Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Jumalan etsijöitä by Farrar F W Frederic William Impiwaara Heikki Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 428 lines and 70292 words, and 9 pages
joka suomennettakoon seuraavasti:
Heikoksi tee k?teni, Huonoksi jalka ja lonkka, Pahka nostata pahkaan, Hampaatkin hajoita irti; Henki kun t?hdelle j??, hyv? on: Se toki s?ilyt? mulle, Jos vaikka ristill? riippunen.
Mutta n?m? ??rimm?isyydet, petolliset kumpikin, olivat yksi pakanallisuuden ep?toivoisia tuloksia. Joko, niinkuin luonnon mukaan el?v? villi, he hirve?sti kammoksuivat kuolemaa, tai, kun rikokset ja surut olivat tehneet el?m?n siet?m?tt?m?ksi, he pujahtivat sinne kuin piilopirttiin pelkurimaisuudella, joka rehennellen kehui itse??n miehuulliseksi.
Er??n? iltana keisari Augustus oli aterialla Vedius Pollion luona, kun muuan kristallikolpakkoa kantava orja sattui pudottamaan sen, niin ett? se s?rkyi. Raivoissaan Vedius heti k?ski ottaa orjan kiinni ja sy?st? h?net kalalammikkoon nahkiaisten ruuaksi. Poika pakeni orjakumppaniensa k?sist? ja juoksi keisarin jalkojen juureen armoa anoen, ei pyyt?en el?m?ns? s??st?mist? -- sit? h?n ei odottanut eik? toivonut -- vaan ett? h?n saisi kuolla v?hemm?n kammottavan kuoleman kuin kalojen raatelemana. Niin yleist? kuin orjien r??kk??minen ja tappaminen olikin, niin Vediuksen m??r??m? rangaistus kuitenkin hirvitti Augustusta, se olkoon h?nen kunniaksensa sanottu, ja h?n k?ski, ett? orja p??stett?isiin vapaaksi, ett? jokainen kristalliesine Vediuksen talossa murskattaisiin h?nen l?sn?ollessaan ja ett? kalalammikko t?ytett?isiin. Naisetkin rankaisivat orjattariansa hirve?n julmasti mahdollisimman lievist? rikoksista. Jos rintasolki ei osunut paikalleen, jos hiuskihara onnistui huonosti, niin kiukustunut matroona k?ski ruoskia, jopa ristiinnaulita orjan. Jos h?nen lempe?mpi puolisonsa eh?tt?? v?liin, ei h?n ainoastaan puolusta julmuuttansa, vaan viel?p? kummissaan kys?isee: "Kuinka, onko orjakin ihminen?" Eip? ihme, ett? oli olemassa sananparsi: "Mink? orjia, sen vihamiehi?!" Ei ihme, ett? monikin is?nt?v?ki eli ainaisessa pelossa ja ett? pakko, tuo "tyrannin pirullinen oikeusperuste", k?ski hyv?ksym??n sen vihattavan lain, joka s??ti, ett? jos is?nt? kuoli tuntemattoman k?den kautta, h?nen koko orjajoukkonsa tuli k?rsi? kuolema -- lain, jota useammin kuin kerran sovellutettiin keisarien hallituskaudella. Kuten Spartan ja monen muun kansan kohtalosta n?emme, k?tkee orjuus itseens? aina oman kostonsa. Vapaitten maanomistajain luokka v?hitellen katoaa. Jo kauan t?t? ennen Tiberius Gracchus, tullessaan kotiin Sardiniasta, oli huomannut, ett? tuskinpa ainoatakaan vapaata miest? oli ty?ss? pelloilla. Orjat olivat verrattomasti lukuisammat omistajiansa. Siit?p? johtui orjakapinain alituinen pelko, siit? alituinen viha orjalaumoja kohtaan, joihin kuka vehkeilij? tai vallankumouksellinen tahansa menestyksell? saattaisi vedota, ja siit?p? johtui, ettei milloinkaan oltu varma hengest??n, mink? seikan on t?ytynyt synnytt?? kauhua monessakin syd?mess?.
Siin? vain heikkoja, haparoivia ??riviivoja Senecan ajan luonnekuvasta; ja me menettelemme v??rin, jos emme my?nn?, ett? lopultakin paljon h?nen el?m?st?ns? ja milteip? kaikki h?nen ajatuksensa saa paljon suuremman ja puhtaamman leiman asetettuina vastakkain sen yleisen elintavan kanssa, jota noudatti
Kansa tuo, voittaja muinen, nyt halpa ja huono. Syyst? vasalliksi tehty, oikeamielinen kerta, Lempe?, maltillinen, voimalla valtasi, Huonosti hallitsi kansoja ikeens? alla, Provinssit ketti, tyhjensi kaikki K?rkk??sti saalistaen; triumfit sytytti R?yhke?n, p?yhke?n kunniankiiman, Julmana sitten hengitti arenan leikeiss? Kyll?ns? ihmisten, petojen verta, Rikkaudessa ylellinen ja lis?ksi ahne P?iv? p?iv?lt? veltostuen. Ken viisas ja urhea mies noin rappeuneita, Itsens? orjuuttamia pyyt?isi vapauttaa? Orjasielusta voisiko luoda miehen vapaan?
VALTIOLLINEN TILANNE ROOMASSA TIBERIUKSEN JA CAIUKSEN AIKANA.
Senecan el?m?? koskevat persoonatiedot h?nen miehuutensa ik??n saakka ovat niukat ja katkonaiset. Er??st? tilap?isest? lauselmasta me teemme sen johtop??telm?n, ett? h?n vieraili t?tins? luona Egyptiss?, silloin kun t?m?n mies oli siell? prefektin?, ja ett? sama haaksirikon vaara uhkasi molempia, kun, oltaessa kotimatkalla, t?din mies oli kuollut laivalla. T?m? matka on kenties sytytt?nyt h?nen mieleens? sen syv?n mielenkiinnon ja tiedonhalun Niilin ilmi?itten suhteen, mik? niin voimakkaana ilmenee useassa h?nen filosoofisten tutkimustensa kohdassa; eik? tosiaan mik??n ole uskottavampaa, kuin ett? h?n sai Neron varustamaan retkikunnan, varhaisimman mit? tunnetaan, tuon salaper?isen joen l?hteitten l?yt?miseksi. Muita viittauksia h?nen matkoihinsa ei h?nen kirjoituksissaan tavata, mutta me saatamme edellytt??, ett? h?n aivan varhaisilta vuosiltaan asti on tuntenut mielenkiintoa luonnontieteisiin, koskapa h?n jo vallan nuorena on kirjoittanut kirjan maanj?ristyksist?, joka kirja ei kuitenkaan ole s?ilynyt j?lkimaailmalle.
T?m? kohta tarjoaa meille erinomaisen esimerkin Senecan menettelyst?, siit? kuinka h?n k?ytt?? s??nn?llisesti jokaista tilaisuutta ja asianhaaraa k??nt??kseen keskustelun filosofian alalle.
T?st? vaimosta, joka kuoli hiukkaista ennen Senecan karkoitusta Korsikaan, h?nell? oli kaksi poikaa. Toinen n?ist? ummisti silm?ns? Helvian syliss? ja h?nen suudelmiensa peitt?m?n? v?hemm?n kuin kuukautta ennen Senecan l?ht?? Korsikaan. Toisesta, jonka nimi oli Marcus, h?n kirjoittaa seuraavan vieh?tt?v?n palasen. Vaadittuaan ?iti?ns? Helviaa etsim??n lohdutusta Gallio- ja Mela-veljien rakkaudesta h?n lis??: "N?ist? k??nn? silm?si my?s pojanpoikaasi -- Marcukseen, mit? ihastuttavimpaan poikaseen, jonka l?hettyvill? ei mik??n murhe saata kauan kest??. Ei kenenk??n rinnassa asusta surua niin suurta tai niin verest?, ettei se lientyisi h?nen hyv?ilyist??n. Kenen kyyneleit? h?nen hilpeytens? ei hillitsisi? kenen mielt? h?nen lepertelyns? ei kevent?isi huolten taakasta? ket? h?nen iloinen olentansa ei houkuttelisi leikinlaskuun? kenen huomiota, vaikkapa ajatuksiinkin takertuneen, ei puoleensa vet?isi ja voittaisi t?m? lapsekas lavertelevaisuus, johon ei kukaan voi v?sy?? Suokoon Jumala, ett? h?n saisi el?? minun j?lkeeni; l?j??ntyk??t kaikki kohtalon kolhaukset minun p??lleni." Toteutuiko Senecan rukous, sit? emme tied?; mutta kun emme en?? saa kuulla Marcuksesta, on uskottavaa, ett? h?n kuoli ennen is??ns? ja ett? Senecan suku, niinkuin niin monen suuren miehen, sammui toiseen sukupolveen.
Senecan poikavuodet sattuivat keisari Augustuksen loppui?n aikaan, jolloin kansa, hallitsijansa viisaudesta ja varovaisesta k?ytt?ytymisest? huolimatta, alkoi selv?sti ?lyt?, ett? vapaudesta ei ollut muuta j??nyt j?ljelle kuin nimi. H?nen nuoruutensa ja ensi miehuusik?ns? kului Tiberiuksen kolmekolmattavuotisen hallituskauden aikana, tuon kauhun hallituksen, jonka kest?ess? roomalaismaailma oli vaipunut kuolonkaltaiseen, pelottavan ??nett?myyden ja turtumuksen tilaan; ja vaikkei h?n joutunut persoonalliseen kosketukseen t?m?n "petomaisen hirvi?n" kanssa, h?n melko tihe??n viittailee h?neen ja h?nen konnamaiseen neuvonantajaansa Sejanukseen, jonka vaarallinen valta niin ?kki? kukistui. T?h?n aikaan menness? h?n ei ollut viel? mieskohtaisesti tutustunut noihin rikoksiin ja kauhuihin, joista osansa saavat ne miehet, jotka joutuvat likeisiin tekemisiin tyrannien kanssa. T?m? tapahtui h?nelle vasta Caius Caesarin hallitessa, josta me, yksist??n Senecan kirjoitusten nojalla, saatamme piirt?? kuvan "luonnollista kokoa".
Caius Caesar oli Germanicuksen ja vanhemman Agrippinan poika. Germanicus oli eritt?in urhoollinen ja onnekas sotap??llikk? sek? aikansa viisaimpia ja puhdastapaisimpia miehi?. H?nen vaimonsa Agrippina oli uskollisuudessaan, siveydess??n, lempeydess??n, mielens? ylevyydess? roomalaismatroonan todellinen perikuva korkeinta ja puhtainta laatua. Omituista, ett? sellaisten vanhempain pojasta piti tulla ihmisrodun kaikkein kurjimpia, julmimpia ja viheli?isimpi? olentoja. Niin kuitenkin oli asianlaita: ja huomattava seikka on, ett? tuskinpa yksik??n t?m?n pariskunnan kuudesta lapsesta peri is?ns? ja ?itins? hyveit?, kun toisekseen kaksi heist?, Caius Caesar ja nuorempi Agrippina, onnistuivat paheillaan ja rikoksillaan hankkimaan aivan poikkeuksellisen saastaisen maineen. T?m? onneton tulos on osittain saattanut johtua siit? huonosta ymp?rist?st?, jossa he saivat ensi kasvatuksensa. Heid?n is?ns? Germanicus, joka urheutensa ja menestystens? takia oli her?tt?nyt ep?luuloisen set?ns? Tiberiuksen kateuden, kavalasti myrkytettiin Syyriassa, ja tihuty? ilmeisesti tehtiin keisarin tieten, ellei suorastaan h?nen toimestaan. Agrippina sai k?rsi? lukemattomia julmia solvauksia ja karkoitettiin sitten ??rimm?iseen k?yhyyteen Pandatarian saarelle. Vanhemmista veljeksist? kaksi, Nero ja Drusus Germanicus, julistettiin valtion vihollisiksi; Nero karkoitettiin Pontian saarelle ja siell? surmattiin; Drusus teljettiin salaiseen vankeuteen palatsissa. Nuorimman, Caiuksen, joka on paremmin tunnettu Caligulan nimell?, Tiberius kutsui kunnottomuuksiensa tyyssijaan Caprille, ja siell? h?n pelasti henkens? vain mit? alhaisimmalla imartelulla ja mit? viekkaimmalla alistuvaisuudella. Capri on pieni, sanomattoman suloinen saari Napolin lahden ulommaisella ??rell?. Sen maaper? on hedelm?llinen, meri kirkas ja kuulakas, tuulenhenki raitis ja terveellinen. Vaikka asemansa kautta erillinen, se kuitenkin on helposti saavutettavissa Roomasta k?sin. T?h?n aikaan, ennenkuin Vesuvius oli j?lleen sytytt?nyt nuo tuhoisat tulet, jotka esiin sy?sten hautasivat laavan ja kuonan alle Herculaneumin ja Pompeijin pikkukaupungit, se n?k?ala, jota se vallitsi, oli viel?kin ihastuttavampi kuin nyt. Viinitarhat ja ?ljypuulehdot verhosivat kummankin puolen t?t? verratonta lahtea, suorastaan alas vesilinjaan asti, jossa kirkkaat sinivedet n?yttiv?t v?reilyll??n suutelevan rannan kirjokivi?. Kyljet t?ynn? vieh?tt?vi? huviloita ja onnellisia kyli? kohosi kaiken yl?puolelle tulivuoren j?ttim?inen kartio, joka oli tuntunut sammuneelta jo vuosisatoja ja jota, kraateria my?ten, peitti rehev? kasvullisuus. Sellainen oli se ihastuttava koti, jonka Tiberius ikuisiksi ajoiksi tahrasi valitessaan sen vanhuutensa syrj?iseksi tyyssijaksi. T??ll? h?n heitt?ysi kaikkinaisen hienostuneen turmeluksen valtaan ja t??lt? h?n, yleisen k?sityksen mukaan ihmisist? kurjin, kirjoitti senaatille sen muistettavan kirjeen, jossa h?n tunnustaa jokap?iv?isen, sanomattoman kurjuutensa syytt?v?n omantunnon tuskissa, joita ei yksin?isyys eik? valta voineet auttaa h?nt? pakenemaan.
Ei milloinkaan ole kauniimpi maisema kokenut pahempaa alennusta; ja t??ll?, jossakussa niist? kahdestatoista huvilasta, jotka Tiberius oli rakentanut, ja siniluolien keskell?, jotka h?nen k?skyst??n oli muovailtu, nuori Caius kasvoi mieheksi. Se olisi ollut kaamea koulu jalommallekin luonteelle; ep?kelvolle ja verenhimoiselle luonteelle niinkuin Caiuksen se oli t?ydellinen turmio. Mutta vaikka h?n oli niin orjamaisen n?yr? keisarille, ett? aiheutti tuon kompasanan, ett? koskaan ei ole ollut ilke?mp?? mestaria eik? koskaan kyyristelev?mp?? orjaa -- vaikka h?n peitti t?ydellisesti kaiken suuttumuksen ilmeen ?itins? ja veljiens? kauhistuttavan kuoleman johdosta, vaikka h?n uskollisesti heijasti is?nt?ns? katseita ja huolellisesti kaiutti h?nen joka sanaansa -- niin sittenk??n h?n ei tuolla pohjattomalla teeskentelyll?, jota moinen asema vaati, onnistunut salaamaan Tiberiuksen l?pitunkevalta katseelta luonteensa oikeata julmuutta. Koska h?n ei ollut keisarikunnan laillinen perij? -- sill? Tiberius Gemellus, Tiberiuksen nuori pojanpoika, oli viel? elossa ja Caius oli syntym?ns? kautta vain h?nen veljens? pojanpoika -- h?n tuli v?likappaleeksi pretoriaanien p??miehen Macron ja h?nen vaimonsa Ennian vehkeiss?. Er?s h?nen parhaita yst?vi??n oli Herodes Agrippa, joka tapatti apostoli Jaakobin ja vangitutti Pietarin ja jonka traagillinen kohtalo on mainittuna Apostolien Tekojen kahdennessatoista luvussa. Kun Caius er??ss? tilaisuudessa oli herjannut diktaattori Sullaa, Tiberius halveksien huomautti, ett? h?n saisi kaikki Sullan paheet, vaan ei yht??n h?nen hyveist??n; ja toisen kerran, kun Caius oli riidellyt orpanansa kanssa, keisari kyynelsilmin syleili nuorta lapsenlastaan ja sanoi otsaansa rypistelev?lle Caiukselle, tuollaisella omituisella aavistuksen neronleimauksella, jonkalaisista toisinaan saamme lukea historiassa: "Miksi olet niin k?rk?s? Kerran viel? tapat t?m?n pojan ja joku toinen murhaa sinut." Jotkut ovat uskoneet, ett? Tiberius tahallisesti tuki tarkoitusta, ett? Caius saisi peri? h?nen valtaistuimensa, jotta Rooma leppe?mmin muistelisi h?nt? viel?kin pahemman hirvi?n sit? tyrannisoidessa. Roomalaisetkin, jotka erikoisella kiintymyksell? kunnioittivat Germanicuksen perhett?, n?yttiv?t varhain menett?neen kaiken toivonsa Caiuksen suhteen. He odottivat vain v?h?n parannusta, kun hallitsijana olisi pahantapainen poika, "joka ei tiet?nyt mit??n ja oli kasvanut paheissa", jota varmaankin Macro p??sisi vallitsemaan ja jonka aikana saataisiin n?hd? viel? pahempi Tiberius ja viel? pahempi Sejanus.
N?m? uutiset olivat yht? yll?tt?v?t kuin salaliittolaisten kesken Adonian pidoissa, kun he saivat tiedon kuolevan Davidin viime toimenpiteist?. Kauhuissaan kaikki hajaantuivat eri tahoille, ja toiset teeskenteliv?t surua, toiset tiet?m?tt?myytt? siit?, mit? tapahtui. Typertyneess? ??nett?myydess? Caius odotti kuolemaa vallan asemesta. Macro yksin ei menett?nyt mielenmalttiaan. Pelottomana h?n m??r?si, ett? vanhus tukahutettaisiin l?j??m?ll? h?nen p??llens? vaatteita ja jokaisen tulisi sitten l?hte? huoneesta. Sellainen oli keisari Tiberiuksen surkea ja s??litt?v? loppu, ik?ns? kahdeksannellakahdeksatta vuodella. Sellainen oli kuolema ja niin kurja oli ollut el?m? miehen, jolle kiusaaja jo oli antanut "kaikki maailman valtakunnat ja niiden kunnian", sittenkun niill? oli yritt?nyt kiusata Jumalan Poikaa. Ett? t?llainen mies oli maailman mahtavimpana hallitsijana siihen aikaan, kun sen todellinen kuningas eleli maalaisena matalassa k?sity?l?iskodissaan Nasaretissa, on tosiseikka, omiansa her?tt?m??n monta vakavaa ajatusta...
CAIUKSEN HALLITUS.
"Kurjana h?n lep?? paarillansa! Ei syd?n s??li, ei silm? suo Edes kyynelt? hautajaissaatoks'.
Vaan sankka parvi auringon tuon nostaman? Mennyt: Aamua nousevaa vastaan. Kauniisti hymy?? Huomen, l?mmin on l?nnen tuuli, Sinikirkkaana loistaa maa, h?nen nyt. Koruvaatteissa haaksikin kultainen ui; Nuoruus kokassa teiskaa, per?? pit?? Ilo; Ei piittaa tuulisp??st?, mi vuottaa, Levossa synk?ss', ehtoolta saalistaan."
H?nen mielett?myytens? ilmeni toisinaan j?rjett?m?n? m?ss?yksen?, kun h?n esim. j?rjestytti yli 8.000 puntaa maksavat illalliset; toisinaan hullunkurisessa ja mauttomassa vaatetusparressa, kun h?n esim. esiintyi julkisuudessa naisen sukissa, kullalla ja helmill? kirjailluissa; toisinaan persoonallisina loukkauksina ja solvauksina Rooman kaikkiakin s??tyj? ja luokkia vastaan, niin ett? h?n saattoi kutsua illalliselle senaattorin ja esitt?? h?nelle humalaisen maljoja juuri samana iltana, jolloin oli tuominnut kuolemaan h?nen poikansa; toisinaan lopen hourup?isen? herjauksena, kun h?n esim. julmasti vihoitteli Jupiterille siit?, ett? t?m? rohkeni jyrist? h?nen ollessaan illallistamassa tahi teatterin?yt?nt?? katsomassa; mutta etenkin se ilmeni sammumattomana julmuutena, jonka johdosta Seneca antaa h?nelle nimityksen "bellua" eli "villipeto" ja sanoo, ett? h?n n?ytt?? olleen luotu "ihmisrodun h?v?istykseksi ja perikadoksi".
Ottakaamme Senecan kirjoituksista yksi ainoa kohta vahvistamaan h?nen huomautustansa, "ett? h?n ??rett?m?sti himosi ihmisverta, jota h?n k?ski vuodattamaan l?sn?ollessaan niin innokkaasti, ik??nkuin olisi valmis juomaan sit? omin huulin". H?n sanoo, ett? keisari er??n? p?iv?n? ruoskitutti ja kidutti konsuli- ja qaestoriperheitten j?seni?, ritareita ja senaattoreita, ei tutkiakseen heit?, vaan sulasta oikusta ja raivosta; tosissaan h?n mietti koko senaatin teurastusta; h?nh?n se julkilausui toivomuksen, ett? Rooman kansalla olisi vain yksi niska, jotta h?n yhdell? ainoalla iskulla saisi sen katkaistuksi; h?n vaiensi uhriensa huudot tai syytteet milloin ty?nt?en sienen heid?n suuhunsa, milloin tukkien heid?n suunsa heid?n omilla rikkiraastetuilla vaatteillaan, milloin leikkauttamalla heilt? kielen, ennenkuin heid?t heitettiin pedoille. Er??ss? tilaisuudessa h?n nousi kemuistaan ja vaati t?pp?si??n, joita piteli er?s orja vierasten lep?illess? patjoillaan, ja niin k?rk?s h?n oli n?kem??n kuolemaa, ett? kun h?n siin? vaelsi lampunvalossa edestakaisin katollisessa pylv?sk?yt?v?ss??n naisten ja senaattorien seurassa, h?n tuolloin t?ll?in k?ski katkaista jonkun onnettoman uhrinsa p??n siin? silmiens? edess?.
Kansan mik? useammin turmelukseen veik??n Ja paheitten kautta sy?ksi orjuuteen Kuin ett? huoleton orjuus toki sent??n Enemm?n vieh?tt?? kuin vapaus vaivoineen?
Mutta Caius ei tyytynyt vain lausumaan n?pp?ri? ja pahansisuisia arvosteluja. Kun Seneca er??ss? tilaisuudessa piti oikeudenistunnossa puheen h?nen l?sn?ollen, sytytti puhujan voimakas ja loistava esitys Caiuksessa niin polttavan kateuden ja vihan, ett? h?n heti merkitsi h?net viipym?tt? mestattavaksi. Jos Seneca olisi kuollut t?ll? ik?kaudellaan, olisi h?n oletettavasti j??nyt kutakuinkin tuntemattomaksi ja j?tt?nyt kenties vain harvoja j?lki? olemassaolostaan lukuunottamatta muutamia murhen?ytelmi?, joiden alkuper? on ep?tietoinen, ja mahdollisesti ohimenev?n maininnan Dion tai Tacituksen kirjoissa. Mutta kohtalo varasi h?nelle paljon loistavamman uran, josta on paljonkin sanomista. Er?s Caiuksen suosikeista kuiskasi keisarille, ett? oli tarpeetonta sammuttaa riutuva liekki, ett? puhujan terveys oli niin heikko, ett? luonnollinen kuolema rasittavan ty?skentelyn kutsumana piankin poistaisi h?net tyrannin tielt?.
Koko sen vain muutamia vuosia pitk?n ajan, mink? Caiuksen hallitus en?? kesti, Seneca, ajoissa varoitettuna, pysyi kerrassaan syrj?ss? ja tuossa pakollisessa joutilaisuudessaan rautaisen ahkerana hankki itselleen tietom??r?n, runsaan kuin tietosanakirja. "Ei yksik??n p?iv?ni", sanoo h?n er??ll? my?h?isemm?ll? ajalla kuvaillen, kuinka vietti t?m?n aikansa, "kulu t?ydellisess? toimettomuudessa. Min? riist?n osan y?st?kin tutkimuksiini. Uneen en saa joutoaikaa, vaan vaivun siihen, ja min? pid?n silm?ni ty?ss?, vaikka ne ovat v?syneet ja raukeat unettomuudesta. Pysyn loitolla en ainoastaan ihmisist?, vaan asioistakin, ja etenkin omistani. Ty?skentelen j?lkimaailmaa varten; min? kirjoittelen seikkoja, joita heid?n saattaa olla hy?dyllist? tiet??. Min? uskon sille n?iss? kirjoituksissa terveellisi? varoituksia -- sekoituksia, jotka tavallaan sis?lt?v?t hy?dyllisi? l??kkeit?."
Mutta Caiuksen p?iv?t saivat ?killisen lopun. H?nen t?rke?t ja ennen kuulumattomat solvauksensa Valerius Asiaticusta ja Cassius Chaereaa kohtaan vetiv?t h?nen p??llens? ansaitun koston. Lis?todistus, jos todistusta kaivattaneen, keisarivallan aikuisen Rooman alennuksesta on, ett? h?n ei saanut palkkaansa kansalta, jota h?n oli veroilla raskauttanut, ei sotamiehilt?, joita h?n oli uhkaillut teilata rykmentitt?in; ei ritareilta, joita h?n laumoittain oli surmauttanut; ei ylimyksilt?, joita h?n melkein j?rjest??n oli kohdellut julkean h?p?isev?sti; eip? edes senaatilta, jota loistoisaa virkakuntaa h?n oli kaikissa tilaisuuksissa tahallisesti herjannut ja vihanpurkauksin s?ttinyt -- vaan yksityist? solvaustaan kostavalta sotilaalta. Pretoriaanien kohortin p??miehell? tribuuni Cassius Chaerealla oli n?et heikko, ohut ??ni, ja t?m?n ??nens? takia h?n joutui keisarillisen hulluttelijan karkean ja herjaavan naljailun esineeksi. Mutta h?np? p??tti kostaa solvauksen ja samalla kertaa vapauttaa maailman hirvi?st?. H?n sai muutamia kumppaneita salaliittoon, joka kuitenkin melkeinp? oli menn? hukkaan p??tt?v?isyyden puutteessa. Kokonaista nelj? p?iv?? he empiv?t, kun Caius joka p?iv? omassa persoonassaan istui johtamassa verisi? kilpaleikkej? amfiteatterissa. Viidenten? p?iv?n? , pahoinvoipana ylenpalttisen illallisensa j?lkeen, h?n oli haluton palaamaan leikkej? katsomaan, mutta lopulta kuitenkin nousi yl?s seuralaistensa hartaita rukouksia totellen. Holvattu k?yt?v? vei palatsista sirkukseen, ja t?ss? k?yt?v?ss? Caius kohtasi joukon ylh?isi? aasialaisia nuorukaisia, joitten oli m??r? tanssia pyrrholainen tanssi ja laulaa h?nelle ylistyslaulu n?ytt?m?lt?. Caius halusi saada kuulla heid?n esityksens? heti paikalla, mutta heid?n johtajansa esteli: ??net olisivat k?he?t itse n?yt?nn?ss?. Sill? hetkell? Chaerea kysyi h?nelt? y?n tunnussanaa. H?n ilmoitti tunnussanaksi "Jupiter". "Ota h?net koko vihassaan!" huudahti Chaerea iskien h?nt? kurkkuun, ja melkeinp? samalla hetkell? Sabinuksen ly?nti halkaisi tyrannin leukapielen ja painoi h?net polvilleen. H?n kyyristyi kokoon varjellakseen itse??n enemmilt? iskuilta ??neen huutaen: "Min? el?n! Min? el?n!" H?nen kantotuolinsa kantajat rynt?siv?t h?nen avukseen ja l?iv?t seip?ill??n, mutta Caius kaatui saatuaan kolmekymment? haavaa. J?tt?en ruumiin virumaan veriss??n salaliittolaiset sy?ksyiv?t ulos palatsista neuvotellakseen senaatin kanssa vanhan tasavallan j?lleen voimaan saattamisesta. Samana y?n? murhan j?lkeen konsulit antoivat Chaerealle kauan sitten unhotetun tunnussanan "Vapaus". Mutta t?m? pieni toivon pilkahdus osoittausi aivan petolliseksi. Uskottiin, ett? murhatun mielipuolen levoton henki kummitteli palatsissa, ja kauan ennenkuin ruumis oli s??dyllisten hautajaisten j?lkeen viety lepokammioon, oli uusi keisari Juliusten suuresta suvusta varmasti istutettu valtaistuimelle.
CLAUDIUKSEN HALLITUS JA SENECAN MAASTAKARKOITUS.
Senaattorien neuvotellessa sotilaat toimivat. Heille sanoi oikea, vaikka karkea vaisto, ett? kansanvaltaisen vapauden entisten muotojen uudistaminen olisi yht? mahdoton kuin hy?dyt?nkin yritys, ja ainoa kysymys oli heille, kuka kilpailijoista nostettaisiin tyhj?lle valtaistuimelle. Kumma sanoa, n?itten kilpailijain kesken ei kukaan n?yt? koskaan ajatelleenkaan sit? ruhtinasta, josta tuli uusi hallitsija.
T?h?n aikaan eleli palatsissa suuren Germanicuksen veli ja niinmuodoin keisari-vainajan set?, nimelt? Claudius Caesar. Sek? sielun ett? ruumiin puolesta heikontuneena alinomaisissa taudeissa lapsuutensa aikana t?m? onneton orpo nuorukainen oli el?nyt halveksittuna ja huomaamattomana sukulaisten parissa, jotka syv?sti h?pesiv?t h?nt?. H?nen ?itins? Antonia kutsui h?nt? kuvatukseksi, jonka luonto oli aloittanut, mutta ei koskaan p??h?n saattanut; ja h?n tapasi sanoa -- niinkuin kuulemma suuren Wellingtonin herttuan ?itikin -- tyhm?st? henkil?st?: "Siin?p? suurempi h?lm? kuin poikani Claudius". H?nen iso?itins? Livia harvoin alentui puhuttelemaan h?nt? paitsi mit? lyhimmin ja ylenkatseellisimmin sanoin. H?nen sisarensa Livilla kammosi jo pelkk?? ajatustakin, ett? h?nest? milloinkaan tulisi keisari. Augustus, adopteerauksen kautta h?nen isois?ns?, koetti mik?li mahdollista pid?tt?? h?nt? poissa n?kyvist? l?ylynly?m?n? ja h?vett?v?n? perheenj?senen?, ep?si h?nelt? kaikki julkiset kunnianosoitukset ja j?tti h?nelle mit? viheli?isimm?n j?lkis??d?ksen. Etsiess??n seuraajata itselleen Tiberius kylm?sti sivuutti h?net h?nen puuttuvan j?rkens? t?hden. Caius piti h?nt? omien pommiensa maalitauluna ja kehnoimpien pilkkakirveittens? alhaisen kujeilun esineen?. Jos onneton Claudius my?h?styi p?iv?lliselt?, oli joka paikka otettu, ja kun h?n h?mmentyneen? vilkuili puolelle ja toiselle, niin kaikki vain ivallisesti hymyiliv?t. Jos h?n, mik? tavallisesti tapahtui, aterian j?lkeen vaipui uneen, niin h?nt? pommitettiin ?ljymarjoilla ja taatelin kivill? tai vedettiin h?nen k?siins? karkeat sukat, jotta saataisiin n?hd?, kuinka h?n ?kki? her?tettyn? niill? hieroo silmi??n.
T?m? onneton olento nostettiin nyt kannattamaan keisarivallan raskasta taakkaa. Saalistamisen tarkoituksessa nuuskien palatsissa oli muuan tavallinen sotamies ?k?nnyt jalkaparin pist?v?n esiin uudinten alta, jotka verhosivat er??n yl?k?yt?v?n sivuja. H?n tarttui n?ihin jalkoihin, kys?isi, kuka ne omisti, ja veti esiin k?mpel?n, pelon herpaiseman kuolevaisen, joka heti paiskausi h?nen jalkoihinsa ja hartaasti anoi armoa. H?n oli Claudius, joka tyrmistyneen? sit? murhen?ytelm??, jonka juuri oli n?hnyt, oli siten yritt?nyt piiloutua, kunnes myrsky olisi ohi. "Mit?, t?m?h?n on Germanicus!" huudahti sotamies, "tehd??np? h?nest? keisari!" Puoleksi piloilla, puoleksi tosissaan he nostivat h?net olkap?illeen -- sill? kauhistus oli kerrassaan lamauttanut h?nen raajojensa voiman -- ja juoksujalkaa kiid?ttiv?t h?net pretoriaanien leiriin. Surkeana ja tuskissaan h?n saapui leiriin, ohikulkijain parven s??lim?n?, he kun luulivat, ett? h?nt? juoksutettiin mestattavaksi. Mutta sotamiehet, jotka hyv?sti tunsivat omat etunsa, ottivat h?net riemuhuudoin vastaan, sit?kin suuremmalla syyll?, kun h?n, turmiollisen esikuvan luoden, lupasi heille yli 80 punnan lahjan miest? p??lle. N?hdess??n, mist? tuuli k?vi, notkea Agrippa tarjoutui ajamaan h?nen asiaansa senaatissa ja onnistui, osaksi todisteluilla, osaksi uhkauksilla ja osaksi esitt?m?ll?, kuinka sittenkin oli jossain m??rin perusteltuja toiveita siit?, ett? hallitus edelliseen katsoen paljon paranisi.
Sellainen oli se mies, joka viisikymmenvuotiaana tuli sivistyneen maailman valtiaaksi. H?nell? on moniaita omituisia yht?l?isyyksi? Englannin "ylen mahtavan ja pel?tyn yksinvaltiaan", kuningas Jaakko I:n kanssa. Molemmat olivat oppineita ja molemmat olivat tavattoman ?lytt?mi?; molemmat olivat kirjailijoita ja molemmat pedantteja; molemmat luovuttivat korkeimman valtansa arvottomille suosikeille ja molemmat rikastuttivat n?it? suosikkeja niin j?rjett?m?n anteliaasti, ett? itse k?yhtyiv?t. Molemmat olivat vasten tahtoaan joutuneet n?kem??n verit?it?, ja siit? oli pelko heill? mennyt veriin. Vaikka molemmat luonnostaan olivat hyv?ns?vyisi?, veti itsekk?isyys heit? julmuuksiin; ja vaikka molemmat ty?teli??sti hoitivat teht?vi??n, he onnistuivat vain tekem??n kuninkuuden naurunalaiseksi. Jaakko kuningas piti Sir Walter Raleighia vankeudessa ja Claudius ajoi Senecan maanpakoon. Mik?li tied?n ei t?t? rinnakkaisilmi?t? ole koskaan pantu merkille, mutta se pit?nee, luulen, paikkansa pienimpi?kin yksityiskohtia my?ten.
Ensi t?ikseen h?n kutsui veljentytt?rens? Julian ja Agrippinan kotiin maanpaosta, johon heid?n veljens? oli heid?t karkoittanut; ja molemmat ruhtinattaret tulivat mahtavasti vaikuttamaan filosoofimme el?m??n.
Mille puolelle Seneca lie asettunut noina h?mmingin p?ivin? Caiuksen murhan j?lkeen, sit? emme tied?. Jos h?nell? olisi ollut johtava osa -- jos h?n olisi ollut yksi niit?, jotka Chaerean tapaan vastustivat Claudiuksen vaalia, koska se oli sekap?isen asettamista mielipuolen tilalle -- tai jotka Sabinuksen lailla kielt?ysiv?t el?m?st? toisen Caesarin valtaan tultua -- me mahdollisesti olisimme kuulleet h?nest?; ja meid?n t?ytyy sent?hden tehd? se johtop??t?s, ett? h?n joko oli viel? poissa Roomasta siin? yksin?isyydess?, jonne Caiuksen kademieli oli h?net karkoittanut, tai ett? h?n tyytyi ??nett?m?n? tarkkaajana katselemaan asiain menoa. On syyt? huomata, ett? h?nen el?m?kertansa ei ole kuin Ciceron, jonka el?m?n kaikkein v?h?p?t?isimpiinkin yksityisseikkoihin me olemme tutustuneet, vaan ett? verho nousee ja laskee yksityisten kohtausten edess?, jolloin pitk?t ja t?rke?t ajanjaksot h?nen historiastaan joutuvat ?killiseen valaistukseen tai painuvat syvimp??n varjoon. H?nen kirjeens? ja muut kirjoitelmansa eiv?t liioin ole t?ynn? tuollaisia valtiollisia ja mieskohtaisia viittauksia, jotka muodostavat niist? omatekoisen el?m?kerran. Poikkeuksetta ne koskettelevat yksinomaan filosoofisia kysymyksi? tahi kohdistuvat muuten sellaisiin persoonallisiin muisteloihin, jotka parhaiten voi k??nt?? jonkun stoalaisen mietelm?n tai moraalisen tunteenpurkauksen aiheeksi. P??tt?en kuitenkin my?hemmist? tapahtumista on varmaa, ett? Senecan on t?ytynyt k?ytt?? tilaisuutta Caiuksen kuoleman j?lkeen sukeltautuakseen esiin valtiollisesta piilostaan ja vallatakseen itselleen huomattavan ja loistavan aseman keisarin hovissa. H?nen oman onnensa ja maineensa vuoksi olisi ollut hyv?, jos h?n, viisaampana ja miehekk??mp?n?, olisi rakentanut el?m?ns? niiden periaatteiden mukaan, joita julisti. Enimpin? aikoina on hovi, niinkuin runoilija sanoo,
Kerho kultainen, vaan vaaroja t?ynn?! Tuhat paholaista sen pett?vill' ??rill? liehuu, Loistavin haahmoin kiusaten kutsuu Viattomuuden lujasta linnastansa,
mutta Caiuksen, Claudiuksen, Neron hovi oli tosiaan sellainen paikka, jossa vain harvat viisaat voivat saada jalansijaa ja viel? harvemmat kunnon ihmiset. Eik? Seneca muuta voittanutkaan kunnianhimoisella urallaan kuin ett? ensimm?inen keisari h?nt? ep?ili, toinen ajoi maanpakoon ja kolmas surmasi.
Mutta Claudiuksen nuoren ja kauniin vaimon, Valeria Messalinan, suosio ja juonet hankkivat n?ille miehille lis??kin valtaa. Niinkuin kaikessa muussa oli Claudius parka avioliitossaankin onnettomista onnettomin. H?n eli aikana, jonka turmeluksen p?yristytt?vin ilmi? oli, ett? sen naiset olivat jos mahdollista astetta huonommat kuin sen miehet; ja Claudiuksen surullinen kohtalo oli, niinkuin se lopulta oli h?nen perikatonsakin, ett? h?n oli avioliiton kautta yhdistetty kaikkein kehnoimpaan heist? kaikista. Ruhtinattaret sellaiset kuin pyh?in kirjoittajain mainitsemat Berenike, Drusilla, Salome ja Herodias olivat t?h?n aikaan perin yleinen ilmi?, mutta ei yksik??n heist? ollut niin irstas kuin Claudiuksen kaksi viimeist? vaimoa. H?n oli kihlattu eli naitu ei v?hemm?n kuin viisi kertaa. H?nen ensimm?iseksi morsiamekseen m??r?tty nainen oli syrj?ytetty sen takia, ett? h?nen vanhempansa olivat loukanneet Augustusta; seuraava kuoli juuri heid?n h??p?iv?n?ns?. Ensimm?isest? varsinaisesta vaimostaan, Urgulaniasta, jonka h?n oli nainut nuorella i?ll??n, h?nell? oli kaksi lasta Drusus ja Claudia; Drusus kuoli tapaturmaisesti poikana, tukehtui n?et, kun lennosta suuhun sieppaamansa p??ryn? tarttui kurkkuun. Pian Claudian syntymisen j?lkeen Claudius havaitsi Urgulanian uskottomaksi, erosi h?nest? ja k?ski riisua lapsen alasti ja j?tt?? kuolemaan. Toisen vaimonsa AElia Petinan kanssa Claudius ei n?yt? oikein sopineen ja erosi h?nest?kin. H?nen kolmas ja nelj?s vaimonsa eliv?t ja voittivat ??rett?m?n tahratun maineen -- Valeria Messalina h?pe?m?tt?m?n siveett?myytens? takia, Agrippina nuorempi h?ik?ilem?tt?m?n kunnianhimonsa kautta. Naimisiin menness??n saattoi Messalina tuskin olla viisitoista vuotta vanha, vaan sittenkin h?n heti anasti valta-aseman ja turvasi sen itselleen mit? julkeimmin ja saastaisimmin keinoin.
Mutta niin ehdoton ei h?nen valtansa kumminkaan ollut, ettei h?nkin olisi tuntenut pelkoa ja kateutta; ja niit? sytyttiv?t p??asiassa Julia ja Agrippina, keisarin kaksi veljentyt?rt?. He olivat, samoin kuin h?n itsekin, loistavan kauniita ja paheellisia naisia, aivan yht? valmiita muodostamaan omia puolueitaan ja ottelemaan, niin pitk?lle kuin tohtivat, rohkean, mutta huolettoman kilpailijan ylivaltaa vastaan. Hekin k?yttiv?t oveluutensa, rikkautensa, arvonsa, valtiollisen vaikutuksensa, henkil?lliset vieh?tyksens? turvatakseen itselleen kannattajajoukon, joka olisi valmis, sopivan hetken tullen, mihin toimintaan tahansa. On tuskin uskottavaa, ett? Messalina olisi edes puolisonsa omituisen ja odottamattoman triumfin ensi huumeessakaan mill??n tyydytyksell? n?hnyt, ett? he palaisivat maanpaosta. Luultavaa on p?invastoin, ett? keisarin tahto toteutui t?ss? suhteessa vastoin h?nen nimenomaisia toivomuksiaan; niinp? tuli Germanicuksen kahden tytt?ren pelkk? l?sn?olo olemaan alituisena todistuksena h?nen vaikutusvaltansa rajoituksesta.
Ja sellainen ep?johdonmukaisuus ja h??lyv?isyys k?tkee itseens? oman kostonsa, ei ainoastaan niin, ett? vaikutus ja hyv? maine on mennytt?, vaan ett? vauriot ovat viel? suoranaisemmat. Niin k?vi Senecankin. Er??t seikat -- kenties voittamaton vastenmielisyys Messalinan ??ret?nt? irstaisuutta kohtaan -- n?ytt?v?t vieneen h?net t?m?n kilpailijain puoluelaisiin. Messalina vain odotti tilaisuutta iskun iske?kseen. Julia, kenties nuorempana ja v?hemm?n vaikutusvaltaisena sisaruksista, merkittiin ensimm?iseksi uhriksi, ja tilaisuus tuntui suotuisalta kietomaan Senecankin h?nen kukistukseensa. H?nen m??r?t?n rikkautensa, h?nen suuri kuuluisuutensa, h?nen loistavat hengenlahjansa tekiv?t h?nest? keisarinnan pel?tt?v?n vastustajan ja h?nen kilpailijoillensa arvokkaan liittolaisen. P??tettiin raivata pois tielt? molemmat yhdell? tempauksella. Juliaa syytettiin luvattomasta yhteydest? Senecan kanssa, h?net ajettiin ensin maanpakoon ja sitten otettiin hengilt?. Seneca karkoitettiin Korsikan saaren hedelm?tt?mille ja tautisille rannoille.
Ollen aikansa valistuneimpia miehi? olisi Senecan pit?nyt saavuttaa maine, joka olisi tehnyt mahdottomaksi moisen ep?luulon; mutta meid?n tulee muistaa, ett? sellaisia syyt?ksi?, kuin t?m? h?nt? vastaan tehty, oli kaikkein helpointa keksi?, mutta kaikkein mahdottomin oli niit? torjua. Kun ajattelemme, kutka olivat Senecan syytt?ji?, emme ole velvoitetut uskomaan h?nen syyllisyytt??n. H?nen luonteensa oli tosin valitettavan heikko ja aikakauden lev?per?isyys sellaisissa asioissa oli peloittavan demoralisoiva. Mutta h?nen puolustuksekseen on olemassa riitt?v?sti seikkoja, jotka oikeuttavat meit? langettamaan tuomion: "ei syyp??". Ellemme kiinnit? liikanaisen suurta merkityst? h?nen julkisten vihamiestens? katkeraan parjaukseen, on meill? oikeus v?itt??, ett? h?nen el?m?ns? yleinen luonne on kyllin ilmeinen ja selv? vapauttamaan h?net todistamattomasta syytteest?.
T?m?n kohdan nojalla me saatamme p??tell?, mitenk? asianlaita oli. Messalinan ahneus oli niin tyydytt?m?t?n, ett? kun Senecan ??ret?nt? omaisuutta ei otettukaan takavarikkoon, meill? on siin? todistus, jonkunlainen ainakin, ett? h?nen pelkonsa tai vihansa Senecaa kohtaan ei ollut hillit?n. Vaikka onkin merkille pantavaa, ett? h?nt? Senecan kirjoituksissa vain sivumennen mainitaan, vaan ei koskaan herjauksin, ei sittenk??n saata olla ep?ilyst? siit?, ett? syyte esitettiin senaatissa h?nen yllytyksest??n; ett? Claudius, hyvin k?yk?isen neuvottelun j?lkeen tai oikeastaan ei mink??n, tuli tahi oli tulevinaan vakuutetuksi Senecan syyllisyydest?; ett? senaattorit, tavanomaisessa matelevassa orjamaisuudessaan, heti ??nestiv?t h?net syyp??ksi maankavallukseen ja tuomitsivat h?net kuolemaan ja h?nen omaisuutensa takavarikkoon; ja ett? Claudius, ehk? kunnioituksesta kirjallisuutta kohtaan, ehk? Agrippinan tahi jonkun vaikutusvaltaisen vapautettunsa v?lityksest? antoi anteeksi osan h?nen rangaistuksestaan, juuri niin kuin kuningas Jaakko I antoi anteeksi raskaimmat er?t Francis Baconille tuomitusta rangaistuksesta.
Ei Claudiuksen mielipide eik? senaatin langettama tuomio muodosta v?hint?k??n p?tev?? todistetta h?nt? vastaan. Senaatti oli t?h?n aikaan niin matalamielinen ja niin kauhun t?ytt?m?, ett? muutamassa tilaisuudessa keisarin er??n vapautetun orjan pelkk? umpim?hk?inen syyt?ssana riitti yllytt?m??n heid?t er?st? joukostansa vastaan, niin ett? he l?vistiv?t h?net siihen paikkaan rautaisilla piirtimill??n. Mit? tulee Claudius parkaan, niin h?nen oikeudenhoitonsa, niin malttavaa ja uurastavaa kuin olikin, oli jo muodostunut julkisen pilan aiheeksi. Er??ss? tilaisuudessa h?n julisti ja tauluunsa piirsi sen viisaan tuomion, "ett? h?n yhtyy niihin, joilla on totuus puolellaan". Toisessa tilaisuudessa joku alhainen kreikkalainen, jonka asia joutui h?nen eteens?, tuli niin k?rsim?tt?m?ksi h?nen typeryytens? takia, ett? ??neen huudahti: "Vanha hupsu sin? olet!" Ei ole kerrottu, ett? kreikkalaista rangaistiin. Roomalaisten tavat sallivat runsaan annoksen mieskohtaista ivaa ja karkeutta. Kerrotaan, ett? er??ss? tilaisuudessa hirve? ja verinen Caligulakin, n?hdess??n jonkun maaseutulaisen myh?ilev?n, kutsui h?net luokseen ja uteli, mit? t?m? nauroi. "Sinua", vastasi mies, "sin? n?yt?t sellaiselta veijarilta." Julma tyranni siihen m??r??n ?llistyi tapahtuman koomillisuudesta, ettei piitannut siit? sen enemp??. Muuan roomalainen ritari, jota vastaan oli keksaistu joku roskainen juttu ja joka n?ki Claudiuksen kuuntelevan mit? joutavinta ja halveksittavinta todistelua h?nt? vastaan, suuttui moista hirve?? t?keryytt? ja nakkasi kyn?ns? ja taulunsa h?nt? vasten kasvoja niin tuimasti, ett? leukaan tuli haava. Keisarin omituinen hajamielisyys antoi sekin aihetta tuhansiin kaskuihin. Muun muassa kerrotaan, ett? kun er??t tuomitut pahantekij?t olivat menossa taistelemaan miekkailijoina ja ennen kilpailuja tervehtiv?t h?nt? ylevill? sanoilla: "Ave, Imperator, morituri te salutamus!" , h?n vastasi omituisen nurinkurisesti: "Avete vos!" , mink? vastauksen he k?sittiv?t armahduksen merkiksi eiv?tk? tahtoneet k?yd? tappelemaan, ennenkuin keisarin eleet heid?t siihen pakottivat.
Sellaisten tuomarien kuin Claudiuksen ja h?nen senaattinsa tuomio on hyvin v?h?arvoinen miehen viattomuuteen tahi syyllisyyteen katsoen; mutta tuomio lankesi joka tapauksessa niin, ett? Seneca oli karkoitettava Korsikan saarelle.
SENECA MAANPAOSSA.
Sitenp? Seneca v. 41, parhaassa i?ss?ns? ja t?ysiss? sielunvoimissa, nimi tahrattuna syyt?ksell?, johon h?n on saattanut olla syyt?n, mutta johon h?net joka tapauksessa oli tuomittu vikap??ksi, heitti hyv?sti ylev?mieliselle ?idilleen, hell?lle t?dilleen, veljillens?, i?kk??lle Galliolle ja kirjailevalle Melalle, veljenpojallensa, nuorelle, tuliselle, lupaavalle Lucanukselle ja ennen kaikkea -- mik? kipeimmin koski h?neen -- Marcukselle, suloiselle puheliaalle pikku pojalleen. Se oli vastoink?yminen, joka olisi saattanut murtaa lujamielisimm?nkin miehen, eik? se edes yksin yll?tt?nyt h?nt?. H?n oli hiljan menett?nyt vaimonsa, h?n oli potenut vaikeata pitk?llist? tautia, vain kolme viikkoa varemmin oli tuoni riist?nyt h?nelt? toisen pikku poikasen. Kateellinen keisari oli katkaissut h?nelt? loistavaa menestyst? lupaavan uran, nyt toinen keisari typer?n my?t?mielisen? oli karkoittanut h?net kaiken h?nelle rakkaimman luota pois.
Me tuskin pystymme k?sitt?m??n, kuinka kaamean tuskalliselta entisajan roomalaisesta mahtoi tuntua h?nen ajatellessansa maanpakoa. Ovidiuksen "Tristian" pitk?ss? alakuloisessa valitusvirress? ja Ciceron kirjeitten katkerassa ja viilt?v?ss? vaikerruksessa me saatamme suunnilleen k?sitt??, kuinka voimakas oli vieh?tys Rooman el?m?ss? ja kuinka se teki nimenomaan sen etevimmille kansalaisille pysyv?n eron kaupungista ja sen harrastuksista melkein yht? kammottavaksi ajatukseksi kuin itsens? kuoleman. Viel?p? stoalainen, sankarillinen Thrasea tunnusti mieluummin kuolevansa kuin l?htev?ns? maanpakoon. Niin tunteelliselle syd?melle, niin seuranhaluiselle mielelle, niin toimeliaalle ja kunnianhimoiselle hengelle kuin Senecan on t?ytynyt olla kaksin verroin katkerata vaihtaa perheenpiirin kotoinen onni, keisarillisen hovin loisto, suunnattoman omaisuuden tarjoamat mukavuudet ja filosoofien jalostava seurustelu kalliosaaren villeihin er?maihin ja moukkamaisten, oppimattomien saarelaisten tai parhaassa tapauksessa muutamien harvojen valtiollisten karkoitettujen seuraan, joista kaikki olivat yht? s??litt?vi? kuin h?n itsekin, jotkut oletettavasti ansainneetkin kohtalonsa.
H?nen karkoituspaikakseen oli m??r?tty Korsikan saari, ja vastenmielisemp?? kolkkaa olisi tuskin saattanut keksi?. Se oli "rotkoja ja ryteikk??", er?maata, jonka pohjoisesta etel??n jakoi kahtia villien, luoksep??sem?tt?mien vuortenkukkulain harjanne, aivan huippuja my?ten peitteen?ns? synk?t ja tihe?t m?nty- ja kuusimets?t. Sen kesytt?mi? asukkaita maantieteilij? Strabo kuvailee "villipetoja villimmiksi". Viljaa saatiin vain v?h?n ja hedelm?puut siell? tuskin menestyiv?t. Tosin villit mehil?iset parveilivat siell? laumoittain, mutta niiden hunaja oli kitker?? ja vastenmielist?, mik? johtui niiden sy?m?in puksipuun kukkain muikeasta mausta. Ei sielt? l?ytynyt kultaa eik? hopeaa; ei se tuottanut mit??n viemisen arvoista tuotetta ja mink? tuotti, niin ainoastaan sen verran, ett? asukkaat saivat v?ltt?m?tt?m?t tarpeensa tyydytetyiksi; ei siell? ollut tarjona mit??n isoja purjehduskelpoisia jokia, eiv?tk? edes puut, joita kasvoi kosolta, olleet kauniita eik? hedelmi? kantavia. Seneca kuvailee sit? useammassa kuin yhdess? epigrammissa, esim.
Kamala saari! Kev??ll? helle kuin p?tsin; Mutta kasvonsa onkin itsens? koiran t?hden.
Taikka my?s.
Raakalaismaa, joka haaralla vain rosokalliot ja kukkulat jylh?t kaljuine lakinensa; ei syksyn hedelm??, ei kes?n viljelyst?, ei oliivia kentill? talven verhoamilla, ei lainaa kev?t hele? hentoja lehvi??n, ei suojaa poloista maata ruoho raitistava, ei leip??, ei pyh?? tulta, ei laineen loiskinaa; -- ei mit??n -- maanpako vain ja lakiheitto mies!
Moisessa paikassa ja moisissa olosuhteissa Seneca tyystin tarvitsi koko filosofiansa. Eik? se alussa pett?nytk??n h?nt?. Ensimm?isen maanpakolaisvuotensa loppupuolella h?n kirjoitti "Lohdutukset ?idillens? Helvialle", kaikista h?nen teoksistaan ylevimpi? ja vieh?tt?vimpi?.
Mit? on esimerkiksi maanpako? Ei muuta kuin paikanvaihto, olo poissa syntym?maasta; ja jos katsot Rooman itsens? kuhisevia joukkoja, niin huomaat, ett? niiden enemmist? itse asiassa tyytyv?isesti el?? vapaaehtoisessa maanpaossa, pakon tai kunnianhimon sinne houkuttelemina tai mukavimmin p??st?kseen paheitansa harjoittamaan. Ei saarta niin surkeaa ja kolkkoa, joka ei vet?isi puoleensa joitakin olentoja siell? omasta ehdostansa asumaan; n?ill?kin Korsikan jyrkill? ja alastomilla kallioilla, -- hedelm?tt?min, karuin, villein, ep?terveellisin kolkka mit? ajatella voi -- on enemm?n muukalaisia kuin syntyper?isi? asujamia. Ihmismielen luonnollinen levottomuus ja liikkuvaisuus, mik? johtuu sen eteerisest? alkuper?st?, pakottaa ihmiset vaeltamaan paikasta paikkaan. Eri kansain siirtomaat, jotka ovat hajallaan sivistyneess? ja sivistym?tt?m?ss? maailmassa, sellaisissakin maanpaikoissa, jotka ovat mit? tylyint? ja ep?yst?v?llisint? laatua, osoittavat, ett? paikain ominaisuudet eiv?t ole ehdottomasti oleellista ihmisen onnelle. Korsikakin on useasti vaihtanut omistajaa; kreikkalaiset Massiliasta ovat siell? ensinn? asustaneet, sitten ligurialaiset ja espanjalaiset, ja vihdoin jotkut Rooman siirtolaiset, joita jylh?t kalliot ja piikkipensaat eiv?t olleet loitolla pit?neet.
"Varro arveli, ett? luonto, Brutus taas, ett? oman syytt?myyden tunto riitt?isi lohduttamaan kaikkinaisessa maanpaossa. Kuinka v?h?n olenkaan siis menett?nyt, jos siihen vertaan n?it? kahta kauneinta lahjaa, joista voin iloita kaikkialla -- luonto ja oma viattomuuteni! Ken hyv?ns? tai mik? tahansa maailman loi -- joko se oli jumaluus tai ruumiiton j?rki tai taivaasta valautuva jumalallinen henki tai sallimus tai toisiinsa liitettyjen syitten katkeamaton sarja -- tulos oli, ettei mik??n, paitsi kaikkein v?h?p?t?isint? meiss?, riipu toisen tahdosta. Ihmisen parhaita lahjoja ei toisen vallassa ole ottaa eik? antaa. T?m? maailmankaikkeus, luonnon suurenmoisin ja ihanin tuote, ja j?rki, joka on luotu tarkkaamaan ja ihailemaan sit?, ovat meid?n erikoinen ja iankaikkinen omaisuutemme, joka kest?? niin kauan kuin mekin kest?mme. Siksip? meid?n tulee iloisina ja pystyp?isin? kiirehti? pelk??m?tt?min askelin, mihin kohtalomme meit? kuljettaneekin.
"Ei ole mit??n maata, miss? ihminen ei saata viipy? -- ei maata, miss? h?n ei voi nostaa silmi?ns? taivaaseen; miss? hyv?ns? lienemmekin, niin v?limatka jumalista ihmisiin pysyy samana. Siksip?, niin kauan kuin silmilt?ni ei riistet? t?t? n?ky?, johon ne eiv?t konsanaan voi v?sy?, niin kauan kuin saatan n?hd? auringon ja kuun ja kiinnitt?? kaipaavan katseeni muihin t?htisikermiin, seurata niiden nousemista ja laskemista ja avaruuksia niiden v?lill? sek? udella niiden v?hemm?n tai suuremman kiireellisyyden syit? -- niin kauan kuin saatan t?hyst?? halki taivaan kimmeltelevi? t?hti?, toisia kiintonaisia, toisia liikkuvia, moniaita, jotka ?kki? leimahtavat esiin, toisia, jotka ik??nkuin pudoten huikaisevat silm?? valovirralla, ja toisia, jotka vet?v?t valojuovia pitk?n matkan j?ljiss?ns?; niin kauan kuin moisten ilmi?itten keskell? el?n ja sulaudun, sik?li kuin ihminen voi, taivaallisiin asioihin -- niin kauan kuin sieluni askartelee niin yleviss? asioissa kuin n?iss?, -- mit? sill? v?li?, mit? maata min? tallaan?
"V?lip? sill?, vaikka onnetar onkin heitt?nyt minut paikkaan, jossa suurenmoisin asunto on h?kkeli vain! Vaatimattomin m?kkikin, kun se vain on hyveen tyyssija, saattaa olla kauniimpi kaikkia temppeleit?; ahdas ei ole mik??n paikka, mihin saattaa mahtua joukko kunniakkaita hyveit?; raskas ei mik??n maanpako, jonne voi l?hte? niin turvallisin rinnoin. Kun Brutus j?tti Marcelluksen Mytileneen, tuntui h?n itse olevan l?hd?ss? maanpakoon, siksi ett? j?tti sinne tuon ylv??n maastansa karkoitetun. Caesarpa ei tahtonutkaan astua maihin Mytileness?, koska h?nt? h?vetti n?hd? h?nt?. Vaikka siis Marcellus eli maanpaossa ja k?yhyydess?, h?n eli mit? onnellisinta ja jalointa el?m??.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page