Read Ebook: Elämäni muistoja by Tagore Rabindranath Hollo J Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 271 lines and 22164 words, and 6 pages

Seurueeseemme kuului my?skin er?s pienen tilan omistaja. H?nell? oli huvila virran varrella. Er??n? p?iv?n? meill? oli siell? ulkoilmakekkerit, kaikista kastis??nn?ist? huolimatta. Iltapuolella nousi hirmuinen myrsky. Me seisoimme virran rannalla, veteen johtavilla portailla, ja kajahduttelimme lauluja myrskyn s?estett?viksi. En voi varmasti v?itt??, ett? ??niasteikon kaikki seitsem?n ??nt? olivat Radzhnarain Babun laulussa selv?sti toisistansa erotettavissa, mutta siit? huolimatta h?n antoi ??nens? kaikua, ja samoinkuin vanhoissa sanskritinkielisiss? teoksissa selitykset tukahduttavat tekstin, samoin Radzhnarain Babun musikaalisissa ponnistuksissa voitti heikomman ??niaineksen h?nen eleittens? ja ilmeittens? tarmokas leikki; h?nen p??ns? h?ilyi puolelta toiselle, tahtia merkiten, myrskyn tuivertaessa h?nen tuuheassa parrassaan. Oli jo my?h? y?, kun palasimme kotiin vuokravaunuissa. Sill?v?lin olivat myrskypilvet hajautuneet, ja t?hdet tuikkivat. Oli tullut aivan pime?, ei tuntunut tuulen henk?yst?k??n, kyl?nraitit olivat autiot, ja tiheik?ss? tien kummallakin puolella viettiv?t kiiltomadot ??net?nt? juhlaansa.

Kuulimmepa sitten, ett? er?s ylioppilas askarteli mekaanisten kangaspuiden keksimishommissa. Me heti asiaa tutkimaan. Kukaan meist? ei kyennyt arvostelemaan teoksen k?yt?nn?llisyytt?, mutta uskomis- ja toivomiskykymme oli yht? hyv? kuin kenen muun tahansa. Poika-parka oli jo joutunut koneensa aiheuttamien kustannusten vuoksi velkoihin, jotka me tietenkin suoritimme. Ja vihdoin er??n? kauniina p?iv?n? ilmestyi luoksemme Bradzha Babu, p?? kiedottuna jonkinlaiseen harvakuteiseen karkeaan pyyheliinaan. "Meid?n kangaspuissamme kudottu!" huusi h?n, heilutti riemastuneena k?si?ns? ja suoritti jonkinlaisen sotatanssin. T?m? kaikki siit? huolimatta, ett? Bradzha Babun p??n luonnollinen peite oli jo alkanut harmaantua.

Vihdoin meid?n seuraamme liittyi muutamia k?yt?nn?llisell? ?lyll? varustettuja henkil?it?, jotka sallivat meid?n maistaa tiedonpuun hedelm?? ja karkoittivat meid?t paratiisistamme.

Tullessani tuntemaan Radzhnarain Babun min? en viel? ollut riitt?v?n i?k?s voidakseni antaa t?ytt? arvoa h?nen monipuolisuudellensa. H?ness? viihtyiv?t vieretysten monet vastakohdat. Tukan ja parran huurteesta huolimatta h?n oli yht? nuori kuin nuorin meist?; h?nen kunnianarvoinen ulkomuotonsa oli vain valkea viitta, jonka peitossa h?nen nuoruutensa s?ilyi aina tuoreena. H?nen laaja oppineisuutensakaan ei ollut kyennyt h?nt? vahingoittamaan, sill? h?n s?ilyi siit? huolimatta aivan koruttomana. El?m?n loppuun asti virtasi h?nen herttaisen naurunsa lakkaamaton vuo, vanhuuden vakavuuden, sairauden, kotoisten huolien, ajatuksen syvyyden tai tietojen moninaisuuden sit? ollenkaan est?m?tt?, vaikka kaikista mainituista el?m?n lahjoista oli h?nelle liiennyt runsaat annokset. H?n oli ollut Richardsonin rakkaimpia oppilaita ja oli kasvanut englantilaisen sivistyksen ilmakeh?ss?, mutta siit? huolimatta h?n luopui kaikista h?iritsevist? aikaisemmista tottumuksistansa ja antautui hartaasti harrastamaan bengalilaisen kirjallisuuden kehityst?. Vaikka h?n olikin mit? leppoisin mies, oli h?n samalla t?ynn? tulta ja intoa, joka leimusi rajuimmin h?nen is?nmaallisuudessansa: tuntui silt?, kuin se olisi tahtonut polttaa poroksi kaikki h?nen kotimaansa virheet ja puutokset. T?m?n lempe?sti hymyilev?n, intoahehkuvan, i?t kaiket nuorena s?ilyneen pyhimyksen muistoa maanmiestemme kannattaa hyvinkin pit?? arvossa ja kunniassa.

"BHARATI"

Olisi v??rin tuomita tuo pelk?ksi runolliseksi haaveiluksi. Melkoisesta i?st?ns? huolimatta h?mm?stytt?? meit? toisinaan itse maakin poikkeamalla vakaasta s??nn?nmukaisuudestansa; nuoruutensa p?ivin?, jolloin se ei viel? ollut niin kiinte? ja kuorekas, se usein purki itsest?ns? tulta ja liekkej? ja teki montakin hurjaa temppua. Ihmisen laita on samoin varhaisen nuoruuden aikana. Ne ainekset, joista h?nen el?m?ns? on m??r? muodostua, eiv?t ole viel? ehtineet lopulliseen hahmoonsa ja kuohahtelevat usein hillitt?m?sti.

Nyt, punastuen lukiessani noita poikaik?ni vuodatuksia, min? joudun pelon valtaan ajatellessani, ett? pyrkimys vaikutuksen saavuttamiseen on voinut aiheuttaa my?hempiinkin teoksiini samaa virheellisyytt?, joskaan ei yht? ilmeisess? muodossa. ??nekkyyteni ep?ilem?tt? saa usein kuulumattomaksi sen, mit? tahdon sanoa, ja aika on asian kerran paljastava.

Se, mit? minun silloisella i?ll?ni kirjoitetaan, ei miss??n tapauksessa kelpaa julkaistavaksi. Ei ole varmempaa keinoa taata itsellens? katumusta kyps?? ik?? varten kuin se, ett? alkaa liian aikaisin painattaa tuotteitansa. Asiassa on sent??n er?s hyv?kin puoli: vastustamaton halu n?hd? teoksensa painettuna kuluttaa itsens? loppuun jo nuorella i?ll?. Keit? lukijat ovat, mit? he sanovat, mit? painovirheit? on j??nyt korjaamatta -- nuo ja muut surut koetaan kuin lastentaudit, joten my?hemm?ll? i?ll? on tilaisuutta suorittaa kirjallista ty?t?ns? terveempien mielialojen vallitessa.

Bengalilainen kirjallisuus ei viel? ole niin vanha, ett? se olisi kehitellyt niit? sis?isi? estoja, joiden teht?v?n? on totuttaa sen harrastajia kohtuullisuuteen. Bengalilaisen kirjailijan tulee tottua itse?ns? hillitsem??n karttuvan kokemuksensa nojalla. Niin ollen ei ole v?ltett?viss?, ett? h?n verrattain pitk?n ajan kuluessa sepitt?? koko joukon mit?tt?mi? tuotteita. Kunnianhimo, joka yllytt?? yritt?m??n luoda ihmeit? niiden vaatimattomien lahjojen nojalla, jotka ovat k?ytett?viss?, on aluksi ylenm??r?inen kiusaus, joten varhaisissa tuotteissa aina ilmenee taipumus astua omien luonnollisten kykyjen ja samalla totuuden ja kauneuden rajojen yli. Kest?? kauan, ennenkuin henkil? l?yt?? oman, todellisen minuutensa ja oppii kunnioittamaan kykyj?ns? sellaisinaan.

Ja jos erehdyksen polttoaines oli v?ltt?m?t?n ruokkimaan innon liekki?, niin liekki ei ole suotta suorittanut el?m?ss?ni hyv?? ty?t?ns?, vaikka se, mink? oli m??r? palaa tuhkaksi, todellakin on tuhkaksi rauennut.

AHMEDABAD

Aluksi min? l?hdin veljeni mukana Ahmedabadiin, miss? h?n toimi tuomarina. K?lyni lapsinensa oli silloin Englannissa, joten talo oli tosiaankin tyhj?.

Palatsin ylempi tornikomero oli minun erakkolanani; ainoina kumppaneinani olivat ampiaiset, joilla oli siell? pes?. Min? makasin siell? yksin?ni y?n syv?ss? hiljaisuudessa. Toisinaan pirahti pes?st? vuoteeseeni ampiainen tai pari, ja jos satuin k??ntyess?ni niit? loukkaamaan, niin kohtaus muodostui ep?mieluisaksi ampiaiselle ja pist?v?n kiusalliseksi minulle.

Kuutamo?in? minua huvitti k?yskell? virranpuolisella avaralla pengerm?ll?. Siell? min? sepitin ensimm?iset omat s?velm?t er?it? laulujani varten. Niihin kuului muiden muassa ruusutyt?lle osoitettu laulu, jolla on viel?kin sijansa julkaistujen teosteni joukossa.

Havaitessani, kuinka puutteellinen englannintaitoni oli, min? ryhdyin lukemaan er?it? englanninkielisi? kirjoja sanakirjan avulla. Varhaisemmalta i?lt?ni oli tapanani olla huolimatta siit?, mit? en ymm?rt?nyt, ja tyyty? siihen rakennelmaan, jonka mielikuvitukseni loi sielt? t??lt? tajuamine yksityiskohtien nojalla. Viel? nytkin min? koen t?m?n tavan aiheuttamia hyvi? ja pahoja seurauksia.

ENGLANTI

Min? olin varhaisimmista vuosistani saakka ollut tosiaankin ulkomaailmasta eristettyn?. Kun minun nyt, seitsem?ntoista vuoden ik?isen?, piti yht'?kki? joutua keskelle englantilaisen seurael?m?n virtaa, oli syyt? pel?t?, ett? uimiskykyni voisi pett??. Mutta kun k?lyni lapsineen oli Brightonissa, niin min? voin v?ltt?? ensimm?isen j?rkytyksen h?nen suojaamanansa.

Talvi oli tulossa. Er??n? iltana, kun istuimme jutellee lieden ??ress?, sy?ksyiv?t lapset sis??n ilmoittaen sen kuohuttavan uutisen, ett? oli satanut lunta. Me l?hdimme kohta ulos. Oli pureva pakkanen, taivas oli valkean kuutamon valaisema ja maa valkoisen lumen peitt?m?. Min? en n?hnyt luonnon kasvoja sellaisina kuin ennen, vaan ihan toisenlaisina -- ik??nkuin unikuvana. Kaikki l?hell?oleva n?ytti v?istyneen et??lle, ja j?ljelle oli j??nyt ainoastaan syviin mietiskelyihin vaipuneen askeetin valkoinen hahmo. En ollut milloinkaan ennen kokenut sellaista ilmestyst?, ett? minut vain ovesta astuessani yll?tti uusi, ihmeellinen, sanomaton kauneus.

Min? aloin kerrassaan mestarillisesti keksi? yh? uusia keinoja lasten askarruttamiseksi ja huvittamiseksi. T?m? taito on my?hemminkin monesti ollut minulle hy?dyllinen, ja min? k?yttelen sit? hyv?kseni yh? viel?. Mutta kekseli?isyyteni ei ole en?? yht? ehtym?t?n. Silloin minulle tarjoutui ensikerran tilaisuus t?ydest? syd?mest?ni antautua lasten kanssa askartelemaan, ja antini oli tuore ja runsas kuten sellainen esikoislahja ainakin.

Min? en kumminkaan ollut l?htenyt t?lle matkalle vaihtaakseni merentakaisen kotini meren t?ll? puolella olevaan. Tarkoituksena oli, ett? min? opiskelisin lakitiedett? ja palaisin kotiin barristerina. Niinp? minut er??n? kauniina p?iv?n? l?hetettiin Brightonin kouluun. Minua tutkivasti silm?ilty?ns? johtaja lausui ensimm?isiksi sanoikseen: "Onpa teill? komea p??!" T?m? yksityisseikka on j??nyt muistiini, koska se kotosalla elelev? henkil?, joka oli innokkaasti pyrkinyt pit?m??n turhamaisuuttani aisoissa, oli istuttanut minuun sen vakaumuksen, ett? kalloni ja piirteeni yleens? olivat moniin toisiin henkil?ihin verraten vain keskinkertaiset. Lukija laskee toivottavasti ansiokseni, ett? empim?tt? uskoin, mit? h?n sanoi, ja mieless?ni valittelin sit? s??steli?isyytt?, jota Luoja oli minua rakentaessaan osoittanut. Min? havaitsin monessa muussakin tilaisuudessa, ett? englantilaiset tuttavani arvostivat minua toisin kuin kotoinen arvostelijani, ja min? vaivasin kovin p??t?ni ajatellessani molempien maiden makuarvostelmien erilaisuutta.

Er?s seikka minua Brightonin koulussa kovin ihmetytti: toiset pojat eiv?t kohdelleet minua ollenkaan ep?yst?v?llisesti. P?invastoin: he pistiv?t usein taskuuni omenoita ja oransseja ja juoksivat pois. Min? voin selitt?? tuon omituisen k?yt?ksen johtuvaksi vain siit?, ett? olin muukalainen.

T?ss?k??n koulussa min? en k?ynyt kauan. Mr Tarak Palit oli silloin Englannissa. H?n huomasi, etten min? opistossani p??ssyt edistym??n, ja sai veljelt?ni luvan ottaa minut mukanansa Lontooseen, miss? minun piti asua yksin t?ysihoitolassa. H?nen valitsemansa asunto sijaitsi Regent's Parkia vastap??t?. Silloin oli syd?ntalvi. Ikkunani edustalla kasvavissa puissa ei ollut yht??n lehte?; niiden paljaat, lumiset oksat ojentuivat kohti taivasta -- ja tuo n?ky sai minut v?risem??n luita ja ytimi? my?ten.

?sken saapuneelle vieraalle on tuskin kamalampaa olopaikkaa kuin talvinen Lontoo. Min? en tuntenut ket??n l?hist?ll? enk? osannut liikkua omin neuvoin. Tulivat j?lleen p?iv?t, joina min? istuin yksin ikkunan luona ja tuijottelin ulkoiseen maailmaan. Mutta sen n?k? ei ollut t?ll? kertaa vieh?tt?v?. Sen kasvot olivat synk?t, taivas oli samea, sen valo vailla loistoa kuin kuolleen silm?, n?k?piiri kokoon kutistunut, vailla avaran, vierasvaraisen maailman houkuttelevaa hymy?. Huone oli niukasti kalustettu, mutta siin? sattui olemaan harmoni, jota min? mielin m??rin soittelin varhaisen iltah?m?r?n laskeuduttua. Toisinaan tuli intialaisia minua tervehtim??n, ja vaikka en heit? kunnollisesti tuntenutkaan, olisin heid?n l?htiess??n mielell?ni tarttunut heid?n nuttunsa liepeeseen pid?tt??kseni heid?t kauemmin luonani.

N?iss? suojissa asuessani minulla oli latinankielen opettaja. H?nen laiha hahmonsa kuluneine vaatteineen n?ytti kest?v?n talven kouraisua yht? huonosti kuin alastomat puut. En tied?, kuinka vanha h?n oli, mutta h?n n?ytti ilmeisesti vuosiansa vanhemmalta. Toisinaan sattui, ettei h?n opetuksen kest?ess? kyennyt l?yt?m??n jotakin sanaa, vaan tuijotteli h?mill??n ja h?peiss??n eteens?. H?nen omaisensa pitiv?t h?nt? hassahtavana. H?net oli ottanut valtoihinsa er?s teoria. H?n uskoi, ett? kunakin aikakautena ilmeni jokaisessa inhimillisess? yhteis?ss? maanpiirin kaikilla kulmilla sama vallitseva aate, joka tosin esiintyy erilaisissa muodoissa eri sivistysasteiden mukaan, mutta on kumminkin pohjaltaan aina sama. Ja tuo kulloinenkin aate ei suinkaan siirtynyt kansasta toiseen kosketusten nojalla, sill? se ilmeni siell?kin, miss? ei mink??nlaista kosketusta ollut olemassa. Nyt oli h?nen suurena huolenansa ker?t? tosiasioita tuon teorian tukemiseksi. H?nen ollessaan niiss? askareissa h?nelt? puuttui leip?? ja vaatteita. H?nen tytt?rens? eiv?t kovinkaan kunnioittaneet h?nen teoriaansa ja soimasivat h?nt? alinomaa h?nen narrimaisuudestansa. Toisinaan voi jo h?nen kasvoistansa n?hd?, ett? h?n oli l?yt?nyt jonkin todistuskappaleen ja ett? v?ite oli vastaavassa m??r?ss? voimistunut. Sellaisissa tapauksissa min? otin asian puheeksi, ja h?nen innostuksensa tempasi minut mukaansa. Toisina p?ivin? h?n oli vaipunut syv?n synkkyyden valtoihin, ik??nkuin h?nen taakkansa olisi ollut liian raskas kantaa. Silloin h?nen opetuksensa joutui joka askelella pys?hdyksiin, h?nen silm?ns? tuijottelivat tyhj??n avaruuteen, ja h?nen henkens? kielt?ytyi kiskoutumasta latinankielen alkeiskieliopin sivuille. Min? tunsin syv?? my?t?tuntoa tuota ruumiiltaan raihnasta, sielultaan teorianrasittamaa miest? kohtaan, ja vaikka hyvin tiesin, etteiv?t latinanopintoni edistyneet, en kumminkaan hennonut erottaa h?nt? toimestaan. T?m? n?enn?inen latinankielen opiskelu kesti koko sen ajan, jonka niiss? suojissa asuin. Kun olin aikeissa siirty? pois ja edellisen? iltana tahdoin maksaa h?nen tuntinsa, h?n virkkoi surullisesti: "Min? en ole tehnyt mit??n, olen vain riist?nyt teilt? aikaa enk? siis voi ottaa teilt? maksua." Minun oli hyvin vaikea saada h?net lopulta ottamaan vastaan palkkionsa.

Vaikka latinankielen opettajani ei tahtonutkaan milloinkaan rasittaa minua todisteillansa, min? en viel?k??n pid? h?nen teoriaansa ollenkaan hyl?tt?v?n?. Min? uskon varmaan, ett? ihmisten henki? yhdist?? toisiinsa jokin syv?ll? piilev? yhten?inen mediumi, jonka v?lityksell? jokainen jossakin yksityisess? osassa tapahtuva h?iri? salaisesti johtuu toiseen.

Palit Babu sijoitti minut sitten er??n Barker-nimisen yksityisopettajan luo asumaan. Viimeksimainittu otti luokseen ylioppilaita, joita varusti tutkintoihin. H?nen lempe?t? pikku vaimoansa lukuunottamatta ei koko talossa ollut mit??n sellaista, mit? olisi jonkinmoisella oikeudella sopinut sanoa vieh?tt?v?ksi. Voi varsin hyvin ymm?rt??, kuinka sellainen opettaja l?yt?? oppilaita, sill? noilla olento-raukoilla ei ole mit??n valitsemisen varaa; mutta kiduttavaa on ajatella, kuinka sellainen mies saa itselleen vaimon. Mrs Barker oli yritt?nyt lohduttautua hankkimalla itselleen sylikoiran, mutta Barker, halutessaan rangaista vaimoansa, kidutti koiraa. Naisen onnettomaan luontokappaleeseen kohdistama kiintymys niin ollen vain lis?si h?nen k?rsimystens? kentt??.

Velvollisuuden sanansaattaja ei kumminkaan ollut joutilas. Se kutsui minua j?lleen, ja min? palasin Lontooseen. T?ll? kertaa min? sain suojan tri Scottin perheest?. Er??n? kauniina ehtoop?iv?n? min? hy?kk?sin h?nen luoksensa kaikkine kamssuineni. Kotosalla olivat vain valkotukkainen tohtori itse, h?nen rouvansa ja vanhin tytt?rens?. Kuullessaan vieraan intialaisen hy?kk?yksest? olivat molemmat nuoremmat tytt?ret pelastautuneet er??n sukulaisensa luo. Luulenpa, ett? he palasivat vasta sitten, kun saivat kuulla, etten ollut vaarallinen. Eritt?in lyhyess? ajassa min? tulin kuin perheen j?seneksi. Mrs Scott kohteli minua kuin omaa poikaansa, ja h?nen tyt?rtens? minulle osoittama syd?mellinen yst?v?llisyys on sukulaistenkin kesken harvinainen.

Er?s seikka minulle selvisi t?m?n perheen keskuudessa el?ess?ni: ett? ihmisluonto on kaikkialla yhdenlainen. Me sanomme mielell?mme -- ja min?kin olin siihen asti niin uskonut -- ett? intialaisen vaimon miehellens? osoittama harras uhrautuvaisuus on aivan ainoalaatuinen ja ettei sellaista l?ydy Euroopasta. Mutta ainakaan min? en voinut keksi? mink??nlaista seikkaa, joka olisi erottanut Mrs Scottia ihanteellisesta intialaisesta aviovaimosta. H?n piti alinomaa huolta miehest?ns?. Kun heid?n varansa olivat rajoitetut, ei talossa ollut liian paljon palvelijoita, ja Mrs Scott toimitti itse kaikki, mit? h?nen miehens? tarvitsi. Ennen Mr Scottin kotiintuloa iltasella h?n asetti h?nen nojatuolinsa ja villaiset kotikenk?ns? lieden luo. H?n ei milloinkaan hetkeksik??n unohtanut, mist? h?nen miehens? piti ja mik? h?nt? ilahdutti. Joka aamu h?n ainoan palvelijattarensa keralla j?rjesti koko talon, yliskamarista keitti??n saakka, ja portaiden messinkisi? kaidepuita ja ovien nuppeja ja nastoja hangattiin, kunnes ne hohtelivat kuten ennenkin. N?iden jokap?iv?isten taloustoimiensa vuoksi h?n ei kumminkaan unohtanut seurallisia velvollisuuksiansa. Saatuaan p?iv?n askareet suoritetuiksi h?n otti viel? innokkaasti osaa kirjallisiin ja soitannollisiin illanviettoihimme. Hyv?n em?nn?n v?h?isimp?n? velvollisuutena n?et ei suinkaan ole joutohetkien hilpeydest? huolehtiminen.

Toisinaan min? liityin tytt?jen seuraan heid?n illalla harrastaessaan p?yd?n hypitt?mist?. Me laskimme sormemme pienelle teep?yd?lle, joka alkoi liikkua ymp?ri huonetta. Asia kehittyi niin pitk?lle, ett? kaikki, mit? kosketimme, alkoi v?rist? ja vapista. Mrs Scott ei ollenkaan pit?nyt sellaisista puuhista. Siit? huolimatta h?n sieti asian urhoollisesti, koska ei tahtonut vaikuttaa painostavasti meid?n nuorekkaaseen mielialaamme. Mutta kun sitten kerran k?vimme k?siksi tri Scottin silkkihattuun sit? hypitt??ksemme, niin tuo oli h?nelle liikaa. H?n kiiruhti luoksemme kovin kiihtyneen? ja kielsi meit? hattuun koskemasta. H?n ei voinut siet?? sit? ajatusta, ett? Saatana olisi hetke?k??n tekemisiss? h?nen miehens? p??hineen kanssa.

Kaikissa h?nen toimissaan ilmeni h?nen mieheens? kohdistuva syv? kunnioitus. Kun ajattelen h?nen liikuttavaa alttiuttansa, niin minulle k?y selv?ksi, ett? naisen rakkauden korkein t?ydellisyys on sellaisesta syv?st? kunnioituksesta l?ydett?viss?, ett? naisen rakkaus kasvaa palvonnaksi, jos se kehittyy luonnolliseen tapaan ja ilman ulkonaisten seikkojen ehk?isev?? vaikutusta. Miss? vaatelias ylellisyysel?m? on vallitsemassa ja miss? kevytmielisyys himment?? p?iv?t ja y?t, siell? t?m? rakkaus joutuu h?p?istyksi ja naisen luonto ei saavuta t?ydellistymisens? iloa.

Min? vietin siell? muutamia kuukausia. Sitten oli veljeni aika palata kotiin, ja is?ni kirjoitti, ett? minun oli l?hdett?v? h?nen mukanaan. Minua se tieto ilahdutti. Kotimaani p?iv?npaiste ja kotimaani taivas olivat jo kauan minua hiljaa houkutelleet. Minun sanoessani j??hyv?isi? Mrs Scott tarttui itkien k?teeni. "Miksi olette tullut meid?n luoksemme", sanoi h?n, "kun n?in pian l?hdette pois?" Perhe ei en?? asu Lontoossa. Muutamat sen j?senet ovat jo siirtyneet toiseen maailmaan, toiset ovat hajaantuneet paikkoihin, joista minulla ei ole tietoa. Mutta heid?n kotinsa muisto s?ilyy i?t kaiket mieless?ni.

Er??n? talvip?iv?n?, astellessani katua Tunbridge Wellsiss?, min? n?in er??n miehen seisovan tien vieress?. H?nen rikkin?isist? jalkineistansa pilkistiv?t paljaat varpaat, ja h?nen rintansa oli osittain vailla verhoa. H?n ei virkkanut minulle mit??n -- kenties siit? syyst?, ett? kerj??minen oli kielletty -- mutta katsoi minua silmiin tuokion ajan. Rahakappale, jonka h?nelle annoin, oli n?ht?v?sti suurempi kuin h?n oli odottanut, sill? minun astuttuani pari askelta kauemmaksi h?n juoksi j?lkeeni, tarjosi rahakappaletta takaisin ja sanoi: "Armollinen herra, annoitte minulle ep?huomiossa kultarahan." Min? en luultavasti olisi t?t? tapausta muistanut, ellei er??ll? toisella kerralla olisi k?ynyt aivan samoin. Kun n?et ensimm?isen kerran saavuin Torquayn asemalle, siirsi kantaja matkatavarani aseman edustalla oleviin ajoneuvoihin. Etsitty?ni kukkarostani turhaan pient? rahaa min? ojensin h?nelle puoli kruunua vaunujen l?htiess? liikkeelle. Hetkisen kuluttua h?n saapui juosten vaunujen j?lkeen ja huusi ajomiest? pys?hdytt?m??n. Min? jo ajattelin, ett? h?n, kokemattomuuteni havaittuansa, kenties aikoi yritt?? saada minulta viel?kin enemm?n. Vaunujen pys?hdytty? h?n virkkoi: "Armollinen herra, olette varmaan antanut minulle puoli kruunua pennyn asemesta!"

En voi v?itt??, ettei minua Englannissa ollessani milloinkaan petetty, mutta miss??n tapauksessa ei siin? m??rin, ett? minun kannattaisi sit? yh? muistella. Pikemmin min? siell? saavutin sen vakaumuksen, ett? ainoastaan ne, jotka itse ansaitsevat luottamusta, osaavat luottaa toisiin. Min? olin tuntematon muukalainen ja olisin helposti voinut j?tt?? maksamatta rangaistusta pelk??m?tt?, mutta yksik??n lontoolainen kauppias ei ole suhtautunut minuun ep?luuloisesti.

Min? tapasin samaisen lesken useita kertoja vierasseuroissa, ja kun me p?iv?llisen j?lkeen liityimme naisten seuraan oleskeluhuoneeseen, niin h?n pyysi minua laulamaan tuon s?velm?n. Kaikki odottivat jotakin erinomaista intialaisen musiikin n?ytett? ja kannattivat vilkkaasti h?nen pyynt??ns?. Sitten ilmaantui h?nen taskustansa tuon kohtalokkaan valitusrunon painettuja kappaleita, ja minun korviani alkoi kihelm?id?. Vihdoin minun oli aloitettava, p?? painuksissa ja ??ni v?r?hdellen, viel?p? hyvin tiet?en, ett? olin ainoa huoneessaolijoista, johon esitys teki riitt?v?ss? m??rin syd?nt?s?rkev?n vaikutuksen. Sitten kajahti kuorossa, pid?tetyn naurunhihityksen ohella: "Paljon kiitoksia!" "Eritt?in mielenkiintoista!" Ja siit? huolimatta, ett? oli kolea talvi, min? tunsin voimallisesti hikoilevani. Kukapa olisi kyennyt minun syntyess?ni tai tuon kunnianarvoisen anglo-intialaisen kuollessa ennustamaan, kuinka ankara isku h?nen manallemenonsa minulle oli!

Tri Scottin luona asuessani ja yliopistollisia luentoja kuunnellessani min? sitten joksikin aikaa jouduin lesken kosketuspiirin ulkopuolelle. H?n asui er??ss? etukaupungissa jonkin matkan p??ss? Lontoosta, ja min? sain tavan takaa h?nelt? kirjeit?, joissa minua kehoitettiin k?ym??n siell?. Valitushymniin kohdistuva kammo sai minut kumminkin olemaan noudattamatta noita kutsuja. Vihdoin h?n l?hetti minulle kiireellisen s?hk?sanoman. Saadessani s?hk?tiedon olin luennolle menossa, ja Englannissa-oleskeluni l?heni silloin jo loppuansa. Min? pidin velvollisuutenani k?yd? viel? kerran rouvaa tervehtim?ss? ja niin min? taivuin h?nen hartaaseen pyynt??ns?.

Sen sijaan ett? olisin palannut luennolta kotiin, min? l?hdin suoraa p??t? rautatieasemalle. Oli hirmuinen s??: pureva pakkanen, lumipyry, sumua. Minun p??m??r?n?ni oli p??teasema. Niinp? en ollut mill?nik??n, en huolinut ollenkaan tiedustella, milloin saapuisin perille.

Kaikki asemasillat olivat oikealla k?dell?, ja min? istuin oikeanpuolisessa ikkunanpieless? kirjaani syventyneen?. Oli jo tullut niin pime?, ettei ulkona erottanut mit??n. Muut matkustajat astuivat junasta toinen toisensa j?lkeen. Olimme vast'ik??n l?hteneet viimeisenedelliselt? asemalta. Sitten juna j?lleen pys?htyi, mutta ei ollut n?kyviss? ket??n, ei my?sk??n valoja eik? asemasiltaa. Tavallisella matkustavaisella ei ole mink??nlaista mahdollisuutta saada selkoa siit?, miksi juna toisinaan pys?htyy asemien v?limaalle, joten min? en yritt?nyt mit??n arvailla, istuinhan vain ja jatkoin lukemista. Sitten juna alkoi liikkua vastakkaiseen suuntaan. Eip? n?y voivan aavistaa, mit? junan p??h?n kulloinkin p?lk?ht??, mietin min? syventyen viel?kin kirjaani. Mutta kun sitten saavuimme takaisin edelliselle asemalle, en voinut en?? olla aivan huoleton. "Milloin saavumme --iin?" kysyin min?. "Sielt?h?n te juuri tulette", kuului vastaus. "Mihin nyt olemme menossa?" kysyin min?. "Lontooseen." Nyt minulle selvisi, ett? juna oli edestakainen. Tiedustellessani, milloin seuraava juna oli siihen suuntaan menev?, sain kuulla, ettei sin? iltana en?? junia liikkunut. Ja seuraavaan kysymykseeni sain vastaukseksi, ettei ollut majataloa viiden mailin piiriss?.

V?h?n ajan kuluttua saapui er?s kantaja minulle ilmoittamaan, ett? puolen tunnin kuluttua saapuu ylim??r?inen juna. Min? olin uutisen johdosta niin iloissani, etten en?? kyennyt jatkamaan eetillisi? opintojani. Min? saavuin vihdoin perille kellon ollessa yhdeks?n -- oikeastaan minun olisi pit?nyt olla l?sn? jo seitsem?n aikaan. "Mit? t?m? merkitsee, Ruby?" kysyi em?nt?ni. "Miss? olettekaan viivytellyt?" Min? en voinut liikoja ylpeill? lyhyesti esitt?ess?ni merkillisi? seikkailujani. P?iv?llinen oli ohi. Mutta koska huonoa onneani tuskin voitiin pit?? minun syyn?ni, en odottanut mit??n ankaraa rangaistusta, sit?kin v?hemm?n, kun tuomarinani oli naishenkil?. Mutta korkean anglo-intialaisen virkamiehen leski virkkoi minulle ainoastaan t?m?n: "Tulkaahan, Ruby, saamaan lasi teet?."

Min? en ole milloinkaan ollut erinomainen teenjuoja, mutta koska toivoin kalvavan n?lk?ni siit? tyyntyv?n, sain niellyksi lasin v?kev?? keitosta ja pari kuivaa korppua. Saliin saapuessani min? havaitsin vierasseurassa vanhahkoja naishenkil?it? sek? er??n siev?n amerikkalaisen neidin, jonka em?nt?ni veljenpoika oli kihlannut ja joka n?ytti uutterasti suorittelevan avioliittoa edelt?vi? tavanomaisia rakkaudentunteen vaiheita.

"Mit?p?, jos hieman tanssittaisiin?" ehdotteli em?nt?. Minun mielialani enemp?? kuin ruumiillinen tilanikaan ei vastannut sellaisen urheilun asettamia vaatimuksia. Mutta tottelevaiset ne t?ss? maailmassa enimm?t mahdottomat asiat aikaansaavat, ja vaikka tanssi alun pit?en olikin j?rjestetty ainoastaan nuorta paria varten, min? siit? huolimatta min?kin tanssin verrattain i?kk?itten naisten keralla -- hieman teet? ja pari pient? korppua erottamassa minua n?lk?kuolemasta.

Siihen eiv?t k?rsimykseni kumminkaan loppuneet. "Miss? y?nne viet?tte?" kysyi em?nt?ni. Se oli kysymys, jota en ollut varustautunut vastaamaan. Min? silm?ilin h?nt? sanattomana, ja h?n selitti, ett? majatalo suljettiin keskiy?n aikaan, joten minun oli parasta viipym?tt? l?hte? sinne. Vierasvaraisuutta ei kumminkaan t?ydellisesti puuttunut, sill? minun ei tarvinnut yksin?ni etsi? tiet? majataloon, vaan er?s palvelija lyhtyineen opasti minut sinne. Aluksi ajattelin asian voivan koitua siunaukseksi ja ryhdyin perille tultuani kohta tiedustelemaan ravintoa: lihaa, kalaa tai kasviksia, kuumaa tai kylm??, kunhan jotakin. Minulle ilmoitettiin, ett? juomia voin saada mit? lajia halusin, mutta ruokaa en mink??nlaista. Sitten min? p??tin etsi? unohdusta unesta, mutta senk??n maailmojak?sitt?v?ss? helmassa ei n?ytt?nyt olevan sijaa minulle. Makuuhuoneeni kivipermanto oli j?isen kylm?, ja koko sisustuksen muodosti vanha vuode raihnaisen pesutelineen keralla.

Aamusella anglo-intialainen leskeni kutsutti minut murkinoimaan. Min? havaitsin edess?ni kylm?n aamupalan, ilmeisesti eilisen p?iv?llisen j??nn?ksi?. Eip? olisi haitannut ket??n, vaikka olisi edellisen? iltana suotu minulle siit? v?h?inen annos, haaleana tai kylm?n?. Minulle siit? olisi ollut se etu, ett? tanssini olisi v?hemm?n muistuttanut maalle kiskaistun karpin tuskaisia tempoiluja.

Lontooseen palattuani min? sain sairasvuoteessa sovittaa typer?n my?ntyv?isyyteni. Tri Scottin tytt?ret vannottivat minua olemaan pit?m?tt? tuota englantilaisen vierasvaraisuuden n?ytteen?. He v?ittiv?t Intian suolan olleen asiaan vaikuttamassa.

LOKEN PALIT

Siihen aikaan, jolloin kuuntelin englantilaista kirjallisuutta k?sittelevi? luentoja University College'issa, oli kuuntelijakumppaninani Loken Palit. H?n oli suunnilleen nelj? vuotta minua nuorempi. Siin? i?ss?, jolloin n?it? el?m?ni muistoja kirjoitan, nelj?n vuoden ik?ero ei merkitse mit??n. Seitsem?ntoista ja viidentoista vuoden v?list? juopaa yst?vyyden sit?vastoin on vaikea silloittaa. Poika, jolta puuttuu ik?vuosien painokkuus, pyrkii aina ylen huolellisesti varjelemaan vanhemmuutensa arvoa. Kun oli kysymyksess? Loken, ei mieleeni kumminkaan kohonnut rajoittavaa siltaa, sill? min? en voinut mitenk??n tuntea h?nt? nuoremmakseni.

Melkein lakkaamattomasta naurustamme huolimatta me sent??n saimme toimeen hieman kirjallista keskustelua, ja jos Loken ei ollutkaan perehtynyt bengalilaiseen kirjallisuuteen siin? m??rin kuin min?, niin tuon seikan korvasi hyvinkin h?nen ter?v? ?lyns?. Me keskustelimme muun muassa bengalinkielen oikeinkirjoituksesta.

Aihe oli seuraava. Er?s tri Scottin tytt?rist? halusi harjoittaa johdollani bengalinkielen opintoja. Opetettuani h?nelle aakkoset min? ilmaisin ylpeyteni siit?, ett? bengalilainen oikeinkirjoitus on tunnollinen eik? alinomaa huvikseen riko s??nt?j?ns?. Min? selitin h?nelle, kuinka mielell?mme olisimme nauraneet englantilaisen oikeinkirjoituksen oikuille, ellei meid?n valitettavasti olisi ollut joskus pakko tutkintoa varten p?nt?t? niit? p??h?mme. Mutta ylpeyteni johti lankeemukseen. K?vi ilmi, ettei bengalilainen oikeinkirjoitus sek??n sallinut itse?ns? kahlehdittavan, mutta ett? tottumus oli sulkenut silm?ni sen ep?s??nn?llisyyksilt?.

Sitten aloin etsi? lakeja sen laittomuuden s??nn?stelemiseksi. Min? kerrassaan h?mm?styin, kun havaitsin, millaista ihmeellist? apua Loken kykeni minulle siin? suhteessa antamaan.

Kun Loken my?hemmin astui intialaiseen siviilivirkaan ja palasi kotimaahan, niin se ty?, joka oli helmeilev?n hilpe?n? kummunnut ilmi College'in kirjastossa, virtasi edelleen valtavampana vuona. Lokenin hillit?n kirjallisuudesta iloitseminen vaikutti tuulena minun kirjallisten seikkailupurtteni purjeissa. Ja kun nuorekkaan uskallukseni korkeimmillaan ollessa sepitin suorasanaista ja runoa rajun vauhdikkaasti, niin Lokenin suoma rajoittamaton hyv?ksyminen esti tarmoani hetkeksik??n herpautumasta. Moneen erinomaiseen runolliseen lentoon yllytti minua oleskelu h?nen huvilassaan. Usein me kokoonnuimme kirjallisiin ja musikaalisiin seuroihimme ehtoot?hden merkeiss? ja hajaannuimme vasta, kun hele? koint?hti ja aamun tuuloset kehoittivat meit? sammuttamaan lampun.

Sarasvatin monien lootuskukkien joukossa on yst?vyyden kukka varmaan h?nen suurin suosikkinsa. Min? en ole l?yt?nyt paljoakaan kultaista kukkap?ly? sen vaiheilta, mutta hyv?n toveruuden suloista tuoksua olen saanut osakseni ylt?kyllin.

"S?RKYNYT SYD?N"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet