Read Ebook: Saksanmaa by Inha Into Konrad

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 490 lines and 53544 words, and 10 pages

Juhlakulkue l?hestyy loppuaan. Ratsastavat torvensoittajat ilmaisevat p?iv?n sankarin l?hestymist?. Kuuden kimon vet?mill? vaunuilla ui kullattu laiva, jossa prinssi Karneval korkean seurueensa kanssa matkaa. Se on saaton loistokohta. Ruhtinaalliseen viittaan puettuna prinssi hymyillen ottaa vastaan alamaistensa onnentoivotukset. H?nen ymp?rill??n somat lapset sirottelevat yleis?n keskuuteen kukkia runsauden sarvista; ne ilmottavat kev??n l?hestymist?. Mutta viel? h?nenkin j?ljess??n seuraa moniaita hullunkurisia ryhmi?, jotka ottavat yleis?st? viimeisetkin naurut. Saaton kahden puolen ovat naamarit kaiken aikaa jaelleet yleis?lle painettuja lappuja, joissa on jos mink?laista rattoisuutta. Lasit kilisev?t, he juovat kaunottarien maljat, heitt?v?t sormisuukkosia, laulavat, laskevat leikki? ja vaeltavat edelleen. Yleis? tunkeilee vaunujen ymp?rill?, repii lappuja, kuka saa, nauraa, ihmettelee, ihailee, mutta ei itsek??n j?? kokkapuheiden vaihdossa osattomaksi. T?t? menoa kest?? sitten muutaman tunnin, kunnes saatto hajoo ja el?m?imist? vapaudessa jatkuu pitkin kaupunkia. Nyt tulee k?lnil?isten hyv? luonto oikein n?kyviin, ei kukaan pahastu toisen sukkeluuksia, taloihinkin saa jokainen s??dyllinen naamari poiketa ja on tervetullut, jos h?nell? on rattoa muillekin jaella eik? h?n joudu sananvaihdossa tappiolle.

Vasta p?iv?n lakastuessa p??ttyy kaduilla el?m?, alkaakseen illalla uudelleen lukemattomissa naamiohuveissa. Teattereissa esitet??n loistavia juhlan?yt?nt?j?, joihin saapuu paljon muukalaisiakin. Yksityisetkin seurueet n?yttelev?t hauskoja kappaleita.

Tiistaina iltap?iv?ll? on kadulla viel? vilkasta el?m??. Edellisen p?iv?n naamarit ne yh? kujeitaan jatkavat, toiset ovat hankkineet uuden "munteerauksen". Moni ylh?inenkin henkil? puhkaisee vain kahvis?kin pohjaan reij?n, pujottaa siit? p??ns? l?pi, maalaa naamansa niin monikirjavaksi, ettei paraskaan tuttava h?nt? tuntisi, ja l?htee sitten kadulle onneaan koettamaan. Mutta t?n? p?iv?n? jo p??sev?t sillitkin kunniaan, niiden teht?v?n? on nyt palauttaa tasapainoon ylensy?misest? ja juomisesta rasittuneet vatsat. Illalla on kuitenkin viel? ravintoloissa vilkasta el?m??. Kaikkialla, miss? iloiset seurueet viett?v?t naamiohuvejaan, raikkuu vallaton nauru valaistuille kaduille, kehottaen muitakin seuraan pyrkim??n. Vasta kun keskiviikon huomen vaalenee ja uteliaana katselee akkunoista, vasta silloin muistetaan, ett? ruumis ja henki tarvitsevat lepoa.

Tietysti sek? naamarit ett? ryhm?t vaihtelevat joka vuosi, suosionsa menett?isi vilkkaassa K?lniss? piankin se prinssi Karneval, joka uudelleen tarjoisi edelt?j?ins? keksinn?it?. K?lnin karnevali on maailman kuulu, mutta viime aikoina on siin?kin ulkonainen loisto tunkeutunut etusijalle sukkeluuden kustannuksella. -- Monessa muussakin kaupungissa, varsinkin Rheinin laaksossa, vietet??n samanlaisia laskiaisjuhlia, vaikka ne eiv?t olekaan saavuttaneet yht? suurta mainetta kuin ikivanhan Colonia Agrippinan lystit.

Kev?tjuhla.

Vanhimpia juhlia ovat ne juhlat, joissa kansa iloitsee kev??n tulosta ja l?mm?n palaamisesta. Varsinkin mennein? vuosisatoina n?m? juhlat olivat yleiset ja ihmeelliset. Montanus kertoo, ett? viel? h?nen aikanaan oli s?ilynyt er?s perin saksalainen kev?tjuhla: "Puolipaaston aikana Pfalzissa ja Schwaabissa viel? vietet??n kev??n tuloa seuraavalla tavalla. Asukkaat juhlap?iv?n? l?htev?t kaupungistaan tai kyl?st??n jollekin nurmelle. Olkiin pukeutuneet pojat esitt?v?t talvea; talven kuninkaalla on p??ss??n olkinen kruunu ja k?dess??n puinen miekka. Toiset, kes?n joukko, ovat lehviin puetut, ja kes?n kuninkaalla on p??ss??n kukkaskruunu, vaatteet sammalesta ja muratista. Ensinn? molemmat joukot laulavat toisilleen et?isyydest? vuorolauluja, sitten ne taistelevat. Talven joukko heitt?? silppua ja tuhkaa, kes?n joukko vihantia lehti? ja kukkasia. Kes?n joukko p??see taistelussa voitolle. Talvi pakenee ja sit? esitt?neet pojat juoksevat puron luo ja heitt?v?t siihen olkivaatteensa, taikka polttavat ne tulessa, jonka ymp?rill? laulaen ja iloiten tanssitaan. Sitten pidet??n kyl?ss? pidot tanssineen."

Monenlaisia muitakin kev?tjuhlatapoja oli. Viel? v. 1793 G?rlitziss? talvea esitt?v? olkimies heitettiin jokeen. Kaikissa n?iss? juhlissa oli yhteisen? piirteen? talvea esitt?v?n olkimiehen tuhoominen tavalla tai toisella.

Vanhin kaikista kev?tjuhlista on Vapunp?iv?n vietto. Vanhan skandinavilaisen jumaluustarun mukaan Wuotan ja Freija Valpurin y?n? viettiv?t h?it??n. T?h?n y?h?n sen vuoksi liittyykin paljon taikaluuloja ja vastataikoja, kuten kellojen soittoa, vihkiveden pirskottamista, y.m. Siell? t??ll? on yh? viel? tapana Vapun y?n? koristaa lemmityn akkuna vihannilla lehvill?. Hessiss? oli er??ss? seudussa kauan voimassa leikillinen tytt?huutokauppa, jonka arvellaan juurtuvan vanhoista germanilaisista naiskaupoista. Yleiseen ennen vanhaan kuljetettiin mets?st? toukopuu, joka laulaen ja iloa pit?en saatettiin kyl??n, koristettiin nauhoilla ja seppeleill?. Muutamissa seuduissa Schwarzwaldissa lapset viel? t?n? p?iv?n? kantavat talosta taloon pient? koristettua puuta, lauluja laulaen, ja Yl?-Elsassissa puetaan pieni tytt?nen "toukoruusuksi", joka ik?istens? kanssa laulaen kulkee talosta taloon. Er??ss? pieness? kaupungissa Hessiss? on s?ilynyt tapa, ett? pienet puusepiksi puetut pojat aikuisten saattamina vaeltavat mets??n, kaatavat toukopuun ja kuljettavat sen kaupunkiin. Kaupungissa ovat toiset lapset ilolla ja riemulla vastassa ja sitten pannaan toimeen yleinen juhlakulku pitkin katuja. Yleiset ja yksityiset rakennukset koristetaan lehvill?.

Vapun vietto on nyky??n yleinen kautta maan, mutta n?m? vanhat kansanomaiset tavat ovat yh? enemm?n h?vinneet, s?ilyneet vain siell? t??ll? et?isiss? mets?kyliss?, taikka muuallakin oppineesta muinaisuuden harrastuksesta. Mutta monessa k?mpel?ss?kin rahvaan tavassa, jota nykyaikainen sivistynyt yleis? tuskin en?? suvaitseekaan, on kuitenkin s?ilynyt ikivanhoja juuria, jotka tutkijalle ovat mielt?kiinnitt?vi?.

Juhannus.

Juhannuksenkin vietto on kautta Saksan yleinen. T?m? juhla n?ytt?? v?litt?m?sti johtuvan pakanallisesta kes?p?iv?nseisaus-juhlasta, jota useimmat vanhat kansat viettiv?t, samoin kuin talvip?iv?n seisauksenkin juhlaa. Niit? monia taikoja, jotka t?h?n juhlaan ennen liittyiv?t, ei kuitenkaan en?? tapaa kuin siell? t??ll? yksinkertaisimman maalaisrahvaan kesken. Mutta yh? viel? leiskuu juhannusy?n? kaikilla kukkuloilla ja m?ill? loimuavat tulet, samoin kuin Wuotaninkin aikoina. T?m?n tulen ymp?rill? tanssivat pakanat, hyppeliv?t parittain sen yli, ja kauan kristillisell?kin ajalla s?ilyi vanhan uhrin muistona se tapa, ett? tuleen heitettiin ruokoja, luita, viel?p? el?vi? el?imi?kin. Ennen vanhaan oli tapana, ett? juhannusaattona kotiliedest? sammutettiin tuli, jota pidettiin vanhana ja tehottomana, ja uusi tuli tehtiin siten, ett? kahta puunpalasta hierottiin yhteen, kunnes ne syttyiv?t. T?ll? puhtaalla tulella kotituli sitten uudelleen sytytettiin. Sit? niinik??n k?ytettiin oljilla verhotun py?r?n sytytt?miseen, joka sitten p??stettiin alam?ke? vierim??n merkiksi siit?, ett? siit? p?iv?st? pit?en aurinko j?lleen alenemistaan aleni taivaalla. Masurien maassa on viel? s?ilynyt tuo tapa, ett? kotilieden tuli uudistetaan, liekki? vain ei sytytet? puupalasia yhteen hieromalla, vaan siten, ett? terotettuun tammipaaluun kiinnitetty py?r? saatetaan nopeaan py?riv??n liikkeeseen. Heti kun paalu alkaa palaa, niin itsekukin ottaa syttyneest? valkeasta kek?leen ja kantaa sen kotiin, uudistaakseen siten kotitulen. It?vallassa on toisin paikoin viel? s?ilynyt sek? tulen yli hyppiminen ett? py?r?n vieritt?minen, niinkuin monta muutakin vanhaa tapaa. Bodenj?rven rannoilla pojat ja tyt?t parittain hyppiv?t tulen yli ja joka siin? polttaa itse??n, sen t?ytyy antaa vaatekappale pantiksi ja hyp?t? uudelleen. Jos h?n uudelleen polttaa itsens?, niin t?ytyy h?nen luovuttaa uusi vaatekappale, ja k?mpel?lle saattaa tapahtua, ettei h?nell? lopulta ole kuin paita p??ll?. Pantit lunastetaan viiniverolla, viinit yhteisesti juodaan. Allg?ussa on s?ilynyt tapa, joka on siksi vaarallinen, ett? se on kielletty, mutta ehk? juuri siit? syyst? niin sitke?sti pit?? puoliaan. Nuori v?ki juhannusaattona heittelee korkealle ilmaan palavia seppeleit?. Toiset laulavat: "Hypp?? neitoseni, saat t?n? vuonna sormuksen", ja pit?v?t tytt?jen edess? palavia kek?leit?, joitten yli n?m? puolestaan urheasti hyppiv?t. Tulella muutoinkin ilveill??n joka tavalla niin vallattomasti, ett? tapaturmia usein sattuu.

Ennen vanhaan oli juhannussauna yleinen tapa. Italialainen runoilija Petrarca kertoo n?hneens?, kuinka v. 1330 K?lniss? suuri joukko koristettuja naisia juhannusaattona auringon laskiessa kaaloi Rheiniin uimaan, koska he luulivat siten varaavansa itsens? onnettomuutta ja kurjuutta vastaan. Viel? 17:ll? vuosisadalla oli yleisen? tapana kylpe? juhannuksena yht? mittaa 24 tuntia, ja yh? viel? siell? t??ll? uskotaan, ett? yksi ainoa kylpy juhannusy?n? vaikuttaa yht? paljon kuin yhdeks?n kylpy? muina aikoina. Viel? t?n?p?iv?n? siell? t??ll? koristetaan kaivoja, tai puhdistetaan niit?, vanhaa taikaa muistellen.

Ennen oli varsinkin Rheinin laaksossa yleisen? tapana, ett? tanssipaikan yl?puolelle ripustettiin vihannista lehvist? sidottu juhannuskruunu ja sen alla tanssittiin niin kauan, kuin lehv? pysyi tuoreena.

Kukkaset ja lehv?t kuuluivat jo vanhastaan juhannuksen viettoon, ja vaikka vanhat tavat ovatkin h?vinneet, niin ovat n?m? vertausesineet kuitenkin s?ilyneet. Kaikenlaisia seppeleit?, kiehkuroita ja kukkakoristeita sidotaan juhannuksena ja toisin paikoin pannaan toimeen mets?juhlia, taikka iloisia kansanjuhlia kisoineen.

Martin p?iv?, Nikolauksen p?iv?.

Pyh?n Martin p?iv? ja pyh?n Nikolauksen p?iv? olivat varsinkin lasten juhlia. Martin p?iv?n juhlan arvellaan juurtuvan pakanallisesta viljanleikkuujuhlasta. My?h??n s?ilyikin tapa juhlana muistella uuden vuoden antimia, vaikkapa juhla saikin kirkollisen aiheen. Joka talolla piti my?s olla Martin hanhi sy?d?kseen. Martinp?iv?n?kin yh? viel?, etenkin vuorimaissa, sytytet??n kukkuloille tulia. Toisissa kaupungeissa, varsinkin D?sseldorfissa ja Erfurtissa, panevat lapset toimeen soihtukulkuja. Kirjavat kynttil?t k?dess??n, lauluja laulaen, vaeltavat silloin tuhannet lapset aikuisten saattamina pitkin kaupungin katuja. Mutta Marttipa puolestaan muistaakin heit?, jaellen kaikenlaista hyv??.

Viel? anteliaampi on kuitenkin pyh? Nikolaus. H?nelle lapset ilmaisevat kaikki toiveensa, ja h?n, mik?li mahdollista, pyrkii niit? t?ytt?m??n. Jo aikoja ennen juhlap?iv??ns? tapaa h?n pistell? heid?n sukkiinsa ja kenkiins? makeisia ja muuta hyv??. Ja juhlan aattona h?n itse saapuu, joko piispaksi puettuna, koukkuniekka paimensauva k?dess??n, taikka muussa haahmossa, uhaten laiskoja vitsalla, mutta palkiten ahkeria. Tavallisesti on h?nen matkassaan ihmeellinen hirvi?, jolla on monta nime?, ja t?t? lapset kovin pelk??v?t, -- samoin kuin meill? joulupukkia, -- vaikkapa h?nell? onkin melkoinen vasu makeisia ja leikkikaluja kainalossaan ja h?n niit? anteliaasti jakelee. Monessa seudussa Etel?-Saksassa Pyh? Nikolaus ei n?yt? itse??n, vaan pist?? y?ll? lahjansa soveliaaseen paikkaan. Jo ani varhain aamulla, kello nelj?n aikaan, lapset nousevat yl?s n?kem??n, mit? h?n on heille tuonut. Joskus voi lahjain joukossa olla koivunoksakin. Mutta lapset puolestaan muistavat alati illalla varustaa joko hein?tukon taikka kauroja Nikolauksen aasille. Ja Is?meit??ns? he Nikolauksen p?iv?n edell? jo pitk?t ajat lukevat tavallista ahkerammin. -- Nikolaustakin varten sek? em?nn?t ett? leipurit varustavat erikoisia ruokia, varsinkin kaikenlaisia leivoksia.

Sylvesterin p?iv? ja uusi vuosi.

Sitke?mmin kuin muut vanhat juhlatavat ovat Sylvesterin p?iv?n ja uudenvuoden p?iv?n tavat s?ilyneet, viel?p? suurissa kaupungeissakin. Berliniss?, Mainin Frankfurtissa ja muissa suurissa kaupungeissa Sylvesterin vietto on muuttunut meluavaksi el?m?imiseksi kaduilla, perheiss? sit? vietet??n seurustelussa tuttavain kanssa, valvotaan puoleeny?h?n, valetaan lyijy? ja ennustellaan kuvioista tulevan vuoden kohtaloita. Monta taikaa liittyy t?h?n y?h?n. Jos esim. silloin ravistaa hedelm?puita, niin tulee hyv? hedelm?vuosi. Uuden vuoden p?iv?n? onnitellaan toisin paikoin niin perusteellisesti, ett? kuluu monta p?iv??, ennenkuin kaikki tuttavat on asianmukaisesti onniteltu. Mutta suurkaupungissa t?m? tapa jo on k?ynyt rasitukseksi. Kaupunkilaiset ovat alkaneet lahjottaa jonkun rahasumman hyv?ntekeviin tarkotuksiin, kun sen sijaan p??sev?t uudenvuoden onnittelijoista. Mutta maaseuduilla pidet??n uskollisesti kiinni vanhasta tavasta. Hoveissa on uudenvuodenp?iv?n? loistavat vastaanotot, armonosotuksia satelee kautta maan. Ennen vanhaan oli tapana, ett? kaikenlaiset kunnalliset virkailijat papeista alkaen uudenvuoden p?iv?n? pyyteliv?t seurakuntalaisilta luonnon antimia. Koulunopettajat kulkivat poikakuoron saattelemina talosta taloon, laululla n?it? lahjoja anomassa. Y?vartijat, nuohoojat, haudankaivajat, kellonsoittajat y.m. kulkivat pitk?ss? saatossa kyl?n kautta anomassa palkan apua, ja yhteinen saalis sitten jaettiin.

Kirkkomessu.

Kirkkomessu, kirkonvihkimisen vuosijuhla, kuuluu niihin juhliin, jotka varsinkin kaupunkipaikoissa ovat paljon menett?neet entisest? merkityksest??n. T?t? juhlaa vietettiin, niinkuin nimikin osottaa, kirkon vihkimisen p?iv?n? joka vuosi. Jo aikaisin t?m? ilojuhla kuitenkin menetti suuren osan alkuper?isest? merkityksest??n sen kautta, ett? siihen, niinkuin ainakin ilojuhlaan, liittyi markkinat ja kaikenlainen riemu ja "m?ss??minen". Siten esim. Leipzigin "messut" tulivat merkitsem??n enemm?n suuria markkinoita kuin kirkollista juhlaa, jolle ne alkuaan perustuivat. Strassburgin tuomiokirkko vanhain kirjailijain todistuksen mukaan, itse kirkon sisustakin, oli kirkkomessun p?iv?n? t?ydellinen kapakka, t?p?t?ynn? v?ke?, joka hartausharjotusten ohella rahallaan ryypp?si ja remusi. Kun joku sattui kesken el?m?? nukahtamaan, niin toiset h?nt? pistiv?t neuloilla, ja siit? syntyi yleinen nauru ja usein t?ysi tappelukin, kuten muuan aikalainen kertoo.

Kirkkomessuja vietet??n nyky??n varsinkin katolisella maaseudulla, kes?ll? ja syksyll?. Niit? varten varustellaan jo viikkoja etuk?teen. Huoneet siistit??n sis?lt? ja p??lt?, korjataan, pest??n varsinkin kolmena viimeisen? p?iv?n?, jotta odotetut vieraat tapaavat kaikki parhaassa kunnossa ja sit? suuremmalla nautinnolla voivat antautua sy?m??n ja juomaan -- "m?ss??miseen", joka yh? on messun p??vieh?tys. Vanhoista tavoista ei kuitenkaan ole en?? paljoa s?ilynyt. Muutamissa Schwarzwaldin kyliss? varakkaat talolliset kestitsev?t koko talonv?ke??n kolme p?iv?? yhteen mittaan.

Ampujain juhlat.

Ampujain juhlat, joita nyky??nkin vietet??n Saksassa kaikkialla, -- viel?p? ne ovat saaneet entist? suuremman is?nmaallisen merkityksen -- ovat vanhaa keskiaikaista juurta. Ne syntyiv?t vapaissa kaupungeissa, kun porvaristo asestautui, voidakseen torjua aatelin mielivaltaa.

Kilpa-ammunnat kehittyiv?t jo keskiajalla erinomaisen monipuolisiksi, ampumas??nn?t, juhlatavat, kaikki tarkimmin m??riteltiin. Ylh?isetkin ottivat niihin osaa ja pitiv?t voittoa suurena kunniana. Alussa ammuttiin jousella, ja viel? kauan sen j?lkeenkin, kuin ensim?iset k?mpel?t pyssyt olivat k?yt?nt??n tulleet, pitiv?t jouset puoliaan. Helluntai oli vanhastaan ampujain p??juhla. Ampumajuhlain suosituimpia huvituksia taas oli linnun ampuminen, kilpailu, joka n?ytt?? olleen jo vanhimpain aarialaisten kansain kesken yleinen. Saksan kilpa-ammuntain loistoaika oli kuitenkin 15. ja 16. vuosisata. Alkujaan ammuttiin el?vi? lintuja, v?hitellen aljettiin niiden sijasta k?ytt?? maalina kuvia, varsinkin papukaijaa, taikka kotkan kuvaa.

Muutamissa paikoissa ovat n?m? juhlat viel? s?ilytt?neet vanhanaikaisen luonteensa. Eifeliss? on pieni kaupunki, Ahrweiler nimelt??n, jossa yh? viel? vietet??n ampujain juhlaa vanhanaikaisilla menoilla. Kadut ja talot ovat silloin niin taajaan puilla koristetut, ett? tuskin ovia ja akkunoita n?kyy. Ahrweiler on muuttunut vihannaksi lehdoksi, romantiseksi mets?kaupungiksi, jonka vieh?tyst? lukuisat kiehkurat, liput ja kunniaportit viel? kohentavat. Juhla vietet??n Vapahtajan ruumiinjuhlan p?iv?n?. Sill? on kirkollinen leima. Aamulla aikaisin l?htee kirkollinen juhlasaatto kellojen soidessa liikkeelle. Verkalleen se kulkee eteenp?in, juhlallisia virsi? veisataan, rukouksia rukoillaan, kirkkoliput liehuvat, suitsutus ja kukkastuoksu sekaantuu auringonpaisteiseen ilmaan. Katolisen papiston upeat loistavat puvut, kullalla ja kirjaillulla koristetut kantoteltat, joitten alla kuvia kannetaan, kaikki t?m? antaa juhlalle v?rik?st? loistoa ja viritt?? hartauttakin.

Muitten edell? kulkevat ampujat riviss? ja ruoduissa, kiv??rit olalla. Kaupungin nelj?n portin edustalle on rakennettu alttarit. Jokaisen luona tapahtuu siunaus, ja raikuvilla yhteislaukauksilla ampujat sit? s?est?v?t. Kun kirkollinen juhla on p??ttynyt, niin tapahtuu puolenp?iv?n aikaan kaupungin torilla tavanmukainen ampujain katselmus. Siihen saapuu aina runsaasti sivullisiakin n?ky? ihailemaan, saapuu l?helt? ja kaukaa. Ampujain joukossa n?kee runsaasti vanhanaikaista alkuper?ist? ukkoa, ylimm?ll? komentajalla on kullalla kirjailtu univormu, upseereilla liehuvat h?yhent?yht?t. Kaksi soittokuntaa soittaa, komentosanat kaikuvat ja sitten ammutaan, ett? "nummi t?risee".

Vihdoin ampujain kuningasta saapuu tervehtim??n porvariston valitsema l?hetyst? ja h?net saatetaan rivien ohi, jonka j?lkeen h?n "vastaanottaa katselmuksen". Ampujat j?rjestyv?t riveihin ja suorittavat mahdollisimman uljaasti ohimarssinsa, joka tavallisesti katsojissa her?tt?? yleist? rattoisuutta, vaikka tilaisuus onkin siksi juhlallinen. Illalla viimeisen kellonsoiton j?lkeen katetaan torille juhla-ateria ja ampujain kuninkaan nimess? sy?tet??n ja juotetaan ilmaiseksi kaikki ampujat. P?yd?t on j?rjestetty pitkiin riveihin avonaisiin, lehvill? koristettuihin telttoihin, oivaa vasikanpaistia ja kotoista viini? ei s??stet?. Soittokunta soittaa, maljoja juodaan. Seuraavana p?iv?n? juhlat samalla tavalla uudistuvat, sill? erotuksella vain, ettei silloin pidet? katselmusta. Mutta sit? ahkerammin soitetaan, pidet??n serenadeja, ammutaan, tanssitaan. Jos viininsato on ollut hyv? ja kaupungin raha-asiat siis hyv?ll? kannalla, niin vietet??n viel? kolmaskin juhlap?iv?. Siihen laatuun n?it? juhlia viettiv?t nykyisen polven esi-is?tkin, mutta muualla Saksassa ovat juhlamenot j??neet unohduksiin, vaikka ammutaankin sit? ahkerammin ja my?s kannuja kallistellaan, ja muuallakin n?kee n?iss? tilaisuuksissa koolla hauskaa, juurevaa ukkoa, saksalaisuuden oikeata vanhaa pohjaa.

Kuvia ammattilaisel?m?st?.

Ammattikunnilla oli keskiajan yhteiskunnassa ja valtiollisessakin el?m?ss? eritt?in huomattava sija. Ne arvatenkin syntyiv?t noin 12:lla vuosisadalla, jolloin kaupungit alkoivat siksi voimistua, ett? ne saattoivat pit?? puoliaan aatelia vastaan. Mutta ammattikunnat eiv?t ainoastaan tukeneet kaupungin vapautta ulkonaisia sortajia vastaan, vaan yll?pitiv?t my?s kaupunkien niin sanoaksemme sis?llist? vapautta, sen asukkaitten suuren enemmist?n itsen?isyytt? rikkaita suurporvareita vastaan. Vaikka ammattikunnat jo kuuluvatkin menneisyyteen, niin tapaa kuitenkin yh? viel? Saksan ammattilais-el?m?ss? runsaasti piirteit?, jotka t?st? entisyydest? johtuvat.

Ammattikuntien kehityksest? mainittakoon, ett? N?rnbergiss? 15:nnen vuosisadan lopulla oli p??lle 400 ammattia ja ammattikuntaa. Ty?njako ammattien alalla oli silloin jo niin kehittynyt, ett? esim. kiv?riteollisuuden alalla, jonka keskusta N?rnberg oli, ty?skenteli kuusi eri ammattikuntaa, joilla kullakin oli oma osansa pyssyn valmistuksesta.

Kullakin ammatilla oli mestarinsa, jonka hallussa olivat ammattikunnan lippu, laatikko, sinetti ja vaakunat. Ammattikunnan arkku oli erinomaisen taidokkaasti valmistettu, siin? s?ilytettiin ammattikunnan arvoesineit?. Vuotuisissa juhlissa sit? juhlallisesti kannettiin pitkin kaupunkia. Kullakin ammattikunnalla oli kokoushuoneensa, jossa yhdyttiin hauskoihin illanviettoihin ja juominkeihin. Niinik??n oli kullakin ammattikunnalla oma virkapukunsa, omat virkailijansa, ja kaikissa juhlatilaisuuksissa ne esiintyiv?t "in corpore", lippuineen, merkkineen, vaakunoineen, ja vilkastuttivat erinomaisesti kaupunkien el?m??. Suuressa suosiossa oli se tapa, ett? kukin ammattikunta julkisissa tilaisuuksissa kantoi n?ytteeksi ty?ns? merkkiteoksia. Makkarantekij?in j?ttil?ismakkaroita kannettiin juhlallisessa saatossa viisin-, kuusinkymmenin miehin, leipurit kantoivat suunnattomia s?mpyl?it? ja muita ihmeellisi? leivoksia, hatuntekij?t rakensivat kaikenlaisia hirvi?it?, joitten p??h?n he painoivat valtaisia hattuja, kankuri olivat taitavia kaikenlaisten juhlavaunujen koristamisessa, tynn?rintekij?t ja kalvanpuhdistajat kaikenlaisien tanssien esitt?misess?.

Omituisimmista ammattikuntatavoista, mit? on meid?n aikoihin s?ilynyt, mainittakoon teurastajain kisa M?ncheniss?. Kisa tapahtuu ennen laskiaista. Teurastajat muodostavat juhlallisen saaton, kulkevat pitkin katuja, k?yv?tp? itse kuninkaallisen linnankin edustalla kunniatervehdyksell? ja kokoontuvat sitten torille, jonka kaivoaltaassa oppipojat kaikenlaisilla leikillisill? menoilla kastetaan s?lleiksi.

Toinen my?h??n s?ilynyt vanha kisa on kalastajain pisto Ulmissa. Se tapahtui joka vuosi pormestaria valittaissa. Tonavan aluksenkuljettajain ammattikunta j?rjesti veneit? kahteen puolueeseen, joiden v?lill? alkoi oikea turnaus. Kaksi venett? meloi aina vinhasti vastakkain, kummankin per?ss? seisoi mies taikka nainenkin, k?dess??n pitk? kiekkok?rkinen peitsi, jolla h?n yritti sy?st? toisen veneen per?tuhdolla seisovan vastustajan jokeen. T?m? huvi on aivan viime aikoina alkanut elpy? urheiluksi, johon muutkin osaa ottavat kuin ammattilaiset. Usein kukistuivat molemmat turnaajat aaltoihin. Juhlan voittajaksi julistettiin se, joka kaikki vastustajat kukistettuaan viimeksi oli ainoa kuiva. Leipzigiss? yh? viel? joka vuosi tapahtuu samanlainen kisa, p??asiassa nuorison huvittamiseksi. Ennen niihin ottivat osaa kaikki yht? kiihkoissaan ja tosissaan.

Vuorimiesten tapoja.

Vuorimiehill? on vanhastaan erikoinen omituinen asema Saksan kansanel?m?ss?. El?en kaukana maailman riidoista ja vihoista, seuduissa, joiden jylh?ss? vuoristoluonnossa kaikenlaiset kummitusjutut ja tarut versoivat, vuorimiehet varsinkin ennen olivat aivan oma s??tyns?. He olivat jo keskiajalla ruhtinaitten erikoisessa suosiossa, koska ruhtinaat saivat suuren osan tuloistaan juuri vuorien aarteista. Vuorimiehill? oli omat pukunsa, tapansa ja monta muuta erikoisuutta.

Mutta ei ainoastaan ulkomuotonsa puolasta vuorimies eronnut muusta v?est?st?, ty?n omituisuus painoi h?neen leimansa, teki h?nest? luotettavan, rehellisen ja lujan luonteen, jommoisena h?net viel?kin tapaamme monessa osassa Saksanmaata. Huolimatta ammattinsa moninaisista vaaroista vuorimiehet ovat siihen kovin kiintyneet. Syvyys, johon h?n joka p?iv? laskeutuu, ei h?nt? pelota. Maaemo maanalaisine ihmeineen ja kauneuksineen ei ole ainoastaan h?nen el?tt?j?ns?, vaan my?s h?nen kasvattajansa ja johtajansa, jonka kielt? h?n ymm?rt??.

Vuorimies eli omassa hiljaisessa maanalaisessa maailmassaan, johon kaupunkien ja suurien asuntapaikkain h?lin? kuului vain et?isen? kaikuna. H?n oli yksin?isyydess??n hurskas, uskovainen kristitty, joka ankarasti piti kiinni vanhasta uskostaan. Useimmissa kaivoksissa oli tapana, ett? vuorimiehet aamulla aikaisin ennen kaivokseen laskeutumistaan kokoontuivat p??llysmiehens? ymp?rille yhteiseen rukoukseen, ja samoin illalla, ty?n p??tytty?, p?iv? yhteisell? rukouksella p??tettiin. Ennen vanhaan vuorimiehill? oli aivan erikoiset tapansa perhejuhlissa, mutta n?m? ovat nyt enimm?kseen unohtuneet. Niinik??n heill? oli omat suojeluspyhimyksens?, joista varsinkin Pyh? Barbara ja Pyh? Anna, hopean em?nt?, olivat suuressa arvossa. N?iden pyhimysten vuosip?ivi? vietettiin loistavilla "vuorimiesparadeilla", kirkonk?ynnill?, soitolla ja tanssilla, juhlissa laulettiin runoja, joissa vuorimiesten el?m?? kuvattiin vuorolaulussa. Vuorimiehill? oli oma omituinen virkapukunsa, ammatin vaatimusten mukaan kaikessa sovitettu. Kun hallitsija tai joku ruhtinaallinen henkil? saapui kaivoksiin, niin pidettiin vuorimiesten katselmus, joka usein oli erinomaisen loistava. Juhlapuvuissaan marssivat silloin vuorimiehet kuokkineen, kirveineen, lippuineen kirkkoon taikka torille, muodostaen piirin ja viritt?en soittajain s?estyksell? juhlallisen laulun, jonka j?lkeen pappi, joskus valamiesten p??mieskin, piti kokoontuneelle vuorikansalle puheen. Juhlan loppuosana olivat sitten "vuorioluet", iloinen illanvietto, jossa tanssi, laulu, sy?minen ja juominen pitiv?t osallisia mit? paraimmalla tuulella.

Vuoriolot ja vuoriparadi ovat meikein ainoat vanhat vuorimiestavat, jotka ovat meid?n aikoihimme s?ilyneet. Tavallisesti vuorimiesten katselmus tapahtuu y?ll?, lyhtyjen valossa, ja se tosiaan tekee katsojaan omituisen vaikutuksen. Ylivuorimies ratsastaa hevosella, h?nen j?ljess??n viel? muitakin ratsastavia vuorivirkamiehi?. Muut korkeammat ja alemmat virkamiehet ovat eri osastojen p??llikk?in?, kaikki puettuina vuorimiesten virkapukuun.

Yleisi? kansanjuhlia.

Saksassa vietet??n, uuden ajan vaikutuksesta huolimatta, yh? viel? paljon vanhoja juhlia, jotka ovat kautta aikain s?ilyneet.

Ensi sijassa mainittakoon, vaikkei se olekaan aivan vanha, M?nchenin lokakuun juhla. Sit? vietettiin ensi kerran v. 1810 Baijerin silloisen kuninkaan h?itten yhteydess?, ja siit? pit?en se on n?ihin saakka pit?nyt puoliaan vuotuisena juhlana. Juhlaan on yhdistetty maanviljelysn?yttely, kilpa-ajot, kilpa-ammunnat ja kaikenlaista muuta mielenkiinnityst?. Juhla vietet??n M?nchenin etel?puolella Theresian niityll?, joka on Saksanmaan laajimpia markkinakentti?. Kuninkaallisillakin on siell? oma telttansa, soitto raikuu, v?entungos humisee ja olut virtana vuotaa. Usein syntyy tappeluitakin ja pahaa el?m??, mutta viime aikoina on kuitenkin j?rjestyksenpito k?ynyt yh? paremmaksi. Kilpa-ammuntaa kest?? kokonaisen viikon. Siin? yh? viel? noudatetaan kaikkia vanhoja juhlatapoja ja uudenaikaisen kiv??rin kanssa rinnan kilpailee viel? kaikkein vanhanaikaisin lukkojousikin. T?m? kilpa-ammunta varsinkin on m?nchenil?isten lempijuhla ja siihen kokoontuu kaikkialta maasta juurevaa, vanhanaikaista ukkoa niin kaunis kokoelma, ett? katsoja kerrassaan h?mm?styy t?t? kansanomaisuutta niin uudenaikaisessa maassa.

Samanlainen on W?rttembergiss? Cannstattin juhla, joka vietet??n v?h?n aikaisemmin syksyll?. Ylh?is?, kuninkaallisen huoneen j?senetkin, seurustelevat silloin tuttavallisesti rahvaan kanssa. T?ysiss? juhlakoristuksissa pieni Cannstatt silloin lausuu tervetulleiksi lukuisat vieraansa l?helt? ja kaukaa ja muukalainen saa ihmetell? w?rttembergil?isen maalaisrahvaan kirjavia pukuja. T?m? juhla tavallisesti on rauhallisempi ja s??dyllisempi kuin baijerilaisten ??nek?s remu, johon usein kuuluu tappelukin. Semmoista on W?rttembergin asukkaitten mieliala muutoinkin.

Dresdenill? on elokuussa "lintuketonsa" juhla, joka ennen vanhaan sekin oli suuri kilpa-ammunta, mutta nyky??n on yh? enemm?n muuttunut markkinatilaisuudeksi kaikkine kirjavine lystineen.

Monessa saksalaisessa pikkukaupungissa on kautta vuosisatain s?ilynyt juhlia, jotka jollain tavalla liittyv?t kaupungin entisiin vaiheisiin.

Mainittakoon viel? iki vanhain uhritapainsa vuoksi Pyh?n Leonhardin ajo Baijerissa. T?t? pyhimyst? kansa pit?? karjan varsinaisena suojelijana ja ajaa silloin hevosella h?nen kappeliinsa, uskoakseen karjan pyhimyksen suojelukseen. Muutamissa paikoissa Alpeissa on s?ilynyt tapa, ett? alttarin ymp?ri kannetaan kolmeen kertaan puisia hevosen ja lehm?n kuvia.

Kotitapoja.

Kotiliesi oli jo vanhoilla germaneilla pyhitetty paikka, jumalien lahja, joka siit? syyst? koristettiin uskonnollisilla vertauskuvilla. Kristinusko s?ilytti t?m?n, samoin kuin niin monta muutakin pakanallista tapaa, sill? erotuksella vain, ett? pakanallisten kotijumalain sijasta lieden ymp?rille piirrettiin suojeluspyhimysten kuvia, joita viel? t?n? p?iv?n? n?kee monessakin vanhassa saksalaisessa talossa. Liesi oli, niinkuin olemme n?hneet, ennen vanhaan erill??n lattialla, niin ett? esim. nuorta vaimoa voitiin kolmeen kertaan kuljettaa sen ymp?ri, samoin kuin morsianta my?hemmin k?ytettiin kolmeen kertaan alttarin ymp?ri. Vanhanaikaisessa saksilaisessa arkihuoneessa em?nt? yh? viel? asuu p?iv?ll? lieden takana, joka on vapaasti permannolla. "Tuoliltaan nousematta h?n voi samalla haavaa pit?? silm?ll? huoneen kolmea ovea, tervehti? niit?, jotka tulevat sis??n, kehottaa heit? istumaan, pit?? silm?ll? lapsiaan ja palvelijoitaan, hevosiaan ja lehmi??n, vartioida kellaria, lattiaa ja kamaria, kehr?t? kaiken aikaa ja samalla viel? keitt??. H?nen makuupaikkansa on lieden takana, ja sielt?kin h?nell? on yht? laaja n?k?ala, h?n n?kee palvelusv?kens? nousevan ty?h?n ja j?lleen l?htev?n levolle, tulen syttyv?n ja taas sammuvan, ja kaikki ovet avattavan ja taas suljettavan, kuulee karjansa sy?v?n, kutojan kutovan. Lapsivuoteessakin maaten h?n voi makuukammiostaan katseellaan taloutta ohjata. Kun karja on ruokittu ja muut ulkoaskareet aamulla suoritettu, niin h?n saattaa rukkinsa takana lev?t?, h?nen ei tarvitse niinkuin muilla paikkakunnilla nousta vierasta vastaan ottamaan, saatella h?nt? j?lleen talostaan ja sen vuoksi laiminly?d? ty?t??n. Em?nn?n paikka on lieden vieress? somempi kuin miss??n muualla."

Talo ja koti olivat jo ammoisista ajoista nuoren kansalaisen ja aviomiehen ylpeys. T?m? k?sitys tulee kauniisti n?kyviin siin? harjannostajaisjuhlassakin, jota on jo vanhastaan vietetty. Ty?miesten johtaja piti silloin harjannostajaispuheen, josta mainittakoon seuraava esimerkki: "T?ten annamme h?nen haltuunsa t?m?n huoneen, jotta h?n siit? tekisi rukoushuoneen, jossa h?n ahkerasti omaisiaan kehottaisi todelliseen ja teeskentelem?tt?m??n Jumalan pelkoon, ett? h?n siit? tekisi ty?huoneen, jossa jokainen Jumalan s??d?ksen mukaan uskollisesti ja rehellisesti t?ytt?k??n ammattinsa ja s??tyns?, aarrehuoneeksi, johon h?n omaisiaan varten kokoisi ruoka- ja elantovaroja Jumalalle otollisella tavalla, mutta silt? ei unohtaisi koota hengellisi? aarteita taivasta varten, joita ei koi sy? eik? ruoste raiskaa, eiv?tk? varkaat riist?. Ja vihdoin ja viimeiseksi, annamme t?m?n huoneen taivaan ja maan ikuisen rakennusmestarin huostaan sill? luottavaisella rukouksella, ett? h?n sit? is?llisesti suojelisi tulipalolta ja rajuilmoilta ja kaikenlaisilta onnettomuuksilta ja kaikkia siin? asuvia siunaisi jumalallisella siunauksellaan, suoden heille pitk?n el?m?n, terveytt?, maallisen ja iankaikkisen onnen."

Kun t?m? harjannostajaispuhe oli pidetty, niin "kolkutettiin juhlaksi", s.o. rumpua p?ristettiin kolme kertaa, jonka j?lkeen juhla-ateria sy?tiin.

Jo vanhat germanit kiinnittiv?t taloonsa merkkej?, joilla oli erikoinen taika, Donar-jumalan vasara oli oikeuden, rauhan, lohdutuksen ja toivon merkki; se piirrettiin oviin, hirsiin, orsiin, kaikenlaisiin huonekaluihin. Ylijumalan Wuotanin tunnusmerkkej? taas olivat ristiin asetetut hevosenp??t, jotka koristivat saksilaisen talon kurkihirtt?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet