Read Ebook: Mahtran sota by Vilde Eduard Rainio Lilli Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 3671 lines and 112961 words, and 74 pages

Miinan huivi on pudonnut olkap?ille. H?nen ihmeen kauniit ruunit silm?ns? katsovat totisina ja suoraan P??rnun yli lieteen.

"Kuka tiet??, mik? oli totta, mik? valetta! Valehtelija puhuu tottakin toisinaan", h?n vastasi.

"Mik? sinulla nyt sitten on?" kysyy ?iti, joka my?s huomasi Miinan vieraan olennon: "Tuntuu kuin olisit pahoillasi."

Tytt? n?ytti salaa taistelevan itsens? kanssa. Vihdoin nostaa p??t? ja astuu rohkein askelin rahilla istuvaa P??rnua kohti.

"Prits sanoi, ett? sin? t?n??n Kulbi-Kain takia olet saanut selk??si", lausuu h?n katkerasti.

"Sain."

"H?n sanoo sinulla olevan Kain kanssa salaista yst?vyytt?."

"Eik?s h?n sanonut sit?kin, ett? me tulimme kyl??n yhdess? Kain kanssa?"

"Sit? en muista, mutta h?n sanoi sinun Kaiea niin puolustaneen, ett? olet Pritsin kimppuun k?ynyt."

"Silloin h?n puhui ensimm?isen kerran el?iss??n niin paljon totta, ett? siin? oli vain puoleksi valetta. -- -- -- Min? k?vin sitten vasta h?nen kimppuunsa, kun h?n minua oli ly?nyt."

"Mink?t?hden h?n sitten sinua l?i?"

"Sent?hden, ett? puolustin Kaiea,"

"Mink?t?hden h?nt? puolustit?"

"Sent?hden, ettei h?n mit??n pahaa tehnyt, kun Prits l?i h?nen p??ns? veriseksi."

"Oliko se sitten sinun asiasi?"

"Ei ollut. -- -- -- Mutta, kun sinun p??si ly?d??n veriseksi eik? kukaan puolusta sinua, silloin varmaankin on kaikki hyvin?"

Miina vaikeni kuin olisi h?n asiaa mieless??n punninnut. Sitten siirtyi h?n l?hemm? P??rnua, ja h?nen silm?ns? loistivat lempe?mmin.

"Senk?t?hden vain, P??rn?" h?n kysyi. "Kun tiet?isin, ett? sent?hden vain? -- -- -- Mutta sin? sanot, ett? -- ett? --."

"Mit? sanon?"

"Ett? olit Kain kanssa yhdess?."

"Mit? sitten? K?yh?n Pritskin usein sinun luonasi vieraisilla! Saattaa olla, ett? t?n??n oli kosimaviinatkin taskussa!"

Miina vaikeni ja k??nsi pois katseensa. V?kisin tunsi h?n silm?ns? kostuvan.

"Kuulkaa, lapset", virkkoi ?iti, hetken kuunneltuaan suutaan muikistaen nuorten v?ittelemist?. "Minun mielest?ni ei teill? ole syyt? toisianne pistell?. Kaikki on pelkk?? lapsellista kateutta! Jos olette toisillenne luodut, niin p??sette yhteen, vaikka v?lill?nne olisi mustina kissoina sata Kaiea ja Pritsi?."

"Mutta min? tahtoisin saada tiet??, kuinka P?rtle-Prits uskalsi sanoa, ett? P??rn Kaiea puolusti niinkuin mies naistaan, ja mink?t?hden P??rn Kain kanssa kyl??n tuli, niinkuin h?n itse sanoi."

Miina sanoi t?m?n puoleksi lohdutettuna, puoleksi levottomana ja h?nen suunsa oli viel? itkuun menossa.

"Ja min? tahdon saada tiet??", lausui P??rn hyv?syd?mmisell? my?t?tuntoisuudella, "mit? tuo Kubja-Prits joka lauvantai-ilta Huntaugulla kuhjailee, ik??nkuin Miinalla olisi h?nen kanssaan jotakin tekemist?!"

"Sin? tied?t varsin hyvin, ettei minulla h?nen kanssaan mit??n tekemist? ole!"

"Ja sin? yht? hyvin, ettei minulla Kain kanssa tekemist? ole!"

?iti ly? nauraen k?tens? yhteen ja lausuu: "P??rn, veitikka, selit? nyt kuitenkin, miss? ja miksik? sin? Kain kanssa tiell? yhdess? k?velit? Voin arvata, ettei sinulla h?nelle asiaa ollut. Enk? tuntisi omaa poikaani!" P??rn kertookin sitten lyhyesti, kuinka Kai oli h?nt? tiell? odottanut ja tahtonut h?nt? kiitt?? siit?, ett? h?n eilen aamulla oli tytt?? puolustanut. Mutta P??rn oli h?nelle sanonut, ettei h?n ollut vailla tyt?n kiitosta ja koittanut h?nest? p??st? erilleen. Samassa oli Kubja-Prits sattunut heid?t n?kem??n ja P??rn oli kohta arvannut, ett? kun tuo mies menee Huntaugulle, niin kyll? h?n siell? kaikki, mit? aamulla ja nyt tapahtui pahimpaan p?in kuvailee, niin ett? Huntaugun v?en karvat nousevat pystyyn.

Miinasta tuntui kuin olisi kivi pudonnut h?nen rinnastaan. Jopa istui P??rn l?himm?lle p?lkylle ja katseli h?nt? syrj?st?p?in kuin s??lien. Tytt? uskoi tuota miest?; P??rnun pelkk? sana, ettei asia niin ollut kuin oli puhuttu, rauhotti h?nt? t?ydellisesti.

"Arvasin sen itsekin", mutisi h?n itsekseen.

"Mutta tulit minua sittenkin tutkimaan?" kysyi P??rn ja k??nsi tyt?n puoleen vahvat, tummat, hieman rokonarpiset kasvonsa, joihin nyt oli levinnyt kuin p?iv?npaistetta. Mutta sano nyt my?s, kuinka Pritsin asiat ovat Huntaugulla. Is?nt?h?n koittaa saada vastaisen opmannin v?vykseen.

"Noh, ensin pit?? minun h?net miehekseni ottaa", vastasi Miina, pyyhkien kiharoita otsaltaan.

"Vai sit? nyt kysytt?isiin! Eik?s Huntaugulla saada tytt?? taipumaan? -- -- -- Ja eik?s Prits ole mukava poika vai mit?? Moision herra on h?neen tyytyv?inen, elatusta kyll?, ett? voi naista ja lapsia el?tt??, tai jos Huntaugun ukko tahtoo, pyyt?? herralta suuremman ja paremman talon ja ottaa Pritsin kotiv?vyksi. Kaikki menee kuin rasvattu!"

"Mutta jos min? en tahdo?"

"Sinun tahtomisesi nyt mit??n merkitsisi!"

"Kyll? se merkitsee. ?itikin pit?? minun puoltani. H?n ei suvaitse Pritsi? enemp?? kuin koira luudan vartta. Sanoo joka kerran kun h?net n?kee: Kas salaurkkija taas tulee!"

P??rn huokaa, painaa suuren tumman p??ns? k?den varaan ja vastaa:

"Mit? tuo kaikki auttaa! Is?si kuitenkin asiasi p??tt??!"

"No, ei h?n minua v?kisin rupea pakottamaan!" huutaa Miina ja kohottaa j?yk?sti kulmiaan. "Siit? asti, kun Maria meni miehelle, pidet??n minua ainoana lapsena ja min? tahtoisin n?hd?, kuinka he ainoata lastaan voisivat pakottaa miehelle, jolle h?n ei tahdo menn?!"

"Noh, sitten tulee joku toinen ja vie sinut!"

"Miksi?"

"Sent?hden, etten min? ole mik??n naisen ottaja! Olen p?iv?ty?l?inen, joka ?iti?ni el?t?n, eik? minulla talontytt?relle ole mit??n tarjoamista. -- -- -- Moision herran kanssa ovat asiani niin pahat, ettei is?n taloa eik? muutakaan paikkaa ole toivominen. Eik? sinun is?sik??n minua, uppiniskaista, jota moisiossa ei suvaita, uskalla kotiv?vyksi ottaa. -- -- -- N?eth?n itsekin, ett? toiveet ovat huonot."

Miinan posket, jotka talonpoikaisen tyt?n poskiksi olivat harvinaisen kukoistavat, alkoivat P??rnun perinpohjaisista ep?ilyksist? huolimatta, kovasti kuumottaa. Jo pelkk? tieto siit?, ett? P??rn, niinkuin n?ytti, oli h?nt? ajatellut naisekseen, el?hytti, ja teki nuoren neidon mielen ylen onnelliseksi.

Nuo kaksi nuorta eiv?t olleet koskaan toisilleen toiveistaan puhuneet, viel? v?hemmin olivat he rakkaudesta maininneet. Saman kyl?n lapsina olivat he tunteneet toisensa niin kauvan kuin muistivat -- P??rn muisti Miinan melkein h?nen syntym?st??n asti, sill? h?n oli tytt?? kuusi vuotta vanhempi. Lapsuusvuosina eiv?t he paljon olleet yhdess? seurustelleet eiv?tk? yst?vyytt? pit?neet, mutta toisin k?vi heid?n vanhemmiksi tultuaan. Tiet?m?tt??n tahtomattaan, itsest??n syntyi heid?n syd?mmess??n tunne ja mieless??n tieto, ett? heit? joku asia yhdisti, ett? he toisiaan tarvitsivat, ett? heill? toisiaan kohtaan oli sek? oikeuksia ett? velvollisuuksia. Heid?n mielest??n oli kuin luonnollista, ett? he pyrkiv?t yhteen, ett? toinen otti osaa toisen kohtaloon, ett? toisen piti tiet??, mit? toinen teki. Tuota asiain tilaa eiv?t he olleet itselleen eik? toisilleen selvitelleet. Heist? oli luonnollista, ett? niin piti olla.

Ei Miina olisi ollut rakastunut nainen, jos ei h?n olisi pit?nyt noita vastuksia voittamattomina. Ei, h?n tahtoi heti osottaa, kuinka ne vastukset olivat voitettavissa.

"Kuule, P??rn", alkoi h?n suloisen totisena ja uskollisena, voitettuaan ensimm?isen h?mm?styksens? ja pidellen sulhasen ?idin k?tt? omassaan. "Minun ensimm?inen ty?ni on, ett? tuon P?rtle-Pritsin ajan pois Huntaugulta. Min? h?net karkotan kintereilt?ni. Min? suututan h?net niin, ettei h?n en?? meill? itse??n n?yt?, ett? h?n alkaa minua vihata niinkuin k??rmett? aidan alla."

"Kuinka sin? sen saat aikaan."

"Se olkoon minun huolenani?"

"Ja sitten."

"Noh, sitten ei ole minun is?ll?nik??n h?nelle mit??n asiaa."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet