Read Ebook: Die häßliche Herzogin: Roman by Feuchtwanger Lion

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1245 lines and 70081 words, and 25 pages

Ne wangwanat eli Sansibarin alkuasukkaat, jotka asuvat Nyambussa, ovat onnellisia ja iloisia ihmisi?, pit?v?t seurasta ja seurustelevat sent?hden mielell??n. Turhamielisyytens? saattaa heid?n pit?m??n sit? kunnianansa ett? heill? on muutamia valkoisia paitoja ja hele?npunaisia lakkia. Jos mgwana on n?hnyt Euroopalaisen tai Arabialaisen k?velev?n keppi k?dess?, niin on melkein varma, ett? jos h?n on kylliksi rikas ostaakseen itselleen valkoisen paidan ja punaisen lakin, niin saa my?skin n?hd? h?nen k?velev?n keve? keppi k?dess?.

Kaikkein k?yhimm?t wangwanoista menev?t palvelukseen muille, kantamaan myttyj?, laatikoita ja tavaroita. Jotka haluavat helpompaa ty?t? ja ovat hyv?ss? maineessa, p??sev?t portinvartijoiksi tai rengeiksi euroopalaisille kauppamiehille. Toiset, jotka ovat saaneet oppia k?sit?it?, ansaitsevat elatuksensa korjaamalla pyssyj?, tekem?ll? veitsi?, sapelinkantimia, satulalaitoksia, tahi nikkaroimalla ja laivanveistolla. Saaren sis?-osissa ja mannermaan rannikolla on toisen lajisia wangwanoita, jotka pit?v?t parempana kuljeskella ymp?ri arabialaisten kauppiasten ja tieteellisten matkueiden mukana kuin olla k?rsim?ss? arabialaisten maanviljelij?in oikkuja, sortoa ja kitsautta.

Mutta mgwanan suurin kunnianhimo on p??st? huoneen ja puutarhan is?nn?ksi. Puutarhakaan ei tarvitse olla suurempi kuin ett? siihen sopii tusina kokospalmuja, tusina maniokpensaita, puoli tusinaa banania, puoli tusinaa batatia ja kaksi tai kolme maapistasia-lavaa -- se on kaikissa tapauksissa h?nen puutarhansa, h?nen omaisuutensa ja sen t?hden h?nelle niin suuriarvoinen, ettei sen arvoa voi rahoissa m??r?t?. T?m?n pienen mutta hyvinhoidetun puutarhan nurkkaan tahtoisi h?n rakentaa itselleen huoneen ja laittaa sen eteen erityisen pienen pihamaan, jossa saisi k?vell? puoli tusinaa kanoja ja vuohi, jonka h?n lellittelisi aivan pilalle, hyv?ilisi sit? oikein hartaasti.

H?n menee kahdesti naimisiin, tulee nelj?n tai viiden lapsen is?ksi ja ehk? yhden kai kahden orjan omistajaksi. Silloin nauraa musta tilanomistaja koko maailmalle ja katsoo olevansa yht? hyv?ll? kannalla ja hyvinvoipa kuin joku Sansibarin Arabialaisista. Mutta onni h?nt? harvoin pilaa. H?n pit?? hauskasta kanssak?ymisest? ja h?nen hyv? syd?mens? hankkii h?nelle kuinka monta yst?v?? hyv?ns?. Maissista tehty olut, palmuviini, kokosp?hkin?n-maito tai euroopalainen paloviina laajentavat viel? puolestaan ja vahvistavat h?nen yst?vyysliittojansa.

Wangwanojen lukuisuuden ja monien hyvien ominaisuuksien vuoksi voi ennustaa sen p?iv?n tulevan, jolloin niit? katsotaan paremmiksi kuin min? niit? nyt pidet??n, ja jolloin niit? rehellisesti kohdellaan hyvin? alamaisina sivistyneess? valtakunnassa, joka niit? voi kasvattaa, sill? ne ovat suuren afrikalaisen kansan ydin ja voivat yht? voimallisesti edist?? tuon suuren maan-osan vastaista onnea, kuin nykyiset olosuhteet uhkaavat tehd? sille onnettomuutta.

Valmistukset. Retkikunta l?htee liikkeelle.

Huhu oli jo aikoja ennen levinnyt t??ll?, ett? Stanley ottaisi mukaansa kaikellaista kansaa, joka kuormaa jaksaisi kantaa. Aina siit? pit?in kun h?n tuli Sansibariin, oli h?n hyviss? kirjoissa niin Arapialaisten kuin wangwanain kesken. He eiv?t olleet unhottaneet ett? h?n oli se, joka l?ysi "vanhan, valkoisen miehen" -- Livingstonen Ujijiss?, eiv?tk? h?nen anteliaisuuttansa ja hyvyytt?ns? miehi?ns? kohtaan.

Stanleylla oli nyt se vaikea teht?v? ett? mahdottoman suuresta hakijajoukosta valita sopivimmat seurakumppaneiksi pitk?lle ja vaaralliselle matkalleen. Melkein kaikki raajarikkoiset, keuhkotautiset ja heikkovoimaiset miehet, jotka Sansibarissa olivat, ilmoittivat itsens? osan-ottajiksi retkikuntaan, mutta saivat luonnollisesti kohta kielt?v?n vastauksen. Niiden kintereill? seurasi saaren kaikki roistot, tappelijat ja irstailijat, ja n?it? ei ollut niin helppo huomata. Orjia ei my?sk??n ollut aikomus ottaa, sill? neh?n ovat herrainsa vallan alaiset, mutta siit? huolimatta tuli otetuksi monia, joiden oikeasta s??dyst? ei Stanleyll? ollut v?hint?k??n aavistusta, ennenkuin h?n useampien kuukausien p??st? niiden riidoista leiriss? tuli huomaamaan, kuinka ne kavalat veijarit olivat vet?neet h?nt? nen?st?.

Kaikki ne, jotka olivat olleet Stanleyn mieliksi retkikunnassa Livingstonen etsimist? varten vuonna 1872, otettiin kohta.

Mutta ennenkuin mit??n voitiin toimittaa, oli jokaisen saatava tavanmukaiset lahjat.

Er?s sai kultasormuksen pannakseen sen paksuun mustaan sormeensa, er?s toinen hopeavitjat ripustaakseen ne kaulansa ymp?ri. Kiitollisuus teki leve?n suun viel? leve?mm?ksi.

Er?s tuli silm?nr?p?yksen ajaksi aivan tajuttomaksi kiitollisuudesta, kun Stanley ripusti loistavan agat-kaulaimen h?nen kaulaansa ja sormeen asetti raskaan sinettisormuksen. Er?s kolmas sai hopeaisen v?kipuukon, kullatun rannerenkaan ja parin korvarenkaita.

Sellaisen shaurin piti Stanleyn nyt pit?? niiden wangwana-p??llikk?jen kanssa, jotka olivat taipuvaiset seuraamaan h?nt?. P??llik?t asettuivat puoliympyr??n ja Stanley asettui jalat ristiss? kasvot heihin p?in.

Mit? haluatte, yst?v?ni? Puhukaa! sanoi h?n.

Ne mutisivat, ?nkyttiv?t ja katsoivat toisiinsa, ik??nkuin jos ne naapuriensa naamoissa olivat voineet lukea tarkoituksen, jota varten olivat tulleet. Kun ei kukaan tahtonut alkaa, remahtivat ne viimein kova??niseen nauruun.

Er?s p??llik?ist?, jonka nimi oli Manwa Sera ja, vaikka h?n aina n?ytti hyvin vakavalta, kuitenkin oli aina valmis hyv??n pilapuheesen, oli olevinaan ?keiss??n ja sanoi naapurilleen:

-- Puhu sin?, Safeni! Meill? on todella lasten kujeet. Luuletko Stanleyn tahtovan sy?d? meid?t?

Safeni alkoi sitten, hyvin varovasti, hetken ep?r?ity??n:

-- Oomme tulleet, massa, -- sanalla sanoin, kuuntelemaan. Haluamme tiet?? joka askeleen minne meid?n on ment?v?. Matkamies ei l?hde tiet?m?tt? mihin matka vie. Oomme tulleet saamaan tietoa mihink? maihin aijot meit? vied?, massa.

Samalla varovaisella ja matalalla ??nell?, ik??nkuin jos se, mit? h?nell? oli sanottavaa, olisi ollut liika t?rke?t? kovalla ??nell? lausuttavaksi, alkoi Stanley murtavalla swahili-kielell? selitt?m??n aijotusta matkasta. H?n luetteli maan toisensa per?st?, joista wangwanoilla oli t?h?n saakka ollut ainoastaan himme? aavistus ja samaten virran ja j?rven toisensa per?st?. H?n sanoi toivovansa heid?n avullaan suorittavansa kaikki onnellisesti ja perinpohjaisesti.

P??llikk?jen suusta kuului Stanleyn puheen aikana h?mm?stys- ja ilohuutoja sekaisin rauhattomuus- ja kauhistushuudahduksien kanssa, ja kun h?n lopetti, hengitti jokainen raskaasti ja huusi ihmetellen:

-- No, toverit! Sit? voi sanoa retkeksi joka kelpaa!

-- Mutta massa, sanoi er?s Uledi niminen p??llikk?, sittenkuin oli v?h?sen rauhoitettu, vaatiihan t?m? matka vuosia, -- kuusi, yhdeks?n tai kymmenen.

-- Loruja, vastasi Stanley. Kuusi, yhdeks?n tai kymmenen vuotta! Mit? te ajattelette? Arabialaiset tarvitsevat, se on kyll? totta, kolme vuotta kerit?ksens? Ujijiin, mutta muistakaa ett? min? olin ainoastaan kuusitoista kuukautta matkalla Sansibarista Ujijiin ja taas takaisin. Eik?s niin ollut?

-- Oli, oli! vastattiin.

-- No niin, jatkoi Stanley. Vakuutan teille etten tule pys?htym??n Afrikassa. Olen tullut t?nne ainoastaan n?hd?kseni n?it? virtoja ja j?rvi? ja n?hty?ni ne, olen palaava j?lleen kotiin.

-- Niin, mutta tunnettehan sen vanhan, valkoisen miehen, Livingstonen, sanoi er?s p??llik?ist?, joka oli ollut t?m?n seuralaisena l?hes kahdeksan vuotta; h?nh?n sanoi ett? h?nh?n tulisi olemaan poissa ainoastaan kaksi vuotta, mutta, kuten tied?tte, h?n ei tullut koskaan takaisin, vaan kuoli sinne.

-- Se on totta, sanoi Stanley. Mutta kun min? tein ensimm?isen matkani niin ripe?sti, olisinko nyt hitaisempi? Olenko heikompi nyt kuin silloin? Silloin olin melkein lapsi, nyt olen mies. Ja kuka oli minulle tiet? osoittamassa? Ujijiin menness? oli minulla tien-osoittajia, mutta kuka sanoi minulle paluumatkalla mit? tiet? meid?n piti kulkea? Enk? se ollut min? itse t?m?n pienen kompassin avulla, joka kapine ei voinut valehdella kuten tienosoittajat?

-- Kyll?, se on totta, massa, joka sana on totta, huusivat he.

-- No niin, sanoi Stanley silloin, lopettakaamme showi ja erotkaamme. Huomenna teemme v?lipuheen konsulin edess?.

Sill? oli keskustelu lopussa kaikkien mielihyv?ksi.

Veljekset Pocock ja Barker tulivat er??n? p?iv?n? Stanleyn luokse ja Frank, joka johti puhetta, sanoi:

-- Veljeni, Fred Barker ja min? olemme ottaneet vapauden, sir, esitt?? teille pyynn?n, jonka ihan varmaan mahdatte katsoa kummalliseksi ja sopimattomaksi. Mutta me emme voi unohtaa ett? me olemme Englantilaisia, mihink? hyv?ns? menemmek??n, ja sent?hden olisi meille hupaista jos saisimme mukaamme jotakin joka aina muistuttaisi meille ket? me olemme ja samalla olisi lohdutuksena meille kun kaikki asiat n?ytt?isiv?t toivottomilta, viel?p? innostuttaisi meit? tekem??n velvollisuutemme paremmin. Olemme tulleet kysym??n teilt?, sir, emmek? saa tehd? itsellemme pient? brittil?ist? lippua nostettavaksi telttimme yli ja veneemme yli j?rvill?.

Niiden toive t?ytettiin luonnollisesti kohta ja pian n?htiin nuoret Englantilaiset tekem?ss? pient?, kahdeksantoista tuuman levyist? ja pituista lippua. Olivatko v?rit, sininen ja valkoinen, oikein asetetut tahi risti oikeassa paikassaan, on vaikea sanoa, mutta he olivat hyvin iloiset kun se oli valmis, vaikk'ei koko lippu ollut suurempi kuin tavallinen naisv?en nen?liina. Stanley itse kuletti mukanaan amerikalaista t?htilippua.

Stanleyn tavarain -- kankaiden, helmien, vaskilangan, ruokatavaran, l??keaineiden, s?nkyvaatteiden, vaatekappaleiden, telttain, ampumavaraston, veneiden, airojen, per?simen, seilivaatteiden, tutkimuskalujen ja kirjoituskapineiden, valokuvauslaitosten, ky?kkikalujen y.m. -- paino oli yhteens? hiukan yli 18,000 naulaa, kaikki jaettuna niin tasaisesti kuin mahdollista 60 naulaa kantamuksiin.

Kuletusta varten tarvittiin siis yhteens? 300 miest?. Kantamukset olivat pienemm?t kuin tavalliset miehentaakat, ett? voitaisiin kulkea nopeasti silt? v?sytt?m?tt? kantajia. V?likirja tehtiin nyt Stanleyn ja neekerien v?lill?, jotka j?lkim?iset sitoutuivat sovittua palkkaa ja elatusta vastaan rupeamaan h?nen palvelukseensa kahdeksi vuodeksi tahi kunnes h?n ei en?? tarvinnut heit? Afrikassa; sit?vastoin sitoutuivat he kuuliaisesti ja s??nn?llisesti t?ytt?m??n velvollisuutensa. Stanleyn tuli puolestaan "kunniallisen, valkoisen miehen sanallaan" heid?n suhteensa noudattaa seuraavia pyk?li?:

Jos vaan Stanley t?ytt?isi n?m? ehdot, lupasivat he puolestaan t?ytt?? velvollisuutensa, kunnioittaa ja totella h?nen k?skyj??n, olla tottelevaisia ja h?d?n hetken? olla h?nelle apuna -- sanalla sanoen, he lupasivat k?ytt?yty? hyvien ja siivojen lasten tavoin, ja, sanoivat he, "siunatkoon Jumala yrityksemme".

Kuinka he pitiv?t n?m? lupaukset vastavuoroisesta luottamuksesta ja avusta; kuinka he olivat yksimieliset tukalissa silm?nr?p?yksiss? ja suuressa h?d?ss?, kuinka he rehellisesti pyrkiv?t t?ytt?m??n velvollisuuksiaan toisiansa kohtaan; kuinka he -- is?nt? palvelijalle ja palvelija is?nn?lle -- tekiv?t toisilleen kaikkia palveluksia, mit? toinen ihminen voi tehd? toiselle, toveri toverilleen: -- kaikki t?m? tulee selvi?m??n kertomuksessamme t?st? merkillisest? ja vaarallisesta matkasta Afrikan sis?maissa.

Niist?, jotka olivat olleet Stanleyn seuralaisina h?nen retkell??n Livingstonen etsimist? varten, valitsi h?n retkikunnan neekerien p??llik?t eli "johtajat". N?m? olivat: Manwa Sera, Wadi Rehani, Kach?ch?, Wadi Safeni, Mabruki, Zaidi, Ulimengo, Hamadi y.m.

Kuudesta Arabialaisesta laivasta kootulla laivastolla l?ksi retkikuuta Sansibarista Afrikan manteretta kohden.

Stanleyn viittauksesta nostettiin ankkurit laivaan ja kolmikulmaiset purjeet viritettiin, ja pian oli iltatuuli vienyt laivan kauas merelle maan kadotessa et?isyyteen udun tapaisena.

Retkikunta tunkee Afrikkaan.

Marraskuun 13 p?iv?n? saapui Stanley Afrikan rannalla olevaan Bagamayoon. T??ll? oli h?nell? jo ensimm?inen vastoink?yminen. Lyhyen ajan kuluttua oli n?et koko kaupunki vihasta kuohuksissa. "Valkoinen mies on tuonut kaikki Sansibarin varkaat, roistot ja murhaajat mukanaan valloittaakseen kaupunkimme" -- sellainen oli huhu, joka kulovalkean tavoin levisi joka kadulle ja kujalle. Miehi? verisin kasvoin, hurjin, veristynein silmin, likaisin ja revittyin vaattein tuli horjuen retkikunnan kortteerin ja vaati hoilaten ja huutaen ampumavaroja ja kiv??rej?. Arabialaisia, miekat paljastettuina k?dess?, ja mustia maanasukkaita valmiina laukaisemaan lunttupyssyns?, viittoeli uhkaavasti muukalaisia ja heit? seurasi sekainen joukko vimmastuneita vaimoja ja r??kyvi? lapsia.

Etup??ss? raivosi er?s arabialainen ylimys, jota pidettiin suuressa arvossa Bagamayossa, ja jonka puku ja k?yt?s olisivat helposti saattaneet haaveksivan, kokemattoman nuorukaisen luulemaan h?nt? "Afrikan ruumistuneeksi vitsaukseksi". Muutoin ei h?n juuri, paljaine voimakkaine k?sivarsineen ja miekka heiluen korkealla ilmassa ik??nkuin iskemist? varten, n?ytt?nyt haluttomalta halkaisemaan Stanleyn viatonta p??t?.

Stanley piti nyt tutkimuksen, josta tuli selville ett? monet h?nen miehist??n olivat tehneet v?kivaltaisuuksia ja seurauksena t?st? oli, ett? kolmattakymment? wangwanaa pantiin kiinni rikoksellisina ja tusina heid?n toveriansa asetettiin vartijoiksi.

V?ltt??kseen uusia t?llaisia harmittavia hankkeita l?hetti Stanley sanansaattajan arabialaisen maaherran luo, jonka h?n k?ski vangitsemaan ja rankaisemaan kaikkia Stanleyn palveluksessa olevat wangwanoita, jotka synnytt?isiv?t ep?j?rjestyst?; vaan t?m?n seurauksena oli ett? yli kolmekymment? viattomasti vangittiin ja ruoskittiin. Useiden onnistui ainoastaan hurjan paon kautta p??st? kostonhimoisen Arabialaisen palvelijain k?sist?.

Bagamoyossa on englantilainen l?hetyslaitos. T?m?n oppilaista otti Stanley mukaansa matkalle kolme, nimitt?in Robert Feruzzin, Andrewin ja Dallingtonin.

Marraskuun 17 p?iv?n aamuna 1874 astui retkikunta ensim?isen rohkean askelen matkallansa sis?maahan. Torvensoittaja kutsui v?en j?rjestykseen ja jokaiselle annettiin kantajan voimien mukainen taakka. Vahvimmat miehet saivat kannettavikseen 60 naulan painoisia vaatepakkoja. Pienille, matalakasvuisille miehille annettiin 50 naulan painavia s?kki?, joissa oli helmi?, ja 18-20 vuoden ik?isille nuorukaisille elanto- ja ampuma-aineita sek? kaikenlaista muuta sis?lt?vi? 40 naulan laatikoita. Vanhemmille vakaville miehille uskottiin tieteelliset ja valokuvauskoneet, kirjoitustarpeet, tieteelliset kirjat j.n.e., kaikki pantuina 40 naulan laatikoihin. Ne kaksitoista opasta, jotka Stanley oli ottanut palvelukseensa ja jotka t?n??n olivat koristaneet itsens? pitkill?, liehuvilla, karmosiinipunaisilla vaatteilla, pyysiv?t messinkilanka-k??ryj? kannettavikseen, ja koska he olivat toisena etujoukkona ja muutenkin voimakasta ja rivakkaa nuorta v?ke?, varustettiin he viel? kiv??reill?kin ynn? niihin kuuluvilla tarpeilla. Venheiden kantajat olivat rotevia ja kuormien kantamiseen tottuneita miehi?. He olivat j?tt?neet mit?tt?m?n kuleksijan-toimensa Sansibarissa, sen sijaan vied?kseen perille ensim?isen Euroopasta tuodun venheen, mik? koskaan oli uinut Victoria- ja Tanganika-j?rvill? sek? Niili- ja Livingstone-joilla. Jokaista venheen eri osaa varten oli m??r?tty nelj? miest?, joiden tuli parittain astua toistensa sijaan. Retkikunnalla oli kuusi ratsu-aasia, yksi kullekin eurooppalaiselle -- Pocock-veljeksille, Barkerille ja Stanleylle itselleen -- sek? kaksi sairaille. Viimemainituita varten oli my?s kolme riippumattoa.

Marraskuun 17 p?iv?n? kello 9 aamulla, viisi p?iv?? l?hd?st? Sansibarista, l?ksi retkikuuta siis kaupungista, asujanten, sek? miesten ett? naisten, saattamana. N?m? olivat suuressa joukossa kokoontuneet katsomaan l?ht??, joka tapahtui seuraavassa j?rjestyksess?:

Ensin kulki nelj? johtajaa noin 1,000 jalan p??ss? muista, sitten kaksitoista opasta, punaisiin paitoihin puettuina ja kantaen messinkilanka-k??ryj?, sitte 270 miehinen rivi kantaen vaatepakkoja, koneita ja osia venheest?, jonka nimeksi oli pantu Lady Alice; n?iden j?lkeen kuusinelj?tt? vaimoa ja kymmenen poikaa, muutamien johtajien ja venheenkantajien poikia, jotka seurasivat ?itej??n auttaen heit? kykyns? mukaan; sitte ratsu-aasit, Eurooppalaiset ja pyssyjenkantajat, ja vihdoin j?lkijoukkona kuusitoista johtajaa, jotka samoinkuin etujoukon johtajat olivat Stanleyn viime retkell? koeteltuja miehi?, -- yhteens? 356 sielua. T?m? pitk? joukko t?ytti melkein puolen englantilaisen peninkulman matkalta tien, jota nykyaikaan enimmin k?ytet??n kauppaa ja l?yt?retki? varten sis?maassa olevien suurien j?rvien ymp?rist?ihin.

Edward Pocock oli ruvennut torvensoittajaksi; h?n oli n?et ennen ollut sotilas ja tiesi sotamerkit, jotka h?n oli opettanut my?s er??lle etevimmist? johtajista, Hamadille, niin ett? t?lle merkin kautta heti voi ilmoittaa, jos tarve vaatisi pys?htym??n. Hamadilla oli mahdottoman pitk? norsunluinen torvi, joka oli h?nen lempikoneensa. T?t? h?n ei kuitenkaan saanut muulloin k?ytt?? kuin retkikunnan l?hestyess? sopivaa leiripaikkaa tahi vaaran uhatessa etujoukkoa. Hamadin edell? kulki pieni, isop?inen poika kantaen kotimaista rumpua, jota h?nen tuli ly?d? kylien l?heisyydess?, ilmoittaakseen niiden asujamille karavaanin tuloa. T?m? oli ihan tarpeellinen varokeino, koska useat kyl?t ovat mets?n sis?ss? ja niin monen muukalaisen odottamaton tulo voisi her?tt?? pelkoa ja ep?luuloa asujamissa, ennenkuin he ehtiv?t k?tke? pienen omaisuutensa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet