Read Ebook: Mahtran sota by Vilde Eduard Rainio Lilli Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 3671 lines and 112961 words, and 74 pages

muutakin ominaisuutta, joita siihen aikaan viel? v?hemmin suvaittiin kuin nyky??n ja jotka sy?ksiv?t molemmat yh? uusiin onnettomuuksiin. N?m? rikkaruohot olivat: itsep?inen oikeutensa puolustaminen, kun he tiesiv?t itselleen v??ryytt? teht?v?n ja vastustamaton halu sattuvalla tavalla puheessaan toista loukata ja haavottaa. He eiv?t kumpikaan voineet pid?tt?? tai niell? ter?vi? pilkka- ja pistosanoja. Selv?? on, ett? tuollaiset uppiniskaiset eiv?t ymm?rt?neet kyllin ry?mi?, notkistaa selk?? ja pyyt?? anteeksi. Ja sekin oli heid?n onnettomuutensa.

N?ht?v?sti ei V?llam?en Reinollakaan olisi ollut pakko kuolla, jos h?n toisena p?iv?n? ?isen riidan j?lkeen olisi mennyt moisioon, langennut paronin eteen polvilleen ja pyyt?nyt rikostansa anteeksi. H?n olisi my?s voinut vannoa, ett? h?n oli vain aikonut ly?d? herran hevosia taikka pahimmassa tapauksessa h?nen kuskariaan. Paroni ei olisi h?nt? saattanut haagioikeuteen, vaan olisi h?nelle moision tallissa antanut puolta pienemm?n rangaistuksen. Tai jos h?n olisi asian oikeuteenkin vienyt, olisi h?n kannekirjassa voinut lievent?? rangaistusta.

Mutta mit? tekee V?llam?en Rein? Tyhmyyden, joka h?nelt? vie hengen. H?net kutsutaan moisioon. Paroni tahtoo saada tiet??, oliko se todellakin V?llam?en Rein, joka h?nelle eilen illalla pani vastaan ja h?nt? l?i. Kuski saattoi pime?ss? erehty?.

Reinon silm? on melkein kiinni turvonnut, herran poskella h?n huomaa pienen punaisen naarmun. Niinpian kun herra huomaa Reinon silm?n, tiet?? h?n, ett? h?nell? on k?siss??n todellinen syynalainen.

"Vai olet sin? se eilinen tierosvo"; alkaa h?n s?tti?. Rein vastaa:

"En min? ole, kunnioitettava herra paroni!"

"?l? valehtele, lurjus! Osottaahan silm?sikin, ett? olet."

"Minun silm?ni n?ytt??, ett? itse olin ry?v?rin k?siss?!"

Rein raukka! Oliko sinun tarvis sit? sanoa? Etk? voinut kielt?si hillit? ja niell? tuollaisen vastauksen?

Miehen kohtalo on ratkaistu. Sidotuin k?sin vied??n h?n oikeuteen ja siell? m??r?t??n kahdeksankymment? punaista pyk?l?? h?nen kuudenkymmenen vuotiselle syntiselle sel?lleen. -- -- --

Rein k?y kovin kipe?ksi, toipuu v?h?n jonkun ajan per?st?, mutta k?y kuitenkin v?hitellen huonommaksi, kunnes vuoden per?st? heitt?? henkens?. -- -- --

Vahinko, ett? kuolinhetkell? harvoin on ihmisill? aikaa antaa hyvi? opetuksia. Niin k?y enimm?sti vain kuvatuissa kertomuksissa. V?llam?en Reinollakaan ei ollut siihen voimia. Viikatemies kiiruhti. Ja kuitenkin olisi tuo opetus ollut niin tarpeellinen. H?nen olisi pit?nyt sanoa pojallensa: "K?yrist? selk??si, hillitse kielt?si, lepy v??ryyteen, kun sulia on tekemist? voimallisten kanssa. Vihastua voit ainoastaan vertaisillesi." -- Mutta Rein ei puhunut noin, vaan kun h?nen sammuva silm?ns? sattui poikaan, kuiskasi h?n viel?: "Poika, he ottivat minulta hengen!"

Eik? ole ihme, ett? t?m? nyt alkoi tehd? typeryyksi?, kun h?n j?i ilman is?n viimeisi? opetuksia. Ensimm?isen suuremman tekee h?n jo silloin, kun is?n kylm? ruumis viel? lep?? kotoisen katon alla.

P??rn valvoo koko y?n toisten kanssa is?n ruumiin ??ress?. H?n istuu ??net?nn? kuolinvuoteella ja katsoo h?nen j?ykistyneihin kasvoihinsa, h?nen avonaisiin silmiins? ja sinisiin huuliinsa. H?nen karkea k?tens? lep?? toisinaan is?n vaaleilla hiuksilla, toisinaan silitt?? h?n v?syneen matkamiehen kasvoja, joihin murhe, vaiva, ty? ja vanhuus ovat merkkins? painaneet.

Aamulla nousee h?n ja katoaa majasta. Ei kukaan tied?, mihin h?n on mennyt.

P??rn l?htee moisioon. Mit? sinne? Ensimm?ist? suurempaa tyhmyytt??n tekem??n.

Pyyt?? paroni herran puheille ja lasketaan menem??n.

"Noh, P??rn, mit? sulla sitten on asiaa?"

"Tulin herra paronille ilmoittamaan, ett? is?ni eilen illalla kuoli."

"V?llam?en Rein?" kysyy paroni. "Soo, soo! Noh, suurta vahinkoa minulla h?nest? juuri ei ole -- h?n oli vastainen koira."

"Noh, olisit voinut saada ymm?rt?v?isemm?nkin is?n."

P??rn on kalpea, h?nen k?tens? v?risev?t.

"Is?ni sanoi kuollessaan, ett? paroni herra ja haagrehi olivat ottaneet h?nelt? hengen."

Paroni Heidegg on, talonpojan puhuessa, k??nt?nyt h?nelle selk?ns? ja katsonut akkunasta ulos. Nyt k??ntyy h?n ?kki? kuin olisi h?nt? takaap?in purtu.

"Soo, vai niin sinun is?si sanoi -- --? Noh, sitten oli h?n kuollessaankin sama koira, kuin el?ess??n. Selk?saunansa oli h?n rehellisesti ansainnut -- -- --."

"Paroni herra!" murahtaa samassa P??rn, kuin olisi h?nt? tulisilla pihdeill? likistetty.

Nyt katsoo paroni Heidegg tarkemmasti miest?, k??ntyy kalpeana takaisin er??n nojatuolin taa, ja h?nen k?tens? ojentuu kirjoitusp?yt?? kohti, jossa on hopeinen kello. Sit? kaikin voimin helist?en, huutaa h?n niin, ett? talo kaikuu: "Tohver, Tohver!"

Palvelija tulee. H?n j?? kysyv?n? katsomaan paronia. T?m? tuijottaa talonpoikaan. P??rn seisoo liikkumatta keskell? huonetta -- -- --. Paroni pyyhkii k?dell??n tukkaansa. Tumma puna nousee h?nen kasvoilleen hiusten rajaan asti.

"Ei mit??n. -- -- -- V?h?n ajan per?st? sinua tarvitsen", h?n sanoo palvelijalle. Ja kun t?m? alkaa l?hte?, lis?? h?n kylm?sti: "Sin?kin voit menn?, P??rn! Toisella kertaa puhumme siit? asiasta enemm?n -- -- --."

P??rn poistuu palvelijan kanssa. -- Typeryys on tehty.

Tuskin on V?llam?en is?nt? haudattu, kun talo otetaan leskelt? ja pojalta pois. Paroni herra tarvitsee taipuvamman is?nn?n arenti taloonsa kuin P??rn Ryytel on. Uppiniskaiset ja vastahakoiset koirat eiv?t kelpaa is?nniksi. -- --

Niin, tuo kallis orjuuden aika! Ne joille kohtalo ei ollut antanut selk?rankaa, ry?miv?t, ja sanoivat, ett? se oli paras ja hy?tyisin aika. Mutta ne, joilla oli selk?rankaa, sanoivat: Yhdentekev?, jos ry?min tai seison -- v??ryytt? minulle sittenkin tehd??n! Mutta v?hemmin oli noita typeri?, jotka niin puhuivat. -- --

"Hyv? kyll?, ?iti", virkkoi P??rn, havahtuen murheellisista ajatuksistaan, "kyll? tuo voiteleminen jo riitt??! Ehk? annat minulle nyt puhtaan paidan -- vanha on v?h?n korea." Ja jalallaan potkasee h?n lieden edess? maassa olevaa verist? paitaa.

Samassa narisee ovi, aukeaa ja nainen, isohuivi ymp?rill?, astuu sis??n. Heti kiintyy h?nen katseensa puolialastomaan mieheen ja h?nen mustan-puhuvaan selk??ns?. H?nen suustaan p??see h?mm?styksen huuto. Ik??nkuin neuvottomana j?? h?n oven suuhun seisomaan.

?iti ja poika katsovat taakseen.

"Kas, Huntaugun Miina!" lausuu ensimainittu.

T?m? astuu ?kki? l?hemm?, tarttuu molemmin k?sin pojan olkap??h?n, kumartuu ja katsoo ahdistetuin mielin kurjaa ty?t?, jota on tehty ihmisen iholle.

"P??rn", h?n lausuu sortuneella ??nell?, "kyll?p? he sinua ovat purreet!"

"Ei voi valittaa", nauroi P??rn katkerasti. "Mutta mist? sin? sen tiesit?"

Tytt? ei vastaa. P??rn tuntee selk??ns? karmivan: kaksi polttavaa piiskaa sattuu siihen.

"?iti, tuo paita t?nne!"

Kohta on P??rnulla puhdas paita yll?. ?iti panee edest? solen kiinni. Kuluu hetki aikaa, ei puhu kukaan mustaa eik? valkeaa.

Kun P??rn vihdoin uskaltaa katsoa tytt??n -- h?n yh? viel? tuntee lapsellista h?pe?? -- on t?m?n n?k? muuttunut. Miinan silmiss? ei ole en?? kyyneleit?, h?nen kasvoissaan ei ole en?? sit? my?t?tuntoisuutta, joka h?nen ??ness??n viel? ?sken v?risi, h?n pysyttelee kuin vieras etemp?n?.

"Min? kysyin, kuka sinulle puhui minun asiastani?" virkkaa P??rn jotakin sanoakseen.

"P?rtlen Prits."

"Niin, min? n?in, h?n tuli teille p?in."

"Mokoma py?veli!" soimaa ?iti.

"Mit? h?n sitten teill? l?rp?tteli?" kysyy P??rn edelleen.

"Yht? toista", vastaa tytt? lyhyesti.

"Totta vai valetta?"

Miinan huivi on pudonnut olkap?ille. H?nen ihmeen kauniit ruunit silm?ns? katsovat totisina ja suoraan P??rnun yli lieteen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet