnelt?toista vuosisadalta, jolloin Strassburgissa k?ytettiin joulukuusta. Kahdeksannentoista vuosisadan j?lkipuoliskolla siin? aljettiin kynttil?it? k?ytt??, makeisia ja koristeita jo paljon aikaisemmin.

P??si?isenkin viett?minen lienee liittynyt vanhoihin juhliin, joille sitten annettiin kristillinen merkitys. Schwarzwaldissa rakennetaan yh? viel? palmusunnuntaina korkeita palmuja, joita juhlasaatossa kannetaan kirkkoon. Piinaviikolla vaikenevat katolisissa seuduissa kirkonkellot, vanhaa tapaa noudattaen. Kansa sanoo kellojen "l?hteneen" Roomaan. Puolip?iv?- ja iltakellojen soiton sijasta pidet??n kaikenlaista melua puisilla r?mistimill?, joilla lapset juosten mekastavat pitkin katuja. Vihannestorstaina sy?d??n kaikenlaisia vihannesruokia. Toiset luulevat tavan juurtuvan vanhasta uhrista. Kristillist? juurta sit? vastoin on k?yh?in ravitseminen ja jalkain pesu, joka viel? tapahtuu ruhtinaittenkin linnoissa.

Keskiaikaisiin tapoihin kuului Kristuksen piinan esitt?minen kaikenlaisilla n?yt?ksill?. T?m? tapa on kuitenkin ollut jo satakunnan vuotta unohduksissa. Sen sijaan n?ytet??n katolisissa kirkoissa "Pyh?? hautaa", s.o. matolla lep??v?? Vapahtajan ruumista, kukkain ja kynttil?in ymp?r?im?n?. P??si?isp?iv?n? on katolisissa seuduissa pitk? paasto p??ttynyt, kellot j?lleen soivat torneista, lapset ja palvelijat ker??v?t p??si?islahjoja, varsinkin munia, ja toisissa seuduin aineksia p??si?istuliin, joissa ennen vanhaan Juudas poltettiin. P??si?issunnuntain omituisiin tapoihin kuuluu n.s. p??si?isratsastus, joka viel? on kansan kesken yleinen monessakin osassa Saksanmaata. Heti kun p??si?isaamuna kellot alkavat soida, kokoontuvat Saksin rajalla p??si?isratsastajat, is?nn?t renkineen. Kun he ovat kirkolle saapuneet, niin soitetaan torvia, rumpuja p?ristet??n ja ammutaan kuusi ankaraa paukkua. Ratsastajat asettuvat riviin kirkonovelle, alkavat p??si?islaulun, kellot alkavat j?lleen soida; ratsastajat ajavat laulaen kolmeen kertaan kirkon ymp?ri, edell? lipunkantaja, h?nen per?ss??n torvensoittajat, sitten parhaat laulajat, ja vihdoin muut, mik? mukana laulaen, mik? vain ratsastamassa. Viimeisell? on l?kkipeltinen laatikko. Kun ratsastajat ovat kolmasti kulkeneet kirkon ymp?ri, niin kellot j?lleen vaikenevat, jonka j?lkeen ratsastetaan kyl?ss? talosta taloon, lauletaan ja kootaan laatikkoon kirkkoa varten lahjoja. Palataan sitten kirkolle, ratsastetaan j?lleen kolmasti laulaen sen ymp?ri ja vasta sitten l?hdet??n jumalanpalvelukseen. Varsinainen huvip?iv? on p??si?ismaanantai, jolloin varsinkin kaikenlaiset munaleikit ikimuistoista tapaa noudattaen yh? ovat yleiset. Schwaabissa oli ennen munain ker??minen yleinen, nyt sit? viel?kin siell? t??ll? leikit??n. Leikkij?t jakaantuvat kahteen puolueeseen, kummallakin puolueella on "championinsa", joka enimm?kseen on naamioitu ja kummasti puettu. Toisen puolueen tulee ker?t? maasta suuri joukko munia, jotka on asetettu yht? pitk? matkan p??h?n toisistaan, toisen puolen taistelijain tulee sill? v?lill? juosta melkoinen keh?. Jos juoksija on matkansa suorittanut, ennenkuin toinen on viimeisen munan poiminut, niin h?nen puolueensa on voittanut. Usein p??ttyy sitten leikki iloisiin sy?minkeihin. Toisin paikoin pannaan toimeen kilpajuoksuja, kuka ensinn? saavuttaa nurmettunutta m?enrinnett? alas kieriv?n munan. B?hmin saksalaiset antavat kokonaisen rivin munia vieri? alas m?en rinnett?, ja se voittaa koko rivin, jonka muna ensinn? m?en alle saapuu. Neumarkissa tyt?t koivuvitsoilla piiskaavat poikia. Hessiss? on tapana, ett? ennen munankeruuta menn??n jollekin m?elle, jossa on paaluun nuorasta sidottu kukko; sit? jokainen kisailijoista koettaa sidotuin silmin ly?d?; ja se joka ensinn? osaa kukkoa, voittaa kukon ja saatetaan seppel?ityn? ja laulaen takaisin kyl??n.

Samoin kuin jouluksi, samoin p??si?iseksikin leivotaan monenlaisia erikoisia leivoksia, joitten puuttuminen tuntuvasti v?hent?isi juhlariemua.

Helluntain tavat ovat jo osaksi samoja kuin Vapun, jonka ikivanhasta vietosta niit? on lainattu. Helluntaina, joka vietet??n kev??n ollessa paraimmillaan, koristetaan huoneet, talot ja julkiset paikat lehvill?. Yksin uudenaikaisessa Berliniss?kin noudatetaan ikivanhaa tapaa ja koristetaan helluntaina lehvill? sek? ajoneuvot ett? valjakot. Helluntaisonnin kuljetus on yleinen tapa varsinkin Mecklenburgissa. Siell? helluntaisonnia nauhoilla ja kukkasilla koristettuna kuljetetaan pitkin katuja jo monta p?iv?? ennen juhlaa, ja yleis? kilvan lis?? sen koristuksia.

Laajalle levinnyt tapa on niinik??n, ett? karja helluntaina koristeltuna ja kaikenlaisia menoja noudattaen lasketaan ensi kerran kesannolle, ja n?iss? seuduissa helluntai on oikea paimenjuhla. Monessa paikassa kuuluu se maito, joka helluntaiaamuna lypset??n, piioille, jotka sitten iloisessa seurassa sen nauttivat. Altmarkissa on tapana, ett? se hevoshoitaja, joka viimeiseksi saattelee hevosensa laitumelle, kukkasilla ja kirjavilla nauhoilla ylt'yleens? koristetaan "kirjavaksi pojaksi".

"Lehv?poika" on laajalti Saksassa helluntain suosituimpia ilmi?it?. Sekin ehk? on muisto pakanallisten germanien mets?n- ja pellonpalveluksesta. Th?ringiss? verhotaan poika lehv?ll? ja sammalella ja piilotetaan mets??n, jonne sitten kyl?n muut pojat miehiss? l?htev?t "mets?l?ist?" etsim??n. L?ydetty??n he ovat ampuvinaan h?net, lehv?poika kuolleena kaatuu maahan, l??k?riksi naamioitu poika j?lleen her?tt?? h?net henkiin, lehv?poika sidotaan vankkureille ja kuljetetaan kyl??n, jossa sitten pys?hdyt??n joka talon eteen ja pyydet??n lahjaa t?m?n teon palkaksi. Elsassissa on tapana, ett? helluntaipoika, joka on kalisevilla n?kinkuorilla ja muilla leluilla koristettu, l?ydet??n jostain kyl?n kujilta, saatetaan suurella melulla kyl?n kaivolle, jossa h?net kylvetet??n, ja sielt? kapakkaan, jossa h?net yhteisell? kustannuksella sy?tet??n ja juotetaan. Jos helluntaipoika on sukkela ja on osannut hyvin huvittaa kiduttajiaan, niin h?nelle viel? kootaan kipurahat. Mutta vanhan tavan mukaan t?ytyy kiusaajain etsi? helluntaipoikaa ratsain, jonka j?lkeen l?yt?l?inen kuljetetaan kaivolle aasin vet?miss? vankkureissa. Er??ss? osassa Elsassia on naisilla p??si?ismaanantaina tavallista suurempi valta. Muualla on t?m? tapa vallalla laskiaisena. Naisilla on silloin oikeus rankaisematta tehd? voimalliselle sukupuolelle kaikenlaista ilvett?, ja he osaavatkin t?t? oikeuttaan k?ytt??. Muutamissa seuduin he joukossa l?htev?t mets??n ja kaatavat siell? melkoisen puun, joka sitten yhteiseksi hyv?ksi myyd??n.

Kaikenlaiset ratsastukset, jotka muistuttavat vanhoja pakanallisia lehv?juhlia, ovat niinik??n yh? viel? yleiset, kilpa-ajot niinik??n. Ditmarschissa, Elben suistamon pohjoispuolella, ja muuallakin Pohjois-Saksassa, on keskiaikaisia ritaritapoja muistuttava renkaan pist?minen yleinen. Ditmarschissa kiinnitet??n nuoralla kahden puun v?liin puinen tai rautainen kiekko, jossa on viisi reik??, ja ken hevosen sel?ss? ratsastaen puisella peitsell? on kuusi kertaa per?kk?in osannut reikiin m??r?tyss? j?rjestyksess?, se julistetaan voittajaksi ja saa ??nekk??t suosionosotukset palkakseen. Yksinkertaisempi on renkaan pist?minen. Mutta peitsell? ei ainoastaan tule osata renkaaseen, vaan my?s riuhtaista se irti kiinnityksest??n.

Kynttil?np?iv?.

Kynttil?np?iv? oli varsinkin keskiajalla t?rkeimpi? kirkollisia juhlia. Nyky??n t?m? juhla on huomattava varsinkin sen puolesta, ett? silloin tapahtuu palvelijain vaihto. Saksassakin on vanhastaan tapana, ett? palvelijoilla on silloin vapaa viikkonsa, jonka he saavat omaistensa luona viett??, ennenkuin uuteen palvelukseen astuvat. Mutta vanhastaan n?in? juhlina kehittyi vallaton el?m?kin, jonka vuoksi viel? t?n?p?iv?n? kynttil?nmessun juhlilla on monessa seudussa huono huuto. Maamiesten vanha viisaus tiet??, ett? jos kynttil?nmessun p?iv? on selke?, niin tulee takatalvi ja huono vuosi. B?hmin saksalaisten luona on naisten tapana kynttil?nmessun p?iv?n? tanssia auringonpaisteessa, ett? pellava paremmin kasvaisi.

Laskiainen.

Laskiainen on varsinkin katolisissa maissa ilonjuhla, jolloin kaikenlaiset kisat, varsinkin naamiohuvit ovat ylinn?. Kirkko alkuaikoina pitk?n paaston korvaukseksi soi uskovaisille muutaman p?iv?n yleist? ilonpitoa varten, ja t?t? lupaa k?ytettiin runsaimmassa m??r?ss?. Vieraskielisell? sanalla t?t? aikaa sanotaan "karnevaliksi".

Useimmat n?ist? vanhoista laskiaisiloista ovat kuitenkin joutuneet unohdukseen. M?ncheniss? kuitenkin yh? viel? aina seitsem?n vuoden kuluttua esitet??n iloinen tynn?rintekij?in tanssi, tarinan mukaan muistoksi siit?, ett? kerran ruton j?lkeen tynn?rintekij?t olivat olleet ensim?iset, jotka surman lakattua olivat kulkeneet ymp?ri kaupunkia ilahuttamassa asukkaita kaikenlaisilla lysteill?. Tynn?rintekij?t pukeutuvat viheri?iseen lakkiin, jossa on valkoiset ja siniset sulat, mustaan kaulahuiviin, punaiseen v?stiin, mustiin housuihin, keltaiseen esiliinaan, valkoisiin sukkiin ja hopeasolkikenkiin ja tanssivat koristettuja vanteita k??nt?en kahdeksan numeron muotoista piiri?, kierrellen kaarrellen jos mill? tavalla, siten ett? kuitenkin lopulta j?lleen yhtyv?t paikoilleen. T?m? omituinen tanssi on niin mutkikas, ett? sit? t?ytyy harjotella viikkokausia, ettei sekaannuttaisi. Mainin Frankfurtissakin tanssittiin samanlaista tanssia, mutta ainoastaan semmoisina vuosina, joina joki oli niin kiinte?ksi j??tynyt, ett? tynn?rintekij?t saattoivat sen j??ll? valmistaa tynn?rin.

Loistavin nykyinen laskiaisvietto on K?lnin ikivanha karnevali, ja koska se on kautta maan kuulu ja kuulu ulkomaillakin, niin kerromme siit? v?h?n enemm?nkin.

K?lnin laskiainen.

Karnevalin eli laskiaisjuhlan valmistuksiin ryhdyt??n kaupungissa jo kuukausia ennen. Sit? johtaa erikoinen pieni neuvosto, johon kuuluu yksitoista j?sent?. T?m? yhdentoista neuvosto pit?? ensim?isen kokouksensa yhdennentoista kuukauden yhdenten?toista p?iv?n?. Kaikki narrit, jotka ovat vuosimaksunsa maksaneet, muodostavat suuren neuvoston, joka pit?? kokouksiaan joka lauantai-iltana ja juhla-aattona. Kokoushuone on kaikenlaisilla narrinkuvilla koristettu ja puhujalavana on tyhj? tynn?ri. Kokouksissa virtaa k?lnil?isten leikillisyys, kokkapuhe ja pilkka vapaasti. Puheet ovat t?ynn??n kaikenlaisia ivallisia huomautuksia kaupungin oloista. Monet kokouksissa luetuista runoista ovat oikeita runouden helmi?. K?lnil?isten mielest? n?m? kokoukset juuri ovat laskiaisen loistokohta. Soittaen ja soihtuja kantaen kuljetaan kokoussaliin, taikka pannaan toimeen aaveiden saattokulku, jossa osanottajat, mik? ratsain, mik? vaunuilla ajaen, mik? jalan, valkoisiin palttinoihin puettuina, riviss? ja ruodussa kulkevat pitkin katuja, hurjinta iloa pit?en. Vaunut on koristettu lampuilla taikka v?rillisill? pallolyhdyill?, ja toisissa on istuin niin korkealla, ett? osanottajat kulkevat toisen kerroksen tasalla. Kaikki akkunat s?teilev?t valoa ja kadut ovat yleis?? niin t?ynn??n, ett? joskus juhlasaatonkin t?ytyy seisahtua. "Pienell? neuvostolla" on erikoinen armeijansa, "kipin?t", jotka punaisine takkineen, kolmikolkkaisine hattuineen, peruukkineen, pyssyineen ja sapelineen edustavat K?lnin vanhaa sotav?ke?. Hatusta ei edes puutu vanha historiallinen savupiippu. N?iden per?ss? seuraa tykist?, joka puisesta kanuunasta ampuu rahvaan sekaan sokerileivoksia tai jauhoja. Mukanaan se my?s aina kuljettaa pient? vahtimieskojua, johon vastaan tulevia kaunottaria vangitaan. Sopivat lunnaat maksettuaan he j?lleen p??sev?t irti. N?m? sotavoimat esiintyv?t kaikkialla, miss? vain juhlassa yhdentoista neuvosto liikkuu.

Juhla alkaa naisten laskiaisy?ll?, jota vietet??n torstaina ennen varsinaista laskiaisy?t?. Maalaisnaiset ja myyj?tt?ret ennen vanhaan viettiv?t juhlaansa varsinkin kaupungin vanhalla torilla. T?ynn??n hurjinta rattoa he hyppeliv?t ja tanssivat vihanneskojujensa ja myyntip?yt?ins? ymp?rill?, karkeloivat kaikenlaisia piiritansseja ja lauloivat vanhoja leikillisi? lauluja, sek? tempoivat meluten ja ilakoiden lakit miehisten katsojain p??st?.

Laskiaissunnuntain aattona julistetaan raatihuoneen portilta yleinen naamiovapaus, jota kokoontunut yleis? aina myrskyisell? riemulla tervehtii. Toiset ovat tuoneet mukanaan naamarinsa, ja tuossa tuokiossa on tori t?ynn??n mit? ihmeellisimpi? neni?, el?imennaamoja, hirvi?it?. Kuljetaan sitten pitkin katuja huutaen: "Narri, anna narrin kulkea."

Siit? pit?en kaikki liikkeet sulkevat ovensa ja koko kaupunki antautuu hurjan ilon py?rteeseen. Seurat kokoontuvat huoneisiinsa omia juhliaan viett?m??n. Sunnuntaina iltap?iv?ll? pidet??n viimeiset kokoukset, joihin osanottajat kulkevat "viittasaatossa", soitellen ja laulaen, mik? ratsain, mik? vaunuilla ajaen. Ei kukaan ole naamiopuvussa, mutta jokaisella on p??ss??n narrinlakki, toisessa k?dess? pullo, toisessa r?mistin taikka r?isk? mik? hyv?ns?, ja n?ill? pidet??n kamalaa el?m??.

Mutta p??kadut ovat t?ynn??n naamareita, miest? ja naista, vanhaa ja nuorta. Eiv?tk? n?m? melun pit?misess? ole huonompia. T?ysi-ik?isi? kulkee koulupoikina ja tytt?in? kirjoineen ja rihvelitauluineen, siin? on tirolilaista vuorelaista, espanjalaista, ritareita, sotureita, mik? soittaa oikeilla soittokoneilla, mik? lasten leluilla, marsseja, valsseja, vaikka mit?. Melu on niin huumaava, ett? katsojan p?? pian tulee siit? py?r?lle, niin ett? h?n pakenee johonkin ravintolaan. Mutta siell? h?nt? tervehtii lasien kilin? ja iloiset laulut. H?nen t?ytyy tunkeutua taajain soittajajoukkojen l?pi, jotka harppuineen, kitaroineen, huiluineen ja viuluineen kukin odottavat vuoroaan, koska he saavat esityksill??n huvittaa l?sn?olijoita ja pit?? mieli? iloisella tuulella, kunnes ruusumaanantain huomen koittaa.

Ruusumaanantai on juhlan suurin p?iv?. Uudelle torille kokoontuvat silloin eri seurain naamioidut j?senet, j?rjesty?kseen suureen juhlasaattoon. Kaduilla, joiden kautta saatto kulkee, hy?rii suunnaton v?kijoukko, talot ovat kattoja my?den t?ynn??n katsojia, kaikkialla on iloa ja riemua. Kun on kotvanen odotettu, niin kajahtaa soitto, rivit ovat j?rjestyneet ja saatto l?htee v?hitellen matkaan. Edell? kulkee pitk? jono muhkeisiin vaatteihin puetuita soittokuntia, toisia on siell? t??ll? saaton keskell?. Ja sitten alkaa juhlan historiallisessa osassa lappaa ohi erinomaisen komeita, tyylinmukaisia, v?rikk?it? ryhmi?, joita katsoja ihastuksella katselee. Ne ?kki? h?nen mieleens? johtavat entisi? aikoja.

Vaunu toisensa j?lkeen vierii katsojan ohi, toisissa soittokuntia, jotka s?velill??n kutsuvat K?lnin iloisia asukkaita tanssiaisiin. Elonkorjuu vaunussa istuvat ylinn? renkipoika ja tytt? tuttavallisessa keskustelussa, per?ss? astuu niittomiehi?, leikkaajia, vaunu on ylt'yleens? lehvill? ja k?ynn?ksill? koristettu. Tulee sitten sotilaallinen ryhm?, jossa n?emme soittajia, upseereja, harjotettuja sotamiehi? ja rekryyttej? Kolmenkymmenen vuoden sodan aikuisissa puvuissa; korskuvalla ratsullaan istuu Onnetar, sotamiehen seuralainen taistelussa. Pyylev?, rehev? leirikaupan em?nt? jakaa vaunustaan virvotuksia p?rh?isille kroaati- ja pandurisotilaille, hyvin ruokittu rahamassi todistamassa, ettei h?n virvotuksiaan ilmaiseksi luovuta. Sotasaalisvaunun j?ljess? kulkee joukko synk?n n?k?isi? talonpoikia, joitten vihaiset katseet osottavat, etteiv?t he omin ehdoin seuraa sotajoukkoa, vaan ovat sotavankeja. Saalisvaunu on melkein markkinakojun n?k?inen, t?ynn??n kaikenlaisia taloista ja kodeista, kirkoista ja kappeleista kokoon haalittua tavaraa. V?rv??j?n rumpu p?risee ja kutsuu sodanhaluisia nuorukaisia pesti? ottamaan v?rv?ystoimistossa, joka t?m?n j?lkeen py?rii, lehvill? ja keisarin lipulla koristettuna. Ovella seisoo maanihtej? kirjavissa puvuissaan, kehottaen tarjokkaita saapumaan l?hemm?ksi, ottamaan keisarin kirjavan takin; toisia pestin ottaneita jo tulee ulos kojusta, pestirahat kourassaan.

Seuraa toisia sotilasryhmi?, tykist??, kentt?patteri, josta niinik??n n?kyy salattujen tykkien suita, torvensoittajia, kaikki matkalla kaupunkia piiritt?m??n. Toiset ryhm?t kuvaavat el?m?? piiritetyss? kaupungissa, ruokatavarain tuontia, varustuksia, vakoojia. Mutta l?pik?yv?n? juonena jonossa on rakastettunsa hylk??m?n k?lnil?isen nuorukaisen pestin otto, sodan kuluessa yleneminen everstiksi ja sitten h?nen loistelias vastaanottonsa kotikaupungissa. N?hd??n h?nen samalla viett?v?n h?it??nkin ylh?isen, Ruotsalaisten vankeudesta pelastamansa immen kanssa.

Siihen p??ttyy saaton historiallinen osa. J?lkiosassa varsinkin k?lnil?isten rattoisa leikillisyys p??see oikeuksiinsa. Vanhaan saksalaiseen pukuun puettu soittokunta soittaa, sen per?ss? marssivat "kipin?t", K?lnin vanhat reippaat kaupunkisotilaat, jotka niin usein ovat kaupunkinsa puolesta taistelleet milloin kotimaista, milloin ulkomaista vihollista vastaan. Joukon per?ss? ajetaan vaunuttain ampumatarpeita, ei kuitenkaan sen vaarallisempia kuin paukkupommeja, joita uutteraan ammutaan v?en sekaan. T?st? vaunusta ei puutu viini? eik? olutta, joka virtanaan vuotaa tornimaisesta tynn?rist?. Saapuu sitten vaunu, jossa talonpoikia morsiamineen istuu kullatuilla tuoleilla, ymp?rill??n kaikenlaisia maantuotteita. Seuraavassa vaunussa on suunnaton maapallo, jonka ??ress? oppinut professori pit?? rahvaalle hullunkurista esitelm??. Kukkaruukku t?ynn??n maata, laatikko ruotsalaisia tulitikkuja, vesipullo ja palje, siin? ovat h?nen tutkimustensa mukaan maapallon nelj? alkuainetta. Seuraavaa vaunua yleis? tervehtii raikuvalla riemulla, siin? kulkee ryhm?, joka kuvaa kaupungin iloista kansanel?m??, ampumakojeet tauluineen, suovattu tanko, jonka p??h?n himokas nuorukainen yritt?? kiivet?, monenlaisia muita kisaviettelyksi?, j?ttil?isnainen, kalaihminen, posetiivin soittaja ja kaikenlaista markkinaromua. Seuraa sitten vaunullaan vanhanaikainen linnantorni, jonka kaupungin is?t ovat p??tt?neet h?vitt??. Melkoisella rym?yksell? se sortuu, mutta muinaistutkijoita on sen ymp?rill? kuin muurahaisia, koettaen sit? uudelleen pystytt??. Muuan ryhm? kuvaa K?lnin oluen voitokasta taistelua m?nchenil?ist? vastaan. Siin? n?kyy k?lnil?inen oluenpanija, jalka Baijerin leijonan niskalla, ja paljon muuta hauskaa. Oluenappajain lukuisa joukko osottaa, ett? k?lnil?inen k?yt?nn?ss?kin on voittanut m?nchenil?isen, ja itse juomainhaltija Gambrinuskin, joka istuu ryhm?n keskell? korkealla valtaistuimellaan, juo helmeilev?? k?lnil?ist? olutta.

R?desheimin kuuluista viineist?kin vie K?lnin olut voiton, sit? ilmaisee seuraava ryhm?, jossa n?hd??n viininjuojia, p?h?ttynein punaisin nenin juomassa v??rennetty? viini?, jonka poliisi kuitenkin ottaa takavarikkoon, pelastaakseen hyv?t r?desheimil?iset. Mutta v??rent?j?in, jotka jalan seuraavat vaunua, t?ytyy hyv?ksi lopuksi itse nauttia katala sekotuksensa.

Juhlakulkue l?hestyy loppuaan. Ratsastavat torvensoittajat ilmaisevat p?iv?n sankarin l?hestymist?. Kuuden kimon vet?mill? vaunuilla ui kullattu laiva, jossa prinssi Karneval korkean seurueensa kanssa matkaa. Se on saaton loistokohta. Ruhtinaalliseen viittaan puettuna prinssi hymyillen ottaa vastaan alamaistensa onnentoivotukset. H?nen ymp?rill??n somat lapset sirottelevat yleis?n keskuuteen kukkia runsauden sarvista; ne ilmottavat kev??n l?hestymist?. Mutta viel? h?nenkin j?ljess??n seuraa moniaita hullunkurisia ryhmi?, jotka ottavat yleis?st? viimeisetkin naurut. Saaton kahden puolen ovat naamarit kaiken aikaa jaelleet yleis?lle painettuja lappuja, joissa on jos mink?laista rattoisuutta. Lasit kilisev?t, he juovat kaunottarien maljat, heitt?v?t sormisuukkosia, laulavat, laskevat leikki? ja vaeltavat edelleen. Yleis? tunkeilee vaunujen ymp?rill?, repii lappuja, kuka saa, nauraa, ihmettelee, ihailee, mutta ei itsek??n j?? kokkapuheiden vaihdossa osattomaksi. T?t? menoa kest?? sitten muutaman tunnin, kunnes saatto hajoo ja el?m?imist? vapaudessa jatkuu pitkin kaupunkia. Nyt tulee k?lnil?isten hyv? luonto oikein n?kyviin, ei kukaan pahastu toisen sukkeluuksia, taloihinkin saa jokainen s??dyllinen naamari poiketa ja on tervetullut, jos h?nell? on rattoa muillekin jaella eik? h?n joudu sananvaihdossa tappiolle.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet