Read Ebook: Kertomuksia ja kuvauksia by Tavaststjerna Karl August Aho Juhani Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 661 lines and 28618 words, and 14 pages

iss? ja pureskeli h?n salaa nurkkain taa piilottamiaan purstokyni?.

Ankaran kurin alle jouduttuaan kadotti Pomppe kokonaan itseluottamuksensa, hiipi kuin varas ky?kkiin, v?ltti ihmisten seuraa ja halveksi heit?. Ei kukaan en?? toivonut h?nest? vasikan kokoista tulevan, mutta kanoista oli h?n sent??n tarpeeksi suuri.

Sitten tuli talvi ja talven tuoma luminen rauha rauhoitti Pompenkin intohimoja, sill? j?lelle j??neet kanat olivat hyvin telkityt kammioonsa eik? variksiakaan n?kynyt. Nyt oli h?nen aika tulla talon vartijaksi. Illat makasi h?n ky?kiss? palvelijain jaloissa ja y?ksi vet?ytyi h?n uunin kylkeen. Ei kenell?k??n ollut syd?nt? ajaa h?nt? virantoimitukseen paukkuvassa pakkasessa.

Joulun j?lkeen sai h?n laiskottelutoverin. Nuori ylioppilas, joka oli sukua perheesen, tuli maalle kirjoja kirjoittamaan. Heti tuli heist? yst?vykset. Pomppe k?vi tervehtim?ss? ylioppilasta h?nen yliskammarissaan ja yhdess? siin? laiskoteltiin, toinen lattialla toinen sohvalla. H?nen kanssa seurustellessaan sai Pomppe takaisin uskon itseens?. He tekiv?t yhdess? aamuk?velyns? j??n yli, ja Pompen ajatukset omasta arvostaan kasvoivat sit? mukaa kuin yst?vyys. Seurauksena siit? oli, ett? karjapiika er??n? aamuna tapasi Pompen kanakammiosta, jonne t?m? oli tunkenut aivan k?sitt?m?tt?m?ll? tavalla. H?nen edell??n juoksi v?risten ja kaakattaen suuri Bramaputra kukko, h?yhennettyn? aivan ilki alastomaksi. Kanat huutelivat t?ytt? kurkkua orsillaan, mutta kukko, joka oli kadottanut siipih?yhenens?, ei voinut lent?? heid?n luokseen, vaan juoksi niinkuin sirkushevonen huoneen ymp?ri Pompen ollessa tireht??rin?.

Siit? tuli tietysti kukonpaistia p?iv?lliseksi, mutta Pomppe sai olla kahleissa viikon p?iv?t ja ajatella Bramaputra-kukkoaan. Mutta ylioppilas, joka kirjoja kirjoitti, s?i kukonpaistiaan makeaan suuhunsa.

Siit? p?iv?st? alkaen tuli Pompesta ehdottomasti raitis -- liek? sitten kuri auttanut vai omat p??t?kset.

Kes?ll? toimitti h?n kartanokoiran virkaa: vieraita ei h?n juuri haukkunut, mutta juoksenteli sen sijaan pitk?t matkat heid?n j?less??n, ja oli poissa p?ivitt?in.

Syksymm?ll? tuli ylioppilas, joka kirjoja kirjoitti, k?ym??n ja kiitt?m??n viimeisest?.

-- Miss? on Pomppe?

Vai Pomppe! Kun ky?kkipiika er??n? p?iv?n? laskeutui ky?kin rappuja, n?ki h?n kahdeksan kanan ruumista, jotka olivat asetetut vierekk?in riviin, niinkuin olisi ihminen ne siihen latonut. Jokaiselta oli kaula poikki purtu.

Se oli Pompen viimeinen uroty?. Sen j?lkeen ei h?nt? ollut n?kynyt viikkokauteen.

Oliko h?nell? paha omatunto, vai oliko h?n poistunut siksi, ett'ei kotona en?? ollut ainoatakaan kanaa?

V??rink?sitys.

Mikkelin kaupunki oleili tuossa hiekkakankaallaan l?hell? j?rven rantaa niin rauhallisena ja tyytyv?isen? kuin tuollainen pikku kaupunki, jolla on omat varmat etuoikeutensa, l??ninhallituksensa ja lyseonsa, suinkin vaan voi oleilla keskell? rauhallista, hiiskumattoman hiljaista seutua.

Illan tullen kuului muutamia pitki? torven toitahduksia ylh??lt? palotornin m?elt?, l?nsipuolelta kaupunkia, ja kohta sen j?lkeen alkoi karja kilisevin kelloin l?hte? liikkeelle kaupungin haasta katuja pitkin. Karjan j?lest? tuli joitakuita ruskeajalkaisia, p?lyisi? poikanulikoita.

Kaupungin piiat k?viv?t karjaa vastaan, valitsivat kukin lehm?ns? ja ajoivat ne kotiin, kunnes lopulta oli j?lell? vaan kaksi lehm??, jotka viel? residenssitorillakin haukkasivat suunt?ytens? ruohoa m?rehti?kseen sit? sitten lypsett?ess?.

Kaupungin etel?iseen p??h?n sijoitetussa l??ninvankilassa oli ehtoolla esiinhuuto ja vartion muutos. Siell? kahleet kalisivat ja kuului komentohuutoja. Tuo keltanen kaksikerroksinen rakennus, jota korkea muuri ymp?r?i, koetti kyll? peitt?yty? tuuheiden rantakoivujen vihre??n helmaan, mutta vastaisella puolella kohosi sen uhkaava p??ty ajoportin kohdalla pienelle kent?lle p?in, jonka nurmi oli kulunutta ja p?iv?n paisteesta ruskettunutta ja jossa hiekka oli tullut n?kyviin laihojen hein?n korsien v?liss?.

V?h?n matkaa siit? sen suoran kadun varrella, joka hiekkakentt??n p??ttyi, oli kaupungin laidassa kasakkain kasarmi, pitk? ja matala puutalo. Kasarmissa ja sen rappuisilla lauloivat nuo Donin asevelvolliset alakuloisia laulujaan avaroista aroista ja hurjista ratsastuksista. Laulu kuului kaupunkiin ja siit? sanottiin: -- Tulee sade, kasakat laulavat.

Vankilan ylikerrassa l?hell? sen luoteista kulmaa oli Heikki Hyt?nen saanut auki velkavankilansa ikkunan. Iltarusko oli jo kadonnut ja rauhassa voi h?n hengitt?? viile?? ilmaa, -- velkavankeja ei pidetty tiukalla, eiv?th?n ne olleet vaarallisia pahantekij?it?. Raollaan oli ikkuna sent??n ja sen takana tuumaili Hyt?nen omia tuumiaan.

Huomenna on h?n istuttavansa istunut ja p??see kotiinsa hein?ajaksi, pieneen m?kkiins? Pieks?m?ell?. Siltavoudin velka on siis silloin maksettu! Alussa oli Heikki Hyt?nen kyll? valitellut saamamiehen kovuutta, kun panettaa h?net kahdenkymmenen markan velasta kiinni kiireimp?n? ty?aikana, mutta muutamien p?ivien kuluttua h?n rauhoittui. Ent?p? sitten, vaikka t?ss? nyt istuukin, -- eih?n tuosta kunniakaan mene! Akka ja vanhin poika hoitavat kyll? m?kki? sill'aikaa, -- ja onhan t?ss? oikeastaan itsekin rahaa ansaitsemassa. Puhdasta rahaa ansaitsemassa! Huomenna on velka maksettu, tuntui oikein hyv?lt? sit? ajatellessa. Hulluhan se on tuo siltavouti, joka t?ll? tavalla velkaansa maksattaa, vaan oma asiansapahan lienee.

Hyt?nen oikasi v?h?n kankeita j?seni??n ja ajatteli sit?, miten h?n muutamain p?iv?in per?st? kotiniityll??n viikatetta heiluttaa, -- eiv?t ne viel? liene kotiniitty? niitt?neet. Oikeastaan h?n nyt vasta ensikerran koko istuma-aikanaan ajatteli vapauttaan, -- ei olisi ennen kannattanutkaan. Mutta pian koittavaa vapautusta ajatellessa tuli h?nelle halu toinenkin ja paljoa kiusallisempi:

Kun saisi tupakkaa!

Ei ollut h?n koko istuma-aikanaan saanut haistaakaan tupakkaa. Ei ollut h?n milloinkaan niin kovaa kokenut. Ja kun ajatteli eukkoaan ja kuutta pienokaistaan siell? kotim?kill?, n?ki h?n yll? selvemmin itsens? istumassa tuvan rappusilla illallisen sy?ty?. Ett?k? jos tupakoi? No niin, ett? nurkantakaiset ritisiv?t h?nen kuluneessa savupiipussaan, ja savu leijaili pihan yli tallin sein??n. Oikein kihosi vesi suuhun tuota ajatellessa...

Vartijoita vaihdettaessa oli Ivan Kusnakoff asettunut juovikkaan vahtikojun eteen ymp?rysmuurin luoteisessa kulmassa. H?n k?yskenteli, kevyt kasakin pyssy olallaan, ankarana ja sotilasmaisena, nuo nelj?kymment? s??detty? askeltaan edes ja takaisin vahtikojun edustalla, niin kauvan kuin vartiopatrulli oli niill? tienoilla, mutta kun nuo viisi ilta-auringon valossa v?lkk?v?? pyssynpiippua olivat kadonneet kasarmin lauta-aidan taa, asetti h?n ampuma-aseensa muuria vasten, irroitti vy?ns? ja istuutui vahtikojun kynnykselle.

Eih?n ollut niin kovin hauskaa kasakkanakaan olo. H?n yhtyi hiljaa hyr?illen tuohon kotoisen laulun s?veleesen, jota toverit yh? lauloivat kasarmin rappusilla, ja h?nen ajatuksensa harhailivat kauvas aavoille aroille, miss? kellanruskea joki vuotaa hitaasti ja raskasmielisesti, mutta samalla niin tuttavallisesti ja salaper?isesti kuin ainoastaan kotiseudun joki vuotaa voi.

Kolme vuotta sitten l?hti h?n Donista kahdeksantoista vuoden vanhana. Sittemmin oli h?n sotapalvelustaan suorittanut t?ss? kaupungissa t?ll? vieraalla maalla ja noina kolmena vuotena oli h?n oppinut kansan kielell? kiroamaan, -- siin? kaikki. Mukavaa el?m??h?n t??ll? elettiin: vartioitiin l??nin vankilaa ja silloin t?ll?in oltiin harjoituksissa. Joskus vaan tehtiin pitempi ratsastusmatka. Vaan vaikkei h?n voinutkaan itselleen mit??n sen parempaa toivoa, kuohuivat h?nen kuumat verens? useinkin levottomasti. Varsinkin yksin?isin? y?llisin? hetkin?, kun h?n asteli m??r?ttyj? askeliaan vahtikojun edustalla, kun y? oli ihana ja hiljaisuus ??ret?n ja kaikki el?m? tuossa pieness? kaupungissa oli uneensa vaipunut, kun ei ainoatakaan lehv?? liikahtanut ja kun h?n ei kuitenkaan ankarimman rangaistuksen uhalla saanut silm??ns? ummistaa, syntyi h?ness? haikea, palava halu saada jotain vaihtelua aikaan, p??st? joihinkin seikkailuihin osalliseksi.

T?n? iltana oli h?nell? jonkunlainen ep?selv? tunne siit?, ett? jotain tulisi tapahtumaan, ja h?n t?hysteli tarkasti ymp?rilleen: kunpa vangitkaan edes tekisiv?t pakoyrityksen, niin olisihan siin?kin edes jotain vaihtelua! Mutta ei h?n mit??n erikoista huomannut, heitti jalkansa ristiin, kaivoi esiin tupakkakukkaronsa ja sytytti nys?ns?.

Kaislarantainen, tyyni lahdelma nukkui rauhallista kes?untaan lummekukkaisen peitteens? alla, -- eik? kuiskahdustakaan kuulunut! H?n nojautui taap?in, puhalsi tupakan savun tyyneen ilmaan ja katseli, kuinka se hajaantumatta kohosi korkealle ilmaan. Mutta kun h?n taas katsahti ymp?rilleen, suututti h?nt? ahdas n?k?piiri, joka ik??nkuin kuristi h?nt?. Olla h?nen siell?, kaukana, ??rett?m?ll? arolla, jossa taivaanranta huimaavan kaukana aaltoilee...!

Silloin s?ps?hti Heikki Hyt?nen ikkunansa takana.

Tupakkaa!

Mutta mist? tuli se tupakan haju? H?n avasi varovasti ikkunan ja pisti ulos parroittuneen leukansa, t?hysteli uteliaasti ymp?rilleen, mutta ei mit??n n?hnyt.

Kasakka her?si mietteist??n, nousi seisomaan, otti pyssyns? ja huusi mielens? huviksi pitk?n vartiohuutonsa:

-- Slusha-a-aj!

-- Slushaj! vastasivat vuorostaan muut vartijat, joita oli yksi jokaisessa linnan muurin nelj?ss? kulmassa.

Kasarmissa k??nn?hti kasakkakapteeni rauhallisesti toiselle korvalleen, kun kuuli ett? h?nen v?kens? oli paikoillaan, ja linnan vanki kopissaan s?ps?hti levottomasta unestaan, niin ett? raudat ratisivat; jolloin vanginvartija k?yt?v?ss? katseli h?nt? hetkisen pienen oveen tehdyn lasirei?n l?pi.

Mutta Heikki Hyt?nen venytti suunsa leve??n, hyv?ntahtoiseen hymyyn, pisti ulos paljaaksi kulitun, hullunkurisen p??ns? niin pitk?lle kuin sai ja huusi varovasti ja salamyhk?isesti:

-- Kuuleshan, velihopea, hanki tupakkaa ukolle, jonka t?ytyy vaan tyhj?? ilmaa nieleksi?!

Kasakka katsahti yl?s ??nen kuultuaan, n?ki h?mm?styksekseen vangin ikkunassa ja viittasi kiivaasti ja p??tt?v?sti k?dell??n, ett? h?n hetipaikalla vet?ytyisi tiehens?. H?nell? oli ankarat m??r?ykset vankien suhteen eik? mit??n muuta puhetorvea kuin -- pyssyns?.

Mutta kun ukko n?ki h?nen tupakoivan, ihastui h?n ikihyv?ksi.

-- Sin?k? t??ll? tupakoitkin, velihopea! -- Huomenna saat tupakkasi kolminkertaisesti takaisin, jos nyt v?h?n ukolle annat...

-- Perkele! huusi kasakka, pannen siihen sanaan kaiken suomenkielen taitonsa, ja pui nyrkki??n.

-- El?h?n tuossa kiroile... enh?n min? ole mik??n varas, niin ett? turhaan siin? kiroilet... siltavouti on vaan panettanut minut kiinni kahdestakymmenest? markasta... ja sin? saat tupakkasi nelinkertaisesti takaisin, kun t??lt? huomenna p??sen vapaaksi!

Kun kasakka hetken aikaa seisoi ep?tietoisena siit?, mit? h?nen olisi tekeminen, sai Heikki Hyt?nen uutta toivoa:

-- Kuulehan nyt, velihopea... enh?n tahdo kuin muutaman piipullisen... tai kunhan vaan saisin suuhunikaan...

-- Perkele! kiljasi kasakka uudelleen ja kohotti pyssyns?.

-- Katsohan sinua, kun siin? kiroilet... enh?n min? tee kellek??n pahaa... kah, soh... el?h?n, jumalan luoma, ihmist? ammu... min?h?n olen se Hyt?s-Heikki Pieks?m?elt?.

Kasakka ei ymm?rt?nyt sanaakaan. Ukko oli h?nest? liiaksi ujostelematon ollakseen suuri pahantekij?, mutta oli h?n jo kyll?stynyt siihen, ett? t?m? noin ??neens? puheli tuolla ylh??ll?, sill? ankarimman rangaistuksen uhalla oli vahtimiehi? kielletty vankien kanssa puhelemasta. Jos kuka sen nyt sattuisi kuulemaan, niin saisi h?n v?hint?inkin vuorokauden pime?? arestia ja sen lis?ksi viel? l?ylytyksen kapteenilta, joka ei suinkaan korvapuustiin rajoittuisi. H?n tunsi kyll? kapteeninsa. Viel? kerran koetti h?n hyv?ll? saada ukon vaikenemaan. Pani pois pyssyns? ja h?tisteli kummallakin k?dell??n tuolle itsep?iselle suupaltolle, niinkuin h?tistet??n lehm??, kun tahdotaan sit? pelottaa, ja samalla kiroili h?n: perkele... perkele...

Mutta nyt tuli ukko aivan haltioihinsa kasakan leikillisyydest?, nauraa hohotti ja alkoi uudelleen rupatella:

-- Sin?p? vasta veitikka olet, joka ensin uhkaat ampua ja sitten telm?t kuin hupakko, ennenkun tupakkaa annat...

Silloin kasakka taas t?ht?si.

-- Kah, soh, joko nyt taas rupeat... el? leikittele pyssyn kanssa, saattaa lauveta!... mit? huudat?... enh?n niin? ole mik??n murhamies enk? varas, min' oon se Hyt?s-Heikki Pieks?...

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet