Read Ebook: Novelleja Tanskan rannikolta ja Kärntin alpeilta by Drachmann Holger Anttila Selma Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 443 lines and 24631 words, and 9 pages

sta kuninkaasta, joka pit?? maailman per?sint?. Ja kun h?n nyt tahtoi sitoa t?m?n per?simen laivan per?simeen, lipesi h?nelt? lanka, ja h?n alotti uudelleen armosta.

Silloin pappi aivan h?mmentyi, ja lattialla k?vi levottomuus suuremmaksi.

Pappi tuijotti laivaan, joka oli j?lleen pys?htynyt, ja isonmaston viirist? h?n luki: "Merimiehen muisto".

Ja silloin tuntui, kuin olisi h?ness? ?kki? jokin valo syttynyt -- kenties tuollainen oikea joulukynttil?. Katso, tuollahan istuvat kaikki nuo ihmiset ja tuijottavat h?neen, omituinen uteleminen katseissaan. Eiv?th?n he olleet laisinkaan tulleet kuulemaan kirkollisista armon v?likappaleista taikka omasta syntisyydest??n taikka kreikkalaisista sanoista ja sanontatavoista. He olivat k?yhi? ihmisparkoja, jotka kokivat kovaa merell? ja rannalla, he olivat suuria lapsia kaikki tyyni, vanhat ja nuoret; he olivat tuoneet lapsellisen lahjansa, he olivat kiintyneet t?h?n laivaan: seh?n oli heid?n omaa el?m??ns?, siin? oli heid?n sotaretkens? ja kalamatkansa, yl?s, alas, myrskyss? ja tyynell?, ry?ppyisin? ?in? ja viilein? p?ivin?. Se oli luottavaisena lahjana annettu, kirkolle. Kuinka kirkko voisi kiitostansa lausua muuten kuin terottamalla heid?n mieliins? kirkon parhaimpia sanoja: keskin?ist? rakkautta, veljellist? yksimielisyytt? el?m?n kovassa taistelussa ja kaitselmuksen tutkimatonta lakia?

Ja semmoisia sanoja nousi ehdottomasti papin huulille. Kaikki tieteellinen esitystapa, koko ulkoa opittu puhe oli unhotettu. Ensi kertaa pappi puhui valmistamatta. Ja h?n k?ytti sellaisia sanoja kuin kantraus ja ankkuripohja, ja h?n lopetti t?llaisella lauseella... "kun suuri kapteeni komentaa: kaikki miehet kannelle!" Sitten h?n lopuksi sanoi: aamen! Ja kun h?n katsoi alasp?in, niin kimalteli kosteutta kaikkien silmiss?; ja kun h?n taas katsoi yl?s, riippui laiva siell? niin vakavasti ja tyynesti, kuin sen ketjussa ei olisi ikin? ollut kierrosta.

Ulkona S?ren odotti pappia.

Kiitos, herra pastori, -- kiitos! sanoi filosofi.

Oletteko tyytyv?inen? kysyi pappi hyvin hiljaa.

Olen -- kun lopultakin p??sitte tuuleen. Alussa oli hiukan pulaa; mutta niinh?n sit? meill? muillakin usein on pula. Nyt teit? meid?nkin puolella ymm?rret??n! --

Toisena joulup?iv?n? S?ren noudatti papin leikkilaivan korjattavakseen.

SUNNUNTAIMESSU TARVISISSA.

Kev??ll? 1885.

Lumi sulaa, kuin j?yt?isiv?t sit? el?m?n voimat. Mit?? -- juurihan t??ll? oli kev?t, ruohonvihreit? vuorenrinteit?, kukkia vilisem?ll?, py?kiss? umput -- -- -- Oikein! Ja t?n??n sulaa jalan korkuisia lumikerroksia; jotka toisp?iv?st? saakka ovat kev?tt? peitt?neet.

Olemme puolenkolmatta tuhannen jalan korkeudessa. Ja kun aurinko oli paistanut ensim?iset kahdeksan p?iv??, kasaantuivat pilvet yhteen, tuli semmoinen lumipyry, ettei moista muualla tapaa kuin Alpeilla; taivas ja maa yhten?; mutta t?n??n on sunnuntai, t?n??n paistaa taas aurinko, ja lumi sulaa.

-- Bitt f?r uns, bitt f?r uns! Herr!...

Olen hiukan tuttu kirkkoherran -- "der Pfarrer" -- kanssa; h?n on pitk?, vahvarakenteinen, viel? nuori mies, jolla on ahavoittunut -- panettelijat sanovat: punainen -- kotkannen?. Kaikkien mielest? h?n on vakava ja virassaan uskollinen pappi. Vapaamielisill? on hiukan kaunaa h?nt? vastaan vaalip?ivist? saakka. Mutta er?s nuori tytt?raukka, jonka kauneus oli h?nen pahin vaaransa -- Tarvisissa on my?s sotav?ke? --, sanoi h?nt? sen sijaan yst?v?ni l??k?rin kuullen "lempe?sti tuomitsevaksi herraksi, joka ei hylj?nnyt huonoakaan ihmist?". Luonnollisesti h?ness? on joku verta tuota katolilaisuutta, joka vain ehdollisesti miellytt?? meit? pohjoismaalaisia -- kenties siksi, ettei meit? ole siihen totutettu k?tkyest? saakka. Mutta yksi asia minun t?ytyy h?nen ansiokseen tunnustaa: h?n heitt?? keilaa erinomaisen hyvin. N?kisitp? h?net jonakin lauantai-iltap?iv?n? keilaklubissa vanhan Gelbfussin luona! H?n sipaisee p??st??n mustan, pitk?liepeisen takkinsa, k??rii ranteesta paidan kalvosimen -- ja rits! Pallo lent?? suoraa kyyti?. Ei kertaakaan "ojaan", vain erinomaisen harvoin "tyhj??n".

T?n??n he menev?t kirkkoon -- vuoriston talonpojat raskaissa kengiss??n, p??ll? harmaat tahi ruskeat nutut, joissa on vihre? pystykaulus, linnunsulalla koristettu hattu kallellaan p??ss?. Piippu on nyt poikkeukseksi suusta poissa.

He menev?t t?n??n sunnuntaimessuun. Kokonainen kansanvaellus tasaisesti viett?v?ll?, kapealla k?yr?ll? kadulla, jonka varrella on melkein katkeamaton sarja kunnianarvoisia ravintoloita Unter-Tarvisista Ober-Tarvisiin asti. Kattojen raskas, valkea lumir?ykk? tippuu tippumistaan kimaltelevina pisaroina -- taikka valuu koskena r?yst?skourujen -- sylkevien lohik??rmeiden -- ammottavista kidoista... siell? t??ll? liukumisen rasahdus, kumea jys?ys -- ja lyhyt, pirte? k?rntil?iskirkaisu -- kun sattuu lunta vy?rym??n katonharjalta. Ja kaikki on j?lleen hiljaa... kuuluu vain kirkkov?en r?mpimist?, kun sit? yh? tulee alhaalta p?in l?pi lumen ja sohjon.

Mutta ylh??lt?, juulisten alppien korkeimmilta huipuilta, v?lkkyy puhdas, neitseellinen lumi. Se houkuttelee, se viittaa. Otan hatun ja kepin -- suuret, raudotetut keng?t -- ja sitten matkaan!

Kuinka ihmeellinen, kuinka haavemainen maisema! Lunta vuorilla juuresta huippuun saakka; ja lumen l?pi, niin pitk?lt? kuin mets?aluetta riitt??, tuikkii mehev?n vihre? kev?t lippujansa: Terve, terve! Vuoritien toisella puolen, alhaalla solassa kuohuu Schlitza-joki -- se on oikein uhoissaan t?n??n, kun on saanut lis?voimia lukemattomista puroista, sulavasta ja tippuvasta m?rkyydest?. Toisella puolella kohoovat t?rm?t, jotka n?ytt?v?t luiskahtaneen villien tunturilinnojen huipuilta ja taivasta tavottavilta vallinsarvilta -- luiskahtaneen ja tarttuneen kalliopohjan p??llyst?n? oleviin suippuihin kuusen- ja honganrunkoihin, joiden keskell? py?kki levittelee vaaleita p?iv?nvarjojaan niin iloisena kuin pikku tyt?t, jos n?m? keskell? talvea saavat k?siins? kes?vaatteet ja leikkiv?t "mets??n menoa".

Hihhei! kuuluu ylh??lt?. Se on nuori "Holzknecht", sulkakoristeinen hattu kallellaan ja vuorisauva k?dess?; h?n hyppelee kuin vuorikauris, ja h?nen kintereill??n lohkeilee suojaista lunta ja l?htee vierim??n pienin? lystillisin?, aivan vaarattomina vy?ryin?, jotka jys?ht?en pys?htyv?t tielle jalkaini eteen; ja kun kepill?ni sohin tuollaista luokseni kierinytt? lumim?hk?lett?, voi k?yd? niinkin, ett? siit? ilmestyy pieni keltainen taikka sininen kukka, aivan kuin alppiprinsessa sadun munasta.

Satua on koko maailma t??ll?, miss? kev?t piilee lumen peitossa. Ja jos pys?hdyn tien k??nteess?, miss? etel?-aurinko oikein vimmatusti tunkeutuu villiin vuorensolaan, niin virtaa vastaani her?nneiden ja her??vien yrttien ja kukkien tuoksu -- autuas henk?ys versovasta ja varttuneesta el?m?st?, joka huomenna tai ylihuomenna aikoo nousta ja heitt?? ylt??n valkean verhonsa: uudestisyntymisen ja yl?snousemisen ihana vertauskuva -- sille, joka tahtoo ja voi n?hd?.

Ohi ja l?pi Flitschlin pienen vuorikyl?n; muutamia hajanaisia, puoleksi sloveenilaisia majoja v?h?p?t?isen kappelin ymp?rill?, jonka p?rekatto kohottaa siron kellotapulinsa huippua niin suurta, villi?, majesteettist?, haavemaista taustaa vasten, ett? maalari, joka on minussa hereill?, n?yr?n? v?istyy syrj??n ja mieleni k?y yksinkertaiseksi tuntien muutakin kuin hartautta luonnon ilmi?t? ja luonnon kauneutta kohtaan.

Kuka tiet??: ehk? olen t?st? mieleni liikutuksesta velassa tuolle v?h?p?t?iselle kappelille tiepuolessa ja v?h?p?t?ist?kin mit?tt?m?mm?lle Kristuksen kuvalle, joka riippuu lukitun oven ulkopuolella! Kaikki ovet ovat t??ll? lukittuja; ei mit??n inhimillist? el?m??, ei edes murisevaa koiraa. Asukkaat ovat kaikki mennet aamup?iv?messuun Tarvisiin. Olen yksin, aivan yksin, ??rett?m?n vuorimaiseman tuijottaessa minuun h?ipyvien v?rien hienoista hopeavivahduksista -- niin l?hell?, kuin voisin siihen tarttua ojentamalla k?teni -- niin kaukana, kuin puhtauden ja onnen aavistus tuntuu olevan inhimillisest? surun ja tuskan t?ytt?m?st? mielest?.

Tuossa riippuu puinen kuva ruoskitusta ja ristille kuolleesta ihmisparasta -- ei, jumalasta, jonka sanotaan kuolleen syntiemme t?hden! Se ei ole taideteos; oikeastaan kamala katsella, vaikka unohtaakin olevansa taiteilija. Mutta lasten herkk?uskoiset silm?t ovat ehk? n?hneet t?st? jotakin puuttuvan; viattomat k?det ovat poimineet kukkia lumen alta ja peitt?neet laihat lanteet ja seppel?ineet kallistuneen p??n kev??n esikoisilla. Enh?n ole katolilainen; kenties liiemm?ksikin protestantti -- ihminen olen, yksin -- aivan kuin hylj?tty -- ylev?n villiyden autiossa maailmassa, jonka majesteettisuus ei muuta kaipaa. V?lkkyv?n?, siint?v?n?, huikaisevana loistaa ikuinen lumi minua vastaan noilta repeytyneilt? huipuilta, uhmaavilta, ylimielisilt?, j??kylmilt? -- tuolta kaukaa, kaukaa, mist? ei voi ajatella mink??n jumalan astuvan alas luoksemme ja ottavan k?rsi?kseen synti?mme ja tuskaamme. Luonto on kuollut -- mutta lapsen k?det kietovat jumalan ymp?rille seppeleen. Niin h?n siis el?? lapsen uskossa: ainoassa mahdollisessa. Ja nyt muistan kaikki ihmiset, joiden olen n?hnyt polvistuvan t?m?n tien vieress? -- ja ymm?rr?n, etteiv?t he ole katselleet tuota kuvaa taideteoksena.

Olen yksin. Ja tuo k?rntil?isk?sity?l?isen jumalankuva rukka on my?skin yksin pienen, luisuvan r?yst??n alla, jolta lumi roikkuu ja tippuu kirkkaina kyynelin?. Tuollainen helmeilev? kyynel sattuu er??seen kukkaan; sen keltainen ter? painuu veltosti seppeleest? irti ja putoaa maahan. Otan sen k?teeni ja seison siin? -- ep?tietoisena, pist?nk? sen napinl?peeni, hattuuni, vai suutelenko ja panen sen takaisin paikalleen. Silloin kuuluu l?himm?lt? tunturilta, l?pi Schlitza-joen hillityn pauhun, kummallisen kumea, jyrisev?... niin, millainen ??ni? -- puoleksi maanalainen, puoleksi kuin pilvist?, jotka alkavat ker??nty? korkeimpien huippujen ymp?rille. Hieno, kaukainen, valkea p?ly nousee luisuvalta mets?n rinteelt? -- taaskin m?yry?v??, kauas h?ipyv?? ??nt?, p??ttyen kuin sys?ykseen, jonka voimasta maa tuntuu hyvin heikosti vapisevan. Lumivy?ry -- vuorilta sy?ssyt! Se oli t?ytt? totta.

Katson sivulleni, jyrkk?? mets?n rinnett? yl?sp?in, joka on ihan vieress?ni. Roikkuuhan t??ll?kin jalan korkuinen lumikerros ulkonevilla kallionlohkareilla ja noiden runkojen varassa, jotka nyt n?ytt?v?t niin ep?luotettavilta, oksien ik??nkuin voihkiessa taakan alla.

Jonkinlainen j?hmetys valtaa minut... Ja rinnastani nousee kummallinen rukous ja puristautuu ilmoille, vaikken sanoja erota, ja kuitenkin niin, ett? selv?sti kuuluu sis?st?ni sanoja -- ja ne yhdistyv?t vetoamaan johonkin tiettyyn persoonalliseen voimaan, aivan kuin mahtavaan metsien ja tunturien,el?m?n ja kuoleman valtiaaseen...

Herr! bitt f?r uns! --

Silloin vuoriston talonpojat palaavat kotiin aamup?iv?n messusta Tarvisista.

"DER TROTTEL".

Kun Schlitza-joki kuuman p?iv?n per?st? huokui viileytt??n l?himmille rinteille, kun aurinko l?hetti viimeisen tervehdyksens? laakson halki, samalla kun paksut pilvet vastap??t? auringonlaskua uhkaavina kertyiv?t kokoon vuorenhuippujen yl?puolella, silloin h?n kernaasti tuli n?kyviin kuin kellon k?ki ja istuutui penkille pienen, matalan, p?rekattoisen majan eteen.

Siin? h?n istuskeli ja piti lysti? lauhassa viileydess?, auringon punaisessa hohteessa, hieroen k?si??n paksujen jalkojensa v?liss?, lapsellisilla sammakonsilmill??n hymyillen niin iloisesti ja leve?sti kuin koko maailma olisi h?nen omansa.

Jos lapset sattuivat kutsumaan poika parkaa, antaakseen h?nelle jonkin suuremman kuparirahan, niin hymy k?vi viel?kin valoisammaksi ja leve?mm?ksi. H?n nousi ja ravasi alas rinnett?; h?nen iso p??ns? oli pelkk?? sekavaa kiitt?mist? -- samalla kun raskaat, hervottomat j?senet ??rimm?isiin saakka ponnistelivat tahtoa totellakseen. Joki pauhasi valkeassa vaahdossa alla h?nen edess??n, ja h?nen takanaan kasaantuivat raskaat iltapilvet vuorensein?mille. Taustanaan vakavanraskas, synkk? maisema h?n seisoi siin?, aivan auringon paisteessa, eriskummallisena ihastuksessaan, irtaantuneena tomun siteist? kaikessa suruttomuudessaan ja tiet?m?tt?myydess??n -- iloisena kuin el?in, jota yst?v?llinen k?si hyv?ilee -- niin onnellisena kuin vain tyls?mielinen voi olla.

Sellaisina hetkin? h?n oli meid?n mielest?mme melkein kaunis -- mik?li puhtaasti v?lit?n ilo kaunistaa kaikkia el?vi? olentoja. Ja yst?v?mme l??k?ri sanoi: Voisinpa h?nt? kadehtia!

Mutta kun vuoriston nuoriso h?tyytti h?nt? ?rsytt?vill? huudoilla ja kivenheitoilla ja kun h?n vastarintaa ajattelemattakaan tuskaisena ja peloissaan etsi suojaa talomme takana -- kuin vainottu el?in, joka ei ymm?rr? k?ytt?? omia voimiaan -- kun h?n kiusaantunut, pel?stynyt, t?ydellisen avuton ilme silmiss??n katsoi ymp?rilleen, ik??nkuin koko maailma olisi h?nelt? suljettu eik? h?nell? olisi muuta neuvoa kuin heitt?yty? Schlitzaan, -- silloin syd?memme vuoti verta h?net n?hdess?mme.

Tuo raukka! Onko luonto ikuisesti kaltaisensa armottomuudessaan, kun se kahden olennon v?kevimm?st? vietist? p??st?? syntym??n tuollaisen olennon, varustaa h?net voimilla, joille h?n ei keksi k?yt?nt??, kielt?? h?nelt? kaikki -- paitsi hetkellist? onnen tuntoa, joka j?lleen vaihtuu rajattoman turvattomuuden tajunnaksi?

Voihan asettaa itselleen kysymyksi?, jotka v?rityksess? vet?v?t vertoja vuorimaisemalle, kun y?n varjot alkavat sen yli levit?. -- Mutta t?ss? oli luonto kuitenkin syyt?n.

N?ytt?? silt?, kuin useimmissa pieniss? K?rntin vuorikaupungeissa, kenties Yl?-It?vallassa my?skin -- kussakin olisi oma tyls?mielisens?, oma "Trottelinsa". Tarvisilla oli omansa. Ja t?m? on lyhyesti h?nen tarinansa.

Noin kymmenkunta vuotta sitten ei Tarvisissa viel? ollut ket??n tyls?mielist?; mutta sinne oli tullut nuori, kaunis, kevytmielinen naikkonen, mukanaan viiden, kuuden vanha kaunis poika, terve, sopusuhtainen, vahva, jolla oli kirkkaat hyv?luontoisen viekkaat lapsensilm?t -- semmoinen poika, jolla ei ollut is??, ainakaan kirkonkirjojen mukaan, ja joka kenties olisikin p??ssyt maailman l?pi ilman is??, jos vaan ?iti olisi ollut kelvollinen.

Mutta eip? ?idist? juuri mihink??n ollut. H?n palveli milloin miss?kin, kulki tansseissa ja huvitteli oikein k?rntil?iseen tapaan; olihan n?et sotamiehi?, kentt?j??k?reit?, kylliksi Tarvisissa kaunista tytt?? hauskuttamaan -- ja sill? aikaa hoiti poika itse?ns? siell?, miss? oli vaalittavana, vanhan vaimon luona laitakaupungilla. T?ll? vanhalla eukolla oli poika, "iloinen Seppel", ammatiltaan suutari; ja suutarilla oli opetettu kottarainen, jonka kanssa h?n kilpaa vihelteli varhaisesta aamusta my?h?iseen iltaan. Kaikki pitiv?t pojasta, joka ei kellek??n mit??n pahaa tehnyt, jolla p?invastoin aina oli jokin sukkela p??h?npisto, naseva vastaus, terve nauru kaiken yst?v?llisen l?hestymisen palkaksi, ja suutari jakoi pian rakkautensa kottaraisen ja vilkkaan pikkupojan kesken. Kenties suutarin rakkaudesta kallistui jokin m??r? pojan ?itiin; mutta iloinen Seppel oli luonteeltaan k?yt?nn?llinen eik? v?h??k??n tuntehikas. H?n ei siis niink??n suuresti pannut pahakseen, ett? tytt? piti ket? kulloinkin sattui h?nt? parempana. Naiset ovat arvaamattomia ja k?sitt?m?tt?mi?! Kun he ovat mieltyneet johonkuhun, niin pit??h?n heit? lempi? -- mutta ei sovi vaatia ihmeit?! Se oli korkein totuus, mik? suutariin oli j??nyt el?m?n kokemuksista naisalalla.

Kun kerrottiin, ett? tytt? oli mieltynyt er??n ylh??ll? mets?n rajalla asuvan vuoristolaisen poikaan, niin Seppel sanoi: Siin? h?n on oikeassa! Jos h?n voi saada satimeen tuon pyynpoikasen, on se totta viek??n j?rkevint?, mit? h?n koskaan on tehnyt. Mutta luulenpa sent??n, ett? se on viekas velikulta, se poika!

Er??n? iltapuolena nainen tuli hakemaan poikaa mukaansa. Seuraavana p?iv?n? piti n?et er??ss? pieness? vuorikyl?ss? olla kirkkojuhla; nyt h?n aikoi menn? sinne -- viett?? y?ns? er??n yst?v?tt?ren luona -- ja tahtoi saada seuraa matkalle! sanoi h?n ja n?ytti hymyilless??n valkeita hampaita somissa auringon paahtamissa kasvoissaan.

Eik? sinun olisi parasta antaa pojan olla? kys?isi Seppel ja katsoi toisaanne kottaraiseen p?in, joka istui h?kkins? p??ll? ja nokki ruohoturvetta. H?n on vain vastuksinasi -- vaikka mihink? joutuisit y?pym??n -- ja h?n on liian pieni l?yt?m??n yksin kotiin, jos sattuisi sinusta eksym??n! --

Mutta nainen vastasi, ett? oli niin pitk? ja ik?v? matka yksin kulkea sinne vuoristoon. Kyll? h?n pit?isi huolta pojasta ja muutenkin sen oli hyv? p??st? ihmisiin ja katsoa ymp?rilleen! --

Ja niin h?n vei pojan mukanaan. Poika viittasi pienell?, ruskealla k?dell??n: hyv?sti! hyv?sti! ja loi pitk??n suutariyst?v??ns? pitk?n katseen kirkkaista, viekkaista lapsensilmist??n -- viel? tien mutkassa h?n k??ntyi ja katsoi hymyillen luottavaisen iloisena, terveen? kuin nuori lintu pitk??n, hiukan eteenp?in kumartuneeseen kasvatusis??ns?. ?iti veti h?nt? k?dest? pois; pienten tukevien jalkain t?ytyi kunnollisesti ponnistella voidakseen jotenkuten pysy? solakan naisolennon rinnalla -- ja Seppel puri piippunsa imuketta ja astui takaisin puolipime??n suutarinmajaansa, mutta viheltelem?tt? kilpaa kottaraisen kanssa. H?n pahotteli, ett? oli sallinut naisen vied? pojan mukaansa.

Y?ll? puhkesi ukkosilma, joka koko edellisen p?iv?n oli uhkaillut alhaalla laaksossa, Seppel oli monta kertaa ylh??ll? ja k?vi ulkona. Ilma v?risi jyr?yksist?, salamat huikaisivat -- ja j?ttiv?t taas j?lkeens? sysimustan pimeyden, jossa rohkea Seppelkin luuli n?kev?ns? kaikenlaisia kummallisia ja kammottavia ilmi?it?: kaikki ristiinnaulitun Kristuksen kuvat v??ntelem?ss? ja valittamassa pitkin matkaa vuoristoon p?in -- ja hurjan ratsastajan kiit?m?ss? mets?st? laaksoon p?? kainalossa, josta Seppel oli kertonut pojalle monta monituista kerta, kun tuli h?m?r?n ja takkavalkean aika. Nyt h?n harmitteli puhuneensa lapselle sellaista.

Kun jyrin? lakkasi, seurasi raju myrsky ja j??kylm? sade. Vasta aamupuhteella sai v?h?nk??n kunnollisesti nukuttua. Iltap?iv?n tienoissa naikkonen tuli takaisin - yksin.

H?n oli ?keiss??n, l?pim?rk?; koko kirkkojuhla oli sateesta mennyt myttyyn; h?n l?im?ytteli vahvoja lanteitaan, pusersi p??liinaansa, haukkui ilmaa ja kysyi lopulta, oliko poika jo tullut?

Poika -- poika! huusi Seppel. Mutta hyv? Jumala, minne sin? h?net olet j?tt?nyt? --

Mist? min? tied?n! vastasi h?n ?re?sti; minua nukutti eilen illalla -- h?n tahtoi juosta pitkin huonetta -- annoin h?nelle korvapuustin -- sitten h?n karkasi mets??n. Luulin tietysti, ett? h?n juoksi kotiin!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet