Read Ebook: Siitä nousi hirmuinen prosessi: Kertomus by Kivinen Ilmari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2339 lines and 51517 words, and 47 pages

SIIT? NOUSI HIRMUINEN PROSESSI!

Kertomus

Kirj.

TIITUS

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Kirja, 1916.

Ei ole kaupunkimme viel? lopen vanha, sill? onpa niit? vanhempiakin, mutta eip? se ole en?? aivan eilisp?iv?isi?k??n. Monta on rakennettu maahan kaupunkia, kauppaloista puhumattakaan, sen j?lkeen kun t?m?n kaupungin asemakaava vahvistettiin.

Aluksi kaupunki ik??nkuin arasteli vett? ja asettui m?en taakse, mutta vanhemmaksi tultuaan kurkisti se m?en yli ja ajatteli: milt?h?n tuolla toisella puolen tuntuisi?

Ja se tuli uteliaaksi ja k?mpi vihdoin varovaisesti m?en yli, kunnes lopuksi p??si rantaan asti, lahden poukamaan. Ja siihen se tietysti pys?htyi.

Mutta kirkko ei tullut per?ss?. Se j?i rauhallisena paikoilleen m?en taakse, ja siell? se on t?n?kin p?iv?n? i?kk?iden matalien talojen keskell? kuin kana poikueineen.

Kullakin talolla on oma pihansa, jossa on vesitynnyri rattaineen ja koirankoppi pihan per?ll?. Kopissa ei tosin ole koiraa eik? tynnyriss? vett?, mutta se ei tee mit??n, sill? molempia voi hankkia silloin kun niit? tarvitaan, ja sit? ennen on niit? turha hankkiakaan.

Sit?paitsi on jokaisella talolla oma puutarhansa, jossa kasvaa useita puita, my?skin omenapuita, jotka kuitenkaan eiv?t koskaan kuki eiv?tk? hedelmi? kanna. Mutta viel? useampia ja useammanlaatuisia pensaita n?emme n?iss? puutarhoissa. On karviaismarjapensaita, on viinimarjapensaita, joissa on sek? punaisia ett? valkoisia, viel?p? mustiakin viinimarjoja, ja pensaiden v?liss? kasvaa pitk??, mehev?? hein??, jota lehm? kyll? s?isi.

Puutarhan per?ll? on parin suuren koivun tai kuusen v?liss? humalamaja, ja sen keskelle on maahan isketty oikein aika p?lkynm?tk?le. P?lkyn p??h?n on naulattu p?yd?ksi lyhyt, mutta leve?, sile?ksi h?yl?tty ja viheri?iseksi maalattu lankun p?tk?.

Kadut eiv?t ole kivetyt, ja tarpeetontahan se onkin, kun niiss? on hyv? hiekkapohja, joka sateen j?lkeen kuivaa pian, ja mihink?h?n olisi niin kiire, ettei joutaisi sen kuivumista odottamaan? Er?s talonomistaja yritti komeuden vuoksi kivet? katuosansa, mutta ty? j?i puoliv?liin, kun kivet loppuivat kesken. Pikkupojat kaivoivat sitten lopuksi nekin irti ja kuljettivat ne eri pihoihin, k?ytt??kseen niit? omiin ja hy?dyllisempiin tarkoituksiinsa. Sek??n talonomistaja ei en?? uudista yrityst??n, sill? h?n on jo kuollut, ja leski on pystytt?nyt h?nen haudalleen kiven, joka varmaankin painaa yht? paljon kuin kaikki nuo hukkaan menneet katukivet yhteens?.

Onpa kaupungissamme kivitalokin.

Se on torin varrella ja on se kaksikerroksinen. Sit? sanotaan raatihuoneeksi, koska sen alakerrassa on raatihuone ja raastuvanoikeus.

Siell? alakerrassa on my?skin poliisikamari. Poliisikamarissa pelaavat konstaapelit suurella k?tevyydell? ja jokseenkin risaisilla korteilla Mustaa Pekkaa, ja talon yl?kerrassa on ravintola, josta hyvin tai ainakin siististi puetut ihmiset saavat sek? miedompia ett? v?kev?mpi? v?kijuomia. Ravintolassa on paljon tupakansavua, joka ei tunnu l?htev?n sielt? tuulettamallakaan, ja viel? enemm?n on sit? poliisikamarissa. Mutta sit?p? ei koskaan tuuletetakaan.

Raatihuoneenkatu kulkee raatihuoneen ohi yl?s m?elle ja sielt? sitten vanhempaan kaupunginosaan. T?m? katu on aina talvella j??ss? ja siit? syyst? kerrassaan erinomainen m?enlaskupaikka. M?en rinteess? on nimitt?in kaupungin paras kaivo, jota sanotaan raatihuoneen kaivoksi, ja sek? vesikorvoista ett? ?mp?reist? loiskuva vesi j??dytt?? kadun.

Hevosille ei siit? kuitenkaan ole mink??nlaista haittaa, sill? kukaan selv?p?inen hevosmies ei aja Raatihuoneenkatua uudesta kaupunginosasta vanhaan, vaan kiert?? m?en ymp?ri Koulukatua pitkin.

Kaivon pumpussa oli ennen oikea letkukin, mutta kun se meni rikki, niin ilmestyi siihen kolmen p?iv?n kuluttua vaatteesta tehty vedenjohdattaja. Kukaan ei tied?, kuka sen oli siihen kiinnitt?nyt, mutta kun konstaapeli Kappari pari viikkoa my?hemmin sattui n?kem??n uuden letkun, niin tunsi h?n sen heti ja sanoi: "Seh?n on leipuri Mattilan kalap?ksyjen lahje... tunteehan sen tuosta polven kohdalla olevasta sinisest? paikasta".

Raatihuoneenkadun m?en reunassa on patsaan p??ss? valkeaksi maalatusta rautapellist? tehty taulu, jossa on kirjoitus:

"T?st? m?est? on laskeminen kielletty 20 Mark. sakon uhalla".

M?ke? laskiessaan osoittavat pojat taitoaan nakkaamalla ohikiit?ess??n tuota taulua j??npalasilla. Jos heitto osuu, niin r?m?ht?? pelti pahasti. Poliisit ovat kyll? pojille sanoneet, ettei siihen saa paiskella, mutta pojat ovat unohtaneet t?m?n kiellon.

Sakkotaulu on pantu siihen silloin, kun pojat kerran m?ke? laskiessaan olivat ajaneet vanhan pormestarin koiran p??lle niin ett? koiralta katkesi jalka. Koira t?ytyikin tappaa. Mutta vanha pormestari on jo aikoja sitten kuollut, eik? uusilla pormestareilla ole ollut koiria.

Oikeastaan ei kaupungissa ole varsinaista pormestaria n?htyk??n sitten vanhan pormestarin kuoleman, sill? uudet ovat vaihtuneet alinomaa ja senkin v?h?n aikaa hoidattaneet virkaansa nuorilla hovioikeuden auskultanteilla, joista vanhin lienee ollut seitsem?nkolmatta vuoden ik?inen. Se on kyll? t?m?n kaupungin suurimpia suruja, mutta mit?p? tehd?? Eih?n pormestareita voi toki poliisiputkassakaan s?ilytt??, ja irrallaan ollen ne taas kohta h?vi?v?t kaupungista. Vanha postimestari sanoo, ett? kaupunkimme yll? lep?? taivaan kirous. Pappia ei saada muuttamaan, vaikka tiputettaisiin h?nen eteens? tielle kirkkaita markanrahoja toiseen seurakuntaan asti, kun taas pormestarit livahtavat l?pi k?sien kuin limaiset matikat. Mutta postimestarin mielikarvauden ymm?rt?? hyvin, sill? vanha pormestari oli ihanteellinen skruuvitoveri.

M?en korkeimmalla kohdalla, alastomalla kalliolla, on n?k?tornikin. Se kuuluu n?kyv?n hyvin pitk?n matkan p??h?n, mutta miten pitk?n matkan p??h?n siit? n?kisi, sit? ei tiedet?, koska ei kukaan ole viel? siell? ylh??ll? ollut. Se mies nimitt?in, joka oli ottanut tornin urakalla rakentaakseen, poistui paikkakunnalta, ennenkuin torni tuli ihan valmiiksi. Taikka oikeastaan tuli torni kyll? valmiiksi, mutta sen sis??n j?iv?t portaat tekem?tt?, ja tekem?tt? ne pysyv?tkin, koska rakennuttaja oli ennen katoamistaan enn?tt?nyt nostaa valtuusmiesten tarkoitusta varten my?nt?m?n m??r?rahan loppuer?nkin.

Kaupunkilaisten p??elinkeinoja ovat kaupank?ynti ja karjanhoito. Maanviljelyst? ja kalastustakin harjoitetaan jossain m??rin, ja jos kaupungin hotelliin tulee matkustaja, joka kehuu omistavansa liikoja rahoja, niin kynit??n ne h?nelt? korttipeliss? pianohuoneessa.

Papinkadun varrella asuvan taloustireht??ri Johan Alfred Menl?sin talosta on n?k?ala viidest? kadunpuoleisesta ikkunasta juuri edell?kuvattuun Snellmanin puistoon.

Johan Alfred Menl?s oli vaivaistalon taloudenhoitajana jossakin suuremmista kaupungeistamme. T?t? tointaan hoiti h?n niin etev?sti, ett? sai taloustireht??rin arvonimen. Siit? on kuitenkin jo niin monta vuotta, ett? herra Menl?s voi nykyisin ajatella arvonime??n tuntematta huimausta, niinkuin alkuaikoina oli asianlaita. Sisarensa kuoltua peri h?n t?m?n talon Snellmanin puiston vierest? ja muutti siihen s??st?ineen, vaimoineen ja tytt?rineen nauttimaan vanhuuden lepoa kunnialla suoritetun p?iv?ty?n j?lkeen.

Taloustireht??ri Menl?sin pihamaa on samanlainen kuin kaupungin muutkin pihamaat. Siell? on sek? vesitynnyri rattailla ett? koiraton koirankoppi, ja my?skin h?nen puutarhassaan on humalamaja. P??lt? n?hden luulisi siis taloustireht??ri Menl?sin taloa samanlaiseksi kuin kaikkia muitakin kaupunkimme taloja.

Mutta k?yk??p? sis??n!

Jo eteinen on erikoinen.

Jos outo vieras varsinkin puolih?m?riss? astuu varomattomasti ulkoa eteiseen, niin voi h?n saada syd?mentykytyksen. Mahdollista on, ett? h?n s?ik?ht?? niinkin kovin, ett? vatsa tulee kipe?ksi. Joka nurkasta pist?? n?et esiin uhkaavat, monihaaraiset sarvet. Saattaisipa h?n luulla joutuneensa vaikka pirujen luolaan, ellei h?n muistaisi, ett? piruilla ja kuppareilla on vain lyhyet, haarattomat sarvet. Tarkemmin katsottuaan huomaakin h?n nuo suuret, monihaaraiset sarvet rauhallisiksi ja vaarattomiksi hirvensarviksi, joita herra Menl?sin eteisess? k?ytet??n vaatenaulakkoina.

K?yty?mme saliin n?emme, ett? siin? on kolme ikkunaa, joista on n?k?ala Snellmanin puistoon ja joiden v?liss? on suuria palmuja viheri?iseksi maalatuissa saaveissa. Onpa salissa mahtavan suuri, vanha ja ruskeaan vivahtava pianokin. Sen p??ll? on kaunis lintuh?kki, miss? hyppelee kaksi kanarialintua. On leikkauksilla ja koukeroilla koristeltu matala kirjahylly, jossa on valokuva- ja postikorttialbumeja ynn? joukko korukantisia kirjoja.

Viel? on salissa mustaksi kiilloitettu sohvap?yt? sohvineen ja p??llystettyine, k?sinojalla varustettuine tuoleineen, ja sohvan yl?puolella on paksuissa kehyksiss? taulu: uljas, kolmimastoinen laiva, joka levitetyin purjein ylpe?n? halkoo korkeita viheri?isi? aaltoja.

Mutta jos salista k?ymme sen oikealla puolen olevaan kamariin, niin mit? n?emmek??n!

Olemmeko tulleet museoon vai suuren ry?v?rip??llik?n majaan?

Tuolla on ristiss? sein?ll? kaksi kaksipiippuista haulikkoa ja tuolla taas kaksi yksipiippuista luotipyssy?. Toinen on vanha ja suustaladattava -- ehk?p? herra Menl?sin esi-is?t olivat sill? puolustaneet kotikontuaan verenhimoisia vihollisia ja karvaisia mets?npetoja vastaan -- ja toinen uudenaikuinen, per?st?ladattava. Oli sein?ll? viel? mets?styslaukku, oli vaskitorvi, sellainen, jollaisella postiljoonit vanhoissa kuvissa toitottelevat, oli kaksi miekkaa, leve? ja kapea, suuri tikari, pieni? ja suuria puukkoja ynn? muita aseita. P?yd?ll? on kaksi mustaa, vain v?h?n ruostunutta kanuunankuulaa.

Ja kaikkea t?t? sotaista komeutta katselee kuvastaan sein?lt? suuri sodanp??mies Napoleon Bonaparte kiinteiss? housuissaan ja kolmikulmaisessa hatussaan, k?si ylpe?sti liivin rakoon pistettyn?.

Taloustireht??ri Menl?s on yht? sotaisen n?k?inen kuin h?nen asekamarinsakin. H?n on pitk?, laihanlainen, suoraselk?inen vanha mies, jolla on kirkkaat silm?t tuuheiden kulmakarvojen alla ja julmat, alasp?in riippuvat viikset. Ja yht? sotaiset ovat h?nen tapansakin. Milloin h?n ei puhdistele pyssyj??n tai hio miekkojaan, lukee h?n keinutuolissa Napoleonin el?m?kertaa, murahtaen silloin t?ll?in itsekseen.

Mutta milloin h?n ei k?sittele aseitaan eik? lue Napoleonin el?m?kertaa, k?velee h?n edes takaisin huoneissaan piippuaan poltellen ja kuunnellen paksun, v?list? kiivaan rouva Menl?sin torumista, j?rk?ht?m?tt?m?n? kuin se Suomen sodan sankari, joka piippuaan luotituiskussakin imeskeli.

Rouva Maria Menl?s on, kuten sanottu, lihava, ja v?list? h?n kiivastuu. Voidaanpa sanoa, ett? h?n kiivastuu varsin useinkin. Riitaa ja ep?sopua ei perheess? silti kuitenkaan synny, sill? sotilaallisesta ulkon??st??n ja sotaisista tavoistaan huolimatta on herra Menl?s rauhan mies, eik? ole viel? koskaan h?nen p??h?ns? p?lk?ht?nyt ryhty? vastustamaan vaimoaan. Ja kun rouva Menl?s v?syy ja lopuksi huudahtaa:

-- Eik? se sitten ole niinkuin min? sanon, Menl?s?

Niin herra Menl?s imaisee miettiv?isen? pari pitk?? savua piipustaan ja sanoo:

-- Juuri niin, rakas Maria!

Muuten on rouva Menl?s toimelias talonem?nt?. H?n on ankara j?rjestyksenihminen ja kiinte?, mutta oikeudenmukainen palvelijattariaan kohtaan. Lehm?t, joita on kolme, ovat aina puhtaat ja lihavat, ja navetta pidet??n siistin?.

Heid?n ainoa lapsensa Kaisu on hiljainen ja tottelevainen, parinkymmenen vuoden ik?inen neitonen, ja taitava k?sit?iss?. Tuolla h?n nytkin istuu pieness? ruokasalissa, joka samalla on perheen yhteisen? seurusteluhuoneena, p??rm?ten ja merkaten nen?liinoja. Ei ole is?ll? mit??n h?nt? vastaan valittamisen syyt?, eip? edes ?idill?k??n.

N?in viett?v?t n?m? kunnioitettavat ja kelpo ihmiset, taloustireht??ri Menl?s perheineen, nuhteetonta ja kristillist? el?m??, asuen rauhassa ja sovinnossa kesken??n ja koko ymp?rist?ns? kanssa. Vuodet vieriv?t hiljalleen, tuomatta mit??n muita muutoksia heid?n el?m??ns?, kuin ett? herra Menl?s tulee joka vuosi yhden vuoden vanhemmaksi, rouva Menl?s yhden tuuman paksummaksi ja Kaisun hameet kaksi tuumaa pitemmiksi. H?n alkaakin olla jo melkein aikaihmisten kirjoissa, jota ei voi sanoa kaikista kaksikymmenvuotisista tyt?ist?.

Taloustireht??ri Menl?sin l?hin naapuri on kauppias Adam Montonen.

Ep?ilem?tt? on kauppias Adam Montonen kaupunkimme rikkain mies.

H?nell? on suuri talo, suuri kauppa, suuri, pitk? rouva ja suuri perhe. H?nell? on yksitoista lasta, ja niist? on kahdeksan kotona.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet