Read Ebook: Elämäni muistoja by Tagore Rabindranath Hollo J Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 271 lines and 22164 words, and 6 pages

"S?RKYNYT SYD?N"

Englannissa ollessani min? aloitin toisenkin runoelman, jota jatkoin kotimatkalla ja jonka perille ehditty?ni saatoin p??t?kseen. Se ilmestyi nimell? "Bhagna Hridaj" . Siihen aikaan min? pidin sit? hyvinkin hyv?n?. Ei ollut kumma, ett? kirjoittaja niin ajatteli, mutta se saavutti aikanaan lukijoittensakin suosiota. Muistan viel?, kuinka sen ilmestytty? Tipperan radzha-vainajan ensimm?inen ministeri tuli nimenomaisesti minulle ilmoittamaan, ett? radzha kovin ihailee runoelmaa ja kohdistaa suuret toiveet tekij?n my?hemp??n kirjalliseen kehitykseen.

Sallittakoon minun t?ss? mainita, mit? t?st? kahdeksantoista vuoden i?ll? kirjoittamastani runoelmasta lausuin er??ss? kirjeess?, kun olin ehtinyt kolmenkymmenen vuoden ik??n:

T?m? el?m?ni kausi, viidennest?toista kolmanteenkolmatta ik?vuoteeni, oli ??rimm?isen sekasorron aikaa.

Kun maan varhaisten vaiheiden aikana maa ja vesi eiv?t viel? olleet selv?sti toisistansa eronneet, niin suunnattomat, muodottomat matelijat ry?miv?t liejuisella maaper?ll? kasvaen j?ttil?iskasvien seassa. Samoin kiiriskelev?t kypsym?tt?m?n i?n h?m?r?aikojen intohimot, yht? muodottomina ja eriskummaisina tiett?mien ja nimett?mien er?maittensa loppumattomien varjojen seassa. Ne eiv?t tunne itse?ns? enemp?? kuin vaellustensa p??m??r??k??n, ja siit? syyst? ne ovat aina valmiit j?ljittelem??n jotakin muuta. Niinp? minun kehittym?tt?m?t kykyni tuona mielett?m?n toimeliaisuuden kautena, p??m??r??ns? tuntematta ja kykenem?tt? sit? tavoittamaan, etsiv?t purkautumistiet? tungeksien ja yritt?en liioitellen osoittaa etev?mmyytt?ns?.

Maitohampaat aiheuttavat puhjetessaan lapselle kuumetta. Vasta kun ne ovat tulleet ilmi ja avustavat ravitsemistoimintaa, koko tuo j?rkytys tulee oikeutetuksi. Samoin kiduttavat nuoruusik?mme intohimot henke? sairauden tavoin, kunnes ovat saavuttaneet oikean suhteensa ulkomaailmaan.

Minun tuona kautena saavuttamani kokemukset tosin ovat jokaisesta etiikan oppikirjasta l?ydett?viss?, mutta ne eiv?t ole silti halveksittavat. Kaikki se, mik? pit?? taipumuksiamme suljettuina meihin itseemme ja est?? niit? vaikuttamasta vapaasti ulosp?in, myrkytt?? meid?n el?m??mme. Niin itsekkyys, joka kielt?ytyy antamasta vieteillemme vapaata valtaa, est?? niit? saavuttamasta tarkoitustansa ja on senvuoksi aina m?rkivien erehdysten ja luonnottomuuksien my?t?ilem?. Kun viettimme saavat vapaan liikkumisalan hyv?n toiminnan piiriss?, niin ne karistavat pois sairaalloisuutensa ja palautuvat omaan luontoonsa -- siin? on niiden oikea p??m??r?, ja siit? ne l?yt?v?t olemassaolonsa ilon.

T?ss? kuvailemaani kypsym?tt?m?n henkeni tilaa edistiv?t sen ajan antamat esimerkit ja opit, ja enp? ole varma siit?, etteiv?t sen vaikutukset ole viel? nytkin havaittavissa. Silm?illess?ni taaksep?in nyt puheenaolevaan aikaan min? selv?sti huomaan, ett? olimme saaneet englantilaisesta kirjallisuudesta enemm?n kiihoketta kuin ravintoa. Kirjallisina ep?jumalinamme olivat silloin Shakespeare, Milton ja Byron, ja intohimon voimakkuus oli se heid?n teostensa ominaisuus, joka meihin voimallisimmin vaikutti. Englantilaiset hillitsev?t seurallisessa el?m?ss??n tarkoin kaikki intohimoiset purkaukset, ja tuo lienee syyn? siihen, ett? ne vallitsevat heid?n kirjallisuuttansa, jonka luonteenomaisena piirteen? on erinomaisen kiihkeiden tunteiden riehunta aina v?ltt?m?tt?m??n itsens?tuhoamiseen saakka. Joka tapauksessa me pidimme tuota hillit?nt? kiihkoisuutta englantilaisen kirjallisuuden ydinominaisuutena.

Akshai Tshaudhuri, joka opasti meit? englantilaiseen kirjallisuuteen, esitti meille sen teoksia huumaavan rajusti ja intohimoisesti. Romeon ja Julian lemmenhurma, Kuningas Learin voimattoman valituksen raivokkuus, Othellon mustasukkaisuuden kaikkih?vitt?v? palo olivat asioita, jotka her?ttiv?t meiss? intomielist? ihastusta. Meid?n pakonalainen sosiaalinen el?m?mme, ahtaampi toimintakentt?mme, oli sellaisen yksitoikkoisuuden ymp?r?im?, etteiv?t myrskyis?t tunteet p??sseet siihen vaikuttamaan; kaikki oli mahdollisimman hiljaista ja rauhallista. Niinp? olikin luonnollista, ett? syd?memme vaativat englantilaisen kirjallisuuden kiihkeiden tunneliikuntojen el?hdytt?v?? vaikutusta. Me emme suhtautuneet esteettisesti nautiskellen kirjalliseen taiteeseen, vaan tervehdimme riemuiten hyrsk?ht?v?? aaltoa, joka keskeytti seisahdustilan, vaikka se samalla kuohuttikin pintaan pohjamutia.

Shakespearen ajan kirjallisuus on ik??nkuin sotatanssi tuona kautena, jolloin renessanssi koko reaktiokiivaudellansa taisteli Euroopassa ihmissyd?men v?kivaltaista sortamista ja tukahduttamista vastaan. T?rkeimp?n? asiana ei ollut hyv?? ja pahaa, kaunista ja rumaa koskeva kysymys -- ihmisen mieli tuntui silloin kiihke?sti pyrkiv?n kaikkien esteiden l?pi olemuksensa sisimp??n pyh?kk??n, miss? toivoi l?yt?v?ns? valtavan kaipauksensa tavoitteleman ihannekuvan. Siit? johtuu sen ajan kirjallisuuden karkeus, rehoittavuus ja hillitsem?t?n esitysmuoto.

Noiden eurooppalaisten bakkanaalien henki p??si meid?n s??dylliseen sosiaaliseen maailmaamme, her?tti meid?t ja el?hdytti meit?. Meit? h?ik?isi kahleettoman el?m?mme loisto, joka lankesi totunnaisuuden tukahduttamaan, kehkeytymistilaisuutta etsiv??n syd?meemme.

Englantilaisessa kirjallisuudessa oli jo ollut sellainen ajankohta silloin, kun Popen tasaisten s?keiden poljento v?istyi Ranskan vallankumouksen tanssirytmin tielt?. Sen runoilija oli Byron. H?nen raju intohimonsa liikutti meid?n hunnutettua syd?n-morsiantamme sen yksin?isess? kolkassa.

Niin vallitsi englantilaisen kirjallisuuden uutteran harrastamisen aiheuttama kiihtymys aikamme nuorison mielt?, ja minun syd?nt?ni nuo aallot koskettivat alinomaa joka taholta. Sellainen ensi-her??minen on tarmon vaikutuksen eik? sen tukahduttamisen aikaa.

Kaikesta huolimatta meid?n olotilamme oli aivan toisenlainen kuin eurooppalaisten Euroopassa oli kirjallisuuden hillit?n vapaudenkaipuu historiallisen kehitysvaiheen heijastumaa. Ilmaus vastasi tunnetta. Se myrsky, jonka ulvonta kuultiin, raivosi todellakin. Se pieni tuulonen, joka meille asti saapui ja pienen maailmamme tyynt? pintaa hieman v?reilytti, ei humissut paljoa kuuluvammin kuin kuiskaus. Mutta se ei voinut syd?mi?mme tyydytt??, ja niin me aloimme j?ljitell? myrsky? johtuen siten helposti liioitteluihin -- sama taipumus vallitsee meit? yh? viel?kin eik? n?ht?v?sti ole helposti korjattavissa.

Syyn? on se tosiasia, ettei englantilainen kirjallisuus ole viel? niin hillitty? ja pid?ttyv?? kuin aito taiteen tulee olla. Inhimillinen tunneliikunto on ainoastaan er?s runouden aineosa eik? muodosta sen p??m??r??. Oikea p??m??r? on koruttomuuden ja pid?ttyv?isyyden muodossa ilmenev? t?yden t?ytel?isyyden kauneus. T?t? v?itett? ei englantilainen kirjallisuus viel? my?nn? ehdottomasti oikeaksi.

T?m? englantilainen kirjallisuus yksin muovaa lapsuudestamme saakka mielt?mme. Me emme opiskele muita eurooppalaisia kirjallisuuksia, klassillisia enemp?? kuin nykyaikaisiakaan, niit?, joiden taiteellinen muoto osoittaa j?rjestelm?llisesti harjoitetun itsekurin tuotteena ilmenev?? kehittynytt? sopusuhtaisuutta, ja siit? n?ytt?? mielest?ni johtuvan, ettemme kykene muodostamaan itsellemme oikeata k?sityst? kirjallisen ty?n varsinaisesta tarkoituksesta ja menetelm?st?.

Ateismi oli vallitsevana s?velen? sen ajan suosituimmissa englanninkielisiss? suorasanaisissa teoksissa -- Bentham, Mill ja Comte olivat sen kauden mielikirjailijoita. Heilt? olivat per?isin ne j?rkeilyn ilmaukset, joita nuorisomme k?ytteli v?ittelyaseinansa. Millin aika muodostaa erikoisen vaiheen Englannin historiassa. Se edustaa valtioruumiin terveellist? reaktioa: n?m? tilap?isesti siin? vaikuttavat h?vitt?v?t voimat vapauttavat sen kasaantuneesta ajatuskuonasta. Me intialaiset omaksuimme nuo voimat teoreettisesti, mutta emme milloinkaan ajatelleet ottaa niit? k?yt?nt??n, viljelimmeh?n niit? vain siveellisen kumouksemme kiihokkeina. Ateismi oli meille niinmuodoin pelkk?? p?ihdykett?.

Sivistyneist? jakautui senvuoksi p??asiassa kahteen luokkaan. Toiset tahtoivat alinomaa esitt?? todisteita, joiden tuli s?rke? kappaleiksi kaikki usko Jumalaan, huolimatta siit?, halusivatko kuulijat sellaisia todisteita vai eiv?t. Samoinkuin mets?st?j? tuntee surmaamishalun kutkutusta sormenp?iss? n?hdess??n el?v?n olennon puun latvassa tai sen juurella, samoin n?m? intoilijat, havaitessaan jossakin kuvitellussa turvapaikassa vilkkuvan uskoa, heti tunsivat halua l?hte? sit? h?vitt?m??n. Meill? oli v?h?n aikaa er?s kotiopettaja, jonka mieliaskareena tuo oli. Vaikka olinkin viel? poikanen, en min?k??n p??ssyt v?ltt?m??n h?nen hy?kk?yksi?ns?. H?nen tietonsa eiv?t suinkaan olleet erinomaiset eiv?tk? h?nen mielipiteens? innokkaan totuudenetsinn?n tuloksia, vaan enimm?kseen toisten huulilta ker?iltyj? lausumia. Mutta vaikka taistelinkin kaikin voimin h?nt? vastaan, minun sittenkin t?ytyi suuren ik?eromme vuoksi kokea montakin katkeraa h?vi?t?. Toisinaan min? tunsin itseni siin? m??rin loukatuksi, ett? teki melkein mieleni itke?.

Toista ryhm?? eiv?t muodostaneet uskovat henkil?t, vaan uskonnolliset epikuurolaiset, jotka l?yt?v?t nautintoa ja lohdutusta siit?, ett? ker??ntyv?t yhteen ja uppoutuvat miellytt?viin n?kyihin, ??niin ja tuoksuihin uskonnollisia juhlamenoja asian verhona k?ytellen; he hekumoivat jumalanpalveluksen loisteliaissa syrj?seikoissa. Kummankaan ryhm?n ep?ily tai eitto ei ollut heid?n oman vaivalloisen etsint?ns? tulos.

Vaikka n?m? uskonnolliset harhautumat minua kiduttivat, en kumminkaan voi sanoa t?ysin v?ltt?neeni niiden vaikutusta itseeni. Nuoressa, ep?kyps?ss? mieless?ni tapahtui t?m?kin kumous. Min? hylk?sin perheemme keskuudessa k?yt?nn?ss? olevat jumalanpalvelusmuodot, koska ne muka eiv?t vastanneet minun vakaumuksiani. Min? kiihdin tunteitteni palkeilla itseeni rajun lieskan. Se oli pelkk?? tulen palvontaa, minun uhrini oli vain m??r? ruokkia sen lieskaa, mit??n muuta teht?v?? ei sill? ollut. Ja koska pyrkimyksell?ni ei ollut mit??n lopullista silm?m??r??, niin se oli m??r?t?n ja vailla mink??nlaista rajaa.

Samoin kuin uskonnon oli tunneliikuntojenikin laita. Min? en tuntenut mink??nlaista tarvetta p??st? saavuttamaan niiden pohjalla olevaa totuutta, koska kiihtymykseni oli oma tarkoitusper?ns?. Mieleeni johtuvat er??n silloisen runoilijan s?keet:

Syd?n omani on, sit? myynyt ma en. Jos runtelen, ruhjon ja surmaankin sen, syd?n omani on!

Totuuden kannalla ollen syd?men ei tarvitse itse?ns? runnella; mik??n ei pakota sit? ruhjomaan itse?ns? olemattomaksi. Ihminen ei kaipaa murhetta, mutta sen pist?vyys voi erikseen otettuna tuntua nautinnolta. Tuota nautintoa runoilijamme usein innokkaasti etsiv?t unohtaen samalla sen Jumalan, jonka palvelukseen olivat vihkiytyneet. T?st? lapsellisuudesta kotimaamme ei ole onnistunut viel?k??n vapautumaan. Me etsimme viel? t?n?kin p?iv?n? esteettist? tyydytyst? uskonnon ulkonaisten muotojen noudattamisesta, kun meilt? j?? tajuamatta uskonnon totuus. Samoin merkitsee is?nmaallisuutemme suurelta osalta kotimaahan kohdistuvan mieluisan tajunnanasenteen ylellisyysilmi?t? eik? taipumusta ja tahtoa is?nmaan palvelemiseen.

EUROOPPALAINEN MUSIIKKI

Brightonissa ollessani min? kerran k?vin er??n primadonnan konsertissa. Nimen olen unohtanut. Se saattoi olla rouva Nilsson tai rouva Albani. En ollut milloinkaan ennen kuullut kenenk??n niin erinomaisesti ??nt?ns? hallitsevan. Meid?n parhaimmatkaan laulajamme eiv?t kykene peitt?m??n ponnistuksentuntoansa eiv?tk? arastele laulaa varsinaista asteikkoansa korkeampia tai matalampia ??ni? miten sattuu. Meik?l?iset asiaatuntevat kuulijat ovat sit? mielt?, ettei haittaa, vaikka j??kin heid?n mielikuvituksensa asiaksi t?ydent??, mit? esityksen moitteettomuudesta puuttuu. Siit? syyst? he eiv?t pahastu, vaikka moitteetonta s?velm?? esitett?ess? ??ni kaikuu kalsealta tai ele on k?mpel?; p?invastoin: he n?ytt?v?t toisinaan olevan sit? mielt?, ett? tuollaiset v?h?t ulkonaiset puutokset sallivat s?velteoksen sis?isen t?ydellisyyden esiinty? sit? paremmin -- niinkuin suuren askeetin Mahadevan ulkonainen k?yhyys saa h?nen jumalallisen olemuksensa sit? esteett?m?mmin ilmenem??n.

Kun sitten kuulin ja opin yh? enemm?n eurooppalaista musiikkia, aloin sen olemusta tajuta, mutta viel? nytkin uskon varmaan, ett? se ja meid?n musiikkimme asuvat aivan eri suojissa eiv?tk? astu samasta ovesta ihmissyd?meen. Eurooppalainen musiikki n?ytt?? kutoutuneen Euroopan aineelliseen el?m??n siin? m??rin, ett? sen laulujen tekstit ovat yht? vaihtelevat kuin tuo el?m? itse. Jos me yrit?mme k?ytell? s?velmi?mme yht? monipuolisesti, niin ne menett?v?t merkityksens? ja muuttuvat naurettaviksi. Meid?n s?velm?mme kohoavat yli jokap?iv?isen el?m?n rajojen, ja vain siten ne voivat siirt?? meid?t syvimm?n k?rsimyksen ja korkeimman auvon maille, koska niiden teht?v?n? on paljastaa n?kyviimme olemuksemme sisimm?t, sanattomimmat, salaper?isimm?t syvyydet, miss? hurskas l?yt?? valmiin erakkomajan ja nauttijakin lehtimajansa, mutta miss? ei ole tilaa touhuisalle liikemiehelle.

En voi v?itt?? tavoittaneeni eurooppalaisen musiikin sielua. Mutta se v?h?inen osa, mink? tulin ulkoap?in ymm?rt?m??n, her?tti minussa tavallaan erinomaista mielenkiintoa. Se tuntui minusta ylen romanttiselta. On hieman vaikea yksityiskohtaisesti ilmaista, mit? tuolla sanalla tarkoitan. Tahdon sen avulla viitata el?m?n meren monivivahteisuuteen, runsauteen, aaltoiluun, sen lakkaamattoman v?reilyn alinomaa vaihtuvaan valo- ja varjoleikkiin. Sen ohella on toinenkin aspekti -- puhtaan avaruuden, taivaan tyynen sinen, hiljaisen ??rett?myyden aavistelun n?k?piirin et?isimmill? rajoilla. Olipa miten tahansa, min? voin vain toistaa -- joskaan kenties en kykene siten t?ysin selv?sti tuntoani ilmaisemaan -- ett? olen eurooppalaisen musiikin mielt?ni syk?hdytt?ess? aina sanonut itselleni: se on romanttista, se muuntaa melodiaksi el?m?n h?ipyv?isyytt?. Er??t meid?n musiikkimme muodot ep?ilem?tt? taipuvat jossakin m??rin samaan suuntaan, mutta v?hemm?n ilmeisesti ja huonommin onnistuen. Meid?n s?velm?mme suovat ??nen t?htiv?lkkeiselle y?lle, aamun ensi sarasteelle. Ne puhuvat murheesta, jonka synk?t pilvet piment?v?t taivaan, ja metsi?-vaeltavan kev??n sanomattomasta hurmiosta.

VALMIKI PRATIBHA

Kotiin palattuani min? lauloin oppimani iiril?iset s?velm?t omaisilleni. "Kuinka onkaan Rabin ??nen laita?" huudahtivat he. "Kuinka omituiselta ja vieraalta se soikaan!" Heid?n mielest??n oli puhe??nenikin vaihtanut s?vy?.

Min? olin lukenut jostakin Herbert Spencerin teoksesta, ett? ihmisen ??ni alkaa sointuisasti vaihdella, kun voimakkaat tunteet siihen vaikuttavat. Totta on, ett? ??nens?vy tai -sointi on vihan, surun, ilon ja ihmetyksen ilmaisemisessa yht? t?rke? kuin puhuttu sana. Se Spencerin ajatus, ett? ihminen on keksinyt musiikin kehitelless??n noita ??nen tunnepitoisia modulatioita, n?ytti minusta oikealta.

Miksip? ei voisi -- niin ajattelin -- tuota ajatusta noudattaen esitt?? n?ytelm?? jonkinlaisena resitatiivina? Meik?l?iset runolaulajat pyrkiv?t jossakin m??rin siten menettelem??n, koska n?et heid?n lausunnanomainen esityksens? usein muuttuu lauluksi, joka ei kumminkaan saavuta t?ytt? melodista muotoansa. Silos?e on loppusoinnullista joustavampi, joten sellainen laulunsekainen lausuminen, joka tosin ei ole vailla rytmi?, voi vapaammin soveltua tekstin tunnesis?ll?n tulkitsijaksi, koska se ei pyri noudattamaan s??nn?llisen s?velmuodostuman vaatimia, sointua ja tahtia koskevia ankarampia s??nt?j?. Kun tunteen ilmaiseminen on tarkoituksena, eiv?t nuo muodolliset puutokset h?iritse kuulijaa.

N?it? musiikkidraamoja esitett?ess? min? tavallisesti otin huolekseni p??osan. N?ytteleminen miellytti minua jo varhaisella i?ll?ni, ja min? olin varma erikoisesta lahjakkuudestani sill? alalla. Uskonpa osoittaneenikin, ettei vakaumukseni ollut tuulesta temmattu. Aikaisemmin min? olin vain kerran esitt?nyt Alik Babun osaa er??ss? veljeni Dzhjotirindran sepitt?m?ss? ilveilyss?. N?m? olivat niinmuodoin oikeastaan ensimm?isi? n?yttelij?kokeitani. Min? olin silloin viel? sangen nuori, ja mik??n ei n?ytt?nyt v?sytt?v?n ??nt?ni eik? tuottavan sille vaikeuksia.

Talossamme kuohui siihen aikaan p?iv? p?iv?lt? ja hetki hetkelt? musikaalisen tunnevoiman koski, jonka p?rske heijasti olemukseemme sateenkaaren koko v?riasteikon. Vastasyntynyt tarmomme raivasi sitten nuorekkain innoin, vereksen uteliaisuuden ajamana, uusia uria kaikkiin suuntiin. Meist? tuntui silt?, ett? meid?n piti yritt?? kaikkea, ja mik??n teht?v? ei n?ytt?nyt mahdottomalta. Me kirjoitimme, lauloimme, n?yttelimme, tulvimme joka puolelle. Niin min? aloitin kahdennenkymmenennen ik?vuoteni.

N?it? voimia, jotka riemusaatossa kuljettivat el?m??mme eteenp?in, ohjasi veljeni Dzhjotirindra. Pelko oli h?nelle kerrassaan vieras. Kerran, kun olin viel? poikanen enk? ollut milloinkaan ennen ratsastanut, h?n antoi minun nousta hevosen selk??n ja ratsastaa vierell?ns? t?ytt? laukkaa, ollenkaan pelk??m?tt?, ett? kokemattoman kumppanin voisi k?yd? huonosti. Kun samana vuonna, ollessamme p??tiluksillamme Shilaidassa, kerrottiin tiikerin kiertelev?n l?hist?ss?, niin h?n otti minut mukaan mets?stysretkelle. Minulla ei ollut pyssy? -- ja jos olisi ollut, niin itse olisin saanut pel?t? sit? enemm?n kuin tiikeri. Me j?timme jalkineemme dzhungelin laitaan ja hiivimme eteenp?in paljain jaloin. Vihdoin me ry?mimme bambutiheikk??n, sen oasmaisten oksien hieman meit? raapiessa, ja min? kyyristyin jotenkuten veljeni taakse, kunnes temppu oli tehty. Min? en olisi voinut edes keng?ll? kopsahuttaa s??dyt?nt? petoa, jos se olisi rohjennut iske? minuun ilke?t k?p?l?ns?!

Siten veljeni soi minulle t?yden vapauden, ulkonaisen samoinkuin sis?isenkin, kaikkiin vaaroihin n?hden. Mik??n tapa tai tottumus ei merkinnyt h?nelle sidett?, ja niinmuodoin h?nen onnistui vapauttaa minut arkuuteni ja puuttuvan itseluottamukseni vallasta.

"ILTALAULUJA"

Tuosta aiheutui runoryhm?n nimi.

Veljeni Dzhjotirindra oli vaimoineen l?htenyt pitk?lle matkalle, ja heid?n kolmannessa kerroksessa kattotasannetta vastap??t? olevat huoneensa olivat tyhjin?. Min? otin ne ja tasanteen haltuuni ja vietin p?iv?ni siell? yksin?isyydess?. Siell? yksin ollessani min? j?lleen erkanin pois -- en tied? miten -- niilt? runollisilta raiteilta, joita olin joutunut noudattamaan. Vaikuttamassa kenties oli se, ett? olin erill?ni niist?, joita olin yritt?nyt miellytt?? ja joiden runollinen maku muovasi sit? muotoa, mihin olin kokenut ajatuksiani sovittaa, joten nyt vaistomaisesti vapauduin heid?n minulle tyrkytt?m?st?ns? tyylist?.

Min? aloin kirjoittaessani k?ytt?? kivitaulua. Sekin auttoi minua vapautumaan. Aikaisemmin k?yttelem?ni kirjoitusvihkot tuntuivat edellytt?v?n verrattain korkeata runollista lentoa, johon voin kohota ainoastaan vertailemalla saavutuksiani toisten tuotteisiin. Kivitauluun sit?vastoin sopi kirjoittaa, miten kulloinkin mieli teki. "?l? pelk??", se tuntui sanovan. "Kirjoita mit? tahansa; yhdell? pyyhk?isyll? on kaikki tiess??n!"

Siten kahleista vapautuneena kirjoittaessani muutamia runoja min? tunsin mieleeni kumpuavan suuren ilon. "Vihdoinkin", sanoi syd?meni, "on se, mit? kirjoitan, minun omaani!" ?lk??n kukaan erehtyk? luulemaan, ett? ylpeilin. Pikemmin olin aikaisemmista tuotteistani ylpeillyt, ja se olikin ollut ainoa niille uhraamani tunne. Mutta itsens?todellistamista ei sovi nimitt?? itsekyll?isyydeksi. Vanhempain esikoiseen kohdistuva ilo ei suinkaan johdu sen ulkonaisista eduista, vaan siit?, ett? se on ihan heid?n omansa. Jos lapsi lis?ksi sattuu olemaan erinomainen, niin he voivat siit? ylpeill?kin -- mutta se on toinen asia.

Tulvivan iloni vallassa min? aluksi en ollenkaan v?litt?nyt runomitasta, ja samoinkuin virtakaan ei juokse suoraviivaisesti, vaan kiertelee kaartelee mielin m??rin, samoin menetteliv?t minun s?keeni. Aikaisemmin se olisi minusta n?ytt?nyt rikokselta, mutta nyt min? en tuntenut mink??nlaista tunnonvaivaa. Vapaus murtaa aluksi lain ja muovaa sitten itse lakeja, jotka tekev?t sen todellisen itsehallinnon alaiseksi.

N?iden harhailevien runoelmien ainoana kuuntelijana oli Akshai Babu. Ensikerran niit? kuullessaan h?n oli yht? h?mm?stynyt kuin ilahtunutkin, ja h?nen hyv?ksymisens? tasoitti vapauteni tiet?.

Se voima, jonka tunsin itselleni voittavani, kun vapauduin perint?tapojen kahleista, sai minut oivaltamaan, ett? olin etsinyt mahdottomista paikoista sellaista, mik? sijaitsi minussa itsess?ni. Vain itseluottamuksen puute oli minua toistaiseksi est?nyt ottamasta haltuuni sit?, mik? oli omaani. Tuntui silt?, kuin olisin her?nnyt vankeusunesta ja havainnut itseni kahleettomaksi. Niinp? hyp?htelinkin iloissani ylen rajusti p??st?kseni varmuuteen siit?, ett? voin vapaasti liikkua.

ESITELM? MUSIIKISTA

Is?ni oleskeli siihen aikaan Massuri-vuorilla. Min? l?hdin h?nen luoksensa pel?ten ja vapisten. Mutta h?np? ei osoittanutkaan mink??nlaista n?rk?styst?, vaan oli pikemmin mieliss??n. H?n varmaankin piti palaamistani jumalallisen kaitselmuksen siunauksena.

Tuon l?ht?ni edellisen? iltana min? pidin Bethune-seuran kutsumana esitelm?n L??ketieteellisen korkeakoulun aulassa. Se oli ensimm?inen julkinen esitelm?ni. Seuran puheenjohtajana oli h?nen kunnianarvoisuutensa K.M. Banerdzhi. Aiheenani oli musiikki. Min? j?tin huomiotta soitannon ja yritin osoittaa, ett? laulannon t?rkeimp?n? p??m??r?n? ja tarkoitusper?n? on esitt?? paremmin se, mit? sanat pyrkiv?t ilmaisemaan. Esitelm?ni teksti oli sangen laiha, mutta min? esitin pitkin matkaa lauluja siten aihettani havainnollistaen. Ne mairittelevat kiitoslauseet, jotka sain puheenjohtajalta, johtuivat varmaan nuoren ??neni liikuttavasta vaikutuksesta ja sen vakavista, erilaatuisista ponnistuksista. Nyt minun kuitenkin t?ytyy tunnustaa, ett? tuona iltana innokkaasti esitt?m?ni mielipide oli v??r?.

Laulumusiikilla on omat erikoiset teht?v?ns? ja luonnepiirteens?. Sanat, joihin se sattuu liittym??n, eiv?t saa liiaksi k?ytell? tilaisuutta hyv?kseen yritt?m?ll? tehd? tarpeettomaksi s?velm??, jonka pelkk?n? kannatteena ovat. Laulu on sin?ns? riitt?v?n rikas; miksi se siis odottaisi sanojen suomaa apua? Pikemmin se alkaa siit?, miss? pelk?t sanat pett?v?t. Sen mahti sijaitsee sanomattomuuden alueella; se lausuu meille sellaista, mit? sanat eiv?t kykene ilmaisemaan.

Olen tuon usein kokenut omia laulujani sepitt?ess?ni. Itsekseni hyr?illess?ni ja kirjoittaessani:

Mik? onkaan salainen aatoksesi, minun armaani; kuiskaa se hiljaa minulle, minulle yksin --

min? havaitsin, etteiv?t sanat sin?ns? olisi milloinkaan voineet saavuttaa sit? vaikutuskeh??, johon s?velm? ne siirsi. S?velm? kertoi minulle, ett? se salaisuus, jota vaadin kuultavakseni, oli kutoutunut mets?naukioiden viheri??n salaper?isyyteen, sulautunut kuutamo-?iden hiljaiseen valkeuteen ja piiloutunut n?k?piirin tuolle puolen v?ikkyv?n rajattoman sinen verhoon -- ett? se oli maan, taivaan ja vesien yhteinen ja syvin salaisuus.

Varhaisella poikai?ll?ni min? kuulin laulunkatkelman:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet