Read Ebook: Siitä nousi hirmuinen prosessi: Kertomus by Kivinen Ilmari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2339 lines and 51517 words, and 47 pages

H?nell? on suuri talo, suuri kauppa, suuri, pitk? rouva ja suuri perhe. H?nell? on yksitoista lasta, ja niist? on kahdeksan kotona.

Itse h?n sit? vastoin on pienehk? mies, jolla on turpeat, partaiset posket, ja h?nen vatsansa on niin tasaisen py?re?, kuin olisi kansakoulun opettajahuoneen ikkunalta otettu siell? oleva, pienell? jalustalla seisova maapallo, sahattu se keskelt? kahtia ja pistetty toinen puolikas kauppias Montosen liivien sis?puolelle, kupera puoli ulosp?in. H?n on ahkera mies ja taitava kauppias, ja monet suuret maakauppiaat ostavat tavaransa h?nelt?.

H?nen talonsa on hyv?ss? kunnossa ja ?skett?in maalattu. Siin? on suuret ikkunat, joissa riippuvat kauniit verhot, ja siin? on monta huonetta, joiden kalustus on arvokas ja varallisuutta todistava. J?rjestys ei ehk? aina ole yht? mallikelpoinen kuin taloustireht??ri Menl?sin asunnossa, mutta, hyv?t ihmiset, sellainen lapsilauma!

Rouva Montonen on kodissaan yht? ehdoton valtias kuin rouva Menl?s omassa kodissaan. Kauppias Montosella ei ole aikaa eik? haluakaan puuttua talousasioihin, sill? onpa h?nell? yllin kyllin tekemist? liikeasioissa. Onhan h?nell? kolme kauppapalvelijaakin, joista vanhin, pisin ja laihin samalla on kirjanpit?j?, ja sit?paitsi on h?nen liikkeens? palveluksessa makasiinimies ja renki. Ja kaikkia n?iden toimia johtaa, valvoo ja j?rjestelee kauppias itse, tuntien samalla suuren kauppavarastonsa viimeist? naulaa my?ten.

Mutta vaikka kauppias Montonen ei puutukaan taloustoimiin ja antaa puolisonsa ne kokonaan m??r?t?, niin ?lk??mme silti suinkaan luulko, ett? perhe-el?m? t?ss? talossa olisi is?nn?llek??n yksitoikkoista ja harmaata. Jos sanomme taloustireht??ri Menl?sin kotiel?m?? ihanteelliseksi, niin mill?p? sanalla sitten m??rittelisimmek??n kauppias Adam Montosen perhe-el?m?n laadun?

Niin suuri perhe! Ja kuitenkin: millainen kotihenki, millainen vanhempien ja lasten keskin?inen rakkaus! Liikuttavaa, sanalla sanoen. Jo nimist?kin sen n?kee.

Is?ll? itsell??n on vain yksi nimi, vanhanaikuinen Adam. Ja yksi nimi on rouva Montosellakin, Mathilda.

Mutta lapsilla on jokaisella kolme nime?, vaikka onkin yksitoista lasta. Ja miten kauniita ne ovatkaan, ne nimet! Runoutta kerrassaan.

Pojilla on nimi? sellaisia kuin Urho Uljas W?in?m?inen, tyt?ill? taas sellaisia kuin Impi Ilme Ilonamme ja Maire Mielikki Minerva. Tylyt vanhemmat, joiden mielet k?yv?t sit? nurjemmiksi, mit? suuremmaksi lapsilauma lis??ntyy, eiv?t suinkaan antaisi lapsilleen t?llaisia nimi?. Kaikki nuo nimet eiv?t tosin ole almanakassa, mutta rouva Montonen on almanakasta poissa oleville nimille m??r?nnyt kullekin oman nimip?iv?ns?, joka on merkitty ruokasalin uuninreunalla olevaan nimip?iv?almanakkaan.

Joka vuosi vietet??n kauppias Montosen perheess? nelj?nelj?tt? nimip?iv?? ja kaksitoista syntym?p?iv??. Nimip?ivi? olisi oikeastaan oleva kolmekymment?viisi ja syntym?p?ivi? kolmetoista, mutta j?rjestyksess? toinen pojista, Kaarlo Kallis Kalpaveljyt, sattui syntym??n is?n syntym?p?iv?n?, tammikuun 28 p?iv?n?, eik? nime? h?nelle annettaessa huomattu, ett? tuo p?iv? on juuri Kallenp?iv?.

T?m?n valitettavan ep?huomion takia joutui Kaarlo Kallis Kalpaveljyt siis k?rsim??n kaksinkertaisen vahingon, menett?en ei ainoastaan oman erikoisen syntym?p?iv?ns? vaan my?skin yhden nimip?ivist??n. Pienen? h?n siit? usein nurisikin ja juonitteli vanhemmilleen, mutta aikamieheksi tultuaan on h?n miehen voimakkaalla tyyneydell? alistunut t?h?n kohtalon ansaitsemattomaan v??ryyteen.

N?iden nimi- ja syntym?p?ivien vietossa puhkeaa kauppias Montosen perheess? vallitseva kaunis suhde heleimp??n, vieh?tt?vimp??n kukkaansa nelj?kymment? kuusi kertaa vuodessa.

Aikaisin aamulla ker?ytyv?t vanhemmat lapset pitkiss? y?paidoissaan laulamaan p?iv?n sankarin oven taakse. Lauletaan kaksi, jopa kolmi??nisestikin: "Aamulla varhain", "Sua l?hde kaunis katselen" ja "Her??, her??, her??! Jo leivo laulelee nyt sinitaivaalla", ja jos juhlija on sisko tai veikko, niin sy?ks?hdet??n laulun p??tytty? sis??n, temmataan peite h?nen p??lt??n ja huudetaan: "Onnea, onnea!" niin ett? korvat menev?t lukkoon. Mutta jos p?iv?n sankari on is? tai ?iti, niin juoksevat laulajat suutelemaan ?iti? tai taputtelemaan is?n partaista poskea. Ja aina on kahvip?yd?ss? nimip?iv?rinkil?t ja muut hyvyydet. Poissa olevienkin nimip?iv?t vietet??n omantunnontarkasti ja l?hetet??n heille joukko onnittelukortteja sek? seuraavana p?iv?n? kirje, jossa kerrotaan, millaista oli ja oliko vieraita.

Jokap?iv?isess? arkiel?m?ss?kin ilmenee t?m? kaunis suhde tuhansissa vaihtelevissa muodoissa. Jos is? aivastaa aamiaisp?yd?ss?, niin huutavat kaikki lapset riemuiten: prosit! Ja jos pienin veikko tai sisko kompastuu kynnykseen loukaten nen?ns? ja alkaa parkua, niin hy?kk??v?t vanhemmat sisarukset heti kynnyksen kimppuun, hakkaavat sit? nyrkeill??n ja huutavat: "paha kynnys, paha kynnys!" kunnes tapaturman uhri, tyytyv?isen? pahan kynnyksen saamaan kuritukseen, alkaa hymyill? kyyneltens? takaa ja itsekin ryhtyy pienell? k?dell??n piiskaamaan kynnyst?.

Rouva Montonen on k?yt?ksess??n hillitty ja arvokas. H?n pit?? lapset siististi puettuina eik? koskaan peruudu sanastaan.

N?in kaunista on t?m?n onnellisen perheen el?m?. Ei kukaan syrj?inen voi sanoa muuta, kuin ett? tyytyv?isyys ja hiljainen el?m?nilo asuvat t?ss? hyvinvoivassa kodissa.

Mutta ah! Ei ole t?ydellist? onnea maan p??ll?. T?m?nkin maallista siunausta niin runsain m??rin osakseen saaneen perheen vanhempia j?seni? painaa salainen suru.

Ja se on se, ettei kauppias Montosesta viel? ole tehty kauppaneuvosta.

Koko kaupunki sit? muuten ihmettelee. Kauppaneuvos Lundqvistin kuolemasta on jo kolmattakymment? vuotta, ja koko t?m?n ajan on kaupunki saanut olla ilman kauppaneuvosta. Lep??k? t?m?n kaupungin yll? todellakin taivaan kirous, niinkuin postimestari v?itt??? Silt? se v?h?n n?ytt??. Ei saada kauppaneuvosta, eik? saada vakinaista, arvokasta pormestaria...

Kahdesti on jo kauppias Montonen tehnyt lahjoituksia yleishy?dyllisiin tarkoituksiin, ja molemmilla kerroilla on h?nen nimens? ollut painettuna maan kaikkiin sanomalehtiin uutisessa, jonka otsikkona on ollut "Jalomielinen lahjoitus". N?it? uutisia on rouva Montonen leikannut eri lehdist? talteen ainakin toista kymment?. Mutta mit??n muuta seurausta ei ole kuulunut.

Joka kev?t p??si?isen edell? on muuten aina tyyni ja rauhallinen rouva Montonen omituisen levoton. H?n ei oikein tied?, mit? tehd? p?ivisin, ja ?isin h?n nukkuu huonosti. Herra Montonen taas istuu usein pitk?t hetket kirjoitusp?yt?ns? ??ress?, tuijottaen hajamielisen? eteens? ja py?ritt?en kyn?? koneellisesti k?dess??n. Ja kun h?n sitten sattuu vilkaisemaan edess??n olevaan paperiarkkiin, niin huomaa h?n kirjoittaneensa ajatuksissaan:

"K. Herra... K. Herra... K. Herra Kauppaneuvos..."

Kauppias Montonen repii paperin pieniksi palasiksi ja pist?? palaset paperikoriin.

Jokaisessa talossa koko kaupungissa sanotaan samoihin aikoihin:

-- Saa n?hd?, joko Montosesta nyt tulee kauppaneuvos!

Mutta p??si?inen tulee ja menee ilman ett? kauppias Adam Montosen nime? n?kyy sanomalehtien julkaisemissa pitkiss? luetteloissa.

Viikon kuluttua jo Rouva Montonen iloisesti naurahtaen sanoo toisille rouville, jotka sukankutimineen ja koruompeluksineen ovat h?nen luonaan iltap?iv?kahvilla:

-- Kuinka ihmiset sent??n ovat hassuja! Kaikki ihmettelev?t, miksi ei muka miehest?ni ole tehty kauppaneuvosta! Ik??nkuin ihminen olisi sen parempi, vaikka h?nell? tuollainen arvonimi olisikin! Mutta meill? ollaan niin tavattomasti tittelinkipeit?...

Silloin sanovat toiset rouvat:

-- Aivan niin, rakas Mathilda. Mutta kuka olisi paremmin ansainnut kauppaneuvoksen arvonimen kuin juuri sinun miehesi!

Lukuunottamatta t?t? hiljalleen kalvavaa surua, jota ei paljonkaan lievenn? se seikka, ett? syy arvonimen viipymiseen tuntuu aivan k?sitt?m?tt?m?lt?, on kauppias Montosen ja h?nen perheens? el?m? onnellinen ja rauhallinen.

Er??n? p?iv?n? keskitalvella, juuri ennen p?iv?llisaikaa, seisoi rouva Maria Menl?s lihavana, p??tt?v?isen? ja tanakkana kuten aina, keitti?ns? portailla, k?det puuskassa. Lihapalleroita paistettaessa oli keitti??n tullut niin paljon k?ry?, ett? h?nen p??t??n oli alkanut v?h?n s?rke?, ja h?n oli silloin j?tt?nyt palleroiden paistamisen palvelustyt?n huostaan, mennen itse portaille hengitt?m??n raitista ilmaa.

Oli niin raikasta ja kuulakkaa. Valkoinen lumi peitti pihan. Vesirattaiden alemmat puolapuut olivat puoleksi lumen peitossa, koirakopin aukon eteen oli juoksuttanut pienen kinoksen, ja puutarhassa painoi lumi puitten oksia ja oli haudannut karviaismarjapensaat kokonaan alleen.

Mutta ?kki? keksi Maria-rouvan tarkka silm? ep?ilytt?v?n n?k?isen mustan l?isk?n t?ss? talvisessa valkeudessa ja puhtaudessa.

Se oli aidan vieress?, taloustireht??ri Menl?sin ja kauppias Montosen pihamaiden v?lisen lankkuaidan luona.

Mik?h?n merkillinen musta r?tti se oikein olikaan?

Rouva Menl?s tuli uteliaaksi. H?n l?hti kahlaamaan lumen halki aidan luo.

Siin? oli vain nokimusta, risainen s?kki. Kaikesta p??tt?en oli siin? pidetty hiili?, ja hiilenp?ly? siit? pelmahti, kun rouva Menl?s sit? potkaisi.

-- Mist?h?n tuo likainen s?kki on t?h?n tullut? ajatteli rouva Menl?s.

Kun ei s?kin luona lumessa n?kynyt mit??n j?lki?, niin oli ilmeist?, ettei s?kki ollut voinut tulla siihen mist??n muualta kuin aidan toiselta puolen. Varmaankin oli joku heitt?nyt sen kauppias Montosen pihasta heid?n pihaansa.

Rouva Menl?s harmistui.

-- Kaikenlaisia ihmisi?! Nakkelevat meid?n pihaan likaisia rytkyj??n? Onko meid?n pihamme mik??n heid?n rikkal?j?ns??

Sitten tarttui rouva Menl?s mustaan s?kkiin, heitti sen aidan yli takaisin kauppias Montosen pihaan, pesi noen k?sist??n lumella ja pyyhki k?tens? esiliinaan, palaten takaisin keitti??n.

Mutta lankkuaidan toisella puolen olevalla kaivolla oli juuri silloin kauppias Montosen palvelijatar Anna Riitta vett? nostamassa. T?t? kaivoa, joka on pihan per?nurkkauksessa, k?ytt?v?t Montoset ja Menl?sit yhdess?, samoinkuin kauempana, Montosen makasiinirakennuksen takana olevaa likavesien kaatopaikkaakin. Molempiin paikkoihin p??see Menl?sin pihasta lankkuaidassa kaivon luona olevasta aukosta.

Kun Anna Riitta n?ki mustan esineen lent?v?n Menl?sin pihasta aidan yli heid?n pihaansa, meni h?n katsomaan mik? se oli, ja kertoi sis??n tultuaan rouvalleen:

-- Sellaisen likaisen, mustan s?kin kun heittiv?t Menl?sin pihasta meid?n puolelle!

-- Vai semmoista! sanoi rouva Montonen. -- Anna Riitta k?y heti heitt?m?ss? r??syn takaisin Menl?sin puolelle!

Seuraavana aamuna keksi rouva Menl?s ulos tultuaan nokisen s?kin entiselt? paikaltaan ja juoksi vihoissaan heitt?m??n sen takaisin aidan yli. Mutta kaksi tuntia my?hemmin tuli se taas Menl?sin puolelle niin ett? noki p?lisi.

Nyt alkoi itsepintainen taistelu, joka kuitenkin ajan oloon muodostui v?h?n yksitoikkoiseksi. Koskaan ei tuo musta s?kkir?hj? saanut lev?t? kokonaista p?iv?? samalla puolen aitaa. Y?ll? vain se sai olla rauhassa, milloin Menl?sin, milloin Montosen puolella.

-- Min? vien sen likakuoppaan, ehdotti lopuksi Anna Riitta, joka alkoi v?sy? t?h?n turhanp?iv?iseen leikkiin.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet