Read Ebook: Toveri by Anzengruber Ludwig Relander Oskar Author Of Introduction Etc Talvio Maila Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1403 lines and 45217 words, and 29 pages

H?nen ulkonainen tilansa parantui my?s tuntuvasti. Wienin teaatterin johtokunta tarjosi h?nelle 1,200 guldenin vuotuisen palkan, josta h?nen piti toimittaa kaksi n?ytelm?? vuosittain teaatterille. T?h?n tarjoukseen h?n mielihyv?ll? suostuikin. Poliissivirastosta h?n otti eron. Suuresti huvitti se h?nt?, kun h?nen esimiehens? kielsi h?nt? eroamasta ja sanoi, ett? h?n oli osoittanut suurta taipumusta virkaansa. Entiset virkatoverit toivottivat h?nelle onnea, ja lupasivat muistaa h?nt? ja kohdella h?nt? s??liv?isesti, jos joskus liian vapaan puheen k?ytt?misen vuoksi joutuisi virallisesti heid?n kanssaan tekemiseen.

Suuren maailman seurapiiriin h?nt? koetettiin vet??, mutta siell? h?n ei viihtynyt. Sen sijaan solmisi h?n l?heisen tuttavuuden kirjailijain ja kirjallisuuden yst?v?in kanssa, joiden pieness? piiriss? h?n eritt?in hyvin viihtyi. -- Yksi n?it? yst?vi? oli nuori kirjakauppias L. Rosner, joka sitten kymmenen vuoden kuluessa painatti Anzengruberin teoksia aina katsoen enemm?n runoilijan etua kuin omaansa. Ensim?isest? k?ynnist??n h?nen luonaan kertoo Rosner: Anzengruber asui pieness? kapeassa huoneessa yhdess? ?itins? kanssa. Sisustus oli yksinkertaisin, mit? ajatella voi. Kummallakin pitk?ll? sein?ll? oli vuode, lyhyell? sein?ll? vastap??t? ovea kirjoitusp?yt?. P?yd?n yl?puolella oli vesiv?rill? maalattu kukkataulu. Kun Rosner astui sis??n, istui runoilija kirjoitusp?yt?ns? ??ress?. H?n oli puettu vanhaan jotensakin kuluneeseen suurikukkaiseen y?nuttuun ja poltti pitk?? piippua. Vanha ?iti tuli tarkastelemaan viisailla silmill??n tulokasta, kun t?m? teki tarjouksensa.

Ne n?ytelm?t, jotka Anzengruber ensinn? sen j?lkeen kirjoitti, eiv?t t?ysin onnistuneet. H?nen v?lins? Wienin teaatterin johtokuntaan alkoi rikkoutua molemmille suureksi vahingoksi. Monet etev?tkin n?ytelm?t, joita h?n niihin aikoihin kirjoitti, eiv?t saaneet aivan monta t?ytt? huonetta, sill? sattui onnettomuudeksi keskis??dyille vaikeat raha-ajat. Syytt? sai Anzengruber siit? k?rsi?.

Samaan aikaan oli h?nell? muita suruja. Heid?n ensim?inen lapsensa syntyi kuolleena. Suurinta huolta tuotti h?nelle h?nen vanhan ?itins? terveys, joka yh? huononi. Vaikeiden tuskien, monen raskaan p?iv?n ja y?n per?st? kuoli vanha rouva 69 vuoden ik?isen? maaliskuussa 1875. ?idin viimeiset sanat olivat pojalleen: "Sin? olet minulle tuottanut paljon iloa. -- Et sin? ole minulle tuskaa tuottanut". -- Anzengruberille se oli suurin suru el?m?ss?. "Viel? kaikuu h?nen ??nens?, ik??nkuin ilmassa", sanoi h?n. "Mit? siit?, ainaiseksi vaienneesta minulle soi -- rakkaus, ?idin rakkaus, minun osani, minun ikuinen, ainainen osani rakkautta, jonka maailma minulle tarjosi." -- "Min? en ole kadottanut ainoastaan sen naisen, joka minut synnytti, ?idin, joka minusta lapsena piti huolta, min? olen kadottanut paraimman yst?v?ni, osan syd?nt?ni, sieluani", niin kirjoitti h?n Roseggerille.

Oli kuitenkin n?ill?kin vuosilla -- 70-luvun viime puoliskolla -- omat ilonsa. Anzengruberille syntyi kaksi tervett? lasta. Vuonna 1878 h?nelle aivan odottamatta Berliniss? m??r?ttiin 3,400 Saksan markan suuruinen Schiller-palkinto. T?m?n johdosta h?nelle ja kahdelle toiselle palkinnon saaneelle runoilijalle, jotka my?s sattuivat Wieniss? oleskelemaan, pantiin toimeen suuret juhlat er??ss? Wienin suurimmista juhlasaleista. L?sn? oli sivistysasiain ministeri, paljon n?yttelij?it?, kirjailijoita, ylioppilaita y.m. Kiitospuhe jonka Anzengruber t?ss? juhlassa piti, on h?nen silloiselle mielentilalleen kuvaava. Siin? kaikuu masennus, rahahuolien painama mielentila, mutta hyvin v?h?n innostusta.

Marraskuussa v. 1879 sai Anzengruber hampurilaiselta kauppiaalta Maasilta 500 guldenia ja kirjeen, jossa sanottiin, ett? Anzengruberin neron tuntemattomat ihailijat halusivat osoittaa h?nelle rajatonta kunnioitustaan. He olisivat sen vuoksi onnellisia, jos h?n voisi p??tt?yty? muodostamaan "Schandfleckin" semmoiseksi kuin h?n oli sen ensiksi aikonut ja olivat valmiit tarjoamaan h?nen k?ytett?v?kseen pari tuhatta guldenia, jotta h?n h?iritsem?tt? saattaisi ryhty? t?h?n ty?h?n. My?t?seuraava 500 guldenia oli vaan ensim?inen suoritus siit?. Vaikka t?m? tarjous tuli eritt?in suotuisaan aikaan, ei Anzengruber ollut heti valmis sit? vastaanottamaan. H?n ep?ili ett? Bolin oli jollain tavalla sen kanssa tekemisiss?. H?n kirjoitti sen vuoksi Maasille: T?mm?inen tarjous ei tule lukijoilta, jotka ovat tekij??n mieltyneet. Se tulee joltakin, joka seisoo ihmist? l?hell?. Enk? min? luule, ett? minulla on yst?vi?, jotka uhrauksetta voivat semmoisia tarjouksia tehd?. Vasta kun kauppias Maas oli vastannut, ett? ei tarjouksen tekij?ill? siit? ollut mit??n uhrausta, suostui Anzengruber tarjoukseen. Ja kun h?n oli toimittanut kysymyksenalaisen romaanin uudestaan ja muodostanut sen kahdeksi, kohottivat tuntemattomat honoraariota vapaehtoisesti alkuper?ist? suuremmaksi "huonojen aikojen vuoksi" ja k?skiv?t Anzengruberia vastakin k??ntym??n heid?n puoleensa, jos vastoink?yminen h?nt? kohtaisi. Ja kohta sen j?lkeen he jo taas tarjosivat 1000 guldenia, jos Anzengruber suostuisi muuttamaan "Valapaton" loppua. Muuttamaan ei Anzengruber kuitenkaan suostunut. Anzengruber ei koskaan saanut tiet?? kuka tai kutka n?m? h?nen suojelijansa olivat. Vasta h?nen kuolemansa j?lkeen on Bolin ilmoittanut, ett? h?n siten paraiten luuli voivansa k?ytt?? sen tulon, joka h?nell? oli ruotsinkielisen Shakespeare-laitoksen toimittamisesta. Siten on professori Bolin eritt?in hienotunteisella ja kauniilla tavalla lievent?nyt jalon yst?v?ns? huolia ja edesauttanut h?nen kirjailijatointaan.

Ylemp?n? jo mainittiin ett? vuonna 1880 Anzengruberin suhde Wienin teaatteriin lopullisesti rikkoontui. Ja jos h?nen tilansa t?t? ennen usein oli ollut tukala, tuli se nyt viel?kin tukalammaksi. Kymmenvuotisen kirjailijatoimen per?st?, jolla ajalla h?n oli laskenut perustan uudelle kirjalliselle haaralle, kansann?ytelm?lle, ja todellakin suurta saanut aikaan, oli h?n melkein samassa tilassa kuin alkaessa. H?nen mielens? k?vi hyvin katkeraksi, se n?kyy useista sen aikuisista kirjeist?. Sit? h?n katkerimmin valittaa, ett? "h?nen t?ytyi, mit? h?n ei tahtonut". Taas koetteli h?nen yst?v?ns? professori Bolin h?nt? auttaa. Anzengruberin tiet?m?tt? koetti h?n yhdess? edusmies Carnerin kanssa saada toimeen, ett? Norjan malliin valtion puolelta Anzengruberille maksettaisiin elinkautista runoilijapalkkiota, tai toimittaa h?nelle kirjastonhoitajan virkaa. Mutta n?m? puuhat eiv?t saaneet asianomaisten kannatusta. P??tulona oli h?nell? aputoimittajan palkka kuvalehdest? Heimat, 1,200 floriinia. T?ss? toimessaan sai h?n tehd? paljon raskasta p?iv?l?isen ty?t?. Viel?kin raskaammaksi tuli t?m? ty? sen kautta, ett? lehti ei monesta syyst? menestynyt. Lis?tuloja hankkiakseen oli Anzengruber pakotettu pit?m??n esitelmi? eri kaupungeissa. N?ill? esitelm?matkoilla h?nelle kyll? osoitettiin paljon yst?vyytt? ja kunnioitusta, mutta ne kiihottivat liiaksi v?syneen miehen hermostoa, ja tuottivat h?nelle sen kautta paljon k?rsimyst?. Kaikista n?ist? raskaista oloista huolimatta kirjoitti Anzengruber n?in? vuosina yhden paraimpia romaaniaan.

Vuonna 1884 alkoivat Anzengruberin ulkonaiset olot taas v?h?n parantua. H?nen n?ytelmi??n alettiin eri teaattereissa taas n?ytell? ja siit? sai h?n tuloja. H?net otettiin vuosipalkalla kirjailijaksi er??seen teaatteriin Wieniss?. Samaan aikaan tuli h?n my?s wienil?isen etevimm?n pilalehden p??toimittajaksi. T?m? toimi jossakin m??rin miellytti h?nt?, h?nen suhteensa lehden hienotunteiseen omistajaan oli aina hyv?, apumiehin? h?nell? oli useita hyvi? piirt?ji? ja kirjailijoita. Mutta joka tapauksessa vei t?m? toimi h?nelt? hyvin paljon aikaa ja ty?t?, jotka olisi voinut paremmin k?ytt?? muulla tavalla. Katkerasti sit? valittikin h?nen yst?v?ns? Rosegger.

Vuonna 1885 osti Anzengruber ?kki? yst?villeen siit? edelt?p?in puhumatta oman pienen talon yhdess? Wienin etukaupungeista. T?m? tuuma oli kauvan ollut h?nelle hyvin mieleinen. N?ht?v?sti ei kauppa ollut aivan edullinen. Vuosimaksujen suorittaminen k?vi h?nelle hyvin raskaaksi. Aluksi tunsi h?n itsens? kuitenkin tyytyv?iseksi omassa pieness? kodissaan. H?nen ty?huoneensa oli yksinkertaisinta yksinkertaisempi. Puinen seisomap?yt?, ruskea kirjakaappi, jota voi yht? hyvin otaksua ruokakaapiksi, horjuva kirjoitusp?yt?, muutamia tuolia, siin? kaikki. Seinill? muutamia kuvia, ?idin, professori Bolinin, D?rerin ja Lionardon Mona Lisa. V?h?n runsaammin oli sisustettu viereinen huone, jossa runoilijalla oli tapana lukea yst?villeen uusia kirjoitelmiaan.

Kauvan ei h?n kuitenkaan saanut uudessa kodissaan asua, ei t?yteen nelj? vuotta. Tulevaisuus tosin alkoi n?ytt?? muutamassa suhteessa valoisammalta. Wieniss? puuhattiin uutta teaatteria kansann?ytelmi? varten. T?ss? teaatterissa piti Anzengruberin luonnollisesti saada vaikuttava asema. H?nen n?ytelmi??n n?yteltiin hyv?ll? menestyksell? monessa eri teaatterissa. Muutamat h?nen uusista teoksistaan menestyiv?t hyvin. Saipa h?n taas kerran kirjailijapalkinnonkin. Mutta suruja ei suinkaan puuttunut. Er??n? iltana tuli h?n tavallista my?hemmin tavalliseen yhteiseen illanviettoon. Kuivasti kertoi h?n yst?villeen, ett? h?nen rouvansa l?htee pois. Yst?v?t luulivat h?nen tarkoittavan kylpymatkaa, mutta Anzengruber sanoi: "H?n l?htee pois, ainaiseksi, 16-vuotisen avioliiton per?st?. Me eroamme." T?m? oli kaikille odottamatonta. Anzengruber ei ollut koskaan sanallakaan puhunut onnettomuudesta avioel?m?ss??n. H?n oli aina ollut eritt?in tunnollinen ja huolellinen aviomies. Monet kuumat kes?t oli h?n yksin n??ntynyt ty?taakan alla, kun perhe lep?ili maalla. Sairaus oli ollut ahkerana vieraana heid?n kotonaan. Useita lapsia oli kuollut. Kuitenkaan ei Anzengruber ollut koskaan valittanut. Ainoan kerran kirjoitti h?n muistikirjaansa: "vieras aines on naisen kautta tullut minun el?m??ni".

Eron j?lkeen tuli el?m? h?nelle yh? raskaammaksi. Lapsistaan h?n yh? vastakin piti huolta. Talonsa h?n p??tti my?d?. Pitk?? ik?? ei h?nelle sen j?lkeen en?? ollut suotu. Viimeinen ilo oli uuden Kansanteaatterin avaaminen. Se vihittiin v. 1889 uudella Anzengruberin n?ytelm?ll?, joka saavutti suuren menestyksen. Anzengruberin terveys ei koskaan ollut oikein hyv?, ja nyt se alkoi yh? enemm?n huonontua, kunnes sairaus h?net voitti ja h?n kuoli 10 p. Joulukuuta 1890. Hautajaiset olivat suuren runoilijan arvoiset, vaikka h?n el?iss??n ei useinkaan ollut saavuttanut sit? tunnustusta, jonka h?n t?ysin oli ansainnut. H?nt? saattoivat hautaan Wienin kaupungin edustajat, n?yttelij?t, taiteilijat, kirjailijat, ylioppilaskunnat sek? suuri joukko porvaria ja ty?miehi?.

Niinkuin lukija on huomannut, oli Anzengruber koko el?m?ns? ajan ankarassa ty?ss? ja h?n enn?ttikin kirjoittaa suuren m??r?n n?ytelmi? ja romaania. N?ytelm? oli h?nen vakinainen alansa, ja kirjoitteli h?n kaikkia eri laatuisia n?ytelmi?. H?n oli valmis asettamaan suuren, klassilliseen malliin kirjoitetun draaman etusijaan, ja h?n yritteli joskus itsekin semmoisia kirjoittamaan. Mutta yleens? h?n ei siin? onnistunut, samoin kuin ei historiallisessa n?ytelm?ss?k??n, vaikka h?n tosin molemmilla aloilla on saanut aikaan muutamia jotensakin onnistuneita. H?nen p??alansa oli kansan el?m?n kuvaaminen ja sen rinnalla Wienin alempien kansan kerrosten. Kansann?ytelm? h?nen k?siss??n ensi kerran muodostui todelliseksi suureksi n?ytelm?ksi. H?nen kansan?ytelm?ns? eiv?t olleet tapainkuvauksia, idyllim?isi? melodraamoja, joissa laululla ja tanssilla on p??sija. Ei niiss? my?sk??n taisteltu mit??n erikoista pahetta tai ep?kohtaa vastaan, niinkuin usein kansann?ytelmiss?. H?n asetti kansann?ytelmilleen samat korkeat tarkoitusper?t, kuin siihen asti oli totuttu asettamaan ainoastaan ylh?iselle murhen?ytelm?lle, jossa kuvatut henkil?t kuuluivat ylimpiin kansankerroksiin. H?n osoitti "ett? kansan syviss? riveiss? saattaa tavata henkil?it?, joiden sis?llinen ihminen yht? tuskallisesti kamppailee ihmisyyden perikysymysten selvitt?misess?, kuin koskaan sivistynyt aatteen ja tunnon mies". Selv?sti n?kyy t?m? h?nen ensim?isess? onnistuneessa suuressa n?ytelm?ss??n "Pfarrer von Kirschfeld", josta on puhuttu v?h?n laveammin.

L?hinn? n?it? korkeita tarkoitusperi? halusi Anzengruber sovittaa suhdetta ihmisten ja luonnon v?lill?, h?nen mielest??n ihmiset yh? enemm?n poikkesivat luonnosta. Luonnottomuus, itsekk?isyys, vallanhimo, jotka olivat vallalla ylh?isiss? kansankerroksissa loukkasivat h?nt? suuresti, her?ttiv?t h?ness? katkeruutta ja vihaa. Kansassa luuli h?n n?kev?ns? luonnollisempia, todellisempia ihmisi?, sen vuoksi h?nen halunsa veti sinne. H?n my?skin ajatteli, ett? kansan ihmiset v?litt?m?mmin toimivat sis?isten vaikuttimien mukaan, kuin yl?luokkien, joiden toimintaa sovinnaisuus suuremmassa m??r?ss? ohjaa. Joskus h?n kyll? koetti kuvata yl?luokan ihmisi?, mutta h?n onnistui siin? harvoin, yl?luokan ihmiset pysyiv?t h?nelle vieraina. H?n mahtoi syd?mmess??n ja sielussaan olla n?itten yksinkertaisten luonnollisten ihmisten kaltainen, joita h?n kuvasi. Joka tapauksessa on kuitenkin omituista, ett? h?n kuvasi talonpoikaista kansaa. Luonnollista oli, ett? h?n kuvasi wienil?isi? ja onnistui siin? hyvin, sill? Wieniss? h?n oli syntynyt ja kasvanut ja siell? h?n vietti enimm?n aikansa, mutta maalla h?n oleskeli vaan k?ym?lt?. Ja kuitenkin tuli h?nest? etel?saksalaisen kansanel?m?n vakinainen kuvaaja. T?t? ihmetteliv?t h?nen aikalaisensakin, ja sanoivat sit? suorastaan luonnon ihmeeksi. Anzengruber oli n?et kuvatessaan kansanel?m?? niin tarkka, ett? eiv?t yksist??n luonteet olleet todellisuuden mukaisia, vaan kaikki ulkonaiset pikkuseikat. Kuinka tarkkaa ty?t? h?n t?ss? tahtoi tehd?, n?hd??n siit?kin, ett? h?n kirjeiss? tiedusteli hienoja erotuksia kansank?ytt?mien nimitysten v?lill?. Anzengruberin taitoa ei t?ss? suhteessa voi muulla tavalla selitt??, kuin ett? h?nell? oli eritt?in tarkka huomiokyky ja ett? h?nt? suuresti huvitti tarkastaa ja tutkia kansaa, silloin kuin h?n aika ajottain sen parissa liikkui. Sek? t?m?n kaiken pohjana jo mainittu sis?inen my?t?tuntoisuus ja heimolaisuus.

Anzengruber k?ytti n?ytelmiss??n kansan murteellista puhetapaa. Siit? sanovat kuitenkin asiantuntijat, ettei se ollut mit??n erikoista murretta, vaan oli Anzengruber useista eri murteista muodostanut jonkunlaisen yleisen kansanmurteen.

Kokoonpanoltaan ovat Anzengruberin n?ytelm?t eheit?, h?nen etevimmiss? kappaleissa, on joka yksityiskohta oikealla paikallaan. H?nen vahvin puolensa on kuitenkin luonteiden kuvaaminen. H?nen henkil?ns? ovat todellisia el?vi? ihmisi?, ja on h?nell? runsas sarja tyyppi? niist? kansankerroksista, joita h?n kuvasi.

Anzengruber pani n?ytelm?ns? etusijaan, ja niin kai olikin. Mutta my?skin romaanin alalla sai h?n paljon t?ysiarvoista aikaan. Paraimmissa romaaneissaan on h?n k?sitellyt samoja aiheita kuin n?ytelmiss??n: kansanel?m?? ja Wienin keskiluokkien el?m??.

Luonnollista on, etteiv?t runoilijan kaikki teokset aina muodostuneet yht? eheiksi, etenkin kun muistaa kuinka Anzengruber oli pakotettu pys?htym?tt? ty?t? tekem??n. Tavallisesti ei Anzengruber ollut halukas ottamaan huomioon niit? muistutuksia, joita h?nen teoksiaan vastaan tehtiin. Joskus h?n sen kuitenkin teki. Mainittiin jo aikaisemmin romaani "Schandfleck", jonka lopun h?n oli muodostunut kustantajalle mieliksi ja siten tehnyt sen ep?onnistuneeksi. My?hemmin h?n professori Bolinin kehoituksesta kirjoitti romaanin uudestaan, muodostaen siit? kaksi eri kertomusta. J?lkim?inen on juuri se kertomus, joka t?ss? seuraa suomennettuna, "Toveri". Jollei se olekaan Anzengruberin paraimpia, on se siin? suhteessa kuvaava, ett? siin? n?hd??n, kuinka Anzengruber el?v?sti osasi kuvata sek? kaupunkilais- ett? maalaisel?m??. Hauska on etenkin tuo hilpe? kyytimies, ehdottomasti ajattelee lukija, ett? juuri semmoisen vieress? Anzengruber itse mahtoi monesti istua ja kuunnella h?nen juttujaan, joista sitten Anzengruberin k?siss? muodostuivat h?nen paraimmat ja todellisimmat n?ytelm?ns? ja kertomuksensa.

Jos pikimmilt??n silm?ilee Anzengruberin teoksien nimi?, niin jo niist? huomaa, ett? h?n n?ki maailmassa paljon onnettomuutta ja paljon rikosta. Ja kun h?nen el?m?ns? vaiheet tuntee, niin hyvin ymm?rt??, ett? h?n oli synkk? mielelt??n, ett? h?n usein vastausta saamatta sai tehd? kysymyksen: mink? vuoksi kaikki t?m? onnettomuus: Mutta kuitenkaan ei voi sanoa ett? h?nen maailmankatsomuksensa oli ep?toivoinen. H?nen mieless??n oli ainainen varasto huumoria, ja se kaikuu voimakkaana s?velen? my?s useimmissa h?nen teoksissaan. Se auttoi h?nt? n?kem??n ahtaan nykyhetken yli. H?nen teoksensa sen avulla muodostuivat todellisiksi suuriksi runoteoksissa, joiden arvo pysyy suurena viel? kaukaisessa tulevaisuudessa. Ja niiden kanssa on Ludvig Anzengruberin nimi s?ilyv? suuren runoilijan nimen?.

O. Relander.

Ensimm?inen luku.

Puhelias ajuri kuljettaa vaiteliasta tytt??: lukija saa siin? kaupanp??lliseksi koko kourallisen juttuja, joista h?n toivottavasti heti edelt?k?sin joutuu suosiolliseen k?sitykseen tekij?n kertomiskyvyst?.

Aurinkoinen, kes?inen aamup?iv? oli alulla. Retuuttaen suurta mytty?, k?veli maalaistytt? polkua ajotien rinnalla, niittyjen ja vainioiden ohitse. Takaap?in tulla r?misiv?t raskaat rattaat, ajajaa oli auringolta ja sateelta suojelemassa jonkinlainen kuomi, tehty karkeimmasta liinakankaasta, ja pingoitettu tynn?rivanteitten p??lle. Hevoset juoksivat rivakasti, kun ne olivat tyt?n saavuttamaisillaan, kuului h?nelle huuto:

-- Tytt? hoi!

H?n katsahti yl?sp?in, n?ki kuomin varjosta leveitten, hyv?nluontoisten kasvojen nauravan vastaansa ja pipalakin juhlallisesti ny?kytt?v?n jokaisesta liikkeest?.

-- Mihin matka?

-- Piirikaupunkiin.

-- Sinne on pitk? matka ja pian tulee kuuma. Etk?s tulisi rattaille?

-- Kyll? mielell?ni. Kost' Jumala.

-- Sooh!

Ajokalu pys?htyi, tytt? kiepahti sukkelasti rattaille ja istuutui ajurin viereen, joka heilahutti piiskaa.

-- Hei!

Ja niin sit? mentiin.

Mies k?rryiss? katseli matkatoveriinsa ja ny?k?ytti pari kertaa hyv?ntahtoisesti p??t??n.

-- Min? en voi n?hd? teit? vaimov?ke? noin tiet? kulkemassa, sanoi h?n. -- Se on niin vaivaloista, ja teill?h?n sent??n, meihin miehiin verraten, on osallanne el?m?n suurimmat huolet. Nyt kun min? olen vanha, kuljetan mieluummin nuorta v?ke?, vaikkei se toimi ehk? en??n kuuluisi minulle; itse min? olen tarpeeksi raihnas ja likainen, en siis huolisi toista samanlaista rinnalleni hytkytt?m??n. Koska t??ll? maailmassa l?ytyy niin paljon kaunista, niin min? mielell?ni tahdon l?heisyyteeni jotakin sellaista sen kauneudesta, joka ei h?iritse minua katselemasta eteeni ja ymp?rilleni. Nuorena min? kuljetin vain vanhoja ihmisi? ja niin saavat nykyisetkin nuoret ajurit tehd?. Kun n?kee heid?n kuskailevan punaposkista tytt??, niin tietysti tulee ajatelleeksi, ett? he sit? tekev?t omaksi ilokseen, jota vastoin tuntuu totiselta ihmisrakkaudelta, joka ei sied? mink??nlaista panettelua, jos he nostavat rattailleen vanhan muorin. Niin, tytt? kulta!

-- Min? olen nyt vanha kuormarenki, jo poikana min? olen ajanut edestakaisin samaa tiet?; alussa edemm?ksi, mutta sitte kun rautatie tuli maahan, vain piirikaupunkiin ja sielt? takaisin. Herranen aika, kun ajattelen, ett? siit? on yli viisikymment? vuotta! Tie on pysynyt samanlaisena, paitsi muutamaa puuta, joka oli kuollut rivist??n ja jonka sijalle olen n?hnyt toisen puun kasvavan; pari m?kki? on kohonnut sen varrelle, muutoin se on ihan samanlainen, tunnen siit? jokaisen kiven. Moni muu henkil? on istunut rattaillani mit??n huomaamatta. Min? olen h?nelle jutellut, antanut h?nen kertoa itselleni ja siin? kulkiessani olen katsellut maailmaa ja niin tottunut sen n?kemiseen, ettei minun tee mieleni muistaa mit??n siit?, mink? tiell? n?en makaavan. Useassahan paikassa pit?isi viiv?ht??, mutta koska saattaisi kadottaa sen, mink? rattailleenkin saattaa ottaa, niin min? tyydyn siihen, ett? tervein silmin vain saan katsella ymp?rilleni. Hyv?? kyyti? kulkiessa, ei ehdi n?hd? hiukkaakaan siit? surusta ja murheesta, joka muutoin niin usein t??ll? maailmassa viruu, ja kaikki n?ytt?? niin somalta, niin herttaiselta. Niin, tytt? kulta!

-- N?etk? tuota, kirkkotornin huipun tuolla puolella, kukkulan takana? Se on Krondorf, siell? olen min? syntynyt. Tuolla maantien puolella on heid?n pieni hautausmaansa -- h?n osoitti suuntaa piiskalla -- sinne on is?ni haudattu, siit? on jo kolmekymment?viisi vuotta; ?itini lep?? Wieniss?, sisareni Pragissa, veljeni Italiassa kaatuneitten sotamiesten joukossa, ja sit? en viel? tied? mihin min? itse joudun, mutta arvelen ett? Jumala kerran viimeisen? p?iv?n? haravoi meid?t kokoon niinkuin h?n alussakin teki. Sen min? sanon, ettei minussa koskaan ole ollut mit??n erityist?, ja nyt taas min? en en??n kelpaa mihink??n. Min? paneudun siivosti maata hautaani, enk? luultavasti koskaan sielt? nouse itsest?ni, mutta luotan siihen ett? hyv? Jumala paremmin tiet??, mihin sit? mahdollisesti viel? kelpaamme. -- Niin, tytt? kulta!

-- Totta tosiaan, eik? t??ll? ole kaunista? Sin? niin ihmeiss?si katselet ymp?rillesi, kuin kaikki olisi sinulle vallan uutta. Ajatkohan sin? ensi kertaa t?t? tiet??

-- T?m? on ensi kerta el?ess?ni, jolloin yleens? olen poissa kotoa.

-- Huomasinhan min? sen heti sinusta. J??tk? piirikaupunkiin?

-- En, edemm?ksi min? menen, Wieniin asti, hakemaan palvelusta.

-- Vallan oikein. Parempi kaupungissa pienempikin palveluspaikka kuin maalla oman talouden pienet puuhat. Tunnenkohan min? sukulaisiasi?

-- En luule. Minulla ei en??n olekkaan elossa kuin ?itini, ja kukapa sinulle olisi puhunut Sebensdorfin koulumestarin leskest??

My?nt?en mies ravisti p??t?ns?.

He ajoivat pienen m?kin ohitse, jonka sein?lle oli pantu viini- ja olutkylttej?. Laiha mies, joka arvonsa merkkin? kantoi viheri?? takkipahaista, seisoi ovella.

-- Hei Kollingin Mikko! huusi h?n n?hdess??n ajopelit. -- Hyv?? huomenta!

-- Hyv?? huomenta.

Paksu akka t?rm?si samassa ulos ovesta.

-- Kuka ajaa sivutse?

-- No tuossahan tulee syd?nk?pyni, huusi vanha kuormarenki. -- Hyv?? huomenta em?nt?. Sinua silm?ni jo kauvan on kytt?ellyt, sit? kirvelee aina jo aamulla varhain, ja kun ei vain olisi vasen silm?! Vain sinua mielistell?kseni min? aina kotimatkalla hankin puhuttavaa teille. Se sinun toki kerran pit?isi huomata ja toimittaa is?nt? syvimp??n kellariin, jotta saisimme olla yksin.

Sek? is?nt? ett? em?nt? nauroivat.

-- Viel? t?n?p?iv?n? kun tulet, sen toimitan, huusi lihava akka voimiensa takaa, sill? rattaat olivat jo rient?neet hyv?n matkaa sivuitse.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet