Read Ebook: Die häßliche Herzogin: Roman by Feuchtwanger Lion

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1245 lines and 70081 words, and 25 pages

L?PI NEEKERIEN MAAN-OSAN

Henry Stanleyn matkat, seikkailut ja vaarat Afrikassa

Kirj.

RAFAEL HERTZBERG

Suomennos.

Helsingiss?, Kansanvalistus-seuran kustantama. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1886.

SIS?LLYS:

Kuinka matka tuli p??tetyksi Tulo Sansibariin Sansibar ja sen v?est? Valmistukset. Retkikunta l?htee liikkeelle Retkikunta tunkee Afrikaan Vastuksia, n?l?nh?t? ja kuolema Taisteluita villien kanssa. Tulo Victoria-j?rvelle Victoria Nyanza'lla Stanley Ugandan keisarin luona Uusia seikkailuja j?rvell? Stanley saa kanootteja. Villien tapoja Kanootit joutuvat haaksirikkoon. Villien juhla Taistelu maan-asukkaiden kanssa Taas Mtesan luona. Mtesan sota. Mustan keisarin k??ntyminen kristinuskoon Sodan loppu. Leiri palaa Ugandan maa ja kansa Vastoink?yminen Kuningas Rumanika. Neekerien kylpypaikka Retke? jatketaan. Stanley rupeaa veriveljeyteen. Ruma kansa Eteenp?in merta kohti Virtaa alas. Taistelu varustetussa leiriss? Eteenp?in tuntemattomia seikkailuja kohti Stanleyn-koskia alas. Vaaroja ja taisteluita Uusia taisteluja Kova onnettomuus. Uledin rikoksellisuus Frank hukkuu Salakapina. Pelastus hengenvaarasta Ep?toivo ja h?t? Pelastus Merelle Taas Sansibariin

KUVIEN LUETTELO:

Henry Stanley Stanleyn leiri Mpwapwassa Franck Pocockin hautaus Kantaja Lady Alice Victoria Nyanza'lla Stanleyn saapuminen Ugandan keisarin luo Lady Alice Ripon-putouksessa Majojen muotoja keski-Afrikassa Tie keisarilliseen linnaan Ujijin kyl? Afrikalainen hiuspukemus 1 Afrikalainen hiuspukemus 2 Eteenp?in tuntemattomia seikkailuja kohti Zaidin pelastus Kanootteja kuljetetaan maata my?ten Tapaturma koskessa Frankin kuolema Vaarallinen matka Keski-Afrikan kartta

Kuinka matka tuli p??tetyksi.

Mainio l?yt?matkustaja Henry M. Stanley, jonka monivaiheiset matkat sis?-Afrikassa, miss? h?n oli etsim?ss? kuolleeksi luultua l?hetyssaarnaajaa ja tutkimusretkeilij?? Livingstonea, olivat her?tt?neet koko maailmassa h?mm?styst? ja ihmettely?, oli v. 1874 Englannissa, kun ilmoitus tuli ett? Livingstone oli kuollut. H?n oli kuollut juuri ollessaan p??sem?isill??n siihen salaper?iseen seutuun, jota h?nen oli aikomus tutkia.

Stanley oli yksi niist?, jotka, sittekun Livingstonen ruumis oli tuotu Englantiin, kantoivat h?nt? hautaan. H?n tunsi sanomattoman, syv??n tunkeutuvan tuskan ja alakuloisuuden tunteen n?hdess??n arkun laskeutuvan haudan pohjaan ja kuullessaan ensimm?isten multakourallisten raskaasti putoavan arkun mustalle kannelle. Silloin tunsi Stanley itsess??n kypsyv?n t?yteen voimaansa sen p??t?ksen, jonka h?n oli jo tehnyt saatuaan ensimm?isen tiedon Livingstonen kuolemasta, ett? nimitt?in se olisi oleva juuri h?n, joka jatkaisi siit? mihink? Livingstone oli lopettanut ja, jos sallimus niin vaatisi, tulisi l?himm?ksi marttyyraksi kuulemattoman Afrikan valloittamista varten tieteelle, maailmankaupalle ja sivistykselle.

Valmistaakseen itse?ns? vastaista suurta tointansa varten, osti Stanley nyt kaikki Afrikasta kirjoitetut kirjat, mit? vaan voi k?siins? saada, ja pian oli h?nell? semmoisia satakolmekymment?. H?n tutki niit? palavalla innolla ja pian oli h?nell? p??ss??n kaikki mit? siihen asti tunnettiin Afrikan maantieteest?, sen luonnosta ja kansakunnista, sek? tiesi t?ydellisesti kuinka paljo sis?-Afrikassa oli ihmiskunnalle tuntematonta ja h?nell? oli j?lell? teht?v??. H?n valvoi my?h??n y?h?n ja teki matkasuunnitelmia, viitoitti alueen vastaisia l?yt?j??n varten, pani muistoon kaikki, mit? piti ennakolta tuntea, ja teki luetteloita kaluista, joita h?nell? piti olla mukanaan matkalla sivistyneen maailman rajojen ulkopuolella.

-- Taidatteko ja tahdotteko saattaa h?nen ty?ns? p??t?kseen? Ja mit? luulette ennen kaikkia siin? p??tt?misess? olevan teht?v???

Stanley vastasi:

-- Keski-Afrikassa olevan Tanganika-j?rven laskuv?yl?? ei ole keksitty. Emme tied? liioin juuri mit??n mahdottoman suuresta Viktoria-j?rvest?, Tanganikan l?heisest? naapurista; emme tied? my?sk??n onko se yksi j?rvi vai kuuluuko siihen monta. Emme siis my?sk??n tied? miss? Niilin l?hteet ovat.

-- Luuletteko voivanne saada kaiken tuon selville, jos min? annan teille n?ist? tiedon hankkimisen toimeksi?

-- Jos vaan el?n, niin olen ainakin jotain tekev?. Jos olen elossa sivuitse sen ajan, joka tarvitaan kaiken t?m?n tekemiseksi, tulee se my?s kaikki tehdyksi.

Kaksi viikkoa oli m??r?tty, jolla aikaa piti ostaa veneet -- yksi ruuhi, yksi pienempi ja yksi suurempi vene --, hankkia laiva ja miehist?, ostaa kiv??ri?, ampumisneuvoja, k?ysi?, satuloita, l??ke- ja ruokatavaroita; hankkia kankaita lahjoiksi neekerienp??llik?ille; ostaa tieteellisi? kaluja, kirjoitusaineita j.n.e. Suurempi vene oli Stanleyn oman keksinn?n mukaan rakennettu. Se oli 40 jalkaa pitk?, 6 jalkaa leve? ja 36 tuumaa syv?, ja tehty 3/8 tuumaa vahvasta espanialaisesta seeterist?. Sen voi hajoittaa viiteen 8 jalan pituiseen kappaleesen. Ett? sit? helpommin voisi kantaa oli jokainen kappale viel? jaettu kahteen puoliskoon.

Muutamia nuoria ja reippaita englantilaisia soutajia, joiden taidot jokikulussa tulisivat olemaan eritt?in hy?dyllisi?, koetti Stanley saada mukaansa. H?nelle neuvottiin kahta rohkeaa ja seikkailuhaluista nuorta miest?, Francis John Pocock ja Edward Pocock, molemmat siivoja nuorukaisia, jotka h?n ottikin palvelukseensa.

Stanleyn pyrint? her?tti vilkkainta osan-ottoa koko Englannissa. Niinp? sai h?n ennen l?ht??ns? vastaanottaa joukon lahjoja, niinkuin pullokoteloita, kelloja, hajuvesipulloja, piippuja, pistoolia, veitsi?, hammastikkuja, sikaria, pillerirasioita, raamattuja, rukouskirjoja, englanninkielisi? kirjoituksia kristillisyyden levitt?mist? varten villien sekaan, runokappaleita, silkkihuivia, kultasormuksia j.n.e. Er?s nainen antoi h?nelle viel? komean "Castor" nimisen koirankin, er?s englantilainen upseri antoi h?nelle toisen; itse osti h?n yhden vainukoiran, yhden verikoiran ja yhden m?yr?koiran, jotka Pocock-veljekset ristiv?t Neroksi, Bulliksi ja Jack'iksi.

Sittenkuin Stanley oli saanut laivaan seuraajansa, veneet, koirat ja kaiken sen mit? muuten oli retke? varten hankittuna, j?tti h?n 15 p. elokunta 1874 Englannin menn?kseen Sansibariin ja alkaakseen tutkimusmatkansa Afrikan it?isell? rannikolla.

Tulo Sansibariin.

Kahdeksankolmatta kuukautta oli kulunut siit? p?iv?st? kun Stanley, l?ydetty?ns? Livingstonen, j?tti Sansibarin, kun h?n taas astui t?lle saarelle 21 p. syyskunta 1874.

Tutut, aaltomaiset vuorenharjut palmuja ja mango-puita kasvavine rinteineen olivat viel? kerran h?nen edess??n uiden haaleassa tropillisessa ilmassa. Vaaleansininen taivas kaareutui yli sumun peitt?m?n maan ja tyynen veden, kun laiva purjehti siihen salmeen, joka erottaa Sansibarin Afrikan mannermaasta. N?iden rantojen n?k? on vieh?tt?v? jokaiselle, joka niit? ensi kerta n?kee ja viel? enemm?n sille, joka tervehtii niit? vanhoina tuttavinaan. Loistava vihannuus, purpuranv?riset kukkulat, tyyni vesi, puhdas, l?pin?kyv? ilma, puoleksi salaper?inen hiljaisuus, joka vallitsee koko luonnossa -- kaikki t?m? her?tt?? ihailua, kun, niinkuin Stanley matkallaan t?nne, on katsellut polttavan kuumaa punaista merta, Nubian synkki? ja pelottavia vuoria, Arabian niemimaan autioita, keltaisia harjanteita, Adenin kuivia tulivuori-kallioita tahi Guardafuin keltasenruskeita, m?kisi? rantoja. Laiva kulkee likitse ohi Sansibarin vihantain rantojen; n?kyy luonto jossa on ainoastaan viheri?ist?, hengitet??n tuoksuja puiden pirteist?, hyv?nhajuisista lehdist?. On kyll?stytty valtameren ainaiseen tummansiniseen v?riin ja halataan vaihtelevaisuutta. Ajatellaan niit? kuivia ja hedelm?tt?mi? kukkuloita, jotka hiljan on j?tetty, ja katso, mik? vaihtelevaisuus! Juuri silmien edess? kohoaa uusi, hedelm?llinen maa. Palmut, jotka kohottavat tupsumaiset latvansa taivasta kohden; mangopuu tummanvihannan lehdist?n suojaamine hedelmineen; banaani-istutukset, jotka antavat eritt?in hyv?n varjon; tuoksuvat myrttipuu-lehdot -- kaiken t?m?n saa yhdell? kertaa n?hd? ik??nkuin lumouksen kautta. Leip?puut kohottavat suuret tuuheat lehtilatvansa ja puiden v?list? n?kee maan, joka on tihe?n, viheri?isen ja mehuisan ruohoston ja kukkakent?n peitossa. Kaikki sulaa yhteen saaren l?mpim?st? sisuksesta suitsuavien h?yryjen kanssa. Mielikuvitus kiihtyy, sielu kadottaa tahdonvoimansa ja ik??nkuin juopuu tuosta yh?ti vaihtelemattomasta, l?mpim?st? kes?-ilmasta.

Juuri nyt n?kyv?t n?k?piirin reunalla ensimm?iset ep?selv?t laivanmastojen haahmot, vasemmalla n?kyy himme? valkoinen m?hk?le. Se on saaren p??kaupunki. Sill'aikaa kun h?yrylaiva yh? ohjaa kulkuansa etel??n, huomaa selv?sti kaupungin luodinkannon p??ss? matalasta, viheri?st? rannasta. Huoneet ovat nelikulmaisia, jotenkin yht? korkeita, valkeiksi rapattuja ja matalalla asemalla. Niiden ja salmen v?lill? on leve? hietikkokentt?, joka hiukkasen k??ntyy vasemmalle vastap??t? olevaan saareen p?in.

Kahden tunnin kuluttua siit? kun kaupunki oli ruvennut n?kym??n lasketaan ankkuri jonkun matkan p??ss? rannasta. Joukko veneit? laskee vesille rannalla ja rient?? kaimaa kohden. Per?ss? istuu Euroopalaisia, soutajat ovat vapautettuja neekeri? valkoisissa vaatteissa ja punaisissa lakeissa. Euroopalaiset haluavat kuulla uutisia, saada sanomalehti? ja kirjeit? sek? "suoraan kapteenilta" ehk? pieni? pakettia yst?vilt??n Euroopassa.

Outo h?mm?styy kohta siit? el?m?st?, mink? h?n nyt ensi kerran n?kee p?iv?ntasaajan l?hell? Afrikassa. Ne muodot, naamat ja ??net, mitk? h?n ensiksi n?kee ja kuulee, kiintyv?t huomaamattansa h?nen muistoonsa. Onnellisia ja tyytyv?isi? musta-, kelta- tai keltaisenruskea-ihoisia ihmisi? pitk?t valkoiset villapaidat yll? liikkuu ripe?sti ja vilkkaasti h?nen edess??n, huutavat ja vastaavat toisilleen swahilin-kielell?, jota alkuasukkaat puhuvat, taikka arabiaksi, kovalla ??nell? ja vilkkailla liikkeill?. Uusia aineksia tulee joukkoon, ja niin jatkuu se yh?ti siksi kunnes tulee oikea babylonilainen sekaannus: englannin-, ranskan-, swahilin-, arabian-, hinduilais- ja ehk? persian-kielt? -- kaikkea voi kuulla yht'aikaa.

Oleskelu Sansibarissa on sille, joka aikoo l?hte? l?yt?retkelle, kaikkea muuta kuin hauskaa; h?nell? on paljo huolehdittavana ja monta asiaa ajateltavana. Aika kuluu nopeasti. Koko p?iv? menee valitessa ja ostaissa kankaita, helmi? ja vaskilankaa alkuasukkaille niill? seuduin, mihink? h?nen on matkustettava ja miss? rahoilla ei ole mit??n arvoa. Puolialastomia kantajia tulee tuoden suuria pakkoja valkaisematonta pumpulikangasta, juovaista ja kirjavaa kangasta, nen?liinoja ja punaisia lakkia, pussia, joissa on sinisi?, viheri?isi?, punaisia, valkoisia ja merenkullan-v?risi? helmi?, pieni? ja suuria, py?reit? ja soikeita, ja joukon vaskilanka-kimppuja. Kaikki pit?? tutkia, lajitella, k??ri?, numeroida sek? asettaa laatikoihin lajinsa ja arvonsa mukaan. Lattioilla viruu irti-otettuja kansia, poisheitetty? paperia, vaateriepuja, rikkin?isi? laatikoita, sinkkikansia, murrettuja lautoja, sahajauhoja y.m. Kantajia, palvelijoita, is?nti?, konttoristia juoksee edes takaisin, ja keskell? t?t? sekasotkua menee t??ll? kumoon er?s kasa, tuolla hajoaa laatikko, vaate- tahi paperikappaleita rep?ist??n, vasarat paukkuvat, kiivaasti kysyt??n sen ja sen kasan, sen ja sen laatikon numeroa, -- kaikkeen t?h?n sekaantuu viel? kiiruhtavia huutoja, kirkumista ja meteli? varhaisesta aamusta my?h??n iltaan. Kaikki hikoavat; valkea-ihoiset k?ytt?v?t ahkerasti nen?liinoja; v?rilliset k?ytt?v?t yht? ahkerasti k?si??n, k?sivarsiaan ja paidanhihojaan.

Semmoisen kuuman, kiireellisen ty?p?iv?n iltana tarvitaan lepoa -- asetutaan nojatuoliin, poltetaan piipullinen tupakkaa tai sikari ja juodaan kuppi teet? ty?n lopetettua; tahi jos joskus saataisiin askareet aikaisemmin loppuun, sy?d??n hyv? p?iv?llinen, kello puoli 5 satuloidaan hevonen, tehd??n pieni matka saaren sis?osaan ja palataan lyhyen h?m?r?n aikana takaisin. Tahi kuletaan tavallinen k?velymatka jalkasin Mnazi-Moya'n, s.o. yksin?isen palmun luo, joka salaper?isen? ja ik??nkuin etuvartijana Shangani-niemen takana kohoaa yksinkertaisten hautojen yli vanhalla rannalla. Tahi viel? on yksi ja viimeinen keino miettiv?ll? ja tutkivalla luonteella varustetuille henkil?ille, nimitt?in ett? asettua nojatuoliin lattealla katolla, jossa is?nn?n parkitut vuodat ovat kuivamassa, ja jalat v?h?sen p??t? korkeammalla odottaa y?n tuloa.

Jos teemme matkan hevosella, voimme muutamissa minuuteissa vuorokauden suloisimpana aikana ottaa katsellaksemme kaikkia paikan omituisuuksia. Pitkin ahdasta ja mutkaista, kivell? laskettua kujaa, jossa hevosen kaviot kaikuen kilahtelevat kiviin, ratsastamme muutamain kookkaiden, valkeiksi rapattujen kaksi- tahi kolmikerroksisten talojen ohi. Euroopalaiset kauppiaat ja virkamiehet asuvat t??ll? l?hell? toisiaan ja kapeaan porttiin on portinvartija asettunut niin mukavasti kuin asianhaarat sallivat. Ohimennen saamme siell? ja t??ll? vilahdukselta^ n?hd? sinert?v?? merenlahdelmaa. Jatkamme kulkuamme siksi, kunnes tulee n?kyviin vanha, rappiolle joutunut linnoitus, joka n?ytt?? joka hetki aikovan romahtaa l?j??n. Joku vuosi sitten oli linnoituksen takana tori, jossa myytiin orjia. Semmoista paikkaa ei, Jumalan kiitos, en?? ole.

Oikealla meist? linnoituksen sis??nk?yt?v?ll? istuu muutamia t?rkeit? Arabialaisia. Vasemmalla kohoaa tervehdystykist?, joka vaihtaakseen vanhan tavan mukaan tervehdyksi? sotalaivain kanssa ja muita juhlallisia tarkoituksia varten kuluttaa paljon ruutia. Aivan sen vieress? on tullihuoneukset ja keskell? edess?mme on ruhtinas Barghasch'in haaremi eli naishuone, komea arabialaiseen tapaan tehty rakennus, kolmikerroksinen ja valkeaksi rapattu -- niinkuin kaikki huoneet t?ll? saarella n?ytt?v?t olevan.

Jos ratsastamme edemm?, tulemme hetken p??st? viel? kapeammalle kujalle, jossa rappaus ei ole niin valkoista kuin eurooppalaisessa kortteerissa. Olemme nyt Melindiss?, miss? niiden Eurooppalaisten, joilla ei ole varoja asua Shanganissa, t?ytyy asua Hinduilaisten ja Arabialaisten naapureina. Melindin toisella puolella on sekasin pieni? valkoisia huoneita ja matalia m?kki?, miss? rikkaus ja likaisuus oleskelee vierett?in. Olemme nyt Malagash'in yli viev?ll? sillalla. T?m? Malagash ulottuu lahdesta Mnazi-Moya'n, ennen mainitun kokospalmun luo Shanganin takana. Molemman-puoleiset rannat n?kyv?t sillalle; mutta n?kyy my?s joukko m?kki? ja muita kurjia h?kkeli? keskell? tunkioita, lukemattomia puoli-alastomia neekeri? ja muita valkovaatteisia ihmisi?.

Sillan toisella puolella on niin kutsuttu Nyambu eli "toinen puoli". Tie on leve?, mutta kortteeri viel? likaisempi kuin se, jonka juuri j?timme. T??ll? asuu Wangwanoita eli vapautetuita, joidenka palvelusta l?yt?retkeilij?t k?ytt?v?t matkoja varten Afrikan mannermaalla. T??ll? el?v?t n?m? onnellista el?m?? yhdess? Mswahilien , Hinduilaisten, Persialaisten, Arabialaisten, orjakauppiaitten ja kauppamiesten kanssa. Juhlap?ivin?, kun kansa on juhlapuvussaan, on Nyambu sangen kirjava, viel?p? hilpe?kin; ilo on silloin meluavaa, melkeinp? villi?. Arkip?ivin? n?kee kyll? tosin my?s "k?yh?inkortteerissakin" eriv?risi? pukuja; mutta n?it? pukuja kantaa likanaamaiset ja puolialastomat ihmiset. Kortteeri on kuitenkin ainoastaan parin virstan pituinen; ja jos kulemme v?h? reippaammin, on meill? pian edess?mme huoneita ja m?kki?, hajassa siell? t??ll?, ryhmitt?in kokospalmuja ja vanhoja mangopuita mahdottomine tumman vehreine lehtikattoineen. Kolme penikulmaa eteenp?in ulottuu leve?, keltainen tie, pensas-aitoineen molemmin puolin. Pensas-aitain takana kasvaa sokuriputkia, banaania, palmuja, pomeranssipuita, ryytineilikkapuita, kanelipuita, kokolehtisi? leip?puita, risiinipuita, hirssi?, maissia, batatia ja munataimia -- sanalla sanoen melkein kaikkia kuuman ilman-alan kasvia.

P?ivill? vilisee koko pitk?ll? rannalla kantajia, jotka lastaavat s?kki? ryytineilikoilla ja kanelilla, norsunluulla, gummipihalla sek? vuodalla, suuriin proomuihin, joissa ne vied??n laivoihin, -- merimiehi?, jotka auttavat, ja mustia soutajia, jotka l?j??v?t eri tavaroita hiekkaisella rannalla. Iltasin tunkeilee siell? alastomia ty?miehi? ja poikia, jotka merentyrskyiss? pesev?t itsens? puhtaiksi kovan p?iv?ty?ns? p??tetty??n. Siell? t??ll? n?kee arabialaisia kauppamiehi?, jotka istuvat tuoleillaan, kivipadolla taikka tavaramytyill?, hyv?ss? sovussa l?rp?ttelev?n kesken?ns? aina siihen saakka kunnes aurinko laskee ja rukoushetki on k?siss?. Veneit? liikkuu hiljaa ja hitaisesti eteenp?in ja nariseviin raakapuihin nostetaan purjeita, jotka viev?t ne rantaan. Sansibarkanotia saapuu rantaan lastattuina rakennuspuilla ja muilla tuotteilla; muutamat veneet k??nt?v?t mastopurjeensa j?tt??ksens? sataman. Aurinko on laskemaisillaan ja sen laskettua seuraa hiljaisuus. Sansibarissa ei ole ajokaluja jyrisevine py?rineen; kun ilta tulee, niin tulee my?s hiljaisuus ja rauha.

L?yt?retkeilij?, jonka katsanto on kiinnitetty tummaan mannermaan juovaan, joka n?kyy kauimpana l?nness? Sansibarista, ajattelee kokonaan muita asioita kuin se joka j?? saarelle. Yht? v?h?n kuin h?nen silm?ns? voivat selv?sti erottaa sumuisia piirteit? l?nness? n?k?piirin rajalla, yht? v?h?n voi h?n tiet??, onko h?nen vastainen matkansa onnellinen vai onneton. H?n mietiskelee sit? ett? kaikki on ep?varmaa. Kuitenkin tahtoo h?n verrata n?k?alaa auringon laskiessa ja sit? kohtaloa, joka h?nt? odottaa. Pime?n? laskeutuu ?kki? tuleva y? yli mannermaan, mutta n?keeh?n h?n viel? siell? olevan vaaleanpunaisia juovia ja karmosinipunaisia heijastuksia? Ja h?n voi silloin sanoa: "Niinkuin n?m? v?rit loistavat nyt pime?st? l?nnest?, eik? koita my?skin toivon s?de pime?st? tulevaisuudestani".

Sansibar ja sen v?est?.

Sansibarin ruhtinas, Seyyid Barghasch on Euroopalaisten yst?v? ja todellinen liittolainen, joka tahtoo koettaa parastaan orjakaupan h?vitt?miseksi.

Vaikka h?nen alamaisensa mannermaan sis?osissa yl?nkatsovat h?nen valtaansa ja nauravat uhkauksille, jotka niin kaukaa tulevat, kunnioittavat he h?nt? kumminkin "seyyidin?ns?" eli hallitsijanaan ja is?n??n, ja tulevat, kun kerran ovat tulleet huomaamaan ett? h?nen tarkoituksensa on todellinen ja vakaa, my?skin seuraamaan h?nen neuvojansa ja k?skyj?ns?.

H?nen valtakuntaansa kuuluu, paitsi Sansibaria ja muutamia muita saaria, liki 1,000 penikulmaa mannermaan rannikkoa, ja asukkaita siin? on puoli miljoonaa.

Kauppa Sansibarin tuotteilla on tehnyt monta Euroopalaista rikkaaksi. Ryytineilikoita, taatelia, kilpikonnan-kuoria, pippuria, gummia, norsunluuta, tupakkaa, kautsua ja vuotia on viety ulos useina vuosina, mutta t?m? ei ole kymmenesk??n osa siit?, mit? saari voisi tuottaa. Kokospalmu kukoistaa Sansibarissa ja mannermaalla, ?ljypalmuja tavataan runsaasti ja sokuriruokoa kasvaa joka paikassa. Kautsupuu on viel? koskematta metsik?iss? rannalla, melkein sama on asianlaita gummista rikkaiden akasia-metsien. Riisi? viljell??n paljo ja se antaa runsaita satoja, pumpulipensas menestyisi jokaisessa noista monista viljavista jokilaaksoista. Sit? paitsi kasvaa vehn??, hirssi? ja maissia sek? paljo muuta, mit? alkuasukkaat viljelev?t, kuitenkaan eritt?in uurastamatta niit?. Maan sis?osassa on runsaasti karjaa ja vuohia; kahvipensas menestyy hyvin. Teiden puute ja kuuma ilman-ala on kuitenkin esteen? kaupan virke?lle kukoistamiselle.

Teiden hakkaaminen koleitten, puilla ja pensailla tihe?sti kasvettuneiden seutujen l?pi on asia, joka vaatii aikaa, varoja ja k?rsiv?llisyytt? sek? sen lis?ksi kovaa ty?t?. Melkein yht? nopeasti kuin maa on puhdistettu puista ja pensaista, on se taas korkean ja paksun ruohon peitossa; tarvitsee ainoastaan muutamia kuukausia ja jokainen j?lki vuosikausien ty?st? on kadonnut. Karja kaatuu k?rp?sten kuoliaaksi kiusaamana tahi myrkytt?? sen pahalta haiseva ruoho; alkuasukkaat kuolevat sopivan ruoan puutteesta, tahi lankeevat v?symyksest? ja uupumuksesta t??ll? raivoaviin moniin kuolettaviin tauteihin.

Rautatiet? tarvitsee Afrika ensi tilassa. Kaikki muu hyv?, mit? sivistys mukanaan tuo, on seuraava rautateiden mukana; niist? on muodostuva Afrikan ja enemm?n suosittujen maan-osien v?linen rautainen yhdysside, joka ei koskaan murru.

Ne arabialaiset valloittajat, jotka seurasivat sultani Seyydi?, nykyisen sultani Barghasch'in iso-is??, ottivat itselleen, niinkuin on tavallista kaikissa monivaimoisuutta suosivissa kansoissa, vaimonsa omasta heimostaan varojensa mukaan, mutta melkein kaikki ostivat viel? itselleen vaimoiksi neekerinaisia. Viimemainittujen yhtymysten seurauksen n?kee niiss? monissa ihov?reiss?, joita t??ll? tapaa sellaisilla henkil?ill?, jotka kutsuvat itse??n Arabialaisiksi. Monet niiden Arabialaisten j?lkel?isist?, jotka muuttivat t?nne sultani Seyyidin kanssa, ovat pys?htyneet is?ins? huoneisin, viljelev?t sit? maata, mit? heilt? ovat perineet ja ansaitsevat elatuksensa viljelem?ll? ryytineilikkapuuta, kanelipuuta, pomeranssipuuta, kokospalmua, sokuriruokoa y.m., mutta iso osa on muuttanut edemm?ksi maahan ja siell? perustaneet uusia siirtopaikkoja.

Moni n?ist? siirtolaisista on paremmissa varoissa kuin he olisivat olleet, jos olisivat pys?htyneet Sansibariin. Monella niist? on sadoittain orjia ja sit? pidett?isiin hyvin k?yh?n?, jolla ei olisi enemm?n kuin kymmenen. Ja n?m? orjat ovat is?nnilleen rakentaneet tilavia, mukavia lattea-kattoisia huoneuksia tahi korkeita, pitkulaisia majoja, joita seuduissa, miss? on syyt? pel?t? vihollisten hy?kk?yksi?, suojellaan lujilla paalustoilla. Usealla Arabialaisista, jotka ovat n?ihin hyv?laitumisiin seutuihin asettuneet, on suuria karjalaumoja ja laajoja kentti?, miss?, paitsi sokuriruokoa ja sipulia, viljell??n riisi?, vehn??, maissia ja hirssi?, jota paitsi kaikki Sansibarissa kasvattavat hedelm?puut, pomeranssipuu, melonipuu, mangopuu ja granatiomenapuu, v?hitellen voittavat alaa t??ll?.

Kun Arabialaiset valloittivat Sansibarin, huomasivat he Portugalilaisten mustien alamaisten olevan kahta lajia, watumiaa ja wangwanoita . Vapaita olivat neekerit, jotka joko s??st?rahoillaan olivat ostaneet itsens? vapaiksi orjuudesta, tahi is?nt?ns? kuoltua p??sseet vapauteen; ne lapset jotka syntyiv?t sittenkuin vanhemmat olivat saaneet vapauden, tulivat vapaiksi.

Sitten on sana "wangwana", se on saanut yleisemm?n ja laajemman merkityksen ja sit? k?ytet??n osoittamaan sek? orjia ett? vapaita Sansibarissa.

Wangwanat ovat hyvin helli? ja uskollisia sek? kiitollisia ja niill? on monta muuta ihmisluonnon hyv?? puolta. Niist? voi tulla hyvi? ja kuuliaisia palvelijoita ja useat niist? ovat vikkeli?, kunniallisia, ahkeroita, tarkkaoppisia, toimellisia, rohkeita ja oikeamielisi? -- sanalla sanoen: he ovat yht? hyvi? kuin mik??n v?rillinen tahi v?rit?n rotu koko maapallolla. Mutta oppiakseen tuntemaan niiden arvon pit?? oudolla olla tarkka ja kest?v?inen vaarin-ottokyky sek? on h?nen unohdettava korkeampi arvoasteensa, josta h?n itse ja h?nen rotunsa ehk? voi kerskata.

Neekerit Sansibarissa ovat kansaa, joka vast'ik??n tulleena rauta-aikaan nyt melkein v?kipakolla joutuu yhteyteen kansojen kanssa, jotka nelituhatvuotisen edistymisen t?hden ovat j?tt?neet n?m? mahdottoman kauas taaksensa. Niiss? on viel? raakalaiskansan paheet; mutta ne ymm?rt?v?t t?ydelleen mink?lainen ja kuinka kurja t?m? tila on.

Ne wangwanat eli Sansibarin alkuasukkaat, jotka asuvat Nyambussa, ovat onnellisia ja iloisia ihmisi?, pit?v?t seurasta ja seurustelevat sent?hden mielell??n. Turhamielisyytens? saattaa heid?n pit?m??n sit? kunnianansa ett? heill? on muutamia valkoisia paitoja ja hele?npunaisia lakkia. Jos mgwana on n?hnyt Euroopalaisen tai Arabialaisen k?velev?n keppi k?dess?, niin on melkein varma, ett? jos h?n on kylliksi rikas ostaakseen itselleen valkoisen paidan ja punaisen lakin, niin saa my?skin n?hd? h?nen k?velev?n keve? keppi k?dess?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet