Read Ebook: Esko Virtalan esittämiä kertomuksia by Calamnius Edvin

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 699 lines and 19774 words, and 14 pages

"Tekih?n: tuolta naapurista kaatoi paraan lehm?n, ja onpa useita lampaitakin tappanut. Ylikyl?ll? kuuluu muutamasta talosta kaksikin lehm?? h?vitt?neen."

"Kyll?p? se karhu rohkeaksi rupesikin. Ei tuota viel? kirkonkyl?ll? kuulunut."

"Rohkeaksi kovin rupesi", sanoi Lehtolainen. "Kyll?h?n sit? kuuluu koetetun ampua, vaan eip? ollut sattunut. Siell? oli haaskalla pari miest? kahtena y?n? vahtinut, vaan ei mit??n n?kynyt ei kuulunut. Kolmantena y?n? olivat he kyll? sitten n?hneet mets?n kuninkaan ja ampuneet sit? kohti, vaan menestyksett?. Mesik?mmen oli kiireimm?n kautta p?tkinyt tiehens?, vaan kuuluupa se sitten j?lest?p?in taas k?yneen, kun ei ket??n ollut vahtimassa, ja sy?neen puoli haaskaa."

"No, mink?laisia miehi? ne ampujat olivat", lausui pastori, "kun eiv?t osanneet kohti?"

"Taisi heit? pelko vaivata", arveli lukkari, "niinkuin ennen Kuusivaaran is?nt??. H?n kun oli kerran talailla vahdissa, niin n?hdess??n m?r?n tulevaksi, eip? uskaltanutkaan ampua, vaan vapisi, jotta housut lotisi."

"No, lienev?tk?p? kuitenkaan semmoisia olleet", sanoi is?nt?. "Onpa siin? miest? M?ntyl?n Jussissa eik? se Aappokaan kehnoimpia ole. Eiv?t he ole h?t?poikia kyll?; vaan tottapa se mets?n kuningas oli siksi et??ll?, ett? y?n h?m?r?ss? oli mahdoton siihen osata. Ja varuisa se on se mets?n ukko, varoo se p??t??n."

Siin? kun kuulumisista keskusteltiin, olivat jo pastori ja lukkari juoneet v?kev?n kahvensa. Tuli taas Liisa sis??n ja tarjosi lis??, ensiksi pastorille. "Ottootten lis??", sanoi h?n.

"Ei, kiitoksia", vastasi pastori, "ei t?ll? kertaa".

Vei sitten Liisa lukkarille ja sanoi:

"Ottoottenhan te!"

Lukkari kopisti piippuaan, pisti sen lakkariinsa ja sanoi: "Ka, enp? taida jaksaa nyt en??".

"No, ottoottenhan vaan!"

"Ka, joko tuota sitten pit?nee, talolle mieliksi!" Ja niin h?n otti kun ottikin, kaatoi kupista va'ille ja alkoi juoksennella kahveaan. Liisa seisoi oven l?hell? vuotellen.

"Onko t??ll? lapsia kastettavia?" kysyi pastori.

"Ka, olisi kai niit? joitakuita", vastasi Lehtolainen.

"Kuinkahan monta?"

"On kai niit? puoli kymment? ainakin."

"K?yk??h?n k?skem?ss? vanhemmat tai asiamiehet sis?lle!"

Lehtolainen meni.

Sill? v?lin oli lukkari kahvensa juonut. Liisa, otettuaan kupin, kuiski h?nen korvaansa: "Olikohan se huonoa, kosk'ei pastori juonut?"

"Hyv?? oli, v?h?n v?kev?? vaan, vasta kun keit?tte, pankaa v?hemm?n h?yst?j?!"

"Ka, parasta kai sit? on koetettu, vaan eih?n tuota aina arvaa niin parailleen laittaa. -- Mutta jokohon tuon milloin saisi ruu'an laittaa?"

"No, enn?tt??h?n sen sitten, kun t?ss? ensin kastetoimitus on loppunut. Mutta keitt?k??h?n hau'ikaspottuja! Ne ovat t?h?n aikaan hyvi? ja pastorikin niit? mielell??n sy?."

"Kyll?h?n niit? saatetaan keitt??, vaan ovathan ne niinkuin talonpoikaista ruokaa."

Lehtolainen palasi ja h?nen kanssaan v?ke? joukottain lasten nimi? kirjoituttamaan.

Oli jo h?m?r? tullut ja pimet? alkoi Lehtovaarankin rinteell?, sill? kirkkaitten kes??iden aika oli jo sivu, ja syyskes?n tultua ovat p?iv?t yht? joutuisat lyhenem??n kuin kev??ll? pitenem??n Suomen pohjoisilla perill?. -- Huoneessa sytytettiin palamaan kaksi teariinikynttil??, jotka vartavasten olivat kauppamiehest? tuodut, ja pastori rupesi kastekirjaansa kirjoittelemaan kastettavain lasten sek? niitten vanhempain ja kummein nimet. Siit? ty?st? p??sty??n tilasi h?n kastevett? sek? k?ski tuoda lapset sis??n. Kun h?nen k?skyns? oli t?ytetty ja v?ke? alkoi tulvailla huoneeseen, alkoi sitten kastetoimitus. Riviss? seisoivat per?sein?n edess? lasten kantajat, syliss??n parkuvat lapset ja molemmin puolin heit? kummit sek? vastap??t? heit? pastori vahvapr?nttinen virsikirja k?dess??n. Katsojia oli sit?paitse huone melkein t?ydelt?. Kuului lasten itkua, vaan kovemmasta viel? kaikui pastorin ??ni, jota hartain mielin v?ki kuunteli, mik? avosuin ja silm?t alati tuijottaen pastoriin, mik? seisoen vakavana ja ihmeiss??n, ik??nkuin maailman kummallisin tapaus nyt olisi ollut olemassa. Porstuassakin oli kosolta miehi?, naisia, jotka, koettivat kurottaa p??t??n edess?ns? olevien yli, ja nousivat varpailleen, paremmin n?hd?kseen. Mill? oli mit?kin katseltavaa ja ihmetelt?v?? pastorin puvussa, ryhdiss? ja lukemistavassa. Harvoinpa sit? pappia n?ill? seuduilla n?htiin ja sent?hden oli monella halu n?hd? ja kuulla h?nt?, kun sattui t?mm?inen tilaisuus.

Toimituksen loputtua poistui v?ki v?hitellen, vanhemmat ensin, nuoremmat sitten, jott'ei lopulta j??nyt kuin muutamia uteliaita poikasia. Viimmein hekin poistuivat, kun Lehtolainen k?vi heit? kutsumassa; ja niin j?iv?t pastori ja lukkari hetkeksi kahden kesken.

Lukkari se istuikin tyytyv?isen? ja ja veteli savuja lyhytvartisesta piipustaan, ja pastorikin istui hetkeksi lev?ht?m??n, t?ytti piippunsa vaakunalla, ja sen sytytetty??n rupesi katselemaan huonetta, kuinka se n?ytti mukavalta ja uu'elta, ja niinp? ilmoitti lukkarille ajatuksensa: "T?m?p? on kuin ihka uusi huone."

"Kyll? kai t??ll? nyt v?ltt?? oleskella", toisti lukkari, "kun on kirves seini? ja h?yl? kattoa valkaissut. Pit??h?n sit? kinkereit? varten parasta koettaa, kun semmoiset kerran taloon sattuvat. Eip? outo voi arvata, ett? t?m? ennen on ollut mustasein?inen, nokikattoinen huone."

Mutta jopa tulivat em?nt? ja piiat p?yt?? kattamaan. P?yd?lle asettivat he valkoisen liinan ja latelivat sen p??lle monia ruoka-astioita, kulkivat moneen kertaan ovessa, meniv?t ja taas tulivat ja kantoivat ruokia p?yd?lle toisen toisensa per?st?. Sitten sanoi em?nt? pastorille ja lukkarille: "Saisi ruveta ruu'alle."

Lehtolainen n?kyi taas huoneessa, k?dess??n pullo, jonka asetti p?yd?lle sek? kuiski lukkarin korvaan, ett? siin? olisi karvastusta ruu'an aluksi.

"No, kyll?h?n -- --" mutisi lukkari.

Pian sen j?lkeen istuivat pastori ja lukkari p?yd?n ??reen ja talon v?ki poistui sitten, n?hty??n heid?n ruu'alle ruvenneen.

Lukkari k?vi nyt k?siksi pulloon, kaatoi sen sis?llyst? pikariin ja taritsi pastorille sanoen: "Ka, t?ss? olisi nyt sit? karvastusta." Sitten nielasi h?n itsekin ryypyn poskeensa ja arveli: "mukiinpa tuo menee".

Niin -- nyt ruvettiin siis sy?m??n kinkeriruokia kaukaisessa syrj?kyl?ss?, jossa tavallisissa tiloissa useinkin pettu sai olla leiv?n sijassa. Mutta nytp? n?ytti ettei talolta ruoka-aineita puuttunut. Oli tarjona puhdasta ruisleip??, rieskaa, teosta, eik? voikaan ollut huononn?k?ist?. S?rpimen? oli kummallakin tuoppi maitoa. Oli p?yd?ll? lautasia, mill? s?yn?j??, siikaa, taimenta suolakalana, mill? leikettyj? lihalevyj?, mill? juustosirpaleita. Yhdess? puukupissa oli h?yry?vi? hau'ikaspottuja, toisessa linnunpaistia ja sulattua voita kuppi puolillaan. Kiviva'issa oli riisiryynipuuroa. Seh?n ei ollut ylimaan ruokia, mutta nyt juhlan kunniaksi oli sit?kin laitettu ja vartavasten kirkonkyl?n kauppamiehest? ryynej? tuotettu. Niin ne olivat muorit parastaan koettaneet, ja hyv?ntahtoisuuden tuotetta oli kaikki t?m?. Siihen vakuutukseen tuli pastorikin.

"T?m?h?n se jotain on", sanoi pastori, pottua kuorien.

"Hyv?lt? n?ytt??", vastasi lukkari, kapahaukia pureskellen. Ottipa sitten h?nkin potun kuoriakseen, pisti poskeensa ja sanoi: "hyvi? ovat".

"Mist?h?n ne n?it? ovat arvanneet laittaa? Eip? niit? juuri usein tahtomatta saa."

"Kyll?h?n niit?kin saa, kun lukkari virkansa tiet??."

"Ka niin, joko se lukkari on taas kuiskaamassa k?ynyt! Kyll?h?n arvasin, ett? ovat ne t??ll? viittauksia saaneet; muuten ei vaan pottuja olisi tullut. --

"Useinkaan ei ihminen osaa panna kylliksi arvoa siihen hyv??n, joka on aivan l?hell?, vaan luulee, ett? kaikki on parempaa suurissa kyliss? ja kaupungeissa kuin syrj?isess? kotipiiriss?. Mutta senp? vakuutan, ett? p??kaupungin muhkeissa ravintoloissa en ole sy?nyt maukkaampaa ruokaa, kuin nyt t??ll?. Kas t?t? vaan, kuinka on mehusaa ja rasvaista; eiv?tp? Helsingin kokit osaisi hetik??n n?in maukasta laittaa", ja pastori oli oikein tyytyv?inen sy?dess??n rasvaista linnunpaistia ja hyvi? hau'ikaspottuja.

"Kyll?h?n t?ss? toimeen tullaan", arveli lukkari, pist?en poskeensa potun toisensa per?st?, ja siihen v?liin aina rasvassa hyvin lioitettua linnunpaistia. "H?t?k?s t?ss? olisi ollessa! Varmaankin on t?ss? meill? yht? hyv? kuin Israelin lapsilla ennen muinoin Egyptin lihapatain ??ress?."

"Niin, niin. Kyll?h?n n?kyy, ett'eiv?t muorit vaivojaan s??st?. Ja Jumalan kiitos, ett? t??ll? elet??n n?in hyv?ntahtoisen kansan keskuudessa!"

"Ei ole monellakaan h?t?? t?h?n aikaan", jatkoi lukkari puhetta, pit?en kahen kourin koukkuluusta kiinni, jota jyrsiskeli niin paljaaksi kuin suinkin. "J?rvi antaa kaloja, mets? lintuja, lehm?t maitoa, sill? elukat tulevat viel? hyvin toimeen ulkona. Ja ovatpa nyt immeiset jo korjanneet satonsa pelloista; aitoissa on jyvi?, kellareissa ja kuopissa pottuja, jotka hyvin ovat menestyneet hiekkaper?isess? maassa. Mutta annappa kun tulee pitk? kev?t ja el?inten rehu loppuu, silloinpa ei lehm?t en?? lyps?. Viljakin on monelta lopussa. Ja silloinpa ei auta muu kuin turvautua m?nnyn kuoreen ja sy?d? pet?j?? suolattuin muikkujen kanssa."

"Niin, niin. Kyll?h?n se Jumala v?liin k?rsimyksi?kin l?hett?? -- -- --"

"Vaan tyytyv?isi? sit? silti ollaan, vuotetaan vaan kes?n tuloa, joka monenkin puutteen poistaa."

"Mutta -- tuota -- ent?s t?m? riisiryynipuuro! T?t?kink? sit? viel? pit?isi sy?d?. Alkaapahan t?h?n kohta kyll?sty?, kun sit? melkein joka kinkeripaikassa laitetaan."

"Laitetaanhan sit?, ett? edes jotakaan 'herrasruokaa' olisi tarjona. Eiv?tp? ole viel? muuta keksineet sen sijalle" -- ja lukkari s?i taas aika tyynen? yht? suurella ruokahalulla riisryynipuuroakin.

Mutta kun vihdoin molemmat olivat sy?neet vatsansa t?ydelt?, nousivat he p?yd?n ??rest?, iloisen tyytyv?isin?. Pastori t?ytti pitk?vartisen punanauhaisen piippunsa vaakunalla koreasti helmil?ityst? vaatekukkarosta, sytytti piippunsa ja k?veli sitten v?h?n aikaa edestakaisin lattiaa pitkin sek? veteli hyvi? savuja. Lukkari kopisti pienen piippunsa uunin laitaa vasten, t?ytti sen hakatuilla Ven?j?n lehdill? kuluneesta nahkakukkarosta ja istui tuolille tupakoimaan.

Jopa ilmausivat taas em?nt? ja piiat ruokia korjaamaan ja niille tietysti lausuttiin kiitokset.

"Lienev?tk? nuo maistuneetkaan t?m?n talon laitokset?" arveli em?nt?, n?hty??n ett? pastorin puurokupista oli kovin v?h?n kulunut.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet